Vaikka asiallisia lähteitä en aiheesta omista, niin väitän silti, että jokainen ihminen on sanonut joskus jotain tyhmää (poislukien ehkä ne, jotka eivät ole koskaan sanoneet mitään). Tähän joukkoon mahtuu monta hyvin älykästäkin ihmistä. Voiko älykäs olla yhtäaikaa myös tyhmä?
Ihmiset eivät aina ajattele ihan täydellä teholla. Raskaan työpäivän jälkeen saattaa ärtymys olla sitä luokkaa, että suusta pääsee melko epäasiallisia kommentteja varsinkin, jos joku niitä oikein kerjää. Ennen aamukahvia ei suusta tule ulos muuta kuin murinaa. Humalassa tai korkeassa kuumeessa ajatus ei myöskään kulje ihan normaalilla nopeudella ja puhegeneraattori tuottaa vain sekavaa sammallusta. Normaaliolotilassa sanat taas välillä tulevat suusta ulos ajatusta nopeammin ja välillä ajatukset ovat pakostaankin sen verran sekavia, joten niiden kuvaaminen sanoilla toisille ihmisille on melkoisen hankalaa. Tekstiä tuottaessa eleet ja intonaatio jäävät luonnollisestikin vähemmälle, jolloin esimerkiksi ironian havaitseminen on vaikeaa. Lisäksi tekstistä usein puuttuu vuorovaikutus. Keskustellessa voi esittää tarkentavia kysymyksiä epäselviin asioihin liittyen, kun taas kirjoitusta lukiessa tekstin voi ymmärtää hyvinkin väärin. Harvempi sitä kirjoittaessaan pohtii, millä kaikilla tavoin tekstin voisi tulkita virheellisesti.
Aina ei aivokapasiteettia tule käytettyä täydellä teholla ja välillä ajatteluun käytettävä aika on melkoisen rajattu. Tietovisoissa ajan umpeutuessa alkaa paineet kasvamaan ja muutenkin esiintyminen jännittää. Tuolloin päässää pyörii vähän muutakin kuin oikeaan vastaukseen tarvittavat tiedot. Suusta saattaa silloin pulpahtaa ulos täysin onneton veikkaus ja laatupölynimuri jää voittamatta. Juontaja naureskelee kilpailijalle ja kotikatsomoissa ihmetellään, miten telkkariin aina päästetään kaikkein typerimmät ihmiset. Henkilöitä luokitellaan usein kärjistetysti tyhmiksi ja ei-tyhmiksi. Harvoin ketään kertaheitolla nostetaan fiksuksi, mutta yksi sammakko suusta, niin henkilöstä tulee hetkessä idiootti. Asiayhteyttä harvemmin otetaan huomioon ja leimaantuminen on hyvin pitkäaikaista.
Vaikka henkilö olisikin yleisesti ottaen ihan fiksu, niin hänellä ei välttämättä ole ymmärrystä tietyissä aihealueissa. Jos historia ja maantieto on hyvin hallussa, niin matematiikka ja fysiikka saattavat olla heikoilla pohjilla. Toki on heitäkin, jotka menestyvät koulussa pehmeissä ja kovissa tieteissä, siinä missä kielissäkin (ja kaiken huipuksi vieläpä taideaineissakin). Vaikka henkilö olisikin hyvin lahjakas ei hän siltikään tiedä tiettyjen aiheiden piiristä yhtään mitään. Jos jokin aihe ei ole kiinnostanut, niin sen parissa tuskin on tullut vietettyä paljoakaan aikaa. Tällöin aiheesta ei luonnollisestikaan kerry samaa määrää tietoa kuin henkilölle, joka päivittäin 'tuhlaa' aikaansa tähän kiinnostuksen kohteseen. Eri asia tietenkin on, kuinka paljon hyötyä sarjakuvahahmojen supervoimien tai tanssihittien kestojen tietämistä lopulta oikeastaan on.
