Urheilija-apurahakateus

Urheilu on hienoa. Sitä on jännä katsoa ja yleisössä mylviminen tuo mukavaa yhteisyyden tunnetta. Urheilu pitää ihmisen terveenä. Tai näin ainakin sanotaan. Monet tuntemani aktiiviurheilijat (itseni mukaan lukien) kärsivät nykyään jos jonkinmoisista pikkuvammoista ja osa isommista. Lähtökohtaisesti hyvä kunto pitää mielen virkeänä ja kehon aktiivisena. Yhteiskunnan kannalta on siis hyvä, että porukka harrastaa liikuntaa ja ainakin omasta mielestäni urheilu tuo liikuntaan hieman lisähaastetta, mikä kasvattaa motivaatiota. Liikunta ja aktiivisuus on elämäntapa ja olisi hyvä, että jo nuorena lapset oppisivat aktiivisiksi. Erinäköiset urheilulajit innostavat nuoria liikkumaan ja monet urheilutähdet toimivat esikuvina ja motivaattoreina. 

Monesti olen miettinyt, että Suomessa ammattiurheilu ei ole kovin viisas valinta. Loukkaantumisriski on suuri ja A-luokan menestys vaatii näinä päivinä melkoista poikkeuksellisuutta. Kaikkein menestyneimmät urheilijat takovat kyllä huipputuloja, mutta B-luokan urheilijoiden kohdalta tulot eivät olekaan enää kovin kummoisia, vaikka olisikin menestystä maailman areenoilla. Urheilijan ura harvemmin kestää yli 35-vuotiaaksi ja kun urheilu loppuu, niin loppuvat myös palkintorahat, palkat ja sponsorisopimukset. Lyhyessä ajassa pitäisi siis takoa säästöjä, joilla rahoittaa myöhempää elämää. Osa päätyy valmentajiksi, osa poliitikoiksi, osa perusduunareiksi ja osa mattinykäsiksi. Jos vaihtoehtona on käydä koulua ja valmistua keskiluokan ammattiin, niin onhan se huomattavasti varmempi (ja tylsempi) tapa elättää itseään. Kehitysmaissa tilanne on toki toinen. Pienikin menestys kisoissa nostaa oman tulotason eurooppalaiselle keskitasolle, joten riskinotto on kannattavaa, varsinkin lajeissa, joissa ei tarvitse satsata välineisiin.

Aamu-uutisia lukiessani törmäsin artikkeliin, jossa kerrotaan Pärmäkosken ja Niskasen "kikkailevan" tuloillaan saadakseen vähätuloisille tarkoitettua urheilija-apurahaa. Itse en näe tuota kikkailuna, vaan pikemminkin järkevänä tulojenhallintana. Pyrin välttämään yksittäisten tapausten ruotimista varsinkin, kun itselläni ei ole riittäviä taustatietoja näistä. Joten jätän näiden kahden hiihtäjän tapaukset sikseen ja keskityn enemmän yleisellä tasolla ihmettelyyn.

Apurahan suuruus on 6000, 10 000 tai 20 000 euroa, verotonta.

Puhtaana käteen saatavan apurahan tarkoitus on luoda taloudelliset edellytykset ammattimaiselle ja päätoimiselle urheilemiselle.

Käytännössä raha on siis tarkoitettu urheilijan arjen pyörittämiseen, eli vaikkapa ruokaan.

Ja tarkennuksena Suomen olympiakomitean sivuilta

Apuraha ei ole palkkio menestyksestä, mutta sitä myönnettäessä huomioidaan urheilijan kansainväliset näytöt sekä huomioidaan myös urheilijan tulos/menestyskehitys suhteessa lajin kansainväliseen tasoon ja kehitykseen.

Arvioinnissa huomioidaan lajien erityispiirteet, kansainvälinen arvostus ja taso

Ja OKM:n sivuilta löytyy vielä aukipurettuna, millä perustein noita summia jaetaan

6000€:

urheilijoille, jotka urheilu-uran kehityksen perusteella arvioidaan tulevaisuuden arvokilpailumenestyjiksi (lähtökohtaisesti nuoret urheilijat).

10 000€:

urheilijoille, jotka ovat kansainvälisissä arvokilpailuissa tai muissa vastaavissa kansainvälisissä kilpailuissa vakiinnuttaneet tasonsa 16 parhaan joukkoon olympialajeissa ja 8 parhaan joukkoon paralympialajeissa.

20 000€:

urheilija arvioidaan potentiaaliseksi seuraavien olympialaisten tai paralympialaisten mitaliurheilijaksi. 

Eli apuraha ei ole palkkio menestyksestä, mutta toimii tukena urheilijoille, joilla on potentiaalia menestyä arvokisoissa. Mitä merkittävämpi laji ja loistokkaampi arvokisa, sitä suurempi apuraha. Tämä on ihan järkeenkäypää. Jos suomalaisella urheilijalla on mahdollisuus saada mitali olympialaisista, niin valtio tukee peruselämää, jotta urheilija voi täysillä keskittyä harjoitteluun. Jos menestystä tulee, niin olympiakomitea maksaa mitaleista lisäpalkkion. Esim. Pekingin kisat 2022:

Suomen Olympiakomitea maksaa kultamitalista 50 000, hopeasta 30 000 ja pronssista 20 000 euroa.

Yksilölajeissa urheilija saa koko potin itse, joukkuelajeissa se jaetaan. Esimerkiksi maastohiihdon viestissä palkintorahat laitettaisiin neljään osaan.

Poikkeuksen tekee jääkiekko, jossa olympiakullasta maksetaan 100 000 euroa. Hopea on 60 000 ja pronssi 40 000 euron arvoinen.

Olympiakomitean palkintorahojen lisäksi myös lajiliitot maksavat urheilijoilleen erillisiä palkintorahoja.

Eipä nuo nyt kauhean hääppöisiä summia ole ottaen huomioon, mitä vaaditaan, että voittaa pronssimitalin olympiatasolla. Olympialaiset ovat kuitenkin vain kerran neljässä vuodessa. Toki muitakin kisoja on, mistä lajiliitot oletettavasti maksavat palkkioita. Veikkaanpa kuitenkin, että monet menestyvät urheilijat tienaavat parhaiten sponsoreiden avulla. Mitä menestyneempi urheilija, sitä paremmat on tienestit (marginaalilajeja lukuunottamatta).

Ihan järkeenkäypiä perusteita ja kohtuullisia summia. Silti, ainakin Iltalehden kommenttiosion mukaan, tämä aiheuttaa närää. Tuohtuneille vastataan, että kommentoija on hyvä vaan ja rupeaa itse olympiavoittajaksi. Tähänhän harva pystyy, joten pelkkää kateuttahan tuollainen pahansuopa kommentointi on. Vai onko? OKM:n sivuilta löytyy kuvaus apurahan tavoitteesta.

Urheilijoille myönnettävän harjoittelu- ja valmennusapurahan tavoitteena on luoda urheilijan ammattimaiselle ja päätoimiselle valmentautumiselle taloudelliset edellytykset siten, että urheilijalla on mahdollisuus menestyä kansainvälisissä arvokisoissa.

Hieman tulkinnanvaraista, mutta itse näkisin tuon niin, että raha on tarkoitettu heille, joilla ei ilman tukea olisi mahdollisuutta treenata tarvittavalla tasolla. Todennäköisesti rahaa uppoaa valmentajaan, välineisiin, kuntosaleihin, kisamatkoihin ja muihin, joten 20 000€ kulunee nopeasti. Tämän lisäksi ruokaakin pitäisi saada pöytään. Apurahaa voi kuitenkin saada vuosittain ja tuo on verotonta, joten peruselämiseen tuollainen summa riittää.

Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertaista. Monet urheilijat ovat yhtiöittäneet itsensä, kuten Pärmäkoski ja Niskanen. En tiedä, meneekö palkkiorahat urheilijalle vai yhtiölle, mutta olettaisin, että sponsoroinnit menevät yhtiölle ja yhtiön kassasta maksetaan edellä mainittuja kuluja. Tällöin urheilijan tienestit saattavat jäädä hyvinkin pieniksi, vaikka menestystä tulisikin. Tällainen "kikkailu" ei ole vain urheilijoiden juttu, vaan samaa harjoitetaan muusikoiden, sijoittajien ja muidenkin kesken. Itselle maksetaan peruspalkkaa ja tarvittaessa osinkoa. Työntekovälineet ovat yrityksen taseessa, ei urheilijan yksitysomistuksessa. Mielestäni tässä ei ole mitään vikaa, mutta jokin tässä kuitenkin raastaa. Se on tämä.

