tiistai 1. syyskuuta 2009

Sananvapaudesta

Tuon tuostakin saa nähdä kuinka keskustelut alkavat tyyliin "Olen kyllä sananvapauden kannalla, mutta..." jonka jälkeen aletaan nakertamaan sanavapautta perustuksia myöten. Sananvapaus siis tarkoittaa sitä, että kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa. Siis ihan mitä tahansa! Otanpa tässä käsittelyyn muutaman aspektin, jonka perusteella sananvapautta mukamas voitaisiin rajoittaa.

Oletko kenties sitä mieltä, että puolitotuuksia, valheita tai panettelua ei saisi sanoa? Totuudessa on se huono puoli, että se on usein subjektiivinen käsitys. Otetaanpa esimerkiksi ikivanha kysymys "Jos metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole sitä todistamassa, niin kuuluuko siitä ääni?" Fysikaalisten ilmiöiden perusteella voitaisiin sanoa, että tapahtuma luo ääniaaltoja. Joten, jos sanoisin, että ei kuulu, niin valehtelisin. Tosin tätä ei voida todistaa, joten valehtelu perustuisi edellisiin havaintoihin. Jos pidän jotain totena ja faktana, niin oletettavasti minulla on lupa se sanoa, vaikka sillä olisi minkälaiset vaikutukset.

Toisena esimerkkinä käytettäköön jotakin viiniä. Jos sanoisin, että kyseinen viini maistuu karvaalta, mutta muut olisivat sitä mieltä, että tämä ei pidä paikkaansa, valehtilisinko? Makuasioista tunnetusti ei voida kiistellä. Viinivalmistajana kyllä loukkaantuisin, jos joku moittisi viiniäni karvaaksi. Kenen totuus on tässä oikea? Asiantuntijan, valmistajan, yksittäisen maistajan vaiko enemmistön?

Jos pohtisin kirjoituksessani, että järveen hyppiminen pää edellä saattaisi olla mukavaa, mutta todennäistä olisi, että pää osuu pinnan alla piilevään kiveen ja joku älykääpiö sitä päättäisi sitten testata, olisinko teosta vastuussa? Minun kirjoitushan motivoi häntä käyttäytymään typerästi. Suoraa en asiaa kieltänyt, mutta toisaalta en siihen kehoittanutkaan. Riippuuko kirjoitukseni vaikutusvalta yleisökunnasta tai mediasta? Onko minulla kirjoittajana vastuu tulkita kuulijakuntani?

Pehmeissä tieteissä usein joudutaan yleistetään, sillä esimerkiksi psykologiset ilmiöt eivät aivan kaikkien kohdalla esiinny samalla tavalla. Virhemarginaali huomioidaan ja kontrolliryhmien avulla tutkitaan esiintyykö ilmiö tarpeeksi vahvana. Ylimääräisen muuttujat pyritään varioimaan, etteivät ne vaikuttaisi tutkimukseen. Jotta tulokset olisivat luotettavia tarvitaan muuttujien varioimiseen ja kontrolliryhmään julmettu määrä koehenkilöitä. Yksityisellä henkilöllä on harvemmin resursseja järjestää tämänkaltaisia tutkimuksia. Tällöin hän joutuu tekemään epätieteellisempiä arvioita, lähinnä MuTu-menetelmällä ja tukemaan näkemyksiään erilaisilla tilastoilla. Tämän jälkeen arvion lukija voinee itse päätellä arvion uskottavuuden. Mikäli arvio tukee lukijan havaintoja, niin lukija voi omassa kehyksessään pitää arviota totena. Mikäli lukija kokee arvion ristiriitaiseksi, niin hän voinee etsiä päättelyketjusta aukkoja. Oliko jokin muuttuja jäänyt huomioimatta, oliko kontrolliryhmä liian pieni, oliko ilmiö liian heikko ja niin edelleen.

Asia ei ole siis täysin suoraviivainen. Etukäteen on mahdotonta tietää kuulijakunnan reaktiota sanomaan. Ennakkosensuuri on siis vaikeaa. Onko hyvä pelata varman päälle ja jättää potentiaalisesti arka, mutta mielenkiintoinen havainto sanomatta? Saako omasta mielestä totta olevia asioita ilmaista, jos joku toinen kokee ne epätodeksi? Missä määrin voidaan sanojalta vaatia ymmärrystä eri ryhmistä, jotta mahdolliset loukkaukset voitaisiin etukäteen jättää sanomatta?

Sanottua ei sanomattomaksi saa. Tämä on fakta, niin kauan kuin aika kulkee eteenpäin. Jos henkilöllä ei ole kykyä ennakkosensuroida sanomisiaan, niin häntä ei voida myöskään rankaista jälkikäteen mahdollisista sanomisista. Jotta henkilöä voitaisiin rangaista esimerkiksi loukkauksesta, tulisi ensin osoittaa, että henkilö on ollut täysin kykenevä ymmärtäämään loukkaavan merkityksen ja hänellä on ollut mahdollisuus sensuroida omat sanomisensa. Miten tällaista voidaan todistaa? Voidaanko kommunikoinnissa taas lähteä siitä ajatuksesta, että mikä tahansa lausahdus saattaa olla loukkaava ja ennen sen lausumista kannattaa varmistaa kuulijakunnalta, mikä on sopivaa? Mielestäni ei voida, varsinkaan jos kyseinen kuulijakunta on yhtään laajempi kuin pari ystävää.

Useimmat ovat valmiita vetämään sananvapauteen tiettyjä rajoja. Rajaamiseen kuitenkin liittyy ongelmia, joita yllä on mainittu. Suomen laissakin on muutamia rajoituksia, kuten uskonnonrauha ja kansanryhmän kiihottaminen. Vaikeaksi asian tekee tulkinnanvapaus. Esimerkiksi, mitkä tieteelliset faktat ovat ristiriidassa minkäkin uskonnon kanssa? Saako viinistä sanoa oman rehellisen mielipiteensä, mutta jostain toisesta asiasta ei? Kuka päättää ja millä perustein, mitä on sallittua sanoa ja mitä ei? Poliittinen eliittikö?

Fiksuimmat varmasti ymmärtävät, mitä siitä seuraa, jos esivalta päättää, minkälaisia mielipiteitä saa ilmaista ja minkälaisia ei. Viestin ilmaisutapa toki vaikuttaa sisällön perillemenoon, mutta käsittelen sitä aihetta joskus toiste.

-PYO

Ei kommentteja: