sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Onko Nobelin rauhanpalkinnolla taikavoimia?

Tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon saivat Nadia Murad ja Denis Mukwege. En nyt lähde tässä sen enempää analysoimaan Mukwegen palkitsemista, vaan keskityn Muradin saavutuksiin. Muradin taustat ovat karua luettavaa
Palkinnonsaajista Murad, 25, tuli tunnetuksi naisena, joka kärsi terroristijärjestö Isisin käsissä, kun jesidiyhteisön kimppuun käytiin Irakissa vuonna 2014. Hän joutui terroristien kiduttamaksi ja hakkaamaksi seksiorjaksi 21-vuotiaana
Wikipedian mukaan hän onnistui livahtamaan karkuun ja naapureiden avulla hän pääsi pakolaisleirille ja lopulta Saksaan turvaan. Artikkelissa mainitaan hänen aktivismistaan. Tuon perusteellä hänen merkittävimmät saavutukset ovat muutama puhe YK:lle ja Jesidi-vähemmistöä tukevan Nadia’s Initiative-järjestön perustaminen.
Hän on osoittanut epätavallista rohkeutta kertoessaan omista kärsimyksistään ja puhuessaan muiden uhrien puolesta, komitea perustelee Muradin palkitsemista.
Murad on kokenut hirveitä ja on hienoa, että hän kykenee tuomaan kokemuksensa esille. Mutta onko se riittävä peruste rauhanpalkinnolle? Itse ainakin miellän Nobelin palkinnot merkittävien ihmiskuntaa edistävien tekojen ja löydösten huomionosoituksina. Varmasti Murad on tuonnut asioita esille, mutta ainakaan wikipediassa mainitut meriitit ja NI-järjestön sivuilla mainitut saavutukset eivät juurikaan vakuuta.
Hän kieltäytyi hyväksymästä sosiaalisia normeja, jotka vaativat naisia pysymään hiljaa ja häpeissään kokemistaan hyväksikäytöistä.
Hienohan tuo on, ettei alistu sortoon, mutta onko tosiaan ylistämisen arvoista, jos joku lähtee karkuun ja sen jälkeen huutelee takalinjan suojista asioita, mitkä täysjärkiselle on itsestään selviä? Iltalehden toimittaja Alan Salehzadeh kirjoittaa näkökulmassaan:
Toivon mukaan parannuksia tihkuu myös käytäntöön asti kansainvälisen huomion myötä, sillä naisten ja erityisesti vähemmistöihin lukeutuvien naisten kokema seksuaalinen väkivalta on yleistä Lähi-idässä ja Afrikassa.
Onko jollekin tosiaan yllätys, että Lähi-idässä ja Afrikassa menee huonosti, erityisesti naisilla? Onko tosiaan niin, ettei kellekään tullut mieleen, että jotain voisi asialle tehdä?
Toivon, että nyt kun koko maailman silmät ovat Nobelin myötä Muradin tarinassa, myös jokin raksahtaisi eteenpäin Lähi-idän patriarkaalisessa, vanhoillisessa ja sovinistisessa kulttuurissa. 
Ahaa. Nyt kun joku tuli erikseen sanomaan, että Lähi-idässä ei ole kaikki kunnossa, niin johan alkaa tapahtumaan. Teokraattiset konservatiivit havahtuvat kuin taikaiskusta tajuamaan, että naisten kaltoinkohtelu ei ole okei. ISIS-johtajat kuin taikaiskusta lopettavat uskontopohjaisen maailmanjärjestyksen levittämisen. Afrikkalaiset kyläpäälliköt kuin taikaiskusta kieltävät traditionaaliset ympärileikkaukset.

YK on 1948 julistanut yleismaailmallisesti ihmisoikeudet. Sen jälkeen järjestö on pyrkinyt niitä edistämään puuttumalla epäkohtiin. Huonostihan tuossa ovat toki onnistuneet varsinkin minun elinaikanani, mutta kyllä merkittäviä saavutuksiakin on saatu aikaan. Onko nyt niin, että Murad on keksinyt tavan, jolla YK pystyy paremmin jalkauttamaan artiklat Lähi-itään ja Afrikkaan?   Islamilaisen yhteistyöjärjestöhän on pitkälti irtisanoutunut YK:n artikloista, koska heidän mielestään Islam ajaa yli mm. uskonnonvapauden. Nytkö he havahtuvat, että ai hitsi, kun tehtiin sillai tyhmästi? Ainkin Saehzadeh tuntuu näin uskovan.
Jesidinaisten raiskauksia ei ole laajalti tuomittu islamilaisessa maailmassa. Monet ovat hiljaa. Nobelin rauhanpalkinto meni oikeaan osoitteeseen ja toivottavasti osuu Lähi-idän päättäjiä kipukohtaan.
Ehkä olen vain kyyninen, mutta en usko, että yksikään Lähi-idän päättäjä parahtaa tuskasta, kun huomaa, että korruptoitunut länsi on antanut palkinnon jollekin rikolliselle. Ei heitä kiinnosta.
Muradin kaltaiset naiset, jotka eivät suostu vaikenemaan kokemistaan hirvittävistä vääryyksistä, ovat patriarkaalisten rakenteiden kannattajien painajainen. 
Voi herranen aika. Ei norsunluutorniin yhden ihmisen valittelut kuulu. Vaikka kaduilla marssii 10 000 henkeä milloin mitäkin vastustamassa, niin eipä nuo asiat noin vain muutu. Lähi-idän päättäjillä on vain kolme painajaista
  1. Muun maailman tuhti boikotti
  2. Muun maailman aseellinen interventio
  3. Oman maan aseellinen vallankumous
En tiedä kuinka omavaraisia mm. Irak ja Saudi-Arabia ovat, joten välttämättä boikotti ei tuota kovinkaan tehokasta tulosta. Aseellisten konfliktien jälkeen usein tuppaa erinäköiset ääriliikkeet saamaan jalansijaa ja tällöin yksi hirmuhallinto vaihtuu toiseen. Ja vaikka miten saataisiin demokraattinen ja tasa-arvoinen lähtökohta aikaiseksi, niin Islamilla aivopestyt ihmiset rakentavat uuden toisenlaisen teokratian.

Tilanne ei siis ole mitenkään helposti ratkaistavissa ja sen vuoksi tilanne on ollutkin ongelmallinen niin pitkään. Niin kauan kuin nähdään, että Koraani on totuus ja on OK hiljentää/tappaa eri mieltä olevat, ei mitään valoa ole tunnelin päässä. On ihan sama kuinka paljon me täällä paheksumme epätasa-arvoa. Yhtälö, jossa rauhanomaisin keinoin saataisiin tasa-arvoa aikaiseksi vaikuttaa kyllä mahdottomalta. Jos joku oikeasti kykenisi ilman sotatoimia taivuttelemaan umpimieliset Ajatollahit ajamaan tasa-arvoista yhteiskuntaa, niin kyllä sellainen todellakin ansaitsee rauhanpalkinnon. Muradin kohdalla vaikuttaisi siltä, että palkinto annettiin hieman etupainoisesti. Itse olisin kyllä odottanut, että Lähi-idässä nähtäisiin selkeitä merkkejä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja vasta sitten lykännyt mitalin kouraan. Jos pelkkä Islamistien käytöksen kritisointi riittää palkitsemiseksi, niin Homma-forumilta löytynee sitten tuhatkunta kanditaattia.
Nyt olisi otollinen aika, että YK painostaa Irakin keskushallitusta hyväksymään jesideille oma itsehallintoalueensa. Sille tulisi taata kansainvälinen suojelu. Jatkuvien hyökkäyksien myötä jesidien alueet ovat runnoutuneet lähes asuinkelvottomiksi. Suomi voisi olla suunnannäyttäjä ja ottaa roolia alueen jälleenrakennuksessa.
Kaikista maailman maista piti valita suunnannäyttäjäksi Suomi. Eikö vaikkapa Mexico, Mongolia tai Färsaaret voisi tällä kertaa näyttää suuntaa ja suomalaiset voisivat sitten tulla perässä ramp-up vaiheessa mukaan? Suomi on näyttänyt jo suuntaa monissa asioissa. Annetaan välillä muillekin mahdollisuus.

Tasa-arvoista Lähi-itää odotellen,

-PYO


maanantai 29. tammikuuta 2018

Tajua Mäntsälästä Espooseen

Kirjoittelin viime kerralla hieman länsimetrosta. Heikosti käyttööntuotu projekti poikikin suuren kasan korjausvaatimuksia. Puutteet ovat harmittaneet suuresti monia Espoolaisia ja he ovat antaneet tuntuvaa kritiikkiä heikosta, mutta kalliista palvelusta. Helsingin Sanomien Mäntsäläläinen toimittaja Mari Ukko on huvittunut tilanteesta.
Olen huvittuneena seurannut kirjoittelua siitä, kuinka länsimetron liityntäliikenne ryöstää espoolaisilta vapaa-aikaa.
En nyt tiedä, mitä huvittavaa toisten murheissa on, mutta ehkä toimittaja on sitä mieltä, että Espoolaiset murehtivat syyttä ja asiat eivät olekaan niin huonosti.
Hieman suhteellisuudentajua sinne etelään.
No otetaanpa hieman sitä suhteellisuuden tajua, kun kerran tarjotaan. Aloitetaanpa keräämällä hieman statistiikkaa. Valitaan seuraavat kiintopisteet:
  • Mäntsälästä Kaarnatie. Tämä on n. puolen tunnin kävelymatkan päässä Mäntsälän juna-asemalta.
  • Espoosta Kivenlahti. Tänne metron pitäisi kulkea, mutta ei kulje. Wikipedian mukaan siellä asuu n. 17 000 henkeä, mutta lähdettä ei ollut mainittu.
  • Espoosta Tjurholmen. Tämä oli hankalin paikka, minkä pienellä pyörittelyllä löysin Espoosta. En tiedä asuuko tuolla kukaan, mutta otetaan mukaan kuriositeettina tuomaan esille syrjäseutujen näkökulmaa, mitä Kivenlahti ei tuo.
  • Helsingistä Rautatieasema. Sijaitsee Helsingin sydämessä, jonne pääsee Mäntsälästä autolla ja junalla, Espoosta autolla, junalla ja metrolla. 
  • Helsingistä HY:n Viikin keskus. Helsingin Yliopiston keskus Viikissä sijaitsee Helsingin puolella tien E75 varrella, Mäntsälästä tullessa ennen keskustaa. Valitsin tämän, koska tuonne varmasti on paljon päivittäistä matkustamista. Tarkemmin tästä alla.
Katsotaanpa Google Mapsista seuraavat tiedot Mäntstälästä ja Espoosta Helsinkiin:
  • Pituus. Matkan pituus(km) oman auton käytöllä. Lyhin ehdotettu reitti.
  • Auto. Matka-aika (minuuttia), jos matkan tekee omalla autolla.
  • Julkinen nopein. Lyhin matka-aika (minuuttia), mitä palvelu ehdottaa julkisilla kulkuneuvoilla.
  • Julkinen KA. Keskiarvo ehdotettuista matka-ajoista (minuuttia), mitä palvelu ehdottaa julkisilla kulkuneuvoilla. Lähtökohtaisesti katsoin vain 2-4 aikaa, jotka tulivat ensimmäisinä ehdotuksina.
En ota kantaa noiden tulosten realistisuuteen. Voi olla, että ruuhka-aikana todellisuudessa ehdotettu aika ei pidä ollenkaan paikkaansa, mutta minulla ei ole intressejä ruveta tämän takia ravaamaan Mäntsälän, Helsingin ja Espoon välillä.

RAUTATIEASEMA Pituus(km) Auto(min) Julkinen nopein(min) Julkinen KA(min)
Kaarnatie(M) 64 59 65 72
Kivenlahti(E) 19 27 45 51
Tjurholmen(E) 23 35 74 80

VIIKKI Pituus(km) Auto(min) Julkinen nopein(min) Julkinen KA(min)
Kaarnatie(M) 57 46 77 85
Kivenlahti(E) 32 32 70 73
Tjurholmen(E) 37 36 98 100

Pahoittelen hieman heiluvaa taulukointia. Blogger ei näemmä tue suoraan taulukoita.
Asun täällä Helsingin kehyskunnassa autottomana ihmisenä. [...] Ja mitään sisäistä liikennettähän meillä ei ole, vaikka asukkaita on yli 20 000.
Eli Mäntsälässä ei ole sisäistä liikennöintiä, mutta tästä huolimatta toimittajalla ei ole autoa. Espoossa on julkista liikennettä, mutta silti monilla on auto. Kaksi päällekkäistä järjestelmää luonnollisesti maksaa, joten olettaisin, että Mäntsälässä asumiskulut ovat verojen takia huomattavasti alemmat kuin Espoossa, jossa maksetaan metron ja bussiverkon ylläpitokulut. Toisaalta, eipä Mäntsälässä ole paljoa enempää asukkaita kuin Kivenlahdessa, joten mukavasti rullaavan julkisen liikenteen ylläpitäminen on varmasti kallista.
Meiltä pääsee junalla liikkeelle kerran tunnissa.[...] Jos myöhästyn, seuraava juna tulee tunnin päästä.
Näinhän se menee. Jos on tapaaminen, niin olet joko 10min myöhässä tai 50min ajoissa.
Vielä viime vuoden puolella pääsin Helsinkiin töihin bussilla lähes kotiovelta, mutta nyt lähin bussipysäkki siirtyi viiden kilometrin – siis tunnin kävelymatkan – päähän.[...] Junalle minulla on reilun puolen tunnin kävelymatka..[...] Junalla en pääse lähellekään työpaikkaani, kuten ennen bussilla. Päivittäinen työmatkani piteni vuoden alusta noin kahdella tunnilla.
Kun luin tämän, niin alkoi hälytyskellot soimaan. Jotain mätää tässä on. Ensinnäkin, oletan, että tuo kahden tunnin lisäys tarkoittaa siis tunnin suuntaansa. Toiseksi, miten on mahdollista, että juna-asemalle kävelee puolessa tunnissa, mutta lähimmälle bussipysäkille on tunti, kun juna-asemalla on bussipysäkki? En tunne kyllä Mäntsälää yhtään, joten jokin järkiselitys tuolle saattaa löytyä, jos on paikallinen.

Olettaen nyt, että ennen kävelyä on Mäntsälän päässä ollut 0min ja nyt 30min, niin Helsingin päässä matka-aikaa kuluu puoli tuntia enemmän. Juna kulkee Mäntsälästä rautatieasemalle n. 45 minuutissa. Aluksi kummastelin, miten sieltä voi saada 30minuuttia kulumaan jatkoliikenteeseen. Laajasaloon tuon saisi menemään, mutta tuskin Mäntsälän bussi sitä kautta kiertaa. Sen takia valitsin tuon Viikin. Bussilla voi hypätä matkasta (olettaen, että se pysähtyy pysäkille), kun junan pitää mennä rautatieasemalle saakka. En tiedä, mikä on tuo todellinen kohde, mutta olettaisin, että jotenkin samoissa lukemissa liikutaan. Täten on kovin kummallista, että julkisilla tuo matka kestää parhaimmillaan 77minuuttia. Jos kerran tuohon on tullut tunti lisää, niin ennen tuon matkan on päässyt 17 minuuttiin bussilla. Autolla matka-aika on kuitenkin 46 minuuttia, joten jotain mystistä toimittajan tarinassa on.

Taulukoista voi lukija tarkastella, kuinka paljon aikaa kuluu lyhyelle matkalle Espoossa. Matka Helsinkiin kestää kauemmin Espoon perukoilta, kuin Mäntsälästä (aseman tuntumilta). Omalla autolla kulkiessa Espoon ja HKI:n välillä  säästöä tulee 18-64minuuttia yhteen suuntaan. Mäntsälän ja HKI:n välillä säästöä tulee 6-39 minuuttia. Myöskin verovähennystä tulee vain kk-seutulipun verran, jos matkustaa Espoo-HKI väliä. Kilometrienkin kanssa ollaan rajamailla, että kannattaako hankkia diesel-auto tuolle matkalle.
Teillä on hyvin toimivat ja nopeat kulkuyhteydet.
Ei. Espoossa ei ole tällaiset kulkuyhteydet. Tilanne oli huono jo ennen metroa ja nyt kun tilanne on huonontunut, niin ihmiset ovat syystäkin näreissään. Julkisen liikenteen ylläpidon lisäksi pitää ylläpitää omaa kulkuneuvoa, josta maksaa suhteellisen paljon ajokilometrejä kohden. Toki Espoossa on palveluita lähellä yms., mutta jos pointti on se, että Espoossa naristaan huonontuneesta julkisesta liikenteestä, niin on turha Mäntsälästä huudella, että siellä menee muka huonommin. Jos sisäistä liikennöintiä ei ole, niin ei se silloin voi mennäkään huonosti.

-PYO

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Länsimetro: hyvä idea, huono toteutus?

Länsimetro aukaisi liikenteensä viime vuoden loppupuolella (vihdoin) ja tänään muu liikenne taipui uuteen järjestykseen. Alustava tulikoe on suoritettu, mutta todellinen koitos seuraa ensi viikolla, kun koulut alkaa ja viimeisetkin työläiset vaihtavat lomailut työrutiiniin. Itse en ole niinkään seurannut suunnittelu-, hankinta-, rakennus-, mokailu- yms. prosessia, joten keskityn nyt vain tämän hetkisiin liikennejärjestelyihin ja saavutettuihin hyötyihin "asiakkaan"  näkökulmasta. Kustannuksista ja sähläämisestä voitte lukea toisaalta.

Aloitetaan listaamalla julkisen liikenteen mittareista matkustajan näkövinkkelistä. Olen jo aiemmin aihetta sivunnut, mutta katsotaanpa nyt asiaa tarkemmin. Tässä korkealla tasolla merkittävimmät muuttujat:
  1. Kokonaismatka-aika
  2. Vuoroväli
  3. Kattavuus
  4. Matkustusmukavuus
  5. Asemamukavuus
  6. Vaihdot
  7. Kävelyn määrä
  8. Muut (esim. kustannukset, vihreät arvot, kuntoilu)
Julkisen liikenteen vaihtoehtoina ovat lähinnä pyörä ja oma auto (tai taksi). Näitä vertaillessa kansalainen sitten valitsee, millä menee töihin ja vapaa-ajan rientoihin. Mahdollisesti vaihtoehdot ovat myös niin huonot, että esim. vapaa-ajan riento jätetään väliin. Yllämainitut muuttujat ovat sidoksissa toisiinsa ja on vaikea sanoa pitäisikö tarkastella näiden summaa vai kertomaa. Näkisin, että lähtökohtaisesti voitaisiin tarkastella summaa, mutta yhden muuttujan kohdalla kipukynnys saattaa ylittyä, jolloin kokonaisuus romahtaa.

Avataanpa hieman tuota listaa. Kokonaismatka-aika lienee helpoin mitattava muuttuja. Päivittäisen liikenteen painoarvo lienee ratkaiseva tekijä. Jos pari kertaa vuodessa joutuu tekemään jonkin pitemmän matkan, niin sillä ei ole suurta merkitystä, mutta jos päivittäinen matka-aika on suuri, niin kyllä alkaa oma auto maittamaan. Esimerkiksi itselläni työmatka on ollut keskimäärin noin 50min suuntaansa, joten viikossa kuluu aikaa työpäivän verran matkustamiseen. Nyt näyttäisi siltä, että matka-aika kasvaa kymmenellä minuutilla, joten päivittäin matkustamiseen menee kaksi tuntia. Pyörällä matka vie n. 50min ja omalla autolla matkaa menisi n.25min, joten vaihtoehtona se on hyvin houkutteleva.

Vaikka matkaan kuluisikin vähemmän aikaa, niin perille saapuu myöhemmin, jos lähtee huomattavasti myöhemmin. Jos busseja menee 5min välein ei tarvitse tihrustella aikatauluja, vaan riittää, että raahaa ahterinsa pysäkille, koska bussit eivät kuitenkaan kulje minuutin tarkkuudella. Jos taas busseja menee puolen tunnin välein, niin pysäkille pitää mennä 5min etuajassa, jos se vaikka sattuisikin tulemaan ajoissa tällä kertaa. Useasti on tullut eteen tilanne, jossa vaihtoehtoina on olla 20min myöhässä, 5min ajoissa tai 25min ajoissa. Viiden minuutin marginaali on liian riskaabeli, joten paikalle pitää saapua reippaasti etuajassa pyörittelemään peukaloita. Toinen tilanne on varsinkin pyhinä esiintyvä tilanne, kun tulee tarve yhtäkkiä lähteä jonnekin, mutta seuraavaan bussiin ei ehdi, koska pysäkillä pitäisi olla minuutin sisällä ja seuraava bussi lähteekin vasta tunnin päästä. Pistettäköön vuorovälin alle myös luotettavuus. Itselläni oikeastaan päivittäin tulee eteen tilanne, jossa jään pysäkille ja vaihtobussi tulee joko ajallaan tai 20min myöhässä. Koskaan ei voi tietää ja useasti sitä pohtii, että pitäisikö ottaa jokin hitaampi bussi vai tulisiko tuo kerrankin ajoissa.

