lauantai 25. elokuuta 2012

Miesten ja naisten tasa-arvo-ongelmat

Sattuneista syistä päädyin lueskelemaan Heidi Hautalan blogikirjoitusta muutaman vuoden takaa. Itse kirjoitus ei ole niinkään kiintoisa (tiivistettynä: "Lisää naisia valtaan"), mutta kommenttiosuudesta löytyy monia kiintoisia möläytyksiä. Nimimerkki Arvo Tasanko kirjoittaa:
Miehet ovat käytännössä kaikilla yleisesti käytetyillä elämänlaadun mittareilla mitattuna keskimäärin huono-osaisempi ja kyselyjen mukaan onnettomampi sukupuoli.
Suomi on hyvinvointivaltio, mutta voivatko miehet ja naiset täällä tasa-arvoisen hyvin? Kun puhutaan tasa-arvon edistämisestä, niin ainakin minulle tulee mieleen, että naisten asemaa parannetaan urakalla ja siinä sivussa tehdään näön vuoksi jotain toimenpiteitä, jotka edistävät miesten asemaa. Onko tasa-arvotoimintaan allokoidut resurssit kohdistettu oikeisiin ongelmakohtiin? Erityisesti kiinnostaa, millainen tilanne on nuorten kohdalla tällä hetkellä. Miten hyvät mahdollisuudet tulevilla työntekijöillä on tasa-arvoiseen elämään Suomessa? Nuorten kohdalla asioita voidaan ohjata kuntoon tulevaisuutta ennakoiden. Vanhemmissa ikäryhmissä perustat on rakennettu ja valinnat tehty jo vuosikymmeniä sitten. Voi olla hieman vaikeampaa runnoa kuntoon sellaista, mikä on jo 75 vuotta ollut retuperällä. Liiallisia korjaustoimenpiteitä tulisi myöskin välttää, ettei 30 vuoden päästä jouduta korjaamaan kurssia päinvastaiseen suuntaan. Tässä mielessä lakitekstiin taiteiltu alla oleva pätkä on loppulausahduksen takia hävyttömän huono.
Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.
Pieni disclaimer. Valitettavasti en löytänyt selkeää mittaristoa elämänlaadun mittaamiseksi. Elämänlaatu, hyvä elämä ja hyvinvointi eivät ole yksiselitteisiä käsitteitä. Filosofisella tasolla asiaa on pohdittu ainakin 2000 vuotta ja erilaisia määritelmiä on vino pino. Resurssini eivät millään riitä kaikkien mahdollisten elämänlaatumittareiden analysoimiseen, mutta toisaalta en haluaisi rajoittautua vain yhteen näkemykseen. Tämän vuoksi otan elementtejä vähän sieltä täältä, mikä voi joidenkin lukijoiden mielestä vaikuttaa lähinnä tarkoituksen hakuiselta. Valinnoissa varmasti peilautuu oma elämänfilosofiani jollain tasolla, mutta pyrin kuitenkin käyttämään yleisesti arvostettuja lähteitä.

Tässä välissä pahoittelen, että tilastot tulevat olemaan pitkälti ensimmäiset vastaantulevat eivätkä uusimmat mahdolliset. Pelkkien elämänlaatumittareiden etsimiseen menee rutosti vaivaa ja tilastoja, joissa asiat on eritelty sukupuolen mukaan, ei ihan helpolla löydy. Pyrin kuitenkin siihen, että lähteet olisivat edes 2000-luvulta.

Googlettamalla ensimmäisten hakujen joukossa on Human Development Index. Odotettu elinikä, lukutaito, koulutus ja elintaso toimivat mittareina kyseisessä mallissa. Vekkulisti elämän kvalitatiivisuutta mitataan kvantitatiivisesti, mutta on toki huomatta, että mallin kehittäjät ovatkin ekonomisteja. Pidän tätä kovin heppoisena lähestymistapana, mutta aloitetaan silti tällä.

