sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Muutama ajatus monikulttuurista

Perussuomalaisten Olli Immonen latasi facebookiin melkoisen pommin: hän ei kannata monikulttuurisuutta. Tämä on järkyttänyt lehdistöä, kansanedustajia, professoreita ja ties mitä. Mitään yllättävää tuossa paljastuksessa ei tietenkään ollut. Immosen käyttämä kieli viestissä on jokseenkin hyökkäävä ja toimintaan kehottava, joten se lienee järkyttänyt tahoja, joilla tuntuu olevan jatkuvaa persufobiaa. Mitä tahansa persut tekevät, niin aina se on kauhistuttavaa ja järkyttävää.

Valtiovarainministeri Stubb twiittasi: "Monikulttuurisuus on rikkaus. Ei mulla muuta." Mitäs turhaa sitä mitään perustelemaan, kun voi vain läjäyttää mielipiteensä ilmaan. Monikulttuurisuudelle kavoin seuraavanlaisen määritelmän: montaa eri kulttuuria tai kulttuurielementtiä sisältävä asia. Kulttuurin määritelmä on moninainen:
  1. the quality in a person or society that arises from a concern for what is regarded as excellent in arts, letters, manners, scholarly pursuits, etc.
  2. that which is excellent in the arts, manners, etc.
  3. a particular form or stage of civilization, as that of a certain nation or period
  4. development or improvement of the mind by education or training.
  5. the behaviors and beliefs characteristic of a particular social, ethnic, or age group
  6. Anthropology. the sum total of ways of living built up by a group of human beings and transmitted from one generation to another.
Veikkaanpa, että tässä haetaan tuota E-kohtaa. Rikkaus onkin hieman hankalampi määritellä:
  1. having wealth or great possessions; abundantly supplied with resources, means, or funds; wealthy
  2. abounding in natural resources
  3. having wealth or valuable resources (usually followed by in)
  4. abounding (usually followed by in or with).
  5. of great value or worth; valuable
  6. (of food) delectably and perhaps unhealthfully spicy, or sweet and abounding in butter or cream
  7. costly, expensively elegant, or fine, as dress or jewels
Mitähän Stubb meinaa. Itselleni tässä yhteydessä tulisi mieleen kohta 6. Tosin, kun puhutaan politiikasta tulee aina muistaa kohta 5. Yhdistäen saataisiin jotain tälläistä
  • Monista käytännöistä ja uskomuksista seuraava suuri arvo
  • Monista käytännöistä ja uskomuksista seuraava moninaisuus.
Jälkimmäinen pallura on melkoinen kehämääritelmä. "Moninaisuudesta seuraava moninaisuus" ei kyllä juurikaan tuo keskusteluun muuta kuin hukattua aikaa. Ensimmäinen palluran mukaan eri etnisten ryhmien kärräys tänne tuo joko suurta rahallista arvoa tai sitten jotain muuta suurta arvokasta, jota ei voi rahassa mitata. Mitähän tämä muu suuri arvokas mahtaa olla? Krapulakebab?

On huomattava, että tässä puhutaan monikulttuurisuuden rikkaudesta. Se, että tänne tulee toisesta kulttuurista (esim. viro) tyyppejä tekemään arvokasta työtä ei tarkoita sitä, että kyseinen kulttuuri rikastaisi Suomea. Globaalissa mittakaavassa koko maailma on tietenkin monikulttuurinen ja eri kulttuureista imetään vaikutteita myös tänne peräpohjolaan. Mutta, mikä on se hinta, jonka eri käytännöt ja uskomukset tuovat maailmalle. Itselleni tulee väistämättä mieleen kaikki erimielisyydet ja niistä seuraavat konfliktit. Jos kulttuurit sotivat keskenään suurella globaalilla kentällä, niin kuvitteleeko joku, että lokaalilla kentällä kulttuurit elävät rauhassa? On toki paikkoja, joissa hyvinkin erilaiset kulttuurit elävät rauhassa keskenään, mutta aika monessa paikassa kulttuurien yhteentörmäys aiheuttaa vähintäänkin mielipahaa.

Kun katsoo tuota E-kohtaa, niin kulttuurin määrittää myös erilaiset sosiaaliset ryhmät ja ikäryhmät. On aikalailla väistämätöntä, että yhteiskunnassa on eri ikäluokkia. Suomessa tulevaisuudessa tulee olemaan suuren suuri vanhusluokka. Sinänsä yksikulttuurin ihannointi on täysin järjetöntä. Mutta miten on sosiaalisten ryhmien laita? Samat tahot jotka ajavat monikulttuurisuutta pyrkivät kuitenkin välttämään luokkayhteiskuntaa. Eikö tässä tapauksessa eri kulttuurit olekaan enää rikkaus? Onkohan Stubbin kaltaiset mölyapinat koskaan miettineet, mitä monikulttuuri ja rikkaus tarkoittaa?

Vihreiden uusi kansanedusta Ozan Yanar kirjoittaa:
Olen taas eilen saanut lukuisia viestejä ja jopa avunpyyntöjä huolestuneilta vanhemmilta, joilla on monikulttuurisia lapsia. Nämä suomalaisvanhemmat pelkäävät lastensa tulevaisuuden puolesta. He pelkäävät vihaa, joka täällä muhii. Siihen törmää yhä useammin internetissä, mutta myös ihan kadulla.  [...] Kun suuri puolue antaa tällaiselle ajattelulle tilaa, sillä on yhteiskunnalliset vaikutukset. Se tekee vihasta koko ajan hyväksytympää. Se on tuhoisaa Suomelle.
Kyseinen avoin kirje on suunnattu ulkoministeri Soinille, vaikka selvästi tässä puhutellaan Soinia PS-puheenjohtajan roolissa. Yanarin viesti on selkeä: MINÄ haluan, että Immonen saa potkut. Paljon kauniita sanoja, mutta hyvin vähän konkreettista sisältöä. Yanar puhuu pelosta, joita monikulttuuriperheet kokevat. Yanar ei ilmeisesti ole tietoinen siitä pelosta, mitä monet muut perheet kokevat Suomessa. Monikulttuuriset jengit ryöstävät ja pahoinpitelevät. Muualta tulleet kulttuurit ovat rikastuttaneet raiskaustilastoja. Uskontoon kohdistuva kritiikki on painunut lähestulkoon maan alle muualta tulleen kulttuurin herkkänahkaisuuden takia.  Mitä Yanar ajattelee näistä? Yksittäistapauksia kenties? Kenties kulttuurilla ei ole tapausten kanssa mitään tekemistä?

Mutta tekeväthän kantasuomalaisetkin rikoksia! Puukko heiluu viinapullon tahdissa, veroja kierretään ja internetissä puhutaan vihaisesti. Veikkaisinpa, että ne henkilöt, joita monikulttuuriperheet pelkäävät ovat samoja henkilöitä, joita minäkin pelkään kadulla. Kännisiä nistejä, joiden käytös on arvaamatonta. Mitä vihapuheeseen tulee, niin kunhan pysyy puheena, niin ei kai se haittaa. Sananvapauden rajoittaminen ei tuo tähän mitään positiivista, vaikka kuka tutkija väittäisi, ettei vihapuhe nauti sananvapauden suojaa. Olisi mukava nähdä jokin uskottava määrällinen tutkimus, joka osoittaisi selkeä linkin yhden henkilön vihapuheen ja toisen henkilön toiminnan välillä.

En ole Immosen kanssa samaa mieltä tai jos olen, niin Immosen kirjoitus ei ollut riittävän selkeä tuomaan ajatusta esille. En ole myöskään Stubbin kanssa samaa mieltä. Jostain syystä tästä silti yritetään tehdä mustavalkoista asiaa. Tahot, jotka kannattavat, ainakin nimellisesti, erilaisuutta, moninaisuutta ja toisten mielipiteitä yrittävät ajaa ihmiset kahteen poteroon, miellään siten, että omassa poterossa olisi mahdollisimman paljon väkeä. Tämä on mielestäni "tuhoisaa Suomelle".

-PYO

ps. Aivoni vaikuttavat olevan hieman jäässä tänään. Kun pohdin, mitä suurta arvokasta muut kultuurit ovat tänne tuonneet yksilöidensä mukana, niin en kyllä keksi muuta kuin etniset ravintolat. Esimerkiksi musiikki ja elokuvat tulevat toki muista kulttuureista, mutta ne tuodaan sellaisenaan maahan. Ne eivät tule kulttuurin edustajien mukana. Eli: saa ehdotella mitä SUURTA ARVOKASTA etninen väestö on tuonnut tänne kulttuuristaan.

pps. Kaipa sitä voisi sanoa, että Ruotsalaiset ja Venäläiset ovat tuonneet tänne sivistystä, järjestäneisyyttä ja muuta mukavaa. Kiitokset heille siitä. Mutta ehkä kaipaisin enemmän lähihistorian tuontitavarasta.

ppps. Mitä SUURTA ARVOKASTA suomalaiset voisivat viedä esim. lähi-itään?

