Naisjohtajia tarjoushintaan

Postiluukusta tupsahti taasen S-ryhmän asiakasomistajalehti Yhteishyvä. Ottaen huomioon lehden laajan lukijakunnan, lehti on mielestäni onnistunut sisällöllisesti. Melkein joka numerossa on oikeasti kiinnostava juttu ja muutamia juttuja, jotka ovat "ihan hyviä". Tälläkin kertaa oli ihan mielenkiintoista lukea Cosplay ja Lolita-kulttuureista.

Lehdessä käydään myös läpi lähiaikojen tapahtumia, kuten merkkipäiviä. Tällä kertaa esittelyssä oli 19.3 oleva Minna Canthin päivä. Jos kiinnostaa tietää, kuka on Minna Canth, niin kannattaa kääntyä Googlen puoleen, sillä lehdessä ei henkilöstä kerrota mitään. Päivä kuitenkin kulkee myös nimellä tasa-arvon päivä, joten ei ole mitenkään väärin, että tekstissä ei keskitytä Canthiin, vaan tasa-arvoon. (Sivumennen sanoen on hieman outoa, että tasa-arvon päivä ja naisten oikeuksia edistävän henkilön päivä on sama. Tulee jotenkin fiilis, että tasa-arvo tarkoittaisi lähinnä naisten oikeuksia.)

"Samaa palkkaa, kiitos" otsikolla varustettu teksti laukoo tuttuja kliseitä naisten huonosta asemasta.

Naisen euro on siis edelleen alle 82 senttiä.

Tämä hokema ilmeisesti perustuu tilastokeskuksen julkaisuihin. Tutkija Pauli Sumanen on toistuvasti huomauttanut, että tämä väittämä on virheellinen. Tilastokeskuksen palkkatilastoissa ei oteta huomioon tehtyjä työtunteja, jotka ovat miehillä suuremmat [Huom. Naiset ja miehet Suomessa 2011 -raporttiin tulen viittamaan tekstissä vielä useaan otteeseen]. En oikein tiedä, mitä järkeä ylipäätänsä on tehdä kansallista vertailua miesten ja naisten palkkojen (tai tulojen) suhteen, kun yksilölliset erot ovat hurjia. Kun lasketaan naisten palkat yhteen ja jaetaan summa naistyöntekijöiden määrällä, sekä verrataan tulosta miesten vastaavaan lukuun, saadaan suhde tuloeroista. Tieteellisessä mielessä otos on hyvin kattava, jotta uskottavia johtopäätöksiä voidaan tehdä, mutta häiriötekijöitä on sellainen määrä, että johtopäätös ei ole mitenkään validi.

Yleinen virheellinen johtopäätös on, että naisille maksetaan samasta työstä vähemmän palkkaa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska otoksessa ei huomioida työn laatua. (Huom. Jos väite pitäisi paikkaansa, niin kaikkien kannattaisi korvata uroot naarailla, jolloin säästöä tulisi palkkakuluista 18%). Esimerkiksi edellä linkatusta Naiset ja miehet Suomessa -raportista ilmenee, että Tukku- ja vähittäiskauppa, Hallinto- ja tukipalvelutoiminta, sekä Taiteet, viihde ja virkistys ovat oikeastaan ainoita aloja (listatuista kuudestatoista), joissa miehiä ja naisia on suurinpiirtein yhtä paljon [3.12]. Miehet myös tekevät suhteessa 30/22 raskasta työtä naisiin verrattuna [3.28]. Miehet joutuvat myös absoluuttisesti kolme kertaa enemmän työtapaturmiin kuin naiset [3.29]. Karkeasti ottaen miehet tekevät siis rankempaa työtä kuin naiset. Jos halutaan tehdä tieteellisesti pätevää vertailua sukupuolten välisistä palkkaeroista, niin pitää huomioida melkoisen monta tekijää. Tutkimus kannattaisi aloittaa jossain edellä mainituista kolmesta toimialasta.

Yhteishyvä ja tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen:

Yksi selitys on se, että Suomessa naiset työskentelevät vahvasti naisvaltaisilla aloilla, joiden palkkataso on selkeästi matalampi kuin miesvaltaisten alojen.

En ole yhtään hämmästynt, että naisvaltaisen alan työntekijät ovat pääosin naisia. Siinä mielessä tuo lausahdus on hieman koominen. Koomista ei kuitenkaan ole, että naisvaltaisilla aloilla tulotasot jäävät alemmiksi. Miehistä 85% työskentelee yksityisellä puolella ja naisita 58% [3.10]. Ero on hurja, melkein 30 prosenttiyksikköä. Kun katsoo koulutustilastoja [2.8 ja 2.12], niin naisilla on reippaasti enemmän opiskelijoita ja tutkintoja koulutusaloilta, joissa yleisimmät työnantajat ovat kunta tai valtio. Muutama ala yksityisellä puolella kuitenkin työllistää naisia enemmän, mm. matkailu- ja ravitsemusala. Miesten koulutus liittyy yleensä luonnontieteisiin tai tekniikkaan. Lisäksi miehet ovat yliedustettuina ammattikoulutusryhmässä Muu koulutus, jota ei ainakaan tässä yhteydessä ole tarkemmin selitetty. Naiset kouluttautuvat miehiä enemmän terveydenhuollon alalle ja on hieman hankala sanoa, kuinka suuri osuus näistä päätyy yksityiselle puolelle.