Lähdetään liikkeelle odotetusta eliniästä. Vastasyntyneiden elinajan odote on miehillä 77.2 vuotta ja naisilla 83.5 vuotta. Ero ei ole suuri, 6.3 vuotta. Vuoden 2011 lopussa miehiä oli 2 652 534 kpl ja naisia 2 748 733 kpl. 0-50 vuotiaiden kohdalla miehiä on joka ikäryhmässä hieman enemmän, mutta  50-90+ vuotiaiden kohdalla miesten suhteellinen osuus tippuu roimasti, kun mennään iäkkäämpään suuntaan.

Jatketaan lukutaidolla, joka on Suomessa erittäin hyvä. OKM:n sivuilta löytynee seuraavaa koskien 15-vuotiaiden lukutaitoa:
Tyttöjen heikkoa lukutaitoa selitti mm. kodin matala taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen asema, kun taas pojilla se ei ennustanut heikkoa lukutaitoa. Sen sijaan pojilla todennäköisyys heikkoon lukutaitoon kasvoi, jos vauraassa kodissa kulttuurin arvostus oli suhteellisen vähäistä. Pelkkä kodin vauraus ei ole yhteydessä lukutaitoon
Tarkemmasta raportista [PDF] ilmenee, että
Suurin haaste on huomattavan suuri lukutaidon sukupuoliero. Tyttöjen keskimääräinen lukutaito on jopa puolentoista kouluvuoden edistyksen verran poikia edellä.
Tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijat ja suoritetut tutkinnot koulutussektorin ja sukupuolen mukaan tilasto vuodelta 2010 viittaisi siihen, että kaikenkaikkiaan opiskelijoita oli tuolloin 1.2 miljoonaa. Näistä 51% naisia. Peruskoulun suorittaneista naisia on hieman alle puolet. Lukion suorittaneista naisia oli 58%, ammatillisen koulutuksen suorittaneista 51%, ammattikorkeakoulukoulutuksen suorittaneista 63% ja yliopistokoulutuksen suorittaneista 58% (ei sisällä jatko-opiskelijoita). Nuoria miehiä on siis Suomessa hieman enemmän kuin nuoria naisia. Siitä huolimatta jatkotutkintoja suorittavat pienoisella enemmistöllä naiset. Ammattikorkeakouluissa sukupuolijakauma on yllättävänkin suuri.

En löytänyt tilastoa (taloudellisesta) elintasosta, jossa asiaa olisi tarkasteltu eri sukupuolten suhteen. Elintasoa voidaan tarkastella myös muistakin kuin taloudellisista näkökulmista, esimerkiksi turvallisuuden ja terveyden suhteen. Onnellisuus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja vastaavat termit esiintyvät myös elemänlaadun määritteissä.

Palkkakeskusteluiden hokema "naisen euro on 80 senttiä" ja naisjohtajien määrän vähyys on tullut käsiteltyä jo aiemmin. Samat työehdot ja säädökset koskevat molempia sukupuolia. Vuoden 2008 tasa-arvobarometrin [PDF] mukaan naiset kokevat, että heidän sukupuolestaan on enemmän haittaa työnsaannin ja urakehityksen kannalta. Naiset vastasivat kokeneensa myös enemmän vähättelyä työpaikoilla. Miehet taas vastasivat, että hoitovapaan järjestäminen on miesten osalta hankalaa, vaikka parannusta tilanteeseen on tullut.

Työvoimatutkimuksen [PDF] mukaan 2012 heinäkuun työttömyysasto oli 6.9%
Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2012 heinäkuussa 192 000, saman verran kuin edellisen vuoden heinäkuussa. Työttömiä miehiä oli 98 000 [n. 51%] ja naisia 94 000 henkeä [n.49%].
Nuorten kohdalta 2010 vuoden artikkeli tiedottaa:
Keväisin työnhaku on aktiivisinta ja työttömänä olevien nuorten määrä kasvaa etenkin touko- ja kesäkuussa. Viime vuoden toukokuussa 15-24-vuotiaita työttömiä miehiä oli 85 000 [53%] ja naisia 74 000 [47%].
Rikkaimpien suomalaisten kärkikastissa on enemmän miehiä kuin naisia. 2009 vuoden tulonjakotilasto kertoo kaikenlaista köyhyydestä.
Ikääntyneiden naisten pienituloisuus on yleisempää kuin ikääntyneiden miesten.
Vuotta aikaisemmin julkaistussa kirjassa kuitenkin todetaan, että juurikin vanhemmille naisille on kertynyt viimeaikoina omaisuutta. Jostain syystä alle 75-vuotiaiden ryhmistä ei ollut tehty erittelyä sukupuolen mukaan, joten en kykene sanomaan, mikä on tilanne nuorten kohdalla.

