perjantai 18. kesäkuuta 2010

Herraties mitä tukia

Björn Wahlroos sättii opiskelijoita tukien nostamisesta ja pitkistä opiskeluajoista. Eläkeikää ei kuulemma kannattaisi nostaa. Wahlroos arvelee, että opintopaikka saadaan keskimäärin kolmessa vuodessa ja valmistuminen tapahtuu keskimäärin seitsemässä vuodessa. Keskimääräiseksi taitavat olla kyllä hieman yläkanttiin. Huomioitavaa kuitenkin on, että jotkut vaihtavat koulua kesken kaiken.

Erittäin huomioitavaa kuitenkin on se, että nuo pisimmän opiskelijauran tekevät tekevät töitä siinä ohessa. Jos ei ensimmäisellä kerralla pääse yliopistoon omalle alalle, niin sitten tehdään vuosi töitä ja yritetään ensi vuonna uudestaan. Jos saa sopivan työtarjouksen opintojen loppuaikana, niin totta kai sellainen paikka kannattaa ottaa. Työkokemusta arvostetaan usin enemmän kuin koulutodistusta ja hyvässä lykyssä opiskelija voi tehdä lopputyönsä noihin töihin liittyen. Talouselämä kertoo, että noin puolet opiskelijoista käyvät töissä. Samalla myös huomautetaan, että muihin eurooppalaisiin verrattuna täällä suoritetaan enemmän korkeamman asteen tutkintoja.

On hienoa, että työuria halutaan pidentää ja täten kerätä enemmän veroa tuottavasta työstä, mutta on älytöntä, että opiskelijat pistetään stressaamaan valmistumisien kanssa. Kun opinnot ovat loppusuoralla usein opiskelija haluaa loput pikaisesti pois alta. Monet myös joutuvat stressaamaan, kun sopivaa lopputyötä ei löydy tai sen tekeminen venähtää. Ne, jotka haluavat valmistua pikaisesti joutuvat usein pyytämään kursseilta erityisjärjestelyitä, jotka luonnollisesti rasittavat kurssihenkilökuntaa. Jos rahaa olisi, niin toki voitaisiin palkata lisää väkeä, jotta tällaiset onnistuisi helpommin. Myöskin, jos opintopaikkoja vähennettäisiin, niin sisäänpäässeet saisivat laadukkaampaa opetusta ja kuten edellä jo mainittiin, niin ulosjääneet tekisivät töitä.

Tukijärjestelmää voisi myös muuttaa siihen malliin, että työn tekeminen olisi kannattavaa. Nykyään opiskelija joutuu pohtimaan, ehtiikö saada tarpeeksi opintopisteitä, että saa tukea ja toisaalta riittääkö tuki mahdollisiin yllättäviin menoihin. Tai edes peruskuluihin. Viimeistään kesällä on pakko mennä töihin, koska opetusta harvoin on tarpeeksi ja tuki ei yksinkertaisesti riitä. Kesällä ei kuitenkaan saa tienata liikaa, koska muuten tukea joutuu palauttamaan. Opiskelijat taitavat olla hyvin pitkälti ainoa kansanryhmä Suomessa, jotka eivät vietä kuin pari päivää kesälomaa ja tekevät hommia ympäri vuoden.

Päättäjien olisi aika herätä todellisuuteen ja tajuta, että Suomi ei tarvitse kokemattomia opintoputkesta tulleita opintopistekeruuautomaatteja, vaan asiantuntevia ajattelijoita, joilla on kokemusta ja käytännön asiantuntemusta jo ennen valmistumista.

-PYO

ps. Kilometrikisassa(vaatii kirjautumisen) tekstin kirjoitushetkellä Espoon Vihreät on 'vasta' sijalla 118, kaukana kärjestä. Ehkäpä vihreiden kannattaisi alkaa polkemaan fillarilla, eikä ajella ahkerasti taksilla.

pps. Pahoittelen äskeistä loanheittoa.