Kysymys onkin, mitä keskiverto ihmisen pitäisi tietää? Mikä lasketaan yleissivistykseksi? Jos henkilöllä on vankka pohja kemiassa, voidaanko tällöin tinkiä psykologian tiedoista? Tulisiko huomioida henkilön lähtökohdat? Erityisesti nuorilla taas ei ole elämässä kertynyt sellaista kokemusta, jonka pohjalta asioita voisi ymmärtää laajemmin tai tarkemmin. Itse olen sen verta nuori, että on melko vaikea käsittää maailmansodan aikaista maailmaa, kun en tuolloin ole elänyt. Minun on myöskin vaikea käsittää elämää Kiinassa, kun en ole siellä ikinä käynyt. Mitä kauemmaksi aihe menee omasta elämästäni, sitä vähemmän tietoa omaan. Kyse ei ole vain ajasta ja paikasta, vaan myös esimerkiksi koulutuksesta ja harrastuksista. Minulla ei ole hajuakaan pitsinnypläyksestä tai kuviokellunnan säännöistä, kun en ole kummankaan kanssa koskaan ollut missään tekemisissä.
Asioista voi tietenkin ottaa selvää, varsinkin näin ihmeellisen internetin aikoina. Tosin aina ei ole aikaa ja kiinnostusta asioiden selvittelyyn. Joskus myös taidot tulevat vastaan. Esimerkiksi lievä lähdekritiikki tuntuu monilta unohtuvan. Hankitut tiedot myös katoavat ajan myötä. Joko katoavat muistista tai maailma muuttuu niin, ettei tieto pidä enää paikkaansa. Esimerkiksi osa ala-asteella opituista Euroopan valtioista on hajonnut, eikä kukaan sen jälkeen ole pakottanut syntyneitä valtioita opettelemaan. Koulumenestys ei siis ole välttämättä myöhemmissä elämänvaiheissa enää kovin validi älykkyyden mittari. Jossain määrin vierastan myös älykkyystestejä. Uskon, että ne ovat melko hyvin suuntaa-antavia, mutta samalla poikkeuksia saattaa esiintyä molempiin suuntiin. Matemaattisten ongelmien kanssa painineilla on varmasti parempi perustuntuma yksinkertaisiin laskutoimituksiin kuin sellaisilla henkilöillä, jotka eivät paljoa joudu numeroita pyörittelemään. Jostain muistan lukeneeni, että merkkikirjoitusta käyttävät henkilöt, kuten japanilaiset ja kiinalaiset, tunnistaisivat kuvioita paremmin, mikä helpottaa tiettyjen tehtävien hahmottamista. Testejä varten voi myös harjoitella, jolloin luonnollisestikin niissä pärjää paremmin.
Oli sitten kyse kokeesta tai ihan oikean elämän tilanteesta, sitä saattaa tietää vastauksen kysymykseen, mutta ei kuitenkaan osaa muotoilla sitä niin, että se ymmärrettäisiin oikein. Välillä kysymys taas saattaa olla epäkelpo, jolloin siihen ei voi vastata oikein. Tällöin lienee parempi olla vastaamatta kuin vastata väärin. Eräs uudempi sanonta kutakuin kuuluukin, että parempi olla hiljaa ja vaikuttaa typerältä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset. Välillä kyllä tuntuu kovasti siltä, että hyvin monet ihmiset voisivat mielummin pitää suunsa kiinni kuin ladella 'viisauksiaan' varsinkin, kun samalla viisaammat eivät saa sanomaansa perille. Eipä sisänsä, kyllähän sitä nyt typeryyksiä jaksaa kuunnella, mutta ongelmaksi typeryys muodostuu silloin, kun mennään sanoista tekoihin.
Tyhmistä teoista kuitenkin lisää joskus toiste.
Loppuun täytyy vielä muistuttaa, että kaikki eri mieltä olevat ovat tietenkin tieteellisesti todistetusti tyhmiä. Tällöin heidän kanssaan ei tarvitse oikeasti keskustella, vaan voi toistaa omia mantrojaan ja onanoida sille, kuinka oikeassa on aina ja iänkaikkisesti.
-PYO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti