Poliittisesti epäkorrekti

Joukkoliikenne ja ruuhkamaksut

2012-01-15T09:32:00.006+02:00

Piti kirjoittaa ruuhkamaksuista jo aikaisemmin, mutta ensimmäinen googlehaku aiheesta oikeastaan kattaa jo kaiken kritiikin. Viime kesänä Oras Tynkkynen selvensi, mistä ruuhkamaksuissa oikeastaan kyse ja miten ne tultaisiin toteuttamaan.

Maksut olisivat suurimpia ruuhka-aikaan suurten kaupunkien keskustoissa ja vilkkaimmilla sisääntuloväylillä. Vastaavasti hiljaisina aikoina ja syrjäseuduilla maksut olisivat alhaisia tai niitä ei perittäisi ollenkaan.

Eli kaupunkilaisten pitäisi matkustaa bussilla, kun syrjäseudulla ajellaan omalla autolla. Tämä vaikuttaisi olevan koko homman ydin. Palaan tähän kohta tarkemmin.

Vihreät on esittänyt, että maksuilla korvattaisiin auton omistamisesta perittävä ajoneuvovero kokonaan ja polttoaineveroja osittain.

Vaikka ruuhkamaksu jo nimensäkin perusteella kuulostaa siltä, että sen paras puoli on ruuhkien vähentäminen, niin todellisuudessa paras puoli on se, että henkilö, joka silloin tällöin tarvitsee autoa voi sen hankkia ilman, että vuosikustannukset nousee liian korkeiksi ajettuihin kilometreihin nähden. (Tämä tosin hoituu periaatteessa myös sillä, että enemmän ajaettaessa käytetään enemmän bensaa, joten vähemmän autoa ajava joutuu maksamaan veroa bensan muodossa vähemmän.)

Autoihin sijoitettavan päätelaitteen kautta voisi tarjota autoilijan elämää helpottavia palveluita reittiopastuksesta liikennetietoihin ja automaattisesta onnettomuushälytyksestä käytön mukaan joustaviin vakuutuksiin.

Palveluiden tarjonnan tulisi vastata niiden kysyntää. Jos lähinnä työn ja kodin välillä käyttää autoa, niin reittiopastuksella ei tee paljoakaan mitään. Noista vakuutuksista tulee mieleeni sellainen lisäpalvelu, jossa vaikkapa poliisi saa tietoonsa, kuka on parkkeerannut minnekin. Tällöin, jos auton kylkeen on tullut parkkipaikalla kyynärän syvyinen klommo, niin paikalta livistänyt tekijä löydettäisiin jälkikäteen. Mutta...

Eniten huolta on kannettu paikannukseen perustuvien maksujen vaikutuksesta yksityisyydensuojaan [...] Perusperiaate on kerätä käyttäjiltä niin vähän tietoja kuin mahdollista, hävittää ne heti kun niitä ei tarvita ja valvoa tarkkaan tietojen käyttöä. [...] Yksinkertaisimmillaan järjestelmään tallennettaisiin autosta vain maksutietoja - X km maksuluokassa Y - ei sijainti-, aika- tai reittitietoja.

Varjopuolena tässä on se, että KUN ongelmia ilmenee, niin mitenkä niistä voi valittaa. Jos auto on seissyt pihassa kuukauden, mutta maksujärjestelmä näyttää, että sillä on körötelty X km Y-luokassa, niin kuinkas siinä osoitat, että näin ei ole. Sitäpaitsi tuossa yksinkertaisimmassa mallissa pitäisi olla vielä aikaväli Z, sillä tuonhan piti koskea vain ruuhka-aikaa. (Sivumennen voisin myös kysyä, että kuka luokittelee nuo luokat/ajat ja millä perusteella?)

Otetaanpa pieni esimerkki: Henkilö A ajaa klo z1-z2 välisenä aikana luokassa y1 x1 km, jonka jälkeen hän koukkaisee hetkeksi luokan y2 puolelle klo z3 ajaen siellä x2 km, jonka jälkeen kello z4 hän palaa luokkaan y1 jatkaen määränpäähänsä, jonne hän saapuu klo z5 ajettuaan x3 km. Kuinka paljon maksua henkilö A joutuu tästä reissustaan maksamaan? Eikös kuulostakin yksinkertaiselta matkasta, jossa ajetaan pieni tovi ruuhka-alueella?

Suomella on maailmanluokan osaamista, ja jos olemme maksujen käyttöönotossa kärkijoukoissa, voimme kaapata paalupaikan alan markkinoista.

Tuntien suomalaisen kyvyn näissä asioissa, olen hieman skeptinen järjestelmän suhteen. Olen melko varma, että järjestelmän kehitys osuisi jollekin kolmesta suuresta valtiollisesta tietojärjestelmäsössijästä, joten yllä annettu pieni laskuesimerkki menee varmasti päin honkia viimeistään siinä vaiheessa, kun järjestelmä ei tajua, että ajoneuvo on vaihtanut luokkaa 10min sitten. Jotenkin vaikuttaa siltä, että Tynkkynen (ja jokunen muu) on saanut päähänsä, että tämähän vaikuttaa hyvältä idealta ja sitten väkipakolla pitää runnoa läpi uusi järjestelmä. Järjestelmän hyödyt ovat melkoisen vähäiset siihen nähden, mitä tuollaisen rakentaminen ja ylläpito kustantaa. Mikäli (=kun) ongelmia esiintyy, niin niistä kärsivät todennäköisesti tuhannet tavalliset kansalaiset. Onko nykyjärjestelmä niin ongelmallinen, että sitä pitää uudistaa? Onko uusi järjestelmä niin paljon parempi, että se kannattaa rakentaa?

Kuten aiemmin sanoin, niin ne jotka ajavat enemmän maksavat enemmän bensaveroa. Ne jotka asuvat ruuhka-alueella, esim. Helsingin keskustassa, niin ne myös maksavat asunnostaan enemmän. Oman auton käyttö saattaa olla välttämättömyys, jolloin siitäkin joutuisi vielä maksamaan lisää. Kunnallisveroa voisi nostaa, mutta tällöin helsinkiläinen, joka ei asu eikä työskentele keskustassa, joutuisi maksamaan kunnallista ruuhkaveroa, joten se ei ole oikein sopivaa. Bensiinivero (joka on jo nyt älyttömän korkea) olisi helpoin ja kohdentavin maksu ruuhkien vähentämiseksi ja sitä kautta myös ympäristön suojelemiseksi (joskin hieman pohdituttaa, onko järkevää säästää luontoa Suomessa kovin kustannuksin, kun mm. Kiinassa säästetään kuluissa saastuttamalla sitä samaa ilmakehää, mitä suomalaisetkin käyttävät).

Entäpä, jos kepin sijalla olisi tarjoilla porkkanaa?

Ruuhkamaksu on rankaisu. Rankaisu siitä, että henkilö A käyttää yksityistä kulkuneuvoa alueella Y. Kyseessä ei siis ole veromainen yhteisöllinen vasuunjako, sillä se kohdennetaan koskemaan vain tiettyä ryhmää. Kyseessä ei mielestäni myöskään ole palvelumaksu, sillä henkilö käyttää omaa omaisuuttaan julkisessa ympäristössä. Vai saako henkilö A ruuhkamaksulleen muka jotain vastinetta? Miksi henkilö A on niin kusipää, että rasittaa luontoa ajelemalla omalla autolla eikä julkisilla liikennevälineillä, kun kerran suuressa kaupungissa on vaihtoehtojakin tarjoilla?

Tarkastellaanpa noita vaihtoehtoja hieman. Ensinnäkin bussit, metrot ja ratikat eivät ole kaikkein parhaimpia vaihtoehtoja lapsiperheille. Jos vanhemman pitää viedä yksi lapsi esikouluun ja toinen kouluun aamulla ennen töihin menoa, niin vaaditaan ainakin kaksi vaihtoa matkalle. Esim. minun kohdallani tuo tarkottaisi sitä, että joutuisin käyttämään neljää eri bussia. Jos jokaista joutuisi odottamaan vaikkapa vain 5min, niin matka-aikaa kertyisi 20min pelkästään odotteluun. Harvemmin bussit kuitenkaan niin mukavasti lomittautuu, joten 30min lienee realistisempi vaihtoehto. Tunti päivässä tarkoittaa seitsemää viikossa, eli melkein yksi kokonainen työpäivä menisi bussipysäkillä seisoskelussa.

Julkinen liikenne ei myöskään kulje joka paikkaan. Vähänkään syrjäisemmälle seudulle bussi kulkee harvoin ja silti kävelyä saattaa tulla siihen päälle kilometritolkulla. Kaikki eivät kuitenkaan voi muuttaa ihan työpaikkansa naapuriin. Jos vaikkapa perheen toinen vanhempi on töissä kaupungissa ja toinen taajamalla, niin jomman kumman on mentävä autolla töihin. Todennäköisesti nuo ainoat taajamassa kulkevat bussit myös kiertävät vähän sieltä sun täältä, jolloin autoon verrattuna matka-aika kasvaa n. 25%.

Julkinen liikenneväline ei sovellu myöskään heille, joiden tulisi rahdata paljon tavaraa mukanaan. Mikäli kaikki kantamukset ei kerralla mahdu käsiin, niin aika moista säätämistä on hyppiä bussiin ensin sisään, sitten ulos ja sitten taas sisään. Linja-autossa matkustaminen on myös melko epämukavaa, jos on jaloissa ja sylissä matkatavaraa. Siihen, kun viereen istuu vielä tukevampi henkilö, niin pohtii, että kelle bussit on oikein mitoitettu. Vaikka olen suurinpiirtein keskipitkä suomalainen mies, niin en voi istua bussissa normaalisti, koska polvet ottavat kiinni edessä olevaan penkkiin. Voin vain kuvitella, miten tuskaista pidemmillä ihmisillä on.

Julkinen liikenne ei sovellu niille, joilla on kiireinen aikataulu ja paljon siirtymistä. Jos henkilön pitää olla tiettynä aikana tietyssä paikassa, niin aika moista stressiä pukkaa, jos bussia ei kuulu. Stressiä myös pukkaa, jos ei ole varma, mikä ratikka menee kyseiseen paikkaan. Stressiä myös pukkaa, jos kokous vähän venähtää ja pitäisi jo istua metrossa matkalla seuraavaan.

Julkisessa liikennevälineessä voi kuitenkin nykyaikana tehdä joitakin töitä, kuten lukea raporttia tai kirjoittaa sähköpostia (mikäli tällainen kuuluu työnkuvaan). Joten periaatteessa matka-ajan voi käyttää töihin. Olettaen, että pääsee istumaan, ei ole useita vaihtoja, kulkuneuvo ei ole täynnä puliukkoja tai rääkyviä uhmaikäisiä jne. Tähän ei todellakaan voi luottaa, ainakaan ruuhka-aikana.

Julkinen liikenne ei myöskään sovellu niille, joiden kohtuu usein tarvitsee matkustella vähän muuallekin kuin töihin. Esim. eräs kaverini asuu paikassa, jonne poljen pyörällä noin 40 minuutissa. Bussilla matka vie suunnilleen saman ajan (mutta vältyn hikoilulta). Autolla tuo on 20min matka. Lauantaisin kello 23:n jälkeen busseja ei kuitenkaan kulje enää samaa reittiä, vaan joudun kiertämään naapurikunnan kautta, mikä tarkoittaa n. tuntia pidempää matkaa (plus kallimpaa lippua), mikäli haluan palata kaveriltani kotiin vähän myöhemmin. Jos vaikkapa harrastuksien (omien tai lasten) takia joutuisi matkustamaan vastaavanlaisiin paikkoihin vastaavanlaisissa olosuhteissa, niin oman auton hankkiminen olisi lähestulkoon välttämättömyys.

Se, että yksityisautoilulle olisi vaihtoehtoja on vain puoliksi totta. Kyllähän helsingin keskustassa voi liikkua metrolla, raitiovaunulla, junalla ja bussilla, mutta ei se todellakaan vastaa yksityisautoilua, kuten edellä on perusteltu. Mikäli yksityisautoilua oikeasti haluttaisiin vähentää, niin joukkoliikennettä pitäisi parantaa reippaasti. Enemmän vuoroja ympäri kellon, nopeampia linjoja tietyille matkoille, parempi pääsy syrjäisemmille seuduille, mukavemmat (ja turvallisemmat) matkustusolosuhteet ja sen sellaista. Kalliiksihan tuo tulee. Bussilipun hinta on jo melkoisen korkea ja vaikuttaa siltä, että linjoja lähinnä vain leikataan, ei lisätä.

Ruuhkan purkaminen maksuilla on epäluonnollista ja siksi siitä koituu kustannuksia. Järkevänpää olisi porrastaa työaikoja siten, että kaikki eivät menisi töihin 7-9 välisenä aikana ja lähtisi sieltä pois kahdeksan tuntia myöhemmin. Tällöin vähenisi myös klo 17 ruuhka kaupoista, kun ihmiset kotimatkallaan töiden jälkeen muodostavat jonoa kassoille. Monille työntekijöille olisi myös helpompaa asioida esim. Kelan toimistolla tai poliisiasemalla, jos niiden aukioloaika ei vastaisi tismalleen omaa työpäivää. Valitettavasti en osaa sanoa, miten tämän käytännössä toteuttaisi? Ehkäpä työnantajille ja -tekijöille voisi tarjota jotain porkkanaa, jos tekevät duunia "epäruuhka-aikaan".

Järkevintä olisi kuitenkin suosia kimppakyytejä ja tehdä joukkoliikenteestä sen verran uskottava vaihtoehto, että omaa autoa ei tarvitsisi aina käyttää. Tällöin myöskin olisi hyvä, että auton hankittua sitä voisi käyttää vain tarvittaessa. Nykymalli suosii sitä, että kun auton kerran hankkii, niin siitä kannattaa otta kaikki irti, eli käyttää mahdollisimman paljon. Veroista ja vakuutuksista tulee sen verran iso lasku, että autoa ei kannata hankkia seisomaan parkkipaikalle.

Ehkäpä pyöränkin voisi keksiä uudelleen? Ystäväpiiriini kuuluu lukuisia aktiivisia työmatkapyöräilijöitä, mutta se ei kuitenkaan ole ympärivuotinen raktaisu ja sitä koskee monet ongelmat, mitä julkistakin liikennetta. Kaksi lasta, kauppakassit ja kiire kokoukseen ei kuulosta sellaiselta asetelmalta, että ensimmäinen ratkaisuehdotukseni olisi fillarilla siirtyminen. Joka tapauksessa, pyöräilyä tulisi suosia: enemmän suihkumahdollisuuksia, parempia kaistoja (sellaisia, missä ei ole mummoja, luomulapsia ja koirankusettajia hidastamassa vauhtia), valvottuja pyöräparkkeja yms. Nykyisellään pyörästä tulee ennemminkin vain vapaa-ajan siirtymiseen tarkoitettu ajopeli.

Pyöräilykelejä odotellessa...

-PYO

ps. Minun ei edes tarvitse kritisoida yksityisyyden suojaa tässä yhteydessä. Sen voisin kuitenkin mainita, että jossain vaiheessa pakostikin tiedetään, missä kohtaa, mihin kellonaikaan henkilön A auto liikkuu. Vaikka tiedot suojattaisiin, uudelleen koodattaisiin ja tuhottaisiin välittömästi, niin tuo tieto on sitä ennen tiettyjen tahojen käytettävissä. Toivoisin kuitenkin, että kritiikki ja vastakritiikki keskittyisi ennemminkin järjestelmän kokonaisvaltaisen hyödyn ja haitan, sekä uskottavien vaihtoehtojen tarkasteluun.

Uskontoharrastus

2012-01-01T19:58:00.006+02:00

On hieman nurinkurista, että tieteellinen tieto on usein väärässä ja silti sitä pidetään oikeana. Uskonnollinen selitys on staattinen, se on joko oikea tai väärä. Tieteellinen selitys on dynaaminen, se tulee oikeammaksi vähän väliä, mutta ei koskaan voi saavuttaa täydellistä oikeellisuutta. Samalla tavalla sanotaan, että ihminen ei voi ymmärtää jumalaa. Ihmisen ymmärryskyky ei koskaan riitä ymmärtämään koko maailmaa. Aina voidaan mikro- tai makrotasolla siirtyä askel eteenpäin ja löytää jotain uutta. Tai ainakin minä uskon niin. Tulevaisuutta kun on hieman vaikea ennustaa. Uskoni perustuu siihen, että tiede on tuon tuostakin kuvitellut olevansa oikeassa, mutta silti niin väärässä. Koomisin esimerkki on ehkäpä Atomi.

Tieteellinen selitys perustuu havaittuihin ilmiöihin. Kun tietty ilmiö toistuu riittävän usein, eikä mahdollisiin poikkeustilanteisiin keksitä mitään järkevää selitystä saadaan aikaiseksi tiedettä. Valitettavasti vuosia myöhemmin voidaan kehittää parempia mittalaitteita, joilla ilmiö voidaan purkaa osiin ja mahdolliset poikkeustilanteetkin selvittää.

Saivarrellen voidaan siis todeta tiede mitättömäksi, koska havainnoilla ei pystytä selittämään selittämättömiä asioita. Hyvä esimerkki tästä on se, että elämmekin Matrix-elokuvamaisesti keinotodellisuudessa, jota emme osaa tulkita epätodeksi. Elämme unessa tiedostamattamme. Kun heräämme on tavattoman noloa, kuinka tämä maailma vaikuttikaan nyt eläessämme niin todelliselta, vaikka herättyämme on päivänselvää, että kyseessä oli vain uni.

Mielelläni en asioita luokittele, koska ne osuvat aina hieman huonoihin luokkiin ja harvemmin luokittelu on edes tarpeellista. Tästä huolimatta luokittelisin itseni ateisti-agnostikoksi. Edelliseen esimerkkiin nojaten, pidän mahdollisena, että elämme jossain unimaailmassa, joka ei ole todellisuutta. Pidän tätä kuitenkin sen verta epätodennäköisenä, että kaikkien muiden epätodennäköisten selitysten joukossa juuri tämä kyseinen selitys ei saa merkittävää painoarvoa. Teoriatasolla olen siis agnostikko, mutta käytännön tasolla ateisti (tai ehkäpä EVVKisti).

Erinäiset uskomukset piristävät tylsää elämää mukavasti. Minulla on silloin tällöin tapana koputtaa puuta, jos satun sanomaan, miten hyvin asiat ovat. Uskonko, että koputtamalla puuta jollain tavoin voisin vaikuttaa karmaan ja manata pahat henget pois tulevaisuuden ympäriltä? En.

Uskooko pikkulapsi, että hammaskeiju vaihtaa tyynyn alle laitetun hampaan rahaksi? Ehkpä, mutta harva enää aikuisena ratkaisee rahapulaansa laittamalla hampaita tyynyn alle. Näin joulun alla sai taas pohtia, miten suhtautua joulupukkimyyttiin pikkulasten seurassa. Ymmärrän kyllä, että lapsille kerrotaan metsässä olevista peikoista, etteivät mene sinne eksymään, mutta miksei lapselle voida suoraan sanoa, että isi ja äiti on paiskinyt töitä niska limassa, että lapsukainen saa uuden lelun?

Jossain vaiheessa todellisuus onneksi tulee esille. Lapsen mielikuvitus muuttuu verotettavaksi luovaksi työksi ja sadut jäävät lapsuuden muistoiksi. Valitettavasti osa näistä harhakäsityksistä jää elämään ja aiheuttaa hieman noloja tilanteita.
Osa näistä harhakäsityksistä ei aiheuta vain noloja tilanteita, vaan järkyttäviä hirmutekoja, jotka vaativat lukuisia ihmisuhreja.

Ei se ole uskonnon vika, että osa sen jäsenistä on terroristeja

Fakta on: Ilman uskontoa X ei olisi uskonnollista ääriryhmää X´. Todennäköisesti tuo ääriryhmä olisi kuitenkin kasassa jossain toisessa muodossa ja tekisi terrorismia syystä Y (ollen näin ääriryhmä Y´). Kaikki uskonnon X edustajat eivät tietenkään kuulu joukkoon X´. Ääriryhmään todennäköisesti kuuluu vain marginaalinen osa koko ryhmästä. Toisaalta, aika marginaalinen osa aseiden omistajista tappaa jonkun aseellaan, mutta silti aseiden kanssa on melko tarkka kontrolli.

Minun maailmankuvassani uskonto on harrastus siinä missä metsästys, jalkapallo tai jazz. Jos joku haluaa viettää kaiken aikansa stadionin penkillä kannustaen tai haalia kämppänsä täyteen pianon pimputus savikiekkoja, niin siitä vaan. Mutta siinä vaiheessa, kun sitä tuetaan verorahoilla, niin vaadin, että myös minulla on mahdollisuus nauttia tuosta harrastuksesta. Vaikka en ole jazz-ihmisiä, niin on ok, että moista musiikkia tuetaan, koska samalla tavalla tuetaan myös potkupalloa, jota pidän jossain määrin kiinnostavana. Mielestäni kulttuuria pitää tukea, vaikka kriisitilanteessakin, mutta rajansa kaikella.

En yhtään ihmettele, että joillekin metsästys tai jazz olisi eräänlainen elämäntapa. Ajatukset ovat täysin seuraavassa metsästysreissussa, kaikki aika menee kirppareilta levyjen metästämiseen tai kaulassa roikkuu pyhä liigakaulaliina paikasta riippumatta. Harvalle harrastus on kuitenkaan elämää suurempi asia. Osa ehkä tuhlaa koko omaisuutensa keräillessään jotain jota on vain päättänyt keräillä, mutta harva siirtää tuhoisaa harrastustaan jälkipolvilleen. Harva myöskään on valmis estämään esim. poikansa aviopuuhia, jos miniä sattuu harrastamaankin jazzin sijasta bluesia. Jos molemmat vanhemmat ovat hulluna metsästykseen, niin todennäköisesti myös lapset raahataan mukaan reissuille. Jos täysi-ikäinen poika kuitenkin toteaa, että ei ole kiinnostunut metästämisestä, niin en usko, että hänet potkitaan pihalle ja pyyhitään pois testamentista. Tuskinpa tällaista tapahtuu tapauskovaisten joukossakaan, vaan vain ns. uskisten piireissä.

Mutta mikä sitten on tapauskovainen?

Olenko minä agnostisena henkilönä tapauskovainen, kun tavallaan uskon kaikkeen mahdolliseen? Jos ei uskontoa ota tosissaan, niin mikä järki siinä sitten on? Vai onko järki asia, minkä perään ei pidä kysyä uskonasioissa? Jos, ei tykkää käydä temppelissä kuuntelemassa shamaanin jorinoita, eikä oikeastaan usko palvottavaan taikaolentoon, niin minkä hiivatin takia joku haluaisi kuulua tuohon joukkoon? Kyllähän joulua voi viettää ateistinakin. Mikään ei myöskään estä ateistia lukemasta raamattua ja saamaan siitä lohtua tai elämänviisautta (paitsi niukka sisältö ja heikko kirjoitustyyli). Jos tapauskovaiset hoitaisivat uskonnolliset tapansa ilman uskontoa, niin aika vähiin kävisivät uskonnon edustajat, jotka ovat "niinkuin sinä tai minä, kuka tahansa". Jäljelle jäisi uskisänkyrät ja äärisuvaitsemattomat.

Henkilö ei välttämättä osaa selittää, miksi tykkää metsästämisestä, jalkapallosta tai jazzista. Eikä pidäkään, riittää, että osaa harrastuksestaan nauttia. Samalla tavalla kenenkään ei pitäisi selittää, miksi tykkää jostain uskonnosta. Entäpä sitten, kun haluaa ohjailla muiden elämää harrastuksensa pohjalta? Tai, kun harrastuksen ohjeistukset ovat harhakäsityksiä, jotka ovat ristiriidassa ymmärretyn todellisuuden kanssa?

Miksi uskonnollinen harrastustoiminta on suojattu erillisellä lailla? Muut harrastustoiminnat on lähinnä enempi vähempi rajoitettuja turvallisuuden takia. Voiko jazz-harrastja perhe vaatia, että koulussa ei harrasteta lastenlauluja, koska ne eivät sovi jazz-viboihin (ja täten esim. heikentää nuoren muusikon kehitystä)? Jos työntekijä kieltäytyy menemästä varastoon, koska uskoo siellä olevan mörköjä, niin todennäköisesti häntä pidettäisiin hulluna, eikä hänen uskoaan juuri kunnioitettaisi. Minkä takia tietyt (dogmaattiset) uskonnot ovat paremmassa asemassa kuin höpsöt uskomukset?

Tajuavatko isot ihmiset ollenkaan, miten loukkaavaa uskontojen tosissaan ottaminen on ateisteja kohtaan? Miksi ateistien pitää taipua ja sietää kaikenlaista pöppöä, kun muilla on oikeus loukkaantua kaikesta, mikä ei heitä miellytä? Ja lopuksi, miksi minun pitäisi selittää perustellen, miksi toisten usko on väärässä, kun kukaan dogmaattinen uskovainenkaan sitä ei tee?

-PYO
ps. Jos ateistit eivät olisi niin kiltisti ja hiljaa, niin netti olisi pullollaan vihakirjoituksia heitä kohtaan.

Tasapalkan lyhyt oppimäärä

2011-12-15T20:50:00.004+02:00

Tasapalkka on ajatuksena täysin järjetön! Aivan liikaa liikkuvia osia totaalisen epärealistisessa maailmassa. On täysin luonnollista, että eri aloilla ja eri ammateissa on erilainen peruspalkka. On täysin loogista, että kokeneempi, pätevämpi, aktiivisempi tai muuten tuottavampi saa parempaa palkkaa.

Jos sinusta tuntuu, että edustamasi ryhmä saa huonompaa palkkaa kuin ulkoryhmä, niin tässäpä ohjeet tilanteen korjaamiseksi.

1) Unohda ryhmäajattelu ja keskity yksilöön. Tässä tapauksessa itseesi. Onko Sinun palkkasi huono?

2) Kouluttaudu alalle/ammattiin, jossa on yleisesti ottaen hyvä palkka (ja mielellään työvoimapulaa)

3) Tee töitä hyvin, näytä osaamisesi ja kehitä itseäsi työntekijänä.

4) Kun olet nyt selkeästi pätevä, pyydä lisää palkkaa. Työnantajasi varmasti mielellään pitää sinut töissä hinnalla millä hyvänsä.

5) Jos palkkaa ei tule, niin vaihda työpaikkaa. Jos et tunaroinut kohdassa 2, niin työtä pitäisi löytyä. Jos tunaroit, niin palaa kohtaan 2.

X) Tai perusta oma yritys. Nyt voit myös unohtaa kohdan 1. Palkkaa vain oman ryhmäsi jäseniä ja anna niille kaikille runsas palkankorotus.

Ja näin olet täydellisesti omalta osaltasi parantanut sisäryhmäsi huonoa palkkausta. Sitten vain kerrot muille sisäryhmäsi jäsenille, että tekevät samoin. Ongelma ratkaistu, eikä sivullisten tarvitse kuunnella itkua.

-PYO

ps. Kannattaa myös muistaa, että palkka ei ole kaikki kaikessa. Se, että työnteosta (ja vapaa-ajasta) nauttii on oikeasti tärkeämpää.

Talous retuperällä, rikollisuus nousussa... So what?

2011-12-10T13:02:00.005+02:00

Ajattelin itsenäisyyspäivän kunniaksi tarkastella Suomen tilaa tällä hetkellä, mutta kiireiden takia tilanneraportti tuleekin vasta nyt.

Velkakello sanoo, että valtion velka on tällä hetkellä n. 83 miljardia. Taloussanomissa on erillinen osio nimeltä talouskriisi. Pikaisella vilkaisulla näyttäisi siltä, että melkein kaikki mahdollinen, mitä on voitu sössiä on sössitty. Kummastuttaa, kuinka ei hyvissä ajoin ole huomattu, että nyt on jotain pielessä ja toimittu sen mukaan. Erinäiset asiantuntijat ovat varmasti kriisin osanneet ennakoida, mutta miksei ole toimittu, ainakaan fiksusti?

Näkymät eivät ole hyvät. Eivät ainakaan nuorille sukupolville, joilla säästöjä ei ole kertynyt ja tulevat työmarkkinat näyttävät heikoilta. Koulutus pitää saada nykyään melkein mihin hommaan tahansa ja silloin kun käy koulua, niin pankkitili painuu kohti pakkasta. Opintolainan otto on erittäin suuri riski ja sitä joutuu maksamaan vielä pitkään (jos sitä ylipäätään saa).

Päättäjien visio on, että opiskelijat pitää saada töihin mahdollisimman pian. Kirjoitin tästä jo puolitoista vuotta sitten. Pikatutkinto ei toiminut silloin, eikä toimi nytkään.

SDP:n puoluesihteeri Mikael Junger laukoo blogissaan, että Suomen tulisi hommata tänne lisää maahanmuuttajia, jotta saadaan yrittäjiä ja väkeä paikkaamaan työvoimapulaa. Kommenteissa Jungerin visiota kritisoidaan, sillä yrittäminen ei Suomen verotuksen yms. puitteissa ole kovinkaan fiksua puuhaa. Esimerkiksi IT-yritys, joka ei ole kiinni lokaaleissa resursseissa (kuten esim. metsätalous, kaivostoiminta tms.), kannattaa mielummin pistää pystyy Virossa kuin Suomessa. Vaikka pulju olisikin Suomessa, niin kannattaa harrastaa laillista verokikkailua ulkomaiden avustuksella.

Vaikka laillinen verokikkailu saataisiin uusilla asetuksilla kuriin, niin voi sitten siirtyä harmaan talouden piiriin. Väkivaltarikollisuus on nousussa ja poliisin resurssit laskussa. Poliisilla ei tule lähitulevaisuudessa olemaan resursseja tutkia lähimaillekaan tarvittavaa määrää petoksista ja muista. Yhteisöveroa ei siis tule kertymään valtion kassaan totutulla tavalla.

Sisäasianministeri Päivi Räsäsen linjauksissa resursseja kohdistetaan operatiiviseen toimintaan.

Tärkeä tavoite on varmistaa poliisin toimintaa tehostavien tietojärjestelmien käyttöönotto ja niiden yhteensovittaminen muiden turvallisuusviranomaisten tietojärjestelmien kanssa.

Ja samaan aikaan terveydenhuollon puolella:

Sähköiset palvelut parantavat merkittävästi hoidon laatua, lisäävät asiakastyytyväisyyttä ja tuovat kustannussäästöjä. Tietojärjestelmiin panostaminen ja sähköisiin järjestelmiin siirtyminen on terveydenhuollon kehittämisen kannalta aivan keskeistä.

Jostain maagisesta syystä tietojärjestelmähankinnat kuitenkin epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Rahaa kaadetaan ämpärillinen tietojärjestelmän rakentamiseen ja tynnyrillinen vielä päälle itse käytön yhteydessä. Minne helkkariin se kaikki IT-osaaminen tässä maassa keskittyy?

Muitakin huolia riittää: rastinen rikollisuus, homojen oikeudet, naisten tasa-arvo jne. Onneksi löytyy velkarahaa, jota voi käyttää Suomen ongelmiin... Kreikassa, Portugalissa ja Irlannissa.

Jos jollekin ei ole vielä selvinnyt, mistä Jytky johtui, niin minäpä kerron. Se ei johdu ulkomaalaisvihasta, junttiudesta tai sivistymättömyydestä. Se johtuu siitä, että yhtä sun toista on alkanut vituttamaan se, että Suomi on viety Euroopan luhistuvaan talouteen mukaan. Se johtuu siitä, että Suomesta on tehty työntekijän helvetti ja rikollisten paratiisi. Se johtuu siitä, että Suomessa on viety huomio huono-osaisista erinäisiin erityisryhmiin, joiden perusoikeudet ovat kansainvälisellä mittakaavalla huipputasoa, mutta lisää oikeuksia pitäisi saada. Tuskin kovin moni uskoo, että Soini voisi jotenkin pelastaa Suomen kurimuksesta, mutta ainakin pääsevät näyttämään, epäluottamuksensa muihin poliittisiin johtajiin.

Toivottavasti Suomen ensi vuoden toimintasuunnitelma on seuraava: Rohkaistaan perustamaan vientiyrityksiä, houkutellaan ulkomaalaisia sijoittajia, supistetaan julkista sektoria roimalla kädellä, ei yritetä nostaa köyhiä keskituloisiksi velkarahalla, torjutaan aktiivisemmin rikollisuutta (lisäämällä poliisin resursseja ja järkeistämällä oikeuskäytäntöä), maahanmuuttajien kohdalla suositaan työntekijöitä ja yrittäjiä (jotka tulevat maksamaan verot Suomeen), sekä ennen kaikkea keskitytään oleellisiin ongelmiin, eikä tehdä suurta numeroa asioista, jotka periaatteessa ovat jo hyvillä linjoilla. Asioita tulisi tarkastella sekä lyhyellä, että pitkällä tähtäimellä. Vaikka tänne onnistuttaisiin roudaamaan ulkomailta väkeä, joista 99% työllistyy, niin tulisi myös pohtia, miten heidän eläkkeensä maksetaan sitten 40 vuoden päästä.