Joskus kaipailen aikoja, jolloin asuin alueella, jossa busseja kulki tuon tuostakin. Aamulla ei tarvinnut katsoa kelloa, vaan riitti, kun marssi pysäkille ja hyppäsi ensimmäiseen bussiin. Vaikka kulkivat eri reittejä, jokainen linja-auto kuitenkin jossain vaiheessa meni sellaista kohtaa, josta pystyi vaihtamaan eteenpäin. Vaikka nykyään asun seudulla, jossa kulkee vähemmän busseja, niin niitä kuitenkin kulkee moneen suuntaan. Töihin, kauppaan, ystävien luo pääsee ilman suurempia siksakkeja. Välillä kuitenkin pitää mennä jonnekin hevontuuttiin ja sinne pääsee vain menemällä ensin jonnekin keskustaan, joten tiettyihin kohteisiin matka-aika on pari tuntia, vaikka autolla sinne pääsisi reilusssa puolessa tunnissa. (lisäys 4.1.2018: Pitää myös muistaa kuinka aikaisin/myöhään yhteydet pelaa. Ei ole ihan poikkeuksellista, että työvuoro alkaa jo kuudelta tai loppuu keskiyön jälkeen.)

Matkustumukavuus on merkittävä erityisesti pitemmillä matkoilla ja aktiivisesti matkustavilla. Mukavuuteen vaikuttavat mm. tila, ilma (lämpötila, raikkaus), istuin, asento, äänimaailma, maisemat, liikeen tasaisuus. Hiostavassa ilmassa, täpötäydessä bussissa, mutkittelevalla tiellä, seisten ja uhmaikäisen huutoa kuunnellessa ei kyllä oikein pysty rentoutumaan pitkän työpäivän jälkeen. Myöskään työnteko ei tuollaisessa tilanteessa onnistu. Toisaalta vastatuuleen räntäsatteessa polkeminen muistuttaa, kuinka kivaa on matkustaa bussissa vaikka siellä olisikin kylmä ja outo lemu.

Asemamukavuudella tarkoitan pysäkin perusominaisuuksia, toimivuutta ja lisäpalveluita. Lienee selvä, että pysäkki ilman katosta ei ole kiva paikka odotella, kun sataa kissoja ja koiria vaakataossa. Tämän lisäksi esim. penkki, aikataulunäyttö, kartta yms. ovat positiivisia asioita. Mutta myös esim. näkyvyys ja pysäkkisuunnittelu ovat merkittäviä. On todella ärsyttävää, jos joutuu vahtimaan kolmea pysäkkiä yhtäaikaa ja sitten loikkimaan punaisia päin tienpoikki, koska samaan paikkaan vievä bussi tuleekin toiselle pysäkille risteyksen jälkeen. Hyvänä esimerkkinä käyköön Ruoholahdessa Lauttasaaren kautta menevien bussien pysäkki, joka jostain mystisestä syystä on Länsiväylän toisella puolella. Suunnittelijalle voisin blogin puolesta myöntää Mystinen Design -palkinnon, eli hatullisen paskaa, tuosta aivopierusta.

Lisäpalvelut tarkoittavat tässä yhteydessä lähinnä kauppoja ja vastaavia. Jos bussin missaa ja seuraava tulee vasta puolen tunnin päästä, niin itse ainakin käytän mieluummin tuon ajan hyödyksi ja ostan ruokaa kuin seison tapittamassa vuoroin kelloa, vuoroin bussin tulosuuntaa. Päätepysäkillä usein pääsee bussin sisään odottamaan, mikä on usein mukavempaa kuin laiturilla nököttäminen. Myöskin kulkuvälinettä vaihtessa on kiva, jos ohessa voi nappasta mukaan juoman tai lounaan. Kotiin suunnistaessa on kivempi jäädä vähän kauemmalla pysäkillä, jos siinä on kauppa vieressä. Kaupan lisäksi mukavia palveluita on mm. matkakortin latauspiste (miksi näitä muuten on niin helkkarin harvassa?), sisätilat, vessa ja pyöräparkki.

Laitoin vaihdot erikseen, vaikka ovat vahvasti sidoksissa muihin edellämainittuihin. Varsinkin pidemmillä matkoilla on huomattavasti mukavempi mennä yhdellä bussilla kuin vaihdella välillä. Jos haluaa tehdä töitä, niin tavaroita pitää purkaa ja pakkailla. Jos haluaa rentoutua, niin pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei missaa pysäkkiään. Jos on paljon roinaa, niin niitä joutuu nostelemaan edestakaisin. Mikäli vuoroväli on harva, niin suunnitelmat saattavat mennä roskakoriin, jos missaa vaihdon. Kuten edellä mainitsin, niin huonolla asemasuunnittelulla voi joutua tilanteeseen, jossa saavutaan pysäkille, mutta ei keretä vaihdettavaan kulkuneuvoon, koska välissä on jokin hidastava este.

Kävelyn määrä on myöskin merkittävä valintakriteeri. Käveleminen on lähtökohtaisesti hidasta, suurempien kuormien kantaminen on v-mäistä ja siinä tulee helposti hiki (mikä esim. toimistotyössä ei ole kovinkaan mieluisaa). Jos sitten vielä kaiken kukkuraksi bussi menee nenän edestä ja joudut palaamaan takaisin, niin kyllä ottaa pannuun. Pieni määrä kävelyä on ihan ymmärrettävää, mutta jos menee kuntoilun puolelle, niin sitten voisin yhtä hyvin mennä koko matkan pyörällä.

En nyt käy tarkemmin läpi tuota viimeistä kohtaa. Lähinnä ehkä kustannukset ovat se tekijä, joka on auton hankintaa vastaan. Toinen merkittävä tekijä on tietenkin parkkipaikkojen hinta ja vähyys.

Kun Länsimetrosta vuosia sitten huhuttiin, niin ajattelin, että onpa hienoa. Nopea väline Espoon ja Helsingin välille. Kun väki alueella lisääntyy, niin ruuhkat kasvavat. Jos rakentamista olisi pantattu vuosia, niin voisi olla, että keskuksia olisi enemmän ja jälkeenpäin asemien rakentaminen olisi ollut hyvin työlästä. Nytkin rakentamisen kanssa oli suuria vaikeuksia ja lasku on sen verran suuri, etten sitä edes halua ajatella.

Saatiinko metrolla, tai pikemminkin uusilla järjestelyillä, sitten lisättyä noiden muuttujien positiivista merkitystä? Vastaus on pitkälti EI. Ensinnäkin Espoosta lakkautettiin muutamia poikittaislinjoja, jolloin kattavuus heikentyi. Vuorovälejä lisättiin, mutta monilla kuulemma vuoroväli on siltikin jostain syystä harventunut. Vaihtojen määrä on lisääntynyt. Asemamukavuus on kyllä parantunut huomattavasti, mutta samalla kävelyn määrä on kasvanut. Matkustusmukavuudesta on vaikea antaa kommenttia. Metron penkit ovat epämukavemmat, mutta tilaa on huomattavasti enemmän ja meno vakaampaa. Vielä on liian aikaista sanoa, miten ruuhka-ajat näkyvät kulkuvälineissä.

