maanantai 12. elokuuta 2013

Pakkoruotsi on kuin uskonto

Pakkoruotsi on resurssien hukkaamista ja kun resurssit ovat tiukassa, niin jostain pitäisi luopua. Kansalaisaloite ruotsinkielen vapaaehtoisuudesta menee eduskuntaan, mutta olen harvinaisen skeptinen, että mitään rakentavaa tulee tapahtumaan. Niin kauan kuin RKP on hallituksessa, niin ruotsi on ja pysyy pakollisena oppiaineena. Lehmänkauppoina päähallituspuolue saa aina n. 5% lisäkannatuksen ehdotuksilleen.

Positiivista on kuitenkin, että kansalle on tarjoilla viihdettä, kun pakkoruotsin kannattajat kiemurtelevat hikisinä yrittäessään perustella järjetöntä politiikkaa. Edellisessä kirjoituksessani käsittelin yleisimpiä kommentteja joilla ontuen yritetään perustella pakkoruotsia. Kirjoitus on 2½ vuotta vanha, mutta sama levy pyörii vieläkin.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson:
Toteutuessaan tämä heikentäisi Suomen kilpailukykyä. Suomi on taloudellisissa vaikeuksissa ja tarvitsee kielitaitoisia ihmisiä. Tarvitsemme kouluihin enemmän kielten opetusta, emme vähemmän.
Suomi tosiaan tarvitsee kielitaitoisia ihmisiä, mutta kilpailukykyä tarvitaan muuallekin kuin skandinaavisiin maihin. Kiinassa talous on erinomaisessa kunnossa. Venäjällä on paljon rikkaita, joille voisi tarjota palveluita. Afrikassa infrastruktuuri on sen verran heikkoa, että melkein mikä tahansa suomalainen osaaminen kelpaa sinne.

Kielten opetuksen lisääminen ei ole ollenkaan huono idea. Mutta toistaalta kaikkea muutakin pitäisi lisätä historiassa, biologiassa, fysiikassa ja monessa muussakin aiheessa on tietoa "löydetty" hurja määrä lisää ja olisi tärkeää, että peruskoululaiselle ainakin osa tästä tiedosta päätyisi. Merkittävä kysymys kuuluukin, että voidaanko tuo kaikki tieto ympätä oppilaaseen yhdeksässä vuodessa. Riittääkö lukioon kolmen vuoden puristus? Kuten aiemmin todettu, niin kokonaisreursseja on rajattu määrä, jos niitä käytetään asiaan X, niin asiaan Y jää vähemmän käytettävää. Jos kokonaisresursseja ei haluta lisätä, niin sitten asiaan X pitää käyttää vähemmän resursseja.

Puolustusministeri Carl Haglund:
Harras toive siitä, että ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoisessi parantaisi muiden kielten osaamista ei pidä paikkaansa. Sen jälkeen kun ruotsi muutettiin vapaaehtoiseksi yo-kokeessa, kielivarantomme on huonontunut. Jos tämä tulisi voimaan, suomalaisten kielitaito heikkenisi.
Kun kielitaito heikkenee, niin muut taidot paranevat. Ruotsin kieleen on laitettu hurjasti opetusresursseja. Joka koulusta löytyy ruotsin opettamiseen kykenevä henkilö. Haglund ei selvästikään kykene hahmottamaan, että vie muutaman vuoden, että kouluihin saadaan opettajia, jotka voivat opettaa kiinaa, venäjää tai jotain muuta hyödyllistä kieltä. Jos opetusta ei tarjota muilla kielillä, niin eihän niitä muita kieliä opita.

Kotimaisten kielten keskuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi (Nuolijärvi on myös oikeusministeriön kieliasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja):
Olen ollut sen pakollisen ruotsin kannalla. Ajattelen, että kaikille pitäisi taata samat mahdollisuudet hakea tehtäviä, joissa edellytetään ruotsin kielen taitoa. Yksin ruotsinkielisiä ei Suomessa riitä niihin ammatteihin
Ensinnäkin, haiskahtaa hieman, että Nuolijärvellä on oma lehmä ojassa. Toiseksi, luulisi, että professorilla olisi tutkimustietoa tukemaan väittämiään. Yllä oleva lausahdus tuntuu lähinnä henkilökohtaiselta mielipiteeltä, eikä akateemiselta arviolta. Kolmanneksi, mitä vittua?!

Se, että pakollinen ruotsi poistuu, ei tarkoita sitä, että vapaaehtoinen ruotsi poistuu myös. Se ei myöskään tarkoita sitä, että äidinkielenään ruotsia puhuvat yhtäkkiä lamaantuisivat kyvyttömiksi puhumaan äidinkieltään. Nuolijärven huolena on, että ei pakkoruotsietut kansalaiset eivät ole samalla lähtöviivalla töiden haussa suomenruotsalaisten kanssa. Mystistä. Ruotsia voidaan opiskella vapaaehtoisesti, ruotsinkielentaitoisia voidaan tuoda ulkomailta ja kielitaidon edellytystä voidaan vähentää. Jos herra Uppiniska on 5 vuotta sitten päässyt peruskoulusta saaden ruotsin keskiarvoksi kuutosen, niin ei hän kyllä ketään pysty palvelemaan ruotsin kielellä. Vaikka Uppiniskan numero olisi kasi, niin silti kieli on varmasti ehtinyt unohtumaan ja ammattisanasto on olematon. On täysin utopistista, että vastahakoisesti kieltä opiskelevat jotenkin onnistuisivat saavuttamaan tyydyttävää paremman kielitaidon.

Rkp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mikaela Nylander:
Tässä ei ole kyse pelkästä kouluaineesta, vaan maan kaksikielisyyden perustasta. Suomen ruotsinkielinen väestö on täysin riippuvainen kouluruotsin asemasta pakollisena kielenä.
Onkohan oikeasti noin? Monet ruotsinkieliset työtoverini tuntuvat pärjäävän melko hyvin suomen kielitaidollaan. Jos en olisi opiskellut ruotsia koulussa, niin eivätkö he yhtäkkiä ymmärtäisi suomen kieltäni? Ajatus siitä, ettei ruotsinkielinen väestö kykenisi tulemaan toimeen suomen kielellä (tai englannilla) on täysin mielipuolinen. Meillä on kuitenkin väestöä, joka ei puhu suomea, eikä ruotsia, mutta silti he pärjäävät (esimerkkejä löytyy mm. Nokian palkkalistoilta lukuisia).

Entäs sitten ruotsinkieliset kunnat, joissa asuu henkilöitä, joiden suomenkieli on niin auttamattoman heikkoa, ettei sillä oikeasti tule toimeen? Eiköhän niihinkin saada riittävästi väkeä heistä, jotka ovat vapaaehtoisesti opiskelleet ruotsia tai mahdollisesti niistä, jotka puhuvat ruotsia äidinkielenään. Jotenkin tässä haiskahtaa kastijaon vaaliminen. Bättre folke vaatii, että heitä palvellaan heidän äidinkielellään, mutta samalla ajatus, että Bättre folke itse alentuisi palvelijaksi ei tule mieleenkään. Jotenkin tulee mieleen Brittikolonisaation ajat.
Pahimmassa tapauksessa keskustelusta kehkeytyy ääripäiden väittely. Kaikkien puolueiden on esitettävä harkittuja kantoja.
Pakkoruotsin puoltajien kommentit ovat mielipuolisia, vihamielisiä (joskin samalla uhriutuvia) ja poliittisia. Tämä ei mielestäni kuulosta harkitsemiselta, vaan kiihkoilulta. Samanlaista keskustelua olen kuullut ateistien ja uskovaisten väliltä. Yhteistä säveltä ei löydy, sillä ajattelutapa ja maailmankuva eroaa suuresti. Kritiikki sivuutetaan ja kausaliteetit ovat usein hakusessa. Pahimmat tapaukset, kuten Young Earth-kreationistit, vetävät hatusta omia "faktojaan", rakentavat olkiukkoja ja ovat todellisuudesta täysin vieraantuneita. Pakkoruotsi vaikuttaakin uskonnolta, jota pitää puolustaa kynsin hampain täysin tuulesta temmatuin perustein.

Ymmärrän kyllä, että monet ruotsinkieliset ovat huolissaan asemastaan. Heille on annettu erityisasema. Monin paikoin tietotaitovaatimukset ovat alhaisemmat, kun äidinkielelle on rakennettu ohituskaista. Ajatus siitä, että n. 40% kansasta pakotetaan tekemään jotain, joka palvelee vain 6% väestöstä on aika herkullinen... korjaan sairas.