Tietty määrä vaadittaisiin nyt myös suomalaista itsekyyttä. EU:hun ollaan lapattu rahaa vuosikausia. Täällä ollaan ajettu vanhoilla autoilla, pukeuduttu halpoihin vaatteisiin, syöty pelkistettyä ruokaa, sekä maksettu verot ja muut maksut tunnollisesti. Eiköhän noille velkamaille nyt ole ihan soveliasta sanoa, että itsepähän olette kuopan perseilyllänne kaivaneet, itsepähän saatte sieltä kiivetä ylös.

-PYO

HS rasismigallup - analyysi

2011-11-22T18:24:00.006+02:00

Pitkään en halunnut koskea tähän, koska en ole alkuperäisiä kysymyksiä nähnyt. Nyt Helsingin Sanomat kuitenkin nostaa tasoaan kymmenen pykälää julkaisemalla materiaalin avoimena tietona. Exceli koneelle ja ihmettelemään! Keskustelupalstalle HS:n edustaja on kirjoittanut

Tutkimustulosten virhemarginaali on noin kolme prosenttiyksikköä suuntaansa

Pidetään se mielessä ja otetaan ensimmäinen kysymys.

Jos arvioitte itseänne rehellisesti, niin missä määrin, jos lainkaan, tunnistatte itsessänne rasistisia piirteitä?

Rasismi ei ole yksiselitteisesti määritelty, joten vastaaminen ei ole ihan yksiselitteistä. Selkeää on, että ketään ei saisi syrjiä jne., mutta toisaalta on aika luonnollista jakaa ihmisiä erinäisten tekijöiden mukaan viiteryhmiin, joihin itse, joko kuuluu tai ei. Luonnollisesti omaa ryhmää alitajuisesti kannattaa. Ihmiset voidaan jakaa äärettömän moneen viiteryhmään ja vaatii ponnisteluja, että jokaiseen ryhmään suhtautuisi samalla tavalla. Oletan, että tässä kuitenkin haetaan tietoista syrjintää, rotukiihkoilua ja vastaavaa, joten oikea vastaus on ei, ei ja EI! Koko otannan tulokset ovat:

(4)Paljon 2%
(3)Melko paljon 12%
(2)Ei juurikaan 57%
(1)Ei käytännössä lainkaan 27%
(0)Ei osaa sanoa 3%

Miesten ja naisten välillä ero on todella pieni. Työssäkäyvien keskiarvo on 1,91 ja työttömien 1,81 (Gallupissa näkyy arvot kuuden desimaalin tarkkuudella, mutta käytän tässä pyöristettyjä arvoja). Persuilla (lue persuja äänestävistä) KA on 2,15, eli reippaasti enemmän kuin muilla. Vastanneista 7% oli vastannut 'Paljon', kun muilla puolueilla siihen vastanneita oli 0-1%. Pelottavaa on, että vaihtoehdon 2 valitsi yli puolet. Toivottavasti siinä on vain hämmennytty kysymyksestä. Sitten väittämiin.

Joihinkin rotuihin kuuluvat ihmiset eivät kertakaikkiaan sovi asumaan modernissa yhteiskunnassa

Tässä täytyy hieman pohtia, mitä tarkoitetaan rodulla, mitä sopimisella ja mitä modernilla yhteiskunnalla. Tälläkin hetkellä suomalaisissa vankiloissa istuu lukuisa joukko henkilöitä, joiden mahdollisuudet yhteiskuntanna elämiselle ovat hyvin heikot. Mikäli ihmiset jaetaan rotuihin, niin nuo yksilöt edustavat joitakin rotuja. Näin pähkäillen väittämä olisi tosi.

Toisaalta voisi ajatella, että tällä tarkoitetaan esimerkiksi valtaosaa kyseisestä rodusta tai vaikkapa mediaaniyksilöä. Amazonin viidakossa täysin eristyksestä 'sivilisaatiosta' asustaa minun tietojen mukaan muutamia heimoja, joilla todennäköisesti on jokseenkin yhteneväinen geenirakenne ts. heidät voisi lukea omaksi rodukseen. Jos kourallinen tuon heimon edustajia asetettaisiin vaikkapa Lontooseen, niin todennäköisesti ongelmia seuraisi sekä heimolaisille, että paikallisille. Ei kuitenkaan ole mahdotonta, että nuokin villi-ihmiset (varsinkin avustuksella) oppisivat esim. parissakymmenessä vuodessa kielen ja käytännöt. Pidän tätä kuitenkin epätodennäköisenä.

En nyt oikein ymmärrä, miten kysymys pitäisi lukea, joten en osaa sanoa, mitä tähän vastaisin. Katsotaan siis koko otanta

(4)Täysin samaa mieltä 12
(3)Osittain samaa mieltä 17
(2)Osittain eri mieltä 16
(1)Täysin eri mieltä 48
(0)Ei osaa sanoa 7

(Huom. Samat vastausvaihtoehdot on annettu myös loppuihin kysymyksiin.)
93% vastanneista näemmä ymmärsi, mitä kysymys tarkoitti. Toivottavasti joku heistä osaa sen minulle selittää.

Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita

Arvo on käsitteenä erittäin monimutkainen, joten tämäkin kysymys on mitä on. Periaatteessa olisi kiva sanoa, että kaikki ovat yhtä arvokkaita, mutta otetaanpa muutama esimerkki. Onko tuntematon lapsi yhtä arvokas kuin oma lapsi? Käyttäisitkö tasavallan presidentin suojeluun yhtä paljon resursseja kuin kenen tahansa muun suomalaisen suojeluun? Arvostatko yhtä paljon puliukkoa ja Nobel-palkittua?

Vaikka kuinka mieli tekisi pitää jokaista ihmistä yhtä arvokkaana, niin en niin vain voi tehdä! Toiset ihmiset ovat minulle läheisempiä, mukavampia ja tärkeämpiä kuin toiset. Ja koko otannasta 91% on samaa mieltä väittämän kanssa. Äkkiseltään katsottuna alhaisimmat arvot (eli minun kanssa samaa mieltä) oli PS äänestävillä ja itsessään rasistisia piirteitä löytäneillä. Näissä ryhmissä silti n.80% oli sitä mieltä, että kaikki ovat yhtä arvokkaita. Ilmeisesti en taaskaan ymmärtänyt kysymystä tai sitten 90%:lle suomalaisista on ihan sama tuoko kotiin oman vai jonkun toisen kersan päiväkodista.

Kaikkia pitää kohdella tasavertaisesti riippumatta heidän taustastaan

Ja taas hieman mystinen kysymys. Mitä on tasavertainen kohtelu ja mitä on tausta? (Yleensä taustaksi kait lasketaan 'rotu', etnisyys, ihonväri/ulkonäkö, sukupuoli, uskonto, kieli, kansalaisuus, seksuaalinen suuntautuminen jne.) Jos annan kadulla kerjäläiselle kolikon, niin pitäisikö sitten antaa tasapuolisesti myös kaikille muillekin? Lasketaanko koulutus tai kokemus taustaksi? Tulisiko minun kohdella esimiestäni samalla tavalla kuin alaistani? Taannoin oli jotain debaattia siitä tulisiko sotaveteraaneille antaa tukijaisia. Pitäisikö kenties vammaiset ja vanhukset jättää ilman avustuksia? Pitäisikö kaikille järjestää tentit samalla kielellä?

On taas vaikea vastata. Itsestään selvää on, että jokaista yksilöä tulisi kohdella mahdollisuuksien mukaan yksilönä ja oikeudenmukaisesti. Resursseja ei kuitenkaan ole loputtomattomasti, joten aina joudutaan vähän pähkäilemään, keille resursseja olisi parasta jakaa. Jos toinen saa ja toinen ei, niin onko kyse vain heikomman tukemisesta vai vahvemman syrjimisestä? Katsotaan mitä sanoo 1001 suomalaista:

Täysin samaa mieltä 70
Osittain samaa mieltä 18
Osittain eri mieltä 7
Täysin eri mieltä 2
Ei osaa sanoa 2

Valtaosa ilmeisesti vastustaa positiivista syrjintää tai sitten valtaosassa harvinaisen selkeä käsitys, mitä on tasapuolinen kohtelu ja tausta. Taas PS ja Rasistit olivat eniten eri mieltä. Eläkeläiset, ei-äänestäneet ja yhden hengen taloudet valitsivat eniten vaihtoehtoa EOS. Seuraava!

Vähemmistöryhmiin kuuluvat sopeutuvat ja juurtuvat melko hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan

Vähemmistöryhmä on käsitteenä suht selkeä, mutta se, että haetaanko tässä taas yksilöitä, keskiarvoa vai jotain muuta jää epäselväksi. Sanamuoto viittaisi, että kyseessä on yksilö. Sopeutuminen ja juurtuminen viittaisi taas siihen, että puhutaan jostain vähemmistöstä, joka on tullut tänne jotenkin ulkopuolelta. On aika selvää, että toiset vähemmistöryhmät sopeutuvat tänne paremmin kuin toiset. EOS täältä ja vastaukset:

Täysin samaa mieltä 16
Osittain samaa mieltä 47
Osittain eri mieltä 23
Täysin eri mieltä 5
Ei osaa sanoa 9

Hajontaa löytyy ja EOS on melkoisen suuresti edustettuna. Lienee mielenkiintoisempaa analysoida kysymyksen asettelua kuin vastauksia, mutta jätän väliin.

Islam on uhka länsimaisille arvoille ja demokratialle

Taas on kyse arvosta, joten vaikeaksi tulee menemään. Jotenkin sanoisin, että demokraattisuus on yksi länsimaisista arvoista, joten fiksumpi kysymys olisi ehkä "Onko Islamin arvot ristiriidassa länsimaisille arvoille". Jo pelkkä kysymyksen asetus kielii, että nämä eivät ole yhtenevät, joten ristiriitaa on olemassa. Wikipedian määritelmä sanalle uhka on "Uhalla tarkoitetaan vaaraa tai riskiä, joka uhkaa ihmistä tai hänen omaisuuttaan". Sisältyykö siis Islamiin riski, joka uhkaa minua tai minun omaisuuttani? Sellaista asiaa ei taida ollakaan, mikä ei teoreettisen pienellä todennäköisyydellä uhkaisi minua, ja Islamin tapauksessa jonkinlaiset yhteydet terrorismiin ovat kiistattomia. Pidän siis uhkaa 'länsimaisille arvoille' realistisena.

Täysin samaa mieltä 14
Osittain samaa mieltä 21
Osittain eri mieltä 23
Täysin eri mieltä 32
Ei osaa sanoa 11

Hajonta on suurta. Vihreiden äänestäjät näkevät vähiten uhkaa Islamissa ja PS+rasistit eniten. Harmi, ettei tässä kysytty vastaajien uskonnollista taustaa. Olisi ollut kiva nähdä, sekä ero ateistien ja kristittyjen välillä, sekä mahdollisten muslimien määrä vastaajista.

On tunnustettava se tosiasia, että jotkut kansat ovat älykkäämpiä kuin muut

Otetaanpa näin ensi alkuun älykkyydelle jokin määritelmä: "capacity for learning, reasoning, understanding, and similar forms of mental activity; aptitude in grasping truths, relationships, facts, meanings, etc." Nyt menee aika mutuilun puolelle, mutta uskoisin, että nykysuomalainen on älykkäämpi kuin metsästäjä-keräilijä-kansa, joka täällä muinoin asusti. Ensinnäkin, koulutuksen puolelta jokaisella on nykyään laajempi tietomäärä, kuin aikana jolloin tiettyjä tapahtumia ei ollut edes tapahtunut. Lisäksi elämässä painottuu nykyään enemmän abstraktimpi ajattelu, kuin käytännön toimintojen päättely. Jokainen peruskoulun käynyt on joutunut pyörittelemään mielessään kaunokirjallisuuden mielikuvitusmaailmaa, matemaattisia muotoja ja historiallisten tapahtumien suhteita. Yhdeksän vuoden harjoittelu on varmasti tuottanut sen verran tulosta, että ajattelukykyä osataan soveltaa myös koulutehtävien ulkopuolella.

Siispä vuosien harjoittelun takia ja tiedon laajemman määrän omaamisen takia ainakin älykkyyden hyödyntäminen on paremmin koulutetuissa maissa tehokkaampaa kuin toisissa. En ota kantaa siihen, onko ravinnon kautta tai geneettisesti jollain enemmän älliä kuin toisella. Se, että jollain on enemmän "käytännön järkeä" (esim. tuolla metsästäjä-keräilijällä on varmasti parempi ymmärrys, kuinka metsästä saadaan ravintoa) ei oikein sovi tuohon määritelmään. Lisäksi, tuollaisesta älykkyydestä ei ole mitattua tietoa. Ja viimeiseksi, kyllähän jokaisella yksilöllä on jonkinlaista älykkyyttä kontekstiinsa liittyen. Kyse onkin siitä, että onko 'kansan' yksilöt treenanneet aivojaan enemmän vai vähemmän. Jos ajatellaan tuota metsästäjä-keräilijää ja jo edellä mainittua Amazonin heimoa, niin rohkenisin väittää, että keskivertosuomalainen on älykkäämpi kuin tuollainen heimolainen. Siihen en ota kantaa, kuinka paljon älykkäämpi ja missä asioissa, tai mikä sen merkitys on, mutta kyllä toinen 'kansa' voi olla toista älykkäämpi.

Täysin samaa mieltä 8
Osittain samaa mieltä 13
Osittain eri mieltä 12
Täysin eri mieltä 62
Ei osaa sanoa 5

Koska eri mieltä olevia on paljon, oletan, että heidän mielestään joko i) kaikki kansat ovat keskiarvoisesti (suurinpiirtein) yhtä älykkäitä, tai ii) kansa on toista älykkäämpi vain, jos koko joukko on jokaista toisen joukon yksilöä fiksumpi. Mikäli verrataan toisen huippua ja toisen laaksoa, niin ei tuossa kysymyksessä ole paljoa järkeä. Taaskin eläkeläiset, PS ja rasistit ovat samaa mieltä. Vihreistä ja vasemmistosta valtaosa on eri mieltä väittämän kanssa. Voihan se olla niinkin, että älykkyyden tai kansan määritelmä on katsottu toisesta lähteestä. Tai sitten mutuiluni älykkyyden lisäämisestä ajattelun avulla ei pidä paikkaansa.

Yhteiskunnan kannalta on parempi, että eri kulttuureista lähtöisin olevat ihmiset elävät toisistaan erillään eivätkä sekoitu keskenään

Ajatellaan, että yhteiskunnan 'hyvyys' on X kulttuurin A joukossa, ja Y kulttuurin B joukossa. Jos X>Y, niin voisi olettaa, että kun osajoukko x kulttuurista A liitetään kulttuuriin B, niin seuraus Y+x>Y. Toisin sanoen kun kultuuriin B sekoitetaan kulttuurista A ihmisiä, niin B:n sisältämä yhteiskunta 'paranee'. Eri asia on, miten määritellään 'parempi' tai mitä käy, jos siirtymä tapahtuu toiseen suuntaan. Näkisin kuitenkin, että sekoitus on hyväksi (kunhan se suoritetaan jotenkin fiksusti).

Täysin samaa mieltä 5
Osittain samaa mieltä 8
Osittain eri mieltä 21
Täysin eri mieltä 62
Ei osaa sanoa 4

Ryhmien kohdalla suurimmat poikkeukset ovat kuten edelläkin. Tässä olisi ollut kiva kuulla perusteluita, miksi jotkut vastustavat sekoitusta. Ja sitten viimeinen

Ihmiset, joiden ulkonäkö ja kulttuuri poikkeaa paljon suomalaisesta, ovat ennustamattomia ja pelottavia

On aika luonnotonta, ettei erilaisuuteen suhtauduttaisi varauksella. Jätetään kulttuuri väliin ja pohditaan ulkonäköä. Mikähän poikkeaa paljon 'suomalaisesta ulkonäöstä'? Jos otetaan esim. lukuisista ihmisistä kuvia ja tietokoneella lasketaan keskiarvo, niin saadaan jotain tällaista. Tämä rouva eroaa edellisen kuvan suomalaisnaisesta melkoisesti. Ennustamattomasta en niin tiedä, mutta kyllä ainakin hitusen pelottavalta näyttää. Jos poikkeamat ovat noin radikaaleja, niin kyllä varmasti pientä epäluuloa löytyy, varsinkin, jos ei moisia ole tottunut katsomaan.

Eiköhän sama myös päde 'kulttuuriin'. Jos vaikkapa jokin rituaali tai muu tapa poikkeaa kovasti suomalaisesta, niin kyllähän sitä ainakin vähän kummastelee. Taaskaan en ota kantaa siihen, että onko joku tapa oikeasti huonompi tai parempi. En ota kantaa myöskään siihen, kuinka suuri eron täytyy olla.

Täysin samaa mieltä 3
Osittain samaa mieltä 8
Osittain eri mieltä 18
Täysin eri mieltä 68
Ei osaa sanoa 3

Samat ruljanssit taas. Hieman täytyy kyllä ihmetellä kuinka tuo on painottunut noinkin paljon tuonne eri mieltä olemiseen. Tässä olisi ollut kiva tietää myös miten tuohon pelkoon tulisi reagoida.

Hmmmm. Tuosta ei nyt löytynyt kysymystä siitä, kuinka paljon rasismia Suomessa esiintyy. Siihen on viitattu mm. HS:n uutisessa.

Yhteenveto
Hieman mietityttää, kuinka rehellisesti ihmiset ovat tuohon vastanneet. Jotenkin tuo näyttäisi siltä, että puolueen mukaan ollaan vastattu, joko puolesta tai vastaan. Jotenkin vaikuttaisi siltä, että kysymyksiin on vastattu vauhdilla sen mukaan, miltä kysymyksen lataus vaikutti. Eipä sen puoleen, itsellänikin meni tätä kirjoittaessa muutama tovi, ja tuo tehtiin kuitenkin puhelimitse.

Soini on leimannut kyselyn tarkoituksenhakuiseksi. Eiköhän se ole ollut kaikille ihan selkeää.

Halonen sanoo, että "Ihmiset jotka tunnistavat itsessään rasismia, ovat päätyneet äänestämään perussuomalaisia". Ainakin 35 heistä, loput 104 eivät.

Katainen kysyy "Mitä ihmettä me suomalaiset pelkäämme?" Gallupin mukaan Islamia.

Eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi. Kiitos, jos jaksoit kaiken edes silmäillä.

-PYO

ps.
HS on tehnyt myös toisen aihetta sivuavan gallupin.

Suomalaiset suhtautuvat vähemmistöistä kielteisimmin somaleihin ja muslimeihin. Romaneihin suhtaudutaan vielä näitäkin ryhmiä kielteisemmin: 37 prosenttia suhtautuu romaneihin melko tai erittäin kielteisesti.

Helsingin yliopiston Dosentti Magdalena Jaakkola toteaa

Jyrkkiä asenteita romaneihin voi selittää osin se, että Suomen romanit sotketaan ajatuksissa paljon kielteistä julkisuutta saaneisiin Romanian romanikerjäläisiin [...] Kun sanotaan, että Suomessa on rasismia mutta itsessä ei tunnisteta rasismia, ollaan tavallaan pahoillaan asioiden tilasta ja pidetään rasismia surullisena ilmiönä

1) Suomen romanit ovat kohdanneet jyrkkiä asenteita ainakin niin pitkään kuin minä olen elänyt. Kerjäläisillä ei ole ollut siihen mitään osuutta asiaan.

2) Kun sanotaan, että en minä ole rasisti, mutta kaikki muut ovat, niin ei olla "pahoillaan asioiden tilasta tai surullisesta ilmiöstä". Silloin valehdellaan, tai sitten ollaan jostain saatu päähänsä, että rasismia on enemmän kuin sitä oikeasti on.

Mitenköhän pääsisin tuollaiseksi dosentiksi, joka voi laukoa ihan mitä sattuu?

Raiskaustilastot ja tutkijat

2011-11-03T13:04:00.003+02:00

Rikostilastojen mukaan ulkomaalaisia epäillään väestömäärään suhteutettuna raiskauksista huomattavasti useammin kuin suomalaisia.

Maahanmuuttajaepäiltyjen osuus [viime vuosina] on ollut 15-20 prosenttia, kun heidän osuutensa väestöstä on kolmen prosentin luokkaa.

Tilastokeskus kertonee rikostilastot "viime vuosilta". Raiskauksien keskiarvo (k) on n.630 vuosina 2007-2011(arvio). Ihmisiä tässä maassa on tuolta aikaväliltä ollut karkeasti arvioiden 5,2 miljoonaa (vuosittain). Käytän näitä lukuja tästä lähin, niin mahdolliset poikkeusvuodet tasoittuvat pois häiritsemästä. (Huom. osin tilastot koskevat epäiltyjä).

Maahanmuuttajia (m) on siin n. 156 000 yksilöä. Muuta väestöä (M) on siis loput 5,044 miljoonaa. Maahanmuuttajat ovat tehneet raiskauksia (r) n. 94.5-126 kpl. Muu väestö on tehnyt tällöin raiskauksia (R) 504-535,5kpl. Käytän tässä suurinpiirtein keskiarvoja noista luvuista eli r=110 ja R=520. Tarkastellaanpa raiskauksien määrän suhteita kyseisen väestöryhmän osuuteen. Pyöristäen saadaan r/m=0,000705 ja R/M=0,000103. Suhde on siis lähes seitsenkertainen.

Optulan tutkija Heini Kainulainen:

Alle kymmenen prosenttia oikeasti tapahtuneista raiskauksista viedään poliisille.

Kainulaisen mukaan luvut ovat todellisuudessa seuraavanlaisia k=6300, r=1100 ja R=5200. Näin ollen. r/m=0,00705 ja R/M=0,00103. (suhde pysyy siis samana). Olettaen, että miehiä on n. 50% väestöstä (yritin löytää oikeita tilastoja, mutta tilastokeskuksen tiedot oli salasanan takana), niin keskimäärin joka seitemäskymmenesviides maahanmuuttajamies on raiskaa (yhden vuoden aikana!) ja muun väestön kohdalla joka viidessadasmies raiskaa (yhden vuoden aikana!). Toisaalta näillä luvuilla n. 14 naista raiskattaisiin jokaisena vuoden päivänä Suomessa. Tällä viiden vuoden otannallamme yhteissumma on noin 26 000, eli tasaisesti jakautettuna joka sadas suomalainen nainen on raiskattu viimeisen viiden vuoden aikana.

Hän [Kainulainen] suhtautuu varauksella tilastojohtopäätökseen, että ulkomaalaiset miehet raiskaisivat useammin kuin kantaväestön miehet.

Tilastot kattavat yli 600 tapausta, joten otanta on melkoisen suuri (tosin tämä pitäisi suhteuttaa koko väestöön). 15-20% haarukka on aika laaja. Tosin maahanmuuttaja-käsitteenä on melko häilyvä, joten laaja haarukka on ymmärrettävä. (Kainulainen tosin puhuu tässä ulkomaalaisista. Heillä haarukan yläpää on 30%). Suhteellinen ero on seitsenkertainen, eli hyvin merkittävä. Kainulainen ei tarjoa mitään konkreettisia vastatilastoja, mutta repäisee ahteristaan selityksen:

osaselitys erolle piilee viranomaisten asenteissa. Ulkomaalaisen tekemäksi ilmoitettua raiskausta lähdetään tutkimaan helpommin kuin jos epäilty on kotimainen.

Tässä pitää palata alun lukemiin. Niissä puhuttiin juurikin epäillyistä, ei esim. tuomituista. Juurikin näistä epäillyt on yliedustettuna tilastoissa. Sillä ei ole tilastojen kanssa mitään tekemistä, onko viranomaiset jatkaneet toimintaa kuinka tehokkaasti ilmoituksen jälkeen.

Jutussa myöskin mainitaan, että läheisten tekemiä raiskauksia ilmoitetaan vähemmän kuin muita. Tämä voi olla hyvinkin totta, mutta ei ole mitään syytä, miksei läheisten tekemä osuus maahanmuuttajien ja muun väestön kesken olisi suurinpiirtein sama. Mutta tehdäänpä laskelma. Ajatellaan, että maahanmuuttajien tekemät kaikki raiskaukset ilmoitettaisiin (eli r=110), mutta muun väestön keskuudessa ilmoitusaktiivisuus oliskin huomattavasti pienempi ja todellisuudessa heidän tekemiään raiskauksia oliskin X kpl. Oletetaan, että suhde olisikin (vaihtoehto)todellisuudessa 1:1, näin ollen X/M=0,000705. Tällöin X=3556 raiskausta.

Tilasto sanoo siis 520 ja Kainulainen 3556. Päätelmät tehköön lukija.

Kainulaisen mielestä kysymys raiskaajan kansallisesta taustasta on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että sitä voisi selvittää seuraavassa naisuhritutkimuksessa.

Minusta voisi selvittää, kuinka kauan kestää, että Kainulainen voidaan irtisanoa tutkijanpestistään. On aika uskomatonta, että tutkija ei pysty perustelemaan tilastoja, mutta tahtoo esittää eriävän mielipiteensä vailla tukimateriaalia. Eipä tuo erikoistutkija Niemikään vaikuta ihan vakuuttavalta. Täytyykin hieman pohtia onko hänen antamansa selvitys, johon aiemmin viittasin ihan pätevä.

[Hups: Näemmä tilastokeskuksen tilastot olivatkin vain tammi-syyskuulta, ei koko vuodelta. Määrät ovat siis n. 30% suuremmat, mitä tässä on ilmoitettu. Suhteet kuitenkin säilyvät pääpiirteittäin samassa kokoluokassa.]

-PYO
ps. En nyt väsyneenä jaksa tehdä tarkennuslaskentoja. Ilmoittakaahan, jos joku mättää, niin korjataan asia.

pps. Pienenä selvennöksenä: Tässä ei ole tarkoitus nostattaa vihamielisyyttä maahanmuuttajia tai ulkomaalaisia kohtaan. Tarkoituksena on ihmetellä, miten leväperäisesti tutkijat tulkitsevat tilastomateriaalia ja keksivät selityksiä vailla näyttöä. Lisäksi kummastuttaa, miten syy vyörytettään 'asennoituneiden' virkamiesten ja 'ilmotushaluttomien' raiskatuiden niskaan.

Tutkimuksen tekeminen (ja tilastot)

2011-11-03T12:10:00.006+02:00

Tilastot ovat jänniä, kun ne kuvaavat jonkin asian tilaa. Tutkijat voivat sitten tulkita tuloksia ja esittää päätelmiä siitä, miten kyseiseen asiantilaan on päästy. Lisäksi voidaan esittää arveluita siitä, miten asiantila tulee muuttumaan nykyisellä järjestelmällä.

Kritiikkiäkin voi (ja pitää!!) esittää. Mutta millainen kritiikki on aiheellista ja millainen kritiikki saa ulkopuolisen pohtimaan, että onko tutkija ihan vaadittavalla taitotasolla? Alla muutama yleinen kritisoinnin aihe.

Käytän esimerkkinä hypoteesia, että salmiakin syönti aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia. Tästä voisi johtaa tutkimusasetelman, jossa koehenkilöille syötetään salmiakkia ja sitten seurataan heidän vessassa käyntiä. Ja sitten kritiikkiin.

1) Epätarkka raportointi

Mikäli tutkimusasetelma ja -tulokset on raportoitu liian suppeasti, ei voida arvioida, pitävätkö tulokset paikkaansa tai onko asetelmassa mahdollisesti ollut tekijöitä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa tuloksiin. Tutkimustulokset tulisi raportoida selkeästi. Mielellään niin yksityiskohtaisesti, että koe voidaan toistaa muiden toimesta.

2) Kausaalisuuden puute

Erinäisten asioiden väliltä voi löytyä korrelaatiota, mutta se ei tarkoita, että niiden välillä olisi kausaalisuutta. Tässä esimerkissä voitaisiin esim. havaita, että koehenkilöt menevät vessaan syötyään salmiakkia, mutta se ei välttämättä tarkoita, että vessaan meno johtuisi juurikin salmiakin syönnistä. On osattava myös selittää, mihin kausaalinen suhde perustuu.

Eräs keino selventää suhteita on käyttää kontrolliryhmiä. Tässä tapauksessa muuten samaan testiasetelmaan asetetaan joukko, joka ei syö salmiakkia. Jos hekin käyvät vessassa, niin salmiakki siihen tuskin on syynä.

3) Tilastollinen epäpätevyys

Ei ole aivan selvää, milloin ilmiö voidaan yleistää suurempaan joukkoon. Jos esim. tässä asetelmassa syötämme vain kahdelle henkilölle salmiakkia, niin tuloksia ei voida yleistää koskemaan koko maailman väestöä.

Mikäli meillä on vaikkapa 1000 henkeä testattavana, niin tulokset ovatkin jo pätevämpiä. Mutta, jos näistä esim. 600 oireilee, niin ei voida siltikään sanoa, että hypoteesi on oikea. Vaikka suurempi osa henkilöistä saa oireita, niin ero ei ole vielä suhteellisesti riittävän merkittävä.

Mikäli 990 henkilöä (tuhannesta) saisi oireita, niin selitys on tarpeeksi uskottava. Mutta, jos samalla myös 900 kontrolliryhmän henkeä (tuhannesta) saa oireita, niin ero on taas liian pieni.

4) Satunnaiset muuttujat

Erinäiset muuttujatkin tulee huomioida. Mikäli kontrolliryhmässämme sattuu olemaan teräsvatsaisia henkilöitä ja testiryhmässä vain kroonisen vatsataudin omaavia, niin ei ole ollenkaan ihme, jos oireita ilmenee testiryhmässä enemmän. Tällaiset tekijät pitää ottaa huomioon.

5) Virheelliset päätelmät

Vaikka tilastot olisivatkin täysin päteviä, niistä voidaan silti tehdä erilaisia tulkintoja. Osassa tulkinnoista on loogisia virheitä tai vaikka pieniä kömmähdyksiä. Ja vaikka tulkintakin olisi oikea, siitä tehtävä päätelmä saattaa olla väärä. Esimerkiksi, jos osottautuisi, että salmiakki aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia, niin voidaan tehdä virheellinen tulkinta siitä, miten voimakkaita vaikutukset ovat. Mikäli vaikutus on olemassa, mutta suhteellisesti melko mitätön muuhun ruokailuun nähden, niin salmiakin pannaan julistaminen ei ole looginen päätelmä tutkimuksen valossa.

6) Laadullinen analyysi

Laadullista analyysia voi tehdä lukuisilla tavoilla ja käytännössä katsoen siinä on aina mukana ainakin hitunen subjektiivista näkemystä. Mikäli subjektiivinen näkemys peittää allensa aineistosta havaittavat ilmiöt, ollaan jossain menty pieleen. Esimerkiksi, jos testihenkilöiltä kyseltäisiin, millaisia tuntemuksia heillä on vatsansa suhteen salmiakin syönnin jälkeen ja tutkija sitten kategorioisi tuntemukset, niin on hänen päätäntävallassaan, mihin kategoriaan mikäkin tuntemus menee. Esim. meneekö "kupliva vatsa"-tuntemus kategoriaan "vellova" vaiko "epävakaa". Jotenkin materiaali pitää kuitenkin tiivistää esitysmuotoon.
(Tämä nyt ei ehkä ollut kaikkein paras esimerkki)

[Osa lukijoistani on varmaan vannoutuneita kvantitatiivisen tutkimuksen kannattajia ja pohtivat, minkä takia kvalitatiivista tutkimusta ylipäätään tehdään. Selityksiä on lähinnä kolme. Ensimmäinen on, että kohdan 5 ongelmat saadaan minimoitua. Toinen on se, että pelkkä tilasto ei riitä kertomaan miten tilaan päästiin tai miten sieltä päästään pois. Tarvitsee analyisoida syitä ja seurauksia. Tilastoilla näitä on vaikea selittää, joskin helppo todentaa. Kolmas syy laadulliselle tutkimukselle on se, että ymmärretään, miten on järkevää tehdä tilastointi. Se, että esimerkissämme tarkastellaan vain vessassakäyntejä ei huomioi sitä, kuinka kauan siellä vietetään aikaa. Laadullisella analyysillä voidaan ensin selvittää, kumpaa pitäisi tarkastella.]

Tiede yleensä

On myös huomattava, että yksi tutkimus ei yksistään ole juurikaan relevantti. Tulokset tulee yhdistää muihin tutkimuksiin, pohtia niiden yhteyksiä ja kokonaisuutta. Lisäksi tutkimuksia toistetaan, ehkä hieman eri asetelmalla tuoden uusia näkökulmia ja poistaen pahimpia kritiikin kohteita. Jos vaikkapa esimerkissämme on syytä olettaa, että salmiakin syöntiä edeltänyt lounaat vaikuttivat tuloksiin, niin seuraavalla kerralla sitten katsotaan tarkemmin, että lähtöasetalma on kaikilla mahdollisimman yhtenevä.

-PYO

Miehen työvuosi loppuu helmikuussa

2011-10-28T01:25:00.008+03:00

Samasta työstä sama palkka

Ja paskat! Sekä työntekijänä, että työnantajana mielummin palkitsisin tuloksen mukaan. Se joka tuottaa enemmän, niin ansaitsee enemmän. Monilla aloilla tämä on helppoa; mitä enemmän pukkaat ulos tuotetta (tietoa, palvelua tms.), sitä parempi on palkkasi. En usko, että kovinkaan moni on sitä mieltä, että vastuuta välttelevä minimisuorittaja ansaitsisi saman palkan kuin aktiivinen itsensä likoon laittava työntekijä. Työpanoksen ja siitä seuraavan tuloksen mukaan palkka tulisi määritellä. Ne, jotka tekevät enemmän duunia ja ne, jotka (vaikka luontaisesti) hanskaavat homman paremmin ansaitsevat paremman palkan.