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Mikä (nyky)feminismissä on vikana? - analyysi

Törmäsin tässä taannoin kiintoisaan videoon, josta löytyy kolme osaa (Youtube #1 #2 #3). Videolla entinen feministinainen käy läpi Tumblr-palvelusta löytyviä kuvia, joissa feministit näyttävät viestejä, jotka alkavat "I need feminism because...". Tämän jälkeen viestiin on kirjoitettu syy, miksi kyseiset henkilöt tarvitsevat feminismiä. Yleensä taustalla on jokin henkilökohtainen kokemus, joka ei ole positiivinen. Esimerkiksi:
Rivien välistä voisin lukea, että kyseinen henkilö pelkää tulevansa raiskatuksi kävellessään kotia. (Hieman ohi aiheen, mutta avainten käyttö tuolla tavalla itsepuolustustarkoituksessa ei ole kovinkaan fiksua. Vaikka äkkiseltään tuntuisi hyvältä idealta, että avaimilla voi raapia hyökkääjän naaman vereslihalle, niin käytännössä on aika epätodennäköistä, että hyökkääjä tuli suoraan edestäpäin kasvojaan suojaamatta. Tällöin avaimilla todennäköisesti loukkaa vain oman kätensä, mikä oleellisesti hankaloittaa itsensä puolustamista.)

Osa viesteistä on mielestäni ihan aiheellisia ja osa Ceara McCordin vastineista ei kyllä ihan osu nappiin, mutta pääosin viestit ovat täyttä lannoitetta. McCord on muutamaan otteeseen sitä mieltä, että viesti on puhdasta puppua vain säälin saamiseksi. Lisäksi McCord usein esittää hyvin aiheellisen kysymyksen. Miten feminismi parantaa tilannetta? Jostain syystä oletetaan, että feminismiä tarvitaan, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä vastaan. Mielenkiintoinen ajatusleikki onkin, mitä hallitus tekisi, jos se koostuisi yksin feminisitipuolueesta. Esimerkkinä alla oleva.
Tunteita on toki monenlaisia. En kyllä oikein näe ilon tunnetta heikkoutena, mutta tiettyjä muita tunteita näen. Esim. viha ja mustasukkaisuus. 1) pitäisikö viha ja mustasukkaisuus nähdä jotenkin positiivisina asioina? 2) miten helkkarissa jokin ideologia voi muuttaa/pakottaa ihmiset näkemään heikkouden merkit ei-heikkoutena? Ymmärrän kyllä, että kyseessä on luonnolliset elementit, jotka määrittelevät ihmisen ja joille ihmismieli ei oikein voi mitään, mutta en silti kykene olla näkemättä näitä negatiivisina asioina varsinkin, jos niistä seuraa negatiivisia tekoja.

Videoiden innoittamana päätin koostaa listan niistä asioista, jotka ovat (nyky)feminismissä vikana. Käytän nyky-sanaa sulkeissa, sillä pääosin nämä viat löytyvät nykyisestä feminismien käytöksestä, mutta toisaalta kyseiset henkilöt kutsuvat itseään feministeiksi, eivät uusiofeministeiksi tai modernin feminismin kannattajiksi. Lista ei ole niinkään prioriteettijärjestyksessä, vaan lähinnä järjestetty siten, että edeltävät viat kumuloivat myöhempiä vikoja. Osa listan vioista ei yksittäin ole ongelma, mutta useinmiten (nyky)feminismissä esiintyy kerralla läjä listan vikoja. Monet näistä vioista esiintyvät toki muissakin ideologioissa, mutta se ei ole mielestäni hyvä syy olla huomioimatta näitä omassa toiminnassa.

1. Lähdekritiikin puute

Feministit usein toistavat asioita, joita toiset feministit toistavat, mutta harvemmin vaivautuvat tarkistamaan asian taustoja. Paras esimerkki on "naisen euro on 80 senttiä". Monet toistavat tätä, mutta harva osaa viitata tutkimukseen, josta kyseinen väittämä on lähtöisin. Mikä kuulostaa hyvältä feminismin pönkittämiseksi riittää usein mainitsemisen arvoiseksi. Erinäisiä huhuja toistetaan, kunnes niistä tulee sen verran yleistä, että asian voidaan olettaa tämän vuoksi olevan tosi.

