Pakkoruotsi on resurssien hukkaamista

Ruotsin kielen opiskelu on isolle osalle suomenkielisiä suurta hukkaa. Harva sitä oikeasti tarvitsee ja vielä harvempi siitä oikeasti hyötyy. Monet opiskelevat vuosia ruotsia, mutta eivät sitä missään käytä, jolloin kielitaito ruostuu (jos se terässä on koskaan ollutkaan). Jos nyt sitten menee Ruotsiin tai eritoten johonkin toiseen skandinaavimaahan, niin ei tuollaisella ruotsilla tee mitään, kun iso osa kuitenkin osaa englantia kohtuu sujuvasti.

Venäjän kielestä on hyötyä, eritoten kaakossa. Asiakaspalvelijoilta toivotaan venäjän taitoja, joten työpaikat menevät niille, jotka sitä osaavat. Jos menet Venäjällä tai muualle entistä Neuvostoliittoa, niin englannilla ei oikein enää pärjääkään, koska paikalliset eivät kyseistä kieltä kovin hyvin hanskaa.

Tällä hetkellä käytetään siis resursseja hukkaan menevään ruotsin kieleen ja samalla tuhotaan mahdollisuus toimivan venäjän kielen opiskeluun. Ajat ovat muuttuneet. Englantia pukkaa joka tuutista ja ruotsinkielen näkyvyys(/kuuluvuus) vähentynyt koko ajan. Lipposen kaltaiset vanhat tomppelit eivät tätä ymmärrä. RKPlaiset taas ovat mielipuolisen itsekkäitä ja haluavat tuhota monien nuorien menestysmahdollisuudet vain siitä syystä, että haluavat taata itselleen palvelut äidinkielellään. Yleensä suomenruotsalaiset kuitenkin suoraan lähtevät keskustelemaan suomen kielellä, koska tätä kannustavamman ympäristön johdosta osaavat paremmin kuin suomenkielinen ruotsia. Veikkaanpa, että esim. lääkärissä ruotsinsuomalainen mielummin lääkärissä puhuu suomea tai englantia, jos vaikuttaa siltä, että lääkärin ruotsin taso on hyvin heikko. Ruotsin opintoihin käytetyn ajan lääkäri olisi siis voinut käyttää johonkin hyödyllisempään, kuten vaikka työharjoitteluun.

Ratkaisuksi ehdotan, että oma äidinkieli olkoon pakollinen ja valinnaisena joku vieras pitkä kieli (käytännössä englanti, mutta halukas voisi opiskella vaikka ruotsin) ja lyhyempi kolmas kieli, joka valitaan koulukohtaisen tarjouman mukaan. Elikkä länsirannikolla tarjoumaan todennäköisesti kuuluisi ruotsi, kun taas itärajalla venäjä. Mikäli koulussa sattuu olemaan pätevä opettaja, niin tuo kolmas voisi olla saame, viro, somalia, kiina tai muu. Diversiteetti lisääntyisi ja samoin suomalaisten kansainvälistyminen, ja sitä kautta myös ymmärrys muista kulttuureista. Tällä hetkellä kulttuurimme sidotaan ruotsalaisuuteen ja väkipakon takia sidos saa lähinnä negatiivisen merkityksen, jolloin antipatiat ruotsin kieltä ja ruotsinsuomalaisia kohtaan kasvavat.

Mikäli pakkoruotsi poistettaisiin, niin todennäköisesti ruotsinkieliset palvelut heikkenisivät. Tosin tällä hetkellä niiden taso ei varmastikaan ole toivotulla tasolla, eikä koskaan tule olemaankaan. On tunnustettava se tosiasia, että pakkoruotsin poistaminen jossain määrin hankaloittaisi ruotsinkielisen vähemmistön elämää. Olisi kuitenkin hyvä tunnustaa myös se tosiasia, että nykymalli hankaloittaa suomenkielisen enemmistön elämää.

Loppuun vielä muutaman perustelun kommentointi, joskin perustelut ovat sen verta mielipuolisia, että voi vain pohtia, miten nämä ihmiset pärjäävät oikeassa elämässä.