Kuvio on kuitenkin melko selkeä. Naiset työskentelevät enemmän julkisella puolella ja koulutuksen perusteella myös tulevaisuudessa tulee näin käymään. En liene ainoa, joka on sitä mieltä, että peruspalkan tulisi vastata työn haasteellisuutta, vaativuutta yms. Eli helpommasta työstä voidana maksaa vähemmän palkkaa. Internet on pullollaan mielipidekeskusteluita, joissa pohditaan kuinka huonoa palkkaa hoitajat saavat. Koska perhepiiriini kuuluu hoitsu, niin voinen kyllä yhtyä näihin mielipiteisiin. Työssä joutuu olemaan tarkkana ja se vaatii paineensietokykyä. Ongelma kuitenkin on siinä, että valtion kirstu ei ole pohjaton. Kun julkisen puolen hommia kustannetaan verovaroin, joudutaan pitämään kulut melko alhaisina. Yleensä ottaen julkisen puolen palkka seuraa yksityisen puolen palkkaa, joskin se on hieman alempi. Kun terveydenhuolto on lähinnä julkisvaroin kustannettua, niin tietynlaista tervettä kilpailua ei pääse syntymään. Kun peruspalveluista ei peritä maksua, niin päätösvalta palvelun laadun kustantamisesta ei ole asikkaalla, vaan veronmaksajalla. Suurin asiakaskunta on vanhukset ja suurin maksajakunta on työntekijät (joista todennäköisesti iso osa kuuluu yksityisen työterveyden piiriin). Jos terveydenhuolto olisi pääpiirteittän ykstityistä toimintaa, niin tällöin työntekijöiden olisi helpompi venkslata palkkojensa kanssa ilman välikäsiä. Yksityistämisestä seuraa kuitenkin toisenlaiset ongelmat, joten jätän asian tähän.

Mielestäni ongelma ei ole niinkään siinä, että naiset saavat vähemmän tuloa, vaan siinä, että naiset hakeutuvat vähäpalkkaisemmille aloille ja vähäpalkkaisten alojen palkka ei vastaa työn laatua (työntekijän sukupuolesta riippumatta). Ryhmäkohtaisesta palkkakehityksetä olen jo kirjoittanut aiemmin ohjeistuksen, jota kannattaa seurata. Yhteishyvän artikkelissa kuitenkin tuodaan esille toinen tasa-arvoon liittyvä epäkohta:

...naisia on edelleen poikkeuksellisen vähän johtotehtävissä, vaikka heidän koulutustasonsa on korkea.

Yliopistotutkintoja naiset suorittivat miehiin nähden suhteessa 58/42 [2.12]. Korkea-asteen koulutus tai keskiasteen koulutus oli työllisillä naisilla 86 prosentilla ja miehillä 82 prosentilla [3.11]. Tällä hetkellä naisten koulutustaso ei siis ole juurikaan korkeampi kuin miesten, mutta tulevaisuudessa tulee olemaan. On oletettavaa, että lähinnä nuorempien keskuudessa naiset ovat miehiä koulutetumpia. Johtajat taas todennäköisesti ovat vanhempaa ikäluokkaa. 50-59 vuotiaissa naisten työvoimaosuus on hitusen suurempi, mutta iäkkäämmillä miesten osuus on isompi [3.6]. Veikkaanpa, että ne suurimmat pamput kuuluvat juurikin tuohon 60+v. kaartiin (ainakin Jormat Eloranta ja Ollila).

En nyt ole ihan varma, mikä/kuka lasketaan johtajaksi, mutta naisten opiskelupaikkojen perusteella he edustavat kasvatustieteitä, yhteiskuntatieteitä ja humanismia siinä, missä miehet edustavat teknillistieteitä. Karkeasti yleistäen naiset korkeakouluttautuvat aloille, joissa johtajan vakansseja ei ole paljoa jaossa. On myös hieman kyseenalaista, kuinka suuri osa valmisuneista päätyy koulutustaan vastaavaan työhön. Korkeakoulutettuna voinen myös rehellisesti todeta, että taskussa oleva tutkinto ei välttämättä tarkoita sitä, että henkilö olisi pätevä. Monesti työkokemus on parempi mittari kuin tenttinumerot.

Työkokemuksessa kannattaa huomioida äityislomat. Jos keskimäärin nainen pulauttaa ulos 1.8 naperoa ja on 1½ vuotta pois työelämästä per mukula, niin keskimäärin nainen on työelämässä 2.7 vuotta vähemmän kuin mies (jätän asepalveluksen tältä kertaa huomioimatta). Todennäköisesti lapsenhankinta tapahtuu n. 20-30 vuotiaana, eli juuri silloin kuin työura olisi lähdössä liikkeelle. Jos valittavana on mies, jolla on kokemusta neljästä projektista tai nainen, jolla on kolmen projektin kokemus, niin ainakin yksityisellä puolella tällainen kokemusero voidaan katsoa miehen hyödyksi. Jotta tilanne saataisiin tasattua, niin isän tulisi viettää yhtä paljon vanhempain vapaata kuin äidin. Tai vaihtoehtoisesti valtio voisi maksaa jotain tukia suoraan uranaisille, joilla on lapsia. En pidä oikein järkevänä, että yrityksen tulisi suosia kokemattomampia, koska se olisi reilua. Siinä mielessä kuvio on hyvin ikävä, kun raskautta ei voi oikein miehellekään systätä. Ehkäpä lasten hoitovastuuta voisi myöhemmissä vaiheissa sysätä enemmän isien vastuulle, jolloin naiset pääsisivät tekemään esim. ylitöitä ja sitä myöten keräämään johtajan pestiin tarvittavaa kokemusta.

Vuoden 2009 työvoimatutkimuksen mukaan 60 prosenttia valtiolla työskentelevistä johtajista oli naisia. Yksityisellä sektorilla vastaava luku oli 31 prosenttia.

Minun lähteeni ei erittele sektorien mukaan, mutta 2010 ylemmistä toimihenkilöistä naisia oli 45,2% ja johtotehtävissä olevista naisia oli 32,8% [3.2]. Johtajan määritelmä on minulle vielä epäselvä (esim. onko projektipäällikkö johtaja?), joten vähän hankala näitä lukuja on pyöritellä. Käytän tästä lähin noita Mäkisen mainitsemia lukuja, koska niissä on mukavasti eritelty yksityinen sektori. Pientä epäselvyyttä on siinä tarkoitetaanko tässä "valtiolla" todellakin valtiota vai julkista sektoria yleensä, mutta eiköhän tuollakin pärjätä.

Yksityisellä naisia on 38,7%, joten he ovat siellä aliedustettuina. Valtion leivissä olevista naisia on 51,6% [3.2], joten valtiolla naiset ovat yliedustettuina johtajina. Julkisella sektorilla naisia on 72,1%, joten jos tuo "valtio" tarkoittikin julkista sektoria, niin aliedustus on melkoinen. Kaikenkaikkiaan yli/alijäämät ovat noin 10 prosenttiyksikön luokkaa. Jos johtotehtävissä väkeä on noin 134 000 henkeä, niin puhutaan 13,4 tuhannesta johtajasta noin 2,5 miljoonan työntekijän joukosta.

Pieniä yritkyksiä Suomessa oli vuonna 2009 99,1% yrityksistä. Pienistä yrityksistä 95% työllisti alle 10 henkeä. Kaikissa näistä ei ole johtajia, mutta kun katsotaan yksityisen puolen johtohenkilöitä, niin uskaltaisin väittää, että iso osa toimitusjohtajista on kuuluu pikkufirmoihin. Kun puhutaan johtajista, niin monien mieleen varmaan tulee uutisissa jatkuvasti näkyvät isojen kansainvälisten firmojen iäkkäämmät pukumiehet eikä niinkään parikymppiset tietokonenörtit tai keski-ikäiset maajussit. Kun yrittäjistä tai yrittäjäperheenjäsenistä 67% on miehiä [3.21], niin ei liene kummallista, että myös miespuolisia johtajia on yksityisellä puolella hitusen enemmän.

Kun ajatellaan vaikkapa alaa, jossa naisia on vain joka viides, niin tilastollisesti johtajistakin naisia olisi noin joka viides (olettaen, että naiset tekevät alalla samaa hommaa kuin miehetkin). Johtajia ei kuitenkaan valita yhdestä yhteisestä isosta työntekijäpoolista, vaan pienemmistä firmansisäisistä pooleista. Tällöin jakaumasta ei tule niin tasainen. Mikäli johtajat valittaisiin satunnaisesti, niin todennäköisyydet suurilla otoksilla tasoittaisivat jakauman, mutta valinta ei ole satunnainen vaan looginen, ainakin näennäisesti.

Ensimmäinen ongelma on sisäryhmäajattelu. Jos alalla on vääristynyt määrä miesjohtajia (esim. historiallisista syistä), niin on todennäköisempää, että miesjohtaja valitsee kahdesta yhtä pätevästä hakijasta henkilön, jonka kanssa on enemmän yhteisiä tekijöitä. Tämä on siis psykologinen ilmiö, eikä siinä paljoa auta vaikka sen tiedostaisikin, ilmiö johtaa ajattelua silti. Se, että onko sukupuoli merkittävä ryhmätekijä, onkin sitten asia erikseen. Jokatapauksessa vinoutunut määrä ei pääse korjautumaan.