2. Epätieteellisyys

Feministit tekevät heppoisia laadullisia tutkimuksia joiden pohjalta päättelevät tiettyjä ilmiöitä. Mitään määrällistä tutkimusta ei kuitenkaan sitten tehdä kyseisen ilmiön todentamiseksi vaan riittää, että ilmiö on "löydetty" laadullisella tutkimuksella. Usein tutkimus on kuitenkin subjektiivinen ja tarkoituksen hakuinen, jolloin mistä tahansa materiaalista voidaan kaivaa esille mitä tahansa. Hyvä esimerkki tästä on Anita Sarkeesianin rummuttama "tietokonepelit ovat seksistisiä ja aiheuttavat täten yhteiskunnassa seksististä käytöstä" -väittämä, jolla ei todellisuudessa ole mitään tieteellistä pohjaa. Tutkimuksissa on tutkittu paljon tietokonepelien aiheuttamaa väkivaltaisuutta, mutta selkeää linkkiä ei ole löydetty.

3. Kaksinaismoralismi

Useasti kuulee, että feminismi ei ole vain naisten asia, vaan tasa-arvon asia, mutta käytännön tasolla lähes aina, kun feministi kommentoi epätasa-arvoa, niin kyseessä on naisten sortaminen (ainakin mukamas). Yleistäen vain naisten ongelmat ovat merkittäviä ja vain niitä tuodaan esille, vaikka ongelma koskisi enemmän miehiä. Hyvä esimerkki on katuväkivalta, joka koskee pääasiassa miehiä, mutta se kuitenkin huolestuttaa enemmän naisia.

4. Naaraslasit

Siinä, missä lätkäfani kritisoi tuomaritoimintaa sinivalkoisin lasein, niin feministit kritisoivat yhteiskuntaa naaraslasein. Ongelmat, jotka todellisuudessa koskevat molempia sukupuolia, esitetään vain naisia koskevina ongelmina. Ongelmissa, missä sukupuoli ei ole mitenkään ensisijainen tekijä tuodaan nais-etutermi mukaan, mikäli kärsivä osapuoli sattuu olemaan nainen tai naisvaltainen. Esimerkiksi hoitoalaa kutsutaan usein naisvaltaiseksi alaksi ja surkutellaan, kuinka naisilla on huono palkka, vaikka pitäisi surkutella hoitajien huonoa palkkaa.

5. Kärpäsestä härkänen

Mitä ikinä nainen kokee negatiivisesti, niin se voidaan tuoda esille sukupuolisyrjintänä tai vastaavana. Täysin mitättömistä asioista vedetään herne nenään ja pidetään kovaa meteliä. Ei sen puoleen etteikö pieniä vääryyksiä pitäisi korjata, koska ne ovat pieniä, mutta jokin suhteellisuuden taju olisi hyvä pitää mielessä. Kuinka paljon asia oikeasti haittaa ja kuinka paljon ongelmia "vääryyden" korjaaminen aiheuttaa, kuluista puhumattakaan? Jos vetäisin herneen nenään joka kerta, kun minua katsotaan epäilevästi, nimitellään rumasti tai kohdellaan huonosti, niin kyllä lähes joka torstaille löytyisi nenästä rokkatarpeet. Mutta yleensä tapanani on ohittaa tapaukset olankohautuksella ja unohtaa ne lähes välittömästi. Suosittelen kokeilemaan. Elämästä tulee paljon leppoisampaa siten.

6. Heikko kritiikin sietokyky

Kun feminismiä kritisoi, niin saa päällensä feministien vihan. Yksi pieni asiallinen kommentti saattaa saada kymmeniä vastauksia, joissa lähinnä keskitytään viemään asioita sivuraiteille, kritisoimaan kommentoijaa, kritisoidaan kommentin tyyliä (=naisvihamielinen), kerätään säälipisteitä tai jotain muuta vastaavaa. Aiheellisia vastineita kritiikkiin tulee ehkä yksi kappale ja siinäkin todennäköisesti muistetaan sanoa muutakin.