Ei ruotsin opiskelu ole pois muista resursseista. Pakollisen ruotsin lisäksi voi opiskella vaikka venäjän.
Jonkin asian opiskelu on aina pois muista resursseista. Opiskelijat eivät kuluta yliopiston penkkiä 5+ vuotta vain huvin vuoksi. Opiskelu vie aikaa. Lisäksi opiskelu kuluttaa rahaa (esim. oppikirjat) ja henkisiä/fyysisiä resursseja (esim. muistikapasiteetti, energia). Kun resurssit kuluvat yhteen asiaan, niin niitä ei jää toiseen.

Onhan ruotsinkielisilläkin pakkosuomi
Jos henkilö asuu lähes täysin ruotsinkielisessä kunnassa, niin tuskinpa silloin suomea paljoa tarvitsee. Jos asuu missä tahansa muualla suomea, niin suomen kielen tarpeellisuus kasvaa huomattavasti. Esimerkiksi oppimateriaali kannattaa julkaista mielummin suomeksi kuin ruotsiksi, jos suomea puhuu äidinkielenään 90% opiskelijoista. Täten, jos haluaa opiskella ei-ruotsinkielisessä koulussa, niin todennäköistä on, että suomenkielistä oppimateriaalia tulee vastaan ja suomen kielestä on hyötyä. Samalla tavalla, jos haluaa mennä opiskelemaan ruotsinkieliseen kouluun, työskennellä ruotsinkielisessä kunnassa tai suorittaa armeijansa ruotsinkielisessä varuskunnassa, niin ruotsista on hyötyä. Suomenkielisille on kuitenkin kovasti vaihtoehtoja ympäri maata, joten mitään pakkoa tästä ei aiheudu. Jos poistetaan pakkoruotsi, niin voidaan poistaa myös pakkosuomi. Todennäköistä kuitenkin on, että moni suomenruotsalainen mieluusti opiskelee edes vähäsen suomea, koska siitä on heille huomattavaa hyötyä! Lisäksi suomen opiskelu on jossain määrin helppoa, kun ympäristö antaa paljon virikkeitä kielen oppimiseen.

Jos englanti kerran on globaali kieli, niin eikö sitten pitäisi laittaa englanti ykköskieleksi kaikille?
Globaalissa ympäristössä olisi tietenkin hyvä, että kaikki puhuisivat samaa kieltä, tässä tapauksessa englantia. Elämme kuitenkin enemmän lokaalissa ympäristössä, jossa valtaosa puhuu suomea. Ruotsinkielisessä yhteisössä taas ruotsi on vallitseva kieli. Jos muuttaisimme kaikkien suomalaisten äidinkieleksi englannin, käytännössä tuhoaisimme suomen ja suomenruotsin. Se, että englanti on kakkoskielenä kaikilla on taas hyvä asia. Se, että kolmantena kielenä on toinen kotimainen tarkoittaa käytännössä sitä, että kolmas kieli on todennäköisesti sen verran heikko, ettei sitä juurikaan kannata käyttää. Eritoten tämä näkyy niillä henkilöillä, joilla kielten opiskelu ei ole ollut ykkössijalla. Esimerkiksi, jos lukee lukiossa pitkää matematiikkaa, pitkää fysiikkaa ja pitkää kemiaa, niin kolmas kieli jäänee prioriteettilistassa melkoisen kauas.

