Otaniemen teekkarimiesten mustanmaalausta

Naamakirjan kautta törmäsin Lotta Aarikan kirjoitukseen Otaniemen sukupuolittuneesta rakenteesta. Tuo on itseasiassa jatko pääkirjoitukselle, mutta linkkaan sen näin päin, koska itse luin nämä näin päin. Follow up -kirjoitukseen on lainattu kokemuksia monilta teekkarinaisilta. Luin noita hieman ristiriitaisin tuntein. Välillä tuntui, että kylläpä taas jaksetaan rutista pienistä ja välillä suorastaan otti päähän, että kulttuuri, josta minäkin olen kotoisin ja arvostan, on toisinaan noin syvältä. Kaikenkaikkiaan jäi kuitenkin enemmän vaikutelma, että yksittäistapauksista on otettu herne nenään joskus syystä, joskus syyttä.

En ole Otaniemessä koskaan asunut, mutta olen siellä pyörinyt sekä opiskelijana ja työntekijänä. Yritin löytää sukupuolijakaumaa, mutta paras mitä eteeni tuli oli HS:n sinkkunuorikartta-artikkeli.

Espoossa miesenemmistö on maan suurin, johtuneeko sitten Otaniemen teekkarikeskittymästä.

Tuo on arvailua, mutta ei välttämättä kovin huonoa sellaista. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kyseessä on HS, joten otsikointi ei tietenkään vastaa mittareita. Yksinasuva voi olla myös parisuhteessa. Pikainen haku löysi Espoon asukasrakennetta kuvaavan dokumentin samalta vuodelta (PDF). 16-19 vuotiaita Espoossa oli tuolloin 12 939 ja 20-34v. 53 652. Tuosta arvioiden 18-28 vuotiaita olisi n. 35000. Kokonaisuudessaan Espoosta löytyy 122 287 miestä ja 125 683 naista kyseiseltä vuodelta. Näiden tietojen varassa en kuitenkaan voi kummempia laskuja tehdä. Joka tapauksessa on aika turvallista sanoa, että Otaniemessä vallitsee äijäkulttuuri ja on vallinnut vuosikymmeniä. Merkittävänä syynä lienee vahva miesvaltaisuus alueella.

Opiskelijat ovat aika villejä ja Otaniemi on oikeastaan ainoa oikea kampus koko maassa, joten meno on sen mukaista. Kannattaa käydä nyt Wappuna siellä vähän vilkuilemassa menoa, niin saa paremman kuvan Otaniemen luonteesta. Kun soluasunto on täynnä äijiä, niin en yhtään ihmettele, jos siellä vallitsee äijämeininki. Jos koko kerros on täynnä äijiä, niin sama. Jos koko talo on täynnä äijiä, niin sama. Se, että tällaisista porukoista on sitten muodostunut virallisempia äijäpiirejä ei pitäisi olla ihmetys. Historia on täynnä äijäklubeja muodossa tai toisessa. Veljespiirissä on jotain, mitä on vaikea selittää, mutta se nyt vain on jotenkin tärkeää miesten mielenterveydelle, varsinkin nuorten joukossa, kun vielä ollaan villejä ja vapaita tekemään juttuja, joita ei sitten isänä enää oikein voi tehdä. En usko, että naiset kovin hyvin ymmärtävät tätä ilmiötä tai kykenevät siihen ottamaan osaa. Samalla tavalla uskoisin, että naisilla on samantyyppisiä mimmikerhoja, joita miehet eivät ymmärrä. Haluaisinko liittyä johonkin tuollaiseen mimmikerhoon? Tuskinpa. Haluaako joku nainen sitten liittyä äijäkerhoon? Näemmä. Nimimerkki kvartsi kysyy kommenttiosastolla:

1. Jos Sitsimiesliiton tai Luolamiesten kaltaisiin yhdistyksien edellytetään hyväksyvän myös naisjäseniä, puututaan silloin AYY:n yhdistysrekisterin toisen listan yhdistysten sisäiseen toimintaan. Miksi nämä kaksi tapausta eivät saisi valita jäseniään kuten parhaaksi katsovat?
2. Mainitset molemmissa postauksissasi verkostoitumismahdollisuudet osana yhdistysten toimintaa. Antamasi esimerkkijärjestöt eivät kuitenkaan selvästikään ole esimerkiksi Akustiikan aineopiskelijoihin verrattavissa oleva työelämälähtöinen yhdistys, jonka tehtävänä on selvästi pitää yhteyttä yritysmaailmaan ja verkostoitua alan sisällä. Kuitenkin verkostoitumista tapahtuu ”itsestään” epävirallisissakin porukoissa. Pitäisikö kaikkien järjestöjen olla avoimia kaikille jäsenille?

