sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kuinka toimia rasismia vastaan?

En ole kuollut, olen vain viettänyt hieman hiljaiseloa. Kolmen kuukauden aikana maailmassa on tapahtunut kaikenlaista jännää (merkittävimpänä varmaan Maya-kalenterin ennustama maailmanloppu), mutta valitettavasti kaikkea en nyt ehdi käsittelemään.

Melkoisen myöhään tartun tähän aiheeseen, eikä välttämättä tätä enää kannattaisi nostaa pinnalle, mutta toisaalta onpahan tunnekuohut nyt tasaantuneet ja voidaan taas harkita asioita terveellä järjellä. Aihe on siis toimittaja-kirjailija Umayya Abu-Hannan kirjailijapuheenvuoro hänen Suomessa kokemastaan rasismista. Tiivistettynä kirjoituksessa tuodaan esille se, että suomalaiset ovat rasistista väkeä ja Abu-Hanna on nyt superonnellinen asuessaan tummaihoisen tyttärensä kanssa monikulttuurisessa Hollannissa. Kokemastaan rasismista Abu-Hanna nostaa esille seuraavan tarinan:
Adop­tio­tyt­tä­re­ni on zu­lu ja syn­ty­nyt Jo­han­nes­bur­gis­sa Ete­lä-Af­ri­kas­sa. Kun hän oli vuo­den van­ha ja is­tui tut­ti suus­sa vau­nuis­sa, odo­tim­me Hel­sin­gis­sä met­roa. Noin 80-vuo­tias mum­mo kä­ve­li suo­raan vau­van eteen ja huu­si: "Saa­ta­nan nee­ke­ri!" [...] Mum­mo ei ol­lut mie­len­vi­kai­nen ei­kä kän­nis­sä, vaan ai­van ta­val­li­nen van­ha ih­mi­nen, jon­ka oli­si voi­nut pie­nel­lä tö­näi­syl­lä työn­tää met­ron al­le.
Abu-Hanna on kokenut rasismia kolmekymmentä vuotta.Tekstissä ei mainita väkivaltaa, mutta nimittelyä hän on joutunut kohtaamaan. Eräästä raistisesta kohtauksesta on kirjoitettu aiemminkin.