Kuinka siis vertailla erilaisia töitä? Kuinka vertailla erilaisia työntekijöitä? Kuinka vertailla työntekijöitä sukupuolen, etnisen taustan, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen, äidinkielen tai sotilasarvon mukaan?

Vastaus on: EI MITENKÄÄN!!!

On täysin edesvastuutonta ajatella, että ansiot voitaisiin jotenkin yleistää sukupuolen mukaan. Muuttujia on aivan liian monta! Yksilötasolla tarkasteltuna henkilöiden osaaminen, kokemus, koulutus ja soveltuvat ominaisuudet vaihtelevat uskomattoman paljon. On mielipuolista kuvitella, että joku kykenisi tekemään palkkalaskennat viiden miljoonan ihmisen joukosta, siten, että myös yksittäiset muuttujat otetaan huomioon. Näin kuitenkin on tehty. Moinen laskenta ei mitenkään voi olla paikkaansapitävä, mutta silti sitä pidetään merkittävänä ja poliittiset paskiaiset (sekä vähä-älyiset kansalaiset) jaksavat moista sontaa siteerata.

Kauppalehti levittelee iloista propagandaa, että naisten palkanmaksu loppuu tällä hetkellä (lokakuu) ja loppuvuosi menee naisilta palkatta. Huomioimatta tietenkin jää, että myös työvuosi loppuu hieman aikaisemmin.

Arvojohtajamme ei tietenkään tätä mitenkään paheksu, vaan oksentaa tavanomaista "Naisen euro on 80 senttiä" propagandaa. Kiinnostaisi tietää, että kuinka paljon ääniä nykyinen tasavallan presidentti olisi saanut, jos myös naiset olisivat suorittaneet asepalveluksen (ja täten vannoutuneet suojelemaan armeijan ylipäällikköä).

Henkilökohtaiset ansiot ovat täysin HENKILÖKOHTAISIA! Niitä ei voida yleistää esim. sukupuolen, uskonnon, kansallisuuden, kielen tai muunkaan tekijän mukaan. Muuttuvia tekijöitä on aivan liikaa, että moinen laskenta voitaisiin uskottavasti tehdä. MuTu-arvio voidaan toki tehdä vaikka ulosteen mausta, mutta tieteellinen arvo moisella on minimaalinen. Kun tieteellinen arvo lähenee nollaa, niin ollaan uskonnon tasolla. Jos kansakunta panostaa 'uskontoon' merkittävän määrän erinäisiä resursseja, niin ollaan tuhon tiellä.

-PYO

ps. Voitaisiinko ensi kerralla ottaa laskentoihin mukaan myös ne palkansaajat, jotka eivät tienaa mitään, eli työttömät nuoret miehet?

pps. Voisiko arvojohtajamme esittää huolensa edellä mainittuun ongelmaan? Edes joskus? Edes vähän? Edes sivulausessa?

Hiljainen enemmistö

2011-10-23T13:08:00.003+03:00

Pekka Sauri poisti rasistin raitiovaunusta. Humalainen oli ratikassa uhannut/ahdistellut/nimitellyt tummaihoista poikaa ja apulaiskaupunginjohtaja oli taluttanut herran ulos. Hienoa toimintaa ja Sauri voi kiittää onneaan ettei saanut pullosta, puukosta, piikistä JA nyrkistä. Mielenkiintoista uutisoinnissa on se, että ei puhuta humalaisesta öykkäristä, vaan rasistista. Sauri onkin jälkikäteen joutunut selittelemään asianlaitaa tarkemmin. Pääkaneetteina on ollut, että hän olisi puuttunut myös ei-rasistiseen öykkäröintiin ja toisaalta hän ei käyttänyt liiallista väkivaltaa häirikön taltuttamiseen.

Koska tapahtuma uutisoitiin melko näyttävästi, piti siitä tehdä tietenkin poliittinen selkkaus. Esimerkiksi Ville Niinistö laukoo seuraavaa:

Hiljaisen enemmistön täytyy vain päättää lopettaa vaikeneminen ja uskaltaa avata suunsa äänekkään vähemmistön edessä.

Niinistö tietää, että enemmistö on hänen kanssaan samaa mieltä, mutta se ei näy esim. puolueen kannatuksessa, koska enemmistö on hiljaa. Niinistö on siis sitä mielt, että rasistit ovat vähemmistö.

Tuo äänekäs rasistivähemmistö on ilmeisesti jakaantunut melko epätasaisesti kansakunnan kesken siten, että nuo rasistit ovat lähes poikkeuksetta päättämässä henkilöiden palkkaamisesta. Näin Suomeen on muodostunut kollektiivinen syrjintäkoneisto ja auttamatta tarvitaan positiivista syrjintää, jotta rasismin uhrit saisivat töitä.

-PYO

ps. En aio ottaa kantaa siihen rikkoiko Sauri häirikön oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. En ollut paikalla, joten vaikea on arvioida. Oudolta kyllä kuulostaa se, että häirikkö poistui vapaaehtoisesti yhden siviilin puhuttelun johdosta.

Enklantin luetun ymmärtäminen

2011-09-26T15:25:00.005+03:00

YO-kokeiden englannin luetunymmärtämisessä oli abien mielestä epäreiluja vastausvaihtoehtoja. Itse koe löytyy mm. täältä. Katsotaanpa tekstin alkupäätä ja siihen liittyvää kysymystä.

Max Rameau delivers his sales pitch like a pro. “All-tile floor!” he says during a recent showing. “And the living room, wow! It has great blinds.” But in nearly every other respect, he is unlike any real-estate agent you’ve ever met. He is unshaven, drives a beatup car and wears grungy cutoff sweatpants. He also breaks into the homes he shows. And his clients don’t have a dime for a down payment.
Rameau is an activist who has been executing a bailout plan of his own around Miami’s empty streets: he is helping homeless people illegally move into foreclosed homes. [...]

Ensimmäinen kysymys kuuluu näin

How does Max Rameau differ from real real-estate agents?

Mielestäni Max Rameau eroaa muista asunnonvälittäjistä sillä, että hän työskentelee laittomasti. Tämä on siis se merkittävin ero, mielestäni. Toisaalta, en niin paljoa ole ollut asunnonvälittäjien kanssa tekemisissä, että osaisin yleistää 'Asunnonvälittäjän' tiettyihin piirteisiin. En usko, että abeillakaan on kauheasti kokemusta asunnonvälittäjistä. Eikä tarvitsekaan olla. Kyseessähän on luetun ymmärtäminen, ei omaan elämään peilaaminen. Katsotaanpa sitten vastausvaihtoehdot.

A He doesn’t talk like a professional
B His appearance is less tidy
C He treats his clients rudely

Tämä ei ole vaikea kysymys ja oikea vastau on siis B. Enemmän mietityttää, miksi halutaan keskittyä pieniin yksityiskohtiin, kuten, mitä kaverilla on päällä tai miten hän puhuu, eikä suurempiin kokonaisuuksiin? Ykstyiskohdat ovat tietyissä yhteyksissä tärkeitä, mutta tässä tapauksessa ne eivät vaikuta mielekkäiltä. Yhtä hyvin oltaisiin voitu kysyä vaikka asunnon sälekaihtimista, vaikka sillä ei itse tarinan kanssa ole mitään tekemistä. Mutta hypätäänpä kysymykseen numero 8, joka tiettävästi oli aiheuttanut närää vaihtoehtojen suhteen. Ohessa pitkähkö kysymykseen liittyvä pätkä (koko tekstin voi siis lukea em. linkistä).

Marie Nadine Pierre, 39, has been sleeping at a shelter with her toddler. She said she had been homeless off and on for a year, after losing various jobs and getting evicted from several apartments. “My heart is heavy. I’ve lived in a lot of different shelters, a lot of bad situations,” Marie said. “In my own home, I’m free. I’m a human being now.”
Rameau chose the house for Marie, in part, because he knew its history. A man had bought the home in the city’s predominantly Haitian neighborhood in 2006 for $430,000, then rented it to Rameau’s friends. Those friends were evicted in October because the homeowner had stopped paying his mortgage and the property went into foreclosure.
Rameau, who makes his living as a computer consultant, said he is doing the owner a favor. Before Marie moved in, someone stole the air-conditioning unit from the backyard, and it was only a matter of time before thieves took the copper pipes and wiring, he said. He said he is not scared of getting arrested. “There’s a real need here, and there’s a disconnect between the need and the law,” he said. “Being arrested is just one of the potential factors in doing this.”
Miami spokeswoman Kelly Penton said city officials did not know Rameau was moving homeless people into empty buildings – but they were not stopping him either. “There are no actions on the city’s part to stop this,” she said in an e-mail. “It is important to note that if people trespass on private property, it is up to the property owner to take action to remove those individuals.”
Marie herself could be charged with trespassing, vandalism or breaking and entering. Rameau assured her he has lawyers who will represent her free. Two weeks after Marie moved in, she came home to find the locks had been changed, probably by the property’s manager. Everything inside – her food, clothes and family photos – was gone. But late last month, with Rameau’s help, she got back inside and has put Christmas decorations on the front door.

Ja kysymys

What happened at the home where Marie was living?

Kaikenlaistahan siellä tapahtui, ainakin pidemmällä aikavälillä: vuokralaisuutta, maksamattomia kiinnitysmaksuja, varkauksia, asunnonvaltausta, lukkojen vaihtamista, tavaran katoamista ja koristelua. Implisiittisesti voisi vielä päätellä, että ruokaakin on syöty ja vaatteita pidetty. Ehkäpä siellä myös pidettiin Haitilaisittain kovat voodoo-pippalot. Mutta mitäpä ovat vaihtoehdot?

A It was broken into and she was hurt
B The property manager threw her out of the home
C She spent her Christmas in the home

Käynnistetäänpä eliminaattori ja aloitetaan kohdasta A. Asuntoon varmasti oltiin murtauduttu, mutta missään ei mainita, että Marie olisi loukkaantunut. Tosin maininta Marien 'raskaasta sydämestä' voisi tätäkin pienen mutkan kautta tarkoittaa. Huomattaisin, että vastauksessa ei erikseen määritellä, että Marie olisi loukkaantunut murtautumisen seurauksena. Yhtä looginen päätelmä olisi, että loukkaantumisen takia asuntoon murtauduttiin. Mutta jokatapauksessa A vaikuttaa epätodelta lauseelta annettujen tietojen perusteella.

Vaihtoehto B: selkeää fyysistä asunnosta ulosheittämistä ei tekstin mukaan tapahtunut. Moista 'operatiivista' ulosheittoa ei kyllä tapahdu kuin sarjakuvissa. Todellisuudessa ulosheitto tarkoittaa usein sitä, että tavarat poistetaan asunnosta, lukot vaihdetaan jne. Eksplisiittisesti ei sanota, että teon olisi tehnyt juurikin kiinteistön omistaja, mutta Marie sitä arvelee ja yleensä lukot vaihdetaan omistajan toimeksiannosta. Vaikuttaisi siis siltä, että lause B on tosi.

Ajetaan nyt kuitenkin vielä C eliminaattorin läpi. Tekstissä todetaan, että Marie on ripustanut joulukoristeet oveen. Syytä tai seurausta tekstissä ei mainita (Huom. koko teksti siis tosiaan loppuu tuohon lainaamaani pätkään). Joulukoristeiden ripustamiseen voi olla monta syytä: Marie on päästään vialla, hänellä ei ole muita koristeita, hän pitää joulukoristeista jne. Tekstistä ei ilmene, että olisi joulu-aika. Tekstistä ei ilmene, että Marie juhlisi joulua. Tekstistä ei ilmene, että Marie juhlisi asunnossa joulua (eikä esim. asunnottomien joulujuhlassa tai vastaavassa). Joulukoristeet indikoivat kuitenkin usein joulunaikaa ja tarinassa puhutaan marraskuusta. Lisäksi Marie toteaa, että hän tuntee itsensä ihmiseksi olleessaan 'omassa' kodissaan, joten siellä joulun juhliminen voisi olla hänelle mieliksi. Vaihtoehdossa on mielestäni kuitenkin liikaa tulkinnanvaraa (eritoten verrattuna lauseeseen B), joten väittäisin, että lause C on epätosi.

Eli vastaisin 1b ja 8b. Katsotaanpa vastaukset.

*Drum roll*

1b ... 8c

Eli 50% meni oikein, vaikka kovasti yritin. Mielestäni ymmärsin sisällön melko hyvin ja varmistin vieläpä muutaman sanan sanakirjasta. Logiikkakin tuntui olevan kohdillaan, mutta nyt ei vain askel sopinut. Lohduttaudun sillä, että näitä tulee joka kirjoituksissa. Kummastuttaa vain, että valmiiksi melko stressaaviin kokeisiin pitää tunkea tällaisia arpakysymyksiä. Aikaa ja energiaa menee hukkaan, kun on tällaisia epäselviä vaihtoehtoja. Koetta tehdessä ei voi olla varma, että kyseinen tehtävä tullaan hylkäämään, joten siihen pitää satsata. Kun siihen satsaa, niin muut kärsii. Kokonaisuudesta tulee siis heikko, varsinkin heillä, joilla on huonompi paineensietokyky.

Kappas, luinpas juuri ohjeistuksen [boldaus minun]

Read texts 1.1a–1.1e and then answer questions 1–25. Choose the best alternative for each item and mark your answers on the optical answer sheet in pencil.

Ohjeissa ei pyydetä valitsemaan 'oikeaa' vaihtoehto, vaan 'paras'. Mielipidekyselykö tämä olikin? Kahdeksannessa kysymyksessähän sitten paras vaihtoehto on ilmiselvästi A, rikollinen sai turpiin.

Vesa Linja-aho listasi taannoin syitä, miksi YO-tutkinto on perseestä. Linja-ahon listaan voisi lisätä, että kirjoitukset eivät testaa osaamista, vaan jotain ihan muuta. Looginen päättelykyky, tuuri ja kyky tulkita päätelmiä ovat ainakin tuossa 8-kysymyksessä enemmän koetuksella kuin englannin ymmärtäminen.

-PYO
ps. enpä koskaan ole ollut kokeiden, varsinkaan monivalintojen ystävä. Ulkoaoppiminen ja veikkaaminen ei ole mielestäni hyviä tapoja mitata ymmärrystä.

pps. tämä tarina oikeastaan kiteyttää monivalintoihin liittyvän ajattelun. matti-eskon kaltaisia out-of-the-box-ajattelijoita tarvittaisiin tässä maassa lisää.

Anonyymikeskustelu

2011-09-14T20:42:00.009+03:00

Viime aikoina on kovasti kannettu huolta vihoittelusta ja nimettömänä kirjoittelusta. Perustelut ovat usein olleet luokkaa en_ymmärrä_tästä_asiasta_mitään. Jossain näin, että internetiin kirjoittelua verrattiin vessan seinäkirjoituksiin. Mielestäni aika osuva analogia, joskin töhryjen poisto virtuaaliympäristöstä on helpompaa. Jos pöntöllä istuessa ei jokin mielipide miellytä, niin katse vain seuraavaan seinään.

Anonyymina on helppo kirjoitella esim. tappouhkauksia, mutta toisaalta anonyymina niitä on myös helppo vastaanottaa. Jos kirjottaisin vaikkapa jotain poliittisesti epäkorrektia materiaalia blogissani, niin eipä paljoa hetkauttaisi, jos joku eri mieltä oleva olisi valmis istumaan muutaman vuoden tapostani. IP-osoite vain kieltolistalle ja homma jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos minun pitäisi kuitenkin pelätä, että kaveri nimeni perusteella saa selville kotiosoitteeni, työpaikkani, puhelinnumeroni ja sukulaiseni, niin voisi jäädä monet mielipiteet ilmaisematta. Samalla tavalla jätän ilmaisematta mielipiteeni kasvotusten, jos on syytä epäillä, että vastapuoli reagoi nyrkin avulla.

Ne jotka pyrkivät ajamaan alas anonyymiteettia, kuka milläkin perusteella, haluavat (ehkä tahattomastikin) ajaa alas kriittisiä ääniä, demokraattisesta tasavallasta.

-PYO

ps. Oletko koskaan kuullut kadulla, bussissa, baarissa tms. julkisessa paikassa jonkun mielipiteen tai muun kommentin? Näyttikö hän sinulle papereitaan ennen suunsa avaamista?

pps. HS-raadin mielipiteitä anonymiteetistä. Helppoahan se on omalla nimellä esittää mielipiteitä, kun siitä saa palkkaa ja/tai sen avulla voi pönkittää omaa uraansa.

Kysynnän ja tarjonnan laki syrjinnästä

2011-09-06T21:51:00.007+03:00

Mies palkattiin talkkariksi ja irtisanottiin ennen koeajan loppua. Tämä mitätön tapaus ylitti uutiskynnyksen. Ei siksi, että mies olisi tehnyt jotain törkeää, vaan siksi, että mies oli musta. Luonnollisesti asukkaiden kommentteja tapauksesta ei mistään mediasta löydy. Löytyy vain liiton projektipäällikön ja yhdistyksen pj:n kommentteja.

henkilönä hyvä tyyppi, ja asenne on kohdallaan.

Hän on asiansa hoitava, eteenpäinmenevä tyyppi

ihmiset ovat myös eronneet yhdistyksestä

Ilmeisesti kaikin puolin pätevä, mutta hänen palveluksiaan ei haluttu, koska hän on musta. Asukkaat siis mielummin hoitivat hommat itse tai jättivät ne kokonaan hoitamatta kuin olisivat tyytyneet mustan miehen apuun. Osa jopa erosi yhdistyksestä. Herää kysymys, että oliko miehelle ylipäätään siis tarvetta? Mikäli ei ole talkkarille tarvetta, niin kaipa asukkailla on oikeus olla palkkaamatta moista heppua, ihonväristä riippumatta.

Jos kuitenkin miehelle on tarve ja taustalla on vain rasistiset motiivit, niin kuinka kauan asukkaat tarkenevat ilman talkkaria? Missä vaiheessa he taipuvat ja ottavat vaikka mustan miehen tekemään tarpeelliset työt? Ja haluaako musta mies työskennellä moisessa ympäristössä? Suomessa kuitenkin maksetaan sen verran toimeentulotukea, että ihan mihin tahansa epämiellyttävään ei ole pakko osallistua rahan puutteen takia.

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet pitää tapausta syrjintänä ja toteaa

Tiistaina asiaa puitiin internetin keskustelupalstoilla. Täysin selvä enemmistö kirjoittajista oli tuohtuneita talonmiehen kohtelusta.

Esimerkiksi Suomi24:n keskustelupalstalla ollaan sitä mieltä, että Salo on rasistinen pitäjä ja asukkaat pitäisi pistää vankilaan. Kyseisen miehen nimikin tulee esille. Siitä vaan soittamaan kaverille ja palkkaamaan hänet omaan pitäjään hoitamaan duunia, jos kerran on sitä mieltä, että kaveri on pätevä ja pitää palkata. Hyvä on huudella internetissä, jos joku kohtelee mamua syrjivästi, kunhan itse ei joudu hänen kanssaan kosketuksiin.

Jos kaikki itku ja raivo käytettäisiin ennemminkin innovaatioon ja perustusten rakentamiseen, niin Suomeen pystytettäisiin helposti satakunta yksityistä yritystä, jotka voisivat palkata vaikka kaikki syrjityt ulkomaalaistaustaiset työntekijät. Jos kerran ovat niin päteviä kuin mainostetaan, niin firmat varmasti menestyisivät ja toimintaa voitaisiin laajentaa ulkomaille. Suomi saisi verorahoja, mamut olisivat tyytyväisiä ja rasistit voisivat olla ilman kaipaamiaan palveluita. Kaikki voittaisivat.

Valitettavasti suoraselkäinen ollaan hiljaa ja tehdään töitä hiki hatussa -tyyppinen asenne on kadonnut Suomesta. Tilalle on tullut laiskottelu, vastuunpakoilu ja turhanpäiväiväinen kälkätys. Kaikki vain pulauttavat turhanpäiväisen mielipiteensä asioista, joista eivät ymmärrä tai ole tietoisia niiden yksityiskohdista.

-PYO
ps. Ensi kerralla lisää turhanpäiväisiä mielipiteitä asioista, joista en mitään ymmärttä taikka omaa tietoja niiden yksityiskohdista.

[Päivitys 29.10.2011]
Talonmies on saanut jopinsa takaisin ja poliisi tutkii tapausta. Talonmies ei halua kommentoida asiaa julkisuudessa. Talonmies ei ole pyytänyt poliisia tutkimaan tapausta, vaan poliisi aloitti tutkinnan omatoimisesti, KUN TAPAUS NOUSI JULKISUUTEEN. Jos tapausta ei olisi siis rummutettu median toimesta, niin poliisi ei olisi korvaansa letkauttanut tämän tapauksen tiimoilta. Poliisi voisi siis keskittää vähäiset resurssit johonkin olennaisempaan, kuten vaikkapa pahoinpitelyjen ja moottoriajoneuvojen anastusten tutkimiseen.

Media taas voisi rummuttaa vaikkapa rikoksen kohteeksi joutuneen polkupyöräni puolesta.

Onko huomenna Kaljantai?

2011-09-02T10:06:00.004+03:00

Peruspalvelu-ministeri Maria Guzenina-Richardson laimentaisi keskioluen 3,5 prosenttiseksi ja Sisäasiainministeri Päivi Räsänen haluaa oluthanat kiinni jääkiekko-otteluista. Miksi? Miksi ministerit haluavat säädellä, mitä myrkkyä vapaa kansalainen itsensä sisään kaataa?

Ruotsissa kulutus on neljänneksen vähäisempää kuin Suomessa, ministeri [Guzenina-Richardson] perustelee Turun Sanomissa.

Onneksi uutisissa on Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton johtajaa, joka TIEDOLLA tyrmää tällaiset typerät LUULOT. Ruotsissa juodaan väkevämpää kaljaa kuin Suomessa. Yleisesti ottaen ne, jotka haluavat humaltua, humaltuvat! Jos oluesta ei saa tarpeeksi alkoholia, niin käydään alkosta ostamassa kossupullo. Jos kossupulloa ei saa ostettua, käydään huoltoasemalta ostamassa Lasolia tai sitten kokkaillaan kotosalla omat keitokset. Virosta viinaa saa ja helvetti jäätyy ennenkuin Venäjällä kielletään viina.

Räsänen kiristäisi alkoholipolitiikkaa edelleen korottamalla verotusta ja kieltämällä mielikuvamainonnan. Hän olisi valmis rajoittamaan myös alkoholin saatavuutta.

Alkoholia kuluttavat eniten ne, jotka sitä tarvitsevat. Kun työ tai elämä muuten on stressaavaa pulloon tartutaan helpommin. Kun pullon hinta on huikea, jää rahaa muuhun huomattavasti vähemmän. Kun rahaa jää vähemmän esim. lasten koulukirjoihin, niin ongelmat periytyvät myös jälkikasvulle. Alkoholin saatavuuden rajoittamista on kokeiltu jo aikaisemminkin. Seuraukset olivat lähinnä surkuhupaisat. Kun ottaa huomioon, että poliisin resurssit pienenee, niin on erittäin järkevää työttää heille lisää työtä. Sivumennen sanoen on myös hyvä, että poliisi käyttää resurssejaan esim. verkkokeskustelujen valvomiseen ja muuhun hömppään, kun samalla esim. väkivaltarikokset ovat hurjassa kasvussa.

Mainitaan nyt vielä, että tupakka-askeihinkin halutaan kuvia tuhoutuneista keuhkoista. Tutkimuksen mukaan "Varoitukset kannustavat tupakoijia lopettamaan ja ehkäisevät tupakoinnin aloittamista". Akateemisena ihmisenä huomioni kiinnittyy käytettävään termistöön. "Ehkäistä" viittaa selkeästi siihen, että tupakoinnin aloittaminen vähentyy kuvien myöntä. Hyvä näin. Termi "kannustaa" taas edustaa ennemminkin mielikuvan vahvistumista, ei niinkään itse toiminnan suorittamista. Rivien välistä on siis luettavissa, että ne jotka tupakoivat, jatkavat tupakointia oli kuvia tai sitten ei.

Mainonta ja mielikuvien muokkaus näyttäisi olevan jonkinlainen kattoteema tässä. En millään jaksa uskoa, etteivät kaljaa juovat tai tupakkaa polttelevat henkilöt tiedostaisi, että harrastavat epäterveellistä juttua. (Työikäisten) kuolinsyytilastot kertovat hyvin, että alkoholi on suomalaisille myrkkyä. Myös seplevaltimotauti ja keuhkosyöpä on suomalaisille yleinen kuolinsyy. Tupakointi lisää riskiä sairastua molempiin tauteihin. Mutta, mutta... tapaturmat ja itsemurhat ovat myös yleisiä syitä siirtyä manan maille. Alkoholin käyttö varmasti on osallisena noihinkin, mutta eikö olisi fiksua keskittyä ehkäisemään onnettomuuksia ja itsemurhia.

(Taaskin akateeminen mieleni muuten lukee tilastoa kummaksuen. Tapaturma ei aiheuta kuolemaa, vaan tapaturman aiheuttamat vammat. Sama pätee itsemurhiin, mutta molemmat ovat kyllä ihan ymmärrettäviä kansanomaisina termeinä. Tupakointi ja alkoholi ei suoranaisesti tapa sellaisenaan, vaan lisää riskiä siihen sun tähän. Alkoholin yliannostus toki johtaa kuolemaan, mutta jotenkin uskoisin, että tässä yritetään viestiä ennemminkin pitkäaikaisen käytön haitoista. Lista on täten melkoisen epäuskottava, koska osa on yksittäisiä sairauksia ja osa sairauksien syitä. Koska olen laiska, niin käytän silti tätä, kun nyt sattui ekana löytymään.)

Mutta takaisin itseasiaan: Itsemurhiin. Terveyskirjasto kertoo mukavasti itsemurhista. Miehet tekevät noin kolminkertaisen määrän itsemurhia naisiin verrattuna. Yleisimmät keinot ovat myrkyt, hirttäytyminen, ampuma-aseet ja hukuttautuminen.

Suomalaiselle itsemurhalle tunnusomaisia piirteitä ovat aikaisemman itsetuhoisen käyttäytymisen lisäksi mielenterveyden vaikeudet, erityisesti masennus ja alkoholiongelmat, negatiivisten elämäntapahtumien kuten erojen ja menetysten suuri määrä, sosiaalisen tuen puute sekä vakavat somaattiset sairaudet.

Jos kuolinsyytilastot ovat synkät, niin ylläolevat syyt ovat karut. Mielenterveyden hoito on tässä maassa retuperällä (vaikkakin itsemurhat ovat vähentyneet, kiitos hyvän mielenterveydenhoidon ja yleisten asenteiden). Kannattaa myös muistaa, että mielenterveysongelmat lisäävät jälkikasvun juomisinnokkuutta. Ministerit haluavat kaljat laimeammiksi ja pois joukkotapahtumista. Joko tiedotuksessa on puutetta tai sitten ministereitä ei pätkääkään kiinnosta suomalaisten (eritoten miesten) hyvinvointi. Viis siitä, että voivat pahoin ja tappavat itsensä, kuhan eivät tee sitä humalassa.

Niille, jotka jaksavat pauhata tasa-arvosta työelämässä lanseeraan tässä uuden lausahduksen: "Naisen kuolema on 2,3 miehen kuolemaa". Odotan, että presidentti harmittelee jossain vaiheessa myös tätä suhdetta.

Elikkäs, alkoholi aiheuttaa ongelmia sekä käyttäjälle, ympäristölle, että jälkikasvulle. Alkoholin käyttöä ei tule säätää veroilla ja rajoituksilla. Kun ihmiseltä kielletään jokin vapaus, niin tulee paha mieli. Kun alaikäisiltä kielletään alkoholin käyttö, niin nuo nuoret kapinalliset saavat sosiaalista statusta, kun juovat salaa. Kukapa taas haluaisi olla teini-iässä porukan ulkopuolinen? Mielikuvat ja aikuisten esimerkillinen käyttäytyminen on fiksumpi vaihtoehto. Myös mielenterveyden hoitoon tulisi panostaa, että voidaan ehkäistä (itse)murhat ja tulevien sukupolvien alkoholisoituminen. Toisaalta, voisihan sitä ehkä myös joskus hamassa tulevaisuudessa harkita, josko mielenterveysongelmat ennaltaehkäistäisiin, eikä vain hoidettaisi jälkikäteen...

Kirkasta viikonloppua kaikille!

-PYO
ps. Tässä vielä alkoholista maailman mittakaavassa

Pelon ilmapiiri

2011-07-27T13:41:00.010+03:00

Norjassa on tapahtunut hirvittävä tragedia. Yksittäinen henkilö on teknisin apuvälinein saattanut julmasti kuolontilaan lähes sata ihmistä. Tällainen rikos ihmisyyttä vastaan on tuomittava rajusti.

On itsestään selvää, että taustalla on ollut voimakas vaikutin. Tuo vaikutin luonnollisesti on metsämansikan makuisen Muumi-limpparin puute. Norjassa tuota tuotetta tuskin saa, joten tekijä oli varmasti kovassa Muumi-limpparipuutteessa. USKON vakavasti, että Muumi-limpparin puute lauhdevedessä oli myös Fukushiman ydinonnettomuuden pääsyy. Suomessakin Muumi-limpparia on yritetty jo vuosia saada isompiin pulloihin. On vain ajankysymys, koska täälläkin alkaa hirmuisia sattumaan. On toimittava heti!

Presidentiltä eikä ministereiltä ole tullut minkäänlaista kommenttia Muumi-limpparin vähyyteen nähden. Näin ollen he antavat hiljaisen myöntymisensä sekä pienille limupulloille, että siviilien joukkotuhonnalle. Olisi äärimmäisen tärkeää, että jokainen tuomitsisi aktiivisesti pienet Muumi-limpparipullot. Erityisen huolestuttavaa on internetissä tapahtuva anonyymi hiljainen hyväksyntä. Kuinka tällaiset nimimerkin takaa joukkotuhontaa ihannoivat limuvihaajat voidaan saada Muumimailmaan vangituksia, jos emme anna poliiseille lisää valtuuksia selvitää, kuka on mitäkin mieltä mistäkin?

Toiminnan on oltava välitöntä! Emme voi odottaa, että saamme lisätietoja tekijän taustoista ja motiiveista, taikka yksityiskohtia teon etenemisestä ja suunnittelusta. Jotain pitää tehdä heti. Nyt kun pelkoa on ilmassa, ihmiset ovat järkyttyneitä ja tunteet ovat muutenkin pinnassa, niin on tärkeää, että Muumi-limppariuudistus runnotaan väkisin läpi. Jokaisen pitää valita onko meidän puolella puolustamassa avoimuutta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia, vaiko heidän puolella kehoittamassa ihmisiä massamurhaan ja nostattamassa vihaa metsämansikoista pitäviä kohtaan. Asia on täysin kaksijakoinen. Ydintuhot, holokaustit, maailmanloput ja väljähtäneet oluet ovat täälläkin pian päivittäisiä, jos yksikin tekee väärän valinnan. Näin ollen on äärimmäisen tärkeää, että jokainen ilmiantaa ystävänsä, sukulaisensa ja tuntemattomat, joiden olettaa ajattelevan väärin.

-PYO

110 kertaa päivässä

2011-07-15T11:57:00.007+03:00

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero kirjoittaa blogissaan seuraavasti

Väkivaltaa on käytetty päivittäin 15 kertaa enemmän kuin viime vuonna. Siis joka päivä, vuoden alusta asti. Pahoinpitelyyn ja seksuaalirikoksiin on syyllistytty keskimäärin yli 110 kertaa päivässä. [...] Jos loppuvuosi jatkuu samanlaisena, niin saavutamme näissä laittomissa teoissa surullisen Suomen ennätyksen

Se, että rikosten määrä on kasvussa tuskin yllättää yhtään ketään. Se, että poliisin resursseja leikataan tuskin mahtuu kenenkään ymmärrykseen. Lienee aika selvää, että rikosten määrän kasvu korreloi poliisin määrärahojen vähentämiseen. Tämän ei pitäisi olla kenellekään mitenkään epäselvää. Joku kuitenkin on valmis leikkaamaan poliisin määrärahoja, koska

1) Suoman taloudellinen tilanne on niin rapakunnossa, että kaikesta - myös välttämättömistä asioista - on leikattava.

2) Poliisilta säästyneet määrärahat voidaan käyttää johonkin tehokkaampaan tapaan torjua rikollisuutta.

3) Rikosten tekeminen on ihan OK, eikä sen vuoksi vastatoimia voida pitää välttämättöminä.

Mikäli ensimmäinen vaihtoehto olisi totta, niin leikkauksia tapahtuisi myös esim. kansanedustajien palkoissa. Kokemuksesta tiedämme, että tämä ei ole totta. Mikäli toinen vaihtoehto olisi totta, niin rikosten pitäisi olla jo vähentynyt, koska määrärahoja on jo nyt leikattu. Tämäkään ei siis ole totta. Näin ollen viime Hallitus on todennut, että vaihtoehto kolme on totta. Pyydän lukijaa ajatuksella lukemaan tuon vaihtoehdon hitaasti ja pohtimaan, miksi hän ei jo heitä pyyhettä kehään ja muuta ulkomaille.

Positiivisena voidaan todeta, että ainakin kansa esitti viime vaaleissa selkeää kritiikkiä tällaista linjausta vastaan. Vielä kun uppiniskaiset poliitikot tajuaisivat, että sitä kansan mielipidettä kannattaa kunnioittaa, eikä vain ajaa omia sairaita linjauksiaan.

Paateron blogikirjoituksen lopussa kehoitetaan myös astumaan poliisiylijohtajan rooliin ja esittämään ideoita, miten poliisi tulevaisuudessa suitsisi rikoksia. Ihan kaikkia kommentteja en Facebookista vaivautunut lukemaan, mutta tässä yleisiä ja muuten mielenkiintoisia ilmiöitä kommenteista.

Resurssit
On ilo huomata, että lähes kaikki ovat ymmärtäneet, ettei ratkaisu juurikaan ole poliisin toimintatapojen muuttamisessa, vaan yksinkertaisesti resurssien lisäämisessä. Mitä enemmän pollareita, sitä todennäköisemmin saadaan rikolliset kiinni. Voisi myös olettaa, että kiinnijäämisen riski vähentäisi intoa lähteä rikolliselle polulle.

Kovemmat rangaistukset
Aika monessa viestissä paistoi läpi turhautuneisuus rangaistusjärjestelmään. Erityisesti väkivaltarikoksien suhteen harmitellaan, että tekijä pääsee hyvin vähällä. Itselleni tulee mieleen myös sakkolain uudistus, joka on täysin epäonnistunut. Vähävaraiset taparikolliset saavat näpistyksestä vain sakkoa. Koska maksamatonta sakkoa ei voida muuttaa vankausrangaistukseksi, niin sakkolapun voi repiä poliisin silmien edessä. Entinen oikeusministeri Tuija Brax ehdotteli jalkapantaratkaisua. Luonnollisesti sekä poliisi, että kauppias tyrmäsivät idean. Itse hieman ihmettelen, miten helvetissä jalassa roikkuva digitaalikillutin, estää ketään menemästä kauppaan ja ottamaan ommoo alennusta. Vai onko laitteen tarkoitus sellainen, että kun henkilö astuu kauppaan, niin varashälyttimet alkavat huutamaan ja vartija (jos sellainen kaupassa ylipäätänsä on) tulee varjostamaan potentiaalista näpistelijää (joka siis kiinni jäädessään saa sakkoja revittäväkseen ja voi tulla hetken päästä uudestaan pihistämään tavaraa). Brax ei muutenkaan oikein ole tuntunut olevan tehtävänsä vaatimalla tasolla. Onneksi tuleva ministeri Anna-Maja Henriksson vaikuttaa olevan kiinnostunut ainakin naisiin kohdistuvan rikollisuuden kitkemisestä. Saas nähdä, mitä tapahtuu. Odotellessa voi vaikka lukea vanhan kirjoitukseni rikollisuuden luonteesta ja rangaistuksista. Jatketaan kuitenkin vielä hieman noista Facebook kommenteista.

Moraali ja nuoriso
Osa pohdiskeli onko Suomesta kadonnut moraali kokonaan. Rikoksen tekijää vähä välittää uhreista ja sivulliset vähät välittää muista kuin itsestään. Osa ehdotteli suurempaa kuria nuorisolle toiset taas lisäisivät valistusta. Toisten mielestä rikolliset ovat vapaan kasvatuksen saaneita ja toisten mielestä liiallisen kurin vääristämiä. Mielenkiintoista on, että kellään ei ollut varmaa tietoa. Ilmoille heiteltiin "Uskoisin, että..." ja "varmaan" -tyyppisiä lausahduksia. (Enpä itsekään kohtuullisella etsimisellä löytänyt mitään viitettä vapaan kasvatuksen suhteesta rikollisuuteen, puolesta tai vastaan).

Nuorisorikollisuudesta löytyi kyllä lähde(pdf). Kun tarkastelussa on aikaväli 1995-2004, niin omaisuusrikokset ovat laskussa, mutta väkivaltarikokset näyttävät pysyneen samalla tasolla. Nämä luvut ovat kuitenkin viisi vuotta vanhoja, joten ne eivät välttämättä enää pidä ihan paikkaansa.

Nuoret ovat todellisuudessa keskimäärin melkoisen tyhmiä, vaikka omasta mielestään osaavat kyllä ajatella. He ovat kuitenkin useimmiten melkoisen kokemattomia ja eivät ole tottuneet kantamaan vastuuta niin paljoa kuin aikuiset. Näin ollen ei oikein voida olettaa, että nuori välttämättä ymmärtäisi täysin mitä on tekemässä. Uskoisin kuitenkin, että 13-vuotias kyllä ymmärtää eron oikean ja väärän välillä, ainakin selvemmissä tapauksissa, kuten näpistämisessä. Jännityksen halu kuitenkin varmasti usein vie voiton ja ryhmäpaineen alla nuori tekee hölmöyksiä. Vanhemmilla ei nykymaailmassa ole mitään mahdollisuutta valvoa nuoren käytöstä 24/7, joten tuntuu hieman oudolta, että kasvattaja olisi vastuussa siitä, jos nuori varastaa kaupasta tupakkaa. Tällaisessa tapauksessa katsoisin, että olisi tarpeellista, että nuori kantaisi vastuun teoistaan ja oppisi, että typeryydet eivät kannata.

Mutta mikä sitten olisi sopiva rangaistus? Sakot vai linnaa? Paljon vai vähän? Pienet sakot voidaan ohittaa olankohautuksella ja mahdollisesti ne kolahtavat vanhempien pikkiin, mikä ei tee nuoresta vastuunkantajaa. Suuremmat sakot olisivat varmasti parempi vaihtoehto, mutta liian suuret sakot saattavat tappaa motivaation. Jos nuoruuden hölmöilystä johtuen puolet palkasta menee aikuisena korvauksiin, niin tällöin henkilö tuskin viitsii töihin ryhtyä. Se, että ajetaan yksilö sosiaalipummiksi jo nuorena ei ole fiksua. Vankeusrangaistuksissa on aika samanlainen ilmiö. Viikko putkassa voi tehdä nuoresta jopa coolin ja vuosi putkassa todennäköisesti vahingoittaa koulumenestystä ja muuta elämää tarpeettomasti. En oikein osaa sanoa, millainen maksullinen koulukotimenetelmä olisi toimivin, mutta sen tiedän, että jalkapanta ei ole ratkaisu.

Vähäosaiset ja mielenterveyshäiriöiset
Osa on sitä mieltä, että rikollisuuteen ajautuvat vähäosaiset ja osa sitä mieltä, että ajurina toimii ahdistava yhteiskunta, joka tuottaa mielenterveysongelmia. On selvää, että nyky-yhteiskunnassa tarvitsee rahaa hengissäsäilymiseen, elämiseen enemmän rahaa. On myös selvää, että jos rahaa on nolla yksikköä, niin sitä on hankittava keinolla millä hyvänsä, vaikka rikollisesti. Suomessa on kuitenkin sellainen sosiaaliturva, ettei kukaan kuole nälkään tai kylmyyteen. Ruokaa ja vaatteita saa kuka tahansa. Kännykät, muotikledjut ja ryyppyrahat ovatkin sitten asia erikseen, mutta ne eivät olekaan välttämättömiä hengissä pysymiseen. Terveydenhuolto onkin asia erikseen. Suomessa on liikaa epäterveitä ihmisiä. Valtiolla ei yksinkertaisesti ole varaa pitää jokaista ihmistä ikuisesti hengissä. Mihin viiva vedetään onkin sitten taas aivan uusi kysymys. Kati Bergmanin kommentti kiteyttää asian hyvin

Ei tämä yhteiskunta laita ketään tekemään mitään. Jos joku pieksee toisen, se on tasan oma valinta. Ei tarvii olla iso vika jos se on päässä. Ja sitä vatipäisyyttä ei päähän taputtelulla ja holhoamisella korjata.

Yhteiskuntaa voi syyttää siitä, että itsellä menee huonosti, mutta yhteiskuntaa ei voi syyttää siitä, että itse tekee tyhmyyksiä. Ihminen on vastuussa omista toimistaan (ellei nyt joku oikeasti laita asetta ohimolle ja pakota varastamaan sitä tupakkaa). On jokseenkin filosofinen kysymys, missä menee tervejärkisyyden raja. Toiset saavat kickejä yhdestä asiasta toiset toisesta. Jos kuitenkaan ei osaa ymmärtää, että omien täpinöiden saavuttaminen (tuntuvasti) haittaa toista yksilöä, niin silloin pää on pipi. Jos pää on pipi, niin pitää mennä hoitoon. Jos hoito ei auta, niin eiköhän silloin voida yksilö pitää erossa muista yksilöistä, esimerkiksi vangitsemalla.

Alkoholi
Suomalaiseen rikollisuuteen yleensä liittyy alkoholi. Äkkiseltään voisi ajatella, että kielletään alkoholi, jolloin kännirikollisuus vähenee. Historiaa tuntevat tietänevät kuinka huonosti tämä toimii. Jos alkoholi kielletään (tai vero laitetaan niin korkealle, että hinnat ovat sietämättömiä), niin alkaa kotipoltto, salakuljetus ja muiden aineiden käyttö. Eli luodaan uutta rikollisuutta ja terveydelle (ei välttämättä omalle) haitallista nautiskelua. Kun huomioidaan se, että loppujen lopuksi aika harva alkoholin käyttäjä syyllistyy rikokseen, niin rankaisumenetelmä kohdistuu aika suureen osaan viattomia. Tällainen käytäntö on taas oma lukunsa, josta tärkeimmät ajatukset seuraavassa.

Jos ilmiö A, joka on melko neutraali, aiheuttaa parametrilla B, ilmiön C, joka on negatiivinen, niin C:n poistamiseksi ei tule poistaa A:ta, vaan keskittyä kausaallisuuden rikkomiseen. Esimerkiksi, on selvää, ettei alkoholin käyttö (A), johda aina murhaan (C), vain vain tietyissä tapauksissa (B). Voidaanko ihmisiltä kieltää keittiöveitset (ja täten suurinosa ruuanlaitosta), koska veitsillä vahingoitetaan myös ihmisiä? Keittiöveitsiä toki käytetään enemmän hyväksyttävään käyttöön kuin haitalliseen käyttöön, joten suhteella voisi selvittää sallittavuuden. Alkoholi toisaalta on ollut valtaosalle iltojen ilo ja parisuhteiden alku jo vuosisatoja. Edelleenkin vain vähemmistö alkoholin käyttäjistä sortuu rikolliseen toimintaan. Häiriökäyttäytymiseen alentuu kyllä varmaan melkein jokainen.

Tällä periaatteella kannattaa myös miettiä, mitä tehdä mielenterveysongelmaisten kanssa. Ei kaikkia masennuksesta kärsiviä kannata laittaa telkien taakse vain siitä syystä, että ovat todennäköisemmin potentiaalisia rähinöitsijöitä.

Maahanmuuttajat
Yhtenä teemana vaikuttaa olevan maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten lisääntyminen suomessa. Sitä myöten oletetaan, että myös rikollisuus lisääntyy. Hannu Niemen selvitelmä(pdf) osin tukee tällaisia ajatuksia.

Suomessa asuvat ulkomaalaiset ovat olleet vuosittain 1,3–1,5 kertaa useammin epäiltyinä rikoksista kuin suomalaiset.

Suhteellisesti useammin ulkomaalaiset ovat olleet vuosittain epäiltyinä raiskauksista, muista seksuaalirikoksista ja ryöstöistä.

Ulkomaalaiset joutuvat väkivaltarikosten uhriksi useammin kuin suomalaiset.

Taaskin täytyy huomata, että tilastot ovat n. viiden vuoden takaa, joten nykyhetki saattaa olla toisenlainen. Jos oletamme, että tilastot eivät valehtele, niin voisi pohtia syitä, miksi ulkomaalaistaustaiset ovat suhteellisesti hanakampia tuottamaan rikoksia kuin kantaväestö. Sen jälkeen voikin pohtia, mitä asialle tulisi tehdä. Ehkäpä kuitenkin vasta ensi kerralla.

Yhteeveto
Poliisille lisää määrärahoja. Rangaistukset sellaisiksi, että ne eivät turhaan tuhoa yksilön loppuelämää, mutta toimivat kuitenin opettavaisina kokemuksina ja ohjaavat lainkuuliaisempaan elämään. Syy-seuraus-suhteita pohtiessa kannattaa huomioida, mitä lähtee korjaamaan. Myös keinojen pitäisi olla käytännölliset.

-PYO

edit(18.7): Layout

Keskustelutekniikkaa: Hajoita ja häiritse

2011-05-29T11:01:00.007+03:00

Viime aikoina on tullut lueskeltua erinäisiä kommenttipalstoja. Kun keskustelu on hyvin poliittisesti virittäytynyttä, niin muutama tekniikka paistaa kommenteista läpi. Tällaisten tekniikoiden tarkoitus ei ole viedä keskustelua eteenpäin taikka kehittää jotain kompromissiratkaisua mahdolliseen dilemmaan. Tarkoituksena on vain pönkittää omaa itsetuntoa ja vahvistaa Minä-olen-oikeassa-asennetta. Voi olla, että kommentoija itse ei edes tunnista, että hän ei käy keskustelua, vaan lähinnä häiriköi tiedon rakentumista kokonaisuuden kannalta parempaan suuntaan. Kommentoija näkee itsensä fiksuna ja kuvittelee kommenttinsa olevan erittäin edustavia, mutta todellisuudessa hän käyttää vain rasitustaktiikkaa, jolla vastapuoli pyritään väsyttämään niin, että keskustelu kuihtuu. Sen jälkeen on hyvä kukkoilla, että voitinpas tämänkin väittelyn taas, jonka jälkeen etsitään uusi taistelutanner, jossa samoilla tekniikoilla pyritään torpedoimaan kehittävä keskustelu. Vaikka tausta-ajatukseni mukaan nämä koskevat lähinnä kommenttipalstojen keskusteluja, niin esimerkiksi TV-väittelyssä nämä ovat paljon tehokkaampia, kun käytettävissä olevat resurssit ovat keskustelijoilla huomattavasti niukemmat.

Hajoita ja häiritse on tämän tekniikan ideologia. Lähtökohtana on, että meillä on etukäteen mielipide asiasta, mikä on toki hyvin yleistä. Tässä tapauksessa mielipiteemme on kuitenkin hyvin voimakas ja tavoitteennamme on taivutella 'vastapuoli' samaan kantaan. Kehittävässä keskustelussa pyrittäisiin asiaa tarkastelemaan monesta näkökulmasta ja tuomaan omat perustelumme selvästi esille, jotta vastapuoli voisi samaistua meihin. Samalla tulee kuitenkin kriittisesti tulkita omia näkemyksiä, koska niissä saattaa olla jonkinlainen pilkkuvirhe. Tavoitteena ei ole siis riitaisa juupas-eipäs-väittely, vaan asiakokonaisuuden kriittinen tarkastelu ja pätevien johtopäätösten tekeminen. Alla muutama tapa, jolla tätä häirikkötekniikkaa voidaan käyttää.

Keskity epäolennaiseen

Heti, kun keskustelu näyttää suuntautuvan sinun kannaltasi huonoon suuntaan, tuo esille jotain epäolennaista, mitä joku on väittänyt. Voit myös hyvin tuoda jotain epäolennaista itsekin keskusteluun. Tällöin on hyvä, että pystyt perustelemaan todella hyvin oman kantasi, mutta liitos itse asiaan voi olla hyvin häilyvä. Erittäin hyvä taktiikka on tavallaan asettua vastapuolen puolelle ja tuoda jotain täysin älyvapaata mukaan keskusteluun. Kun on asetettu sanat toisen suuhun, voidaan ne helposti kumota. Esimerkiksi, jos keskustellaan yksityisautoilun ja julkisten välineiden erosta, voidaan todeta, että ei ole mitään järkeä, että naapurikaupungista lennettäisiin toiseen kaupunkiin, vaan yksityisautoilu on paljon järkevämpi tapa. Tämän jälkeen vastapuoli joutuu käyttämään energiaa siihen, että selittää yksityiskohtaisesti, että eivät he tätä tarkoittaneet. Näin yksinkertaisesti keskustelu on ohjattu järkevästä sisällöstä täysin epäolennaiseen ja todistustaakka on vyörytettu vastustajalle.

Ihmiset keskustelevat, eivät asiat

Jos vastapuoli tuo esille jonkin järkevän argumentin, niin sitä on parasta vastustaa ihan vain vastustamisen takia. Helpoin tapa kumota vahva argumentti on hyökätä viestinviejän kimppuun. Mikäli vastapuoli tunnetaan, on helppo heittää kommenttia henkilön taustasta tms. Esimerkiksi, jos joku on vaikkapa kuuluisan rikollisen jälkeläinen, voidaan sanoa, että eipä ole omena kauas puusta pudonnut. Kuten edellä, keskustelu on taas viety epäolennaiseen ja vastapuoli joutuu käyttämään energiaa selittääkseen itsestään selvän seikan, että yksilönä ei ole yhtäkuin isänsä. Jos vastapuolesta ei tiedetä mitään luurankoa kaapista, voidaan sellainen helposti luoda. "Oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi?" -tyyppisillä kysymyksillä voidaan helposti luoda pahe kelle tahansa. Tässä kannattaa kuitenkin luoda kysymys, joka jollain tapaa liittyy itse aiheeseen. Kysymys on kuitenkin hyvin suora, joten oletetaan kyllä/ei vastausta, jota ei kuitenkaan voi antaa, koska mollemmat vastaukset ovat väärin.

Toinen käytännöllinen tapa on käyttää yleistyksiä. Jos joku väittää jotain, niin unohda yksilö ja esitä mielipuolinen väite jostain ryhmästä. Kyseisen henkilön ei tietenkään tarvitse kuulua tähän ryhmään, mutta jos jotenkin pystyt yhdistämään hänen kommenttissa ja tämän ryhmän, niin hyvä. Esimerkiksi, jos joku vaikka toteaa, että musiikki on hyvä tapa saada ihmisiä liikkumaan, niin voit hyvin todeta, että natsitkin pistettiin liikkumaan marssien tahdissa. Ja näin on vastapuoli leimattu natsimyönteiseksi. Seuraava askel onkin vain tuoda esille juutalaisvainot ja keskustelu on taas johdettu kauas pääaiheesta, mutta samalla vastapuoli on leimattu rasistiksi, joka todennäköisesti haluaa kaasuttaa kaikki lapset kuoliaaksi.

Käytä ja vaadi lähteitä

Akateemisessa keskustelussa lähteiden käyttö on normaalia ja (lähes) välttämätöntä. Tietyt väittämät vaativat jotain tutkimusta tai vastaavaa tuekseen. Jotta vaikuttaisit fiksulta ja siltä, että SINÄ pelaat faktoilla, niin käytä ja vaadi lähteitä. Etsi tueksesi jotain lähteitä. Lähdekritiikin voit hyvin unohtaa. Silläkään ei ole niin väliä, liittyykö lähteesi itse asiaan. Kuhan vain hieman sivuua sitä, voit heittää lähteen kommenttisi joukkoon. Mikäli lähteesi ei ole pätevä, vastapuoli joutuu taas käyttämään energiaa todistaakseen asian. Vänkyröinnin jälkeen voit hyvin todeta, että ehkä lähde ei ollut paras mahdollinen. Olet kuitenkin yrittänyt, mikä antaa sinusta hyvän kuvan ja lopputulos on kuitenkin samaa tasoa kuin et olisi käyttänyt lähdettä ollenkaan. Samalla tavalla, jos lähteesi ei liity itse asiaan, niin vastapuoli joutuu käyttämään energiaa kumotakseen väitteesi.

Kun vastapuoli esittää jotain, niin vaadi lähde. Paras tapa on vaatia lähdettä sellaisesta, mistä sitä ei varamastikaan löydy, ainakaan helpolla. Eritoten jokin itsestäänselvä asia, on hyvä pyytää todistamaan lähteen avulla. Varsinkin, jos se ei liity itse asiaan. Käyttäen samaa teemaa, esimerkiksi väite, että musiikki on aina kuulunut ihmisen elämään, on aika itsestään selvä. Tästä on hyvä kuitenkin vaatia lähde, koska kyseessä on selkeästi väittämä. Mikäli vastapuoli ei lähdettä vaivaudu etsimään, voit jumittaa keskustelun ja jokaiseen kommenttiin vain vastata, että odotat vieläkin lähdettä tuolle yhdelle väittämälle. Jos vastapuoli vaivautuu etsimään lähteen, niin voit pienen väittelyn jälkeen sen hyväksyä. Energiaa on taas kulunut ja keskustelu on samassa pisteessä kuin ennen tuota asiaa sivunnutta väittämää. Vastapuoli joutuu kuitenkin pohtimaan kommenttejaan tästä lähin tarkemmin, koska pelkää, että vaadit taas lähteitä itsestään selviin asioihin. Kun itsestäänselviä asioita pitää välttää argumentoinnissa, niin se hankaloittaa asioiden ilmaisemista hyvin paljon.

Käytä hyväksi aukkokohdat

Edellisen jatkeena, kun argumentointi on tehty hankalaksi, on hyvä etsiä kommenteista aukkokohtia. Kun aukkokohta löytyy, niin nosta suuri haloo siitä. Kuten edellä, jäädytä keskustelu, kunnes tämä asia on ratkaistu. Vaikka sillä ei olisi juurikaan mitään tekemistä itse aiheen kanssa on taas hyvä kuluttaa vastapuolen energiaa epäolennaiseen. Argumentointi on yleensä teoreettista tai käytännönläheistä. Oleellista on, että teoreettiseen argumentointiin tuodaan käytäntöä ja päinvastoin. Taaskin akateemisessa keskustelussa tällainen on hyvinkin järkevää. Pelkän teorian pohjalta on paha lähteä tekemään käytännön sovelluksia. Tässä tarkoitus on kuitenkin keskittyä hyvin epätodennäiköisiin poikkeustilanteisiin.

Käyttäen taas musiikkiesimerkkiä, voitaisiin tehdä väite, että suurimmalla osalla ihmisistä on ainakin jonkinlainen rytmitaju. Rytmitaju ei ole diskreetti asia, joka jokaisella joko on tai ei ole, joten on helppo väittää, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole erinomaista rytmitajua, joten väittämä ei oikein pidä paikkaansa. Huomion arvoista on sana erinomainen, jolla vaatimuksia kasvatetaan. Samalla tavalla voidaan vaatimuksia laskea.

Harva puhuu yleensä täysin teoreettista kieltä, koska se vaatii hyvin tarkkaa määrittelyä. Täten yleensä asiat esitetään yksinkertaistetulla teorialla (jossa siis on aukkoja vaikka muille jakaa), joka esitetään analogian avulla. Esimerkiksi, itsekin olen tässä kirjoituksessa käyttänyt jo monia esimerkkejä. Analogioissa kuitenkin tuodaan mukaan tiettyjä uusia ulottuvuuksia, jotka eivät liity tuohon perusmääritelmään. Näihin on aina hyvä tarttua. Lisäksi pienellä perversiolla saadaan usein hyvinkin parodioiva vasta-analogia. Käytännön esimerkeissä onkin aina hyvä ymmärtää väärin. Samaan tapaa, myös teoriat kannattaa tulkita väärin ja soveltaa niitä melkoisen mielipuolisiin esimerkkeihih, kuten yllämainittu natsien marssimusiikki.

Tämä toimii myös toistekin päin. Jos oma teoria tuntuu hieman hataralta, niin kannattaa keksiä esimerkki, mikä ei a) mahdu teorian raameihin tai b) ole kovinkaan realistinen. Tapauksessa a voit väittää, että vastapuoli ei ymmärrä teoriaasi oikein tai että teoriasi on hyvin pelkistettu. Tapauksessa b voit pitkän vänkäämisen jälkeen todeta, että ehkä esimerkki ei ollut paras mahdollinen. Keljuna voit antaa uuden esimerkin, joka on lähes yhtä huono. Tai vaikkapa a-tapauksen esimerkki.

-PYO

ps. en itse väitä, ettenkö tuon tuostakin sortuisi rikkomaan järkevää keskustelua näillä menetelmilä. Toivon kuitenkin, että valtaosa keskusteluista käytäisiin ilman hajoita ja häiritse -taktiikkaa. Lupaan, että tästä lähin pyrin tietoisesti rajoittamaan näiden menetelmien käyttöä.

Sallitko abortin raiskatulle?

2011-04-16T09:18:00.005+03:00

Ysiluokkainen tyttö esitti kysymyksen koskien aborttia: "Miksei raiskattu tyttö saisi tehdä aborttia?". Katolinen Timo Soini on viime aikoina nostanut omaa ja puolueen suosiota hurjasti, joten tällainen eettinen kysymys, varsinkin nuoren suusta kuultuna, on mitä hienointa mediapullaa. Soini on todennut, että kyseessä on hänen henkilökohtainen kantansa, joten hän ei suostu asiaa kommentoimaan, koska johtajan roolissa vastaus yleistettäisiin koskemaan koko puoluetta. Asia on Soinille vaikea, joten muut puolueet luonnollisesti korppikotkien lailla ratsastavat tällä mediaherkuttelulla.

En pidä ollenkaan huonona, että politiikko pitää henkilökohtaiset uskontoonsa perustuvat kannat poissa politiikasta. Näinhän sen tulisikin olla!

Ihmettelen myöskin yleistä kantaa, että on itsestään selvää, että abortti tulisi sallia raiskatulle. Äkkiseltään tulee mieleen joukko eettisiä kysymyksiä, mihin mielestäni ei ole todellakaan helppo ilmaista yleistä kantaa. Harmi vain, etten ole enää ysiluokkalainen, niin ketään ei kysymykseni kiinnosta.

Onko olemassa jokin peruste, että abortti sallitaan yhdessä tapauksessa, mutta ei toisessa? Sallitaanko abortti sillä perusteella, että lapsi ei ole toivottu, siihen ei ole varaa tai muuten vain ei huvita? Sallitaanko abortti myös siinä vaiheessa, kun lapsi on jo vuoden vanha, tai vaikka 90-vuotta vanha? Onko yleensä tapana rankaista jälkikasvua isän tekemästä rikoksesta? Onko myös isän oikeuksien mukaista, että hänen lapsensa vedetään viemäristä alas? Saako abortin tehdä vasten äidin tahtoa?

En ole miettinyt ylläoleviin kysymyksiin vastauksia ja toivon tosissaan, että en koskaan joudukaan. Tämäkin ongelma olisi huomattavasti helpompi, jos saataisiin raiskaukset kokonaan pois maailmankuvasta.

-PYO
ps. Tuosta uskonnon ja politiikan sotkemisesta tuli mieleeni, että oliskin hupaisaa, jos joku ehdottaisi, että talousongelmat saadaan ratkaistua repimällä koko kansalta hampaat irti ja laittamalle ne yöksi tyynyn alle.

Vaalityönteko

2011-04-11T09:08:00.003+03:00

Tässä juuri ennen duuniin lähtöä lueskelin lehdestä kuinka poliitikot tekevät vaalityötä siellä sun täällä. Eikös heidän pitäisi kuitenkin istua eduskunnassa parantamassa Suomea, eikä matkustella ympäri maata juoruilemassa tuntemattomien kanssa kahvikupposen ääressä?

Takaisin töihin siitä!!!

-PYO
ps. Vaikka toisaalta... onhan se hyvä, että edes kerran neljässä vuodessa nuo epelit kuuntelevat kansalaisia.

Vaaliteemani

2011-04-03T14:30:00.003+03:00

Koska vaalit lähestyy on hyvä tilaisuus listata muutamia arvoja ja asenteita, joita toivoisin seuraavalla hallituskaudella käsiteltävän.

1. Talous takaisin tasapainoon
Suomi on tällä hetkellä suuresti velkaantunut. Euro-maista mm. Kreikka ja Irlanti ovat antaneet näytön mahdollisesta tulevaisuudesta. Suomen on saatava taloutensa takaisin kuntoon. Tämä vaatii sekä veronkorotuksia, että leikkauksia hyvinvointiyhteiskunnasta. Sosiaalipuolen menoja on leikattava. Kaikille ei voida taata hyvinvointia, mutta perusturva voidaan. On varmasti nihkeää elää pienillä tuloilla, mutta tulevaisuus vaatii uhrauksia tällä hetkellä. Jos talous jatkaa kohti alamäkeä, niin parinkymmenen vuoden päästä joudutaan tekemään todella traagisia leikkauksia. Kulttuurista, tieteestä ja koulutuksestakin joudutaan leikkaamaan hieman. Terveydenhuollosta en lähtisi leikkaamaan, sillä se on jo jostain kumman syystä onnistuttu saamaan jo retuperälle.

Pelkkä verojen korotus ei toimi. Kun tuloverot kohoavat liian korkealle, niin rikkaat muuttavat ulkomaille. Lisäksi keskituloisen ei kannata tehdä stressaavaa työtä, jos verojen jälkeen käteen jää fyrkkaa suunnilleen yhtä paljon kuin työttömälle. Yritysten verottaminen taas vie kilpailukykyä ja siirtää teollisuuden maihin, missä se on kannattavampaa.

2. Byrokratian vähentäminen
Sen sijaan, että kansalainen voisi keskittyä työntekoon ja vapaa-aikaan hänen tulee jatkuvasti kamppailla millon minkäkin byrokraatin kanssa. Monet byrokraattiset toimet ovat äärettömän hitaita, kalliita ja usein melko turhia. Säästöä ja mielihyvää tulee, kun tuuletetaan virastoja ja laitetaan pellolle kaikkein turhimmat virastorotat. Terveydenhuollossakin turhanpäiväisen juoksemisen ja paperipostin odottamisen takia, monet sairaudet ja vammat hoidetaan aivan liian hitaasti.

3. Lait ja rangaistukset järjellisiksi
Lakikirja alkaa olemaan sellainen sillisalaatti, että joka kohtaan on olemassa poikkeuksen poikkeuksia ja ristiriitoja. Tavallinen kansalainen ei voi enää olla varma, että rikkooko kadulla käveleminen jotain lakia tai onko jokin sana niin loukkaava, että sen käytöstä saa sakkoja. Kummalliset hömppälait pitäisi hylätä jo ideavaiheessa. Toisaalta kunnon rikoksista pitäisi saada kunnon rangaistukset. On järjetöntä, että murtomies saa sakkoja, jotka hän leppoisasti maksaa seuraavan keikan ansioilla. Vankilaan tuollaiset joutuaisivat, eivät takaisin kadulle jatkamaan puuhiaan. Samoin raiskaajat. Mahtaa olla raiskatulla hyvä fiilis, kun kuukauden päästä tapahtuneesta tekijä tulee taas kadulla vastaan. Muutenkin vankiloita voisi hieman uudistaa. Ulkomailla siviilissä elämä on kurjaa, joten parempi tulla Suomeen, tehdä rikos ja päästä hyvinvoinnin piiriin kiven sisään.

4. Taikauskot ja uskomukset pois valtion tiloista ja toimista
Kirkko ja valtio ehdottomasti erikseen toisistaan. Uskonnot laskettakoon harrastuksiksi siinä, missä jääkiekko ja rock-musiikkikin. Fanit kustantakoot toiminnan ja päättäjät pitäkööt uskomukset erossa faktoista. Homo-vastaisuutta ei voi perustella uskolla. Maahanmuuttokritiikkiä ei voi perustella muukalaisvihamielisyydellä. Maahanmuuttoa ei voi perustella monikulttuurisuudella. Pakkoruotsia ei voida perustella tarpeellisuudella. Valtion asioiden hoito pitää perustua tutkittuun tietoon ja/tai yleisesti hyväksyttyihin teorioihin. Toisaalta kohdan 2 perusteella päätöksentekoa tulisi nopeuttaa, eli ihan kaikkea ei pidä lähteä tutkimaan kolmen vuoden suunnitelmalla. Joissain asioissa pitää siis tehdä pikainen päätös asiantuntemuksen perusteella.

5. Päättäjät ja muut ketkut vastuuseen tekemisistään
Mikäli ministeri esittää valheellista tietoa eduskunnalla hänelle annettakoon rutkasti sakkoa. Mikäli hallitus tuhoaa Suomen talouden, niin maksakoon ainakin osan talouden korjaamisesta omasta pussistaan. Mikäli päättäjien toimet lisäävät rikollisuutta kunnissa, niin päättäjät setvikööt tilanteen kuntoon vapaa-ajallaan. Luonnollisesti myös työtä on eduskunnassa tehtävä. Mikäli edustaja ei ole paikalla äänestyksissä tai ei saa yhtään lakiehdotusta läpi, niin eipä ole mitään syytä odottaa saavaansa palkkaakaan. Korruptiosta nyt ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita.

Lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta myös hieman karkeasti. Reaalitilanteissa asiat eivät valitettavasti ole ratkaistavissa näin yksioikoisesti.

-PYO
ps. Onnea vaan tulevalle hallitukselle. Helppoa ei varmasti tule olemaan.

Vaalit pistää vihaksi

2011-04-03T13:14:00.009+03:00

Viimeaikoina mediassa on näkynyt kovasti kritiikkiä vihapuheita vastaan. Vihapuheet on saatava kuriin, koska ne uhkaavat demokratiaa ja lietsovat väkivaltaa. Lähes poikkeuksetta vihapuheet tulevat rasisteilta ja kohteina ovat maahanmuuttajat, ulkomaalaiset ja maahanmuuton parissa työskentelevät tahot, niin ja tietenkin homot.

Todellisuudessa mitään selkeitä viitteitä siihen, että kenenkään puheet (tai tarkemmin ottaen kirjoitukset) olisivat innostaneet ketään tekemään minkäänlaista väkivaltaa. En laske tähän yhdenkään uskonnollisen johtajan paasauksia. Eipä pidä kovinkaan pitkälle lukea valtauskontojen oppikirjoja, kun pääsee ymmärrykseen, että epäuskovaiset on ali-ihmisiä, demonien possessoimia, heille ei tule suoda ihmisarvoa jne.

Ajatusmalli, että puheet murtaisivat demokratian on jokseenkin huvittava. Nykydemokratiahan juuri perustuu siihen, että jokainen voi tuoda mielipiteensä esille, asiasta keskustellaan ja keskustelun pohjalta äänestetään. Suvaitsevainen maailmankatsomus on kuitenkin usein sitä mieltä, että vain oikeat mielipiteet (eli omat mielipiteet) on sallittava. Väärät mielipiteet on asetettava laittomiksi, ettei kukaan vain korruptoituisi niistä. On todellakin surkuhupaisaa, että itseään liberaaleiksi tai antifasistisiksi nimittävät tahot ehdottelevat tällaisia käytäntöjä.

Miksi vihapuheet nyt yhtäkkiä ovat sitten alkaneet kiinnostamaan 'liberaaleja'?

Suomessa on kohta vaalit tulossa ja entinen pikkupuolue perussuomalaiset on saanut gallupien mukaan kovasti kannatusta. Ei ole mitenkään yllättävää, että nopeasti kannatusta saanut oikeistopopulistinenvihapuolue saa lokaa niskaansa joka suunnasta, eritoten niiltä, joiden kannatusta puolue on nakertanut. Vaaliteemaksi onkin muodostunut olla eri mieltä jokaisessa asiassa persujen kanssa. Lisäksi joka käänteessä on aina hyvä huomauttaa, kuinka Persut eivät tiedä mistään mitään ja heidän kannattajansa ovat tyhmiä ja sulkeutuneita. Todennäköisesti tuollainen morkkaaminen on sen verran läpinäkyvää, että ääniä alkaakin satamaan persujen laariin.

Poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi vaalit tekevät juuri demokratian perusteet ja lähiaikoijen tapahtumat muualla Euroopassa. Ruotsissa ruotsindemokraatit, jotka kotimaisessa mediassa on usein linkitetty persuihin, ovat saaneet mittavan äänisaaliin. 'Kansan' reaktio kansan päätökseen oli vähintäänkin erikoinen. Tuhannet ihmiset ilmaantuivat banderollien kanssa ruotsindemokraatteja. Nimellisesti tuo väkijoukko vastusti puoluetta, mutta Ruotsin kansa oli enemmistöpäätöksellä nostanut kyseisen puolueen paikalliseen hallitukseen. Väkijoukko siis vastusti demokraattista päätöksentekoa, ainakin nykymallissaan. Ymmärtääkseni malli ei ole muuttunut sitten viime vaalien, joten on kummallista, ettei silloin kaduille menty kapinoimaan. Olisiko käynyt nyt niin, että tulos ei miellyttänyt ja huono häviäjä astui esille? Mitenhän käy Suomessa, jos persut valitaan ensimmäistä kertaa hallitukseen? Ainakin nyt etukäteen ollaan päivitelty milloin mistäkin syystä.

Jatkan vielä vähän vihapuheista. Vihapuheen määritelmä on nimittäin kovin avoin (ja usein sidottu täysin omiin agendoihin). "poliitikot ovat nyt huolissaan keskusteluilmapiirin raaistumisesta ja oikeusministeriö haluaa kitkeä vihapuheet keskustelupalstoilta". Rivien välistä voisi tulkita, että vihapuheet tapahtuvat pääasiassa keskustelupalstoilla. Thorsin uhkaaja tuomittiin sakkoihin. Uhkaus oli muotoa "Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorssin taposta!"-keskusteluryhmän perustaminen. Myös Jani Toivola on saanut osansa uhkailusta. Pelko mielessä kampanjoiva Toivola ei luonnollisestikaan ilmoittanut asiasta poliisille, vaan lehdistölle, eihän poliisi nyt mitään sääliääniä toisi, varsinkaan kun mitään uhkailua ei oikeasti ilmeisestikään ole tapahtunut. Voimia kuitenkin Toivolalle kampanjointiin!

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet taas haluaa muistuttaa, ettei sananvapaus oikeuta vihapuheisiin. Jos vihaan [HYPOTEETTISESTI] vaikkapa juustoa, Nokian puhelintani tai koirankakkaa kengänpohjassa, niin saanko niistä ilmaista mielipiteeni esimerkiksi Facebook-sivuillani? Jos vihaan narkkareita, sosiaalipummeja tai pedofiilejä, niin saanko siitä kertoa vaikkapa kotisivuillani? Todennäköisesti saan. Miksi sitten en saa sitten kirjoittaa negatiiviseen sävyyn vaikkapa Lesboista, Eskimoista tai Saatananpalvojista? Miksi en saa ilmaista vihamielistä mielipidettäni johonkin seksuaaliseen suuntautumiseen, ihmisrotuun tai taikauskoon? Käveleekö todellakin Suomen kaduilla henkilöitä, jotka vihapuheen nähdessään ryhtyvät impulsiiviseen väkivallantekoon? Eikö olisi fiksumpaa pistää nuo (muutamat) yksilöt hoitoon ja antaa toisten kirjoittaa rehellinen mielipiteensä asioista?

Kovin olen kiinnostunut näkemään, miten vihapuhe määritellään ja mihin siinä vedetään rajat, jos se halutaan erikseen lailla kieltää.

-PYO
ps. En ole nyt varma onko Suomen Laissa jo määritelty vihapuhe. Hakutoiminnon käyttö jostain syystä vaati sähköpostiosoitteeni.

Pakkoruotsi on resurssien hukkaamista

2010-12-20T10:44:00.005+02:00

Ruotsin kielen opiskelu on isolle osalle suomenkielisiä suurta hukkaa. Harva sitä oikeasti tarvitsee ja vielä harvempi siitä oikeasti hyötyy. Monet opiskelevat vuosia ruotsia, mutta eivät sitä missään käytä, jolloin kielitaito ruostuu (jos se terässä on koskaan ollutkaan). Jos nyt sitten menee Ruotsiin tai eritoten johonkin toiseen skandinaavimaahan, niin ei tuollaisella ruotsilla tee mitään, kun iso osa kuitenkin osaa englantia kohtuu sujuvasti.

Venäjän kielestä on hyötyä, eritoten kaakossa. Asiakaspalvelijoilta toivotaan venäjän taitoja, joten työpaikat menevät niille, jotka sitä osaavat. Jos menet Venäjällä tai muualle entistä Neuvostoliittoa, niin englannilla ei oikein enää pärjääkään, koska paikalliset eivät kyseistä kieltä kovin hyvin hanskaa.

Tällä hetkellä käytetään siis resursseja hukkaan menevään ruotsin kieleen ja samalla tuhotaan mahdollisuus toimivan venäjän kielen opiskeluun. Ajat ovat muuttuneet. Englantia pukkaa joka tuutista ja ruotsinkielen näkyvyys(/kuuluvuus) vähentynyt koko ajan. Lipposen kaltaiset vanhat tomppelit eivät tätä ymmärrä. RKPlaiset taas ovat mielipuolisen itsekkäitä ja haluavat tuhota monien nuorien menestysmahdollisuudet vain siitä syystä, että haluavat taata itselleen palvelut äidinkielellään. Yleensä suomenruotsalaiset kuitenkin suoraan lähtevät keskustelemaan suomen kielellä, koska tätä kannustavamman ympäristön johdosta osaavat paremmin kuin suomenkielinen ruotsia. Veikkaanpa, että esim. lääkärissä ruotsinsuomalainen mielummin lääkärissä puhuu suomea tai englantia, jos vaikuttaa siltä, että lääkärin ruotsin taso on hyvin heikko. Ruotsin opintoihin käytetyn ajan lääkäri olisi siis voinut käyttää johonkin hyödyllisempään, kuten vaikka työharjoitteluun.

Ratkaisuksi ehdotan, että oma äidinkieli olkoon pakollinen ja valinnaisena joku vieras pitkä kieli (käytännössä englanti, mutta halukas voisi opiskella vaikka ruotsin) ja lyhyempi kolmas kieli, joka valitaan koulukohtaisen tarjouman mukaan. Elikkä länsirannikolla tarjoumaan todennäköisesti kuuluisi ruotsi, kun taas itärajalla venäjä. Mikäli koulussa sattuu olemaan pätevä opettaja, niin tuo kolmas voisi olla saame, viro, somalia, kiina tai muu. Diversiteetti lisääntyisi ja samoin suomalaisten kansainvälistyminen, ja sitä kautta myös ymmärrys muista kulttuureista. Tällä hetkellä kulttuurimme sidotaan ruotsalaisuuteen ja väkipakon takia sidos saa lähinnä negatiivisen merkityksen, jolloin antipatiat ruotsin kieltä ja ruotsinsuomalaisia kohtaan kasvavat.

Mikäli pakkoruotsi poistettaisiin, niin todennäköisesti ruotsinkieliset palvelut heikkenisivät. Tosin tällä hetkellä niiden taso ei varmastikaan ole toivotulla tasolla, eikä koskaan tule olemaankaan. On tunnustettava se tosiasia, että pakkoruotsin poistaminen jossain määrin hankaloittaisi ruotsinkielisen vähemmistön elämää. Olisi kuitenkin hyvä tunnustaa myös se tosiasia, että nykymalli hankaloittaa suomenkielisen enemmistön elämää.

Loppuun vielä muutaman perustelun kommentointi, joskin perustelut ovat sen verta mielipuolisia, että voi vain pohtia, miten nämä ihmiset pärjäävät oikeassa elämässä.

Ei ruotsin opiskelu ole pois muista resursseista. Pakollisen ruotsin lisäksi voi opiskella vaikka venäjän.
Jonkin asian opiskelu on aina pois muista resursseista. Opiskelijat eivät kuluta yliopiston penkkiä 5+ vuotta vain huvin vuoksi. Opiskelu vie aikaa. Lisäksi opiskelu kuluttaa rahaa (esim. oppikirjat) ja henkisiä/fyysisiä resursseja (esim. muistikapasiteetti, energia). Kun resurssit kuluvat yhteen asiaan, niin niitä ei jää toiseen.

Onhan ruotsinkielisilläkin pakkosuomi
Jos henkilö asuu lähes täysin ruotsinkielisessä kunnassa, niin tuskinpa silloin suomea paljoa tarvitsee. Jos asuu missä tahansa muualla suomea, niin suomen kielen tarpeellisuus kasvaa huomattavasti. Esimerkiksi oppimateriaali kannattaa julkaista mielummin suomeksi kuin ruotsiksi, jos suomea puhuu äidinkielenään 90% opiskelijoista. Täten, jos haluaa opiskella ei-ruotsinkielisessä koulussa, niin todennäköistä on, että suomenkielistä oppimateriaalia tulee vastaan ja suomen kielestä on hyötyä. Samalla tavalla, jos haluaa mennä opiskelemaan ruotsinkieliseen kouluun, työskennellä ruotsinkielisessä kunnassa tai suorittaa armeijansa ruotsinkielisessä varuskunnassa, niin ruotsista on hyötyä. Suomenkielisille on kuitenkin kovasti vaihtoehtoja ympäri maata, joten mitään pakkoa tästä ei aiheudu. Jos poistetaan pakkoruotsi, niin voidaan poistaa myös pakkosuomi. Todennäköistä kuitenkin on, että moni suomenruotsalainen mieluusti opiskelee edes vähäsen suomea, koska siitä on heille huomattavaa hyötyä! Lisäksi suomen opiskelu on jossain määrin helppoa, kun ympäristö antaa paljon virikkeitä kielen oppimiseen.

Jos englanti kerran on globaali kieli, niin eikö sitten pitäisi laittaa englanti ykköskieleksi kaikille?
Globaalissa ympäristössä olisi tietenkin hyvä, että kaikki puhuisivat samaa kieltä, tässä tapauksessa englantia. Elämme kuitenkin enemmän lokaalissa ympäristössä, jossa valtaosa puhuu suomea. Ruotsinkielisessä yhteisössä taas ruotsi on vallitseva kieli. Jos muuttaisimme kaikkien suomalaisten äidinkieleksi englannin, käytännössä tuhoaisimme suomen ja suomenruotsin. Se, että englanti on kakkoskielenä kaikilla on taas hyvä asia. Se, että kolmantena kielenä on toinen kotimainen tarkoittaa käytännössä sitä, että kolmas kieli on todennäköisesti sen verran heikko, ettei sitä juurikaan kannata käyttää. Eritoten tämä näkyy niillä henkilöillä, joilla kielten opiskelu ei ole ollut ykkössijalla. Esimerkiksi, jos lukee lukiossa pitkää matematiikkaa, pitkää fysiikkaa ja pitkää kemiaa, niin kolmas kieli jäänee prioriteettilistassa melkoisen kauas.

- En ymmärrä, miksi ruotsin pitäisi olla valinnainen itärajalla. Miten sitten toisen asteen koulutuksessa, puhumattakaan jos lähdet yliopistoon – voiko yhtäkkiä vaatia ruotsin kielen taitoa? Esityksellä halutaan muuttaa koko järjestelmää aika lailla, Nylander kritisoi [Ajankohtaisen kakkosen kielikeskustelussa].
Järjestelmää tulisikin muuttaa aika lailla! Se, että meillä on paska järjestelmä ei tarkoita sitä, että siihen pitäisi sitoutua lopun elämää. Kuten edellä mainitsin, ruotsin kielen merkitys on tässä yhteiskunnassa laskenut (mistä johtuu termi "pakkoruotsi"). Ruotsin tarve on lähinnä byrokraattinen. Koska se on syvällä järjestelmäsä, niin tarvitaan melkoisen laaja-alaisia muutoksia. Kovin kummoisia muutokset eivät kuitenkaan olisi. Toisen kotimaisen kohdalle laitettaisiin papereissa yksi uusi kenttä nimeltä "venäjä" ja koluista potkittaisiin pellolle osa ruotsin opettajista ja palkattaisiin venäjän opettajia. Isoin ongelma on, että löytyykö meiltä tarpeeksi päteviä venäjän opettajia, joita voidaan palkata kouluihin.

Lipposen mukaan Kiviniemen ehdotus ruotsin korvaamisesta venäjällä tekisi Itä-Suomesta gheton, jossa koululaisilla olisi huonommat mahdollisuudet pärjätä työmarkkinoilla [HS].
Ainoa syy, miksi näin voisi käydä on se, että lakipakotteisesti syrjittäisiin niitä, jotka ruotsin sijasta osaavatkin venäjää. Ainakin yksityisellä sektorilla venäjä on hyödyllisempi kuin ruotsi. Kun taustalla on oikeasti hyöty, eikä lipposmainen byrokratia, niin motivaatio opiskeluun ja kielen ylläpito työnantajan puolesta ovat huomattavasti korkeammalla.

Mutta minäkin päädyin mutkan kauttaa Ruotsiin töihin ja onneksi opiskelin ruotsia.
Yksittäistapaus, ei saa yleistää; kaverini opiskeli venäjää ja on nyt Venäjällä töissä. Siispä kaikilla pitäisi olla pakkovenäjä! Voi olla, että Ruotsissa on enemmän suomalaisia töissä kuin venäjällä, mutta se ei ole mikään peruste, että ruotsia pitäisi opiskella pakolla. Muna-kana-ajattelulla voidaan todeta, että suomalaisia muuttaa Ruotsiin, koska he osaavat kielen. Samalla tavalla, jos täällä olisi pakkokiina, niin suomalaisia muuttaisi Kiinaan. Tämä ei kuitenkaan ole pätevä syy laittaa kouluihin pakkokiinaa.

Ruotsi on yhteispohjoismainen kieli. Sillä pärjää vaikka Norjassa ja Tanskassa.
Ruotsi ei ole yhteispohjoismainen kieli, ainakaan virallisesti. Ei ole olemassakaan virallista yhteispohjoismaista kieltä. Miksi suomalaiset puhuisivat ruotsia ollessaan tekemisissä ruotsalaisten (tai muiden skandinaavien) kanssa? Kun meillä oli töissä joukko ruotsalaisia, niin ei ollut mitään tarvetta puhua ruotsia, kun englannilla pärjäsi paremmin. Kohteliaina ja älykkäinä henkilöinä nuo ruotsalaiset olettivat, että puhun mielummin englantia kuin heidän äidinkieltään. On myös hieman arveluttavaa, kuinka hyvin skandinaavit ymmärtävät toisiaan. Olen nähnyt tapauksen, jossa norjalainen puhui ruotsalaisille norjaa. Tovin päästä hän vaihtoi pahoitellen englantiin, jotta ruotsalaiset ymmärtäisivät, mitä hän puhuu. Suomalainen tuttuni, joka osaa hyvin ruotsia, muutti Tanskaan. Englantia hän siellä pääosin käyttää. Ruotsilla pärjännee kuulemma jotenkin, mutta ainakin vanhempien ihmisten kanssa on hankala keskustella, kun puhetapa on täysin erilainen.

Onhan meillä pakkomatematiikka ja pakkohistoriakin
Matematiikka on universaali kieli. Menit Ruotsiin, Venäjään taikka Kiinaan, niin pärjäät samalla matematiikalla. Historiakin on pääpiirteittäin sama, vaikka useimmissa paikoissa on painotus (ymmärrettävistä syistä) kyseisen alueen historiassa. Samat argumentit pätevät pitkälti kaikkiin muihinkin pakollisiin aineisiin (kuten biologiaan, maantietoon, kemiaan, fysiikkaan, liikuntaan). Ruotsilla voi pärjätä ruotsissa, mutta Venäjällä tai Kiinassa ei ruotsin perusteet millään synkkaa paikallisen kulttuurin kanssa. Epäilen myöskin, että kukaan tässä yhteiskunnassa elävä pärjäisi viikkoakaan ilman matematiikan taitoja. Täällä on kuitenkin tuhatpäin ihmisiä, jotka eivät osaa ruotsia, mutta pärjäävät ihan hyvin.

TIIVISTÄEN
Ei ole loogisia perusteita ruotsin pakko-opiskelulle. Perustelut ovat lähinnä byrokraattisia. Vain pieni osa ruotsia opiskelleista oikeasti hyötyy kielestä. Lopuilla kieli kangistuu ja sopivan tilaisuuden tullessa on täten käyttökelvoton. Ruotsin opiskelu syö resursseja monella eri tasolla ja näin ollen haittaa sekä yksilöitä, että yhteiskuntaa. Koska monet tiedostavat tämän seikan, he eivät ole motivoituneita ruotsin opiskeluun, eivätkä käytä siihen niin paljoa resursseja. Valitettavasti he kuitenkin joutuvat käyttämään noita resurrseja, mikä luonnollisesti on pois jostain muusta, mistä saattaisi olla oikeasti hyötyä.

-PYO
ps.Perustuslaissa (17 §) mainitaan, että ruotsinkieliset palvelut tulisi taata ja kulttuuria ylläpitää. Pakkoruotsista ei ole mitään mainintaa.

Kansanedustajien palkankorotus

2010-09-30T13:35:00.003+03:00

Noin kuukausi sitten kirjoitin blogiini kansanedustajan työstä. Lähinnä ihmettelin, mitä se on. Nyt Vapaavuori kertoo, että

kansanedustajan työ on vaativaa, joten myös palkan on oltava sen mukainen.

Niinpä niin. Ja palkkaa korotettiin 8,1%. Korotus kuulostaa suurelta varsinkin, jos vertaa sitä vaikkapa opintotukeen tai keskiverto työntekijän palkan kehitykseen. Epämielyttävintä tässä on se, että kansanedustajan palkkaa on nosteltu tuon tuostakin.

Iltalehden kommenttiosastolla, joku laskeskeli tällä tavalla

1.2.2000 voimaan tulleen taulukon mukaan palkka on 17.254-22.036 markkaa kuukaudessa

eli alkaen n. 2850 €/kk

Kansanedustajien palkka 1.5.2011 lähtien: 6335e/kk

Eli kymmenessä vuodessa palkka olisi kohonnut 222 % eli 3480 €/kk

Onkohan esim. sairaanhoitajien palkka noussut samalla tavalla?

Mietityttää vain, kuinka nuo kansanedustajaruppanat oikein kehtaavat katsoa itseään aamulla peiliin ja todeta, että kyllä tässä täytyy saada vähän lisää palkkaa, kun on NIIIIIIIN vaativaa hommaa. Sitä en kiellä, etteikö homma olisi vaativaa, mutta ei se ole sen vaativampaa kuin joku vastaava työ. Vastaavassa työssä tosin pitää myös saada tuloksia aikaiseksi palkan eteen. Tällä hetkellä Suomi on yli 70 miljardia euroa velkaa. Velan kuittaamiseksi leikkauksia tehdään kaikkialla, paitsi tietenkin eduskunnassa. Jotenkin tässä kaipaisi enemmän esimerkillistä johtamista, eikä tehkää_niinkuin_minä_sanon-asennetta.

Ehdotankin tällaista ratkaisua. Edustuskauden puolessa välissä tehdään kansanäänestys kansanedustajien ja ministerien palkoista. Vaihtoehtoja on kaksi: palkkaa nostetaan 2% tai palkkaa lasketaan 2%. Tuo prosenttimäärä on tässä vain esimerkillinen. Sen voisi katsoa joka kaudella uudestaan, mutta se olisi aina sama molemmille vaihtoehdoille. Tällöin kansa pääsisi edes kerran valtakauden aikana ilmaisemaan mielipiteensä pellelauman toiminnasta. Itsestään selvää olisi, että palkka laskisi aluksi roimasti, mutta lopulta kansalaiset varmasti toteaisivat, että jotain arvoa tuollakin työllä on, jonka jälkeen palkka oskilloisi edustajille todellisuudessa kuuluvan rahamäärän tietämillä.

-PYO

Kansanedustajan duuni

2010-08-31T15:30:00.011+03:00

Kesällä ohimennen kirjoitin kuinka vihreiden Kasvi ajelee aktiivisesti taksilla. Nyt on uudet tulokset julkaistu ja jälleen on vihreä voittanut. Pekka Haavisto körötteli taksilla yli 4700 euron edestä.

Entisenä valtion virkamiehenä ihmettelen, miksi virkamiehet, kuten poliisit, tutkijat, opettajat yms., joutuvat tekemään tarkan selvityksen matkoistaan. Tai siis en ihmettele sitä, vaan sitä, että kansanedustajat (saatikka ministerit) eivät joudu. Virkamiehiä sitoo valtion matkustussääntö, jossa hyvin tarkkaan määritellään mitä korvataan, missä tapauksessa ja kuinka paljon. Tarkoituksena tietenkin on, että työhön liittymättömiä matkoja ei makseta ja töyhön liittyvän matkustuksen kulut (määrä ja laatu) pysyvät kohtuudessa. Yhden matkalaskun pyörittämiseen tarvitaan virkamiehen lisäksi asiatarkastajan, esimiehen ja laskutushenkilön työpanos. Tällöin virkamies usein toteaakin, että maksaa pienemmät matkat omasta pussistaan, koska oman vaivan lisäksi ei viitsi pikkusumman takia rasittaa systeemiä.

Kansanedustajia tällainen ei siis koske. Eli valtio hyvin todennäköisesti maksaa myös kansanedustajien henkilökohtaisia matkoja. Esimerkiksi keväällä nousi kohu siitä, kun kansanedustaja Kimmo Kiljunen oli matkustellut kaukoidässä. Vaikka kyseessä olisikin työmatka, niin kulujen perään ei kysellä. Ei tarvitse mennä halvimpaan hotelliin, ei tarvitse matkustaa ahtaassa turistiluokassa, ei tarvitse syödä halvimmissa ravintoloissa ja niin edelleen. Veronmaksajat kustantavat tämän ylellisyyden. Viime vuodelle oli budjetoitu matkarahoja reilut 2,35 miljoonaa euroa.

Itse lähinnä kummastelen sitä, mikä on kansanedustajan rooli? Eikös kansanedustajan perimmäinen tarkoitus ole edustaa kansaa. Meillä on edustajia euroopan parlamentissa ihmettelemässä menoa euroopan tasolla. Meillä on pääministeri, presidentti ja ulkoministeri, jotka voivat ihmetellä menoa naapurimaiden ja suurvaltojen kanssa. Jos on jokin erityinen konferenssi, niin sinne voidaan toki lähettää edustajia, mutta kuuluuko kansanedustajalle se, että käydään vähän jossain keskustelemassa. Esimerkiksi Kiljunen toteaa näin:

Jos eduskunta ei halua minun tapaavan Bhutanin pääministeriä, niin maksan sen sitten itse

Mikähän mahtoi olla Kiljusen rooli tuossa tapaamisessa? Mikä oli tapaamisen anti? Onko Suomen ja Bhutanin välillä todellakin niin paljon toimintaa, että rivikansanedustajan täytyy matkustaa sinne?

Entäpä taksikuningas Haavisto sitten? Kaikki ajot ovat kuulemma edustajan työhön liittyviä.

Haavisto selittää varsinkin Afrikka-raporttinsa poikineen runsaasti puhetilaisuuksia. Kiireisimpinä aikoina hänellä on ollut jopa neljä puhetilaisuutta päivässä.

Kyseinen raportti, Afrikan tähteä etsimässä löytyy täältä PDF:nä. Jokainen voikoon itse arvioida, mikä on tuon tekeleen merkitys suomalaisille. Pikaisella vilkaisulla silmääni osui yksi viite Wikipediaan ja vihjailu, että Afrikassa on melkoiset puhelinmarkkinat. Nokia on jo tekemässä bisnestä afrikassa, joten eiköhän heillä ole jo jonkinnäköinen ymmärrys Afrikan puhelinmarkkinoista.

Pointti tässä kuitenkin on se, että kuuluuko kansanedustajan työhön olla siellä täällä esittelemässä tutkimustuloksiaan? Eikös tarkoitus ole lähinnä vakuuttaa edustajatoverit ja ministerit siitä, että Afrikka sitä tai tätä? Eikös tarkoitus ole, että tehdään lakiesitys, että Afrikka sitä tai tätä? Miksi veronmaksaja kustantaa tällaiset Haaviston kruisailut? Pitääkö Haaviston henk.koht. käydä joka puljussa kertomassa tuloksistaan? Eikö Haavisto voisi pitää jossain eduskunnan tiloissa tiedotustilaisuuden, jossa kertoo raportistaan? Eikö sen jälkeen mahdolliset tahot voisi halutessaan kustantaa Haaviston paikalle esittämään raporttinsa tuloksia?

Tämä nyt ei koske vain Haavistoa ja Kiljusta, vaan vähän kaikkia muitakin edustajia. Esimerkiksi Maria Guzenina-Richardson matkusti hoitamassa edustajan työtä 2600e:n edestä neljässä kuukaudessa. Mitähän lie nuokin hommat olleet?

Yleisesti ottaen täytyy ihmetellä, miten paljon kansanedustajilla on erinäisiä muita hommia. Esimerkiksi Suvi Linden istuu tällä hetkellä ties missä luottamustehtävissä viestintäministerin pallin ohella. Miten kansanedustajilla ja eritoten ministereillä on aikaa istuskella muissakin tehtävissä? Eikö silloin tällöin myös jääviys tule eteen? Vai onko kenties niin, että ministerin palkka ei riitä elättämään perhettä, jolloin pitää istuskella vähän muissakin hommissa? En millään jaksa uskoa, että joku vetäisi täyden päivän edustajan työtä ja sitten vapaa-ajallaan hoitaisi muita hallintohommia. Ehkä lasten potkupallokerho tai taloyhtiön hallituspaikka voivat vielä olla hyväksyttäviä, mutta luulisi muuten, että kalenteri olisi suht täysi.

Positiivista on se, että ainakin Katainen tietää missä mennään.

-PYO

Edit(2.9.2010): Taas kolahti. Nyt kansanedustaja käy huorissa taksilla, jonka maksaa veronmaksajat. Selvisihän vihdoin nuo mystiset edustajan työtkin, joita edellä kummastelin.

Keskiyön ajatuksia - kalikka

2010-07-01T01:10:00.003+03:00

En toivo kellekään kuolemaa.

En edes niille jumalattomille idiooteille, joita sikiää sieltä sun täältä.

Toivon kuitenkin, että nuo jumalattomat idiootit jättävät äänestämättä, koska heidän äänensä tuhoaa Suomen ja isommassa mittakaavassa koko maailman. Jos ääntä on pakko käyttää, niin voimaksi kannattaa hankkia muutama ajatus, mielellään perusteineen.

Koiria odotellessa,
-PYO

Lyhyt ajatus tasa-arvosta ja rasismista

2010-06-24T20:00:00.004+03:00

Jos totean, että en pidä, kun ulkomaalaiset tekevät täällä rikoksia, olen rasisti.

Jos totean, että naisten on turha itkeä tasa-arvon perään niin pitkään, kun miehillä on pakkoarmeija, olen sovinisti.

Jos otan vaimokseni mustan upseerin jostain afrikan valtiosta, olen todennäköisesti vaimon hakkaaja ja kehitysmaiden hyväksikäyttäjä.

Herraties mitä tukia

2010-06-18T09:44:00.004+03:00

Björn Wahlroos sättii opiskelijoita tukien nostamisesta ja pitkistä opiskeluajoista. Eläkeikää ei kuulemma kannattaisi nostaa. Wahlroos arvelee, että opintopaikka saadaan keskimäärin kolmessa vuodessa ja valmistuminen tapahtuu keskimäärin seitsemässä vuodessa. Keskimääräiseksi taitavat olla kyllä hieman yläkanttiin. Huomioitavaa kuitenkin on, että jotkut vaihtavat koulua kesken kaiken.

Erittäin huomioitavaa kuitenkin on se, että nuo pisimmän opiskelijauran tekevät tekevät töitä siinä ohessa. Jos ei ensimmäisellä kerralla pääse yliopistoon omalle alalle, niin sitten tehdään vuosi töitä ja yritetään ensi vuonna uudestaan. Jos saa sopivan työtarjouksen opintojen loppuaikana, niin totta kai sellainen paikka kannattaa ottaa. Työkokemusta arvostetaan usin enemmän kuin koulutodistusta ja hyvässä lykyssä opiskelija voi tehdä lopputyönsä noihin töihin liittyen. Talouselämä kertoo, että noin puolet opiskelijoista käyvät töissä. Samalla myös huomautetaan, että muihin eurooppalaisiin verrattuna täällä suoritetaan enemmän korkeamman asteen tutkintoja.

On hienoa, että työuria halutaan pidentää ja täten kerätä enemmän veroa tuottavasta työstä, mutta on älytöntä, että opiskelijat pistetään stressaamaan valmistumisien kanssa. Kun opinnot ovat loppusuoralla usein opiskelija haluaa loput pikaisesti pois alta. Monet myös joutuvat stressaamaan, kun sopivaa lopputyötä ei löydy tai sen tekeminen venähtää. Ne, jotka haluavat valmistua pikaisesti joutuvat usein pyytämään kursseilta erityisjärjestelyitä, jotka luonnollisesti rasittavat kurssihenkilökuntaa. Jos rahaa olisi, niin toki voitaisiin palkata lisää väkeä, jotta tällaiset onnistuisi helpommin. Myöskin, jos opintopaikkoja vähennettäisiin, niin sisäänpäässeet saisivat laadukkaampaa opetusta ja kuten edellä jo mainittiin, niin ulosjääneet tekisivät töitä.

Tukijärjestelmää voisi myös muuttaa siihen malliin, että työn tekeminen olisi kannattavaa. Nykyään opiskelija joutuu pohtimaan, ehtiikö saada tarpeeksi opintopisteitä, että saa tukea ja toisaalta riittääkö tuki mahdollisiin yllättäviin menoihin. Tai edes peruskuluihin. Viimeistään kesällä on pakko mennä töihin, koska opetusta harvoin on tarpeeksi ja tuki ei yksinkertaisesti riitä. Kesällä ei kuitenkaan saa tienata liikaa, koska muuten tukea joutuu palauttamaan. Opiskelijat taitavat olla hyvin pitkälti ainoa kansanryhmä Suomessa, jotka eivät vietä kuin pari päivää kesälomaa ja tekevät hommia ympäri vuoden.

Päättäjien olisi aika herätä todellisuuteen ja tajuta, että Suomi ei tarvitse kokemattomia opintoputkesta tulleita opintopistekeruuautomaatteja, vaan asiantuntevia ajattelijoita, joilla on kokemusta ja käytännön asiantuntemusta jo ennen valmistumista.

-PYO

ps. Kilometrikisassa(vaatii kirjautumisen) tekstin kirjoitushetkellä Espoon Vihreät on 'vasta' sijalla 118, kaukana kärjestä. Ehkäpä vihreiden kannattaisi alkaa polkemaan fillarilla, eikä ajella ahkerasti taksilla.

pps. Pahoittelen äskeistä loanheittoa.