Tähän Aarikka (nim. lamaar) vastaa:

1. Minä en edellytä, minulla ei ole sitä valtaa. Minulla on tämä blogi. Se on minun valtani. [...]

2. Olet ihan oikeassa, että ammatillinen verkostoituminen tapahtuu varmaan ensisijaisesti killoissa ja ammattiainekerhoissa. Uskon kuitenkin, että kerhoilla ja niiden naiset ulossulkevalla rekrypolitiikalla on monia suoria ja epäsuoria vaikutuksia. Suoria vaikutuksia on mielestäni se, että miehet oppivat etsimään lahjakkuuksia ja hyviä tyyppejä vain toisista miehistä ja miehisestä olemisen tavasta – verkostoitumaan toisten miesten kanssa. Epäsuoria on esimerkiksi se, että tekniikan ala mielletään edelleen miesten alaksi. Yksin kerhot eivät toki selitä mitään näistä vaikutuksista, mutta ne ovat jokin osa – sellainen osa, joka olisi helposti muutettavissa jos vain haluttaisiin.

Tässä alkaa kiteytyä homman ydin. 1. kohdan perusteella äijäkerhot ovat yhdistyksiä, joilla on vapaus valita jäsenensä. Jos he haluavat olla miesjäsenistä koostuvia, niin heillä on se oikeus. Palaan kakkoskohtaan kohta.

Kuten olen monta kertaa sanonut, siinä ei ole mitään ongelmaa, jos kaveriporukat luovat sukupuolisesti homogeenisen porukan vaikka tuossa mainitsemassasi ”turva”-tarkoituksessa. Kuitenkin, edelleen: kun kyseessä on yhdistys, jossa asuu valtaa, ja joka ylläpitää teekkarikulttuurin kulmakiviä kuten wappulehtiä, se on mielestäni ongelma, että naiset kategorisesti suljetaan ulos.

Aarikan mielestä on siis täysin OK, jos äijät perustavat äijäkerhon, mutta siinä vaiheessa, kun äijäkerho saa suosiota ja sitä myöten näkyvyyttä, niin äijäkerhon sääntöjä tulisi muuttaa. Kommenttien perusteella sain kuitenkin sellaisen käsityksen, että naisia on mukana Wappu-lehtien toimituksessa, joten mitään kategorisesti ulossulkemista ei ole, vaikka olisivatkin siellä vähäpätöisissä rooleissa. Nimimerkki Ansku:

Näissä kommenteissa jatkuvasti nousee esiin omituinen argumentti, että on laillista perustaa yhdistyksiä, jotka ottavat jäsenikseen vain miehiä. Asian laillisuus ei tarkoita, että se olisi oikein ja ettei sitä voisi ylioppilaskunnan tasolla kyseenalaistaa.

On kyllä totta, että kaikki laillinen ei ole oikein ja kaikki laiton ei ole väärin. Mutta, kuten monet muutkin pintapuolikriitikot, Ansku ei esitä mitään rakentavaa ehdotusta, miten tilanne korjattaisiin. Suomi on yhdistysten luvattu maa ja vapaa yhteiskunta. En millään näe tässä tapauksessa syytä, miksi yhdistyslakia pitäisi muuttaa siten, että kaikki olisivat tervetulleita mihin tahansa yhdistykseen. Mitähän siitäkin tulisi jos suuri joukko ulkopuolisia liittyisi taloyhtiön yhdistykseen ja rupeisi harrastamaan mielivaltaista äänestämistä siellä? Mutta kurkataanpa nopeasti Aarikan oleellisimmat taustat.