- En ymmärrä, miksi ruotsin pitäisi olla valinnainen itärajalla. Miten sitten toisen asteen koulutuksessa, puhumattakaan jos lähdet yliopistoon – voiko yhtäkkiä vaatia ruotsin kielen taitoa? Esityksellä halutaan muuttaa koko järjestelmää aika lailla, Nylander kritisoi [Ajankohtaisen kakkosen kielikeskustelussa].
Järjestelmää tulisikin muuttaa aika lailla! Se, että meillä on paska järjestelmä ei tarkoita sitä, että siihen pitäisi sitoutua lopun elämää. Kuten edellä mainitsin, ruotsin kielen merkitys on tässä yhteiskunnassa laskenut (mistä johtuu termi "pakkoruotsi"). Ruotsin tarve on lähinnä byrokraattinen. Koska se on syvällä järjestelmäsä, niin tarvitaan melkoisen laaja-alaisia muutoksia. Kovin kummoisia muutokset eivät kuitenkaan olisi. Toisen kotimaisen kohdalle laitettaisiin papereissa yksi uusi kenttä nimeltä "venäjä" ja koluista potkittaisiin pellolle osa ruotsin opettajista ja palkattaisiin venäjän opettajia. Isoin ongelma on, että löytyykö meiltä tarpeeksi päteviä venäjän opettajia, joita voidaan palkata kouluihin.

Lipposen mukaan Kiviniemen ehdotus ruotsin korvaamisesta venäjällä tekisi Itä-Suomesta gheton, jossa koululaisilla olisi huonommat mahdollisuudet pärjätä työmarkkinoilla [HS].
Ainoa syy, miksi näin voisi käydä on se, että lakipakotteisesti syrjittäisiin niitä, jotka ruotsin sijasta osaavatkin venäjää. Ainakin yksityisellä sektorilla venäjä on hyödyllisempi kuin ruotsi. Kun taustalla on oikeasti hyöty, eikä lipposmainen byrokratia, niin motivaatio opiskeluun ja kielen ylläpito työnantajan puolesta ovat huomattavasti korkeammalla.

Mutta minäkin päädyin mutkan kauttaa Ruotsiin töihin ja onneksi opiskelin ruotsia.
Yksittäistapaus, ei saa yleistää; kaverini opiskeli venäjää ja on nyt Venäjällä töissä. Siispä kaikilla pitäisi olla pakkovenäjä! Voi olla, että Ruotsissa on enemmän suomalaisia töissä kuin venäjällä, mutta se ei ole mikään peruste, että ruotsia pitäisi opiskella pakolla. Muna-kana-ajattelulla voidaan todeta, että suomalaisia muuttaa Ruotsiin, koska he osaavat kielen. Samalla tavalla, jos täällä olisi pakkokiina, niin suomalaisia muuttaisi Kiinaan. Tämä ei kuitenkaan ole pätevä syy laittaa kouluihin pakkokiinaa.

Ruotsi on yhteispohjoismainen kieli. Sillä pärjää vaikka Norjassa ja Tanskassa.
Ruotsi ei ole yhteispohjoismainen kieli, ainakaan virallisesti. Ei ole olemassakaan virallista yhteispohjoismaista kieltä. Miksi suomalaiset puhuisivat ruotsia ollessaan tekemisissä ruotsalaisten (tai muiden skandinaavien) kanssa? Kun meillä oli töissä joukko ruotsalaisia, niin ei ollut mitään tarvetta puhua ruotsia, kun englannilla pärjäsi paremmin. Kohteliaina ja älykkäinä henkilöinä nuo ruotsalaiset olettivat, että puhun mielummin englantia kuin heidän äidinkieltään. On myös hieman arveluttavaa, kuinka hyvin skandinaavit ymmärtävät toisiaan. Olen nähnyt tapauksen, jossa norjalainen puhui ruotsalaisille norjaa. Tovin päästä hän vaihtoi pahoitellen englantiin, jotta ruotsalaiset ymmärtäisivät, mitä hän puhuu. Suomalainen tuttuni, joka osaa hyvin ruotsia, muutti Tanskaan. Englantia hän siellä pääosin käyttää. Ruotsilla pärjännee kuulemma jotenkin, mutta ainakin vanhempien ihmisten kanssa on hankala keskustella, kun puhetapa on täysin erilainen.