Se, mikä kuitenkin on selvä, on matka-ajan kasvu. Muutamalla harvalla linjamuutokset ovat tuonneet parannusta, mutta lähtökohtaisesti kaikki ovat häviäjiä. Verrataanpa allaolevia kuvia Reittioppaasta. Ylempänä on entinen bussireitti Ison Omenan pysäkiltä Ruoholahden pysäkille. Alla sama metropysäkiltä metropysäkille.

Bussilla

Metrolla
Bussilla matka kestää n.11min ja metrolla 16min. Eli, jos joutuu metroa tuolla välillä käyttämään, niin häviö on selvä. Jos ennen on päässyt suoraan bussilla matkansa ja nyt joutuu vaihtamaan, niin kävelyt ja odottelut lisäävät kokonaismatka-aikaa vielä 5-10min. Kuvista näkee aika selvästi, että toinen reitti on suorempi kuin toinen. Tämän lisäksi bussilla on välipysäkkejä viisi (Matinsolmu, Haukilahdensolmu, Wstendinasema, Karhusaari, Hanasaari) ja metrolla seitsemän (Niittykumpu, Urheilupuisto, Tapiola, Aalto-yliopisto, Keilaniemi, Koivusaari, Lauttasaari). Toki osa busseista kiertää myös Lauttasaaren kautta, mutta tuolla tiheydellä sellaiseen bussiin ei tarvitse mennä. Bussi ajaa länsiväylää pitkin bussikaistaa ruuhkien ohi ja jos pysäkille ei pidä pysähtyä, niin vauhtia riittää. Metro ymmärtääkseni pyshtyy joka pysäkille, vaikka tarvetta ei olisi. Tuo väli, joka nyt on korvattu metrolla on toiminut melko hyvin ja nyt siitä on tullut 10+ minuuttia hitaampi. Aluksi ajattelin, että tästä hyötyvät lähinnä ne, jotka asuvat lähellä metroasemaa, mutta ainakin tuolla välillä matka on hitaampi. Kuvaa katsoen kuvittelisi, että Otaniemi on etuoikeutettu, mutta pikavilkaisulla Otaniemestäkin menee suunnilleen sama aika nyt metrolla kuin ennen bussilla Ruoholahteen.

Iso lasku tuli ja saatiin kivat asemat Espooseen, mutta muuten ainakin minun on vaikea näin jälkikäteen perustella, että projekti on onnistunut. Vuoroväliä olisi varmaan voitu lisätä ilman metroakin... halvemmalla.

-PYO

perjantai 25. elokuuta 2017

Finlayson: "litteä maa on todellinen"

Meni taas aamukahvit väärään kurkkuun, kun erehdyin avaamaan Facebookin niitä juodessa. Seinällä koreili uutinen Finlaysonin aivopierusta. Tasa-arvon nimissä Finlayson antaa tuotteistaan 17% alennuksen naarassukupuolelle, koska haluavat tuoda esille tasa-arvopuutteen. Todellisuudessahan tämä on siis mainoskikka, jolla houkutellaan aivokuolleet ostamaan rimanalituksen tehneen yrityksen tuotteita. Jos joku tähän jekkuun menee, niin saisi hävetä silmät päästään ja palauttaa välittömästi kaikki hommaamanssa tuotteet.

Eipä kovin montaa blogikirjoitusta tarvinnut mennä taaksepäin, kun löysin viime kerran kritiin. Tuolloin Akava ylläpiti samaa myyttiä naisten palkkaerosta. Suomessa onneksi ei löydy juurikaan kreationisteja, litteä maa -uskovia eikä kuu laskeutumista kieltäviä. Mutta täältä kuitenkin löytyy järkyttävän suuri joukko täysin lähdekritiikkiä vailla olevia nilviäisiä, jotka uskovat, että Suomessa olisi systemaattista sukupuolista sortoa naisia kohtaan palkanmaksun kohdalla.

Kertauksena: kyseinen luku perustuu tilastokeskuksen tilastoihin, joissa verrataan ansioita, ei palkkaa. Huomioimatta jää mm. kuinka paljon työtä tehdään tai miten vaarallista työ on. Yleisesti ottaen miehiä kohdellaan muutenkin paskemmin kuin naisia oikeastaan joka osa-alueella tässä maassa. Odotankin, että Finlayson tuo seuraavaksi teemat: naisten on pakko ostaa tuotteita 6-9-12 kk:n ajan varusmiespalvelukseta tasapainottamaan ja eliniän odotuksen tasapainon nimissä vuoden viimeisenä kuukautena naiset eivät saa ostaa tuotteita.

Tilastojen mukaan 15-74 vuotiaista työntekijöistä huhtikuussa 2017 miehiä oli 1 412 000 ja naisia 1 310 000. Prosentteina noin 51,9 ja 48,1. Taloussanomien uutinen vuodelta 2014 kertoo miesten keskipalkaksi 3913e ja  naisten keskipalkaksi 3068e yksityisellä sektorilla. Yksityisellä sektorilla "naisen euro" on siis noin 78 senttiä. Jos oletetaan, että miehet ja naiset tekevät samaa työtä, niin yritykset käyttävät vuosittain noin 4 miljoonaa euroa pippelimaksuun yksityisellä puolella, tyhmiä kun ovat. Tai sitten maksavat työntekijöille heidä tuottaman arvon mukaan. Tiedä häntä.
Kumma, että tällaisia asioita ei saada ratkottua 2010-luvulla. Näin ajatteli tekstiiliyritys Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttila, kun hänen vaimonsa tuli tuohtuneena kotiin tilaisuudesta, jossa puhuttiin naisten ja miesten välisestä palkkaerosta.
1) On äärimmäisen vaikea korjata asiaa, joka ei ole rikki. 2) Ehkäpä vaimoa, joka käy litteä maa -tyyppisissä propagandakirkoissa, ei kannata ottaa vakavissaan.
Tunne kanavoitui kampanjaksi. Finlayson haluaa herättää keskustelua naisten ja miesten välisestä palkkaerosta.
Miksi? Miksei keskustella esim. pakkoarmeijasta, pakkoruotsista, rasismista tai vaikka uskonvapaudesta? Miksi kaikista mahdollisista teemoista toimari päätti valita sen, mistä vaimo sattui olemaan tuohtunut?
Finlaysonin kampanja perustuu Tilastokeskuksen tilastoimien keskipalkkojen vertailuun, jonka mukaan naisen euro on 83 senttiä.
Ei. Ei palkka, vaan ansio. HS valehtelee taas. Kuinka monta kertaa pitää valehdella, että päätyy valemedia-tittelin alle?
”Totta kai me rikomme [lakia], kyllä me sen tiedämme. Tämähän rikkoo varmasti tasa-arvolakia, mutta tämä oli ihan tietoinen ja harkittu riski. Emme halua antaa lain estää meitä puhumasta vääryydestä”, Kurttila sanoo.
Tainnut valta nousta Kurttilalle päähän pahasti. Lakia voidaan rikkoa, kunhan vain ollaan moraalisesti lain yläpuolella. Ihmetyttää kovasti, miksi pitää mennä sortamaan, kun halutaan keskustella. Kurttila olisi ihan hyvin voinut tuoda teeman esille ja keskustella siitä ilman tarjouksia ja syrjintää.
Hinnoittelu sukupuolen perusteella on kielletty, mutta laki sallii palveluiden erityishinnoittelun, jos se tehdään harvoin eli esimerkiksi äitienpäivänä ja isänpäivänä.
Jälleen yksi hyvä syy, miksi pitäisi olla miestenpäivä naistenpäivän rinnalla.
Kielteisestä palautteesta aimo annos on tullut Kurttilan mukaan miehiltä.
Kielteisestä en niin tiedä, mutta ainakin kritiikkiä oli FB:ssä tullut myös (oletettavasti) naispuolisilta ihmisiltä. Kyse ei ole siis siitä, että miehet ovat kiukkuisia, koska heitä sorretaan, vaan siitä, että Kurttila (asemaansa väärinkäyttäen) ylläpitää perätöntä myyttiä, jonka setvimiseen käytetään täysin turhaan liikaa verorahoja.
”Suomessa ihmettelen tätä miesten raivoa. Jos näkisin jonkun ottavan puheeksi palkkatasa-arvon korjaamisen, niin jumalauta pitäisin suuni kiinni siinä kohtaan.
Ja Kurttilako on ainoa peniksen kantaja, joka tämän on ottanut puheeksi? Tynnyrissäkö tuo apina on kasvanut. Kyllä hävettäisi olla Finlaysonilla töissä, kun johtaja on tuollainen emootiotunari. Jos Kurttila olisi tosiaan sanansa mittainen ja pitäisi jumalauta turpansa kiinni, niin kyllä minä rupeisin ajamaan tuota todellisuudessa 3% eroa kiinni. Sitä odotellessa keskityn kuitenkin merkittävimpiin tasa-arvo-ongelmiin, kuten 100% eron kiinni ottamisessa pakkoarmeijan suhteen (suuntaan tai toiseen).
Sieltä ovat peräkammarin ihmiset nousseet taas puhumaan”, hän sanoo.
Voi elämä! Mistä näitä norsunluutornin vatipäitä oikein kasvaa? Itse ollaan suurin, kaunein ja aina oikeassa. Kritiikkiä esittävät ovat säälittäviä vässyköitä, kouluttamattomia alkoholisteja tai muuten vain demonipahiksia. Ei tainnut Kurttilalle tulla mieleen, että on etuoikeutettu munaton vätys ja siksi väärässä.

