perjantai 9. tammikuuta 2015

Je ne suis pas Charlie - en ole Charlie

Kuten viimeksi kirjoitin, niin mielenkiinnolla odotin reaktioita Ranskan tapahtumista. Enpä muista, milloin viimeksi jokin tapahtuma olisi tuottanut näin paljon kirjoituksia blogeihin yms. Alunperin ajattelin odotella viikon, mutta materiaalia on tullut jo sen verran, että parempi tarttua niihin välittömästi.

Ensinnäkin pitää oikaista hieman erästä lausahdusta viime kirjoitukseen liittyen. Kyseinen lehti ei siis ollut vastuussa kuvien piirtämisestä, vaan niiden uudelleenjulkaisemisesta.

Tämän hetkisten tietojen mukaan iskussa on kuollut 12 henkilöä.
iskussa tapettiin lehden tunnetuimmat tekijät, lehteä avustaneita piirtäjiä, henkivartijana työskennellyt poliisi Franck Brinsolaro, 49, ja  sattumalta paikalle osunut poliisi, Ahmed Merabet, 42.
Iskua pidetään hyvin suunnitelmallisena, vaikkakin sakki eksyi ensin väärään rakennukseen. Vain tynnyrissä kasvaneet ovat yllättyneitä, että iskun tekijät ovat muslimeita. Päätekijät ovat ranskalaiset veljekset, jotka alunperin olivat ihan tavallisia tyyppejä, mutta sitten radikalisoituivat ja hankkivat viharikollista taustaa.

Luonnollisesti valtaosa on tuominnut iskut. Ei kuitenkaan ole yhtään yllättävää, että muslimien joukosta löytyy väkeä, joiden mielestä isku oli ainakin jossain määrin oikeutettu. Kun pilakuvajupakka alkoi noin kymmenen vuotta sitten monet tahot pitivät toimintaa asiattomana ja tuomitsivat kuvat. Nyt, kun ääriaineisto sai itsensä aktiiviseksi, niin terrorismi-isku tuomitaan ja ollaan sananvapauden puolella. Eräs merkittävä tekijä tässä on "Je suis Charlie"-lausahdus, jota monet kantavat plakaateissaan osoittaessaan mieltä iskuja vastaan/sananvapauden puolesta. Itse pidän tätä hurskasta kuolleilla ratsastamista erittäin kuvottavana.

Stéphane Charbonnier on todennut mieluummin kuolevansa seisten kuin elävänsä polvillaan. Hän edusti sananvapautta provokatiivisten pilapiirrosten kautta. Hän ei kumarrellut islamille, vaan eli kuten saarnasi ja kuolemaa uhaten yritti nostaa länsimaisen sananvapauden koskemaan myös "rauhan" uskontoa. Turkin Charbin ruumis on vielä kylmentynyt, kun häneltä on viety vaatteet ja islamin edessä rähmällään olevat tahot mukamas kunnioittavat sananvapautta "Je suis Charlie"-kylteillään. Tämän kirjoituksen otsikko (joka toivon mukaan on oikein kirjoitettu, sillä en osaa ranskaa) viittaa siihen, että vaikka sananvapautta puolustan suuresti, niin en ole samanlainen sankari kuin Charlie Hebdon toimittajat. En ole tätä iskua ennen lehdestä edes kuullut. En ole tukenut heitä millään tavoin, joten olisi hyvin häpeällistä, nyt jälkikäteen assosioida itsensä tuohon porukkaan. Raukkamaisuus huipentuu usein siten, että kyseiset tahot ovat lähinnä terrorismilta turvassa olevia yksityishenkilöitä suuressa väkijoukossa. Kasvot näkyvät, mutta nimiä ja työpaikan osoitteta ei. Helppo on jostain takalinjan korsusta todeta olevansa hengessä mukana etulinjan taistelijoiden kanssa. Ei, minä en ole Charlie. Olen raukkamainen anonyymi, jolla kuitenkin on sen verta selkärankaa, että en rupea varastamaan itselleni toisten rakentamaa arvostusta.