7. Ratkaisujen puute

Ongelmia on yleensä helppo löytää, mutta ratkaisujen keksiminen on vaivalloista. Kuten edellä jo mainitsin, niin miten feminismi mahtaa parantaa ongelmallista tilannetta? Feministien tavoitteitta kauniisti puhutaan tasa-arvosta korkealla tasolla, mutta sitten kun pitäisi esittää ratkaisukeinoja, niin käytännön ehdotuksia ei näe tai jos näkee, niin niiden vaikutus itse ongelmaan on hyvin olematon tai erittäin kyseenalainen. Olisi esimerkiksi kiva kuulla, mitä tarjotaan ratkaisukeinoksi allaolevaan. Sakkoja ja linnaa pahanpuhujille? Ja kuka määrittelee kaikki nimitykset joita ei saa sanoa.
Hieman kyllä mietityttää, miksi nainen haluaa pukeutua kuin huora. Tuskinpa moinen asustus on mukava edes helteellä...

8. Toimettomuus

En nyt keksinyt parempaa nimikettä tälle, kun kyseessä ei suoranaisesti laiskuus ole. Sen sijaan, että feministi itse tekisi asialle jotain, niin hän vain keskittyy valittamaan tai osoittamaan mieltä. Jos feministi on sitä mieltä, että suositut tietokonepelit ovat seksistisiä, niin miksei hän pistä pelifirmaa pystyyn ja tee yhtä hyviä pelejä ilman seksismiä? Jos on sitä mieltä, että naiset eivät saa tarpeeksi palkkaa, niin henkilö voi perustaa oman firman, palkata vain naisia suurella palkalla. Jos joku sanoo seksistisen kommentin julkisella paikalla, niin nainen voi aivan itse sanoa hyi. Kiitos sosiaalisen median mielenilmaisu on nykyään todella helppoa. #bringbackourgirls-tyyppiset sosiaalisen median kampanjat eivät saa yhtään mitään konkreettista aikaiseksi. Jos on oikeasti haluaa kaapatut tyttelit takaisin, niin pitää olla valmis maksamaan lunnaat tai mennä pelastamaan kaapatut todennäköisesti voimakeinoja käyttäen. Kuinka moni olisi valmis maksamaan omasta pussistaan isot lunnaat? Lunnaiden maksaminen ei tietenkään stabiloi tilannetta vaan siirtää ongelmia tuonnemmaksi, joten tärkeämpi kysymys onkin, kuinka moni olisi valmis tarttumaan aseeseen ja sotimaan sissiterroristeja vastaan oman henkensä uhalla.

9. Epätodellisen yhteiskunnan esittäminen

Varsinkin blogien ja vlogien yhteydessä, jossa feministi pääsee vauhtiin törmää lähes aina termeihin Patriarkka ja Naisviha (Misogyny). Miesvaltainen yhteiskunta ehkä toteutuu lähi-idässä, mutta tuossakin ympäristössä naisviha on aika harhaanjohtava termi. Siinä vaiheessa, kun länsimainen nainen viittaa länsimaisen valtion olevan miesjohtoinen, niin ei oikein tiedä itkeäkö vai nauraa. Tämän lisäksi maalaillaan kovasti, että naiset ovat uhreja, kaikki miehet potentiaalisia raiskaajia, anti-feministinaiset ovat aivopestyjä, kaikki on naista vastaan ja vain pyhä feminismi voi pelastaa naisen sielun. Käärmeöljy auttaa jokaiseen ongemaan, sillä jokainen ongelma johtuu käärmeöljyn puutteesta.

10. Perusasioiden hallitsemattomuus

On hieman mystistä, miten feministien joukosta löytyy paljon psykologeja ja yhteiskuntatieteilijöitä, mutta silti ihmisen perusominaisuudet tuntuvat olevan pahasti hukassa. Eivät miehet tuijota tissejä vain sen takia, että haluavat luoda patriarkaalisen alistusyhteiskunnan, vaan sen takia, että tissit ovat miesten mielestä kivaa katseltavaa. Ajatus siitä, että jollain asetuksella tai paheksunnalla voitaisiin peruuttaa kymmenien tuhansien vuosien aikana tapahtunut evoluutio on täysin epätodellinen.

11. Naisten syyttömyys

Feminismissä lähes poikkeuksetta nainen on uhri ja syyllisenä on mies tai yhteiskunta. Jos syynä on yhteiskunta, niin se johtuu siitä, että se on miesten yhteiskunta. Nainen ei ikinä ole syypää omiin ongelmiinsa, eikä naiset millään tavoin vaikuta yhteiskuntaan, paitsi tietenkin äärimmäisen positiivisesti. Todellisuudessa näin ei tietenkään ole. Esimerksi se, että mallit ovat langanlaihoja ei ole miesten syy tai harmaan eminessiyhteiskunnan syy. Miehet eivät osta naisten muotivaatteita (ainakaan oma-aloitteisesti), miehet eivät hengaille muotinäytöksissä, eivätkä miehet lue muotilehtiä. Miehet ostavat miesten vaatteita, miehet hengailevat lätkähallin baarissa ja miehet lukevat autolehtiä (tyylikkäästi yleistäen). Miehet eivät rahoita mallitoimintaa, vaan naiset.

12. Olkiukot

Kohtalaisen usein, kun kyse on miesten käytöksestä, niin törmää "pojat ovat poikia"-puolustukseen. Ei siis siinä mielessä, että sitä joku oikeasti käyttäisi puolustamaan miesten käytöstä, vaan sen takia, että feministi hyökkää kyseistä puolustusta kohtaan. Feminismin kritisoijat ovat toki naisvihamielisiä, raiskausten puoltajia ja näkevät naisen vain synnyttäjänä hellan ja nyrkin välissä. Mitään tällaista ei tietenkään kritiikistä ole havaittavissa, vaan tällaisten stereotypioiden torpedointi on paljon turvallisempaa kuin aidon kritiikin kohtaaminen.

13. Puhdas epärehellisyys

Osa henkilökohtaisista kokemustarinoista on niin kliseisen täydellisiä, etteivät ne voi ole totta. Voi olla, että monissa on jotain pientä perää, mutta sitten päälle laitetaan lapin miehen lisää sen verta, että kokemus vaikuttaa oikeasti merkittävältä.
Olen vuosikausia käyttänyt feminiinisiä käyttäjänimiä, mutta en kyllä muista, että kukaan olisi koskaan mitään tuollaista heittänyt. Jos ei lasketa mukaan selkeitä deittisiviuja tai vastaavia, niin iskuyritykset yms. mielenkiinnot ovat kyllä laskettavissa yhden käden sormin. Netissä olen kuitenkin pyörinyt 20 vuotta, joten rohkenisin väittää, että yllä oleva on täyttä paskaa. En kiellä, etteikö tuota olisi voinut muutamaan otteeseen sattua, mutta että tuo olisi jatkuvaa, sitä en kyllä usko.

14. Ongelmien lokaalisuuden hahmottaminen
(Täydennys 19.9 Tämä oli mielessä kirjoitusta pohtiessa, mutta vauhtiin päästyäni tämä tippui matkasta)

Monesti feministit puhuvat ongelmista globaaleina ongelmina, vaikka ne ovat vain muutaman lokaalin ryhmittymän ongelmia. On eittämättä totta, että naisten asema on monissa maissa hyvin heikko. Tämä ei kuitenkaan päde useimmissa länsimaissa, eikä eritotenkaan Suomessa. Lähi-itä ja Intia ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka heikosti naisia kohdellaan, mutta kun puhutaan Suomen/EU:n tasolla ongelmista, niin nämä eivät esiinny samassa mittakaavassa. Kansainvälisesti ajateltuna yksittäisen suomalaisen on ihan turha ruveta paasaamaan, mitä em. paikoissa saa tai ei saa tehdä. Kuitenkin näitä esimerkkejä tuodaan esille, kun esim. eduskuntavaaleissa, vaikka Suomen hallitus ei voi millään tilannetta muuttaa. EU:n ulkopuolella suomalaisen mielipide on yhtä tyhjän kanssa ja usein em. kulttuurien kritisointi nähdään rasismina.


-PYO

ps. Yleensä on epämiellyttävää, kun ei lähdemateriaalia tahdo löytyä, mutta nyt täytyy myöntää, että olen oikeastaan iloinen, että suurin osa kuvista olikin muotoa "I don't need feminism..."

Taustatekijät vai asiantuntemus?

Helsingin Sanomien NYT-liitteestä löytyy kirjoitus otsikolla "Suomi-Areenan täysosuma: Miespaneeli pohti maahanmuuttoa ilman yhtään maahanmuuttajaa".
Toukokuussa maailma hekotteli suomalaistutkija Saara Särmän luomalle netti-ilmiölle, all male panelille. Yhä sykkivässä ilmiössä nauretaan paneeleille ja seminaareille, jossa rivissä istuu pelkkiä miehiä eikä lainkaan naisia.
Minun piti kirjoittaa kyseisestä ilmiöstä jo aiemmin, mutta aikataulut eivät oikein sopineet yhteen, joten käsittelen aihetta tässä. Särmän netti-ilmiössä etsitään kuvia, joissa on vain miehiä keskustelemassa aiheesta ja kuvaan liitetään peukuttava Hasselhoff. Esimerkiksi:

Ilmiön taustalla on toki ajatus, että paneeliin pitäisi mahtua ainakin yksi nainen (todennäköisesti enemmänkin). On yhdentekevää, minkälaisesta otannasta asiantuntijat on otettu. Selväjärkinen toki ymmärtää, että esimerkiksi tekniikan, fysiikan ja peliteollisuuden kohdalla alat ovat miesvaltaisia. Tällöin jos poimitaan muutama asiantuntija, niin on todennäköistä, että he ovat kaikki miehiä.
Näemmä ilmiöön riittää, että asiantuntijaraati koostuu vain kolmesta henkilöstä, joten ei ole yhtään ihmeellistä, että tällasia raateja muodostuu, mikäli miehiä on alalla selkeä enemmistö. NYT-liite on haastatellut maahanmuuttopaneelin järjestäjää Simo Gröönroosia.
Olisiko mukana voinut olla naisia? "Tärkeintä on, että mukana on asiantuntevia ihmisiä. Ihan sama, ovatko kaikki miehiä vai naisia, kun on asiantuntemusta. Muutamaa naistakin kysyin mukaan, mutta aikataulut eivät natsanneet."
Olisi ollut mukava nähdä Gröönroosin hölmönturhautunut ilme, kun toimittaja esittää näin hölmöjä kysymyksiä. Gröönroos toimi paneelissa puheenjohtajana ja hänen lisäkseen paneelissa oli neljä muuta henkilöä. Toimittaja lienee sen verran irtaantunut todellisuudesta, ettei hän ymmärrä miten hankalaa oikeasti on saada asiantuntevaa väkeä samaan aikaan samaan paikkaan. Monilla tutkijoilla ja poliitikoilla on oikeasti kalenteri buukattu pariksi kuukaudeksi eteenpäin, eikä edes parin tunnin slottia helposti löydy lyhyellä varoitusajalla.
Teillä ei ollut maahanmuuttopaneelissa yhtään maahanmuuttajaa? "En käsitä, että jos vaikkapa alkoholipolitiikasta puhutaan, pitäisikö siinä olla alkoholisti mukana? Mukaan haluttiin alaan perehtyneitä ihmisiä. [...] Se ei aina anna lisää, jos mukana on ihminen, joka kertoo, miltä musta tuntuu."
Kirjoitin taannoin analyysia YLE:n järjestämästä Islam-illasta. Heti ensimmäinen kohta osuu juurikin tällaisiin taviksiin, jotka tulevat paneeliin vain taustansa takia.
Osallistujajakauma oli melkoinen pettymys. Sinänsä kiva, että muslimeita edusti myös joukko taviksia, mutta järkevää debaattia varten olisi voinut ottaa mukaan vähemmän henkilöitä, jotka eivät osaa tulkita asiaa muuten kuin tuijottamalla omaan napaan.
Olisi mukava kuulla, miksi paneelissa olisi pitänyt olla juurikin nainen? Olisiko paikalla pitänyt olla myös yksi homoseksuaali? Ehkä myös ateisti, suomenruotsalainen, vanhus, vammainen ja tykkimies? Sen ymmärrän, että joku maahanmuuttaja olisi voinut tuoda keskusteluun jotain lisää, mutta vain, jos hänellä olisi ymmärrys maahanmuuttopolitiikasta eikä vain omasta elämästään. Mutta mitä lisää olisi vagina-henkilö tuonnut keskusteluun? Mikäli kyseessä olisi ollut joku selkeästi naisia koskeva keskustelu, niin silloin naisasiantuntija olisi ollut ihan paikallaan. Mutta kuten Grönrooskin toteaa, niin asiantuntemus pitäisi olla merkittävämmässä roolissa kuin tausta.