Työtön avustaja

2009-12-28T10:20:00.004+02:00

Pohdiskelin tässä kuinka paljon aikaa menee töissä paperin pyörittelyyn, työtuntien kirjaamiseen, yksinkertaisten asioiden rautalangasta vääntämiseen sähköpostitse, printtaamiseen, ohjelmien asenteluun ja muuhun sellaiseen. Olisi mukava, jos olisi joku henkilökohtainen avustaja hoitamassa nämä hommat, kuten kansanedustajilla.

Saisinkohan valtionavustusta, jos palkkaisin yhden pitkäaikaistyöttömän puuhastelemaan näitä hommia puolestani? Minä voisin tällöin keskittyä täysillä omaan työhöni ja työtön saisi elämäänsä vähän rytmiä, työkokemusta ja arvostusta.

EU:n virastot ja pestit

2009-11-19T21:00:00.003+02:00

Taas menee tärkeä EU-virka ohi Suomalaisilta. Suomi on EU:n mallioppilas, mutta silti mitään kiitosta ei kuulu. Toki ne tahot, jotka rikkovat säännöstöjä joutuvat siitä maksamaan, mutta kukahan nekin rahat lopulta maksavat? Nettomaksajat, kuten Suomi. Älytöntä! Mielestäni EU:n virasto- & pestipolitiikka pitäisi uusia. Puljut ja pallit kuuluvat niille, jotka elävät EU:n ehdoilla. Jokaisesta sääntörikkomuksesta tulisi saada miinuspisteitä ja sitten asetetaan valtiot listaan pisteiden mukaan. Listan pohjalta ei luonnollisesti mitään voisi saada.

Maahanmuuttovastaisuus on rikollista

2009-11-01T15:41:00.004+02:00

Sisäministeri Holmlund piti poliisipäällystöpäivillä puheen. Puhe on huolella kirjoitettu ja edustaa siis ministerin virallista kantaa. Puheessa hän sanoi näin:

Turvallisuusviranomaisten kannalta keskeinen haaste on maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ja rasismirikosten ennaltaehkäisy.

Maahanmuuttovastaisuus on siis poliittinen ideologia, kuten yksityisautoiluvastaisuus, ydinvoimavastaisuus tai alkoholivastaisuus. Poliittisen ideologian kannattaminen ei ole rikos. Siihen saattaa liittyä rikollisia toimintoja (esim. autoihin kohdistuva ilkivalta), mutta ideologia itsessään ei ole Suomessa rikos. Poliisille asetetaankin tehtäväksi vähentää yhtä poliittista ideologiaa, tässä tapauksessa maahanmuuttovastaisuus.

Poliisin tehtäviin kuuluu lain ja järjestyksen ylläpitäminen, ei tiettyjen ideologioiden vähentäminen. Poliisilla on muutamia erityisoikeuksia koskien esimerkiksi voimankäyttöä. Koska poliisille on suotu nämä oikeudet, poliisin toimia tulee valvoa, etteivät poliisit käytä oikeuksiaan väärin, esim. kansalaisia vastaan. Tästä valvonnasta vastaa viime kädessä sisäministeri. Kansalaiset sallivat poliisin erityisoikeudet, koska niitä tarvitaan turvallisuuden ylläpitämiseksi. Nyt näitä eritysoikeuksia tullaan käyttämään tietyn poliittisen ideologian omaavien henkilöiden hiljentämiseksi.

Demokratiaan kuuluu, että asioista saa olla mitä mieltä haluaa. Jos ei löydy yhteisymmärrystä jonkin asian suhteen, niin äänestetään. Demokratiaan ei kuulu, että yhteisymmärryksen puuttuessa erimieltä oleva osapuoli poistetaan. Tämä kuuluu diktatuuriin ja mafiakulttuuriin. Don Holmlund esittääkin nyt, että on aika hiljentää tietyt henkilöt. Maahanmuuttovastaisuudesta on tullut rikos.

Tänään kyseessä on maahanmuuttovastaisuus, mutta mitä huomenna?

-PYO

YLE ja mediamaksu

2009-10-28T19:02:00.002+02:00

Kuun alussa yritin etsiä YLEn sivuilta materiaalia, mutta eipä löytynyt. Tästä tuohtuneena lähetin heille palautetta.

Hei,

1012 joudun maksamaan teille suojelurahaa. Toivon todellakin, että televisiota omaamattomana henkilönä saan vastinetta tälle pelottelurahalle. Tällä hetkelllä ainakin nettitarjontanne vaikuttaa kuluttajalle epäystävälliselle ja kovin niukalle. Toivon todellakin, että avaatte arkistonne ja tuotte tuotantonne HELPOSTI käyttäjille nautittavaksi em. mainittuun päivämäärää mennessä.

Pikaista parannusta odotellen,
PYO

Vaikka viestini sävy oli melkoisen uhkaileva, niin ystävällisesti he vastasivat viestiin. Herra L kirjoittaa:

Terve!

Kiitos viestistäsi!

Ymmärrän sellaisten ihmisten ärtymyksen, jotka eivät käytä YLEn palveluja. Tätä hommaa kannattaa ajatella niin, että kyseisellä maksulla rahoitetaan YLEn julkisen palvelun toiminta, eli samaan tyyliin kuin esim. julkiseen terveydenhuoltoon kerätään rahaa veroilla. Jokainen maksaa veroa, josta osa menee julkisiin terveyspalveluihin, vaikka ei ikinä käyttäisi niitä. YLEn julkiseen palveluun kuuluu esimerkiksi opetukselliset, sivistykselliset ja kulttuuria vahvistavat tehtävät. Muitakin on...
Lisätietoa voi lukea täältä:
http://yle.fi/yleista/ylen_julkinen_palvelu.shtml

Tämän julkisen palvelun roolin määrää YLElle laki, joka ja YLEn rahoitusmallista ja viime kädessä muustakin toiminnasta päättää eduskunta (eli suomalaisten valitsemat kansanedustajat). Hallitus ja eduskunta siis myös päättävät tavan, jolla rahoitus kerätään. Ilmeisesti esimerkiksi maksukorttiajattelu ei ole ollut riittävän hyvä malli asian valmistelijoiden tai päättäjien mielestä (kummassakaan porukassa ei ole istunut YLEn omaa väkeä yhtään naamaa).

Näyttää siis, että hallitus(puolueet) eivät halua maksukortteja käyttöön vaan ovat sopineet muunlaisista käytännöistä.
http://www.lvm.fi/web/fi/uutinen/view/916830

Tässä siis on oleellista ymmärtää se, että YLE itse ei ole ollut eikä tule olemaan päättämässä tavasta, jolla YLEn rahoitus kerätään. YLE ei edes voi päättää kuinka paljon rahaa kerätään (vaikka toki voi esittää toiveita päättäjille). YLE ei päätä edes olemassaolostaan itse. Se päätetään Arkadianmäellä.

Eli periaatteessa, vaikka en halua piiloutua esim. päättäjien selän taakse, niin on melkein pakko todeta, että kritiikki YLEn rahoitustapaa vastaan tulee hieman väärään osoitteeseen tullessaan tänne Pasilaan. Sen kritiikin kuuluisi mennä tahoille, jotka oikeasti ovat olleet suunnittelemassa ja päättämässä yleisradiomaksusta (tai mediamaksusta).

Toinen asia: olet aivan oikeassa, että YLEn suuret arkistot pitäisi saada entistä paremmin hyödynnettyä. Valitettavasti ongelma ovat tekijänoikeudet. Ne ovat monimutkainen vyyhti ja niitä ei voi ohittaa.

Yst. terv.
Petri L
YLE Viestintä

Vaikka kritiikkini koski YLEn heikkoja palveluita, niin silti sain näemmä kopion mediamaksun puolustelusta ja käsien pesusta. Ilmeisesti YLE on saanut enemmänkin negatiivista palautetta aiheeseen liittyen. Aika moista puuroa, mutta tarkastellaan nyt muutamaa kohtaa tarkemmin.

Jokainen maksaa veroa, josta osa menee julkisiin terveyspalveluihin, vaikka ei ikinä käyttäisi niitä.

Totta. En kyllä millään keksi, kuinka suomalainen voisi välttää terveyspalveluiden käytön. Syntyminen, neuvola, rokotteet jne. kuuluvat julkisiin terveyspalveluihin. Kättä voidaan toki vääntää sen suhteen, ettei suomalainen lapsena maksa itse noista palveluista, vaan vasta jälkikäteen liittyessään työelämään. Joka tapauksessa vertaus mielestäni hieman ontuu.

YLEn julkiseen palveluun kuuluu esimerkiksi opetukselliset, sivistykselliset ja kulttuuria vahvistavat tehtävät.

Eli, kun telkkaria en omista on opintoni ja sivistys vaillinaiset. Kulttuurillisestikin olen kuollut. Kieltämättä olen hieman pihalla, jos joku jossain kysyy, että seuraanko sitä tai tätä ohjelmaa. "Mistä näitä senttejä tulee?" -tyyppiset lausahdukset ovat minulle kummallisia, kun en aiheeseen liittyvää mainosta ole koskaan nähnyt. Lööppilehtien BB-Matti ja Idols-Maija ovat minulle täysin tuntemattomia. Tosin mainoksia, isoveljeä tai idoleita ei YLEn kanavilta näe.

Toinen asia: olet aivan oikeassa, että YLEn suuret arkistot pitäisi saada entistä paremmin hyödynnettyä. Valitettavasti ongelma ovat tekijänoikeudet. Ne ovat monimutkainen vyyhti ja niitä ei voi ohittaa.

Vuodatuksen jälkeen saan vastinetta valitukseeni. Kuluttajana olen oikeassa, mutta ei ole palveluntarjoajan vastuulla tuottaa minulle kunnon palvelua, koska tekijänoikeudet ovat monimutkainen vyyhti ja niitä ei voi ohittaa. Ymmärtääkseni YLE on rahoittanut melkoisen monia ohjelmia. Eikö heillä ole kuitenkaan oikeuksia niihin? Toivottavasti tulevaisuudessa YLE sopii esitysoikeutensa hyvin tarkkaan, että materiaalia saisi vastaavaisuudessa nettiin ja muihinkin mediavälineisiin. Miksiköhän L ei antanut yhtään konkreetista esimerkkiä, miten tekijänoikeudet hankaloittavat ohjelmien nettiin laittoa.

Ja tosiaan kuluttajaepäystävällisyys ja vaikeakäyttöisyys johtuu ilmeisesti mediamaksulaista ja tekijänoikeuksista...

-PYO

Eduskuntamenot

2009-10-07T17:07:00.004+03:00

Eduskunnan urheilukassasta on nyysitty 70 000 euroa. Syy: kukaan ei vaivautunut kiinnittämään huomiota, miten eduskunnan virkistystoimien rahoja käytetään. Urheiluun käytetään 60 000e vuodessa. Erinäisiä kerhoja eduskunnalla useita kymmeniä.

Suomi on melkoisen byrokraattinen maa. Joka käänteessä saa täytellä lomakkeita. Itse olen sattumoisin ollut valtiolla töissä. Virkamieheltä vaaditaan selvitys vähän milloin mistäkin. Työtunnit kirjataan, matkoista tehdään tarkka laskutus jne. Usein työtehtäviin liittyviä kuluja joutuu maksamaan omasta pussistaan. Joko siksi, ettei niitä korvata tai siksi, että korvausprosessi on tuskallisen monimutkainen.

Täten kovasti ihmettelen, miten on mahdollista, että joku onnistuu vetämään välistä yli vuoden budjettirahat. Miksi kansanedustajistolaitoksella ei olla kiinnostuttu valtion työntekijöiden menoista? Edustajille annetaan tonni juokseviin kuluihin ja kortti taksisurffailuun, sekä kauempana asuvat saavat työmatkakorvauksia. Varmasti on monia rahareikiä, joista tavallinen kansalainen ei voi olla tietoinen.

En ole koskaan ollut kansanedustajana, joten en tiedä tarkalleen minkälaista se työ on. Olen kuitenkin läheltä seurannut virkamiehiä, joilla on viikottain 40+ tuntia ohjelmaa (tapaamisia, kokouksia, koulutustuokioita ja muuta tärkeää menoa), siis koko viikon täydeltä. Tämän lisäksi on kotimaan- ja ulkomaanmatkoja, sekä monia asioita joita joutuu vapaa-ajallaan hoitamaan. Puolen tunnin tapaaminenkin saattaa mennä kahden kuukauden päähän tai se joudutaan pitämään kuudelta aamulla. Eli tiedän kyllä, minkälaista on kiireellinen ja tärkeä tietotyö.

Mikä ero tässä on kansanedustajan työhön? Eipä juuri mikään muu kuin, että kansanedustajat voivat rällästää huoletta miten haluavat. Muilla paikoilla aina pyritään halvimpaan vaihtoehtoon, oli kyse miten tärkeästä asiasta tahansa. Jostain syystä kansanedustajat ovat tasa-arvoisempia kuin muut valtion työntekijät. Johtuuko kenties siitä, että he saavat päättää oman palkkansa tai heitä ei voi noin vain panna pois virastaan? Vaiko siitä, että heidän kesälomansa kestää noin kolme kuukautta!?

Oli miten oli, kansanedustajat ovat kiireisiä ihmisiä. Heillä sen verta kiire milloin mihinkin kissanristiäisiin, etteivät millään kerkeä olemaan työpaikallaan. On totta, että osa varmasti tekee töitä työhuoneessaan tai kotonaan, mutta yllättävän monet istuvat jos missäkin johtokunnassa. Eikö kansanedustajan palkka(5860e/kk) muka ole sen väärti, että töitä voisi tehdä täysipäiväisesti? Eikö äänestyksessä läpipääsy esitä sellaista luottamusta, että tulisi ajatella kansan parasta sen sijaan, että yritettäisiin pelata vain omaan pussiin?

Ohimennen on muuten pakko ihmetellä tätä: "Perustelujen mukaan palkankorotuksiin vaikutti syksyn työmarkkinaneuvottelut ja kansalaisten ansiotason nousu. Edellisen kerran kansanedustajien palkkoja nostettiin vuosi sitten." Näin siis viime vuoden alussa. Ja toissa vuoden alussa: "Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole korotettu 14 vuoteen, toisen asteen opintorahaa ei ole korotettu 12 vuoteen." Näkee hyvin, kuka saa korottaa omia tulojaan.

Takaisin aiheeseen. Helsingin Sanomien keskustelussa on letkautettu, että kansa valitsee kaltaisensa. Ehkäpä siksi niin moni jättää äänesteämättä. "Veijarit" sinne pääsevät kuitenkin ratsastamaan suomalaisten verorahoilla. Alla mielikuvituksellinen vertauskuva, jos moinen meininki toimisi myös muualla.

Keijo Keskiverto on Väkiviinatehtaan kehityspäällikkö. Siihen hommaan hän pääsi serkkunsa avulla. Hän on matkustellut aktiivisesti Koskenkorvalle työtehtäviensä nimissä, vaikkei hällä sinne mitään asiaa ole ollutkaan. Lisäksi hän on käyttänyt taksia aktiivisesti myös vapaa-aikanaan, erityisesti baarireissujen yhteydessä. Juokseviin kuluihin Keijolla menee tasan tonni kuussa, joista ehkä noin 30 euroa ei päädy suoraan hänen omalle tililleen. Keijo asuu virallisesti Ahvenanmaalla, mutta tulee toimistolleen (silloin, kun huvittaa) Kallion kolmiostaan. Viime vuonna Keijo varasti töistä, valehteli esimiehelle, laiminlöi alaisiaan, ulkoisti ATK-tuen veljensä firmalle ja osti "kehityspäällikön" käyttöön uuden auton. Kaikki tuli ilmi, mutta Keijoa ei voida erottaa, koska hänellä on vielä 3 vuotta sopimusta jäljellä. Lisäksi Keijo on tehnyt vaikka mitä vilunkia, mutta ne eivät ole vielä tulleet julki. Tällä hetkellä Keijo ei ole töissä, koska hän on Lasivalmistamo oy:n kevätjuhlissa johtohenkilökunnan roolissa. Sen jälkeen hän onkin palkallisella kesälomalla seuraavat kolme kuukautta.

Kuulostaako täysin absurdilta? Tällainen on jokapäiväistä omassa eduskunnassamme. Jostain syystä en jaksa kirjoittaa riviäkään vaalirahasotkuista.

-PYO
ps. Irwin Goodmanin laulun sanoitukset ovat ajattomat

Sananvapaudesta

2009-09-01T10:46:00.005+03:00

Tuon tuostakin saa nähdä kuinka keskustelut alkavat tyyliin "Olen kyllä sananvapauden kannalla, mutta..." jonka jälkeen aletaan nakertamaan sanavapautta perustuksia myöten. Sananvapaus siis tarkoittaa sitä, että kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa. Siis ihan mitä tahansa! Otanpa tässä käsittelyyn muutaman aspektin, jonka perusteella sananvapautta mukamas voitaisiin rajoittaa.

Oletko kenties sitä mieltä, että puolitotuuksia, valheita tai panettelua ei saisi sanoa? Totuudessa on se huono puoli, että se on usein subjektiivinen käsitys. Otetaanpa esimerkiksi ikivanha kysymys "Jos metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole sitä todistamassa, niin kuuluuko siitä ääni?" Fysikaalisten ilmiöiden perusteella voitaisiin sanoa, että tapahtuma luo ääniaaltoja. Joten, jos sanoisin, että ei kuulu, niin valehtelisin. Tosin tätä ei voida todistaa, joten valehtelu perustuisi edellisiin havaintoihin. Jos pidän jotain totena ja faktana, niin oletettavasti minulla on lupa se sanoa, vaikka sillä olisi minkälaiset vaikutukset.

Toisena esimerkkinä käytettäköön jotakin viiniä. Jos sanoisin, että kyseinen viini maistuu karvaalta, mutta muut olisivat sitä mieltä, että tämä ei pidä paikkaansa, valehtilisinko? Makuasioista tunnetusti ei voida kiistellä. Viinivalmistajana kyllä loukkaantuisin, jos joku moittisi viiniäni karvaaksi. Kenen totuus on tässä oikea? Asiantuntijan, valmistajan, yksittäisen maistajan vaiko enemmistön?

Jos pohtisin kirjoituksessani, että järveen hyppiminen pää edellä saattaisi olla mukavaa, mutta todennäistä olisi, että pää osuu pinnan alla piilevään kiveen ja joku älykääpiö sitä päättäisi sitten testata, olisinko teosta vastuussa? Minun kirjoitushan motivoi häntä käyttäytymään typerästi. Suoraa en asiaa kieltänyt, mutta toisaalta en siihen kehoittanutkaan. Riippuuko kirjoitukseni vaikutusvalta yleisökunnasta tai mediasta? Onko minulla kirjoittajana vastuu tulkita kuulijakuntani?

Pehmeissä tieteissä usein joudutaan yleistetään, sillä esimerkiksi psykologiset ilmiöt eivät aivan kaikkien kohdalla esiinny samalla tavalla. Virhemarginaali huomioidaan ja kontrolliryhmien avulla tutkitaan esiintyykö ilmiö tarpeeksi vahvana. Ylimääräisen muuttujat pyritään varioimaan, etteivät ne vaikuttaisi tutkimukseen. Jotta tulokset olisivat luotettavia tarvitaan muuttujien varioimiseen ja kontrolliryhmään julmettu määrä koehenkilöitä. Yksityisellä henkilöllä on harvemmin resursseja järjestää tämänkaltaisia tutkimuksia. Tällöin hän joutuu tekemään epätieteellisempiä arvioita, lähinnä MuTu-menetelmällä ja tukemaan näkemyksiään erilaisilla tilastoilla. Tämän jälkeen arvion lukija voinee itse päätellä arvion uskottavuuden. Mikäli arvio tukee lukijan havaintoja, niin lukija voi omassa kehyksessään pitää arviota totena. Mikäli lukija kokee arvion ristiriitaiseksi, niin hän voinee etsiä päättelyketjusta aukkoja. Oliko jokin muuttuja jäänyt huomioimatta, oliko kontrolliryhmä liian pieni, oliko ilmiö liian heikko ja niin edelleen.

Asia ei ole siis täysin suoraviivainen. Etukäteen on mahdotonta tietää kuulijakunnan reaktiota sanomaan. Ennakkosensuuri on siis vaikeaa. Onko hyvä pelata varman päälle ja jättää potentiaalisesti arka, mutta mielenkiintoinen havainto sanomatta? Saako omasta mielestä totta olevia asioita ilmaista, jos joku toinen kokee ne epätodeksi? Missä määrin voidaan sanojalta vaatia ymmärrystä eri ryhmistä, jotta mahdolliset loukkaukset voitaisiin etukäteen jättää sanomatta?

Sanottua ei sanomattomaksi saa. Tämä on fakta, niin kauan kuin aika kulkee eteenpäin. Jos henkilöllä ei ole kykyä ennakkosensuroida sanomisiaan, niin häntä ei voida myöskään rankaista jälkikäteen mahdollisista sanomisista. Jotta henkilöä voitaisiin rangaista esimerkiksi loukkauksesta, tulisi ensin osoittaa, että henkilö on ollut täysin kykenevä ymmärtäämään loukkaavan merkityksen ja hänellä on ollut mahdollisuus sensuroida omat sanomisensa. Miten tällaista voidaan todistaa? Voidaanko kommunikoinnissa taas lähteä siitä ajatuksesta, että mikä tahansa lausahdus saattaa olla loukkaava ja ennen sen lausumista kannattaa varmistaa kuulijakunnalta, mikä on sopivaa? Mielestäni ei voida, varsinkaan jos kyseinen kuulijakunta on yhtään laajempi kuin pari ystävää.

Useimmat ovat valmiita vetämään sananvapauteen tiettyjä rajoja. Rajaamiseen kuitenkin liittyy ongelmia, joita yllä on mainittu. Suomen laissakin on muutamia rajoituksia, kuten uskonnonrauha ja kansanryhmän kiihottaminen. Vaikeaksi asian tekee tulkinnanvapaus. Esimerkiksi, mitkä tieteelliset faktat ovat ristiriidassa minkäkin uskonnon kanssa? Saako viinistä sanoa oman rehellisen mielipiteensä, mutta jostain toisesta asiasta ei? Kuka päättää ja millä perustein, mitä on sallittua sanoa ja mitä ei? Poliittinen eliittikö?

Fiksuimmat varmasti ymmärtävät, mitä siitä seuraa, jos esivalta päättää, minkälaisia mielipiteitä saa ilmaista ja minkälaisia ei. Viestin ilmaisutapa toki vaikuttaa sisällön perillemenoon, mutta käsittelen sitä aihetta joskus toiste.

-PYO

Lapsipornosensuuri

2009-08-25T17:09:00.010+03:00

Minä kuulun niihin onnellisiin, jotka istuvat poliisin estolistan takana. Näin ollen en pääse mm. sensuurista kertovalle sivulle. Hommassahan on kyse siis siitä, että salaiselle listalle on kerätty joukko nettiosoitteita, joissa ainakin osassa on sisältönä lapsipornoa.

Minä, kuten varmasti valtaosa lukijoista, pidän lasten hyväksikäyttöä erittäin törkeänä käytöksenä. En tuomitse ihmisiä, jotka ovat mieleltään sairaita, mutta tuomitsen ihmiset, jotka käyttäytyvät (tai yrittävät käyttäytyä) sairautensa takia yhteiskuntakelvottomasti. En siis millään tavalla puolusta pedofiliaa, mutta tämä sensuurikäytäntö on yhtä viallinen kuin renkaaton polkupyörä.

1) Sensuuri on operaattorin kannalta vapaaehtoista. Eli, kun minulla on operaattori X, istun sensuurin takana. Kun naapurillani on operaattori Y, hän ei istu. Ts. jos olisin pedofiili, kiertäisin sensuurin vaihtamalla operaattoria.

2) Sensuuri on ainakin jossain määrin automaattista, joten listalle saattaa joutua sivuja, jotka sinne eivät kuulu. Tästä seuraa täysin laillisen materiaalin ylläpitäjälle jokseenkin raskas valitusprosessi.

3) Kaikkia sivuja ei käytännössä kuitenkaan voida sensuroida, joten tietoisesti kyseistä materiaalia etsivä varmastikin osaa sitä löytää. Toisaalta sellainen henkilö, joka ei kyseistä materiaalia halua nähdä, voi siihen silti vahingossa törmätä.

4) Lapsiporno ei ole aina yksiselitteistä. Onko sukulaislasten kylpykuvat lapsipornoa? Onko kaula-aukkoaan korostava teinitytön omakuva lapsipornoa? Riittääkö, että kuvan henkilö näyttää alaikäiseltä, vai pitääkö tämä varmistaa? Missä menee sukupuolisiveettömyyden raja? Asennoissa, vaatetuksessa vaiko kenties yleisasetelmassa?

5) Sensurisoinnin yhteydessä ei pyritä millään tapaa saattamaan julkaisijaa syytteeseen. Lapsipornokuvien julkaisija voi siis ponkaista pystyyn uuden sivuston ja laittaa saman sisällön sinne niin monta kertaa kuin vain on tarvis. (En tiedä, ovatko kyseiset sivustot yleensä maksullisia, mutta epäilen, ettei tästä kuitenkaan seuraa niin pahaa taloudellista lisäkuormaa, että julkaisija menisi konkurssiin).

6) Kuvissa esiintyvät hyväksikäytetyt lapset eivät hyödy tilanteesta mitenkään! Se, että kuvat ovat poissa näkyvistä ei muuta tilanntetta heidän kannalta ollenkaan. Heitä on hyväksikäytetty ja he eivät saa mitään tukea. Myöskään hyväksikäyttäjälle ei seuraa mitään sanktioita, vaan hän voi jatkaa toimiaan aivan normaalisti.

Tällä on saavutettu tasan se, että tehdään jotain näennällistä. Toimia on vaadittu ja ne ovat tässä. Kukkahattutädit voivat taas iloita, kun iso paha internet on jälleen kerran nujerrettu. Valitettavasti nämä kiihkoilijat eivät tajua internetin toiminnasta edes puolen bitin vertaa, joten toiminta ei ym. kohtien perusteella poista itse ongelmaa. Jos joku mukisee jotain ratkaisun tuomista lisäongelmista (Esim. kustannukset), niin tällainen henkilö on helppo leimata pedofilian kannattajaksi. Ja tuskinpa pedofiliaa kannattaa kukaan muu kuin pedofiili itse. Ja moisia sairaita yksilöitä ei tietenkään pidä kuunnella.

Tällaista kuuluu elämäämme tällä hetkellä. Saas nähdä, mitä seuraavaksi halutaan sensuurin taakse. Kopiosuojauksista keskustelu on jo laitonta Suomessa, pomminteko-ohjeiden julkaiseminen on kielletty USA:ssa, Kiinassa sensuurin takana on mm. Youtube, RAY haluaisi netin rahapelit sensuurin taakse, Muhammed-pilakuvien julkaisusta nousi melkoinen jupakka ja vastaavanlaisia esimerkkejä löytyy viime vuosilta vaikka millä mitalla. Ketä sensuuri hyödyttää, ketä haittaa ja millä kustannuksin?

-PYO

ps. Estetty.fi osaa näppärästi kiertää sensuurin, jos ei halua tämän takia vaihtaa internetoperaattoriaan.

Auttaminen

2009-05-23T13:04:00.003+03:00

Voitko ojentaa suolan? Voisitko jelppiä tämän laatikon kanssa? Olisiko sinulla lainata kynää? Tarvitsetko apua? Anteeksi, voinko olla avuksi?

Lähes jokapäiväisiä lausahduksia. Päivittäin tulee autettua ihmisiä ja pyydettyä apua ilman, että sitä tarvitsee sen kummemmin pohtia. Pieniä palveluksia tulee tehtyä tuon tuostakin. Harvemmin aikatauluni kaatuu, jos jään hetkeksi pitämään ovea auki, että äiti pääsee siitä lastenvaunujensa kanssa. En ajaudu konkurssiin, jos heitän kaverilleni euron limukonetta varten. Äänihuuleni tuskin tulehtuvat, jos kerron tuntemattomalle kyselijälle, mitä kello on. Aika pienellä vaivalla voi usein helpottaa toisten elämää.

Onko auttaminen iskostunut ihmisen perimään? Onko ihmisillä halu elää yhteiskunnassa sopusoinnussa ja tukea heikompiosaisia? Auttamiseen löytyy monia hyviä perusteita, mutta usein taustalla on kuitenkin Minä-motiivi. Jos omat hyödyt eivät ole tarpeeksi suuria auttamiseen tarvittavaan vaivaan nähden, niin usein auttaminen jääkin väliin. Lain mukaan jokaisella on auttamisvelvollisuus. Esimerkiksi, jos kuljet nokka pystyssä ohi, kun joku makaa sairauskohtauksesta tuupertuneena maassa, saat syytteen. Aina ei löydy sitä mystistä Joku Muuta, joka avun antaisi.

Mielestäni rangaistuksen pelko ei ole hyvä lähtökohta auttamiselle. Oikeastaan rangaistuksen pelko ei ole hyvä lähtökohta yhtään millekään. Se, että pelätään helvettiä ja VAIN sen takia kiroillen tarjotaan apua on jokseenkin kaksinaismoraalista. Samoin se, että taivaspisteiden toivossa tarjotaan apua, ei mielestäni edusta HYVYYTTÄ, vaan tavallista liiketoimintaa.

Osa ihmisistä on ammattiauttajia. Heille maksetaan palkkaa siitä, että he auttavat toisia. Usein palkan määrä on sidonnainen palvelun laatuun. Uskoisin kuitenkin, että taustalla on jokin muukin motivaatio kuin vain rahan saanti. Tuskin palomiehet menevät terveytensä kaupalla sammuttamaan tulipaloa vain sen vuoksi, että heille tarjotaan siitä rahallinen korvaus. Tosin, jos tämä rahallinen korvaus on naurettavan pieni, niin voipi olla, että harvempi päättäisi elättää perheensä tällaisella auttamisella. Perheen elättäminenkin on eräänlaista auttamista. Useimmilla lienee melkoinen velvollisuuden tunne auttaa omaa jälkikasvuaan pärjäämään tässä maailmassa.

Ehkäpä yleisin auttamisen syy on se, että itselle tulee hyvä mieli. Kun joku kiittää minua, niin tiedän, että apuani arvostettiin ja lievä euforia iskee. Se, että näen kuinka yhteiskuntatoverini tulee iloiseksi minun työpanokseni johdosta, kohottaa mielialaani. Jos apuani ei arvosteta, niin siitä ei useinkaan seuraa hyvänolon tunnetta, vaan lähinnä vittuuntumista. Aina ei kuitenkaan tarvitse suoraan nähdä, miten iloseksi avunsaaja tulee. Ehkpä iloisuuden kuvittelu tuottaa paremman tunteen, kuin sen aito havaitseminen. Jos vaikkapa tungen rahaa lastensairaalan tilille, niin ei minun tarvitse nähdä uutiskuvia virnistelevistä lapsosista. Pystyn kyllä ihan hyvin kuvittelemaan, miten sairaat lapset innostuvat, kun osastolle tupsahtaa uusi pelikone. Ja taas on oma mielikin pirteämpi.

Toisaalta voidaan hieman syyllistäen ajatella, että voisihan itsellekin käydä samoin. Mitäs, jos minutkin huomenna irtisanotaan ja heti perään todetaan, että on syöpä, sekä kaikenkukkuraksi vaimo päättää lähteä komeamman kaverin matkaan. Ihan mahdollista, että näin voisi sattua kelle tahansa, jopa minulle (joskaan en ole naimisissa). Jos vastaan tupsahtaa tällainen henkilö, niin kyllähän sitä ajattelee, että apu on 'ansaittu'. Eihän kyseinen henkilö omin tahdoin tilaansa ole aiheuttanut. Kuta kuinkin tällä perusteella monet varmaan mielellään pistävät veroeuroja sosiaalipalveluihin. Toki taas voidaan ajatella välillisesti itseään ja pohtia, että mitähän sitten käy, kun pohjalle pudonnut kansalainen tupsahtaa pimeällä kujalla veitsen kanssa juuri minua vastaan. Auttamalla näitä heikko-osaisia piennenetään todennäköisyyttä, että syrjäytyneen (väkivalta)rikollisuus kohdistuisi juuri itseensä.

Epäonnisen auttaminen on usein ymmärrettävää, mutta ehdoin tahdoin oman elämänsä tuhonnutta henkilöä kohtaan ei välttämättä kohdistu sympatiaa. Kyllähän aikuinen ihminen (ja mielestäni kyllä jo 15-vuotiaskin) sen verran hyvin ymmärtää tekojensa seurauksia, että pohjalle putoamisesta ei juurikaan voi syyttää esimerksiki yhteiskuntaa. Kasvotonta massaa on usein helppo syyllistää. Valitettavasti tämä massa kuitenkin muodostuu yksilöistä, joista muutama on aina vastuussa yhteiskunnan tilasta. Syyttämällä toisia, heiltä tuskin saa apua, ainakaan vapaaehtoisesti. Jos henkilö taas pakotetaan antamaan apua, niin hän tuskin saa siitä kovinkaan hyvää mieltä itselleen. Jos motivaatio on heikko, niin se useimmiten näkyy myös palvelun laadussa ja määrässä.

