torstai 6. joulukuuta 2018

Näkökulmaa maahanmuuttajien ongelmien ratkomiseksi

Iltalehden rikos- ja oikeustoimittaja Solmu Salminen esittää näkökulman Oulun törkeään lapsimetsästykseen liittyen.
presidentti Niinistön (MTV) mukaan Suomen on ”osoitettava lujuutta, jotta kykenemme entistä tiukemmin ehkäisemään pahaa”.
On ihan OK, että osoitetaan lujuutta, mutta vuodesta toiseen pahan ehkäiseminen alkaa olla rasittavaa. Kun pahaa ehkäistään olemalla 'parempi ihminen', niin mennään vaikeammalla linjalla. Jossain vaiheessa vain ei enää jaksa. Tekisi mieli oikaista; ottaa vähän etäisyyttä ja sitten taas jatkaa raskaalla puurtamisella. Voitaisiinko siis hetken aikaa ehkäistä pahaa olematta luja? Jos ei oltaisikaan niin yleviä, vaan ennemminkin pragmaattisia. Pistetään asiat kuntoon nopeasti ja tehokkaasti. Sen jälkeen, kun ollaan hyvässä jamassa, voidaan pohtia, josko jatkossa homma hoidettaisiin myös tyylillä.
Sisäministeri puolestaan otti esiin lakimuutokset: kovemmat rangaistukset ja uusi rikosnimike törkeästä lapsen raiskauksesta tuovat toivottavasti pelotevaikutusta, joka ehkäisee rikoksia.
Pienemmissä tapauksissa, kuten ylinopeuden ajamisessa, tuollainen pelotteluvaikutus on toimiva, mutta systemaattisissa lapsen joukkoraiskauksissa pelote tuskin kovin suuresti rikosta ehkäisee. Tuohan on jo nyt vankilan paikka, mutta eipä se tekijöitä pelottanut. Kovempi rangaistus kuitenkin ehkäisee paremmin toistuvia rikoksia, kun tekijät pysyvät poissa lasten läheltä. Toivotaan kuitenkin, että edes jossain määrin tuo ehkäisisi näitä tapauksia syntymästä alkuunkaan.
Suhtautuminen ulkomaalaisiin jakaa suomalaiset kahteen leiriin. Maahanmuuttovastaisten käymä keskustelu syöksyy ajoittain rasismiksi, mikä puolestaan provosoi vastapuolta rikoksen rajapintaa lähestyvään kommentointiin.
Luin ylläolevan useaan otteeseen, mutta en saannut millään kiinni, mitä tuossa nyt oikeastaan sanotaan. Sen verran kyllä voin todeta, että suomalaiset eivät jakaannu kahteen leiriin. Meillä on ääripäät ja useaan osaan jaettava välimaasto.
Oulun epäillyssä hyväksikäyttövyyhdessä pitää esittää kaksi kysymystä: onko maahanmuuttajien rikollisuus ongelma - ja jos on, miten se ratkaistaan. 
Lyhyesti, on ongelma. Kaikki rikollisuus on ongelma. Parempia kysymyksiä olisi, miten vakava ongelma ja mistä johtuva ongelma. Miten se ratkaistaan? Se on jo oiva kysymys.
Mitä tilastoista voi päätellä? Ainakin sen, että turvapaikanhakijat eivät syyllisty suurimpaan osaan Suomessa tutkituista seksuaalirikoksista.
Absoluuttisesti eivät tietenkään. Sisäministeriön mukaan turvapaikanhakijoiden määrä on 2000-luvulla vaihdellut 1500 ja 6000 välillä, eli keskimäärin n. 0,068% Suomen väestöstä. En nyt löytänyt suoraan lukua, että kuinka moni oleskelee täällä turvapaikanhakija-statuksella. Maahanmuuttoviraston mukaan vuonna 2017 Suomen kansalaisuuden sai 12 600 henkilöä.
Aineisto koski vuotta 2016, jolloin Suomessa oleskeli poikkeuksellisen paljon pakolaisia edellisvuoden kriisin seurauksena. Turvapaikanhakijoista kirjattiin 72 raiskausepäilyä, kun Tilastokeskuksen mukaan koko maassa epäiltyjä raiskauksia kirjattiin yhteensä 1 160.
Vuonna 2015 hakijoita oli hurjat 32 476. Näillä tiedoilla oma arvioni on, että turvapaikanhakijoita on v. 2016 ollut ehkä n. 50 0000. Kaikenkaikkiaan siis 1160, eli 5,5 miljoonan asukkaan joukosta tuo tarkoittaa 0,21 raiskausta tuhatta kohden. TP-hakijoiden 72 tapauksen kohdalla... (huom. tässä on merkitty epäilyjä, ei tekoja) ...tuo tarkoittaa 1,44 jokaista tuhatta kohden. Eli melkein seitsemänkertainen määrä. Vuonna 2011 tein aiheesta laskemia ja tuolloin tulokset olivat samassa linjassa.