Apurahaa ei kuitenkaan myönnetä urheilijoille, joiden verotettavat tulot viimeisimmässä vahvistetussa verotuksessa ylittävät 80 000 euroa.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa 2020 tulonsaajista alle 3% tienasi yli 80 000€. Alle 10% tienasi yli 60 000€. (Tilastoja toki haittaavat osa-aikaiset ja muut tulolliset). Itseni on vaikea ymmärtää, miksi tuo raja on noin pirun korkea. Kyseessä on kuitenkin henkilökohtaiset tulot. Jos tuossa huomioitaisiin harjoitteluun käytettävän yhtiön varat, niin oltaisiin järkevämmällä tasolla. Jos tuossa ei laskettaisi vuosituloja, vaan esim. 5v. haarukan tienestit, niin saataisiin kokonaisrahatilanne paremmin huomioitua. Jos ideana on tukea potentiaalisia urheilijoita, jotta heillä on parempi mahdollisuus menestyä, niin mielestäni tuollaisia tukirahoja pitäisi maksaa vain vähävaraisille.

Meillä on kuitenkin paljon muutakin arvokasta toimintaa, jota voitaisiin tukea apurahoilla. Esim. huippututkimus. Eemil Aaltosen säätiön sivuilta voi käydä katsomassa, miten suuret vaatimukset nuorella tutkijalla on apurahaan. Vuonna 2021 säätiö jakoi rahaa 4 miljoonaa euroa 252:lle tutkijalle. Vertailun vuoksi valtio jakaa pelkästään kesälajeihin 1,4 miljoonaa euroa 152:lle urheilijalle. Toki tutkijat voivat hakea muualtakin rahaa, mutta toisaalta voivat urheilijatkin. Tämän lisäksi meillä on taiteilijoita, joille jaetaan veronmaksajien toimesta erinäistä tukirahaa. Ehkä telkkarissa pitäisi näyttää aktiivisemmin tutkijoita, jolloin sponsorit kiinnostuisivat myös heidän näkyvyydestä.

Jotenkin aputukirahan maksaminen muille kuin potentiaalisille ja vähävaraisille tuntuu ikävältä, kun summat nyhdetään verorahoista.Tuntuu todella oudolta, että henkilölle maksetaan vuosittain tonneja verottomana, jos samaan aikaan hänellä on omistuksessa yritys, joka tahkoo sadantonnin liikevoittoa. Tämä ei koske siis pelkästään urheilua vaan ihan kaikkea. Ehkäpä helpoin ratkaisu olisi vain muuttaa termi "apuraha" vaikkapa muotoon "kansanurheilijapalkka", mikä luonnollisesti olisi verollista tuloa ja maksettaisiin kuukausittain, kun urheilija tekee töitä. Samalla urheilija sidottaisiin velvollisuuksiin, kuten nuorisotoimintaan. Matkoista pitäisi tehdä suunnitelma, mikä hyväksytetään esimiehellä ja työtunnit pitäisi kirjata järjestelmään. Menestyksestä palkka nousee. Sponsoreita ei tietenkään tässä mallissa sallita, mutta jos järjestelyt eivät nappaa, niin urheilija voi ottaa pankista lainan, millä rahoittaa harjoittelunsa, kunnes saa tienestinsä kuntoon.

Pitkä tauko blogikirjoittelussa näemmä näkyy laadussa ja työläydessä, joten ehkä tämä riittää tältä kerralta.

-PYO

ps. Joku varmaan miettii, mitä mieltä olen sitten ex-kansanedustajien sopeutumisrahasta. Samaan kategoriaan tuokin menee. Kansanedustajan pesti on lähtökohtaisesti 4v määräaikainen, joten vaikea käsittää miksi sen jälkeen tarvitaan sopeutumisrahaa. Jos tehdas ajetaan alas ja sieltä saat kenkää 30v uran jälkeen, niin siinä vaiheessa todennäköisemmin olisi tarvetta sopeutua uudestaan. Säästöönkin on jäänyt varmaan vähemmän rahaa

Taksilla Suomi hiilineutraaliksi

Rinteen hallitusohjelma "Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta" on julkaistu ja siellä on vahva painotus ilmastoasioissa. Ilmastotalkoisiin osallistava ohjelma on aika karua luettavaa, kun juuti uutisissa on ollut eduskunnan taksikulut esitettynä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta taksilla on suhanneet eniten hallituspuolueiden jäsenet erityisesti keskusta ja sd ovat kärkisijoilla. Hallitusohjelmaan on kirjattu:

Yhdyskuntarakenteen tulee tukea ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä suosia kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä erityisesti kaupunkiseuduilla.

Joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn yhteenlaskettua matkasuoritetta on kasvatettava selvästi.

Puolustukseksi on sanottava, että ohjelmassa esiintyy vahvasti joukkoliikenteen kehittäminen ja pyöräilymahdollisuuksien edistäminen. Ehkäpä Suomi ei siis ole vielä valmis, että kansanedustajat käyttäisivät pyörää tai joukkoliikennettä. Mutta ei tämä kuitenkaan selityksistä tule esille ja minun on vaikea keksiä, miksi satojen metrien matka pitää tehdä taksilla.

Matkustussäännön mukaan kansanedustajat voivat eduskuntatyöhön liittyvissä tehtävissä käyttää taksia eduskunnan kustannuksella silloin, kun muun julkisen kulkuneuvon käyttäminen aiheuttaisi tarpeetonta ajanhukkaa tai olisi muutoin hankalaa.

Mitähän sanktioita seuraa säännön rikkomisesta? Voinko työnantajana vaatia potkuja toistuvasta/törkeistä väärinkäytöksistä?

Ojala-Niemelän mukaan syitä verrattain runsaalle taksin käytölle on monia. Yksi syy on se, että hän asuu Rovaniemellä.

Minkä takia Ojala-Niemelä ei muuta lähemmäksi työpaikkaansa, kuten kuka tahansa normityöntekijä?

Eduskunta lopetti vaalien jälkeen kimppakuljetusten järjestämisen lentokentälle ja sieltä eduskuntaan.

Junalla pääsee eduskuntatalolle lentokentältä alle tunnissa ja kävelyä tulee puolitoista kilometriä. Ei kai Ojala-Niemelä oikeasti lennä päivittäin Rovaniemeltä Helsinkiin?

Lisäksi olin neljä viikkoa Säätytalolla neuvottelemassa hallitusohjelmasta. Neuvottelut alkoivat aamulla aikaisin ja päättyivät myöhään illalla, jolloin toiseen suuntaan turvauduin taksiin ja toisen menin kävellen.

Hatunnosto kävelystä. Matkaa Säätytalolta rautatieasemalle onkin 750m. Ratikat kulkee ennen kuutta ja puolenyön jälkeen. Vaihtoehtojakin on siis tarjoilla.

Toisinaan poikkeuksellisesti aikataulut ovat niin minuuttipeliä, ettei ehdi kävellen edes lyhyttä matkaa.

Keskustassa kulkee ratikat, bussit, metro ja kaupunkipyöriäkin on tarjoilla. Kävellen ei siis tarvitse lyhyitä matkoja tehdä. Mikäli taksi ei ole valmiina oven edessä, niin tilaamiseen, odotteluun, päämäärän ilmaisemiseen ja maksusuoritukseen menee varmasti monia minuutteja. Lyhyet matkat kekustassa pääsee kyllä nopeammin pyörällä kuin taksilla, ainakin jos tuntee seudun.

Aittakummun lyhyin taksimatka on 8. toukokuuta ajettu 400 metrin matka, joka kesti kymmenen minuuttia.

Ilmeisesti Aittakummulla ei ollut minuuttiaikataulua, kun oli aikaa istuskella taksissa kymmenen minuuttia.

Kärnän lyhyin taksimatka oli 300 metriä ja kesti kaksi minuuttia. [...] En tunnista kyllä aivan noin lyhyitä matkoja, mutta kyllä, kansanedustajan työ on kiireistä ja vedän minuuttiaikataululla, Kärnä sanoo Iltalehdelle. [...] Olen tullut Helsinkiin tekemään töitä enkä kävelemään.

Jos oikeasti ei ole aikaa kävellä kolmeasataa metriä, niin kyllä oman ajanhallinnan kehittämisessä on rutkasti parantamisen varaa. Voin vain arvailla, miten hyviä ratkaisuja/päätöksia saadaan aikaiseksi, jos on koko ajan kiire. Ammatti-ihmisen pitäisi osata sanoa "Ei". Jokaiseen projektiin tai avaukseen ei tarvitse hypätä mukaan. Jokaiseen palaveriin ei pidä osallistua. Kannattaa keskittyä olennaiseen ja jättää muut muiden huoleksi.