Pienellä vaivalla on siis helppo auttaa muita, mutta mitäs sitten, kun pieni vaiva ei enää riitä? Suolan ojentaminen on usein vaivatonta, mutta jos aletaankin vaatimaan, että lisäksi olisi mukava saada myös jälkiruoka-annos, eikä olisi pahitteeksi, jos siinä sivussa joku hoitaisi tiskitkin. Onkohan oma lievä hyvä mieli kaiken auttamiseen tarvittavan vaivan arvoista? Onko avunsaajan arvostus todellakin niin suuri, että sitä hymyssäsuin on iloinen, että saa tarjota apua? "Kiittämättömyys on vaivan palkka..."

Sen lisäksi, että vapaaehtoista (tai pakotettua) apua ei osata arvostaa, niin aina löytyy myös niitä veijareita, jotka haluavat myöskin käyttää systeemiä hyväksi. "Pieni vilppi on ok, mitäs jättivät sääntöhin aukon. Eihän se haittaa, kunhan ei kiinni jää." Toisille tarjotusta avusta on hyvä ottaa pikkaisen välistä. Valitettavasti tämä syö auttamishalua. Epäuskoisena en oikein enää viitsi rahojani suosiolla luovuttamaan, ellen ole varma, että apu menee täydellä teholla perille. Jos kitkan ansiosta rahasta häviää 80% matkalla, niin jokuhan siinä tekee hyvää tienestiä ilmaisella rahalla. Koen erittäin ikävänä, että minut viellä pakotetaan laittamaan rahaa moiseen touhuun.

Ikävänä koen myös sen, että vaikka raha menisikin perille, niin sillä ei ole toivottua vaikutusta. Onko järkeä lähettää iso läjä ruokapaketteja nälkää näkeville, kun seuraavana vuonna tilanne on taas sama. Ruokapaketit on syöty ja taas on nälkä. Kustannustehokkuuden kannalta tämä ei ole fiksua ja auttamisessahan on kyse juuri kustannustehokkuudesta. Onhan tietenkin niitäkin, jotka ovat valmiita uhraamaan oman hyvinvoinnin toisten hyvinvoinnin takaamiseksi, mutta nämä henkilöt ovat harvassa. Arvostan kyllä suuresti vapaaehtoistyöntekijöitä, kunhan eivät sitten ole penäämässä omasta uhrauksesta syntyneitä kuluja muilta. Monet syyttelevät toisia, kun nämä eivät tahdo auttaa. Näin ei yleensä oikeasti ole. Toiset vaan haluavat auttaa pienemmillä resursseilla. Sen sijaan, että paheksumalla kiristettäisiin toisia auttamaan, voisi näyttää hyvää esimerkkiä ja uhrautua auttamaan itse enemmälti. Usein teot nimittäin puhuvat paremmin kuin sanat.

Loppukaneettina täytyy ilmaista lievä ärsyyntyminen heitä kohtaan, jotka paheksuvat minua ja iloissaan ovat auttamassa vähäosaisia... antamalla heille minun rahojani ja saaden palkkansa minun veroeuroistani.

-PYO

Olen sanaton...

2009-05-16T23:41:00.005+03:00

Satuinpa tässä selailemaan vähän internetiä ja törmäsin tällaiseen linkkiin (16.5.2009). Yleensä pystyn kyllä sanomaan edes jotain, mutta tuota kahdelta kuukaudelta kertynyttä 287 tapahtuman listaa selatessa olen totaalisen ymmälläni. Osaako joku minua sivistyneempi henkilö selittää selvällä suomen kielellä, mistä on oikein kyse?

287 yksittäistapauksesta kenties?

-PYO

ps. lainaus samaiselta sivustolta:
"In 2007 Islam and Judaism's holiest holidays overlapped for 10 days. Muslims racked up 397 dead bodies in 94 terror attacks across 10 countries during this time... while Jews worked on their 159th Nobel Prize."

Junasta paiskaaminen ja sieppausväite

2009-05-15T14:34:00.003+03:00

Viime aikoinani olen 'kauhuissani' saanut lukea, kuinka 8-vuotias tyttö paiskattiin junasta. Niille, jotka eivät tapausta tiedä, niin ei hätää; Juna ei ollut liikkeessä ja tyttö ei saanut minkäänlaisia vahinkoja. Vahinkojen vähyys johtuu tietojen mukaan selässä olleesta repusta. Ilmeisesti vanhustenkin kannattaisi laittaa reppu selkään talviliukkailla, ettei suurempia vahinkoja pääsisi syntymään. Hieman ihmetyttää, miksi vahingoittumaton 8-vuotias tarvitsee edes apua päästääkseen ylös. Yleensähän tuonikäiset ovat ketteriä kuin apinat, korjaan akrobaatit. Tästä järkyttävästä tapahtumasta, josta on tehty rikosilmoitus, on nyt kulunut pari päivää, eikä poliisi ole löytänyt asialle todistajia.

Se mikä tästä tapahtumasta tekee merkittävän, on tietenkin se, että tyttö oli somali ja mies oli heittänyt rasistisen kommentin: "Mene pois mun edestä senkin pieni apina". Ihmisiä tönitään nurin päivittäin. Itse olin tuon ikäisenä hädin tuskin yli 20 kiloinen (eli tavattoman pienikokoinen) ja kyllä siinä tuli mentyä nurin, jos vähän johon kuhun sattui törmäämään. Eipä tullut mieleenikään tehdä asiasta rikosilmoitusta, mutta toisaalta minut olisi vain 'tönitty nurin', kun ao. tyttö 'paiskattiin junasta'. Väkivaltaurheilua harrastaneena ja ihmisiä paiskoneena, voisin muuten huomauttaa, että jos aikuinen mies oikeasti paiskaa lapsen junasta asemalaiturille, niin ei siinä mikään kevlaristakaan tehty reppu juurikaan suojaa ruhjeilta.

HS:n keskustelukommenteissa vähän väliä toistuu toive, että moinen rasistinen rikos rankaistaisiin ankarimman mukaan. Kaikki ei-rasistiset pahoinpitelyt voidaan toki painaa villaisella, mutta tämä tapaus onkin jo niin törkeä, että joku päivitteli, kun Suomen oikeuskäytäntö on niin heppoinen, että tekijä arvatenkin selviää ilman linnareissua. Jos otetaan hieman happea ja katsotaan, mitä pahimmillaankin tapahtui: Mieshenkilö työntää tahallaan lapsen ulos junasta ja haukkuu tätä + Lapsi selviää vammoitta. Enpä kyllä millään näe, miksi tästä tapauksesta pitäisi linnaa antaa. Enkä edes näe, miksi tästä ylipäätänsä pitäisi sen kummemmin ilmoittaa edes poliisille. Ehkä siinä tapauksessa, että tekijä oikeasti olisi töninyt lapsen ulos junasta ja sen jälkeen polkenut tätä saappaallaan, niin että lapsi olisi saanut edes lieviä vammoja. Voi sitä syytteiden määrää, jos jokainen tuuppaisu, töniminen ja 'paiskaus' päätyisi poliisin tutkittavaksi.

Mutta sitten itse päivän puheenaiheeseen, vaunuissa olleen lapsen kidnappausyritykseen. Iltalehden mukaan isoäiti oli lastenrattaiden kanssa, kun kolme miestä tulee ja kaappaa vaunut. Tietojen mukaan isoäiti kamppaili miehiä vastaan ja nämä pakenivat huomattuaan lähistöllä vartijat. Iltasanomien versiossa puhutaan sieppausväitteestä ja todistajien puutteesta.

Kummallista, että itsestään rauennut tuuppaisutilanne(väite) on merkittävä rikos, mutta sattumalta purkautunut kaappausyritys(väite) on vain pikkujuttu. Vaikka en lapsia omaakaan, niin mielestäni on hirvittävää, että joukko miehiä tulee kaappaamaan vanhukselta vaunuissa olevan pienokaisen. Kuten sanottua, tahallista ja tahatonta tönimistä tapahtuu päivittäin ja tyttö selvisi vammoitta. Lapsen kaappaaminen on harvinaista, eikä missään mainittu, että vanhus olisi selvinnyt vammoitta (joskin näin oletan kuitenkin tapahtuneen). Tapahtuma jäi vain yritykseksi, joten on turha jossitella ja pohtia, mitä olisi tapahtunut, jos teko olisi onnistunut.

Molemmissa tapauksissa täytyy kuitenkin hieman kummastella poliisin tehottomuutta. Turvakameroiden kanssa tekemisissä olleena voinen sanoa, että ei kyllä mene montakaan minuuttia siihen, että saadaan onko tilanne tallentunut kameroille vaiko eikö. Eri asia sitten onkin, että pystytäänkö tallenteesta sanomaan mitään suuntaan tai toiseen. Toisaalta, parempi ensin tutkia kunnolla ja vasta sitten hutkia. Eipä minunkaan oikeastaan näistä aiheista kannattaisi mitään kirjoitella, kun en paikalla ole ollut, eikä tarkkaa selontekoa ole tarjoilla. Hyvä vaan, että molemmissa tapauksissa selvittiin ilman suurempia seurauksia.

Ehkäpä hiljennyn odottamaan tarkempia tietoja ja uusia rikoksia, joita näemmä väistämättä tässäkin maassa päivittäin tapahtunee.

-PYO
ps. Sieppausväitteen tekijät muuten olivat em. lähteiden mukaan tummia ulkomaalaisperäisiä. Mutta jätän sen tässä mainitsematta, etten leimaantuisi rasistiksi.

Afganibordelli

2009-05-13T21:37:00.002+03:00

Suomen valtio on rahoittanut Afganilaista vankilaa, jota on käytetty ihmiskauppaan. Veronmaksaja olen suorastaan iloinen, että rahojani ei käytetä täällä terveydenhuoltoon tai vanhustenhoitoon, tai koulutukseen, tai kulttuuriin, tai rikollisuuden ehkäisyyn, tai, tai, tai... Kyllä täällä omassa perälässämmekin käyttökohteita löytyy yllin kyllin. Miksi rahoitetaan ulkomaalaista vankilaa? Ilmeisesti Afganistanin heikko taloudellinen tilanne on johtanut siihen, että heillä ei ole varaa kustantaa omaa rikollisten sijoutuspaikkaa, jolloin rikas Suomi syytää varojansa tällaiseen avustukseen. Eikö Afganistanista muka löydy parempaa rahoituskohdetta, kuten vaikkapa sairaala tai koulu? Tosin uutisen mukaan "moni muukin Suomen rakennushankkeista Afganistanissa on mennyt pieleen". Loistavaa! Arvatenkin ratkaisuksi todetaan se, että pitää laittaa enemmän rahaa haisemaan, kun vähäinen määrä ei tuota haluttua tulosta.

Olipa kohde mikä hyvänsä, niin eikö kannattaisi hiukan katsoa miten se raha siellä päässä käytetään? Muistuupa mieleeni parin vuoden takainen mallisuoritus EU-varojen käytöstä. Raha on resurssi ja kun se käytetään yhteen kohteeseen, niin se on silloin pois jostain toisesta kohteesta. Vekkulia tässä on myös se, että jos yhtä rahaa (Esimerkiksi Suomen antama lahjoitus/tuki) käytetään tiettyyn kohteeseen, niin kyseiseen kohteeseen ei tarvitse käyttää toista rahaa. Eli, jos Suomi tukee sairaalatoimintaa, esim. toimittamalla Afganistaniin lääkkeitä, niin Afganistanin ei tarvitse käyttää verovarojaan lääkkeisiin, vaan he voivat käyttää verovaransa vankila/bordelli toimitiloihin. Tosin taas tarvitaan valvontaa, että lääkkeet menevät oikeasti sairaiden hoitoon, eivätkä palaa Suomen kaduille diilereiden kauppatavaraksi.

Rahan syytäminen kaukomaille, ja varsinkin sellaisiin maihin, joissa viranomaisvalvonta on melkoisen heikkoa, ei ole kovinkaan viisasta. Suomesta käsin valvominen on ongelmallista ja jos jokin menee metsään, niin syyllisten kiinnisaaminen on vaikeaa ja tilanteen korjaaminen hankalaa. Jos valvontaa ei voida kunnolla harrastaa, ei ole mitään takeita, että raha oikeasti menee hyötykäyttöön. Voidaan toki lähteä siitäkin, että harrastetaan hakuammuntaa ja toivotaan, että jokin tuettu kohde alkaisi tuottamaan vahingossa jotakin. Koska raha ei vieläkään kasva puussa, niin tässä ei ole paljoa järkeä. Ulkomaille(kin) syydettävä raha tulisi käyttää sellaisiin kohteisiin, joista voidaan olla varmoja, että niistä on selkeää hyötyä. Se, että esimerkiksi pitkällä tähtäimellä siitä olisi myös Suomelle hyötyä, on tietenkin vain plussaa. Ja tosiaan, selkeää hyötyä, ei ehkä-hyötyä tai vähä-hyötyä.

Vaikka humanitäärisestä avusta ei Suomelle ole välillistäkään hyötyä, niin kyllä sitä mielestäni tulisi kohtuudella harrastaa. Maailmassa on kuitenkin miljoonia huono-osaisia, eikä verorahoillani todellakaan voida auttaa heitä jokaista. Helpointa (ja täten halvinta) on auttaa lähimmäisiä. Tämä tarkoittaa siis oman maan heikko-osaisia. On jokseenkin kieroa, että Suomalaisia yrityksiä verotetaan niin pahasti, että he haluavat siirtää toimintansa Kiinaan ja samalla näillä verorahoilla tuetaan Kiinalaisia, ettei heidän tarvitsi käyttää lapsityövoimaa. Samalla täällä väki syrjäytyy, ammuskelee koululaisia, tappaa itsensä alkoholilla ja potee masennusta töissä. Se, että elintasomme on korkea, ei tarkoita sitä, että täällä olisi asiat kunnossa tai ihmisten olisi hyvä elää. Elintason ylläpito vaatii myös kustannuksia ja nämä kustannukset ovat suuria.

Rahaa tulisi käyttää harkiten. Tulisi miettiä, minne sitä kannattaa sijoittaa ja osa ehkä kannattaa laittaa säästöön pahan päivän varalle. Tämä ei ehkä koske ökyrikkaita, mutta Suomen valtio tuskin on ökyrikas, jos se joutuu ottamaan lainaa ja tekemään leikkauksia. Voidaankin hieman ihmetellä, miksi Suomi ottaa lainaa ja antaa osan rahasta pois ulkomaille. Toki erilaisiin kriisitilanteisiin tulisi yhteisöllisyyden nimissä antaa tukea. Esimerkiksi kaukoidässä taannoin riehunut Tsunami tai hiljattain Italiassa ollut maanjäristys olivat täysin väestöstä riippumattomia tapahtumia ja kaikki apu varmasti oli tervetullut, joskin Italialaiset mieluusti halusivat tulla toimeen omillaan, ilman muiden apua. Vaikka pidän Italialaista ylpeyttä jokseenkin epämiellyttävänä piirteenä, niin tällaisena se kuitenkin saisi tarttua muihinkin heikko-osaisiin. Sen sijaan, että näytetään kurjalta ja seistään koura ojossa, voitaisiin ottaa itseään niskasta kiinni ja nousta omin avuin seisomaan. Hidastahan se on ja tuen avulla onnistuu paremmin, mutta jos omasta päästä ei lähde mitään parantumisen tahtoa, niin hukkaanhan parantumiseen käytetyt varat menevät. Huonon tilanteen ylläpitäminen ei hyödytä ketään. Tulisi varmistaa, että rahalla saadaan tilanne korjattua, niin ettei huomenna tarvitsisi lähettää lisää rahaa. Tällaiseen tuhlailuun ei Suomella oikeasti ole varaa.

Palaanpa pikaisesti vielä tuohon alussa viitattuun uutiseen, koska tapahtumaan liittyy naisten pakottaminen prostituutioon. Tekona tämä on törkeää. Nyt, kun asiaa hieman tarkemmin ajattelin, niin melkoisesti ylittää ymmärrykseni. Ensinnäkään en millään jaksa uskoa, että nainen menisi omin tahdoin vankilaan, että voisi harjoittaa prostituutiota. Eli vapaaehtoisuudesta tuskin on kyse. Toisekseen en usko, että vankina oleva nainen saa kovinkaan hellää kohtelua kyseisessä paikassa. Tässä tapauksessa kyseessä on siis todellakin liikkumavapaudeltaan rajoitettu henkilö tiukassa valvonnassa, eikä mikään passiton ja kielitaidoton kotiorja (näitä vähättelemättä). Se, että kaikki tämä tapahtuu osin lain suomin turvin, eli vartijoilla on oikeus pitää vangit lukkojen takana, on täysin epäeettistä. Suomalaisena veronmaksajana ja täten tuon toiminnan tietämättömänä tukijana vaadin, että syylliset pannaan tilille korkeinta tahoa myöten. Vaadin myös, että uhreille maksetaan tuntuvat korvaukset kärsimyksestä. Luonnollisesti nämä korvaukset eivät ole lähtöisin Suomen tuista, eli minun veroeuroistani, vaan rikollisen toiminnan pyörittäijiltä, ketä sitten lienevätkään. Vaadin myös, että rikollisjärjestö palauttaa minun varani takaisin, mieluiten korkojen kera. Pistää suorastaan vihaksi, että joku on saavuttanut etua minun rahoillani ja kiinnijäädessään häneltä ei otettaisi tuota etua pois. Pitäisikö minun vain painaa asia villaisella ja unohtaa rahani, jotka 'halusin' käytettävän Afganistanin yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitoon?

Lopuksi täytyy ihmetellä, että missä ovat nyt ne kukkahattutädit ja feministit, kun heitä oikeasti tarvittaisiin? Sen sijaan, että heittelevät sensuuria internettiin ja päivittelevät naisten heikkoa asemaa työelämässä, niin voisivat käydä vähän Afganistanissa pistämässä vankiloita inhimilliseen kuntoon. Siellä naiset kärsivät oikeasti ja jonkin sortin hyvinvointityöryhmälle olisi oikeasti tarvetta, siis aikuisten oikeasti.

-PYO

Mediamanipulaatio

2009-02-17T15:56:00.004+02:00

Törmäsinpä tuossa sattumalta mielenkiintoiseen kuvaan. Siinä vertaillaan Ylen ja MTV3:n uutisia samasta aiheesta. Aiheena on Saksassa tapahtunut poliisien ja mielenosoittajien välinen yhteenotto. Ylen uutisesta ymmärtäisi, että äärikoikeistolaiset uusnatsit ovat riehuneet poliisien kanssa, mutta MTV3:n uutisesta voisi päätellä, että kyseessä on vasemmistoanarkistit. (Lisäksi toisessa uutisessa mainitaan, että maailmansodan aikaisessa kaupunkipommituksessa olisi kuollut n. 25000 ihmistä, toisessa luku taas on 20000, mutta neljäs/viidesosa sinne tai tänne, eihän kyseessä ole kuin ihmisiä...)

Enpä ota sen enempää kantaa, mikä on tilanteen oikea laita, mutta ihmettelen, miten on mahdollista, että samasta asiasta saadaan näin erilaiset tarinat. Jos aviopari kännispäissään riehuu kotonaan, saadaan varmasti erilaiset tarinat mieheltä ja vaimolta, eikä tarkkaa varmuutta saada, jos paikalla ei ole ollut muita. Em. uutisessa paikalla on kuitenkin ollut tuhansia ihmisiä ja todennäköisesti median edustajiakin todistamassa tapahtumaa, joten pitäisi olla melko selkeää, kuinka monta osapuolta rähinöihin osallistui.

Journalismiin, kuten oikeastaan mihin tahansa muuhunkin alaan, pätevät tietyt lait ja väljemmät eettiset säännöt. Journalistien liiton sivuilta löytyy journalistiseen työhön liittyviä ohjeita. Esimerkiksi "Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen", "Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin - myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu" ja "Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus". Ihan järkeenkäypiä ohjeita, mutta kuinka usein näitä päivittäin rikotaan? Enkä nyt tarkoita jotain pientä limukerhon harrastelehteä vaan valtakunnallisia ja puolueettomia tietolähteitä, joista päivittäin ihmiset imevät itseensä roppakaupalla ajankohtaista tietoa.

Mitä yleensä voidaan pitää luotettavana tai puolueettomana? Eipä oikeastaan mitään. Lähdekritiikkiä tulee olla ja tietoja tulee varmistaa eri paikoista. Nykyään on vaikea uskoa enää mihinkään, mutta samalla tietoa tulee joka tuutista ja ainakaan minulla ei ole aikaa ruveta tarkastelemaan kriittisesti jokaista vastaantulevaa uutista.

Jos luen uutisia päivittäin tietystä lähteestä, niin minulle muodostuu kyseisen lähteen luoma kuva maailmasta. Jos kyseinen kuva ei vastaa ihan todellisuutta, niin maailmankuvanikaan ei vastaa todellisuutta. Puolustuksena voisin sanoa, että asioiden todellinen mallintaminen on mahdotonta. Enhän minäkään tällä kirjoituksella voi luoda täysin paikkaansapitävää kuvaa median käyttäytymisestä. Tietyllä tasolla esimerkiksi uutisointiin pitää luottaa ja usein pieni sisäinen ääni herää, jos uutinen ei kuulosta todenmukaiselta. Täysin päättömät jutut yleensä voinee ohittaa siltä istumalta, mutta melkoisen realistiset epäeettisesti kirjoitetut uutiset menevät kyllä läpi, kun resurssien puutteen takia seula on pidettävä väljänä.

Luulisi, että valtakunnallinen media ei voisi näkyvyytensä ja markkina-asemansa takia toimia epäeettisesti. Luulisi, että verorahoilla tuettava media olisi puolueettomampi kuin sponsorirahalla pyörivä media. Luulisi, että missä tahansa työssä epäeettinen tai rikollinen toiminta johtaisi vaikeuksiin tulevaisuudessa alalla toimimissa. Näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan, kun lähes päivittäin voi lukea uutisen, joka kuvastaa tilanteen enemmän tai vähemmän todellisuudesta poikkeavalla tavalla. On toki kohtuutonta vaatia, että päätoimittaja lukisi ajatuksella jokaisen jutun, sekä tarkistaisi kaikki lähteet, että voisi kantaa vastuun lehden sisällöstä, mutta mielestäni ei ole kohtuutonta vaatia, että jälkikäteen ammattitoimittajaa rangaistaan siitä, ettei ole toiminut asiallisella tavalla. Nykyään vaan on niin, että vähän joka puuhassa saa töpeksiä ruhtinaallisesti, ennenkuin se edes ketään kiinnostaa ja mahdolliset seuraamukset ovat melkoisen minimaalisia. (Tosin joissain hommissa inhimillinen erehdys ajaa henkilön suoraan velkahelvettiin).

Jokaisella ihmisellä on mielipiteitä ja lähes jokaiseen asiaan ihmisellä on ennalta tietty näkemys. On inhmillistä, että henkilön maailmankatsomus vaikuttaa hänen toimiinsa. Sille nyt vaan ei voi mitään. Tosin henkilö voi yrittää olla mahdollisimman puolueeton ja tarvittaessa todeta, ettei ole jäävi käsittelemään asiaa. Tämä koskee toki muitakin aloja kuin journalismia, kuten vaikkapa tieteellistä tutkimusta. Niin tieteessä kuin journalismissa myös huolimattomuudesta tai väärinymmärryksestä saattaa seurata pieniä virheitä. Tällaiset virheet voidaan tietenkin antaa anteeksi ja ilkeästi väitän, että tätä hyväsydämisyyttä käytetään härskisti hyväksi tietyntyyppisessä mediassa. Myynti lisääntyy, kun kannessa on sensaatiouutinen, vaikka todellisuudessa tapahtumassa ei olisi mitään uutiskynnyksen ylittävää.

Suoranaista valehtelua ei kannata harrastaa, koska siitähän voi jäädä vaikka kiinni, mutta lievää (tai törkeää) harhaanjohtamista voidaan harrastaa eri tavoilla ilman kummempia sanktioita. Hyvin yleistä on esimerkiksi liioittelu, missä kärpäsestä tehdään härkänen. Kun oma perheenjäsen kertoo joutuneensa 'vaaratilanteeseen', niin yleensä kyseessä on ollut tilanne, jossa hengenlähtö tai vakava loukkaantuminen on ollut lähellä. Kun lehti kertoo missin, urheilijan, artistin, poliitikon tai muun (hiipumassa olevan) julkkiksen 'vaaratilanteesta' voi olla varma, että kyseessä on pahimmillaan pullaan tukehtuminen. Kun yksityiskohtia ei kerrota tai niitä hieman vääristellään, niin ainakin lyhyestä otsikosta saadaan melkoisen epärealistinen. Jos "Eläinlauma hyökkää lapsen kimppuun", niin lukija kuvittelee, että kyseessä on jokin yleisesti termiin 'eläin' liittyvä eläin, kuten esimerkiksi koira. Todellisuudessa eläimiä ovat ne hyttysetkin (ja samalla 17-vuotiaskin voi olla lapsi). Toimittajan pitää osata tiivistää asia yhteen otsikkoon, mutta jutun tulisi kuitenkin olla iskevä ja luoda mielenkiintoa. Parempi tiputtaa melko tarkkaan valitut sanat pois otsikosta, jotta tilanne vaikuttaa todellisuutta hurjemmalta.

Myös vähättelyllä voidaan mukavasti vääristellä uutista. Taas voidaan jättää muutama yksityiskohta pois ja saadaan jutusta melkoisen mielenkiintoinen. Muistuupa mieleeni jokin aika sitten tapahtunut välikohtaus, jossa "Vartijat mäiskivät teinejä lähijunassa". Tämä nyt on oikeastaan tyyppiesimerkki 'laatujournalismista' ja kelpaa hyvin jokaiseen tässä kirjoituksessa mainitsemaani kohtaan. Vähättelyn osalta jutusta oli jäänyt selvittämättä, mitä nämä teinit olivat hetkeä aikaisemmin tehneet. Valitettavasti en tähän hätään löytänyt linkkiä tapahtuman tutkintaan (todennäköisesti juurikin siitä syystä, että tulos ei ollut niin mediaseksikäs). Syynä rähinään ei tietenkään ollut se, että tylsistyneet vartijat päättivät värittää elämäänsä pamputtamalla satunnaista teiniä vaan se, että (muistini mukaan) kyseinen teini oli vahvassa humalatilassa syljeskellyt, huudellut, töninyt ja muutenkin häiriköinnyt kanssamatkustajia junassa. Sen sijaan, että olisi asiaa selvitelty enemmän, julkaistiin asiasta parin henkilön näkemyksen pohjalta uutinen. Uutisen luonne ei juurikaan vihjaillut, että tilanteessa saattaisi olla toinenkin puoli, vaan viesti oli selkeä: Vartijat mäiskivät ja rääkkäsivät itkevää teiniä.

Onneksi tukena oli video, josta näkyy tilanne osittain. Mitä tapahtui ennen videota tai sen jälkeen, ei tietenkään näy videolla, kuten ei myöskään se mitä tapahtuu kuvakulmien ulkopuolella. Elokuvissa näillä seikoilla hämätään katsojaa uskomaan mm. että näyttelijät ovat oikeasti jossain mielenkiintoisissa paikoissa, eivätkä vain studiossa. Videokaan ei siis ole mikään täysin luotettava lähde. Tässä tapauksessa video antoi kuitenkin melko selkeän kuvan niistä tapahtumista, mitä näkyi videolla. Jos haluaa nähdä vartijoiden mätkivän teinejä, niin videon voi tulkita sillä tavalla. Jos haluaa nähdä vartijat taltuttamassa häirikköä, niin videon voi tulkita myös siten. Tulkintoja on tuhansia ja kuka tahansa voi keksiä tyhjiin aukkoihin selityksiä, jotka kuulostavat uskottavilta. Kauhea älämölö oli kuitenkin ehtinyt syntyä ennenkuin joku oikeasti selvitti, mitä oli tapahtunut.

Jotta uutisoidut jutut vaikuttaisivat uskottavammilta, niiden tueksi pyydetään usein asiantuntijalausuntoja. Valitettavasti on asiantuntijoita ja 'asiantuntijoita'. Jos halutaan tietty mielipide asiaan, niin etsitään henkilö, jolla on sellainen mielipide. Tällöin ei ole niinkään väliä, mikä kyseisen henkilön status alalla. Kokenut ja arvostettu asiantuntijahan saattaisi sanoa jotain tylsää tai romahduttavaa.

Toisaalta, jos asiantuntijan kommentit ei miellytä voidaan asiantuntijan persoonaa hieman vääristää. Pienellä panettelulla tai sopivilla kuvaavilla sanoilla saadaan uskottavasta henkilöstä epäilyttävä ja pitkällä tähtäimellä pahamainen vihollinen. Ja toiseensuuntaan taas voidaan samoilla keinoilla tehdä piraattipedofiiliterrostikannibaalista kovinkin salonkikelpoinen. Mannerheimia voisi kuvata tuimana vanhana militaristina ja Jammu Siltavuorta kainoin silmin varustetuksi reppanaksi, jos haluaisi vääristää lukijan tunteita kyseistä henkilöä kohtaan. Samalla tavalla voidaan henkilöiden sijasta esimerkiksi yrityksiä, puolueita, järjestöjä yms. kuvata johdattelevasti. Tällainen ei oikeasti vaadi kuin yhden tarkkaan harkitun sanan sopivaan paikkaan.

Edellä on kuvattu jotain menetelmiä, millä toimittaja (ehkä tahtomattaankin) muokkaa lukijan/katsojan/kuuntelijan ymmärrystä asiasta. Yhdistämällä monia näitä menetelmiä hyvin varovaisesti uutisesta tulee erittäin uskottavan oloinen, mutta valitettavasti kovin vääristynyt. Onneksi on vaihtoehtoisia medioita, joista voinee etsiä lisätietoa. Pitää vain käyttää näitä hyödyksi, eikä tyytyä vain yhteen jumalalliseen totuuteen. Vaikka jokin lähde olisi historian saatossa osoittautunut luotettavaksi, niin se ei takaa sitä, että se aina olisi sitä.

Kiitos internetin lähes kuka tahansa voi hankkia hetkessä lisätietoa melkein mistä tahansa aiheesta. Asioiden vääristelystä ja harhaanjohtamisesta tulee vaikeampaa, kun tietoa on saatavilla joka puolelta. On kuitenkin huomattava, että liiallinen informaation määrä ei ole hyvästä. Ihmismieli ei ole kykenevä prosessoimaan kaikkea informaatiota, jolloin informaation tulva tukkii päättelykyvyn. Mutta kuka päättää, miten tietoa karsitaan? Päätänkö itse, mitä haluan lukea? Päättääkö toimittaja kirjoittaako aiheesta uutiseen? Päättääkö harmaa koneisto saako aiheesta keskustella? Saako tulevaisuudessa esimerkiksi jakaa tietoa pommeista ja kopiosuojauksista vai tehdäänkö siitä sensuurin avulla mahdotonta?

-PYO

Yhteiskunnan vihaaminen

2009-01-29T18:06:00.003+02:00

Hei sinä siinä, joka vihaat yhteiskuntaa! Juuri sinä. Sinä, joka inhoat yhteiskuntaa, poliisia, valtiota, armeijaaja vähän kaikkea muutakin. Sinä, joka kannatat anarkiaa ja jopa mellakoit kadulla. Tämä on kirjoitus juuri sinulle, ehkäpä jopa juuri sinun tekojesi innoittamana kirjoitettu.

Yhteiskunta mahdollistaa erinäisiä asioita. Ilman yhteiskuntaa sinunkin elämäsi olisi kohtuullisen köyhää ja kurjaa. Ilman yhteiskuntaa sinä todennäköisesti kykkisit alastomana metsässä ilman ruokaa samalla peläten, että piilopaikkaasi saattaa jonain päivänä tupsahtaa ilkeä korsto, joka orjuuttaa, raiskaa ja tappaa sinut. Karua liioittelua? Luepa lisää.

Yhteiskunta on ihmisten luoma liitto, jossa pelataan tietyillä pelisäännöillä. Sen sijaan, että jokainen on omillaan, ihmiset tukevat toisiaan erinäisissä asioissa, kuten ravinnossa ja turvallisuudessa. Fyysisesti voimakkaammat suojelevat heikompia ja näppärämmät kyhäävät tarvikkeita muidenkin käyttöön. Jotta yhteiskunta voisi toimia pitää olla tiettyjä sääntöjä, joiden mukaan yhteiskunnan asukit voivat elää keskenään. Tällaisia voisi olla vaikkapa, että voimakas ei saa ottaa väkisin näppärän tarvikkeita ja näppärän taas tulee antaa tarvike palkkioksi voimakkaan tarjoamasta avusta. Yhteiskunnalle annetaan jotain ja sieltä saadaan jotain. Näin se homma toimii, noin karkeasti ottaen.

Yhteiskunta on siitä ikävä, että jos haluat siihen kuulua, niin sinun pitää noudattaa yhteiskunnan sääntöjä. Aina säännöt eivät miellytä ja joskus onkin ihan aiheellista kapinoida sääntöjä vastaan ja vaatia niihin muutosta. Ihmiset ovat erilaisia ja ajattelevat eri tavoilla. Usein tuleekin ristiriitaisia käsityksiä siitä, mikä on Oikein tai Väärin. Tutkimuksilla voidaan selvittää, miten asioihin suhtaudutaan ja neuvottelemalla voidaan etsiä ratkaisua, joka hyödyttää yhteiskuntaa ja sen jäseniä. Optimiratkaisua ei kuitenkaan aina löydy ja usein joku on 'hävinnyt osapuoli'. Jos neuvottelu ei tuota tulosta, voidaan yrittää saada haluttu tulos jotain toista kautta. Pahimmillaan tarvitaan väkivaltainen vallankumous, että tietty yhteiskunnan ryhmittymä saavuttaa haluamansa asian.