• Aloitin opinnot Turun yliopistossa syksyllä 2007. Pääaineeni oli folkloristiikka
• Kandidaatintutkielma: ”Emmää sillai porii niinko puhu”. Porin murre puheessa tiedostettuna ja tiedostamattomana. (2011)
• Pro gradu -työ: “Mitä iloo siit o ko se o samallai kaikil”. Porilaissyntyiset ja Poriin muuttaneet nuoret aikuiset aluepuhekielen puhujina ja tarkastelijoina. (2014)
• Aloitin työt Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvonta-asiantuntijana elokuussa 2011.

Nämä nähdessäni hieman hämmästyin. Aarikka ei siis itse ole opiskellut Otaniemessä. Hän on AYY:n asiantuntija, ei opiskelija eikä yliopiston henkilökuntaa. Paikallisuudesta en tiedä, mutta veikkaan, ettei Aarikka asu Otaniemessä. Mielenkiintoisintahan tässä jupakassa on tietenkin se, että miten folkloristiikan kandista tulee asiantuntija edunvalvonnassa. Aarikka mainitsee kesätyökokemuksensa ammattiliitosta, mutta se on samalta vuodelta kuin tuo asiantuntijapesti. Itselläni on omalta alalta maisteritason koulutus ja n. 10 vuotta työkokemusta. Pidän itseäni asiantuntijana, mutta vain hyvin suppealta osalta tuota alaa. Ehkäpä asiantuntijalla on kaksi eri merkitystä. Enpä mene siihen kuitenkaan enempää sillä, asiat keksutelevat, eivät ihmiset. Näen kuitenkin oleelliseksi mainita, että Aarikan kokemukset Otaniemestä perustuvat AYY-toiminnan kautta tapahtuneisiin. Näistä Aarikka kertoo itse pääkirjoituksessaan.

Ihminen, joka on viettänyt kanssani 15 minuuttia tietää, että huumorintajuni on mauton ja kiroiluni sujuvaa.

Ah, ainakin joltain osalta ollaan samalla viivalla, joskin huumorini on myös maukasta useasti.

Kun aloitin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa meni jonkin aikaa, että äkkäsin kerhojen olemassaolon. Ensimmäinen ajatukseni niistä kuultuani oli ”mitä vittua, 2010-luvulla srsly dudes?!?!”, mutta en sanonut mitään. Olin 23-vuotias humanistinainen Turusta. En kokenut, että minulla on oikeus arvostella.

Luulisi, että AYY-yhdistykset äkkäisi heti ensimmäisenä päivänä, tai todennäköisemmin, jopa siinä vaiheessa kun scouttaa tulevaa työnantajaansa. Hieman outoa muuten, että Aarikan mainitsemia Sitsimiesliittoa taikka Luolamiehiä ei löydy tuosta listasta. Julkku kyllä löytyy. Julkku siis julkaisee joka toinen vuosi tuollaista Wappu-lehteä. Joka toinen vuosi Wappu-lehtenä on ÄPY, johon liittyvää yhdistystä en pikavilkaisulla löytänyt. Kaipa kaikilla on oikeus arvostella, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi uskottavuutta. Jos luonnontieteilijä Espoosta rupeisi arvostelemaan Turkulaisen humanistisen yliopistöjärjestön toimintaa, niin tuskinpa nuo sitä kovin vakavissaan ottaisivat.

Kun vuonna 2012 kuulin järkevän ja skarpin luolamiehen suusta sanat:”Ootteko te koskaan lukeneet sellasia wappulehtiä, jota naiset on tehneet? Ne on kaikki aivan paskoja!”, istuin sohvannurkassa täysin typertyneenä. Olen palannut tuohon hetkeen ajatuksissani monta kertaa. Jos nyt olisin samassa tilanteessa sanoisin tuolle miehelle, että ymmärtääkö hän juuri käytännössä sanoneensa, että minulla ei ole huumorintajua, koska olen nainen.

Ottamatta nyt juurikaan kantaa siihen ovatko Wappulehdet keskimäärin epäpaskoja, niin täytyy tunnustaa, että en ollenkaan tiedä olenko lukenut naisten tekemiä Wappulehtiä. Tuskinpa itse eroa huomaisin. Huomaan kuitenkin eron luolamiehen ja Aarikan sanomissa. Nyt seuraa viikon lukijatehtävä, etsi yksi ero seuraavista väittämistä. Luolamies: "tähän mennessä naisten tekemät Wappulehdet ovat olleet paskoja". Aarikka: "sinulla ei ole huumorintajua, koska olet nainen".  

Aloin ymmärtää, miten syvällä asenteet ja stereotypiat ”naisesta” istuvat, ja miten niiden annetaan elää ja rehottaa. Miten ne työelämään siirtyessä minnekään katoaisivat?

Insinöörinä kysynkin, no miten syvällä ne sitten istuvat? Saisiko jotain numeroita, niin ymmärtäisin paremmin? Enpä tietenkään saa, sillä Aarikka edustaa humanistista linjaa, jossa voidaan sanoa jonkin olevan enemmän kuin jokin, mutta sitä ei tarvitse perustella, että millä mittarilla moinen päätelmä on muodostettu. Ajatus siitä, että opiskeluaikoina muodostetut asenteet eivät myöhemmin poistuisi on täysin mielipuolinen. Vaikka kuinka moni on ollut opiskeluaikanaan fiksu ja poliitiikan suhteen asiantunteva. Mutta mites sitten kävikään, kun ikää tuli lisää ja työelämä toi todellisuuden eteen?

Olen tutustunut työni kautta moniin viisaisiin ja humaaneihin herrakerholaisiin. Olen käynyt heidän kanssaan vuosien varrella pitkiä ja väsyttäviä keskusteluja siitä, miksi kerhot eivät vieläkään rekrytoi naisia. Argumentit kiertävät kehää ja toistuvat sanasta sanaan niin samankaltaisina, että niistä oli aika helppo kirjoittaa tällainen excel.

Paitsi, että tuo ei ole excel, vaan Google Sheets-taulukko/spreadsheet. Kuulostan ehkä pikkutarkalta, mutta sitä insinöörityössä vaaditaan. Pienet yksityiskohdat ovat insinööreille lähes elämäntapa. Jälleen kerran tulee mieleen sellainen, ettei Aarikka ihan ymmärrä kritisoimaansa. Palaan tuohon "exceliin" lopuksi (en ole sitä tätä kirjoittaessa tarkemmin vielä katsonutkaan).

Suurimpana ongelmana näen sen, että mieskerhot ja miesnormatiivinen kulttuuri Otaniemessä on tabu. Kaikki keskustelunavaukseni keskustelukumppanini sukupuoleen tai asemaan katsomatta alkavat olkien yli vilkaisulla, sen tarkistamisella, että kuka kuulee.

Kovin värikästä kieltä. Mieskerhoista en niin osaa sanoa, kun en heidän toimintaansa tunne (kerran eksyin johonkin salakappaan otaniemessä, mutta tuosta tapauksesta ei ole niin selkeää muistikuvaa, että osaisin sanoa ketkä sitä pyörittivät). Miesnormatiivinen kulttuuri on kyllä tunnistettu ja tunnustettu asia Otaniemessä, TKK:lla ja Aallossa. Ainakaan oman kokemani perusteella mistään tabusta ei ole kyse.

Asiasta keskusteleminen pelätään otettavan kerhojen parissa sodanjulistuksena, ahdisteluna ja painostamisena. Koska kerhoilla on kiistatta valtaa ja niissä toimii yhteisön arvostamia jäseniä, kaikenmoista skismaa ja paskamyrskyä halutaan vältellä. 

Nyt alkaa mennä jo hieman salaliittoteorian puolelle. Kaipa kerhoilla on jotain valtaa, mutta onhan heillä vastuutakin. Mistään suuresta vallasta ei kuitenkaan ole kyse. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että kyseessä on kerho, johon jäsenet kutsutaan hyväveliverkostosta. Vaikka olisit miessukupuolinen, niin ei kerhoon pääsemisestä kannata unelmoida ilman suhteita. Myös yhteisön arvostus on kovin kyseenalainen käsite. En oikeasti osaa nimetä yhtäkään yhdistyshenkilöä nimeltä pl. AYY-henkilöstö yms. Otaniemessä toimii liuta erinäiköisiä kerhoja, yhdistyksiä, kiltoja ja mitä lie. Kuten nimimerkki kvartsi aiemmin totesi, niin tuollaiset pidetään-hauskaa-kerhot eivät ole siellä (työpaikka)verkostoitumisen pääjoukossa. Ja onhan muitakin tapoja verkostoitua, itse olen löytänyt tuttuni lähes täysin yliopistokerhojen ulkopuolelta. Voi olla, että heillä on illuminatiin yhteyksiä ja salakavalasti he antavat kuvan minulle, että heillä ei ole vaikutusvaltaa, mutta en tällaisille teorioille anna paljoa painoarvoa. Jotenkin tässä annetaan Wappulehdelle helkkarin moinen painoarvo. Mikähän lie moisten levikki? Ja tuskin työnantaja katsoo positiiviseksi, jos CV:ssä lukee salakapakan pitäjä ja huumorilehden pakinoitsija.

Otaniemi ja sen opiskelijakulttuuri on monessa mielessä outo rinnakkaistodellisuus. Rakastan teekkarikylän kyläkulttuuria, jossa naapuria moikataan ja tippuneet avaimet ja hukkuneet kengät löytävät FB-ryhmän kautta omistajansa. Arvostan ja ihailen teekkareiden tekemisen meininkiä, analyyttistä ajattelua ja kieli poskessa kujeilua.

Jes!

Kaikki nämä hyvät asiat saavat minut entistä ahdistuneemmaksi siitä, että herrakerhot ovat normaaleja. Ne hyväksytään, koska teekkarinaiset eivät koe voivansa vaikuttaa tilanteeseen. Ja tämän teekkareille ominaisen pragmaattisen ”tosiasioiden hyväksymisen” he kantavat mukanaan työelämään, joka palkitsee heidät pienemmällä palkalla ja heikommilla etenemismahdollisuuksilla kuin mieskollegansa.

Hei nyt oikeesti! Se, että pieni osa äijälän kerhoista on äijäkerhoja ei kyllä tarkoita sitä, että teekkarinaiset olisivat alistettuja niin pahasti, että vammautuvat loppuelämäkseen. Tällainen propaganda alkaa mennä samalle tasolla kuin Ameriikoissa aikoinaan syytettiin Heavy Rock-musiikkia nuorten pahoinvoinnista. Kun huomio kiinnitetään johonkin täysin sivuseikkaan, niin itse pääilmiö jää elämään ja pahimmassa tapauksessa vahvistuu. Itse kiinnittäisin enemmän huomiota esim. seuraaviin: a) palkkaako yliopisto sopivassa suhteessa myös vähemmistön edustajia. b) suosittelevatko proffat sopivassa suhteessa myös vähemmistön edustajia. c) onko kiltatoiminnassa sopivassa suhteessa myös vähemmistön edustajia. d) onko yliopiston linjaus nollatoleranssi syrjinnälle. Myönnän, että sopivassa suhteessa on epämääräinen käsite, mutta minulle ei makseta tarkemman määritelmän tekemisestä. Sitä varten on joukko byrokraatteja, jotka nostavat liksaa.

Minä olen tehnyt sitä, mitä yhteisön ulkopuolisena sisäjäsenenä voin: olen haastanut kerholaisia ja miehiä kohtaamaan ja myöntämään tämän vääryyden ja toimimaan sen korjaamiseksi.

Todennäköisesti tämä on vain pahentanut asiaa. Se, että (täysin) ulkopuolinen henkilö tulee sanomaan toisille, että toimitte väärin - kyllä minä tiedän paremmin, ei useinkaan johda avoimuuteen vaan tiukempaan poteroitumiseen.

Olen yrittänyt kannustaa ja voimauttaa asian tolaan tottuneita naisia vaatimaan oikeudenmukaista kohtelua ja tasavertaista paikkaa teekkariyhteisössä. Olen päättänyt, etten kilistä lasia kummassakaan kerhotilassa – tällä en oleta olevan mitään merkitystä, mutta se on itselleni symbolisesti tärkeää. 

Tässä sentään kaksi erittäin hyvää toimintaperiaatetta. Mikäli kohtelu ei miellytä, vaatikaa parempaa. Pitäkää huolta omista oikeuksistanne. Boikotoikaa tahoja, jotka mielestänne tekevät väärin. Nämä toimivat oikeastaan kaikkeen. Nimimerkki Jukka:

Voisiko historian aikana kehitetyn hienon kulttuurin lytistämisen sijaan kehittää naisten tai tasa-arvoon perustuvaa lehtitoimintaa? Kai kuka tahansa porukka saa alkaa julkaista lehteä ja kasvattaa sen brandia vapaasti kohti teekkariutta. Mkset valittamisen sijaan tee näin?

Tämä on vapaan kapitalismin hienoimpia puolia. Sinulla on täysi oikeus tuoda markkinoille parempi tuote. Siis jos vain tahtoa ja taitoa riittää... siihenhän homma usein kuseekin. Kyllähän se on helppo kotisohvalta huudella, kun lätkäjoukkue ei osaa tehdä maaleja, mutta jos pitäisi itse laittaa luistimet jalkaan, niin alkaakin löytyä rannevikaa, ikää, heikkoa taustaa, parempaa tekemistä jne. jne. jne.

Että miksi minä en tee wappulehteä? No koska minä en ole teekkari, enkä halua tehdä wappulehteä.

Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Jos ei ole intoa tehdä työtä vaikuttavuuden eteen, niin ei sitä tule saamaan (paitsi ehkä tuurilla tai rahalla).

Lisäksi haluan painottaa, että minä en lyttää mitään enkä ketään. Sellaista ei tekstistäni voi pahalla tahdollaankaan lukea. Arvostan teekkarikulttuuria ja sen perinteitä. En arvosta sukupuoleen perustuvaa järjestelmällistä syrjintää vuonna 2015.

Arvostat teekkarikulttuuria, mutta vain hyviltä puolin. Kirjoituksessa mainitset skarpin luolamiehen, joka puhuu mielestäsi sontaa. Kyllä minä tuon nyt ilman pahaakin tahtoa tulkitsen kyseisen yksilön lyttäämiseksi. Ei sen puoleen, kyseinen yksilö vaikuttaa puheidensa perusteella virstapäältä, joten lyttääminen on ihan oikeutettua/aiheellista. Miksi väittää, ettei moista tee, kun tekee ja ihan hyvästä syystä? Siltoja ei rakenneta epärehellisyydellä. Nimimerkki Malja:

Mikset kirjoittanut yhtä pitkää kirjoitusta siinä tapauksessa miesten pakollisesta asepalveluksesta?

Aarikka:

En kirjoittanut miesten pakollisesta asepalveluksesta, sillä sen puolesta puhuvat jo monet. Tämän puolesta ei puhunut kukaan.

Heh. Ymmärrettävistä syistä Aarikalla sattui tässä pieni lapsus. Kyseessähän siis on vastustamisesta, ei puolestapuhumisesta, kummassakin tapauksessa. Itse olen tehnyt (löyhän) periaattellisen päätöksen, etten ota tosissaan ketään tasa-arvon puolesta puhujaa, jos varusmiespalvelus ei ole kärkisijoilla agendoissa. Selkämpää, vaikuttavampaa ja helpommin korjattavaa epätasa-arvoilmiötä saa kyllä hakea. Mutta hei, kyseessähän on perinne (YT-video). On muuten aika vaikea sanoa, kumpi järkytti enemmän; se, että Stubb sanoi tuon ihan oikeasti ääneen televisiohaastattelussa vai se, että tuon videon julkitulon jälkeen joku vielä äänesti Stubbia. Nyt tulin ajatelleeksi sitäkin, että eipä tuota sairasta kommenttia ole juurikaan ruodittu julkisuudessa. Miksei? Kun joku nobodynäyttelijä kertoo mielipiteensä, niin se päätyy Hesariin, mutta kun pääministerin mielipide on kuin jonkun 50-luvun punaniskan suusta, niin ollaan hiljaa. Outoa...

Mutta katsotaanpa nyt, mitä tuolta "excelistä" löytyy.

Jos kerhoissa olisi naisia, kaikki harrastaisivat seksiä keskenään, mikä pilaisi tunnelman.

Ooookkkeeeejj... Katsotaanpa, mitä muuta "excelistä" löytyy.

Maailmassa on jo tosi paljon kerhoja miehille ja naisille, eikö miehille saa jäädä muutama?