-PYO

ps. Värisokeita on väestöstä n. 9%. Pitäisiköhän opettaa 60% ei-värisokeista palvelemaan värisokeita.
pps. Äidinkielenään ruotsia puhuva voi tietenkin opetella suomea, mutta värisokea ei voi opetella näkemään värejä.

5 kommenttia:

Ez kirjoitti...

Pakkoruotsin uskonnollisuus on varsin hyvä vertauskuva. Molemmissa on kyse instituutiosta jota ei ole saanut kyseenalaistaa ja nyt kun kyseenalaistetaan, menee puolustajilla puurot housuihin.

Julkaisin muuten hyvin samanhenkisen tekstin n. 10 minuuttia omasi jälkeen. Osuimme niin samoihin asioihin, että hirvittää, mutta sentään käsittelimme niitä vähän eri kannoilta.
Top 3 huonointa perustelua pakkoruotsille

Anonyymi kirjoitti...

Sanonpahan vaan, että virheellinen analogia.

Poliittisesti epäkorrekti kirjoitti...

"Sanonpahan vaan, että virheellinen analogia."

Etkä kuitenkaan vaivaudu perustelemaan näkemyksiäsi...

Lyyxem kirjoitti...

Kahdella puolueella oli 1920-luvulla ohjelma suomen kielen edistämiseksi, mutta niiden lehdistö sensuroi asiaa. Edistyspuolueen sanomalehdistö vaikeni suomalaisuusasioista, mutta kokoomuksen lehdistö vaikenemisen lisäksi käytti rajumpia keinoja: se julkaisi herjaavia kirjoituksia suomalaisuusliikkeen johtomiehistä. Lisäksi kokoomuksen johtoelimistä puhdistettiin harvat suomalaisuusliikettä kannattavat. (kertoi Jussi Teljo lokakuussa 1932)

K N Rantakari vaati 1929 Aamulehdessä (kok) suomalaisuusohjelman "hiljaista hautausta". Sama Rantakari väitteli vuonna 1910 Eino Leinon kanssa kansallisuuskysymyksistä sanomalehdissä (lähde Aira Kemiläisen kirja 1993, sivu 217).

1938: Media pimitti Suomen sekä Ruotsin ja Norjan erilaisen suhtautumisen kansainväliseen turvallisuusjärjestelmään. Kansainliitossa Suomi kannatti turvallisuustakuita, mutta Ruotsi ja Norja vastustivat (tämä sensuroitiin). Ruotsi ja Norja eivät halunneet velvoitteita eivätkä keskinäistä apua.

http://lyyxem.freehostia.com/sensuuri.htm

Lyyxem kirjoitti...

Ahtisaaren kielipoliittinen komitea, jonka ehdotus päätyi Kataisen hallituksen ohjelmaan - kaikki sensuroitu.

Puheenjohtaja: Martti Ahtisaari

Jäsenet:

Pekka Haavisto, kansanedustaja, Vihreät
Anna-Maja Henriksson, kansanedustaja
Antti Isotalus, kaupunginjohtaja, Kokkola
Gunnar Jansson, maakuntapäiväedustaja, Ahvenanmaan maakuntapäivät
Miapetra Kumpula, kansanedustaja, sosialidemokraatit
Seppo Kääriäinen, kansanedustaja, Keskusta
Timo Lankinen, pääjohtaja, Opetushallitus
Annika Lapintie, kansanedustaja, Vasemmistoliitto
Aki Linden, toimitusjohtaja, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Jukka Lindstedt, neuvonantaja, Presidentin kanslia
Marjo Matikainen-Kallström, kansanedustaja, Kokoomus
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, toimitusjohtaja, Suomen Kuntaliitto
Pirkko Nuolijärvi, johtaja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Sari Palm, kansanedustaja, Kristillisdemokraatit
Rauno Saari, ylijohtaja, puheenjohtaja, Kieliasiain neuvottelukunta
Raimo Sailas, valtiosihteeri, Valtiovarainministeriö
Kimmo Sasi, kansanedustaja
Krister Stahlberg
Paulina Tallroth, hallitusneuvos, Oikeusministeriö
Ulla-Maj Wideroos, kansanedustaja

Sihteeri: Markus Österlund

http://lyyxem.freehostia.com/komitea-salai.htm