Kirjoituksia aiheesta on poikinut lukuisia ja oli ilo huomata, että ainakin joku on ollut samaakin mieltä kanssani. Naamakirjan suoltoon oli vihervasemmistokaverini linkittänyt kirjoituksen vihreästä langasta. Sammeli Heikkänen kirjoittaa otsikolla "Kuka pelaa terroristin pussiin?" seuraavaa:
Mutta jos takana on al-Qaida, miksi järjestö hyökkää suhteellisen pienen ja rajallisesti tunnetun vasemmistolaisen satiirilehden toimitukseen? Charlie Hebdon levikki on 45 000 kappaleen luokkaa ja lopulta aika harva ihminen Ranskan ulkopuolella oli kuullut lehdestä ennen keskiviikkoa.
Vaikka lehti on pieni ja tuntematon, niin sen sijainti on kuitenkin merkittävä. Ranska on EU maa ja muutenkin maailmalla merkittävä taho. Se, että muutama aseistautunut hörypää pystyy sotilaallisesti vahvassa länsimaassa tekemään tällaisen iskun saa paljon mediahuomiota (kuten nyt selvästi näkyy). Näkyvyys lisää tietoisuutta ja tässä tapauksessa uhan tietoisuutta. Halutaan siis luoda pelkoa.
Toisaalta hyökkäys varmisti, että profeetta Muhammedia esittävät pilakuvat pääsevät maailmanlaajuiseen levitykseen ja Charlie Hebdo nousee myös sellaisten ihmisten sankaritarinaksi, jotka eivät olisi voineet sietää lehteä ennen hyökkäystä.
Vain muutamat tahot ovat nyt uskaltautuneet julkaista kyseiset pilakuvat. Suurin osa heiluttlee mustavalkoisia kylttejä, joissa lukee ranskaksi "minä olen Kaarle". Sen sijaan he voisivat heilutella alla olevaa kuvaa (tai alkuperästä ranskalaista versiota, mutta kuten todettu, on parempi vaan olla loukkaamatta muslimeja ja huudella puskista itsestäänselvyyksiä.

Heikkinen jatkaa:
Se, että Charlie Hebdo -verilöyly vahvistaa Ranskan äärioikeistoa, ei siis ole tämän näkemyksen mukaan vahinko. Iskun suunnittelijat toivovat muiden ranskalaisten ja eurooppalaisten vieraantuvan ranskalaisista ja eurooppalaisista muslimeista. Kun ihminen tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi, hänet on paljon helpompi värvätä pahantekoon. Etenkin, jos pahanteko voidaan silata uskonnollisella kiillolla.
Ohhoh, olipas lyhyeen pätkään saatu paljon kaikenlaista. Jotain pohjaa tällaisessa ajattelutavassa saattaa olla, jos jotakin kansan ryhmää parjataan ja alistetaan, sekä heidän jäseniään yleisesti rinnastetaan johonkin rikolliseen tai muuten pahaan ryhmittymään, niin kyllä varmaan alkaa vituttaa. Otetaanpa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat tahot (kuten allekirjoittanut). Erinäisten mielipiteiden mukaan olen rasisti ja äärioikeistolainen. Olen lähes lukutaidoton reppana, joka ei ymmärrä maailman menosta mitään. Olen säälittävä peräkammarin poika, joka vihaa erilaisuutta jne. Tokihan tällainen panettelu harmittaa, mutta en silti näe tarvetta liittyä johonkin puolisotilaalliseen ryhmittymään ampumaan aseettomia ja raiskaamaan naisia.

Osin ajataus siitä, että edistänpä asiaa tekemällä muut vihaiseksi viiteryhmääni kohtaan tuntuu melko keinotekoiselta. Olisi mukava saada jotain esimerkkejä, varsinkin lähihistoriasta, missä tällaista strategiaa olisi onnistuneesti käytetty.

Kun tarkastellaan esimerkiksi Suomessa asuvia muslimeita, niin heistä ei ole tehty toisen luokan kansalaisia, pikemminkin päinvastoin, monessa suhteessa he ovat kunniakansalaisia, jotka saavat asunnot hyviltä seuduilta, diskorahaa ja rutkasti turvaa mokuttajilta, vaikka eivät sitä edes haluaisikaan. Suomalaista töytöntä ja opiskelijaa potkitaan päähän ja munille, mutta "varsinaisia" maahanmuuttajia kohdellaan silkkihansikkain.