Sotaa Suomessa ei ainakaan minun tietojeni mukaan tällä hetkellä käydä. Luonnonkatastrofit ovat täällä melko harvinaisia ja vähäisiä. En myöskään usko, että niissä tilastollisesti kärsisi toinen sukupuoli toista enemmän. Suomessa tapahtuvasta kidutuksesta en löytänyt mitään virallisia dokumentteja. Ihmisoikeudet täällä taitavat olla aika tasapuolisia. En keksi mitään lakiin kirjattua oikeutta, mikä Suomessa koskisi vain toista sukupuolta. Raskauden keskeyttäminen lienee ainoa, mutta en käsittele sitä tässä sen enempää. Velvollisuudet valtiota kohtaan ovat molemmilla sukupuolilla samat, poislukien tietenkin varusmiespalvelus.

Rikoksen uhriksi joutuu joka viides suomalainen vuosittain. Vuonna 2010 pahoinpidellyistä (33 000 uhria) miehiä oli 63 prosenttia ja naisia 37 prosenttia. Alaikäisistä pahoinpidellyistä 65% oli poikia. Vuosina 2002-2009 [PDF] tapetuista (960 uhria) n. 70% oli miehiä ja 30% naisia. Muista rikoksista en löytänyt tilastoja uhrien sukupuolesta, mutta veikkaanpa, että raiskauksissa uhrit ovat pääosin naisia. Kun katsoo koko vuoden tilastoa, niin tappoja tehdään vuosittain n. sata, raiskauksia melkein tuhat ja pahoinpitelyitä yli 30 000. Näiden tietojen valossa (olettaen, että ryöstöt, lasten hyväskikäytöt ja virkamiehen vastustamiset menevät suurin piirtein tasan uhrien sukupuolten mukaan) miehet joutuvat useimmin rikosten uhriksi.

Vuoden 2008 tasa-arvobarometrin [PDF] mukaan 
Ulkona illalla liikkuessa naisista vajaa puolet naisista ja miehistä vajaa viidennes ilmoitti vuonna 2008 pelkäävänsä väkivaltaa tai olevansa sen takia varuillaan usein tai silloin tällöin.
Naisista noin joka neljäs ja miehistä vähemmän kuin joka kymmenes ilmoitti karsineensa iltamenoja, ja taksia on pelon takia käyttänyt 59 % naisista ja 27 % miehistä.
Vuonna 2008 vankilassa istuvista keskimäärin 6.6% oli naisia ja 93.4% miehiä.
Toukokuun 1. päivänä 2008 tehdyn vankirakenneselvityksen mukaan 40 prosentilla vankeusvangeista oli tuomion päärikoksena joko henki- tai muu väkivaltarikos. Omaisuusrikokset (22%), huumausainerikokset (16%) ja liikennejuopumukset (13%) olivat seuraavina.
Ville Hinkkasen julkaisun [PDF] mukaan miehille langetetaan keskimäärin ankarampia tuomioita kuin naisille, mutta
Naisten rikollisuus poikkeaa tekotavoiltaan miesten rikollisuudesta, ja lisäksi eroja on erityisesti vastaajien aikaisemmissa tuomioissa ja rikoskäyttäytymisessä
Fyysisen vamman aiheuttaneista tapaturmista [PDF] vuonna 2009 sattui naisille n. 52% ja miehille 48%. Työtapaturmista [PDF] vuonna 2009 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmista 68.6% sattui miehille (mikä oli 7.1 %-yksikköä vähemmän kuin vuonna 2001). Liikenneonnettomuuksissa miehiä kuolee vuosittain n. 100 ja naisia n. 30.

Tauteihin kuoli vuonna 2010 n. 50 000 henkeä. Näistä naisia 51% ja miehiä 49%. Mielenterveyden kannalta psykiatrinen erikoissairaanhoidon tilastoraportti vuodelta 2010 sanoo seuraavaa:
Miehiä ja naisia oli laitoshoidon potilaista yhtä paljon. Sukupuolijakauma vaihtelee kuitenkin ikäryhmittäin. Alle 14-vuotiaista ja 25–59-vuotiaista potilaista suurempi osa on miehiä, kun naisten osuus 15–25-vuotiaissa ja yli 60-vuotiaissa on suurempi
Itsemurhatilastoissa miehiä on vuosittain yli 70% ja naisia alle 30%. Päihdehuoltoyksiköiden huumeasikkaista miehiä oli vuonna 2010 69%. Vuosina 2004-2008 [PDF] mielenterveyshäiriöstä johtuvista korvatuista sairauspäivistä 60% oli naisten pitämiä ja 40% miesten.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi vuonna 2008 yhteensä 25 003 Suomessa asuvaa henkilöä. Heistä 12 654 eli 51 % oli miehiä. Mielenterveyden häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 8 513 henkilöä: 3 982 [n.47%] miestä ja 4 531 [n.53%] naista.
Vuonna 2008 runsas viidennes eli 1 848 henkilöä mielenterveyden häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä oli alle 30-vuotiaita.
Jälkimmäisessä ei tarkemmin eritelty sukupuolten mukaan, mutta alle 30v masennuksen takia eläköityneistä n. 35% oli miehiä ja 65% oli naisia. Masennus on karkeasti ottaen diagnoosina joka toiseen mielenterveyshäiriöön (jos nyt tulkitsin lähdettä oikein).

Vuoden 2008 tasa-arvobarometrin [PDF] mukaan 
Naisista noin joka kolmas on kokenut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana, miehistä 13 %. Tilanne on pysynyt muuttumattomana molempien sukupuolten osalta vuodesta 1998 vuoteen 2008. Nuorempia häiritään useammin kuin vanhempia

Yksinäisyydestä kärsivistä en löytänyt mitään tilastoja! Syrjäytyneistä nuorista on vuoden 2012 tilaston [PDF] mukaan miehiä 64% ja naisia 36%.
Syrjäytyneiden nuorten miesten tilastoa heikentää hieman se, että syrjäytyneiksi ei lasketa naisia jotka hoitavat lapsiaan kotona. Vuonna 2010 lapsiaan oli kotona hoitamassa 8 443 vertailuryhmään kuuluvaa naista.
Ohimennen mainittakoon seikka, joka varmaan kiinnostaa tämän blogin lukijakuntaa:
Jos ero nuorten miesten ja naisten syrjäytymisessä on iso, kantaväestön ja vieraskielisten nuorten ero on huima.
Yksinäisistä asunnottomista selvityksen mukaan vuonna 2010 oli naisia n. 17.5% ja miehiä 82.5%. "Nuoria alle 25-vuotiaita on asunnottomista noin 17 %". Näissä tilastoissa ei siis ole mukana sukulaisten/kavereiden nurkissa pyöriviä. Myös erinäiset laitoksissa oleskelijat on tilastoista poissa.


Siinäpä varmaan olivat tärkeimmät elämisen/elämänlaadun mittarit tähän hätään. Hihkaiskaa toki, jos joku oleellinen jäi huomioimatta.

Yhteenveto

Naiset kokevat työelämässä enemmän sukupuoleen suuntautuvaa syrjintää ja vähättelyä. Naiset kokevat huomattavasti enemmän seksuaalista häirintää ja väkivallan pelkoa kuin miehet. Naisille sattuu tapaturmia enemmän kuin miehille. Naisten kohdalla mielenterveyshäiriöt ovat paljon yleisempiä kuin miesten kohdalla. 

Miehet kokevat paljon enemmän väkivaltaa kuin naiset. Miesten keskuudessa asunnottomuus ja syrjäytyminen on yleisempää. Miehet tekevät enemmän itsemurhia, kuolevat useammin liikenneonnettomuuksissa/työtapaturmissa ja yleisestikin elävät vähemmän kuin naiset. Miesten koulutus/koulumenestys on hieman heikompi kuin naisilla (poislukien varusmieskoulutus).

Muiden asioiden kohdalla erot eivät ole kovin suuria. Mielenterveyshäiriöitä lukuunottamatta tilanne on kuitenkin huonompi miesten kannalta, kun on kyse nuorista.

Mitkä näistä epätasaisista seikoista ovat sitten sukupuolen omaa syytä, mitkä yhteiskunnan korjattavissa ja mitkä vain biologisten tekijöiden ohjaamia seikkoja? Onko miesten syytä, että he elävät lyhemmän aikaa tai omaavat heikomman lukutaidon? Onko naisten syytä, että heillä on enemmän mielenterveysongelmia ja väkivallanpelkoa?

Koska teksti on jo nyt rasittavan pitkä, niin jätän näiden asioiden selvittelyn toiseen kertaan.

Alussa esitetty väittämä, että miehet olisivat monilla elämänlaadun mittareilla se heikompi osapuoli, ei ole kuitenkaan ihan tuulesta temmattu. On hieman mystistä, miten paljon tasa-arvokeskustelu keskittyy lähinnä työelämän tasapäistämiseen. Miksi niin monet muut osa-alueet on jätetty vähemmälle huomiolle julkisessa keskustelussa? Onko niin, että julkisen keskustelun kävijät eivät itse haudo itsemurhaa tai joudu työskentelemään väkivaltaisessa ympäristössä ja täten eivät näe muita tasa-arvo-ongelmia kuin omien/työtovereiden urankehitykset?

-PYO

ps. Pahoittelen, jos jossain kohtaa PDF-tiedostoon on linkattu siitä ilmoittamatta.

pps. Jos joku on asiaa pohdiskeellut, niin Uusi Suomi-lehden Puheenvuoro-blogilla Poliittisesti epäkorrekti ja tällä blogilla ei ole yhteistä tekijää kirjoittajien joukossa. Avatarini olen kerran vaihtanut, mutta blogini nimeä en kyllä rupea vaihtamaan. Toivottavasti sekaannuksilta vältytään.

2 kommenttia:

simpanssifilosofiaa kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.

Nainen valitsee geenit, joita hän haluaa monistaa. Naiset päättävät arjen tasolla seksistä, ravinnosta, jälkeläisistä ja jälkeläisten kasvatuksesta sekä kodista ylipäätään. Tätä ei tarvitse edes tutkia, koska asia on päivänselvä. Jos lopputulos on huono, ehkä on turha syyllistää siitä miehiä...

Jos pääsit lähelle fifty-fifty -tilannetta, se kuulostaisi loogiselta, jos evoluutio olisi tasa-arvoinen. Evoluutio ei kuitenkaan tunne käsitettä tasa-arvo. Jos tuntisi, se olisi tuhoisaa naisille, koska naiset ovat niskan päällä. Nainen on arvokkaampi sukupuoli. Siksi heitä ei pueta asepukuun ja lähetetä puolustamaan laumaan. Lajin päätarkoitus on lisääntyä, siksi nainen on arvokkaampi kuin mies. Yksi mies pystyy hoitamaan vaikka tuhat naista raskaaksi, toisin päin se ei onnistu. Siksi on biologisesti yksi ja sama, kuolevatko miehet naisia nuorempina. ”Tasa-arvon” kannalta se ei kuitenkaan ole sama, koska pitkä elämä on ihmiselon tavoitelluin asia.

Mittarit eivät siis ole vertailukelpoisia keskenään. Elinajan odote on itse asiassa kaikkein tärkein tasa-arvomittari. Jos vaikka naisten euro olisi 80 senttiä (mitä se ei ole), sillä ei olisi mitään merkitystä, koska rahat kuitenkin pääosin käytetään naisten hyväksi. Naiset päättävät 85 prosentista kulutuksesta. Luulisi maalaisjärjellä ajatellen olevan tärkeämpää, kuka rahat käyttää kuin kuka ne ansaitsee.

Kysyit, jäikö jotain käsittelemättä. Luultavasti jäi, koska elämä on rajattoman monisyinen. Yksittäisiä asioita on silti vaikea luetella, mutta otetaan nyt yksi mieleen tuleva: rinta- ja eturauhassyöpien hoito, joista edelliseen panostetaan enemmän julkisia varoja, vaikka sairastuvuus on samaa tasoa. Nyt tytöille päätettiin aiheellisesti kustantaa HPV -rokote, mutta yhtä aiheellista olisi rokottaa myös pojat, koska ongelma on yhteinen ja virus aiheuttaa syöpiä miehillekin.