Onhan meillä pakkomatematiikka ja pakkohistoriakin
Matematiikka on universaali kieli. Menit Ruotsiin, Venäjään taikka Kiinaan, niin pärjäät samalla matematiikalla. Historiakin on pääpiirteittäin sama, vaikka useimmissa paikoissa on painotus (ymmärrettävistä syistä) kyseisen alueen historiassa. Samat argumentit pätevät pitkälti kaikkiin muihinkin pakollisiin aineisiin (kuten biologiaan, maantietoon, kemiaan, fysiikkaan, liikuntaan). Ruotsilla voi pärjätä ruotsissa, mutta Venäjällä tai Kiinassa ei ruotsin perusteet millään synkkaa paikallisen kulttuurin kanssa. Epäilen myöskin, että kukaan tässä yhteiskunnassa elävä pärjäisi viikkoakaan ilman matematiikan taitoja. Täällä on kuitenkin tuhatpäin ihmisiä, jotka eivät osaa ruotsia, mutta pärjäävät ihan hyvin.

TIIVISTÄEN
Ei ole loogisia perusteita ruotsin pakko-opiskelulle. Perustelut ovat lähinnä byrokraattisia. Vain pieni osa ruotsia opiskelleista oikeasti hyötyy kielestä. Lopuilla kieli kangistuu ja sopivan tilaisuuden tullessa on täten käyttökelvoton. Ruotsin opiskelu syö resursseja monella eri tasolla ja näin ollen haittaa sekä yksilöitä, että yhteiskuntaa. Koska monet tiedostavat tämän seikan, he eivät ole motivoituneita ruotsin opiskeluun, eivätkä käytä siihen niin paljoa resursseja. Valitettavasti he kuitenkin joutuvat käyttämään noita resurrseja, mikä luonnollisesti on pois jostain muusta, mistä saattaisi olla oikeasti hyötyä.

-PYO
ps.Perustuslaissa (17 §) mainitaan, että ruotsinkieliset palvelut tulisi taata ja kulttuuria ylläpitää. Pakkoruotsista ei ole mitään mainintaa.

Kansanedustajien palkankorotus

Noin kuukausi sitten kirjoitin blogiini kansanedustajan työstä. Lähinnä ihmettelin, mitä se on. Nyt Vapaavuori kertoo, että

kansanedustajan työ on vaativaa, joten myös palkan on oltava sen mukainen.

Niinpä niin. Ja palkkaa korotettiin 8,1%. Korotus kuulostaa suurelta varsinkin, jos vertaa sitä vaikkapa opintotukeen tai keskiverto työntekijän palkan kehitykseen. Epämielyttävintä tässä on se, että kansanedustajan palkkaa on nosteltu tuon tuostakin.

Iltalehden kommenttiosastolla, joku laskeskeli tällä tavalla

1.2.2000 voimaan tulleen taulukon mukaan palkka on 17.254-22.036 markkaa kuukaudessa

eli alkaen n. 2850 €/kk

Kansanedustajien palkka 1.5.2011 lähtien: 6335e/kk

Eli kymmenessä vuodessa palkka olisi kohonnut 222 % eli 3480 €/kk

Onkohan esim. sairaanhoitajien palkka noussut samalla tavalla?

Mietityttää vain, kuinka nuo kansanedustajaruppanat oikein kehtaavat katsoa itseään aamulla peiliin ja todeta, että kyllä tässä täytyy saada vähän lisää palkkaa, kun on NIIIIIIIN vaativaa hommaa. Sitä en kiellä, etteikö homma olisi vaativaa, mutta ei se ole sen vaativampaa kuin joku vastaava työ. Vastaavassa työssä tosin pitää myös saada tuloksia aikaiseksi palkan eteen. Tällä hetkellä Suomi on yli 70 miljardia euroa velkaa. Velan kuittaamiseksi leikkauksia tehdään kaikkialla, paitsi tietenkin eduskunnassa. Jotenkin tässä kaipaisi enemmän esimerkillistä johtamista, eikä tehkää_niinkuin_minä_sanon-asennetta.

