sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Köyhyyden poistaminen

Ajatus tasapalkasta miellyttää minua. Ei siksi, että sillä voitaisiin poistaa köyhyyttä vaan siksi, että sillä voidaan poistaa byrokratiaa. Tuon tuostakin vaalivalheissa toistuu lupaus, että ehdokas poistaa köyhyyden. Valitettavasti tämä ei oikein ole mahdollista. Ihmiset on erilaisia ja tulevat erilaisista lähtökohdista. Ainoa mahdollisuus on tasapäistää ihmiset, mutta tällöin poistuu luovuus, inhimillisyys ja pari miljardia maan asukasta.

Aloitetaan tämän kerran pohdinta progressiivisesta verotuksesta. Lähtökohtana siis on se, että enemmän tienaavat maksavat suhteellisesti enemmän veroa. Matemaattisesti ajatellen; joko veromäärä kasvaa eksponentiaaliesti tuloihin nähden tai sitten käytössä on portaikko. Ensimmäinen vaihtoehto on kelju, kun tulot kasvavat erittäin korkeiksi tai kun ne ovat hyvin lähellä nollaa. Toinen vaihtoehto on kelju, kun liikutaan kahden portaan rajamailla. Tällöin pieni lisä palkassa nostaa veron määrää niin, että käteen jää vähemmän rahaa. Keskitytään nyt kuitenkin vain ajatukseen, että paljoa tienaavien tuloilla avustetaan vähemmän tienaavia. (Jätetään hetkeksi omaisuusvero yms. pois pohdinnoista ja ajatellaan yksinkertaisesti vain palkan verottamista).

Lähtökohtaisesti ihmiset ovat erilaisia. Toiset ovat syntyneet rikkaiksi, toiset kauniiksi, kolmannet ovat rohkeita ja neljännet ovat vaivaisia. Myös työt ovat erilaisia, joku saattaa olla yhdeksästä viiteen liukuhihnan ääressä joka arkipäivä ja joku toinen taas saattaa joutua keskellä lauantain ja sunnuntain välistä yötä lähteä ajamaan toiselle puolelle Suomea. Joihinkin töihin voidaan perehdyttää oikeastaan kuka tahansa parissa tunnissa hoitamaan homma välttävästi. Toisissa hommiassa taas vähimmäisvaatimus on alan korkeakoulutus ja viiden vuoden työkokemus.

Ajatellaanpa hetken, että jokaisesta työstä saisi yhtä paljon palkkaa, tai ainakin käteenjäävä osuus verojen jälkeen olisi yhtä suuri. Tuolloin kukaan ei varmastikaan tekisi ylitöitä. Kukaan ei tavoittelisi vastuullisempia työtehtäviä. Harva myöskään panostaisi siihen, että lopputulos olisi erinomainen. Jos edessäpäin ei ole mitään tavoittelemisen arvoista, niin miksi yrittää? Jos saat samaa palkkaa ilman koulutusta, niin miksi nähdä vaivaa tutkinnon eteen? Kuka sitten tekee työt, missä vaaditaan työntekijältä paljon? Vaikka monet varmasti tekevät työtänsä sen vuoksi, että tykkäävät siitä, niin on paljon hommia, joista ei juuri kukaan pidä, mutta jonkun ne on tehtävä. Entäpä jos joutenolostakin saisi saman verran? Kuka oikeasti rupeaisi tekemään 50 vuotta työtä, jos käytännössä eläkkeelle voisi ryhtyä jo 16-vuotiaana? Voisiko valtio sitten pakottaa työttömät tekemään epämiellyttävät hommat? Yleisesti ottaen valtio siis päättäisi, kuka menee tekemään ja mitä. Ei minun elinaikanani kiitos!

Mitenkäs sitten yksityisyritykset? Saisiko EpicFail-yhtiön työntekijät yhtä paljon palkkaa sähläilystään ja laiskottelustaan kuin MegaPro OY:n väki, joka jatkuvasti käyttäisi omaa vapaa-aikaansa siihen, että tuotteet ja palvelut myyvät? Eihän tällaisessa ole mitään järkeä. Tällöin kannattaisi perustaa vain laiskotteluyrityksiä ja nostaa tukia. Lopulta kaikki tekisivät vain tappiota ja esimerkiksi palveluiden laatu olisi ala-arvoista. Mitään oikeaa kilpailua ei syntyisi.