Ulkomaalaisten esiintyvyys ja erityisesti uhrien nuoruus voivat olla viitteitä kulttuurieroista. Tekijät voivat olla kotoisin maasta, jossa on järjestetty lapsiavioliittoja eikä naisilla ole ollut oikeutta ajokorttiin. He eivät osaa noudattaa tasa-arvoa, koska eivät tiedä, mitä se on.
Veikkaanpa, että kyllä tietävät, mitä tasa-arvo on, mutta eivät välttämättä ymmärrä sitä kunnolla ja eivät ole kykeneviä elämään sen mukaan, kun eivät ole siihen tottuneet. Vahva islamin usko tuskin helpottaa asiaa.
Presidentti Niinistö ja ministeri Mykkänen asettivat kyseenalaiseksi sen, miten Suomi viestii maahantulijoille omista arvoistaan. Siinä on vuoden 2015 jälkeen epäonnistuttu.
Kyllä tässä on epäonnistuttu jo ensimmäisten pakolaisten kanssa 1900-luvun alkupuolella. Tosin 1990-luvulla pakolaisuudesta tuli trendi ja jatkuva virta, jolloin epäonnistumisesta tuli läpinäkyvämpää.
Meillä on velvollisuus tarjota turvaa hädänalaisille, mutta myös oikeus vaatia hyvinvointivaltion sääntöjen noudattamista.
Suoranaisesti ihmisellä ei ole mitään velvoitetta mihinkään. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta voidaan asettaa tiettyjä velvollisuuksia, kuten verojen maksaminen ja avunanto. En näkisi, että on oikeus vaatia sääntöjen noudattamista, vaan kyllä se on ihan perusolettamus. Yhteiskunnalla on velvollisuus ylläpitää turvallisuutta, vapautta ja oikeuksia. Jos se vaatii sääntöjä, niin kyllähän niitä pitää sitten veloittaa noudattamaan.
Otkes esitti sisäministeriölle muun muassa, että turvapaikanhakijoiden taustojen selvittämiseen ja heidän hyvinvointinsa tarkkailuun satsataan lisää rahaa. Otkes myös vaati turvapaikkahakemusten käsittelyajan lyhentämistä.
Eli taustoja pitäisi selvittää tarkemmin, mutta samalla myös nopeammin. Onnea yritykselle! Toki tuohon on taikakonsti tarjoilla. Kupataan toimintaan lisää rahaa. On ihan hyvä, että ihmisten hyvinvointia tarkkaillaan, mutta eikö samalla voitaisi tarkkailla ihan syntyperäistenkin hyvinvointia. Suomessa itesmurhat, alkoholismi, perheväkivalta, kouluampumiset ja muut ovat melko yleisiä ikävyyksiä. Suurimmassa osassa tapauksia taustalla on varmasti jotain pahoinvointia.
Turvapaikanhakijat ovat itse vastuussa omasta säntillisyydestään, mutta usein taustalla on traumaattisia kokemuksia sodasta ja väkivallasta. Poliitikkojen kurivaatimusten lisäksi heitä pitäisi myös auttaa: palkata töihin, opettaa kieltä ja ottaa fyysisesti mukaan yhteiskuntaan.
Kielen opettaminen on itsestäänselvä vaatimus. Onko niin, ettei tänne tulijoille tarjota mahdollisuutta kielen opiskeluun? Vahvasti epäilen. Mukaan ottaminen on hieman haastavaa, jos toisella ei ole halua tulla mukaan. Jos omat jutut koetaan kiintoisampana/parempana, niin silloin on vaikea saada henkilö mukaan juttuihin. Kielitaidottomuus tai muu kyvyttömyys osallistua yhteisiin juttuihin haittaa myöskin. Myöskin rikollisuus- tai häiriöalttius ei innosta syntyperäisiä satsaamaan ulkopuolisten kotouttamiseen.Jos verorahoja käytetään jo tuhti annos muukalaisten hyvinvointiin, niin pitääkö sitä vielä jaksaa työpäivän päätteeksi ruveta paapomaan naapureitaan? Kuten alussa mainitsin, niin mitta on alkanut tulla täyteen. Jos pakolaisipanat remuavat kotosalla ja yleisillä paikoilla illman, että vanhemmat sitä hillitsevät ja ojentamistakaan ei edes sanallisesti uskalla tehdä rasismileiman pelossa, niin ei sellaisessa ympäristössä halua asua. Syntyperäinen kansa muuttaa pois ja alueet ghettoutuvat ongelmalähiöiksi.