Kansanedustajia on kuitenkin 200 kpl, joten eiköhän tuolla määrällä joku muu voi tuurata, jos kerran on noin helvetillinen kiire. Uusi eduskunta on hädintuskin aloittanut työtään ja nyt jo on kalenterit niin täynnä, että hommia ehdi hoitamana kunnolla. Jos Kun tulee jokin kriisi, niin tuossa paukkuu suunnitelmat täysin ja asiat räjähtävät käsiin, jonka jälkeen korjaustoimet kustantavat 2-3 kertaa sen verran, mitä asioiden hoitaminen kerralla kunnolla kustantaisi. Kuka nakittaa kansanedustajalle nämä kaikki tehtävät?

Minkä ihmeen takia kansanedustajien pitää ylipäätään rampata ympäriinsä? Missä he oikein tekevät työtään? Ketä he tapaavat? Miksei toinen osapuoli voi saapua eduskuntatalolle tai sen lisärakennukseen? Eikö kaikkein kiireellisimpiä asioita voisi hoitaa puhelimitse tai etäpalaverina? Sehän säästäisi enemmän aikaa kuin taksilla surffailu.

Tuo "Olen tullut Helsinkiin tekemään töitä enkä kävelemään" olisi ihan hyvä tarra auton perään. Tällainen asenne on omiaan luomassa uskottavuutta hallitusohjelmalle, johon Keskustakin on sitoutunut. Hallitusohjelmassa Suomi nähdään esimerkkiä näyttävänä johtajana mm. ilmastoasioissa. Ilmeisesti talkoo-käsite ei ihan kaikille edustajille ole selvä. Voipi olla, että kiireisen keskivertotyöntekijän, joka omasta pussistaan maksaa työmatkansa, on hankala ottaa osaa hallitusohjelman toteuttamiseen. Jos edustajat kokevat, että on liian vaikeaa käyttää pyörää/julkisia, niin miksi kukaan mukaan näin kokisi? Jos edustajat eivät näe tarpeelliseksi pitää kuluja hallinnassa, niin miksi kukaan mukaan näin näkisi? Ehkäpä tämä on sitä hallitusohjelmassa mainittua eriarvoisuuden poistamista, mutta tällainen roskabloggaaja ei vaan ole riittävän älykäs ymmärtämään näin korkealentoista eliitin strategiaa.

-PYO

ps. Aloitin kirjoittamaan hallitusohjelmasta kattavaa tekstiä, mutta tämä osuus paisui jo niin suureksi, että tein tästä irrallisen kirjoituksen. Ehkäpä ensi kerralla sitten ohjelman tarkempaa analyysia.

Näkökulmaa maahanmuuttajien ongelmien ratkomiseksi

Iltalehden rikos- ja oikeustoimittaja Solmu Salminen esittää näkökulman Oulun törkeään lapsimetsästykseen liittyen.

presidentti Niinistön (MTV) mukaan Suomen on ”osoitettava lujuutta, jotta kykenemme entistä tiukemmin ehkäisemään pahaa”.

On ihan OK, että osoitetaan lujuutta, mutta vuodesta toiseen pahan ehkäiseminen alkaa olla rasittavaa. Kun pahaa ehkäistään olemalla 'parempi ihminen', niin mennään vaikeammalla linjalla. Jossain vaiheessa vain ei enää jaksa. Tekisi mieli oikaista; ottaa vähän etäisyyttä ja sitten taas jatkaa raskaalla puurtamisella. Voitaisiinko siis hetken aikaa ehkäistä pahaa olematta luja? Jos ei oltaisikaan niin yleviä, vaan ennemminkin pragmaattisia. Pistetään asiat kuntoon nopeasti ja tehokkaasti. Sen jälkeen, kun ollaan hyvässä jamassa, voidaan pohtia, josko jatkossa homma hoidettaisiin myös tyylillä.

Sisäministeri puolestaan otti esiin lakimuutokset: kovemmat rangaistukset ja uusi rikosnimike törkeästä lapsen raiskauksesta tuovat toivottavasti pelotevaikutusta, joka ehkäisee rikoksia.

Pienemmissä tapauksissa, kuten ylinopeuden ajamisessa, tuollainen pelotteluvaikutus on toimiva, mutta systemaattisissa lapsen joukkoraiskauksissa pelote tuskin kovin suuresti rikosta ehkäisee. Tuohan on jo nyt vankilan paikka, mutta eipä se tekijöitä pelottanut. Kovempi rangaistus kuitenkin ehkäisee paremmin toistuvia rikoksia, kun tekijät pysyvät poissa lasten läheltä. Toivotaan kuitenkin, että edes jossain määrin tuo ehkäisisi näitä tapauksia syntymästä alkuunkaan.

Suhtautuminen ulkomaalaisiin jakaa suomalaiset kahteen leiriin. Maahanmuuttovastaisten käymä keskustelu syöksyy ajoittain rasismiksi, mikä puolestaan provosoi vastapuolta rikoksen rajapintaa lähestyvään kommentointiin.

Luin ylläolevan useaan otteeseen, mutta en saannut millään kiinni, mitä tuossa nyt oikeastaan sanotaan. Sen verran kyllä voin todeta, että suomalaiset eivät jakaannu kahteen leiriin. Meillä on ääripäät ja useaan osaan jaettava välimaasto.

Oulun epäillyssä hyväksikäyttövyyhdessä pitää esittää kaksi kysymystä: onko maahanmuuttajien rikollisuus ongelma - ja jos on, miten se ratkaistaan. 

Lyhyesti, on ongelma. Kaikki rikollisuus on ongelma. Parempia kysymyksiä olisi, miten vakava ongelma ja mistä johtuva ongelma. Miten se ratkaistaan? Se on jo oiva kysymys.

Mitä tilastoista voi päätellä? Ainakin sen, että turvapaikanhakijat eivät syyllisty suurimpaan osaan Suomessa tutkituista seksuaalirikoksista.

Absoluuttisesti eivät tietenkään. Sisäministeriön mukaan turvapaikanhakijoiden määrä on 2000-luvulla vaihdellut 1500 ja 6000 välillä, eli keskimäärin n. 0,068% Suomen väestöstä. En nyt löytänyt suoraan lukua, että kuinka moni oleskelee täällä turvapaikanhakija-statuksella. Maahanmuuttoviraston mukaan vuonna 2017 Suomen kansalaisuuden sai 12 600 henkilöä.

Aineisto koski vuotta 2016, jolloin Suomessa oleskeli poikkeuksellisen paljon pakolaisia edellisvuoden kriisin seurauksena. Turvapaikanhakijoista kirjattiin 72 raiskausepäilyä, kun Tilastokeskuksen mukaan koko maassa epäiltyjä raiskauksia kirjattiin yhteensä 1 160.

Vuonna 2015 hakijoita oli hurjat 32 476. Näillä tiedoilla oma arvioni on, että turvapaikanhakijoita on v. 2016 ollut ehkä n. 50 0000. Kaikenkaikkiaan siis 1160, eli 5,5 miljoonan asukkaan joukosta tuo tarkoittaa 0,21 raiskausta tuhatta kohden. TP-hakijoiden 72 tapauksen kohdalla... (huom. tässä on merkitty epäilyjä, ei tekoja) ...tuo tarkoittaa 1,44 jokaista tuhatta kohden. Eli melkein seitsemänkertainen määrä. Vuonna 2011 tein aiheesta laskemia ja tuolloin tulokset olivat samassa linjassa.

Ulkomaalaisten esiintyvyys ja erityisesti uhrien nuoruus voivat olla viitteitä kulttuurieroista. Tekijät voivat olla kotoisin maasta, jossa on järjestetty lapsiavioliittoja eikä naisilla ole ollut oikeutta ajokorttiin. He eivät osaa noudattaa tasa-arvoa, koska eivät tiedä, mitä se on.

Veikkaanpa, että kyllä tietävät, mitä tasa-arvo on, mutta eivät välttämättä ymmärrä sitä kunnolla ja eivät ole kykeneviä elämään sen mukaan, kun eivät ole siihen tottuneet. Vahva islamin usko tuskin helpottaa asiaa.

Presidentti Niinistö ja ministeri Mykkänen asettivat kyseenalaiseksi sen, miten Suomi viestii maahantulijoille omista arvoistaan. Siinä on vuoden 2015 jälkeen epäonnistuttu.