Viime viikolla uutisotsikoihin nousi suomalainen hakkeri, joka sai Suomen mittakaavaisen tuomion, jota muualla maailmassa ihmeteltiin. Lukuisista tietomurroista syytetty nuorukainen sai vain kahden vuoden ehdollisen tuomion. Jollain kommettipalstalla oli ehdotus, että nuorukainen olisi sovelias poliisin tietoturva-asiantuntijaksi. Vastakommentti oli naseva: pitäisikö väkivaltarikosyksikköönkin palkata sitten tyyppejä joilla on väkivaltarikostausta? Se, että henkilöllä on omakohtaista kokemusta asiasta ei tee hänestä asiantuntijaa muuta kuin käytännön tasolla omassa ympäristössään. Kun halutaan maalata suuria linjoja vaaditaan laaja-alaista ymmärrystä. Tutkijoilla on yleensä yhdistettyä tietoa ruohonjuuritasosta eri ympäristöistä. Poliitikoilla taas on kykyä nähdä kokonaisuuksia ja suunnitella asioita sopimaan yhteen muiden seikkojen kanssa. Nämä ovat asioita, joissa paneeleissa tulisi käydä läpi. On järkyttävää ajanhukkaa, jos paneeliin otetaan mukaan kiireisiä ihmisiä ja sitten puolet ajasta äänessä on joku joka puhuu vain  henkilökohtaisista kokemuksistaan ja kaveripiiristään. Eihän valtakunnallista politiikkaa voida millään tehdä pienen piirin kokemusten perusteella. Poikkeuksena ehkä nyt jokin tapaus, jossa koko populaatio on todella pieni. Esimerkiksi vaikkapa presidentin vallasta ja vastuusta keskustellessa Koivisto, Halonen tai Niinistö olisi keskustelulle erittäin hedelmällinen henkilö.
Asiantuntijan sukupuolella on tässä kohtaa väliä, sillä eri sukupuolet katsovat maailmaa eri tavoin”, [Saara] Särmä sanoi.
Tästä herää mieleeni heti kaksi seikkaa. A) Jos sukupuolet katsovat maailmaa eri tavalla, niin eikö tämä ole riittävä perustelu esim. palkkauksen tai ylennyksen yhteydessä suhtautua eri sukupuoliin eri tavalla? B) On melkoista ammattitaiden polkemista, jos väittää, että maailmankatsomus polkee asiantuntemuksen merkittävissä määrin alas. Varsinkin tutkijan kohdalla tuollainen väittämä on suuri loukkaus. Jos tutkijalla on tutkittua tietoa, niin voidaanko se todellakin tyrmätä argumentilla "olet mies, et ymmärrä asiaa oikein"?

Toisaalta olen kyllä osin sitä mieltä, että maailmankatsomus kyllä haittaa monessa tapauksessa asiantuntemusta. Esimerkiksi kreationistien keskuudessa fanaattinen uskontotausta selkeästi haittaa maailman selittämisen asiantuntemusta. Toisaalta voidaan kyllä kysyä, että ovatko moiset tyypit "asiantuntijoita" vain siitä syystä, että itse profiloivat itsensä sellaisiksi. Kun vauhtiin pääsin, niin esitänpä vielä mahdollisesti loukkaavan kysymyksen: Kykeneeke vahvasti feministinen tutkija analysoimaan tutkimusmateriaalia objektiivisesti ja tekemään neutraaleja johtopäätöksiä? Kun katsoo esimerkiksi Särkän taustaa ja millaisia säälittäviä kuvia tuonne blogiin tulee, niin väistämättä herää kysymys, että onko hänen väitöskirjassaan tieteen taso yhtä vaihtelevaa. Ehkäpä blogin adminointiin vain ei ole panostettu paljoa ja sinne on päässyt läpi heikompaakin ainesta? (Väikkärin otsikko ja kuvaus on sitä tasoa, etten ainakaan tällä hetkellä lähde julkaisua käymään läpi).

Loppuun vielä muutama itse tekemäni kuva aiheeseen liittyen. Viikon kysymys: miksei tällaisia kuvia löydy blogista?
Ei nyt suoranaisesti paneeli, mutta kovin miespainotteinen joukko kuitenkin. Luulisi, että tuosta joukosta vähintään 4 olisi naisia.

Tämäkään ei nyt ole paneeli, mutta jotain siinä keskustellaan. Missä ovat raksanaiset?

Tämä on kyllä ilmiö, mikä kummastuttaa minua suuresti. Miksi pakolaisten joukossa nuoret miehet ovat selkeä enemmistö? Vanhukset, naiset ja lapset jätetään sodanjalkoihin syystä että?

Naispaneeleja löytyy myös pilvin pimein varsinkin, jos kyseessä on tasa-arvosta keskustelu. Minne katosi "asiantuntijan sukupuolella on tässä kohtaa väliä"-argumentti? Ilmeisesti Feminismi-keskuteluun ei kaivata erilaista maailmankatsomusta.

-PYO