Ehdotankin tällaista ratkaisua. Edustuskauden puolessa välissä tehdään kansanäänestys kansanedustajien ja ministerien palkoista. Vaihtoehtoja on kaksi: palkkaa nostetaan 2% tai palkkaa lasketaan 2%. Tuo prosenttimäärä on tässä vain esimerkillinen. Sen voisi katsoa joka kaudella uudestaan, mutta se olisi aina sama molemmille vaihtoehdoille. Tällöin kansa pääsisi edes kerran valtakauden aikana ilmaisemaan mielipiteensä pellelauman toiminnasta. Itsestään selvää olisi, että palkka laskisi aluksi roimasti, mutta lopulta kansalaiset varmasti toteaisivat, että jotain arvoa tuollakin työllä on, jonka jälkeen palkka oskilloisi edustajille todellisuudessa kuuluvan rahamäärän tietämillä.

-PYO

Kansanedustajan duuni

Kesällä ohimennen kirjoitin kuinka vihreiden Kasvi ajelee aktiivisesti taksilla. Nyt on uudet tulokset julkaistu ja jälleen on vihreä voittanut. Pekka Haavisto körötteli taksilla yli 4700 euron edestä.

Entisenä valtion virkamiehenä ihmettelen, miksi virkamiehet, kuten poliisit, tutkijat, opettajat yms., joutuvat tekemään tarkan selvityksen matkoistaan. Tai siis en ihmettele sitä, vaan sitä, että kansanedustajat (saatikka ministerit) eivät joudu. Virkamiehiä sitoo valtion matkustussääntö, jossa hyvin tarkkaan määritellään mitä korvataan, missä tapauksessa ja kuinka paljon. Tarkoituksena tietenkin on, että työhön liittymättömiä matkoja ei makseta ja töyhön liittyvän matkustuksen kulut (määrä ja laatu) pysyvät kohtuudessa. Yhden matkalaskun pyörittämiseen tarvitaan virkamiehen lisäksi asiatarkastajan, esimiehen ja laskutushenkilön työpanos. Tällöin virkamies usein toteaakin, että maksaa pienemmät matkat omasta pussistaan, koska oman vaivan lisäksi ei viitsi pikkusumman takia rasittaa systeemiä.

Kansanedustajia tällainen ei siis koske. Eli valtio hyvin todennäköisesti maksaa myös kansanedustajien henkilökohtaisia matkoja. Esimerkiksi keväällä nousi kohu siitä, kun kansanedustaja Kimmo Kiljunen oli matkustellut kaukoidässä. Vaikka kyseessä olisikin työmatka, niin kulujen perään ei kysellä. Ei tarvitse mennä halvimpaan hotelliin, ei tarvitse matkustaa ahtaassa turistiluokassa, ei tarvitse syödä halvimmissa ravintoloissa ja niin edelleen. Veronmaksajat kustantavat tämän ylellisyyden. Viime vuodelle oli budjetoitu matkarahoja reilut 2,35 miljoonaa euroa.

Itse lähinnä kummastelen sitä, mikä on kansanedustajan rooli? Eikös kansanedustajan perimmäinen tarkoitus ole edustaa kansaa. Meillä on edustajia euroopan parlamentissa ihmettelemässä menoa euroopan tasolla. Meillä on pääministeri, presidentti ja ulkoministeri, jotka voivat ihmetellä menoa naapurimaiden ja suurvaltojen kanssa. Jos on jokin erityinen konferenssi, niin sinne voidaan toki lähettää edustajia, mutta kuuluuko kansanedustajalle se, että käydään vähän jossain keskustelemassa. Esimerkiksi Kiljunen toteaa näin:

Jos eduskunta ei halua minun tapaavan Bhutanin pääministeriä, niin maksan sen sitten itse

Mikähän mahtoi olla Kiljusen rooli tuossa tapaamisessa? Mikä oli tapaamisen anti? Onko Suomen ja Bhutanin välillä todellakin niin paljon toimintaa, että rivikansanedustajan täytyy matkustaa sinne?

Entäpä taksikuningas Haavisto sitten? Kaikki ajot ovat kuulemma edustajan työhön liittyviä.