Toinen ongelma on pienen ykstitäistapauksen todennäköisyysajattelu ja sosiaaliset paineet. Jos valittavina on 8 miestä ja 2 naista, niin saa olla aika hyvät perustelut, jos valinta osuukin naiseen. Miehen kohdalla valintaa ei tarvitse perustella niin hyvin, koska on oletettavaa, että kahdeksasta miehestä kyllä löytyy yksi pätevä johtaja. Samaa ei välttämättä voida olettaa pienestä kahden naisen määrästä (vaikka oikeasti tulisikin). Millaiseksi muuttuu työilmapiiri siinä tapauksessa, kun naispääjohtaja valitseekin 4:1 todennäköisyyksien vastaisesti keskijohtajaksi naisen? Todennäköisesti eripuran pelossa on parempi valita yhtähyvistä vaihtoehdoista turvallisempi valinta, eli mies.

Varsinkin jälkimmäisen ilmiön valossa ei ole yhtään kummalista, että miesvaltaisilla aloilla on suhteellisesti enemmän miehiä johtajina kuin naisia (ja päinvastoin). En ole koskaan suhtautunut positiivisesti positiiviseen syrjintään, mutta yllä kuvattu ilmiö rikkoo tilastollisen kokonaisuuden pahasti. Todennäköisyyksien mukaan joka viidennessä firmassa tulisi valita yhtäpätevistä henkilöistä nainen, mutta näin ei tapahdu, koska ajatellaan vain yksittäistapausta. Tämä ilmiö ei ole tasa-arvon mukainen ja mielestäni pitäisi ehdottomasti varmistaa, että ilmiö pysyisi minimaalisena. Kiintiöt eivät ole ratkaisu, koska tällöin saatetaan joutua palkkaamaan epäpätevämpi henkilö. Positiivinen syrjintä tasottaisi tilannetta, mutta siinä on vaarana, että toimet eivät kohdistu oikeaan paikkaan. Ja, jos aina valitaan pätevistä vähemmistön edustaja, niin tällöin tulee päinvastainen vääristymä. Paras ratkaisu ongelmaan on tasoittaa eroja. Kun suhteet ovat vaikkapa 7:8 niin enää ei ole niin epäilyttävää, jos pienemmästä ryhmästä valitaan edustaja.

Yhteenveto

Naisille ei makseta samasta työstä vähempää palkkaa. Naisille maksetaan eri työstä vähemmän palkkaa. Ongelma ei ole niinkään se, että naisvaltaisilla aloilla on heikko tulotaso, vaan siinä, että naiset hakeutuvat näihin ammatteihin ja siinä, että julkisen sektorin hommissa palkan muuttelu ei toimi ihan yksinkertaisesti.

Naisten osuus johtajien joukossa ei ainakaan näiden lukujen perusteella ollut mitenkään vähäinen. Kun katsoo työvoimaosuuksien historiaa, niin pieni ero on ymmärrettävä ja tulee tasoittumaan melko hyvin 5-10 vuoden sisään.

Päätelmät

Virheellisten väittämien toistelu ei hyödytä ketään (paitsi ehkä niitä, jotka saavat rahansa tasa-arvopropagandasta). Yleistämällä unohdetaan pari miljoonaa tekijää, jotka vaikuttavat tulotasoon. Naisten ja miesten palkkaeroa tulisi tarkastella eri aloilla ja eri sektoreilla osissa, ei yhtenä järkäleenä. Erinäiset palkkoihin vaikuttavat tekijät tulisi huomioida. Sama pätee myös johtajavalintoihin.

Kun erinäiset luonnolliset tekijät on huomioitu, voidaan alkaa tarkastelemaan epäkohtia. Nykyinen hokema vaikuttaa siltä, että miehet päättävät sekä palkoista ja johtajista, eikä naisille silloin jaeta kuin leivänmurusia. Aivan varmasti on firmoja, joissa naisia ei arvosteta, mutta epäilen, että nämä firmat kovin hyvin toimivat muutenkaan. En kuitenkaan millään jaksa uskoa, että kyseessä olisi jokin yleinen ilmiö, joka vaikuttaa kymmeniin tuhansiin työntekijöihin. Tällaiset tapaukset tulisi käsitellä oikeudessa yksittäistapauksina, eikä julkisessa keskustelussa rakenteellisena ongelmana.

Rakenteellisiakin ongemia siis on, mutta kohdistuvatko ratkaisut ongelman poistamiseen vai sen peittämiseen? Kiintiötyyppiset ratkaisut luovat lähinnä uusia ongelmia. Järkevintä olisi, että naiset alkaisivat kouluttautumaan miesvaltaisille kovapalkkaisille aloille ja sitä myötä tasoittamaan sukupuolieroja. Tällöin tilanne tasottuu itsestään eikä tarvita keinotekoisia tukirakennelmia.

Naisen euro on 82 senttiä -huutelun sijasta olisi paljon kiintoisampaa kuulla, miksi nuoret naiset päättävät suuntautua mielummin esim. eläinlääkäreiksi kuin ATK-johtajiksi.

-PYO

ps. Ohhoh! Valtion ja kunnan ammattilaiset eivät näemmä tienaakaan mitään pikkusummia

HS rasismigallup - analyysi

Pitkään en halunnut koskea tähän, koska en ole alkuperäisiä kysymyksiä nähnyt. Nyt Helsingin Sanomat kuitenkin nostaa tasoaan kymmenen pykälää julkaisemalla materiaalin avoimena tietona. Exceli koneelle ja ihmettelemään! Keskustelupalstalle HS:n edustaja on kirjoittanut

Tutkimustulosten virhemarginaali on noin kolme prosenttiyksikköä suuntaansa

Pidetään se mielessä ja otetaan ensimmäinen kysymys.

Jos arvioitte itseänne rehellisesti, niin missä määrin, jos lainkaan, tunnistatte itsessänne rasistisia piirteitä?

Rasismi ei ole yksiselitteisesti määritelty, joten vastaaminen ei ole ihan yksiselitteistä. Selkeää on, että ketään ei saisi syrjiä jne., mutta toisaalta on aika luonnollista jakaa ihmisiä erinäisten tekijöiden mukaan viiteryhmiin, joihin itse, joko kuuluu tai ei. Luonnollisesti omaa ryhmää alitajuisesti kannattaa. Ihmiset voidaan jakaa äärettömän moneen viiteryhmään ja vaatii ponnisteluja, että jokaiseen ryhmään suhtautuisi samalla tavalla. Oletan, että tässä kuitenkin haetaan tietoista syrjintää, rotukiihkoilua ja vastaavaa, joten oikea vastaus on ei, ei ja EI! Koko otannan tulokset ovat:

(4)Paljon 2%
(3)Melko paljon 12%
(2)Ei juurikaan 57%
(1)Ei käytännössä lainkaan 27%
(0)Ei osaa sanoa 3%

Miesten ja naisten välillä ero on todella pieni. Työssäkäyvien keskiarvo on 1,91 ja työttömien 1,81 (Gallupissa näkyy arvot kuuden desimaalin tarkkuudella, mutta käytän tässä pyöristettyjä arvoja). Persuilla (lue persuja äänestävistä) KA on 2,15, eli reippaasti enemmän kuin muilla. Vastanneista 7% oli vastannut 'Paljon', kun muilla puolueilla siihen vastanneita oli 0-1%. Pelottavaa on, että vaihtoehdon 2 valitsi yli puolet. Toivottavasti siinä on vain hämmennytty kysymyksestä. Sitten väittämiin.

Joihinkin rotuihin kuuluvat ihmiset eivät kertakaikkiaan sovi asumaan modernissa yhteiskunnassa

Tässä täytyy hieman pohtia, mitä tarkoitetaan rodulla, mitä sopimisella ja mitä modernilla yhteiskunnalla. Tälläkin hetkellä suomalaisissa vankiloissa istuu lukuisa joukko henkilöitä, joiden mahdollisuudet yhteiskuntanna elämiselle ovat hyvin heikot. Mikäli ihmiset jaetaan rotuihin, niin nuo yksilöt edustavat joitakin rotuja. Näin pähkäillen väittämä olisi tosi.

Toisaalta voisi ajatella, että tällä tarkoitetaan esimerkiksi valtaosaa kyseisestä rodusta tai vaikkapa mediaaniyksilöä. Amazonin viidakossa täysin eristyksestä 'sivilisaatiosta' asustaa minun tietojen mukaan muutamia heimoja, joilla todennäköisesti on jokseenkin yhteneväinen geenirakenne ts. heidät voisi lukea omaksi rodukseen. Jos kourallinen tuon heimon edustajia asetettaisiin vaikkapa Lontooseen, niin todennäköisesti ongelmia seuraisi sekä heimolaisille, että paikallisille. Ei kuitenkaan ole mahdotonta, että nuokin villi-ihmiset (varsinkin avustuksella) oppisivat esim. parissakymmenessä vuodessa kielen ja käytännöt. Pidän tätä kuitenkin epätodennäköisenä.

En nyt oikein ymmärrä, miten kysymys pitäisi lukea, joten en osaa sanoa, mitä tähän vastaisin. Katsotaan siis koko otanta

(4)Täysin samaa mieltä 12
(3)Osittain samaa mieltä 17
(2)Osittain eri mieltä 16
(1)Täysin eri mieltä 48
(0)Ei osaa sanoa 7

(Huom. Samat vastausvaihtoehdot on annettu myös loppuihin kysymyksiin.)
93% vastanneista näemmä ymmärsi, mitä kysymys tarkoitti. Toivottavasti joku heistä osaa sen minulle selittää.

Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita

Arvo on käsitteenä erittäin monimutkainen, joten tämäkin kysymys on mitä on. Periaatteessa olisi kiva sanoa, että kaikki ovat yhtä arvokkaita, mutta otetaanpa muutama esimerkki. Onko tuntematon lapsi yhtä arvokas kuin oma lapsi? Käyttäisitkö tasavallan presidentin suojeluun yhtä paljon resursseja kuin kenen tahansa muun suomalaisen suojeluun? Arvostatko yhtä paljon puliukkoa ja Nobel-palkittua?