4 kommenttia:

Vesa Linja-aho kirjoitti...

Oikein hyvä kirjoitus, mutta tämä alla oleva:

"Wahlroos arvelee, että opintopaikka saadaan keskimäärin kolmessa vuodessa ja valmistuminen tapahtuu keskimäärin seitsemässä vuodessa."

on kyllä ihan totta. Yliopisto-opintojen keskimääräinen aloitusikä on 23 vuotta, ja opiskelijat ovat "valmistuneet liian hitaasti" ainakin 1920-luvulta lähtien :-).

Koitan kaivaa tarkemmat lähteet tiedoilleni, mutta: ensimmäinen tieto on jonkun Kela-pampun yleisönosastokirjoituksesta Hesarissa (jossa hän lisäksi painotti, että tuo 23 tarkoittaa ensimmäisten yliopisto-opintojen aloitusta) ja toinen tieto on peräisin dosentti Panu Nykäsen esitelmästä "Milloin meillä alkoi kiire", 16.6.2008.

Olen joskus kirjoittanut kirjoitustasi sivuavasta aiheesta:
Opintojen viivästymisestä

Vesa Linja-aho kirjoitti...

Tässä on lähde tuolle 23 vuoden iälle:
http://www.syl.fi/asiakirjat/kannanotto_joukkoliikenne/view?cf=snews

Sen verran olin väärässä, että tuo on korkeakouluopintojen keskimääräinen aloitusikä, eli siinä on amk:t mukana.

Poliittisesti epäkorrekti kirjoitti...

Kiitokset oikaisusta. Luotin tällä kertaa mutuiluun (kuten Wahlrooskin). Häpeän.

Olettaen, että YOt valmistuvat keskimäärin 18-19 vuotiaina, niin tuo opintojen aloitusikä tuntuu jokseenkin korkealta. Olisikohan varaa järjestää pääsykokeita useammin?

Tuli myös sellainenkin juttu mieleeni, että osa miespuolisista jättää suosiolla opintojen aloittamisen armeijan jälkeiselle ajalle. Tämä luonnollisesti nostaa keski-ikää noin vuodella.

Vesa Linja-aho kirjoitti...

"Häpeän."

Ei kannata suotta hävetä, itsekään en jaksaisi kirjoittaa blogia jos joka ikiselle väitteelle pitäisi etsiä aukoton lähde. :)

"Olettaen, että YOt valmistuvat keskimäärin 18-19 vuotiaina, niin tuo opintojen aloitusikä tuntuu jokseenkin korkealta."

Kun kuulin tuon aloitusiän ensimmäistä kertaa, niin melkein järkytyin. Mutta kun asiaa miettii tarkemmin, niin se on ihan luonnollinen.

Kaikilla korkeakouluopinnot eivät ole tavoitteena lukion/amiksen alkuluokilta lähtien, vaan ei ole mitenkään tavatonta, että ylioppilas tekee ensin pari vuotta vaikkapa peruskoulun opettajan, kaupan kassan tai myyjän töitä. Sitten kun työ kyllästyttää (ja on saanut kenties kokemusta, millainen ala voisi olla kiva), ruvetaan hakemaan korkeakouluun.

Ja tähän päälle pitää vielä laskea henkilöt, jotka haluavat juuri tiettyyn kouluun/tutkinto-ohjelmaan, ja pyrkivät sinne 2-3 kertaa. Sekin nostaa keski-ikää.

Lääketiede taitaa olla ainoa ala, jota on melko hankalaa päästä opiskelemaan paikkakunnasta riippumatta. Oikeustieteen ja kauppatieteen maisteriksi on hankala päästä, jos haluaa opiskelupaikan nimen omaan Helsingistä. Jos on valmis muuttamaan Rovaniemelle, pääsy ei ole kammottavan vaikeaa. Muistelen aikanaan, että Rovaniemelle pääsi kauppatieteitä lukemaan pelkän kynnysehdon täyttämällä (10/40 pinnaa pääsykokeesta).