Kyllä tässä on epäonnistuttu jo ensimmäisten pakolaisten kanssa 1900-luvun alkupuolella. Tosin 1990-luvulla pakolaisuudesta tuli trendi ja jatkuva virta, jolloin epäonnistumisesta tuli läpinäkyvämpää.

Meillä on velvollisuus tarjota turvaa hädänalaisille, mutta myös oikeus vaatia hyvinvointivaltion sääntöjen noudattamista.

Suoranaisesti ihmisellä ei ole mitään velvoitetta mihinkään. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta voidaan asettaa tiettyjä velvollisuuksia, kuten verojen maksaminen ja avunanto. En näkisi, että on oikeus vaatia sääntöjen noudattamista, vaan kyllä se on ihan perusolettamus. Yhteiskunnalla on velvollisuus ylläpitää turvallisuutta, vapautta ja oikeuksia. Jos se vaatii sääntöjä, niin kyllähän niitä pitää sitten veloittaa noudattamaan.

Otkes esitti sisäministeriölle muun muassa, että turvapaikanhakijoiden taustojen selvittämiseen ja heidän hyvinvointinsa tarkkailuun satsataan lisää rahaa. Otkes myös vaati turvapaikkahakemusten käsittelyajan lyhentämistä.

Eli taustoja pitäisi selvittää tarkemmin, mutta samalla myös nopeammin. Onnea yritykselle! Toki tuohon on taikakonsti tarjoilla. Kupataan toimintaan lisää rahaa. On ihan hyvä, että ihmisten hyvinvointia tarkkaillaan, mutta eikö samalla voitaisi tarkkailla ihan syntyperäistenkin hyvinvointia. Suomessa itesmurhat, alkoholismi, perheväkivalta, kouluampumiset ja muut ovat melko yleisiä ikävyyksiä. Suurimmassa osassa tapauksia taustalla on varmasti jotain pahoinvointia.

Turvapaikanhakijat ovat itse vastuussa omasta säntillisyydestään, mutta usein taustalla on traumaattisia kokemuksia sodasta ja väkivallasta. Poliitikkojen kurivaatimusten lisäksi heitä pitäisi myös auttaa: palkata töihin, opettaa kieltä ja ottaa fyysisesti mukaan yhteiskuntaan.

Kielen opettaminen on itsestäänselvä vaatimus. Onko niin, ettei tänne tulijoille tarjota mahdollisuutta kielen opiskeluun? Vahvasti epäilen. Mukaan ottaminen on hieman haastavaa, jos toisella ei ole halua tulla mukaan. Jos omat jutut koetaan kiintoisampana/parempana, niin silloin on vaikea saada henkilö mukaan juttuihin. Kielitaidottomuus tai muu kyvyttömyys osallistua yhteisiin juttuihin haittaa myöskin. Myöskin rikollisuus- tai häiriöalttius ei innosta syntyperäisiä satsaamaan ulkopuolisten kotouttamiseen.Jos verorahoja käytetään jo tuhti annos muukalaisten hyvinvointiin, niin pitääkö sitä vielä jaksaa työpäivän päätteeksi ruveta paapomaan naapureitaan? Kuten alussa mainitsin, niin mitta on alkanut tulla täyteen. Jos pakolaisipanat remuavat kotosalla ja yleisillä paikoilla illman, että vanhemmat sitä hillitsevät ja ojentamistakaan ei edes sanallisesti uskalla tehdä rasismileiman pelossa, niin ei sellaisessa ympäristössä halua asua. Syntyperäinen kansa muuttaa pois ja alueet ghettoutuvat ongelmalähiöiksi.

Eniten tuossa lainauksessa kuitenkin mietityttää tuo töihin palkkaaminen. Onkohan Salmisella kaikki muumit laaksossa? Kuvitteleeko hän tosiaan, että töitä olisi tarjoilla sieltä täältä, mutta ihan kiusallaan työnantajat eivät palkkaa pakolaisperäisiä töihin? Voi olla, että byrokratia tekee palkkaamisen hankalaksi, mikä luonnollisestikin pitäisi hoitaa kuntoon, mutta eiköhän reaalimaailmassa tilanne ole kuitenkin se, että työhön liittyy vaatimuksia, joita lukutaidoton ja kulttuurista ymmärtämätön kamelipaimen ei yksinkertaisesti täytä. Suomessa on rutkasti ammattitaitoista porukkaa työttömänä. Todennäköisesti järjellä varustettu työnantaja nappaa mieluummin heistä sopivan hommiin. Jos pakolaisista löytyy äärimmäisen pätevä henkilö hommiin, niin ei kai mikään perusteeton estä palkkaamasta häntä? 

Yksin ja omaan epävarmuuteensa jätettyinä maahanmuuttajat ovat potentiaalisia rikollisia. Voi olla, että niissä tapauksissa juuri kulttuurisiin eroihin pohjautuvat teot, kuten lasten seksuaaliset hyväksikäytöt, korostuvat Suomen rikostilastoissa.

Voi olla. Tai voi olla olematta. Tai voi olla, että juurikin päinvastoin. Tai voi olla, että tuo on kaikkein vähiten merkitsevä tekijä. Olisiko parempi hankkia tietoa mieluummin kuin heitellä arvauksia? Vähän outoa on kyllä puhua yksinäisyydestä tässä yhteydessä, kun taustalla on 7-8 hengen joukkoraiskausporukka.

Turvapaikanhakijoita on pystyttävä sekä auttamaan että tarkkailemaan nykyistä tehokkaammin.

Mitähän konkreettista apua nyt sitten pitää antaa? En usko, että tarkkailu pitäisi sen kummemmin kohdistaa juuri turvapaikanhakijoihin. Katupartiot kohdistakoot huomionsa kaikkiin epäilyttäviin joukkioihin. Netissä parempi tarkkailla alaikäisten puuhia, kuin aikuisten. Enemmän tarvittaisiin kuitenkin toimintavaltuuksia, eikä tarkkailua.

Pitäisikö turvapaikanhakijat pitää eristyksissä, kunnes saadaan selville onko mitään tarvetta edes harkita paikan antamista? Voitaisiin myös pistää pystyyn EU:n laajuinen sormenjälki/retina-kanta, jonne merkattaisiin kielteisen päätöksen saaneet. Jos joku hakija ilmestyy rajalle tai lentoyhtiön lippuluukulle, niin katsottaisiin kannasta, onko tietoja. Mikäli siellä punainen lippu on pystyssä, niin pistetään saman tien pois jonosta. Hakijat, jotka läpäisevät tämän seulan voitaisiin pistää jonnekin leirille (jossa erikseen osastot nuorille yksinäisille miehille ja muille) siksi aikaa, kun taustoja selvitetään. Leirillä ajanvietteinä kielen ja kulttuurin opiskelua. Loppumetreillä koe/haastattelu, jolla katsotaan onko kykenevä saamaan koeajan siviilissä. Jos ei tuota läpäise, niin koulutus jatkuu. Mikäli ei oppi päähän päädy, niin ei ole asiaa täällä elää. Takaisin sinne, mistä tuli. Ne jotka pääsevät siiviiliin koeajalle olisivat esim. viikottaisten tsekkien kanssa kuitenkin tarkkailussa, että homma lähtee käyntiin kuten pitääkin. Lopulta voidaan harventaa tsekkejä ja päästää irti. Tarvittaessa myönnetään kansalaisuus (ensin toki koeajalla). Jos on merkkejä, ettei henkilö kykene yhteiskunnassamme elämään, niin takaisin leirille tai sitten kokonaan ulos maasta.

Saattaa kuulostaa julmalta, mutta jos porukka oikeasti on kykenemätön ymmärtämään tämän yhteiskunnan sääntöjä, niin eihän sellaista tarvitse tänne päästää. He, jotka tajuavat, miten homma toimii, niin nopeasti vaan koeajalle ja siitä sitten irti, kun kerran osaavat. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Enemmän tahtotilasta kiinni. Todennäköisesti tuollaisen leirin ylläpito keskittämisen takia olisi paljon halvempaa kuin satunnaisten vuokra-asuntojen antaminen Helsingin keskustasta.

Ellei budjetti riitä, on kysyttävä, mistä rahaa löytyisi lisää. Vaihtoehtoisesti on selitettävä, minkä takia Suomi on ottanut pakolaisia niin rajusti yli sietokykynsä, että edes rikostorjunta ei pelaa.

Jos budjetti on loppumassa, niin sitten leikataan jostain: määrästä, laadusta tai ominaisuuksista. Siinä vaiheessa, jos yksinkertaisesti vain lisäraha auttaa, niin kyllä pitää miettiä sijoituksen kannattavuus todella tarkkaan. Jokainen, joka omaa rahaa pistää toimintaan, on varmasti kiinnostunut, että toiminta on kannattavaa. Sellaiset, jotka kuppaavaat nigeriakirjeisiin ensin tonnin, sitten toisen ja lopulta kolmannen miljoonien kultalastin toivossa, ovat yksiselkeisesti idiootteja.

Jännä, että vaihtoehdot ovat lisää rahaa tai selitys, miksi homma ei toimi. Mihin katosi projektin alasvienti -vaihtoehto?

Käsistä lähtenyt riitely ja rasismi johtivat tilanteeseen, jossa kukaan ei enää halunnut keskustella maahanmuuttoasiasta rauhallisesti ja punniten.

Kyllähän asiallista keskustelua olisi tarjoilla ja paljon. Noin 15 vuotta sitten, kun asialle olisi hyvinkin voitu tehdä jotain, niin kaikki kritiikki lakaistiin maton alle, hyvänä esimerkkinä opetelkaa uimaan -lausahdus. Natsikortti viuhui aktiivisesti ja kaikki päätöksen teon perusteet heitettiin romukopaan. Tilastot, esimerkit muista maista. pienen kaliiberin pilotit, mahdollisuus järjestelmän peruuttamiseen yms. jäivät kaikki huomioimatta. Nyt sentään ollaan herätty, kun ennustetut ongelmat ovat toteutuneet (onneksi vielä pienemmässä mittakaavassa kuin muissa Euroopan maissa). Vielä ei kuitenkaan osata ymmärtää, mistä ongelmat oikeasti johtuvat tai miten niitä ratkaistaan. Toimintatavat ovat samat kuin 15v sitten. Kaikki kritiikki on rasismia ja rasmien kanssa ei keskustella. Kaatamalla kotouttamiseen rahaa ongelmat ratkeavat. Ei Suomi ole kiintoisa maa pakolaisten silmissä, kun tänne nytkin tulee niin vähän pakolaisia. Uskomatonta, ettei vieläkään osata avata silmiä, vaikka toisaalta, kun pää on puskassa, niin eipä sieltä mitään näkisikään.

Olisiko aika ryhtyä puhumaan suoraan, mutta ilman, että kommentoijat hankkivat itselleen rikostuomioita?

Olisi. Harmi vaan, että tuo rikostuomioiden antaminen laajenee yhä enemmän kaikenlaiseen kritiikkiin. Tässä ei tarvita silotellumpaa ulosantia, vaan vapaampaa keskustelukulttuuria. Tarvitaan konkreettisia suunnitelmia tilanteen parantamiseksi, ei tavoitteettomia budjetin kasvattamis-ehdotuksia. Tarvitaan ryhdikkäitä, ehkä hieman ikäviäkin, toimia, ei merkityksettömiä kotouttamistaikoja.

Ehkä kaikkein ensimmäiseksi tarvitsisi ymmärtää, mikä on tämän yhteiskunnan pohja. Minulla ja Salmisella on näemmä hyvin erilainen käsitys siitä, mikä on valtion rooli, sekä missä menevät suomalaisten oikeudet ja velvollisuudet. Jos perustoista ollaan ihan eri linjoilla, niin ei kyllä yksityiskohtia hiottaessa millään voida päästä konsensukseen.

Toiseksi tarvitaan selkeä kriittinen näkökulma. Salmisella on tilastot käsissään, mutta siltikään hän ei kykene tunnustamaan, että tilanne on karannut käsistä. Hän onneksi näkee, että nyt on jotain pielessä, (harmillista, että siihen tarvittiin systemaattinen alaikäisten joukkoraiskaus) mutta hän ei vieläkään kykene siirtämään vastuuta turvapaikanhakijoille.

Turvapaikanhakijat ovat itse vastuussa omasta säntillisyydestään, mutta...

Mutta eivät oikeastaan. Meillä on oikeus vaatia sääntöjen noudattamista! Mutta emme me oikeastaan voida velvoittaa reppanoita, niitä noudattamasta. Tarvitaan selitys, miksi ollaan epäonnistuttu! Mutta oikeastaan sillä ei ole merkitystä, kun ei me oikeastaan voida asialle enää mitään.

Jos maahanmuuttajia kohdellaan kuin lapsia tai vaikeastivammaisia, jotka eivät itsestään pysty kantamaan vastuusta ilman jatkuvaa huolenpitoa, niin en yhtään ihmettele, että on ongelmia sopeutua yhteiskuntaan. Enkä yhtään ihmettele, että enevimissä määrin kantaväestö alkaa suhtautumaan näihin elätteihin turhautuneesti.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

-PYO

Kymmenen vuotta epäkorrektia bloggaamista

Tämä blogi täyttää tänään kymmenen vuotta. Onnea paljon.

Alkuaikoina oli hieman kankeaa. Pohdin kirjoituksia pitkään ja ennen julkaisua muokkasin niitä useasti. Myöhemmin kirjoittamisesta tuli luontevaa ja lähinnä vain vaivauduin silmäilemään teksin läpi ennen julkaisua. Viime aikoina kirjoittaminen on jäänyt harvemmalle. Aikaa ei ole enää niin paljoa ja ehkä myös innostus on vähentynyt. Jossain määrin tuntuu, että samoja asioita toistaa hieman eri näkökulmasta, joten viehätys siihen on kadonnut.

Näiden vuosien aikana ei paljoa ole asiat muuttuneet. Hyvin samat ongelmat ja kritiikin kohteet vieläkin hyppivät silmille, kun uutisia lukee. Ehkä sellainen muutos on tullut, että uutisia lukee nykyään vähemmän. Tekosyy lienee ajan puute, todellinen syy on laadun lasku.

Kun katsoo suosituimpien kirjoitusten listaa, niin hieman eri tekstit näemmä nousee kärkeen, mitä itse nostaisin. Koen olevani vahvimmillani tilastojen ja analyysien kanssa, en niinkään yksittäistapausten perkamisessa. Ehkä kuitenkin arvioimalla toisten järjen juoksua ja perustelujen esittämistä, saan myöskin kohtalaista tekstiä aikaan, joten ehkä tämän hetken Top2 (#1, #2) selittyy sillä.

Selvästi heikkojakin tuotoksia on tullut julkaistua ja aina välillä mietin, pitäisikö niitä poistaa. Ehkä lienee kuitenkin parempi, että nuokin jäävät tuonne roikkumaan ja muistuttamaan, että laatua kannattaa vaalia. Heikoissa kirjoituksissa olen usein jostain virittynyt, mutta kun tekstiä on lähtenyt kirjoittamaan ja virikettä tarkemmin purkamaan, niin sitä on huomannut, että asia ei ollutkaan ihan niin, mitä mielessään näki. Kun tekstiä on kuitenkin lähtenyt tuottamaan, niin sitä ei ole viitsinyt poistaakaan, vaan irvistellen olen vienyt sen loppuun pikaisesti ja satsannut sitten enemmän seuraavaan kirjoitukseen.

Vilkaisemalla tag-listaa yleisimmät aiheet ovat olleet politiikka(19), tasa-arvo(17), talous(13), media(11), rikollisuus(11), uskonto(11), raha(9), palkka(8), rasismi(8) ja yhteiskunta(8). Aikalailla näen nämä kiintoisina aihealueina. Hieman yllättäen media on vasta neljäntenä ja uskonto on noussut sijalle kuusi. Sananvapaus jää juuri ja juuri top10:n ulkopuolelle seitsemällä kirjoituksella ja laki-tag on linkitetty vain viiteen kirjoitukseen. Saattaa toki olla, että olen hillitymmin iskenyt tageja kirjoituksiin, jotka muuten ovat innoittaneet mieltä.

Kiitokset lukijoille, kommentoijille ja muutamalle hassulle viralliselle seuraajalle. Näillä näkymin jatkan kirjoittelua, mutta todennäköisesti harvemmin. Erityiskiitos Jaskan blogille, joka vuodesta toiseen on tuonnut suurimman osan lukijakunnasta tänne. Toinen merkittävä tulonlähde on ollut oikotieto.fi.

Ensi kerralla, ehkä enemmän asiaa.

-PYO

Tuliko Euroopasta totalitäärinen teokratia kenenkään huomaamatta?

Ihan sattumalta huomasin toista uutista lukiessani samaan aiheeseen linkitettynä uutisen: "Euroopan ihmisoikeus­tuomioistuin: Profeetta Muhammedin kutsuminen pedofiiliksi ei kuulu sananvapauden piiriin". Pikavilkauksella en löytänyt Iltasanomista, Aamulehdestä, enkä Iltalehdestä juttua tästä. Pienestä otoksesta huolimatta sanoisin, että vähällä painoarvolla tätä on tuotu esille.