Eniten tuossa lainauksessa kuitenkin mietityttää tuo töihin palkkaaminen. Onkohan Salmisella kaikki muumit laaksossa? Kuvitteleeko hän tosiaan, että töitä olisi tarjoilla sieltä täältä, mutta ihan kiusallaan työnantajat eivät palkkaa pakolaisperäisiä töihin? Voi olla, että byrokratia tekee palkkaamisen hankalaksi, mikä luonnollisestikin pitäisi hoitaa kuntoon, mutta eiköhän reaalimaailmassa tilanne ole kuitenkin se, että työhön liittyy vaatimuksia, joita lukutaidoton ja kulttuurista ymmärtämätön kamelipaimen ei yksinkertaisesti täytä. Suomessa on rutkasti ammattitaitoista porukkaa työttömänä. Todennäköisesti järjellä varustettu työnantaja nappaa mieluummin heistä sopivan hommiin. Jos pakolaisista löytyy äärimmäisen pätevä henkilö hommiin, niin ei kai mikään perusteeton estä palkkaamasta häntä? 
Yksin ja omaan epävarmuuteensa jätettyinä maahanmuuttajat ovat potentiaalisia rikollisia. Voi olla, että niissä tapauksissa juuri kulttuurisiin eroihin pohjautuvat teot, kuten lasten seksuaaliset hyväksikäytöt, korostuvat Suomen rikostilastoissa.
Voi olla. Tai voi olla olematta. Tai voi olla, että juurikin päinvastoin. Tai voi olla, että tuo on kaikkein vähiten merkitsevä tekijä. Olisiko parempi hankkia tietoa mieluummin kuin heitellä arvauksia? Vähän outoa on kyllä puhua yksinäisyydestä tässä yhteydessä, kun taustalla on 7-8 hengen joukkoraiskausporukka.
Turvapaikanhakijoita on pystyttävä sekä auttamaan että tarkkailemaan nykyistä tehokkaammin.
Mitähän konkreettista apua nyt sitten pitää antaa? En usko, että tarkkailu pitäisi sen kummemmin kohdistaa juuri turvapaikanhakijoihin. Katupartiot kohdistakoot huomionsa kaikkiin epäilyttäviin joukkioihin. Netissä parempi tarkkailla alaikäisten puuhia, kuin aikuisten. Enemmän tarvittaisiin kuitenkin toimintavaltuuksia, eikä tarkkailua.

Pitäisikö turvapaikanhakijat pitää eristyksissä, kunnes saadaan selville onko mitään tarvetta edes harkita paikan antamista? Voitaisiin myös pistää pystyyn EU:n laajuinen sormenjälki/retina-kanta, jonne merkattaisiin kielteisen päätöksen saaneet. Jos joku hakija ilmestyy rajalle tai lentoyhtiön lippuluukulle, niin katsottaisiin kannasta, onko tietoja. Mikäli siellä punainen lippu on pystyssä, niin pistetään saman tien pois jonosta. Hakijat, jotka läpäisevät tämän seulan voitaisiin pistää jonnekin leirille (jossa erikseen osastot nuorille yksinäisille miehille ja muille) siksi aikaa, kun taustoja selvitetään. Leirillä ajanvietteinä kielen ja kulttuurin opiskelua. Loppumetreillä koe/haastattelu, jolla katsotaan onko kykenevä saamaan koeajan siviilissä. Jos ei tuota läpäise, niin koulutus jatkuu. Mikäli ei oppi päähän päädy, niin ei ole asiaa täällä elää. Takaisin sinne, mistä tuli. Ne jotka pääsevät siiviiliin koeajalle olisivat esim. viikottaisten tsekkien kanssa kuitenkin tarkkailussa, että homma lähtee käyntiin kuten pitääkin. Lopulta voidaan harventaa tsekkejä ja päästää irti. Tarvittaessa myönnetään kansalaisuus (ensin toki koeajalla). Jos on merkkejä, ettei henkilö kykene yhteiskunnassamme elämään, niin takaisin leirille tai sitten kokonaan ulos maasta.