Suomi on yhteiskunta. Suomi velvoittaa suomalaisia elämään tiettyjen sääntöjen mukaan ja antaa vastalahjana suomalaisille lukuisia hyötyjä. Säännöt on määritelty Suomen Laissa ja epäselvemmissä tapauksissa eriasteiset oikeudet tekevät tulkinnan tilanteen mukaan säännöistä. Merkittävimmät säännöt lienevät verojen maksaminen, toisen omaisuuden ja koskemattomuuden kunnioittaminen, sekä asevelvollisuus. Sääntöjen avulla voidaan ylläpitää järjestelmää, esimerkiksi turvaamalla sen olemassaolo.

Yhteiskunnan tarjoamia hyötyjä ovat vaikkapa nuo edellä mainitut toisen omaisuuden ja koskemattomuuden kunnioittamiset. Lisäksi on sananvapautta, sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa ja erinäisten asioiden, kuten kulttuurin, tieteen ja tuotannon ylläpitoa, organisointia ja tukemista. Yhteiskunta myös tuottaa melkoisesti kaikkea muutakin hyötyä, joka ei ole ihan yhtä näkyvää.

Puretaanpa hieman auki noita äsken mainittuja hyötyjä. Omaisuus ja koskemattomuus tulikin jo käsiteltyä, mutta pienenä sivuhuomautuksena voisi mainita, että pelkkä poliisitoiminnan olemassaolo toimii eräänlaisena pelotteena ja ennaltaehkäisee erinäisten rikosten sattumisen. Vaikka poliisisetä ei aktiivisesti ole paikalla estämässä tapahtumaa, niin hän silti saattaa estää sen. Esimerkiksi, sinulla on oikeus puhua vaikka minkälaista paskaa ja poliisisetä estää, että joku väkivaltainen yksilö ei tule vetämään sinua turpaan siitä hyvästä. Samalla tavalla, kuka tahansa voisi ottaa sinulta vaatteesi ja ravintosi, jos vain fyysisesti on siihen kykenevä, mutta yhteiskunta ei hyväksy sitä, joten rangaistuksen pelosta (ja toivonmukaan myös omantunnon takia) vain pieni osa väestä moista harrastaa.

Jos jäät heitteille, niin yhteiskunta on velvoitettu huolehtimaan ainakin pahimmista tarpeistasi. Eli jos satut jäämään työttömäksi tai synnyt vaikeastivammautuneeksi, niin sinun ei tarvitse ruveta myymään itseäsi tai ruveta rosvoksi, sillä elantosi on turvattu muilla keinoin. Jos leikeissä sattuu vahinko, niin lääkäritäti kyllä ottaa sen lasinsirun pois silmästä tai vauvan pois kohdusta. Ei tarvitse siis pelätä, vaan voi leikkiä ihan rauhassa (ja järjen kanssa). Yhteiskunta siis mahdollistaa ihmisille vastoinkäymisten aikana tukea ja turvaa, ainakin perustarpeiden täyttämiseksi.

Mitähän mahtaa olla kulttuurin, tieteen ja tuotannon ylläpito, organisointi ja tukeminen? Kulttuuriksi voidaan laskea vaikka suomen kieli. Ilman sitä esimerkiksi tämä kirjoitus ei ehkä aukeasi sinulle. Kieltä opetetaan siis kouluissa ja koulut ovat yhteiskunnan tarjoamia palveluita. Muita palveluita on esimerkiksi liikenteen organisoiminen, niin autoteillä, kuin tietoverkoissakin. Eli ilman yhteiskuntaa ei bitit juoksisi verkossa, eikä tämä teksti tulisi sinun luettavaksesi. Samalla tavalla kännykälläkään ei voisi soittaa kenellekään, koska yhteiskunta organisoi mm. tukiasemat ja taajuusalueet. Tiedemiehet käyttävät päivittäin paljon aikaa (ja rahaa), että yhteiskunnan jäsenet voisivat helpommin elää elämäänsä.

Viimeiseksi sananen tuotannosta. Tuotantoon kuuluu monia vaiheita. Esimerkiksi raaka-aineiden hankinta, jalostaminen ja muu käsittely jo ennenkuin itse tuotteesta voidaan edes puhuakaan. Todennäköisesti raaka-aineet eivät kasva tehtaan kellarissa, joten ne joudutaan kuskaamaan tehtaalle jostain muualta. Tehdas tuskin myöskään toimii yksin lihasvoimalla, joten energiaa joudutaan tuomaan myöskin tehtaalle. Jotta jotain voidaan siirtää paikasta toiseen tarvitaan siirtoväyliä, kuten autoteitä tai voimalinjoja. Tällaiset eivät kasvaa luontoon itsestään, vaan ne rakennetaan yhteiskunnan avulla. Vilja ehkä kasvaa pellolla itsestään, mutta itsestään se ei mene sinne kasvamaan (ainakaan tarvittavalla volyymilla). Eikä se vilja itsestään sieltä pellolta mene myllyyn ja muutu jauhoksi. Jauhot eivät myöskään sieltä myllystä vain valu kaupan tiskille, vaan kyllä ne joku sinne kuskaa.

Joku ehkä pohtii, että kaikki tämä ei ole yksin valtion hommaa. Valtio ei tosiaankaan hoida yksin kaikkea, mutta vaikka kyseessä olisikin yksityinen kuljetusfirma, niin tie ja polttoaine ovat kuljettamisen kannalta välttämättömiä ja yhteiskunnan tarjoamia. Ilman yhteiskunnan tukea yksityisten yritysten olisi siis pirun hankala toimia. Yhteiskunnalla on siis näppinsä pelissä vähän joka asiassa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Joku näkee vain pahan, toinen hyvän. Pitää avata silmät, katsoa ympärilleen ja tarvittaessa hieman etsiäkin, että tajuaa, mihin kaikkeen yhteiskunta vaikuttaa. Asioiden ajatteleminen muutamalta eri kantilta tuskin on myöskään pahitteeksi. Täydellistä yhteiskuntaa ei ole, eikä tule, mutta nykyiseen ei tarvitse tyytyä, vaan sitä voi ja tuleekin kehittää koko ajan (mielellään siis parempaan suuntaan). Nyt on hyvä hetki pohtia, että kuinka kiva olisi asua omassa piilossa metsän siimeksessä itsetehdyt vaatteet päällä ja maastosta löytyviä antimia syöden, sekä samalla toivoa, että mahdollinen toisen henkilön kohtaaminen ei johda omaan tuhoon. Sitä on elämä ilman yhteiskuntaa. Jos anarkia ja yhteiskunnan vastustaminen on ideologioitasi, niin mietipä vielä hetki, mitä oikein tavoittelet. Mieti myös pari hetkeä, ennen kuin alat tekemään toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

-PYO

Rikollisuuden luonne ja rangaistukset

2009-01-14T14:29:00.001+02:00

Esitän tässä karkean mallin rikollisuuden luonteesta ja sen inhimillistämisestä. Kaksijakoisessa mallissa toisella akselilla on rikoksen ymmärrettävyys ja toisella rikoksen hyväksyttävyys. Ymmärrettävyydellä tarkoitan sitä, että ymmärretään, miksi rikoksen tekijä teon tekee. Hyväksymisellä tarkoitan sitä, että hyväksytään moinen toiminta, vaikka se olisi vastoin lakia. Huomautan jo tässä, että jako ei ole täysin mustavalkoinen, vaan edellämainituilla akseleilla on monia arvoja.

Ymmärrettävää ja hyväksyttävää toimintaa voisi olla esimerkiksi keskellä yötä punaisia päin käveleminen (oletuksella, ettei autoja ole maailla halmeilla). Vihreän valon odottaminen ei hyödytä jalankulkijaa ollenkaan, mutta kuluttaa hänen aikaresurssejaan. Punaisia päin kulkeminen taas ei haittaa ketään. Auton alle jääminen haittaa, mutta oletan tässä, ettei sellaista tapahdu. Ymmärrettävä ja hyväksyttävä rikos, rike tai rikkomus ei mielestäni pitäisi olla lainvastaista. Esimerkin tapauksessa voitaisiin myös ajatella, että keskellä yötä valot olisivat aina vihreät jalankulkijoille.

Ymmärrettävää, muttei hyväksyttävää toiminta on esimerkiksi sellaista, että nälkiintymässä oleva henkilö varastaa itselleen ruokaa. Tässä oletuksena on tietenkin, että sosiaaliturvaa ei ole ja/tai henkilöllä ei ole muuta mahdollisuutta hankkia elantoa. Ymmärrettävää on, että henkilö haluaa turvata perustarpeensa eli ravinnonsaannin. Hyväksyttävää ei ole ottaa toisen omaisuutta, sillä tämä on toiselta pois tavalla tai toisella. Karkeasti ottaen sanoisin, että ymmärrettävyys toimii lieventävä asianhaarana. Kuinka paljon ymmärrettävyys sitten voi tapausta lieventää? Alempana hieman ajatuksia tästä.

Ei ymmärrettävää, mutta hyväksyttävää toimintaa en oikein keksinyt, mutta huonohkona esimerkkinä voisi käyttää esimerkiksi haukkumista. 'Ei haukku haavaa tee', kuuluu suomalainen sanonta. Vahinkoa ei siis synny, mutta suoranaista hyötyäkään ei haukkuja teostaan saa. Vahinkona tietenkin voidaan ajatella, että haukuttu loukkaantuu asiasta, mikä nykyään on jokseenkin yleistä, kun henkilöistä ja ryhmittymistä kirjoitetaan sitä sun tätä internetissä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että asiaton haukku menee sen verran ohi, ettei sitä tarvitse säikähtää ja kohdennettu haukku taas on ihan aiheellinen ja haukutun tulisi katsoa peiliin tekojaan yms. pohtien. Toiminta, jota ei voi ymmärtää, mutta voidaan hyväksyä menee kategoriaan, jossa teko on laillinen, mutta sitä tulisi hyvien käytäntöjen mukaan välttää.

Ei ymmärrettävää, eikä hyväksyttävää toimintaa on esimerkiksi satunnaisen henkilön pahoinpitely. Yleensä tällaisessa on taustalla jokin henkinen sairaus tai muu kummallinen patoutuma. Pahoinpidetylle koituu luonnollisestikin paljonkin haittaa teosta, eikä pahoinpitelijäkään tapahtumasta kostu. Kaipa tekijä saa siitä hyvänolontunteen tai muuta vastaavaa, mutta hyvänolontunteen voi saada muillakin konsteilla.

Ymmärrettävyyteen vaikuttaa siis yhteiskunnan rakenne, ihmisen perusluonne ja teosta saatava hyöty. Hyväksyttävyyteen vaikuttaa lähinnä ympäristölle koituvat seuraukset. Hyöty ja haitta toimivat omalta osaltaan siis mittareina. Esimerkiksi ryöstöä on vaikeampi ymmärtää, jos saatu saalis on pieni, mutta vaikka saalis olisi yhtä iso kuin valtion velka, niin ryöstö ei ole sen hyväksytympi. Mitä suurempi haitta teon 'uhrille' koituu, sitä vaikeampi tekoa on hyväksyä. Jos henkilöltä riistetään henki, niin tehtyä ei saada tekemättömäksi. Jos joku sotkee seinää spray-maalilla, hänet voidaan pistää siivoamaan sotku ja tilanne palaa suurinpiirtein samaksi kuin ennen tekoa. Jos yksikseni kotonani haukun verisesti marsilaisia, niin mitään vahinkoa ei synny, koska marsilaiset eivät herjojani edes kuule.

Tässä välissä on mainittava myös vahingon syntymisen ennaltaehkäisy. Jos tilastollisesti pystytään todentamaan, että liikenneonnettomuudet johtuvat liiallisesta nopeudesta tai holtittomasta ajotyylistä, on mielestäni kohtuullista, että liiallisesta nopeudesta tai holtittomasta ajotyylistä saa rankaista. Melkoisen typerää olisi, että odotettaisiin, että onnettomuus sattuisi, vaikka selvät merkit olisivat jo havaittavissa. Parempihan se on estää vahinko etukäteen, kunhan estäminen ei aiheuta suurempaa vahinkoa. Mutta onko kohtuullista rankaista samalla tavalla kuin henkilöä, jonka ajotapa on aiheuttanut traagisen onnettomuuden? Mielestäni ei, sillä aikuisen ihmisen tulisi olla vastuussa teoistaan. Jos henkilöllä oikeasti pysyy auto turvallisesti hanskassa huonommallakin kelillä, niin eihän siinä mitään. Veikkaanpa kuitenkin, että 90% hurjastelijoista on tätä mieltä omasta ajotaidostaan, vaikka näyttöä ei ole esittää. Toisaalta on turha syyttää keliä tai tietä, jos kuljettaja sitä ei ole huomioinut.

Palataanpa esittämääni malliin. Koska on melkoisen vaikea mitoittaa tiettyjä hyötyjä, kuten tuota pahoinpitelyn tuottamaan hyvänolontunnetta, sekä samoin on vaikea mitoittaa tiettyjä haittoja, kuten henkistä kärsimystä, ei mielestäni rangaistusta voida lineaarisesti suhteuttaa malliin. Mallilla voidaan kuitenkin jollain tasolla tarkasella, että onko jokin rikostyyppi vakavampi kuin toinen varsinkin, jos haitat ja hyödyt ovat mitattavissa samoilla mittareilla, kuten euromäärillä. Oma oikeustajuni pohjautuu tähän malliin ja kummaksun kovasti, jos hyväksyttävämmästä rikoksesta saa rankemman tuomion kuin vähemmän hyväksyttävästä.

Lopuksi vielä muutama sananen rangaistuksista. Vaikka henkilökohtaisella tasolla olen sitä mieltä, että tietyille henkilöille tai tietyistä rikoksista soisin kuolemanrangaistuksen, niin sitä ei mielestäni kuitenkaan voida sallia. Syyttömänä teloitettua on vaikea tuoda takaisin. En myöskään kannata mitään silpomisrangaistuksia tai nöyryyttämistä. Tällaiset eivät mielestäni kuulu nyky-yhteiskuntaan. Rangaistuksella on seuraavanlaiset tarkoitukset: 1) Korvata aiheutunut vahinko (mikäli mahdollista) ja 2) Ehkäistä mahdolliset tulevat rikokset.

Ykköskohta nyt lienee selvä, joskin voidaan miettiä onko järkevää, että auton polttanut anarkisti pistetään elinikäiseen velkaan yhden yön pöhköstä teosta. Veronmaksajana minua kyllä otta päähän kustantaa muiden hölmöilyjä, mutta em. henkilö muuttaa tapansa, niin hänelle voi olla mahdotonta aloittaa uutta elämää, jos on jo valmiiksi suurissa ongelmissa. Tämä taas johtaa ongelmien noidankehään, mitä ei rangaistusmallin tulisi tukea.

Kakkoskohta vaatii ehkä hieman aukipurkua. Yllä on jo kuvattu kuinka syy-seuraus-suhteen avulla voidaan rangaista jo syy-vaiheessa, ettei seurausta pääse syntymään. Rangaistus voi myös toimia pelotteena. Jossain (ei siis kaikissa) tilanteissa mahdollisen rikoksen tekijä saattaa punnita teon tuottavuutta ja kiinnijäämisriskiä, sekä siitä seuraavaa sanktiota. Ensinnäkin yleisen valvonnan ja rikosten tutkimisten tulisi olla sitä luokkaa, että selkeä kiinnijäämisriski on olemassa. Tämän jälkeen rangaistuksen tulisi olla sen verran tuntuva, että tekoa harkitseva päätyi tulokseen, jossa rikoksen tekemättä jättäminen on parempi vaihtoehto. Aina ei tekijä kuitenkaan mieti tekoaan, joten tämän seikan varaan rangaistusta ei voi jättää. On myös huomioitava, että rangaistuksen tulisi olla sen verran kohtuullinen, että tekijät saattavat ilmiantaa itsensä tai ainakin antautua ilman suurempaa vastarintaa. Jokainen voi kuvitella, millä keinoilla pyrkisi estämään vangitsemistaan, jos tulossa olisi sadan vuoden kakku. Ennaltaehkäisemiseen liittyy myös se fakta, että rikoksen tehnyt henkilö todennäköisesti tekee uuden rikoksen. Tällöin on ihan luonnollista, että rikoksen tekijöitä kontrolloidaan, jotta heidän ympäristöään voidaan suojella. On myöskin hyvä, että rangaistus on oikeasti rangaistus, mikä pistää tekijän miettimään, ettei halua sitä kokea uudestaan.

Tärkeää on toki rikollisten uudelleensopeuttaminen yhteiskuntaan, mutta liiallinen paapominen ei ole hyvästä. Ensinnäkin se vie varoja veronmaksajien pussista ja toiseksi, jos teosta ei seuraa selkeää rangaistusta jää pelote ja miettiminen vähemmälle. Tietty suhteellisuuden taju tulisi tässä säilyttää, vaikka minulle kuukausi linnassa saattaisi olla rankkakin kokemus, kurjemmista lähtökohdista tulevalle se saattaa olla melkoisen yhdentekevää. Tämä ei tarkoita sitä, että paremmista lähtökohdista tulevilla pitäisi olla muita lievemmät rangaistukset, vaan sitä, että skaala pitäisi olla sen verran korkealla, että rangaistus oikeasti olisi rangaistus karskimmallekin henkilölle.

Lopuksi voisin todeta, että hyvä lähtökohta laillisuudelle on, että henkilöt kykenevät erottamaan oikean väärästä ja kantavat vastuun valinnoistaan.

-PYO

Tasa-arvopoikkeama

2008-12-16T22:08:00.001+02:00

Tiede-lehdessä oli muutama numero sitten juttu naistähtitieteilijöistä. Samaisessa lehdessä oli myös kirja-arvostelu tai mainos (en muista kumpi) naisten saavutuksista tieteen alalla. Miksi juuri naisten? Talouselämässä (#43) oli mainoksia, missä yhtiöt toivottelivat hyvää joulua ja kertoivat laittavansa lahjoituksen lasten terveydenhuoltoon. Miksi juuri lasten? Yhteisvastuukeräyksen tämän kertainen keräyskohde on maahanmuuttajien työllistymisen parantaminen? Miksi juuri maahanmuuttajien?

Maailmassa on ollut myös miestutkijoita. Suomessa on myös sairaita täysi-ikäisiä ja työttömiä ei-maahanmuuttajia. Miksi näitä ei pidetä erityisasemassa? Pitääkö kuulua vähemmistöön, että saa jonkin erikoisstatuksen? (Onko naiset vähemmistö?) Pitääkö ylipäätänsä tiettyjä ryhmiä kohdella erityisesti? Pitääkö aina mainita henkilön taustaan liittyvä erikoispiirre, vaikka sillä ei sinänsä ole mitään vaikutusta itse teon suorittamisen kanssa? Se, että Anneli Jäätteenmäki oli Suomen ensimmäinen naispääministeri ei tee hänestä pääministerien joukossa kovinkaan kummoista tekijää. Se, että Beethoven sävelsi monta teosta, vaikka oli kuuro, tekee hänestä melkoisen kovan sällin (joskin hän muutenkin on säveltäjien joukosta melkoisen arvostettu tekijä).

Ymmärrän kyllä, että tieteessä miehillä on ollut paremmat lähtökohdat ja naistutkijoille ei ole oikein annettu arvostusta. Pitääkö silti erikseen nostaa esille juurikin tuo 'naiseus' tutkijan uralla? Eikö voitaisi mainita vain merkittäviä tutkijoita ja todeta, että siellä on naisiakin joukossa? Ymmärrän kyllä, että lapset ovat viattomia/avuttomia ja he ovat hyvä hyväntekeväisyyden kohde (itsekin olen keskittynyt lähinnä Lastenklinikoiden Kummit ry:n varojen kerryttämiseen), mutta miksei rahoja voisi laittaa yleisesti terveydenhuoltoon? Ymmärrän kyllä, että tummahipiäisen kielitaidottoman on vaikea löytää itselleen töitä Suomesta, mutta kyllä muidenkin on vaikea löytää työtä Suomesta. Eikö voitaisi laittaa varoja kaikkien työttömien työllistämiseksi? Voisikohan mahdollisesti samalla summalla työllistää helpommin kaksi suomensuomalaista, kuin yksi ulkosuomalainen? Eikö tämä olisi kokonaisuuden kannalta parempi tavoite? Taloudellisesti ainakin, mutta onko moraalisesti parempi työllistää vaikeammin työllistyvä?

Miksei kukaan kirjoita kuinka hienoja tekoja valkoinen 20-50 vuotias heteromies on saavuttanut, korostaen juurikin ihonväriä, ikää, seksuaalista suuntautumista ja sukupuolta? Olisiko tämä teos rodullisesti ja iällisesti rasistinen, sekä seksuaalisesti ja sukupuolellisesti syrjivä?

Miksei kerätä rahaa valkoisten 20-50 vuotiaiden heteromiesten työllistämiseen ja terveydenhuoltoon? Saavatko he jo muutenkin muka tarpeeksi rahaa? Onko heidän työttömyys ja sairastuminen jotenkin alempiarvoista kuin muiden vai voidaanko todeta, että heidän työttyömyydellä tai sairauksilla ei ole niin paljoa väliä kuin muiden?

Minä maksan (liikaa) veroja ja oletan, että ne menevät tasapuolisesti oikeisiin kohteisiin. Psykologinen tosiasia kuitenkin on, että ihminen haluaa tukea omia, joten kaipa minäkin alitajuisesti pidän valkoisia nuoria miehiä muita tärkeämpänä. Kyllähän omia pitää tukea varsinkin, jos se itseään hyödyttää. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että minä tuen omia, koska pidän heitä tärkeinä, en siksi, että se olisi tasa-arvon mukaista. Mielestäni on kovin kaksinaamaista puhua tasa-arvosta, jos sillä yritetään parantaa omien/omaa asemaa, eikä pyrkiä todelliseen tasa-arvoon. Kaipa positiivinen suosiminen on silti sallittua erinäisten syrjimisten kompensoimiseksi. Tosin tällöin myös positiivista suosimista tasapainottava antipositivismi on kai myös sallittua? Toivon totisesti, että ihmisiä ei asetettaisi erityisasemaan kumpaankaan suuntaan heidän iän, sukupuolen, taloudellisen tilanteen tai muun kontekstin kannalta merkityksettömättömän tekijän kannalta. Toki kyseiset tekijät tulisi kuitenkin huomioida, mikäli tällä on (oleellista) merkitystä esimerkiksi työtehtävän kannalta, kuten em. kielitaito.

Vaikka tässä olen kirjoitellut antipositivismista, niin taidanpa silti sortua suosimaan lasten terveydenhuoltoa, vaikka yleisempiäkin kohteita olisi...

-PYO
ps. miksihän naisten tekoja ylistävät kirjoitelmat ovat lähes poikkeuksetta naisten kirjoittamia?

Tyhmää tuutin täydeltä

2008-12-14T18:00:00.000+02:00

Vaikka asiallisia lähteitä en aiheesta omista, niin väitän silti, että jokainen ihminen on sanonut joskus jotain tyhmää (poislukien ehkä ne, jotka eivät ole koskaan sanoneet mitään). Tähän joukkoon mahtuu monta hyvin älykästäkin ihmistä. Voiko älykäs olla yhtäaikaa myös tyhmä?

Ihmiset eivät aina ajattele ihan täydellä teholla. Raskaan työpäivän jälkeen saattaa ärtymys olla sitä luokkaa, että suusta pääsee melko epäasiallisia kommentteja varsinkin, jos joku niitä oikein kerjää. Ennen aamukahvia ei suusta tule ulos muuta kuin murinaa. Humalassa tai korkeassa kuumeessa ajatus ei myöskään kulje ihan normaalilla nopeudella ja puhegeneraattori tuottaa vain sekavaa sammallusta. Normaaliolotilassa sanat taas välillä tulevat suusta ulos ajatusta nopeammin ja välillä ajatukset ovat pakostaankin sen verran sekavia, joten niiden kuvaaminen sanoilla toisille ihmisille on melkoisen hankalaa. Tekstiä tuottaessa eleet ja intonaatio jäävät luonnollisestikin vähemmälle, jolloin esimerkiksi ironian havaitseminen on vaikeaa. Lisäksi tekstistä usein puuttuu vuorovaikutus. Keskustellessa voi esittää tarkentavia kysymyksiä epäselviin asioihin liittyen, kun taas kirjoitusta lukiessa tekstin voi ymmärtää hyvinkin väärin. Harvempi sitä kirjoittaessaan pohtii, millä kaikilla tavoin tekstin voisi tulkita virheellisesti.

Aina ei aivokapasiteettia tule käytettyä täydellä teholla ja välillä ajatteluun käytettävä aika on melkoisen rajattu. Tietovisoissa ajan umpeutuessa alkaa paineet kasvamaan ja muutenkin esiintyminen jännittää. Tuolloin päässää pyörii vähän muutakin kuin oikeaan vastaukseen tarvittavat tiedot. Suusta saattaa silloin pulpahtaa ulos täysin onneton veikkaus ja laatupölynimuri jää voittamatta. Juontaja naureskelee kilpailijalle ja kotikatsomoissa ihmetellään, miten telkkariin aina päästetään kaikkein typerimmät ihmiset. Henkilöitä luokitellaan usein kärjistetysti tyhmiksi ja ei-tyhmiksi. Harvoin ketään kertaheitolla nostetaan fiksuksi, mutta yksi sammakko suusta, niin henkilöstä tulee hetkessä idiootti. Asiayhteyttä harvemmin otetaan huomioon ja leimaantuminen on hyvin pitkäaikaista.

Vaikka henkilö olisikin yleisesti ottaen ihan fiksu, niin hänellä ei välttämättä ole ymmärrystä tietyissä aihealueissa. Jos historia ja maantieto on hyvin hallussa, niin matematiikka ja fysiikka saattavat olla heikoilla pohjilla. Toki on heitäkin, jotka menestyvät koulussa pehmeissä ja kovissa tieteissä, siinä missä kielissäkin (ja kaiken huipuksi vieläpä taideaineissakin). Vaikka henkilö olisikin hyvin lahjakas ei hän siltikään tiedä tiettyjen aiheiden piiristä yhtään mitään. Jos jokin aihe ei ole kiinnostanut, niin sen parissa tuskin on tullut vietettyä paljoakaan aikaa. Tällöin aiheesta ei luonnollisestikaan kerry samaa määrää tietoa kuin henkilölle, joka päivittäin 'tuhlaa' aikaansa tähän kiinnostuksen kohteseen. Eri asia tietenkin on, kuinka paljon hyötyä sarjakuvahahmojen supervoimien tai tanssihittien kestojen tietämistä lopulta oikeastaan on.

Kysymys onkin, mitä keskiverto ihmisen pitäisi tietää? Mikä lasketaan yleissivistykseksi? Jos henkilöllä on vankka pohja kemiassa, voidaanko tällöin tinkiä psykologian tiedoista? Tulisiko huomioida henkilön lähtökohdat? Erityisesti nuorilla taas ei ole elämässä kertynyt sellaista kokemusta, jonka pohjalta asioita voisi ymmärtää laajemmin tai tarkemmin. Itse olen sen verta nuori, että on melko vaikea käsittää maailmansodan aikaista maailmaa, kun en tuolloin ole elänyt. Minun on myöskin vaikea käsittää elämää Kiinassa, kun en ole siellä ikinä käynyt. Mitä kauemmaksi aihe menee omasta elämästäni, sitä vähemmän tietoa omaan. Kyse ei ole vain ajasta ja paikasta, vaan myös esimerkiksi koulutuksesta ja harrastuksista. Minulla ei ole hajuakaan pitsinnypläyksestä tai kuviokellunnan säännöistä, kun en ole kummankaan kanssa koskaan ollut missään tekemisissä.

Asioista voi tietenkin ottaa selvää, varsinkin näin ihmeellisen internetin aikoina. Tosin aina ei ole aikaa ja kiinnostusta asioiden selvittelyyn. Joskus myös taidot tulevat vastaan. Esimerkiksi lievä lähdekritiikki tuntuu monilta unohtuvan. Hankitut tiedot myös katoavat ajan myötä. Joko katoavat muistista tai maailma muuttuu niin, ettei tieto pidä enää paikkaansa. Esimerkiksi osa ala-asteella opituista Euroopan valtioista on hajonnut, eikä kukaan sen jälkeen ole pakottanut syntyneitä valtioita opettelemaan. Koulumenestys ei siis ole välttämättä myöhemmissä elämänvaiheissa enää kovin validi älykkyyden mittari. Jossain määrin vierastan myös älykkyystestejä. Uskon, että ne ovat melko hyvin suuntaa-antavia, mutta samalla poikkeuksia saattaa esiintyä molempiin suuntiin. Matemaattisten ongelmien kanssa painineilla on varmasti parempi perustuntuma yksinkertaisiin laskutoimituksiin kuin sellaisilla henkilöillä, jotka eivät paljoa joudu numeroita pyörittelemään. Jostain muistan lukeneeni, että merkkikirjoitusta käyttävät henkilöt, kuten japanilaiset ja kiinalaiset, tunnistaisivat kuvioita paremmin, mikä helpottaa tiettyjen tehtävien hahmottamista. Testejä varten voi myös harjoitella, jolloin luonnollisestikin niissä pärjää paremmin.

Oli sitten kyse kokeesta tai ihan oikean elämän tilanteesta, sitä saattaa tietää vastauksen kysymykseen, mutta ei kuitenkaan osaa muotoilla sitä niin, että se ymmärrettäisiin oikein. Välillä kysymys taas saattaa olla epäkelpo, jolloin siihen ei voi vastata oikein. Tällöin lienee parempi olla vastaamatta kuin vastata väärin. Eräs uudempi sanonta kutakuin kuuluukin, että parempi olla hiljaa ja vaikuttaa typerältä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset. Välillä kyllä tuntuu kovasti siltä, että hyvin monet ihmiset voisivat mielummin pitää suunsa kiinni kuin ladella 'viisauksiaan' varsinkin, kun samalla viisaammat eivät saa sanomaansa perille. Eipä sisänsä, kyllähän sitä nyt typeryyksiä jaksaa kuunnella, mutta ongelmaksi typeryys muodostuu silloin, kun mennään sanoista tekoihin.

Tyhmistä teoista kuitenkin lisää joskus toiste.

Loppuun täytyy vielä muistuttaa, että kaikki eri mieltä olevat ovat tietenkin tieteellisesti todistetusti tyhmiä. Tällöin heidän kanssaan ei tarvitse oikeasti keskustella, vaan voi toistaa omia mantrojaan ja onanoida sille, kuinka oikeassa on aina ja iänkaikkisesti.

-PYO

Testi ja esittely

2008-12-03T20:53:00.007+02:00

Tämän kirjoituksen tarkoitus on lähinnä toimia testinä tulevien tekstien julkaisulle.

Pitkään olen harkinnut, että aloittaisin blogin pitämisen. Lueskeltuani tänään erinäisiä blogeja ja kommentteja totesin, että nyt pistän projektin eteenpäin. Enää en pyörittele ajatuksiani vain mielessäni, vaan jaan niitä eteenpäin.

Tässä blogissa tulen sen nimen mukaisesti käsittelemään jokseenkin arvelluttavaa materiaalia politiikkaan liittyen. Tarkoitukseni on lähinnä heitellä ilmaan ajatuksia ja herätellä 'nukkuvia' ihmisiä. Aikomuksenani ei ole testata laillisuuden rajoja tai ruveta vainoamaan ketään tiettyä yksittäistä tahoa (poislukien ministerit ja vastaavat). En toivo, enkä halua persoonalleni mitään julkisuutta, mutta unelmoin, että kirjoitukseni aktivoivat edes joitakuita ajattelemaan.

Innostukseni mukaan aion kirjoitella poliittisesta aktiivisuudesta, vaikuttamisesta ja kannanottojen muodostamisesta. Itseäni ei niinkään kiinnosta, onko joku asiasta mieltä X vai Y, jos hänen perustelunsa ovat kunnossa. Lisäksi arvostan henkilön mielipidettä huomattavasti enemmän, jos hän kykenee esittämään kantansa validisti, uskottavasti ja muutenkin sivistyneesti. Tulen myös heittämään erinäisiä kommentteja aiheisiin, jotka koen mielenkiintoisiksi.

Kirjoitustyylini tulee olemaan naseva, joskin pelkään, että ajatukseni rönsyilevät sinne tänne. Huumoria tulen viljelemään niin paljon kuin mahdollista ja oletan, että lukija on siunattu sellaisella aivokapasiteetilla, että hän kykenee erottamaan kokonaiskuvan tekstistä, eikä tartu vain tiettyyn yksityiskohtaan. Pyrin oikolukemaan tekstini ainakin kertaalleen ja pahoittelen jo tässä vaiheessa mahdollisia kirjoitusvirheitä. Kuten moni muukaan, minäkään en tee tätä työkseni, joten kovin aktiivisesti en tule kirjoituksia tuottamaan tai kommentteja lukemaan. Toivon silti, että ainakin näin alkuvaiheissa jokainen lukija heittää edes pienen kommentin, mikäli tekstin jaksaa loppuun asti lukea.

-PYO