Haavisto selittää varsinkin Afrikka-raporttinsa poikineen runsaasti puhetilaisuuksia. Kiireisimpinä aikoina hänellä on ollut jopa neljä puhetilaisuutta päivässä.

Kyseinen raportti, Afrikan tähteä etsimässä löytyy täältä PDF:nä. Jokainen voikoon itse arvioida, mikä on tuon tekeleen merkitys suomalaisille. Pikaisella vilkaisulla silmääni osui yksi viite Wikipediaan ja vihjailu, että Afrikassa on melkoiset puhelinmarkkinat. Nokia on jo tekemässä bisnestä afrikassa, joten eiköhän heillä ole jo jonkinnäköinen ymmärrys Afrikan puhelinmarkkinoista.

Pointti tässä kuitenkin on se, että kuuluuko kansanedustajan työhön olla siellä täällä esittelemässä tutkimustuloksiaan? Eikös tarkoitus ole lähinnä vakuuttaa edustajatoverit ja ministerit siitä, että Afrikka sitä tai tätä? Eikös tarkoitus ole, että tehdään lakiesitys, että Afrikka sitä tai tätä? Miksi veronmaksaja kustantaa tällaiset Haaviston kruisailut? Pitääkö Haaviston henk.koht. käydä joka puljussa kertomassa tuloksistaan? Eikö Haavisto voisi pitää jossain eduskunnan tiloissa tiedotustilaisuuden, jossa kertoo raportistaan? Eikö sen jälkeen mahdolliset tahot voisi halutessaan kustantaa Haaviston paikalle esittämään raporttinsa tuloksia?

Tämä nyt ei koske vain Haavistoa ja Kiljusta, vaan vähän kaikkia muitakin edustajia. Esimerkiksi Maria Guzenina-Richardson matkusti hoitamassa edustajan työtä 2600e:n edestä neljässä kuukaudessa. Mitähän lie nuokin hommat olleet?

Yleisesti ottaen täytyy ihmetellä, miten paljon kansanedustajilla on erinäisiä muita hommia. Esimerkiksi Suvi Linden istuu tällä hetkellä ties missä luottamustehtävissä viestintäministerin pallin ohella. Miten kansanedustajilla ja eritoten ministereillä on aikaa istuskella muissakin tehtävissä? Eikö silloin tällöin myös jääviys tule eteen? Vai onko kenties niin, että ministerin palkka ei riitä elättämään perhettä, jolloin pitää istuskella vähän muissakin hommissa? En millään jaksa uskoa, että joku vetäisi täyden päivän edustajan työtä ja sitten vapaa-ajallaan hoitaisi muita hallintohommia. Ehkä lasten potkupallokerho tai taloyhtiön hallituspaikka voivat vielä olla hyväksyttäviä, mutta luulisi muuten, että kalenteri olisi suht täysi.

Positiivista on se, että ainakin Katainen tietää missä mennään.

-PYO

Edit(2.9.2010): Taas kolahti. Nyt kansanedustaja käy huorissa taksilla, jonka maksaa veronmaksajat. Selvisihän vihdoin nuo mystiset edustajan työtkin, joita edellä kummastelin.

Keskiyön ajatuksia - kalikka

En toivo kellekään kuolemaa.

En edes niille jumalattomille idiooteille, joita sikiää sieltä sun täältä.

Toivon kuitenkin, että nuo jumalattomat idiootit jättävät äänestämättä, koska heidän äänensä tuhoaa Suomen ja isommassa mittakaavassa koko maailman. Jos ääntä on pakko käyttää, niin voimaksi kannattaa hankkia muutama ajatus, mielellään perusteineen.

Koiria odotellessa,
-PYO

Lyhyt ajatus tasa-arvosta ja rasismista

Jos totean, että en pidä, kun ulkomaalaiset tekevät täällä rikoksia, olen rasisti.

Jos totean, että naisten on turha itkeä tasa-arvon perään niin pitkään, kun miehillä on pakkoarmeija, olen sovinisti.