Saattaa kuulostaa julmalta, mutta jos porukka oikeasti on kykenemätön ymmärtämään tämän yhteiskunnan sääntöjä, niin eihän sellaista tarvitse tänne päästää. He, jotka tajuavat, miten homma toimii, niin nopeasti vaan koeajalle ja siitä sitten irti, kun kerran osaavat. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Enemmän tahtotilasta kiinni. Todennäköisesti tuollaisen leirin ylläpito keskittämisen takia olisi paljon halvempaa kuin satunnaisten vuokra-asuntojen antaminen Helsingin keskustasta.
Ellei budjetti riitä, on kysyttävä, mistä rahaa löytyisi lisää. Vaihtoehtoisesti on selitettävä, minkä takia Suomi on ottanut pakolaisia niin rajusti yli sietokykynsä, että edes rikostorjunta ei pelaa.
Jos budjetti on loppumassa, niin sitten leikataan jostain: määrästä, laadusta tai ominaisuuksista. Siinä vaiheessa, jos yksinkertaisesti vain lisäraha auttaa, niin kyllä pitää miettiä sijoituksen kannattavuus todella tarkkaan. Jokainen, joka omaa rahaa pistää toimintaan, on varmasti kiinnostunut, että toiminta on kannattavaa. Sellaiset, jotka kuppaavaat nigeriakirjeisiin ensin tonnin, sitten toisen ja lopulta kolmannen miljoonien kultalastin toivossa, ovat yksiselkeisesti idiootteja.

Jännä, että vaihtoehdot ovat lisää rahaa tai selitys, miksi homma ei toimi. Mihin katosi projektin alasvienti -vaihtoehto?
Käsistä lähtenyt riitely ja rasismi johtivat tilanteeseen, jossa kukaan ei enää halunnut keskustella maahanmuuttoasiasta rauhallisesti ja punniten.
Kyllähän asiallista keskustelua olisi tarjoilla ja paljon. Noin 15 vuotta sitten, kun asialle olisi hyvinkin voitu tehdä jotain, niin kaikki kritiikki lakaistiin maton alle, hyvänä esimerkkinä opetelkaa uimaan -lausahdus. Natsikortti viuhui aktiivisesti ja kaikki päätöksen teon perusteet heitettiin romukopaan. Tilastot, esimerkit muista maista. pienen kaliiberin pilotit, mahdollisuus järjestelmän peruuttamiseen yms. jäivät kaikki huomioimatta. Nyt sentään ollaan herätty, kun ennustetut ongelmat ovat toteutuneet (onneksi vielä pienemmässä mittakaavassa kuin muissa Euroopan maissa). Vielä ei kuitenkaan osata ymmärtää, mistä ongelmat oikeasti johtuvat tai miten niitä ratkaistaan. Toimintatavat ovat samat kuin 15v sitten. Kaikki kritiikki on rasismia ja rasmien kanssa ei keskustella. Kaatamalla kotouttamiseen rahaa ongelmat ratkeavat. Ei Suomi ole kiintoisa maa pakolaisten silmissä, kun tänne nytkin tulee niin vähän pakolaisia. Uskomatonta, ettei vieläkään osata avata silmiä, vaikka toisaalta, kun pää on puskassa, niin eipä sieltä mitään näkisikään.
Olisiko aika ryhtyä puhumaan suoraan, mutta ilman, että kommentoijat hankkivat itselleen rikostuomioita?
Olisi. Harmi vaan, että tuo rikostuomioiden antaminen laajenee yhä enemmän kaikenlaiseen kritiikkiin. Tässä ei tarvita silotellumpaa ulosantia, vaan vapaampaa keskustelukulttuuria. Tarvitaan konkreettisia suunnitelmia tilanteen parantamiseksi, ei tavoitteettomia budjetin kasvattamis-ehdotuksia. Tarvitaan ryhdikkäitä, ehkä hieman ikäviäkin, toimia, ei merkityksettömiä kotouttamistaikoja.

Ehkä kaikkein ensimmäiseksi tarvitsisi ymmärtää, mikä on tämän yhteiskunnan pohja. Minulla ja Salmisella on näemmä hyvin erilainen käsitys siitä, mikä on valtion rooli, sekä missä menevät suomalaisten oikeudet ja velvollisuudet. Jos perustoista ollaan ihan eri linjoilla, niin ei kyllä yksityiskohtia hiottaessa millään voida päästä konsensukseen.