Linjaus koskee tapausta, jossa itävaltalainen nainen oli julkisessa seminaarissa sanonut, että islamin profeetalla oli pedofiilisia taipumuksia. [...] Itävaltalainen nainen oli järjestänyt vuonna 2009 kaksi islaminuskoa käsittelevää seminaaria. Seminaarin nimi oli ”Perustietoa islamista”. Seminaarissa nainen oli puhunut profeetta Muhammedin ja Aishan välisestä avioliitosta. [...] Nainen oli seminaarissa sanonut muun muassa, että profeettaa Muhammed ”tykkäsi tehdä sitä lasten kanssa” ja jatkanut: ”Millä nimellä kutsumme sitä, ellei se ole pedofiliaa?”

En tiedä tuosta seminaarista sen tarkemmin, mutta vaikuttaisi siltä, että nainen on tuonnut mielipiteensä aiheesta esille. Fakta on, että Aisha oli 6-7 vuotias avioituessaan ja perimätiedon mukaan n. 10 vuotias, kun hän "täytti avioliiton velvollisuutensa".  Ehkä Muhammed ei sitten tykännyt tekemisistään tai mahdollisesti kyseessä oli alaikäiseen sekaantuminen, jota ei voida kuitenkaan määritellä pedofiliaksi.

Profeetta Muhammedilla oli perimätiedon mukaan useita vaimoja. Ensimmäinen vaimoista oli noin 40-vuotias [...] Nykyaikaisessa tautiluokituksessa pedofilia määritellään seksuaalihäiriöksi, jossa seksuaalisuus kohdistuu ensisijaisesti tai pelkästään lapsiin.

Tarjotussa linkissä tuota ei kyllä määritellä noin, mutta tosiaan lääketieteessä pedofilia on tosiaan häiriö. Kansankielessä "pedofiili" on tyyppi, joka käyttää lapsia hyväkseen seksuaalisesti tai omaa siihen taipumuksia/haaveita, oli sitten miten häiriintynyt tai ei. Onko niin, että enää ei saa käyttää kansanomaisesti termejä, vaan pitää käyttää virallista määritelmää? Enää ei voida puhua siis 'painon pudottamisesta', 'painonhallinnasta' tai 'ylipainosta', vaan kieli pitää korvata käyttäen termistöä 'massan pudottaminen', 'massanhallinta' ja 'ylimassa'? Tosin, 'massan pudottaminen' pitäisi varmaan olla sitten muodossa 'massan vähentäminen'. Yritetäänkö tässä nyt jotenkin valkopestä käsiä, kun Muhammedilla oli 40-vuotiaskin vaimo, niin ei se sitten ole enää pedofiliaa, kun lapsiinsekaantumisen ohessa harrastetaan seksiä täysikäistenkin kanssa?

Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaan profeetan halventaminen ”ylittää objektiivisen keskustelun sallitut rajat” ja ”voi lietsoa ennakkoluuloja ja vaarantaa uskonrauhan”, kerrotaan lehdistötiedotteessa.

Mitä helkkaria tarkoittaa "objektiivisen keskustelun sallitut rajat"? Objektiivinenhan tarkoittaa sitä, että tulkitaan asioita määritelmien ja yleisten linjausten mukaan tuomatta omakohtaista aspektia keskusteluun. Jos tuo oman mielipiteensä esille asiasta, joka pohjautuu faktaan, niin mennäänkö siinä liian pitkälle? Saako ilmastonmuutoskeskustelussa tuoda esille vain lämpötilakeskiarvot, mutta ei saa ehdottaa toimia käyrän suunnan muuttamiseksi?

En pidä hyvänä keskustelutapana yksilöön kohdistuvia hyökkäyksiä ja mustanmaalaamista. Tässä tapauksessa Muhammed on kuitenkin edustavassa asemassa ja hänen käyttäytymistä pidetään suositeltavana tapana. Mitä kirkkaampaa sädekehää kannattajat rakentavat esikuvalleen, sitä rankempaa on myös kritiikki

Pitääkö tästä tehdä tulkinta, että mikä tahansa, mikä potentiaalisesti voi lietsoa ennakkoluuloja on tästä lähin laitonta ilmaista? Vai koskeeko tämä vain uskontoon liittyviä ennakkoluuloja? Mitenhän uskonrauhan suojelijat aikovat poistaa ennakkoluuloja, jotka kumpuavat tavoista, joita harrastetaan muslimi/lähi-itä maissa? Eurooppalaisia kohdellaan kuin ajattelemiseen kykenettömiä robotteja. Kyllähän nyt järki-ihminen tajuaa, ettei jokainen kadulla vastaan tuleva muslimi ole lapsiin sekaantuja. Toki idioottejakin Euroopasta löytyy, mutta halutaanko tosiaan vetää matto pois alta kaikelta vapaustaistelulta sen takia, että jokin pieni osa kansasta käyttäytyy idioottimaisesti, mikä johtaa siihen, että pieni osa jostain vähemmistöstä hieman kokee pahaa mieltä?

”Tuomioistuin totesi erityisesti, että kansalliset oikeudet olivat arvioineet kattavasti asianosaisen lausuntoja laajemmassa kontekstissa ja puntaroineet huolellisesti hänen oikeuttaan ilmaisunvapauteen suhteessa muiden oikeuteen suojella uskonnollisia tunteitaan”, päätöksessä todetaan. Päätöksen mukaan itävaltalaisten oikeusistuinten aiemmat päätökset ”palvelivat laillista tavoitetta varjella uskonrauhaa Itävallassa.”

Päätavoitteena on siis, ettei uskovaisille tulisi paha mieli. Toivottavasti tämä nyt sitten ei koske vain 'rauhan' uskontoa, vaan myös buddhalaisten, satanistien, skientologien, pastafarien ja muiden tunteet otetaan huomioon ja ennakkkoluuloja lietsovat tekstit ja sanomiset sakotetaan.

Näin ateistina täytyy kyllä sanoa, että olen järkyttynyt tästä linjauksesta. Eurooppa on kulkenut kivisen polun kohti yksilönvapautta, tasa-arvoa, sananvapautta ja sekularismia. Nyt otetaan suuri askel takapakkia, kun viedään oikeus esittää mielipiteensä yhdestä tietystä uskonnosta perustuen faktuaaliseen tietoon. Monesti uskonnosta keskustellessa kuulee toteamuksen "Mitä pahaa uskonnossa on? Sehän on vain henkilökohtainen juttu." Ennen tuohon olisi voinut vastata tuomalla esiin orjuuden, homofobian, noitavainot, lasten hyväksikäytön, tiedevastaisuuden ja muut ikävät asiat, mitä uskonto on ruokkinut historian aikana. Ilmeisesti nykyään näin ei voi enää tehdä, koska tuo saattaisi ruokkia ennakkoluuloja tai uskovainen saattaisi pahoittaa mielensä. Voinko enää faktoihin nojautuen todeta, että nuori maa -kreationismi ei voi olla totta, kun se ylittää objektiivisen keskustelun sallitut rajat? Pitääkö evoluutio poistaa kouluista, kun se on ristiriidassa toisten uskonnollisten näkemysten kanssa? Joku voi pahoittaa mielensä. Onhan se kerrassaan kamalaa, että joku sanoo että olet väärässä, koska todellisuus eroaa fantasiasta.

Olen pitänyt tätä blogia kohta kymmenen vuotta esittäen kritiikkiä milloin minkäkin yksisilmäisen lakitempauksen suhteen. Nyt olen kuitenkin ensimmäistä kertaa oikeasti kauhuissani. Yhtäkkiä elämänkatsomuksestani (liberaali skeptismi) on tullut Euroopan tasoinen rikos. Enää en saa vapaasti ilmaista mielipidettäni ja uskonto on nostettu perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien yläpuolelle. Outoa on myös se, ettei tämä ole joka uutislähteen pääotsikoissa. Luulisi, että Euroopan muuttaminen liberaalista oikeusvaltiomuodosta kohti uskontoa ihannoivaa ja mielipiteitä kriminalisoivaa totalitääristä teokratiaa olisi aihe, joka herättäisi keskustelua.

Oletin, että on tärkeämpää mennä kohti parempaa tietoa ja laadukkaampaa yhteiskuntaa, mutta kaipa sitä voidaan elää tynnyrin pimennossa poliotautisena, kunhan kellekään ei tule paha mieli

-PYO

ps. Onko OK, jos 'pedofilian' sijasta ilmaisen toiminnan muodossa "äärirakkauden harjoittaminen ikärajoitteisen kanssa"?