Myöskin mielikuva, että tällainen yksittäistapaus loisi jotenkin kohtuuttoman paljon pelinappuloita, jotka sataisivat ääriaineksen pussiin, on kaulkaa haettu. Muslimit kyllä ovat kyenneet luomaan niin monta yksittäistapausta, ettei tämä oikeasti luo mitenkään merkittvää määrää pelinappuloita. Pöytä on jo sen verran täynnä edellisistä teoista, ettei tämä enää juurikaan muuta tilannetta. Jotkut tahot ovat kritisoineet sitä, että samaan aikaan Jemenissä tehtiin pommi-isku, jossa 37 henkeä kuoli, mutta ketään ei kiinnosta. Ketään ei kiinnosta todennäköisesti siksi, että kyseisessä uutisessa ei ole mitään uutta. Siellä, missä muslimeita on paljon tapahtuu kaulan katkomista, ampumista, pommittamista, joukkoraiskauksia jne. Toki moisia tapahtuu muuallakin, mutta jostain syystä kyseinen "rauhan" uskonto on hyvin yliedustettuna keskiaikaisten tapojen ylläpitämisessä.
Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti Facebookiin "eurooppalaisten kantaväestöjen" ja muslimien yhteensopimattomuudesta ja ehdotti maahanmuuton patoamista "islamilaisista maista kaikin keinoin" sekä muslimien "vapaaehtoisen maastamuuton" aktiivista tukemista.
Immonen kohotti näin ranskalaisten piirtäjien ja toimittajien murhaajat jalustalle, kokonaisen uskontokunnan edustajiksi ja esitti ongelmaksi kokonaisen ihmisryhmän.
Heikkisen sisälukutaito on hyvin hyvin heikko, mikäli hän tällaiseen tulkintaan päätyy Immosen tekstistä. Ilmeisesti Immosen PS-aura sokaisi Heikkisen siinä määrin, että kaikesta ääriaineksesta puhuminen jotenkin suodattautui ja jäljelle jäi vain yleistävä osuus, joka sekin on virheellisesti luettu tai ainakin lainattu.
  1. Heikkinen lainaa "kaikin keinoin", vaikka Immonen kirjoitti "kaikin hallinnollisin ja lainsäädännöllisin keinoin". Sisällinen ero on niin huima, että suorastaan hävettää Heikkisen puolesta.
  2. Heikkinen lainaa "vapaaehtoisen maastamuuton", vaikka Immonen kirjoitti vapaaehtoisesta maasta paluumuttamisesta. 
  3. Immonen ei puhu vain kyseisitä murhaajista, vaan monista muistakin tapauksista, joissa kyseisin uskontokunnan edustajat. Immonen ei missään kohtaa ainakaan eksplisiitisesti todennut, että ongelma olisi koko ihmisryhmä.
Immonen ja Uimonen toimivat juuri kuten vastakkainasettelun kärjistymistä toivova terroristi toivoisi. 
Heikkisen mokuttava salaliittoteoria on sen verta heikolla pohjalla, että esimerkkejä täytyy rakentaa häikäilemättömästi valehdellen.. Valitettavasti tämä hömppä on mennyt vihervasemmistossa läpi ja saa paljon tykkäyksiä.