Vaikka kuinka mieli tekisi pitää jokaista ihmistä yhtä arvokkaana, niin en niin vain voi tehdä! Toiset ihmiset ovat minulle läheisempiä, mukavampia ja tärkeämpiä kuin toiset. Ja koko otannasta 91% on samaa mieltä väittämän kanssa. Äkkiseltään katsottuna alhaisimmat arvot (eli minun kanssa samaa mieltä) oli PS äänestävillä ja itsessään rasistisia piirteitä löytäneillä. Näissä ryhmissä silti n.80% oli sitä mieltä, että kaikki ovat yhtä arvokkaita. Ilmeisesti en taaskaan ymmärtänyt kysymystä tai sitten 90%:lle suomalaisista on ihan sama tuoko kotiin oman vai jonkun toisen kersan päiväkodista.

Kaikkia pitää kohdella tasavertaisesti riippumatta heidän taustastaan

Ja taas hieman mystinen kysymys. Mitä on tasavertainen kohtelu ja mitä on tausta? (Yleensä taustaksi kait lasketaan 'rotu', etnisyys, ihonväri/ulkonäkö, sukupuoli, uskonto, kieli, kansalaisuus, seksuaalinen suuntautuminen jne.) Jos annan kadulla kerjäläiselle kolikon, niin pitäisikö sitten antaa tasapuolisesti myös kaikille muillekin? Lasketaanko koulutus tai kokemus taustaksi? Tulisiko minun kohdella esimiestäni samalla tavalla kuin alaistani? Taannoin oli jotain debaattia siitä tulisiko sotaveteraaneille antaa tukijaisia. Pitäisikö kenties vammaiset ja vanhukset jättää ilman avustuksia? Pitäisikö kaikille järjestää tentit samalla kielellä?

On taas vaikea vastata. Itsestään selvää on, että jokaista yksilöä tulisi kohdella mahdollisuuksien mukaan yksilönä ja oikeudenmukaisesti. Resursseja ei kuitenkaan ole loputtomattomasti, joten aina joudutaan vähän pähkäilemään, keille resursseja olisi parasta jakaa. Jos toinen saa ja toinen ei, niin onko kyse vain heikomman tukemisesta vai vahvemman syrjimisestä? Katsotaan mitä sanoo 1001 suomalaista:

Täysin samaa mieltä 70
Osittain samaa mieltä 18
Osittain eri mieltä 7
Täysin eri mieltä 2
Ei osaa sanoa 2

Valtaosa ilmeisesti vastustaa positiivista syrjintää tai sitten valtaosassa harvinaisen selkeä käsitys, mitä on tasapuolinen kohtelu ja tausta. Taas PS ja Rasistit olivat eniten eri mieltä. Eläkeläiset, ei-äänestäneet ja yhden hengen taloudet valitsivat eniten vaihtoehtoa EOS. Seuraava!

Vähemmistöryhmiin kuuluvat sopeutuvat ja juurtuvat melko hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan

Vähemmistöryhmä on käsitteenä suht selkeä, mutta se, että haetaanko tässä taas yksilöitä, keskiarvoa vai jotain muuta jää epäselväksi. Sanamuoto viittaisi, että kyseessä on yksilö. Sopeutuminen ja juurtuminen viittaisi taas siihen, että puhutaan jostain vähemmistöstä, joka on tullut tänne jotenkin ulkopuolelta. On aika selvää, että toiset vähemmistöryhmät sopeutuvat tänne paremmin kuin toiset. EOS täältä ja vastaukset:

Täysin samaa mieltä 16
Osittain samaa mieltä 47
Osittain eri mieltä 23
Täysin eri mieltä 5
Ei osaa sanoa 9

Hajontaa löytyy ja EOS on melkoisen suuresti edustettuna. Lienee mielenkiintoisempaa analysoida kysymyksen asettelua kuin vastauksia, mutta jätän väliin.

Islam on uhka länsimaisille arvoille ja demokratialle

Taas on kyse arvosta, joten vaikeaksi tulee menemään. Jotenkin sanoisin, että demokraattisuus on yksi länsimaisista arvoista, joten fiksumpi kysymys olisi ehkä "Onko Islamin arvot ristiriidassa länsimaisille arvoille". Jo pelkkä kysymyksen asetus kielii, että nämä eivät ole yhtenevät, joten ristiriitaa on olemassa. Wikipedian määritelmä sanalle uhka on "Uhalla tarkoitetaan vaaraa tai riskiä, joka uhkaa ihmistä tai hänen omaisuuttaan". Sisältyykö siis Islamiin riski, joka uhkaa minua tai minun omaisuuttani? Sellaista asiaa ei taida ollakaan, mikä ei teoreettisen pienellä todennäköisyydellä uhkaisi minua, ja Islamin tapauksessa jonkinlaiset yhteydet terrorismiin ovat kiistattomia. Pidän siis uhkaa 'länsimaisille arvoille' realistisena.

Täysin samaa mieltä 14
Osittain samaa mieltä 21
Osittain eri mieltä 23
Täysin eri mieltä 32
Ei osaa sanoa 11

Hajonta on suurta. Vihreiden äänestäjät näkevät vähiten uhkaa Islamissa ja PS+rasistit eniten. Harmi, ettei tässä kysytty vastaajien uskonnollista taustaa. Olisi ollut kiva nähdä, sekä ero ateistien ja kristittyjen välillä, sekä mahdollisten muslimien määrä vastaajista.