Onko Nobelin rauhanpalkinnolla taikavoimia?

Tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon saivat Nadia Murad ja Denis Mukwege. En nyt lähde tässä sen enempää analysoimaan Mukwegen palkitsemista, vaan keskityn Muradin saavutuksiin. Muradin taustat ovat karua luettavaa

Palkinnonsaajista Murad, 25, tuli tunnetuksi naisena, joka kärsi terroristijärjestö Isisin käsissä, kun jesidiyhteisön kimppuun käytiin Irakissa vuonna 2014. Hän joutui terroristien kiduttamaksi ja hakkaamaksi seksiorjaksi 21-vuotiaana

Wikipedian mukaan hän onnistui livahtamaan karkuun ja naapureiden avulla hän pääsi pakolaisleirille ja lopulta Saksaan turvaan. Artikkelissa mainitaan hänen aktivismistaan. Tuon perusteellä hänen merkittävimmät saavutukset ovat muutama puhe YK:lle ja Jesidi-vähemmistöä tukevan Nadia’s Initiative-järjestön perustaminen.

Hän on osoittanut epätavallista rohkeutta kertoessaan omista kärsimyksistään ja puhuessaan muiden uhrien puolesta, komitea perustelee Muradin palkitsemista.

Murad on kokenut hirveitä ja on hienoa, että hän kykenee tuomaan kokemuksensa esille. Mutta onko se riittävä peruste rauhanpalkinnolle? Itse ainakin miellän Nobelin palkinnot merkittävien ihmiskuntaa edistävien tekojen ja löydösten huomionosoituksina. Varmasti Murad on tuonnut asioita esille, mutta ainakaan wikipediassa mainitut meriitit ja NI-järjestön sivuilla mainitut saavutukset eivät juurikaan vakuuta.

Hän kieltäytyi hyväksymästä sosiaalisia normeja, jotka vaativat naisia pysymään hiljaa ja häpeissään kokemistaan hyväksikäytöistä.

Hienohan tuo on, ettei alistu sortoon, mutta onko tosiaan ylistämisen arvoista, jos joku lähtee karkuun ja sen jälkeen huutelee takalinjan suojista asioita, mitkä täysjärkiselle on itsestään selviä? Iltalehden toimittaja Alan Salehzadeh kirjoittaa näkökulmassaan:

Toivon mukaan parannuksia tihkuu myös käytäntöön asti kansainvälisen huomion myötä, sillä naisten ja erityisesti vähemmistöihin lukeutuvien naisten kokema seksuaalinen väkivalta on yleistä Lähi-idässä ja Afrikassa.

Onko jollekin tosiaan yllätys, että Lähi-idässä ja Afrikassa menee huonosti, erityisesti naisilla? Onko tosiaan niin, ettei kellekään tullut mieleen, että jotain voisi asialle tehdä?

Toivon, että nyt kun koko maailman silmät ovat Nobelin myötä Muradin tarinassa, myös jokin raksahtaisi eteenpäin Lähi-idän patriarkaalisessa, vanhoillisessa ja sovinistisessa kulttuurissa. 

Ahaa. Nyt kun joku tuli erikseen sanomaan, että Lähi-idässä ei ole kaikki kunnossa, niin johan alkaa tapahtumaan. Teokraattiset konservatiivit havahtuvat kuin taikaiskusta tajuamaan, että naisten kaltoinkohtelu ei ole okei. ISIS-johtajat kuin taikaiskusta lopettavat uskontopohjaisen maailmanjärjestyksen levittämisen. Afrikkalaiset kyläpäälliköt kuin taikaiskusta kieltävät traditionaaliset ympärileikkaukset.

YK on 1948 julistanut yleismaailmallisesti ihmisoikeudet. Sen jälkeen järjestö on pyrkinyt niitä edistämään puuttumalla epäkohtiin. Huonostihan tuossa ovat toki onnistuneet varsinkin minun elinaikanani, mutta kyllä merkittäviä saavutuksiakin on saatu aikaan. Onko nyt niin, että Murad on keksinyt tavan, jolla YK pystyy paremmin jalkauttamaan artiklat Lähi-itään ja Afrikkaan?   Islamilaisen yhteistyöjärjestöhän on pitkälti irtisanoutunut YK:n artikloista, koska heidän mielestään Islam ajaa yli mm. uskonnonvapauden. Nytkö he havahtuvat, että ai hitsi, kun tehtiin sillai tyhmästi? Ainkin Saehzadeh tuntuu näin uskovan.

Jesidinaisten raiskauksia ei ole laajalti tuomittu islamilaisessa maailmassa. Monet ovat hiljaa. Nobelin rauhanpalkinto meni oikeaan osoitteeseen ja toivottavasti osuu Lähi-idän päättäjiä kipukohtaan.

Ehkä olen vain kyyninen, mutta en usko, että yksikään Lähi-idän päättäjä parahtaa tuskasta, kun huomaa, että korruptoitunut länsi on antanut palkinnon jollekin rikolliselle. Ei heitä kiinnosta.

Muradin kaltaiset naiset, jotka eivät suostu vaikenemaan kokemistaan hirvittävistä vääryyksistä, ovat patriarkaalisten rakenteiden kannattajien painajainen. 

Voi herranen aika. Ei norsunluutorniin yhden ihmisen valittelut kuulu. Vaikka kaduilla marssii 10 000 henkeä milloin mitäkin vastustamassa, niin eipä nuo asiat noin vain muutu. Lähi-idän päättäjillä on vain kolme painajaista

1. Muun maailman tuhti boikotti
2. Muun maailman aseellinen interventio
3. Oman maan aseellinen vallankumous

En tiedä kuinka omavaraisia mm. Irak ja Saudi-Arabia ovat, joten välttämättä boikotti ei tuota kovinkaan tehokasta tulosta. Aseellisten konfliktien jälkeen usein tuppaa erinäköiset ääriliikkeet saamaan jalansijaa ja tällöin yksi hirmuhallinto vaihtuu toiseen. Ja vaikka miten saataisiin demokraattinen ja tasa-arvoinen lähtökohta aikaiseksi, niin Islamilla aivopestyt ihmiset rakentavat uuden toisenlaisen teokratian.

Tilanne ei siis ole mitenkään helposti ratkaistavissa ja sen vuoksi tilanne on ollutkin ongelmallinen niin pitkään. Niin kauan kuin nähdään, että Koraani on totuus ja on OK hiljentää/tappaa eri mieltä olevat, ei mitään valoa ole tunnelin päässä. On ihan sama kuinka paljon me täällä paheksumme epätasa-arvoa. Yhtälö, jossa rauhanomaisin keinoin saataisiin tasa-arvoa aikaiseksi vaikuttaa kyllä mahdottomalta. Jos joku oikeasti kykenisi ilman sotatoimia taivuttelemaan umpimieliset Ajatollahit ajamaan tasa-arvoista yhteiskuntaa, niin kyllä sellainen todellakin ansaitsee rauhanpalkinnon. Muradin kohdalla vaikuttaisi siltä, että palkinto annettiin hieman etupainoisesti. Itse olisin kyllä odottanut, että Lähi-idässä nähtäisiin selkeitä merkkejä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja vasta sitten lykännyt mitalin kouraan. Jos pelkkä Islamistien käytöksen kritisointi riittää palkitsemiseksi, niin Homma-forumilta löytynee sitten tuhatkunta kanditaattia.

Nyt olisi otollinen aika, että YK painostaa Irakin keskushallitusta hyväksymään jesideille oma itsehallintoalueensa. Sille tulisi taata kansainvälinen suojelu. Jatkuvien hyökkäyksien myötä jesidien alueet ovat runnoutuneet lähes asuinkelvottomiksi. Suomi voisi olla suunnannäyttäjä ja ottaa roolia alueen jälleenrakennuksessa.

Kaikista maailman maista piti valita suunnannäyttäjäksi Suomi. Eikö vaikkapa Mexico, Mongolia tai Färsaaret voisi tällä kertaa näyttää suuntaa ja suomalaiset voisivat sitten tulla perässä ramp-up vaiheessa mukaan? Suomi on näyttänyt jo suuntaa monissa asioissa. Annetaan välillä muillekin mahdollisuus.