-PYO

ps. Harmi. Olisin ihan mielelläni hommannut itselleni TOF-pyyhkeen, mutta meni tämäkin pulju boikottiin

maanantai 12. kesäkuuta 2017

#manblaming ja laatujournalismi

Kyllä, olen vielä elossa. Töiden kanssa on ollut sen verta kiirettä, eikä tyyliini sovi lyhyet  musta-tuntuu-bloggaukset. Pitemmät kirjoitukset monine lähteineen vievät aikaa, jota yksinkertaisesti ei ole. Toisaalta, on alkanut tuntumaan aika turhauttavalta toistaa samoja asioita vuodesta toiseen. Kohta tulee 10 vuotta täyteen ja tuntuu, että samat asiat vieläkin ovat perseellään.

Mutta itse asiaan. HS kirjoittaa otsikolla Äijähaara eli ”manspreading” on yleinen näky Helsingin metrossa – Kysyimme miehiltä, miltä asennon arvostelu tuntuu joukkoliikenteestä. Jo otsikon pituus kertoo toimittajien ammattitaidosta (ja aviisin laadusta). Pisteet kuitenkin siitä, että otsikossa kerrotaan selkeästi, mistä on kyse, eikä haeta vain klikkejä.

Jutussa puhutaan siis tavasta istua julkisissa tiloissa, eritoten liikennevälineissä. Manspreading, eli äijähaara, on asento, jossa haarat ovat levällään ja polvet ovat kannsamatkustajen "puolella". Feministien lasien läpi katsottuna tämä on miesten tapa ottaa tilaa haltuun, kaapata valtaa ja alistaa toisia. Nimestä voisi päätellä, että tämä on vain miesten tekemä tapa. Madridissa julkisiin liikennevälineisiin on lisätty lappu, jossa kielletään ylileveästi istuminen.

Nimeä kritisoivat myös haastatellut "miesasian" edustajat. Miesjärjestöjen keskusliiton varapuheenjohtaja Jyrki Lohi:
Tärkeistä asioista pitää olla ehdottomat ja selkeät kannat, mutta tällaiseen nypläämiseen ei kannata kantaa ottaa
Miessakit ry:n pääkaupunkiseudun yhdysmies Jarmo Holttisen korvaan sana kuulostaa alkuun pahalta. ”Jotenkin halventavalta.”
Edustajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että toisten huomioon ottaminen ja tarvittaessa tiivistäminen on kyllä hyvästä. Aika lailla samoilla linjoilla on tavatut satunnaiset matkustajat.
Kunnon rellotusta ei perjantai-iltapäivän metrossa näe. Suomalainen ego ei yleensä vaadi suurta tilaa, ja toisen tilaa kunnioitetaan.
Silloin, kun Suomessa on tilaa, esim. bussipysäkillä, niin mennään sijottaudutaan vähintään parin metrin päähän kanssaihmisestä, mutta siinä vaiheessa, kun joku on - tilanteen pakosta - tulossa ottaman tilaa, niin kyllä Suomalaisessa kulttuurissa tähän suhtaudutaan nihkeästi. Liikenteessä valtaosa on sillä linjalla, että autojonossa on paikat ja sivusta ei kiilata väliin, perkele. Näin vaikka sivusta on pakko tulla väliin, kun ei jonon peräänkään pääse.
kieltotaulu olisi ihan paikallaan Helsingin metrossa – mutta ei pelkästään leveiden istuma-asentojen vuoksi."On aika yleistä, että monet varaavat kaksi istumapaikkaa esimerkiksi tavaroidensa kanssa. Ja jotkus laittavat jalat vastapäiselle penkille”
Näinhän se menee. Ehkä sivuhuomautuksena voisin kuitenkin mainita, että jos tavaraa on paljon, niin sitten tilaa pitää viedä enemmän. Minkäs sille mahtaa? Ei sitä nyt taksiakaan viitsi sen takia ottaa, että risteilyltä palatessa on mukana matkalaukku ja pakolliset viinaostokset.

Tiivistettynä tulos on siis se, että monien mielestä tilaa ei saisi viedä kohtuuttomasti ja toiset pitäisi ottaa huomioon. Kieltokyltti todettiin hyväksi, mutta huomautettiin, että tilaa useimmiten viedään kyllä muulla tavoin. Itse yhdyn näihin mielipiteisiin muuten täysin, mutta en nyt oikein näe millekään kyltille tarvetta. Se, että osa paikoista on korvamerkitty kyltein vanhuksille ja vammaisille on ok, mutta jokin yleinen "muista, että täällä on muitakin matkustajia" on mielestäni aika naurettava. Luulisi, että ihmiset tajuavat tuon ilman kylttiäkin. Toisaalta ne, jotka eivät tajua, tuskin tajuavat sitä, vaikka se kerrottaisiin kymmenellä kyltillä.