- Saa toki, jos haluamme tukea sukupuolten välistä segregaatiota ja vahvistaa rakenteita, jotka aiheuttavat sukupuolista syrjintää. Jos kuitenkin kannatamme ihmisten tasa-arvoa sekä opiskelijayhteisössä että työelämässä, emme voi pitää perusteltuna järjestäytynyttä ja teekkarikulttuurissa arvostettua toimintaa, joka johtaa sukupuolien väliseen epätasa-arvoon.

Ensinnäkin, lähde kiitos! Onko olemassa jokin tutkimustulos, jonka mukaan opiskelijoiden rajoitetun joukon kerho aiheuttaisi myöhemmin epätasa-arvoa. Mielellään sellainen tutkimus, jossa yksi kerho aiheuttaa suuren yhteisön joukossa tätä ilmiötä, mutta tyydyn kuitenkin edes sellaiseen tutkimukseen, jossa ilmiö osoitetaan toteen edes kerhon jäsenten kohdalla. Toiseksi, ihminen koostuu muistakin attribuuteista kuin vain sukupuoli. Kuinka monen attribuutin perusteella pitää olla valmis joustamaan yhdistystoiminnassa, että ollaan reiluja. Jos 100 kuulapäätä liittyy somalijärjestöön ja terrorisoi äänestykset viemäriin, niin olisiko se kiva ja kaunis tulevaisuus?

Pitäisikö sitten myös mies- ja naiskuoroihin ottaa molempia sukupuolia? Mihin tämä loppuu?
-Yhdistyksissä kuten kuoroissa sukupuolisegregaatio on perusteltua, sillä sukupuoli vaikuttaa suoraan niiden toiminnan päätarkoitukseen (kuorolaulu: mies- ja naisäänialat). Vappulehtiä toimittavista ja teekkarikulttuuria ylläpitävistä kerhoista ei voi kuitenkaan sanoa samaa.

Eihän ääniala ole välttämättä sukupuoleen sidottu, mutta ehkä se menee hieman saivartelun puolelle. Jos Wappulehdet edustavat äijä-huumoria, niin eikös silloin äijämäisyys ole yhtälailla perusteltua kuin kuorossakin?

Naisilla on myös omia kerhoja, miksi syrjintä ei ole niiden kohdalla huono juttu?

-On totta, että tiettävästi on olemassa ainakin yksi vain naisia kutsumenettelyllä valitseva kerho, Suokanat. Kyseinen kerho on kuitenkin huomattavasti toiminnaltaan löyhempi (se ei julkaise lehteä, sen tunnuksia ei mielletä "teekkariuden tunnuksiksi", se ei ylläpidä kerhotilaa). Keskustelu kerhotoiminnan sukupuolisegregaatiosta koskee silti yhtälailla tätä kerhoa.

Kuten edellä mainitsin, niin kerhon laajuuden ei pitäisi olla peruste puuttua sen toimitapoihin ulkoapäin. Rivien välistä olen lukevinani, että Aarikka ei pidä Suokanojen toimintaa, niin pahana kuin äijäkerhojen. Onkohan Aarikka käynyt haastamassa Suokanakerholaisia?

...eihän tällä toiminnalla oikeasti ole mitään merkitystä - ei me täällä mitään työpaikkoja tai luottamustoimia jaeta

-Jokainen Otaniemessä opiskellut ja teekkariyhteisöön kuuluva tietää, että Kerhoilla on valtavasti merkitystä ja kunnioitusta. On totta, että on vaikea osoittaa, miten kerhojen kautta verkostoituminen yksilöä esimerkiksi työelämässä hyödyttää. Siitä huolimatta on valheellista väittää, että kerhoilla ei olisi mitään merkitystä.

Jos ei vielä tullut selväksi, niin olen opiskellut Otaniemessä ja ainakin jossain määrin kuulunut teekkariyhteisöön. En pidä kerhoja mitenkään merkityksellisinä tai kunnioitettavana. Tokihan parina ekana opiskeluvuotena on aika ihailtavaa, että toisilla hienot haalarit ja bileet joka pe, la ja su, mutta sen jälkeen ihailu kyllä katoaa nopeasti. Aarikka ei ole opiskellut Otaniemessä, eikä kuulu teekkariyhteisöön. Ymmärtääkseni Aarikalla ei ole juurikaan kokemusta yrityspuolelta rekrytoinnista. Hänellä ei siis ole mitään kokemusta tai tuntemusta asiasta, mistä hän yllä kirjoittaa. Hän myöskin tunnustaa, ettei omista mitään evidenssiä puhumansa ilmiön suhteen. Tämä ei kuitenkaan estä häntä tekemästä melkoisen kovaa väittämää.