Hyppään seuraavaksi Panu Höglundin Charlie Hebdo -kirjoitukseen, joka todennäköisesti edustaa ala-arvoisinta tasoa, mitä tästä iskusta voi kirjoittaa.
Jussi Halla-aho ennalta arvattavasti ryhtyi heti ratsastamaan ruumiilla. Tosin hänen vaatimuksensa terroristien karkottamisesta oli hiukkasen lattea, itse asiassa tyypillinen esimerkki sellaisista jo toteutetuista asioista, joista maahanmuuttokriitikot puhuvat ikään kuin niitä ei jo tehtäisi.
Halla-ahon kirjoitus löytyy täältä.  Itse en löytänyt tuosta kirjoituksesta mitään kohtia, joissa kehoitettaisiin tekemään asioita, joita nykyään tehtäisiin/ei tehtäisiä. Lähinnä kirjoituksessa keskitytään tuomaan esille sitä kaksinaamaisuutta, mitä pilakuvajupakan ja Norjan massamurhan seurauksena poliittiset tahot ovat edustaneet.
Muutkin maahanmuuttokriitikot riensivät heti tanssimaan haudoilla, eli syyllistyivät siihen, josta syyttivät kaikkia muita Breivikin joukkomurhan yhteydessä. Tätähän voi tietysti odottaakin. Erityisesti Seensimmäinenisänmaallinenetunimi ja Setoinenisänmaallinenetunimi kunnostautuivat tunnettua tyylitajuaan osoittaen.
Höglundin kirjoituksessa ei tosiaankaan ole yhtään lähdettä, jolloin lukija jää vain Höglundin tulkinnan varaan, eikä pysty tekemään omia päätelmiään samoista materiaaleista. Breivikin teon yhteydessä yksilöitiin henkilöitä, kuten Halla-aho, joilla ei ollut mitään tekemistä teon kanssa. Kuten monissa muissakin islamistien tempauksissa, tässäkin lähinnä kritisoidaan ääriosaa muslimeista, sekä muitakin fundamentalistimuslimeja. Islamin kohdalla tuppaa olemaan sellainen ikävä seikka mokutuksen kannalta, että maallistuneetkin muslimit ovat kovin fundamentalistisia. Hyvänä esimerkkinä toimii tässä Youtube-videossa esiintyvä muslimiteini, jonka kyky erottaa faktat fiktiosta on olematon mitä todennäköisimmin lapsesta lähtien tapahtuneen Islmamistisen aivopesun seurauksena. Kommenttiosuudesta löytyvä "braindamaged beyond repair" kuvastaa melko hyvin tätä yksilöä, joka on vain esimerkki siitä, miten maallistunut muslimi eroaa siitä maallistuneesta kristitystä, mihin suomalaiset ovat tottuneet.
Charlie Hebdon joukkomurhassa sai surmansa myös muslimitaustainen poliisikonstaapeli. Tämä asia tietenkin unohdetaan aktiivisesti joka taholla, kun pitää lyödä rumpua islamin hirveydestä.
Internetissä pyörii video, jossa kyseinen poliisi saa surmansa. Poliisia ammutaan ja sen jälkeen hänet kylmäverisesti telotetaan. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, että adrenaliinihöyryissä olleet juustopäät tuskin ehtivät tehdä tulkintaa kyseisen virkamiehen uskonnollisesta taustasta. Vaikka jotkut tahot ovat sitä mieltä, että kyseinen muslimi puolusti sananvapautta loukata uskontoaan, niin todellisuus on tylysti se, että kyseinen virkamies sattumalta eksyi paikalle. Hän ei erityisemmin puolustanut sananvapautta, vaan teki työtään, johon kuuluu paljon muutakin kuin pilapiirtäjien suojeleminen.
Kuolleet poliisit ovat tilastoa ja teuraskarjaa. Kukin tykönänsä miettiköön, onko tämä oikein ja kuka loppujen lopuksi on suurin sankari.
No huhhuh. Pidän itseäni selkeästi keskivertoa epäsympaattisempana henkilönä, mutta virkatehtävissä menehtyneet poliisin rinnastaminen teuraskarjaan on kyllä häiriintynyttä.