Kommenttiosastolla lukuisat tahot huomauttavat, että on luonnollista istua haarat levällään, varsinkin silloin, kun herkät kivekset ruttaantuvat reisien väliin. Artikkelin kuvassa hoikat nuoret miehet istuvat suht siististi, mutta tukevammat herrat istuvat leveämmin. Todennäköisesti tämä johtuu reisien paksuudesta. Esille tuodaan myös se, että miehet ovat keskimääräisesti suurempia (ja tarvitsevat siis keskimääräistä enemmän tilaa). Naisetkin saavat kritiikkiä hajuveden käyöstä, istumalla käytäväpaikalla ja valtaamalla toisen penkin käsilaukulla.

Johtopäätöstä artikkelista ei löydy. Koko artikkeli tuntuu siltä, että toimittajat ovat halunneet päästä pois toimistosta kivana kesäpäivänä ja lähteneet tekemään hutkimusta. Propsit täytyy kuitenkin antaa siitä, että miesasian edustajia on haastateltu peräti kaksin kappalein. Päätelmien sijasta lopusta löytyy "fakta"-laatikko, josta löytyy lähinnä uudissanojen kuvauksia mm. tällainen:
Mansplaining: käytetään yhteydessä, jossa mies kertoo jollekin (erityisesti naiselle) alentuvasti jostakin asiasta, josta ei oikeastaan tiedä kovin paljon. Hän olettaa (väärin), että tietää aiheesta enemmän kuin puheen kohde
Oletan, että tuossa pitäisi lukea alentavasti, eikä alentuvasti... Mutta miksi tällainen termi on luotu? Onko tuo todellakin niin yleistä, että siitä on pitänyt luoda oma sana? Olen kyllä törmännyt todella usein siihen, että ihmiset jotka rakastavat omaa ääntänsä tuovat mielipiteensä esille monesti hyvin pitkällä puheenvuorolla, vaikka ehdotus tms. on äärimmäisen typerä, koska henkilöllä ei selkeästikään ole riittävästi ymmärrystä aiheesta. Itse näkisin tämän kuitenkin ennemminkin naisten ominaisuutena. Oli tai ei, niin ihan turhaan tästäkin on pitänyt tehdä sukupuolten välinen seikka. Sen sijaan, että on yksilöitä, jotka yrittävät päteä ilman tietämystä, niin feministit ovat luoneet tästä jonkin seksistisen työkalun.

Jos jotain termiä pitäisi hypettää, niin minun ehdotukseni olisi "manblaming", suomennetaan se nyt vaikka "äijävainoksi". Termiä voisi käyttää lyhyesti vasta-argumenttina jokaiseen feministiseen paskaideaan, joka termitetään man-alkuisesti. On turha vaivautua vastaamaan joka kerta asiallisesti kritiikkiin, joka tuodaan esille miehiä halventavasti ja eritoteton yleistäen ongelman olevan jotenkin miesvaltainen. Eli, jos joku tästä lähin syyttää sinua manspreadingistä tai mansplainingistä, niin voi vaan vastata, että älä manblaimaa (pahoittelen anglismia).

Se, että huono käytös niputetaan mieslähtöiseksi, mieskeskeiseksi jne. on suorastaan miesvihamielistä. Kyse ei ollenkaan ole enää naisten oikeuksien puolustamisesta, vaan suoranaisesta kiihottamisesti kansanryhmää kohtaan. Tosin valkoinen, hetero ja mies ovat sellaisiä kansanryhmiä, jota vastaan kiihottaminen on ihan OK, ehkäpä jopa kannatettavaa toimintaa nykyaikana Suomessa. Koska minä kannatan oikeasti tasa-arvoa, niin näkisin, että lakien tulisi olla samat kaikille. Tämä koskee myös valtaväestöön kohdistuvaa aiheetonta kriittistä yleistämistä. Lähtökohtaisesti näen kyllä "kiihottamisen" sen verta tulkinnanvaraiseksi, että mieluummin poistaisin kohdan lakikirjasta. Esim. jos sanotaan, että suomalaiset sitä tai tätä, niin ollaan aika harmaalla alueella. Puhutaanko tuolloin, etnisestä kansasta, kansalaisuudesta, kulttuurista vai mistä? Ja jos itse olen suomalainen ja kritisoin suomalaisia tapoja, niin onko väärin? Entä jos kritisoin jotain vähemmistöä? Siis sellaista, johon itsekin kuulun? Hölmöä ja aivan liian tulkinnanvaraista. Lähinnä tuo mahdollistaa poliittiset vainot. Jos kerran joku tuleva politiikko saa syytteen kiihottamisesta, niin eikö HS:n toimittajien pitäisi myöskin saada syyte. Kieltämättä viitatussa artikkelissa toimittajien omat mielipiteet ja propagandointi on vähäistä, mutta aattetta siinä kuitenkin selkeästi levitetään. Oikea tyyli artikkelille olisi mielestäni ollut: "Madridissa suhtaudutaan seksistisesti miehiin. Tätä ei Suomessa hyväksytä. Piste!"

Viime viikolla uutisissa oli, että MV-lehden perustaja Ilja Janitskin on määrätty vangittavaksi syytettynä uhkailusta, kiihottamisesta ja kunnialoukkauksista. Lähtökohtaisesti pidän MV-lehteä lähinnä huonona kopiona Pahkasiasta, mutta se, että julkaisee paskaa paska-aviisissa ei pitäisi ylittää rikoskynnystä. Vaikka kirjoitustyyli on ala-arvoinen, niin ihan mielenkiintoisista asioistakin tuolla kirjoitetaan. Siis sellaisista, joista muualla ei kirjoiteta. Esimerkiksi uutinen, jossa Feministinen puolue potki pihalle jäsenensä, koska tämä kirjoitti Jussi Halla-ahon vaimosta:
Voisi sanoa, että raiskaisipa joku kantis Hilla-vaimon
Hatunnusto Feministiselle puolueelle, kun antoi kenkää. HS:lle taas voisi antaa palkkioksi hatullisen paskaa, kun tällainen ei päätynyt uutisiin. Ilmeisesti raiskausfantasiat kohdistuen PS-puolueen johtoon eivä riitä ylittämään uutiskynnystä, toisin kuin manspreading ja se, että huppu päässä Halla-aho muistuttaa Tähtien Sodan keisaria. Otetaanpa pikavilkaisu Journalistiliiton ohjeisiin:
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Kun poliittiseen puolueeseen kuuluva henkilö lievästi yllyttää rikokseen, joka kohdituu valtapuolueen puheenjohtajan perheenjäseneen, niin kyllä tuo yleensä on ollut mainittavan arvoista.
6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.
Asiayhteys Palpatineen on, että Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi. Ja kyllä, ymmärrän, että NYT-liite on enemmän satiirinen puoli HS:stä.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Halla-ahoon suhtaudutaan poliittisesti erittäin kriittisesti vastapuolella. Voisiko olla, että yhtenäisyyden puoluejohtajan ja leffapahiksen välillä huomannut Twitter-kirjoittaja ei ehkä ole se kaikkein tasapuolisin lähde?
15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.
Manspreading-jutun kommenttiosastolta: "Otsikon mukaan "äijähaara" on yleinen näky Helsingin metrossa, mutta jutussa sanotaan, että "kunnon rellotusta ei perjantai-iltapäivän metrossa näe". Totuudella ei mainoksia myydä."
21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
Toimittaja todennäköisesti soitti Halla-aholle ja kysyi: "Muistutatko ulkonäöllisesti hirmuhallitsijaa?" Tai sitten ei.
26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
Oletan, että näihin voitaisiin lukea myös ihmisen ulkonäkö

Että näin. Ei sinänsä. Itse näkisin, että HS kirjoittakoon niin paljon paskaa kuin sielu sietää. Yksityisrahoitteinen tehkööt niinkuin tahtoo. Toisaalta, en tiedä Janitskinin tapauksen yksityiskohtia, joten en pysty arvioimaan, että onko vain sattumaa, että valemediana tunnetun lehden perustajaa syytetään kunnialoukkauksista ja kiihottamisesta. Ehkä MV-lehdellä ei ole mitään tekemistä kyseisien syytteiden kanssa. Joka tapauksessa minulle muodostuu sellainen kuva, että laki on sama kaikille, mutta sitä sovelletaan vain tiettyihin tahoihin. Toiset saavat puhua paskaa, johtaa harhaan, halventaa ja kiihottaa, toiset ei.

-PYO

ps. Itse näkisin, että manspreading on ehkä paras esimerkki nykyfeminismin mielipuolisuudesta. Kun kuulin termin ensimmäistä kertaa oli asia harvinaisen selvä: naisten asema länismaissa on oikeasti hyvä, kun nykyfeministit joutuvat tällaisia keksimään. Vai onko olemassa jotain absurdimpaa tapaa julistaa feminismin ilosanomaa?

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Tilastokeskuksen logiikkaa: palkka-ostovoima 1975 vs 2005

Takkirauta-blogissa oli kirjoitus "Y-sukupolvi, petetty sukupolvi". Mielenkiintoni kohdistui kuitenkin kommenttien joukosta löytyvään steamer-nimimerkin kommenttiin, jossa vertailtiin 70-lukua nykyaikaan.
Ainakin osa 1970-luvun sukupolvesta on saattanut elää jopa niukemmin kuin ihmiset tällä hetkellä.
Mikä oli palkkataso ja sitä vastaava ostovoima 70-luvulla verrattuna nykyaikaan? Tilastokeskuksen sivuilta löytyikin mukava vertailu, joskin vertailukriteereinä on vuodet 1975 ja 2005.
Vuonna 1975 keskivertopalkansaaja ansaitsi 350 euroa kuussa, verojen jälkeen käteen jäi 235 euroa. Keskivertoperheen, johon silloin kuului 2,9 henkilöä, kokonaiskulut [vuodessa] olivat 5 165 euroa vuodessa. Menojen kattamiseen tarvittiin 22 kuukauden työpanos eli lähes kahden henkilön vuosipalkka
Vuonna 2005 keskipalkka oli 2 500 euroa, ja käteen jäi 1705 euroa. Nyt 2,1 henkilöä käsittävän perheen vuosikulut olivat 29 000 euroa. Tähän meni 17 kuukauden netto-palkka.
Asia selvä! Palkka-ostovoimansuhde on siis 22:17 noilta vuosilta. Säästyipäs paljon vaivaa, kun itse ei tarvinnut ruveta asioita etsimään ja laskemaan. Eiku hetkinen...

Toisessa talouden koko on 2,9 ja toisessa 2,1! Eli kolmen hengen talouden ylläpito on kalliimpaa kuin kahden hengen. No shit! Mitäpä jos laskettaisiin yksilökohtaisen kulutuksen mukaan. Hieman vaikeaksi tämä menee, kun oletettavasti osa henkilöistä on lapsia ja kuluttavat vähemmän ainakin tiettyjä tuotteita (ja toisaalta enemmän toisia). Mutta mennään nyt näillä. Eli, 1975: kulut 5165 euroa 2,9 hengeltä, joten n. 1781 euroa henkeä kohden vuodessa. Palkan kuukausiteho 5165e/22kk = 235e/kk. Ja sama vuodelle 2005: henkeä kohden 13810e vuodessa. Palkan kuukausiteho 1706e/kk. Yhden hengen ylläpito vuodessa vaatii siis työtä:
  • 1975: 7,6 kuukautta
  • 2005: 8,1 kuukautta
Eipä siis ihme, ettei perhekoko ole enää samaa luokkaa. 2,9 henkisen talouden ylläpito olisi vaatinut 2005 vuonna 23,5kk duunia. Jännää, että tilastokeskus otsikoi tämän "Palkalla saa nyt enemmän ja parempaa". Paremmasta en tiedä, mutta ainakaan enempää palkalla ei saanut vuonna 2005. Pelottaa ajatellakin, miten tilanne on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

-PYO

ps. Hihkaiskaa, jos on tapahtunut laskuvirheitä. Käytin pyöristämättömiä lukuja laskuissa, mutta tekstissä pyöristelin, joten pientä heittoa saattaa tulla, jos käyttää tekstissä mainittuja pyöristettyjä lukuja.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Akavan ulostus #neuro

Iltalehteä selatessa törmäsin piilokamerajekkuun, jossa naisille ja miehille annettiin samasta tuotteesta erisuuruinen lasku. Ideana on, että naisten euro on oma rahayksikkönsä #neuro, jonka arvo verrattuna miehen euroon on noi 82 senttiä. Video on myös näkyvästi esillä Akavan verkkosivuilla.

Tuo älytön 82 senttiä tulee, kun keskiarvostetaan koko työväki. Eihän siinä ole mitään järkeä, kun ei oteta huomioon mm. työn vaativuutta, lisiä, liukuvaa työaikaa, yms. Esimerkiksi EK:n mukaan työtehtäväkohtaisesti ero on vain 97 senttiä. Tosin tuossakaan ei mitään lähteitä ole mainittu, jotta näkisi, mitä kaikkea on otettu huomioon. Saman suuntaista (95 senttiä) antaa myös TEK:in kyselytutkimus. Jos naiset tekisivät samaa työtä oikeasti keskimäärin 5% pienemmällä palkalla, niin tällöihän yksityisellä sektorilla ei miehiä kannattaisi palkata (puhumattakaan, jos palkkasäästö olisi 20%). Johtuuko tuo 5% sitten pelkästään sukupuolielimistä ja ennakkoluuloista vai kenties jostain muusta. Esimerkiksi SAK:in tutkimuksessa miehet arvostavat palkkaa ja naiset hyviä työaikoja. Voisiko mahdollisesti työnantaja arvostaa enemmän työntekijää, joka on valmis venymään työajoissa työn takia?

Pitäisiköhän Akavan käyttää vähemmän resursseja piilokamerointiin ja virheellisen (tai ainakin pahasti harhaanjohtavan) tiedon levittämiseen ja enemmän resursseja asioiden tutkimimiseen. Toivottavasti akavalaiset älähtävät tästä ja uhkailevat erolla. Vai kannattavatko korkeakoulutetut huuhaan levittämistä?

-PYO

ps. Videon perusteella monet (sekä miehet, että naiset) näemmä ovat imeneet itseensä tuon "naisen euro on 80 senttiä" zombimantran. Olisikin äärimmäisen tärkeää, että tavallinen tallaaja (varsinkin äänestyskelpoinen sellainen) tiedostaisi oikeat tilastot!