Ajatus siitä, että nettopalkka tasapäistettäisiin kaikkien kesken työstä tai tausta riippumatta on siis mielipuolinen. Entäpä, jos vähätuloisille ei antaisi rahaa suurituloisten tienesteistä vaan jostain muualta. Käytännössä tämä siis tarkottaisi, että tarvittavat eurot kerättäisiin lähinnä yrityksiltä.

Jos yritykseltä viedään myynnistä iso osa valtiolle se tarkoittaa sitä, että yritksen pitää joko leikata kuluista tai nostaa hintoja. Kuluista ei loputtomiin voida leikata ja jos vaikkapa yritys leikkaa palkkakuluista, niin päästään taas lähtöruutuun, kulkemalla valtion kassan kautta. Jos hintoja nostetaan, niin keskituloiset eivät saa rahalla niin paljoa kuin ennen. Jos viikon ruokakulujen hinta nousee liian korkealle, niin keskituloisista tulee taas köyhiä, kun heillä ei ole edes varaa ruokaan. Taas tultiin alkutilanteeseen.

Mutta entäpä, jos keskituloiset menisivätkin ostamaan ruokatarpeensa ulkomailta, jossa hinnat ovat alhaalla? Ottamatta sen enempää kantaa siihen, mitä tuollainen ramppaaminen tekisi luonnole, voidaan todeta, että jos kulutus siirtyy ulkomaille, niin kotimaan markkinoilla ei tapahdu myyntiä. Kun yritykset eivät tuota rahaa, niin ei ole, mistä köyhille antaa. Ja taas päädytään lähtöpisteeseen.

Raha on käytännössä katsoen kiinteä vakio. Sitä ei voi luoda tyhjästä ilman, että sen arvo laskee. Raha on aina jostain muualta pois. Kyse on vain siitä, että minne haluamme rahan laittaa. Siellä, missä on rahaa on toimintaa, osaamista ja intoa. Siellä, minne rahaa ei ole tulossa, ei ole kuin aatteen valoa.

Köyhyyttä ei voida siis poistaa, mutta tuloeroja voidaan tasoittaa. On vain löydettävä se oikea määrä, jonka verran yhdestä paikkaa voidaan rahaa ottaa pois kaatamatta sitä. Monesta paikasta voidaan ottaa paljonkin rahaa pois. Tällöin kuitenkin ongelmaksi tulee se, että minne se raha laitetaan. Ottajia löytyy kyllä, mutta mikä on tasapuolista? Jos huomattavasti helpommalla saa melkein yhtä paljon palkkaa, kuin suurella vaivalla, niin aikaa myöten ihmiset valuvat valitsemaan helpomman reitin. Valtio ei missään nimessä saisi kannustaa tällaiseen passivoitumiseen.

Eläkeläiset ovat työnsä jo tehneet. Vammaiset yms. eivät ymmärrettävistä syistä välttämättä kykene työntekoon. Osa työttömistä ei löydä työtä vaikka kuinka yrittää ja osa vaan laiskottelee. Jos ei huomioida koulun vaihtamisen takia väliaikaisesti olevia työttömiä, juuri irtisanottuja tai muutamaa muuta erityistapausta, niin työttömän pitäisi kyllä ansaita tukensa. Mikäli työtön joutuisi joka arkipäivä menemään jonnekin ja tekemään jotain klo 8-16 välisenä aikana (tai mielummin jonain muuna aikana, jotta ruuhkaa ei syntyisi), niin varmasti olisivat rahansa ansainneet. Erinäistä pientä hommaa voisi olla vaikkapa roskien keruusta työhakemuksien täyttöön tai vanhusten auttamisesta nuorison ymmärtämiseen. Nykyäänkin Suomessa on tuhatmäärin työntekijöitä, jotka eivät tee oikeastaan mitään hyödyllistä suurimman osan työajastaan, joten kyllähän loputkin työrajoitteiset voitaisiin samanlaisiin hommiin laittaa. Hyvänä puolena tässä olisi myös se, että kukaan ei pääsisi passivoitumaan. On hölmöä, että valtio ohjaa ihmisiä juomaan kaljaa ja katsomaan telkkaria maksamalla siitä.

Peruperiaate pitäisi olla, että työnteko on aina (selkeästi) kannattavampaa kuin joutenolo. Toisaalta, kenenkään ei pitäisi tipahtaa tyhjän päälle ja syrjäytä tai ajautua rikolliselle polulle. Kyllä valtion pitäisi antaa pahimmallekin putoajalle jokin mahdollisuus. Putoajan pitää vain ottaa mahdollisuus vastaan. Keppiä ja porkkanaa tarjoille. Jos joku jää työttömäksi, puoliso jättää ja koirakin kuolee, niin pitäisi olla selkeä mahdollisuus tarttua auttavaan puhelimeen pullon sijasta.

On typerää, että sosiaalimenoista leikataan, mutta syrjäytyneille annetaan ryyppyrahaa. Jos joku haluaa viettää elämänsä baarissa maksan pamahatamiseen asti, niin siitä vaan, voi olla mukavaakin, mutta kyllä se pitäisi tehdä omalla rahalla. Miksi veronmaksajan pitää rahoittaa putoajien ryyppääminen ja sairaalamaksut? Yhteen tuhoutuneeseen syrjäytyneeseen käytetyillä varoilla voitaisiin parantaa vaikka kuinka monen muun elämäntilannetta. Kaikki raha upotetaan pariin putoajaan ja sitten ihmetellään, miksi niitä tulee joka vuosi lisää.

Köyhyyden poistaminen on siis mahdotonta, mutta voidaan yrittää tasoittaa tilannetta mahdollisimman paljon. Tasoittamisessa pitää kuitenkin olla varovainen. Liian helpolla antaminen johtaa passivoitumiseen. Pahimmillaan annettu tuki voi olla parempi kuin mitä työllä ansaittuna yksilö voisi saada. Esimerkiksi, jos työttömälle vuokrataan valtion piikkiin asunto, minne hänen 10 mukulaa mahtuu asumaan, niin voi olla varma, että kaveri ei ryhdy töihin, jos hänellä ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia kustantaa samanlaista asuntoa itsenäisesti.

Jokainen tehköön parhaansa ja saakoon siitä palkkion. Jokaisella olkoon realistinen mahdollisuus selvästi parempaan elämään. Tämä häntä kannustakoon hyvillä mielin huomiseen.

-PYO
ps. Voiko rahalla ostaa ihmisarvoa? Jos voi, niin mikä on ihmisarvon hinta? Jos ei voi, niin minkä takia ihmisarvon nimissä ruinataan rahaa?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten verotus onnistuu mielestäsi siinä, että miehet maksavat noin 5-prosenttiyksikköä enemmän veroja kuin naiset, vaikka heidän keskituntipalkkansa on huonompi kuin naisten? Kun miehet tekevät noin 25 % enemmän työtunteja vuodessa kuin naiset, heidän veroprosenttinsa nousee kohtuuttomasti progression vuoksi. Eikö "samasta työstä sama palkka ja samat verot" olisi oikeudenmukaista?

Pauli Sumanen

Poliittisesti epäkorrekti kirjoitti...

Ryhmäkohtaisista palkkaeroista olen kirjoittanut aiemmin täällä. Mielestäni järjestelmää ei pitäisi rakentaa sen mukaan, mitä ryhmää henkilö edustaa, vaan sen mukaan, mikä on henkilön tuottaman työn arvo.

Kaiken tämän kilpailun keskellä on kuitenkin suotavaa, että työntekijät laittavat itseään likoon enemmänkin kuin mitä minimissä vaaditaan. Kannatan siis vapaaehtoista ylityötä korvauksineen. Ahkeruudesta tulisi palkita ja verotuksen tulisi olla sellainen, että enemmästä (hyödyllisestä) työstä jäisi aina nettona enemmän käteen.

Mihin muuten perustat tuon, että miesten tuntipalkka on pienempi JA samalla he maksavat enemmän veroja? Olisiko jotain lähdettä luvuille ja/tai laskelmille?

Poliittisesti epäkorrekti kirjoitti...

Perkkeleen hötömölö... Edellä mainittu linkki:
http://epakorrekti.blogspot.com/2011/12/tasapalkan-lyhyt-oppimaara.html