Toiseksi tarvitaan selkeä kriittinen näkökulma. Salmisella on tilastot käsissään, mutta siltikään hän ei kykene tunnustamaan, että tilanne on karannut käsistä. Hän onneksi näkee, että nyt on jotain pielessä, (harmillista, että siihen tarvittiin systemaattinen alaikäisten joukkoraiskaus) mutta hän ei vieläkään kykene siirtämään vastuuta turvapaikanhakijoille.
Turvapaikanhakijat ovat itse vastuussa omasta säntillisyydestään, mutta...
Mutta eivät oikeastaan. Meillä on oikeus vaatia sääntöjen noudattamista! Mutta emme me oikeastaan voida velvoittaa reppanoita, niitä noudattamasta. Tarvitaan selitys, miksi ollaan epäonnistuttu! Mutta oikeastaan sillä ei ole merkitystä, kun ei me oikeastaan voida asialle enää mitään.

Jos maahanmuuttajia kohdellaan kuin lapsia tai vaikeastivammaisia, jotka eivät itsestään pysty kantamaan vastuusta ilman jatkuvaa huolenpitoa, niin en yhtään ihmettele, että on ongelmia sopeutua yhteiskuntaan. Enkä yhtään ihmettele, että enevimissä määrin kantaväestö alkaa suhtautumaan näihin elätteihin turhautuneesti.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

-PYO

maanantai 3. joulukuuta 2018

Kymmenen vuotta epäkorrektia bloggaamista

Tämä blogi täyttää tänään kymmenen vuotta. Onnea paljon.

Alkuaikoina oli hieman kankeaa. Pohdin kirjoituksia pitkään ja ennen julkaisua muokkasin niitä useasti. Myöhemmin kirjoittamisesta tuli luontevaa ja lähinnä vain vaivauduin silmäilemään teksin läpi ennen julkaisua. Viime aikoina kirjoittaminen on jäänyt harvemmalle. Aikaa ei ole enää niin paljoa ja ehkä myös innostus on vähentynyt. Jossain määrin tuntuu, että samoja asioita toistaa hieman eri näkökulmasta, joten viehätys siihen on kadonnut.

Näiden vuosien aikana ei paljoa ole asiat muuttuneet. Hyvin samat ongelmat ja kritiikin kohteet vieläkin hyppivät silmille, kun uutisia lukee. Ehkä sellainen muutos on tullut, että uutisia lukee nykyään vähemmän. Tekosyy lienee ajan puute, todellinen syy on laadun lasku.

Kun katsoo suosituimpien kirjoitusten listaa, niin hieman eri tekstit näemmä nousee kärkeen, mitä itse nostaisin. Koen olevani vahvimmillani tilastojen ja analyysien kanssa, en niinkään yksittäistapausten perkamisessa. Ehkä kuitenkin arvioimalla toisten järjen juoksua ja perustelujen esittämistä, saan myöskin kohtalaista tekstiä aikaan, joten ehkä tämän hetken Top2 (#1, #2) selittyy sillä.

Selvästi heikkojakin tuotoksia on tullut julkaistua ja aina välillä mietin, pitäisikö niitä poistaa. Ehkä lienee kuitenkin parempi, että nuokin jäävät tuonne roikkumaan ja muistuttamaan, että laatua kannattaa vaalia. Heikoissa kirjoituksissa olen usein jostain virittynyt, mutta kun tekstiä on lähtenyt kirjoittamaan ja virikettä tarkemmin purkamaan, niin sitä on huomannut, että asia ei ollutkaan ihan niin, mitä mielessään näki. Kun tekstiä on kuitenkin lähtenyt tuottamaan, niin sitä ei ole viitsinyt poistaakaan, vaan irvistellen olen vienyt sen loppuun pikaisesti ja satsannut sitten enemmän seuraavaan kirjoitukseen.

Vilkaisemalla tag-listaa yleisimmät aiheet ovat olleet politiikka(19), tasa-arvo(17), talous(13), media(11), rikollisuus(11), uskonto(11), raha(9), palkka(8), rasismi(8) ja yhteiskunta(8). Aikalailla näen nämä kiintoisina aihealueina. Hieman yllättäen media on vasta neljäntenä ja uskonto on noussut sijalle kuusi. Sananvapaus jää juuri ja juuri top10:n ulkopuolelle seitsemällä kirjoituksella ja laki-tag on linkitetty vain viiteen kirjoitukseen. Saattaa toki olla, että olen hillitymmin iskenyt tageja kirjoituksiin, jotka muuten ovat innoittaneet mieltä.

Kiitokset lukijoille, kommentoijille ja muutamalle hassulle viralliselle seuraajalle. Näillä näkymin jatkan kirjoittelua, mutta todennäköisesti harvemmin. Erityiskiitos Jaskan blogille, joka vuodesta toiseen on tuonnut suurimman osan lukijakunnasta tänne. Toinen merkittävä tulonlähde on ollut oikotieto.fi.

Ensi kerralla, ehkä enemmän asiaa.

-PYO