On tunnustettava se tosiasia, että jotkut kansat ovat älykkäämpiä kuin muut

Otetaanpa näin ensi alkuun älykkyydelle jokin määritelmä: "capacity for learning, reasoning, understanding, and similar forms of mental activity; aptitude in grasping truths, relationships, facts, meanings, etc." Nyt menee aika mutuilun puolelle, mutta uskoisin, että nykysuomalainen on älykkäämpi kuin metsästäjä-keräilijä-kansa, joka täällä muinoin asusti. Ensinnäkin, koulutuksen puolelta jokaisella on nykyään laajempi tietomäärä, kuin aikana jolloin tiettyjä tapahtumia ei ollut edes tapahtunut. Lisäksi elämässä painottuu nykyään enemmän abstraktimpi ajattelu, kuin käytännön toimintojen päättely. Jokainen peruskoulun käynyt on joutunut pyörittelemään mielessään kaunokirjallisuuden mielikuvitusmaailmaa, matemaattisia muotoja ja historiallisten tapahtumien suhteita. Yhdeksän vuoden harjoittelu on varmasti tuottanut sen verran tulosta, että ajattelukykyä osataan soveltaa myös koulutehtävien ulkopuolella.

Siispä vuosien harjoittelun takia ja tiedon laajemman määrän omaamisen takia ainakin älykkyyden hyödyntäminen on paremmin koulutetuissa maissa tehokkaampaa kuin toisissa. En ota kantaa siihen, onko ravinnon kautta tai geneettisesti jollain enemmän älliä kuin toisella. Se, että jollain on enemmän "käytännön järkeä" (esim. tuolla metsästäjä-keräilijällä on varmasti parempi ymmärrys, kuinka metsästä saadaan ravintoa) ei oikein sovi tuohon määritelmään. Lisäksi, tuollaisesta älykkyydestä ei ole mitattua tietoa. Ja viimeiseksi, kyllähän jokaisella yksilöllä on jonkinlaista älykkyyttä kontekstiinsa liittyen. Kyse onkin siitä, että onko 'kansan' yksilöt treenanneet aivojaan enemmän vai vähemmän. Jos ajatellaan tuota metsästäjä-keräilijää ja jo edellä mainittua Amazonin heimoa, niin rohkenisin väittää, että keskivertosuomalainen on älykkäämpi kuin tuollainen heimolainen. Siihen en ota kantaa, kuinka paljon älykkäämpi ja missä asioissa, tai mikä sen merkitys on, mutta kyllä toinen 'kansa' voi olla toista älykkäämpi.

Täysin samaa mieltä 8
Osittain samaa mieltä 13
Osittain eri mieltä 12
Täysin eri mieltä 62
Ei osaa sanoa 5

Koska eri mieltä olevia on paljon, oletan, että heidän mielestään joko i) kaikki kansat ovat keskiarvoisesti (suurinpiirtein) yhtä älykkäitä, tai ii) kansa on toista älykkäämpi vain, jos koko joukko on jokaista toisen joukon yksilöä fiksumpi. Mikäli verrataan toisen huippua ja toisen laaksoa, niin ei tuossa kysymyksessä ole paljoa järkeä. Taaskin eläkeläiset, PS ja rasistit ovat samaa mieltä. Vihreistä ja vasemmistosta valtaosa on eri mieltä väittämän kanssa. Voihan se olla niinkin, että älykkyyden tai kansan määritelmä on katsottu toisesta lähteestä. Tai sitten mutuiluni älykkyyden lisäämisestä ajattelun avulla ei pidä paikkaansa.

Yhteiskunnan kannalta on parempi, että eri kulttuureista lähtöisin olevat ihmiset elävät toisistaan erillään eivätkä sekoitu keskenään

Ajatellaan, että yhteiskunnan 'hyvyys' on X kulttuurin A joukossa, ja Y kulttuurin B joukossa. Jos X>Y, niin voisi olettaa, että kun osajoukko x kulttuurista A liitetään kulttuuriin B, niin seuraus Y+x>Y. Toisin sanoen kun kultuuriin B sekoitetaan kulttuurista A ihmisiä, niin B:n sisältämä yhteiskunta 'paranee'. Eri asia on, miten määritellään 'parempi' tai mitä käy, jos siirtymä tapahtuu toiseen suuntaan. Näkisin kuitenkin, että sekoitus on hyväksi (kunhan se suoritetaan jotenkin fiksusti).