Mainitsit ongelmaksi sen, ettei kotiäitejä lasketa syrjäytymistilastoihin. Millä logiikalla näin pitäisi tehdä? En keksi mitään muuta logiikkaa kuin feministilogiikan, joka yrittää kaikin tavoin mollata äitejä, jotka yrittävät toteuttaa naisten lajityypillistä piirrettä hoitaa omat pentunsa.

Mainitsit yhteenvedossa, että ”Naiset kokevat työelämässä enemmän sukupuoleen suuntautuvaa syrjintää ja vähättelyä. Naiset kokevat huomattavasti enemmän seksuaalista häirintää ja väkivallan pelkoa kuin miehet. ” Jos naiset ”kokevat” jotain, onko sekin tasa-arvoasia? Mennään melko heikoille jäille, jos alemmasta kimpaantumisrajasta revitään tasa-arvoa. Nainen kokee rasvaisen vitsin häirintänä, vaikka kuulisi sen viereisestä huoneesta. Mies ei huomaa mitään, jos hänelle kerrotaan vastaavanlaista huumoria päin naamaa. Jos naiselle ehdottaa treffejä, sekin on seksuaalista häirintää, jos nainen ei satu tykkäämään ehdotuksen tekijästä - mies ei varmasti tekisi ilmoitusta poliisille. Tilastot sisältävät määrättömästi yhteismitattomia lukuja.

Sama logiikan puute vaivaa esimerkiksi ympärileikkauskeskustelua. WHO:n mukaan maailmassa on 140 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista. Miehistä on silvottu 25-30 prosenttia eli karkeasti arvioiden miljardi. Silti vain edellinen on ongelma. Wikipediassakin sukupuolia käsitellään erikseen, miehet ”ympärileikkaus” -otsikon ja naiset ”naisen sukupuolielinten silpominen” -otsikon alla...

Poliittisesti epäkorrekti kirjoitti...

Kiitoksia kommentista,

Aika kaukana ollaan 50-50 tilanteesta. Noiden mittarien mukaan tilanne on jotakuinkin 70-30, eli miehillä on enemmän ongelmia. Mittarit eivät tosiaan ole vertailukelpoisia, mutta sanoisin, että miesten ongelmat ovat laadultaan vakavempia, lähinnä kuoleman takia. Elinajan odote ei mielestäni kuitenkaan ole merkittävin mittari. Jos elää 70 onnellisena, on se parempi tilanne kuin 90 vuotta murheellisena.

sf: "Mainitsit ongelmaksi sen, ettei kotiäitejä lasketa syrjäytymistilastoihin. Millä logiikalla näin pitäisi tehdä?"
Tarkennuksena mainittakoon, että tuo ei ollut minun tulkintaa, vaan EVA:n analyysista kaivettu maininta sukupuolten välisistä eroista. Kyseisen raportin määritelmä syrjäytyneestä on kyllä aika suppea: ei-työläinen ja ei-opiskelija, jolta puuttuu peruskoulua laajempi koulutus.

sf: "Jos naiset ”kokevat” jotain, onko sekin tasa-arvoasia?"
Hyvä, että huomasit. Kyseessä on tietoinen sanavalinta. Tasa-arvobarometri on tosiaan tehty puhelinhaastattelujen perusteella, ei esim. poliisin tilastoista. Väkivallan pelko ja vähättely työpaikalla ovat mielestäni subjektiivisia käsitteitä. Kun mediasta tursuaa juttua, jonka mukaan naisiin kohdistuu väkivaltaa, häirintää ja syrjintää, niin tämä muokkaa naisten mielikuvia. Kun uutisjutut perustuvat kokemuksiin, eikä faktuaalisiin tilastoihin, niin itseään ruokkiva kehä on valmis. Kyseisiin tilastoihin kannattaa siis suhtautua suurella varauksella.

Sanoisin, että miesten ongelmat ovat pääosin sekä määrältä suurempia, että laadulta vakavampia. Tästä huolimatta tuntuisi, että niiden painoarvo tasa-arvoajattelussa on huomattavasti vähäisempi.