Tasa-arvoista Lähi-itää odotellen,

-PYO

Tajua Mäntsälästä Espooseen

Kirjoittelin viime kerralla hieman länsimetrosta. Heikosti käyttööntuotu projekti poikikin suuren kasan korjausvaatimuksia. Puutteet ovat harmittaneet suuresti monia Espoolaisia ja he ovat antaneet tuntuvaa kritiikkiä heikosta, mutta kalliista palvelusta. Helsingin Sanomien Mäntsäläläinen toimittaja Mari Ukko on huvittunut tilanteesta.

Olen huvittuneena seurannut kirjoittelua siitä, kuinka länsimetron liityntäliikenne ryöstää espoolaisilta vapaa-aikaa.

En nyt tiedä, mitä huvittavaa toisten murheissa on, mutta ehkä toimittaja on sitä mieltä, että Espoolaiset murehtivat syyttä ja asiat eivät olekaan niin huonosti.

Hieman suhteellisuudentajua sinne etelään.

No otetaanpa hieman sitä suhteellisuuden tajua, kun kerran tarjotaan. Aloitetaanpa keräämällä hieman statistiikkaa. Valitaan seuraavat kiintopisteet:

• Mäntsälästä Kaarnatie. Tämä on n. puolen tunnin kävelymatkan päässä Mäntsälän juna-asemalta.
• Espoosta Kivenlahti. Tänne metron pitäisi kulkea, mutta ei kulje. Wikipedian mukaan siellä asuu n. 17 000 henkeä, mutta lähdettä ei ollut mainittu.
• Espoosta Tjurholmen. Tämä oli hankalin paikka, minkä pienellä pyörittelyllä löysin Espoosta. En tiedä asuuko tuolla kukaan, mutta otetaan mukaan kuriositeettina tuomaan esille syrjäseutujen näkökulmaa, mitä Kivenlahti ei tuo.
• Helsingistä Rautatieasema. Sijaitsee Helsingin sydämessä, jonne pääsee Mäntsälästä autolla ja junalla, Espoosta autolla, junalla ja metrolla. 
• Helsingistä HY:n Viikin keskus. Helsingin Yliopiston keskus Viikissä sijaitsee Helsingin puolella tien E75 varrella, Mäntsälästä tullessa ennen keskustaa. Valitsin tämän, koska tuonne varmasti on paljon päivittäistä matkustamista. Tarkemmin tästä alla.

Katsotaanpa Google Mapsista seuraavat tiedot Mäntstälästä ja Espoosta Helsinkiin:

• Pituus. Matkan pituus(km) oman auton käytöllä. Lyhin ehdotettu reitti.
• Auto. Matka-aika (minuuttia), jos matkan tekee omalla autolla.
• Julkinen nopein. Lyhin matka-aika (minuuttia), mitä palvelu ehdottaa julkisilla kulkuneuvoilla.
• Julkinen KA. Keskiarvo ehdotettuista matka-ajoista (minuuttia), mitä palvelu ehdottaa julkisilla kulkuneuvoilla. Lähtökohtaisesti katsoin vain 2-4 aikaa, jotka tulivat ensimmäisinä ehdotuksina.

En ota kantaa noiden tulosten realistisuuteen. Voi olla, että ruuhka-aikana todellisuudessa ehdotettu aika ei pidä ollenkaan paikkaansa, mutta minulla ei ole intressejä ruveta tämän takia ravaamaan Mäntsälän, Helsingin ja Espoon välillä.

RAUTATIEASEMA	Pituus(km)	Auto(min)	Julkinen nopein(min)	Julkinen KA(min)
Kaarnatie(M)	64	59	65	72
Kivenlahti(E)	19	27	45	51
Tjurholmen(E)	23	35	74	80

VIIKKI	Pituus(km)	Auto(min)	Julkinen nopein(min)	Julkinen KA(min)
Kaarnatie(M)	57	46	77	85
Kivenlahti(E)	32	32	70	73
Tjurholmen(E)	37	36	98	100

Pahoittelen hieman heiluvaa taulukointia. Blogger ei näemmä tue suoraan taulukoita.

Asun täällä Helsingin kehyskunnassa autottomana ihmisenä. [...] Ja mitään sisäistä liikennettähän meillä ei ole, vaikka asukkaita on yli 20 000.

Eli Mäntsälässä ei ole sisäistä liikennöintiä, mutta tästä huolimatta toimittajalla ei ole autoa. Espoossa on julkista liikennettä, mutta silti monilla on auto. Kaksi päällekkäistä järjestelmää luonnollisesti maksaa, joten olettaisin, että Mäntsälässä asumiskulut ovat verojen takia huomattavasti alemmat kuin Espoossa, jossa maksetaan metron ja bussiverkon ylläpitokulut. Toisaalta, eipä Mäntsälässä ole paljoa enempää asukkaita kuin Kivenlahdessa, joten mukavasti rullaavan julkisen liikenteen ylläpitäminen on varmasti kallista.

Meiltä pääsee junalla liikkeelle kerran tunnissa.[...] Jos myöhästyn, seuraava juna tulee tunnin päästä.

Näinhän se menee. Jos on tapaaminen, niin olet joko 10min myöhässä tai 50min ajoissa.

Vielä viime vuoden puolella pääsin Helsinkiin töihin bussilla lähes kotiovelta, mutta nyt lähin bussipysäkki siirtyi viiden kilometrin – siis tunnin kävelymatkan – päähän.[...] Junalle minulla on reilun puolen tunnin kävelymatka..[...] Junalla en pääse lähellekään työpaikkaani, kuten ennen bussilla. Päivittäinen työmatkani piteni vuoden alusta noin kahdella tunnilla.

Kun luin tämän, niin alkoi hälytyskellot soimaan. Jotain mätää tässä on. Ensinnäkin, oletan, että tuo kahden tunnin lisäys tarkoittaa siis tunnin suuntaansa. Toiseksi, miten on mahdollista, että juna-asemalle kävelee puolessa tunnissa, mutta lähimmälle bussipysäkille on tunti, kun juna-asemalla on bussipysäkki? En tunne kyllä Mäntsälää yhtään, joten jokin järkiselitys tuolle saattaa löytyä, jos on paikallinen.

Olettaen nyt, että ennen kävelyä on Mäntsälän päässä ollut 0min ja nyt 30min, niin Helsingin päässä matka-aikaa kuluu puoli tuntia enemmän. Juna kulkee Mäntsälästä rautatieasemalle n. 45 minuutissa. Aluksi kummastelin, miten sieltä voi saada 30minuuttia kulumaan jatkoliikenteeseen. Laajasaloon tuon saisi menemään, mutta tuskin Mäntsälän bussi sitä kautta kiertaa. Sen takia valitsin tuon Viikin. Bussilla voi hypätä matkasta (olettaen, että se pysähtyy pysäkille), kun junan pitää mennä rautatieasemalle saakka. En tiedä, mikä on tuo todellinen kohde, mutta olettaisin, että jotenkin samoissa lukemissa liikutaan. Täten on kovin kummallista, että julkisilla tuo matka kestää parhaimmillaan 77minuuttia. Jos kerran tuohon on tullut tunti lisää, niin ennen tuon matkan on päässyt 17 minuuttiin bussilla. Autolla matka-aika on kuitenkin 46 minuuttia, joten jotain mystistä toimittajan tarinassa on.

Taulukoista voi lukija tarkastella, kuinka paljon aikaa kuluu lyhyelle matkalle Espoossa. Matka Helsinkiin kestää kauemmin Espoon perukoilta, kuin Mäntsälästä (aseman tuntumilta). Omalla autolla kulkiessa Espoon ja HKI:n välillä  säästöä tulee 18-64minuuttia yhteen suuntaan. Mäntsälän ja HKI:n välillä säästöä tulee 6-39 minuuttia. Myöskin verovähennystä tulee vain kk-seutulipun verran, jos matkustaa Espoo-HKI väliä. Kilometrienkin kanssa ollaan rajamailla, että kannattaako hankkia diesel-auto tuolle matkalle.

Teillä on hyvin toimivat ja nopeat kulkuyhteydet.

Ei. Espoossa ei ole tällaiset kulkuyhteydet. Tilanne oli huono jo ennen metroa ja nyt kun tilanne on huonontunut, niin ihmiset ovat syystäkin näreissään. Julkisen liikenteen ylläpidon lisäksi pitää ylläpitää omaa kulkuneuvoa, josta maksaa suhteellisen paljon ajokilometrejä kohden. Toki Espoossa on palveluita lähellä yms., mutta jos pointti on se, että Espoossa naristaan huonontuneesta julkisesta liikenteestä, niin on turha Mäntsälästä huudella, että siellä menee muka huonommin. Jos sisäistä liikennöintiä ei ole, niin ei se silloin voi mennäkään huonosti.

-PYO