...tää on vaan kateellisten itkemistä. Onhan tuolla valtavasti miehiäkin, joita ei kutsuta jäseniksi!

-Kutsumenettelyllä jäsenensä valitsevista kerhoista voi olla montaa mieltä ja on totta, että ulkopuolelle jää paljon miehiäkin. Tämä on kuitenkin kokonaan toinen keskustelu. Me haluamme puhua nyt siitä, että kerhojen toiminna ulkopuolelle jätetään järjestelmällisesti kokonainen joukko ihmisiä yksinkertaisesti yhden ominaisuuden vuoksi - he sattuvat olemaan naisia. Tähän ominaisuuteen - sukupuoleensa - kukaan ei voi vaikuttaa, ja sen perusteella kategorisesti ulkopuolelle jättäminen on yksinkertaisesti sukupuoleen perustuvaa järjestelmällistä syrjintää, eikä se siitä muuksi toivomalla muutu.

Kokonaan toinen keskustelu? Eikö jäsenvalintamenettely muka liity jäsenvalintamenettelyyn? Vai onko tarkoitus, että keskustellaan asiasta vain yhdestä näkökulmasta? Jos nyt lähdetään kategorisoimaan, niin käytetään hihasta vedettyä lukua 1/3 kuvaamaan teekkarinaisten määrä Otaniemessä. Wikipedian mukaan TKK:lla opiskeli silloisina aikoina 15 000 opiskelijaa/jatko-opiskelijaa. Luku kuulostaa hurjalta, mutta muut mainitut luvut vaikuttavat uskottavilta. Ehkä jatko-opiskelijoiden määrä jotenkin vääristää tulosta. En tiedä. Käytän silti tuota, koska parempaa lukua ei ole tarjoilla. Tällä periaatteella miehiä olisi siis 10 000 ja naisia 5000 opiskelijaa. En ole äijäkerhoon kuulunut, mutta veikataanpa nyt, että moiseen kuuluisi jopa 15 henkeä. Näistä siis 5 tulisi olla naisia, jos mennään suhteutettuna. Vääryyttä kokee siis nuo viisi naista, joiden sijasta onkin valittu mies. Promille naispuolisista opiskelijoista joutuu syrjinnän kohteeksi. Kamalaa!

Samaan aikaan toisaalla. 30 vuotta täyttäneiden miesten ikäluokasta varusmiespalveluksen on suorittanutviime vuosina yli 75 %. Tämän lisäksi on siviilipalvelusmiehet ja totaalikieltäytyjämiehet. Ilmeisesti se, että 75% miehistä pakotetaan SA INT -kerhoon ei vaikuta juuri mihinkään, mutta tuo teekkarien Wappulehtikerho, johon n. promille teekkareista kuuluu kaataa Suomen talouden ja uskottavuuden tasa-arvon maana. Ihme, jos ei maailmanloppu kohta uhkaa. Nimimerkki DInainen tehköön tästä aiheesta hieman positiivisemman:

Lyhyesti vain haluan myös tuoda esille, että aika erilaisia kokemuksia on… Hyvähän tästä on keskustella (ja omakin kokemukseni on, että keskusteltu on, vaikea ymmärtää tuota tabu-väitettä), mutta en kyllä tunnista omaa Otaniemeäni tuosta millään. Koen myös aika vähättelevänä väitteet siitä, etteivät naisteekkarit uskalla ottaa asiaa puheeksi. Oma kokemukseni on, että Otaniemessä jos missä sai olla sellainen nainen kuin on, ei todellakaan ollut paineita olla ”hyvä jätkä” tai mitään muutakaan. Kokemuksensa kullakin, mutta vähän turhan kärjekästä yleistämistä minun makuuni. Ymmärrän, että tarkoitus oli hyvä.

Tasa-arvoista opiskelu/työilmapiiriä ja Wappua kaikille!

-PYO