Abu-Hannan kirjoitus luonnollisesti nostatti suuren kommentti ja vastakommenttivyöryn. Freelancetoimittaja Wali Hashi kirjoituksessaan yhtyy Abu-Hannan rasismikokemuksiin, mutta toisaalta osaa myös olla kiitollinen monista asioista. Hashi päättää kirjoituksensa aivan erilaisella asenteella kuin Abu-Hanna
Olen musta mies, somali, muslimi, pakolainen ja ennen kaikkea turkulainen, enkä ole lähiaikoina lähdössä mihinkään.
Merkittävin kriittinen kannanotto taitaa olla Ulla Appelsinin kommentti, jossa hän kritisoi Abu-Hannan valikoivaa muistia Suomessa tapahtuneista asioista ja kiitollisuuden puutetta.
Abu-Hanna on saanut Suomessa mm. Kansanvalistusseuran palkinnon, Vuoden Kristiina -palkinnon, opetusministeriön Suomi-palkinnon ja Bonnierin suuren journalistipalkinnon.
Appelsinin kirjoitusta on kommentoinut mm. Arkitehti. Hän esittää ihan hyvää kritiikkiä muutamaan Appelsin maninitsemaan kohtaan. Toisaalta osa vastakommenteista ei kyllä toimi yhtää, kuten alla oleva esimerkki antaa ymmärtää.
Appelsin: […] vaikeinta on kuitenkin uskoa, ettei Abu-Hanna olisi koskaan Suomessa ollessaan kuullut tyttärestään mitään kaunista. Eikö kukaan ole muka sanonut mitään söpöä pienestä Reemasta? Yhtään positiivista kommenttia Abu-Hanna ei kuitenkaan mainitse.
Abu-Hanna: […] nelikymppinen suomalaispariskunta lähestyi kaksivuotiasta tytärtäni, joka seisoi matkalaukkuhihnan edessä. Hymyilin, koska ajattelin heidän aikovan sanoa jotain söpöä.
Mielenkiintoisinta Arkitehdin kirjoituksessa on kuitenkin kommenttiosio. Nimimerkki Oona kirjoittaa:
Rasismia ei valko-ihoinen havaitse niin hyvin (vaikkakin jos Hgissä liikkuu yleisillä kulkuneuvoilla, ei siihen voi olla törmäämättä, jos vähänkin seuraa ympäristöään), mutta luulisi, että huomaa edes ympärillään välinpitämättömyyttä, kiusaamista, piittaamattomuutta muista ihmisistä, sitä samaa juurta on rasistinen käytös. Haluammeko me tällaisen Suomen ja tällaisen ilmapiirin? Eikö olisi syytä huolestua? Miettiä, mitä asialle voi tehdä?
 On varmasti totta, että valkoisen suomalaisen on vaikeampi havaita rasismia, kuin X-värisen suomalaisen. Jaska Brown taannoin esitti kirjoitelman, missä hän pohti, millainen hänen elämänsä olisi ollut, jos olisi ollut tummaihoinen. Kirjoitus vaikuttaa melko ruusuiselta ja uskon todella, että kyllä Jaskakin olisi rasismia enemmän kohdannut. Toisaalta, Jaska osasi löytää myös positiivisia puolia erilaisuudestaan. Jos Abu-Hanna ja Hashi olisivat tavallisia valkoihoisia suomalaisia, niin kiinnostaisiko heidän kirjoituksensa läheskään yhtä laajaa lukijakuntaa kuin nyt. Olisiko Abu-Hanna valittu ehdokkaaksi tai päässyt linnan juhliin? Tuskin.

Oonan kommentti kuitenkin jatkuu: Rasismiin ei voi olla törmäämättä ympärillään. Itse kuljen päivittäin suuressa kaupungissa julkisilla ja pidän itseäni huomattavasti keskivertoa tarkkavaisempana. Usein huomaan asioita, joita muilta jää huomaamatta. Asun seudulla, jossa asustaa suuri määrä värikästä sakkia. Somaleita, intialaisia, kaakkois-aasian väkeä, venäläisiä ja lähi-idän asukkeja. Kutsuttakoon heitä loppukirjoituksen ajan virheellisesti maahanmuuttajiksi, vaikka uskoisin, että ainakin osa on syntyperäisiä suomalaisia. Tästä huolimatta en ole julkisessa liikenteessä rasismia havainnut. Pinnisteltyäni mieleeni tuli vain yksi tapaus.

Kuten Abu-Hannakin totesi suomalaisuuteen ei kuulu, että bussissa istutaan toisen viereen. Sivumennen voisin kyllä huomauttaa, että suomalaiset miehet (minut mukaanlukien) eivät ole sieltä pienimmästä päästä ja bussin istuinpaikat ovat melkoisen ahtaita varsinkin, jos sattuu olemaan tavaraa enemmälti mukana. Istuin bussin etuosassa, koska bussi oli melko täysi. Ohitseni käveli vanhempi pariskunta. Mies istahti jonnekin ja mummeli palasi hetken päästä takaisin bussin etuosaan ja istahti viereeni. "Piti tulla tähän istumaan, kun en uskaltanut tuon mustan miehen viereen istumaan." Katsoin olkani yli ja bussin ainoa tyhjä paikka oli tosiaan siististipukeutuneen afrikkalaisen näköisen miehen vieressä. En tiedä oli mies loukkaantunut, mutta minua tapaus lähinnä vain huvitti.

Arkitehtikin kommentoi
Ja kaikki kanssamatkustajat kääntävät katseensa ratikan ikkunasta näkyvään pimeyteen, tai metron ikkunasta siintävään tunnelinseinään.
Aikoinani kirjoitin keskustelutekniikasta, mutta tällainen argumentointi jäi minulta käsittelemättä. Lähimpänä mieleeni tulee nk. weasel words, jossa yleistäen ilman kummempia lähteitä joukko ihmisiä sanomaan jotain. En toki väitä, että tässä pitäisi etsiä lähde ihmisten käyttäytymiselle, mutta argumenttina tämä on heikko, koska yhtä hyvin voisin omiin kokemuksiini nojautuen sanoa, että ihmiset kyllä reagoivat hyvin aktiivisesti, jos jotain tapahtuu. Esimerkkinä käyköön vaikkapa Pekka Saurin ratikkareissu, jossa hän heitti rasistin ratikasta pihalle. Myöhemmin Sauri tosin selvensi, että ei käyttänyt fyysistä voimaa ja olisi tehnyt saman ei-rasistiselle häirikölle.
Mutta luulen, että jo pelkästään se, että ihmiset huutaisivat "Lopeta!", auttaisi. Välinpitämättömyys, se on kaikista pahinta, Sauri tiivistää. 
Suomalainen on tuppisuu, joka ei sattuneista syistä mielellään puutu toisten asioihin. Minulla ei ole tapana katsoa sivusta kahnauksia. Toisaalta, kokemus on opettanut, että välillä kyllä kannattaa vähän varoa, ettei saa pullosta, puunuijasta, pippurisumutteesta tai veitsestä, nyrkistä nyt puhumattakaan.

Luonnollisesti itse en huutele pikkulapsille "neekeri" tai aikuisille "rättipääterroristi". Kysymykseni kuuluukin, mitä minä voin konkreettisesti tehdä rasistisen käytöksen lopettamiseksi?

Otetaanpa esimerkiksi tuo Abu-Hannan mainitsema mummo-case. JOS olisin ollut paikalla, mitä minun olisi pitänyt tehdä?
1) Tönäistä mummo junan alle?
2) Soittaa poliisi paikalle?
3) Ottaa taskusta muistio ja pitää mummolle rasisminvastainen luento?
4) Haistattaa mummolle paskat?
5) Huutaa "Lopeta!"

Ensimmäinen vaihtoehto ei tietenkään ole mitenkään sovelias, vaikka rivien välistä tulkitsen, että se olisi Abu-Hannalle mieluisa. Koska rikoksen merkit eivät täyty, niin poliisin paikalle soittaminen on turhaa. Loput kolme vaihtoehtoa ovat aika samankaltaisia. Todennäköisesti reaktioni olisi jokin näiden hybridi. Tästä taas päästään toiseen kysymykseen. Abu-Hanna on palkittu kirjailija ja toimittaja. Hän hallitsee suomen kielen hyvin, mahdollisesti paremmin kuin minä. Hän on aikuinen ihminen. Eikö hän itse kykene verbaalisesti puolustamaan itseään rasistisia solvauksia vastaan? Varmasti hänelle tulisi parempi mieli, jos hän vastaisi herjoihin sen verran nasevalla ja ironisella kommentilla, että rasisti menisi hiljaiseksi.

Kaiken kaikkiaan tilanne on se, että maailma on täynnä kusipäitä. Toisia kiusataan sen takia, kun he ovat läskeä, rumia, pieniä, tyhmiä, köyhiä tai muuten 'erilaisia'. Toisia kiusataan sen takia, että ovat tummia, lesboja, Jehovan todistajia, tykkimiehiä tai Twilight-faneja. Elämä on. Tietty määrä vittuilua nyt vain tulee sietää. Sellaista on elää yhteiskunnassa. Kaikki eivät voi olla niin mukavia kuin voisi toivoa. Jos minulta kysyttäisiin, niin rosvoamiset, pahoinpitelyt, yleinen häiriköinti yms. voisi loppua. Mutta näin ei vain käy. Yhteisössä on voimaa. Joukolla voidaan vastustaa tiettyjä asioita, mutta parasta olisi kuitenkin aloittaa itsestään.

Osa on sitä mieltä, että suomalaisten tulisi vastustaa enemmän rasismia. Kiva ajatus, mutta miten tämä toimii käytännössä. On muutenkin aika ylimielistä suhtautua asioihin siten, että kyllä minä rasismia vasustan, mutta nuo kaikki muut ovat niin välinpitämättömiä. On heidän syy, että täällä on niin ikävää. Ja paskat! On tasan kusipäiden syy, että täällä on ikävää. Jos on ongelmia, niin turha syyttää jotain kolmatta siitä, ettei hän tee asialle mitään, Tässä mielessä hatunnosto Hashille, joka ei aio taipua kusipäiden edessä. En kuitenkaan nosta hattua korkealle, sillä Hashi nostaa esille joukon kysymyksiä (joita ilmeisesti hän pitää rasistisena käytöksenä)
Totuus on, että rasismista ei puhuta tarpeeksi ja eniten puhumista välttelevät ne, jotka rasismista kärsivät, koska vastaus on aina sama: Onko rasismia, jos kutsun sinua neekeriksi? Onko rasismia, jos en päästä sinua ravintolaan? Onko rasismia, jos väitän, että mustat raiskaavat ja islam on pedofiiliuskonto? Onko rasismia, jos en ota sinua töihin, vaikka sinulla on koulutusta ja osaamista?
Osa kysymyksistä on täysin valideja. Esimerkiksi viimeinen. Olen hakenut lukuisiin (40+) työpaikkoihin, mihin minulla on ollut koulutusta ja osaamista. Minua ei ole kuitenkaan niihin palkattu. Tämä ei tietenkään ole rasismia. Jos Hashi, Abu-Hanna tai N.N. toteaa, että tuo on rasimia, niin ollaan aika huonossa jamassa tilanteen analysoinnin suhteen. Jos jokainen vastainkäyminen tulkitaan ihonväriin tai etnisen taustaan pohjautuvaksi syrjinnäksi, niin ei ole ihme, jos rasismia esiintyy paljon. Jos rasismista puhuminen loppuu siihen, että vaikean kysymyksen edessä hiljennytään, niin ei ole ihme, jos rasismista ei puhuta tarpeeksi.

Esitänkin siis kysymykseni uudestaan ja toivon, että saan rakentavia ehdotuksia siitä, mitä konkreettisella tasolla kannattaisi tehdä. Kuinka tällainen tavallinen taapero voi toimia rasismia vastaan?

-PYO

Edit 1.2.2013: Nyt on kyllä ihan pakko linkittää tiedemiehen kirjoitus samasta aiheesta myös tähän yhteyteen.

2 kommenttia:

Little Rebel kirjoitti...

Jos mä näkisin jonkun haukkuvan toista hänelle tuntematonta ihmistä kadulla, niin varmaan heittäisin jonkun kommentin, joka puolustaisi tätä haukuttavaa osapuolta. Tai sitten käyttäisin tota 5. vaihtoehtoa ja sanoisin suoraan, että lopeta.

Poliittisesti epäkorrekti kirjoitti...

Kiitoksia kommentista. Veikkaisin, että aika samalla tavalla monet muutkin oikeasti toimivat.

Kysymys kuuluukin, miksi kolmannen osapuolen tulisi puuttua muiden asioihin? (Ymmärrän kyllä tilanteen, jossa toinen on puolustuskyvytön...)

ps. Puolustuskyvyttömyydestä mieleeni muistuu tapaus, jossa nuoriso kiskoi vanhan miehen housut kinttuihin. Apuun tullut kolmas osapuoli sai syytteen, kun oli kyynerpäällään täräyttän nuorta. Alaikäisinä varhaisteinit pääsivät kuitenkin pälkähästä.