Seuraavaksi on vuorossa lehtineekeriemme myötähäpeyttävä oman kilven kiillotus, kun he esiintyvät sananvapauden esitaistelijoina ja suurina sankareina, yrittäen koristella itsensä uhrien verellä. Varautukaa lukemaan joukoittain pateettisia vuodatuksia siitä, miten he ovat oikeastaan uhreja ja marttyyreja siinä missä Charlie Hebdon pilapiirtäjätkin.
Oletan, että ainakin itse tein selkeän eron kyseiseen ryhmään. Suomesta kuitenkin löytyy tahoja, jotka ovat kokeneet ainakin uhkailua sanottuaan tai kirjoitettuaan asioita, joita ei saisi sanoa. Väkivaltatapauksia mieleeni ei äkkiseltä tule, mutta ilkivaltatapukseski kevannee varmastikin taannoinen isku Persujen tiloihin.Suomesta löytyy myös lakeja, joissa kiihottaminen ja pilkkaaminen kielletään. Tämän lisäksi valtion palkkalistoilta löytyy virkamiehen turhakkeita, jotka ovat valmiita tuhoamaan sananvapautta mielivaltaisesti oman egonsa pönkittämiseksi. Tällaisessa ilmapiirissä ei niinkään tarvitse pelätä potentiaalista ääriryhmän suorittamaa kuolemantuottamusta, vaan melko varmaa vankeutta tai sakkorangaistusta.
Siinä missä Charlie Hebdon tekijöitä tosiaan voi luonnehtia sananvapauden marttyyreiksi, suomalaiset toimittajat ovat olleet täysin rähmällään täkäläisten sananvapauden uhkauksilla rajoittajien eli maahanmuuttokriitikoiden edessä, eikä näihin ole haastateltaessa sovellettu normaaleja journalistisia painostuskeinoja, saati heidän esittämäänsä ”maahanmuuttokritiikkiä” analysoitu faktaperustein – karkeimmatkin valheet, joita maahanmuuttokriitikot ovat esittäneet, on hyväksytty tosiasioita tarkistamatta.
OT: onpas melkoinen YKSI lause. En nyt ihan ymmärrä mitä Höglund hakee "sananvapauden uhkauksilla rajoittajien" määritelmällä. Olisiko kyseessä kuitenkin "sananvapauden rajoittamisen uhkailijat"? Joka tapauksessa, jälleen kerran olisi jokin lähde ollut mukava saada. Mieluusti olisin tätä kritisoinut, mutta kun puhutaan "suomalaisista toimittajista", "maahanmuuttokriitikoista", "maahanmuuttokritiikistä" ja "valheista" identifioimatta mitään näistä, niin analysointi menee mahdottomaksi. Tyydyn vain sanomaan, että olen eri mieltä.
Kokonaan eri asia on, kuinka mielekäs tapa tämä [pilakuvat] on vastustaa uskonnon tunkeutumista maallisuudelle pyhitetyille elämänalueille. Jos halutaan esimerkiksi vastustaa Päivi Räsäsen pyrkimyksiä tuoda luomisoppi biologian tunneille, ei ehkä ole kaikkein toimivin tapa piirtää pilakuva, jossa Jeesus on opetuslasten kanssa orgioita harrastava homo.
Kappas, en tiennytkään, että Räsänen olisi oikeasti tuommoistakin esittänyt. Lähde uupuu taaskin. Pikaisella haulla löysin, että Räsänen itseasiassa ei ole tuollaisella kannalla. Tästä huolimatta esimerkki on muutenkin huono. Otetaan nyt esimerkkiin henkilö, joka oikeasti on ehdottanut Kreationismia kouluihin. Kun Mika Niikko ehdotti kreationismia, niin opetusministeri sanoi Njet. Se siitä. Ei tuollaiseen oikeasti tarvita pilapiirroksia, ainakaan niin huonoja, mitä Höglund ehdottaa. On kuitenkin eri asia, että voidaanko järkevästi äänestää, että ei ID:tä kouluihin vai saadaanko autpommista naamalle. Islamin kritisointi kärjistyy juurikin niihin ääriosioihin, jotka näkyvät maailmalle negatiiviisessa mielessä. Harvemmin pilapiirroksissa näkyy teemana esim. muslimien alkholittomuus.
Tosin suomalaisissa lehdissä sellainen pilapiirros ei kuitenkaan selviäisi toimitussihteerin ohi. Toisin kuin maahanmuuttokriitikot ja kiihkokristityt väittävät, meillä edes karkean kristinuskonvastaiset pilakuvat eivät pääse toimitettuihin paperilehtiin, osaltaan siksi, että meillä on laissa se uskonrauhapykälä. Ja toisin kuin maahanmuuttokriitikot väittävät, sillä pykälällä on kyllä suojeltu muidenkin uskontojen jumalia kuin islamin.
Höglundille tiedoksi, että sellainen pikkujulkaisu kuin Helsingin Sanomat julkaisee sarjakuvaosiossaan kohtalaisen suosittua sarjakuvaa nimeltään Fingerpori, jossa kristinuskoa pannaan halvalla useasti.
Itse asiassa takavuosina Kajaanissa sattui mitä ilmeisimmin uskonrauhaa rikkova tuhotyö paikallista moskeijaa vastaan, mutta tuomio uskonrauhan pilkkaamisesta kaatui hovissa, joka hylkäsi syytteen muotoseikkaan vedoten (kyseistä islamilaista yhteisöä ei vielä ollut rekisteröity, joten se ei ollut tapahtumahetkellä uskonnollinen yhteisö lain tarkoittamassa mielessä).
Ties kuinka monennen kerran kaipaisin lähdettä Höglundilta. Googlettamalla "Kajaani Moskeija" ei moisesta tapauksesta löydy mitään uutista. Yksi potentiaalinen linkki löytyi, mutta se oli rikki. Enpä täten voi muuta todeta kuin, että en arvosta tuollaisia muotoseikkajuttuja. Toisaalta en kyllä näe kummempaa syytä nähdä tuhotyötä uskonrauhaa rikkovana tuhotyönä, vaan ihan "normaalina" tuhotyönä.
Ennen kuin esitetään muslimit tai islamistit poikkeuksellisen vaarallisina, muistutan, että Suomessa ei oikeasti yksikään media ole vielä kokeillut pitää maahanmuuttokriitikoita, ”Ruotsi-natsien” vastarintaliikettä tai bäckmanilaisia yhtä systemaattisesti ja karkeasti pilkkanaan kuin Charlie Hebdo on pitänyt uskontoja.
Olettaen, että bäckmanilaisilla tarkoitetaan Johan Bäckmanin kannattajia, niin täytyy kyllä ihmetellä, millä logiikalla paskaa huutava kohudosentti on rinnastettavissa lähes viikottaisiin kuolemaa tuottaviin iskuihin kunnostautuneeseen islamistijoukkoon. Voi olla, ettei mainittuja tahoja ole suoranaisesti pidetty pilkkanaan, mutta kaikenlaista muuta paskaa on kyllä satanut mediasta niskaan tavan takaan.
Jos maahanmuuttokriitikot – joiden läpinäkyvän teennäisesti moralisoivat nettiraivon purkaukset muistuttavat erehdyttävästi Muhammad-mellakoita – oikeasti ovat oleellisesti vähemmän vaarallisia kuin kiihkoislamistit, miksi heitä ei uskalleta haastaa sillä tavalla kuin Charlie Hebdo haastoi islamistit?
Kun Muhammed-pilakuvat julkaistiin, niin maailmalla lippuja poltettiin, paikkoja rikottiin, ihmisiä uhkailtiin, Suomen valtionjohdossa esiteltiin pahoitteluja ja järjestettiin lukuisia mielenosoituksia, koskien muutamaa kuvaa. Missä vaiheessa maahanmuutto(politiikka)kriitikot ovat polttaneet lippuja, rikkoneet paikkoja ja järjestäneet mielenosoituksia koskien jotain lehden aukeamaa? Onko tällöin pääministeri ja presidentti myöskin esittäneet anteeksipyynnön ja toivoneet, etteivät kriitikot pahoittaisi mieltään? Vain Höglundin mielikuvituksessa moinen "erehdyttävästi muistuttava" tapahtuma on ilmentynyt.