Jos otan vaimokseni mustan upseerin jostain afrikan valtiosta, olen todennäköisesti vaimonhakkaaja ja kehitysmaiden hyväksikäyttäjä.

Herraties mitä tukia

Björn Wahlroos sättii opiskelijoita tukien nostamisesta ja pitkistä opiskeluajoista. Eläkeikää ei kuulemma kannattaisi nostaa. Wahlroos arvelee, että opintopaikka saadaan keskimäärin kolmessa vuodessa ja valmistuminen tapahtuu keskimäärin seitsemässä vuodessa. Keskimääräiseksi taitavat olla kyllä hieman yläkanttiin. Huomioitavaa kuitenkin on, että jotkut vaihtavat koulua kesken kaiken.

Erittäin huomioitavaa kuitenkin on se, että nuo pisimmän opiskelijauran tekevät tekevät töitä siinä ohessa. Jos ei ensimmäisellä kerralla pääse yliopistoon omalle alalle, niin sitten tehdään vuosi töitä ja yritetään ensi vuonna uudestaan. Jos saa sopivan työtarjouksen opintojen loppuaikana, niin totta kai sellainen paikka kannattaa ottaa. Työkokemusta arvostetaan usin enemmän kuin koulutodistusta ja hyvässä lykyssä opiskelija voi tehdä lopputyönsä noihin töihin liittyen. Talouselämä kertoo, että noin puolet opiskelijoista käyvät töissä. Samalla myös huomautetaan, että muihin eurooppalaisiin verrattuna täällä suoritetaan enemmän korkeamman asteen tutkintoja.

On hienoa, että työuria halutaan pidentää ja täten kerätä enemmän veroa tuottavasta työstä, mutta on älytöntä, että opiskelijat pistetään stressaamaan valmistumisien kanssa. Kun opinnot ovat loppusuoralla usein opiskelija haluaa loput pikaisesti pois alta. Monet myös joutuvat stressaamaan, kun sopivaa lopputyötä ei löydy tai sen tekeminen venähtää. Ne, jotka haluavat valmistua pikaisesti joutuvat usein pyytämään kursseilta erityisjärjestelyitä, jotka luonnollisesti rasittavat kurssihenkilökuntaa. Jos rahaa olisi, niin toki voitaisiin palkata lisää väkeä, jotta tällaiset onnistuisi helpommin. Myöskin, jos opintopaikkoja vähennettäisiin, niin sisäänpäässeet saisivat laadukkaampaa opetusta ja kuten edellä jo mainittiin, niin ulosjääneet tekisivät töitä.

Tukijärjestelmää voisi myös muuttaa siihen malliin, että työn tekeminen olisi kannattavaa. Nykyään opiskelija joutuu pohtimaan, ehtiikö saada tarpeeksi opintopisteitä, että saa tukea ja toisaalta riittääkö tuki mahdollisiin yllättäviin menoihin. Tai edes peruskuluihin. Viimeistään kesällä on pakko mennä töihin, koska opetusta harvoin on tarpeeksi ja tuki ei yksinkertaisesti riitä. Kesällä ei kuitenkaan saa tienata liikaa, koska muuten tukea joutuu palauttamaan. Opiskelijat taitavat olla hyvin pitkälti ainoa kansanryhmä Suomessa, jotka eivät vietä kuin pari päivää kesälomaa ja tekevät hommia ympäri vuoden.

Päättäjien olisi aika herätä todellisuuteen ja tajuta, että Suomi ei tarvitse kokemattomia opintoputkesta tulleita opintopistekeruuautomaatteja, vaan asiantuntevia ajattelijoita, joilla on kokemusta ja käytännön asiantuntemusta jo ennen valmistumista.

-PYO

ps. Kilometrikisassa(vaatii kirjautumisen) tekstin kirjoitushetkellä Espoon Vihreät on 'vasta' sijalla 118, kaukana kärjestä. Ehkäpä vihreiden kannattaisi alkaa polkemaan fillarilla, eikä ajella ahkerasti taksilla.

pps. Pahoittelen äskeistä loanheittoa.