Se miksi, maahanmuutto(politiikka)kritiikkä ei haasteta samalla tavalla kuin ääri-islamia on ilmeisen selvä. Ääri-islam on oikeasti väkivaltaa häikäilemättömästi keinoina käyttävä taho, mamukritiikot ei. Ääri-islam perustuu taikauskoon, maahanmuuttokritiikki ei. On tavattoman helppoa tehdä pilaa uskomuksista, jotka perustuvat pronssiajan mytologiaan. On paljon vaikeampi tehdä pilaa mielipiteistä, jotka kumpuavat tositapahtumista.

Täältä katsoen näyttäisi vähän siltä, että maahanmuuttokriitikoita pelätään meillä enemmän kuin islamisteja Ranskassa.
Ranskassa tapahtuu islamistien takia monia pragmaattisia asioita, joihin Suomessa tuskin kyetään. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että Höglundilla viiraa päässä todella pahasti. Kirjoittaessani tätä Höglundin kirjoitus on saanut 4 tykkäystä, joten todennäköisesti myös jollakulla muullakin ei ole ihan kaikki Ismot kasinolla.

Eiköhän tämä riitä tältä kertaa. Katsotaan tilannetta ja toivotaan, että tekijät jäävät pian kiinni ilman uusia uhreja.

-PYO

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Älkää antako terrorismin voittaa!

Olen ollut koko päivän uutispimennossa työkiireiden takia. Äsken sain tietää, että joukko islamisteja on tehnyt tuhoisan terrorismi-iskun Ranskassa. Rynnäkkökiväärein varustautuneet vellihousut ovat käyneet ampumassa kuoliaaksi artisteja, jotka ovat olleen taannoisten Muhammed-pilapiirrosten takana. Lisäksi sivullisia ja poliiseja on kuollut.

Luonnollisesti muslimiyhteisö on tuominnut teot ja mokuttajat pelkäävät rasismin lisääntyvän. Pelkkää sananhelinää. Terroristien tavoite on selvä: Muhammedia ei pilkata ja Allahu Ackbar. Jos nyt ruvetaan hyssyttelemään ja paapomaan, niin moni ihminen on kuollut vain terroristien tavotteita edistäen. Nyt tarvitaan samaa lääkettä kuin homovastaisuudessa. Kun Gay Prideen tehtiin kaasuisku, niin todettiin, että pridelle on tarvetta, jotta moinen vastaisuus saataisiin hillittyä. Samalla tavalla nyt tarvitaan väkivallaton vastaisku, eli kymmenkertainen määrä Muhammed-pilakuvia. Siinähän terroristit huutavat jumalaansa, kun seuraus on juurikin päinvastainen, mitä he toivovat. Sen sijaan, että ruvetaan pelkäämään terroristeja ja rajoittamaan sananvapautta, pitäisi juurikin ruveta käyttämään sananvapautta siihen mihin se on tarkoitettu: vapaaseen mielenilmaisuun.

Olisi äärimmäisen hienoa, joskin epätodennäköistä, että iskut tuomitsevat tahot toisivat ilolla esille muhammed-pilakuvia tai muuta Islam-kritiikkiä. 911-iskujen jälkeen oli ilmassa kahta ilmapiiriä, pelkoa ja yhteenkuuluvuutta. "United we stand" muodostui iskulauseeksi terrorismia vastaan. Valitettavasti samalla tehtiin lentoturvallisuudesta hävyttömän kiusallista, mutta antiterrorismiaate kuitenkin nosti vahvasti päätään. Ymmärtänen kyllä, että muslimiyhteisöille profeetan pilakuvien levittäminen lienee liikaa vaadittu, mutta tuolla tavalla he voisivat selkeästi tuoda esille puolensa. Muslimiyhteisö joka vaikkapa verkkosivuillaan julkaisisi pahamaineiset pilakuvat antaisi kuvan, että he seisovat sananvapauden takana ja ovat valmiita jopa joustamaan pyhistä asioitaan sen tukemiseksi. Mikäli Islman todellisuudessa olisi rauhan uskonto, niin sen tulisi kyetä moiseen väkivaltaisuuden tyhjäksitekemiseksi. Nyt olisi muslimeilla näytön paikka.

Mielenkiinnolla saa odotella, mitä seuraavien viikkojen jälkeen tapahtuu mediassa. Odotan iskujen tuomitsemista, ei-terrorismimuslimien puolesta pelkäämistä, ehdotuksia turvallisuuden tiukentamiseksi (=vapauksien riistoa), yleistäviä rasistisia kommentteja, kuolleilla ratsastamista ja kontekstista irtaantuneita kommentteja Islamista.

-PYO

ps. Tekisi mieli pistää pystyyn kuvahaaste, mutta en toivo poliisitutkintaa blogini johdosta, joten moinen kuvakisa voitaneen järkätä toisaalla :(