Täysin samaa mieltä 5
Osittain samaa mieltä 8
Osittain eri mieltä 21
Täysin eri mieltä 62
Ei osaa sanoa 4

Ryhmien kohdalla suurimmat poikkeukset ovat kuten edelläkin. Tässä olisi ollut kiva kuulla perusteluita, miksi jotkut vastustavat sekoitusta. Ja sitten viimeinen

Ihmiset, joiden ulkonäkö ja kulttuuri poikkeaa paljon suomalaisesta, ovat ennustamattomia ja pelottavia

On aika luonnotonta, ettei erilaisuuteen suhtauduttaisi varauksella. Jätetään kulttuuri väliin ja pohditaan ulkonäköä. Mikähän poikkeaa paljon 'suomalaisesta ulkonäöstä'? Jos otetaan esim. lukuisista ihmisistä kuvia ja tietokoneella lasketaan keskiarvo, niin saadaan jotain tällaista. Tämä rouva eroaa edellisen kuvan suomalaisnaisesta melkoisesti. Ennustamattomasta en niin tiedä, mutta kyllä ainakin hitusen pelottavalta näyttää. Jos poikkeamat ovat noin radikaaleja, niin kyllä varmasti pientä epäluuloa löytyy, varsinkin, jos ei moisia ole tottunut katsomaan.

Eiköhän sama myös päde 'kulttuuriin'. Jos vaikkapa jokin rituaali tai muu tapa poikkeaa kovasti suomalaisesta, niin kyllähän sitä ainakin vähän kummastelee. Taaskaan en ota kantaa siihen, että onko joku tapa oikeasti huonompi tai parempi. En ota kantaa myöskään siihen, kuinka suuri eron täytyy olla.

Täysin samaa mieltä 3
Osittain samaa mieltä 8
Osittain eri mieltä 18
Täysin eri mieltä 68
Ei osaa sanoa 3

Samat ruljanssit taas. Hieman täytyy kyllä ihmetellä kuinka tuo on painottunut noinkin paljon tuonne eri mieltä olemiseen. Tässä olisi ollut kiva tietää myös miten tuohon pelkoon tulisi reagoida.

Hmmmm. Tuosta ei nyt löytynyt kysymystä siitä, kuinka paljon rasismia Suomessa esiintyy. Siihen on viitattu mm. HS:n uutisessa.

Yhteenveto
Hieman mietityttää, kuinka rehellisesti ihmiset ovat tuohon vastanneet. Jotenkin tuo näyttäisi siltä, että puolueen mukaan ollaan vastattu, joko puolesta tai vastaan. Jotenkin vaikuttaisi siltä, että kysymyksiin on vastattu vauhdilla sen mukaan, miltä kysymyksen lataus vaikutti. Eipä sen puoleen, itsellänikin meni tätä kirjoittaessa muutama tovi, ja tuo tehtiin kuitenkin puhelimitse.

Soini on leimannut kyselyn tarkoituksenhakuiseksi. Eiköhän se ole ollut kaikille ihan selkeää.

Halonen sanoo, että "Ihmiset jotka tunnistavat itsessään rasismia, ovat päätyneet äänestämään perussuomalaisia". Ainakin 35 heistä, loput 104 eivät.

Katainen kysyy "Mitä ihmettä me suomalaiset pelkäämme?" Gallupin mukaan Islamia.

Eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi. Kiitos, jos jaksoit kaiken edes silmäillä.

-PYO

ps.
HS on tehnyt myös toisen aihetta sivuavan gallupin.

Suomalaiset suhtautuvat vähemmistöistä kielteisimmin somaleihin ja muslimeihin. Romaneihin suhtaudutaan vielä näitäkin ryhmiä kielteisemmin: 37 prosenttia suhtautuu romaneihin melko tai erittäin kielteisesti.

Helsingin yliopiston Dosentti Magdalena Jaakkola toteaa

Jyrkkiä asenteita romaneihin voi selittää osin se, että Suomen romanit sotketaan ajatuksissa paljon kielteistä julkisuutta saaneisiin Romanian romanikerjäläisiin [...] Kun sanotaan, että Suomessa on rasismia mutta itsessä ei tunnisteta rasismia, ollaan tavallaan pahoillaan asioiden tilasta ja pidetään rasismia surullisena ilmiönä

1) Suomen romanit ovat kohdanneet jyrkkiä asenteita ainakin niin pitkään kuin minä olen elänyt. Kerjäläisillä ei ole ollut siihen mitään osuutta asiaan.

2) Kun sanotaan, että en minä ole rasisti, mutta kaikki muut ovat, niin ei olla "pahoillaan asioiden tilasta tai surullisesta ilmiöstä". Silloin valehdellaan, tai sitten ollaan jostain saatu päähänsä, että rasismia on enemmän kuin sitä oikeasti on.

Mitenköhän pääsisin tuollaiseksi dosentiksi, joka voi laukoa ihan mitä sattuu?

Hiljainen enemmistö

Pekka Sauri poisti rasistin raitiovaunusta. Humalainen oli ratikassa uhannut/ahdistellut/nimitellyt tummaihoista poikaa ja apulaiskaupunginjohtaja oli taluttanut herran ulos. Hienoa toimintaa ja Sauri voi kiittää onneaan ettei saanut pullosta, puukosta, piikistä JA nyrkistä. Mielenkiintoista uutisoinnissa on se, että ei puhuta humalaisesta öykkäristä, vaan rasistista. Sauri onkin jälkikäteen joutunut selittelemään asianlaitaa tarkemmin. Pääkaneetteina on ollut, että hän olisi puuttunut myös ei-rasistiseen öykkäröintiin ja toisaalta hän ei käyttänyt liiallista väkivaltaa häirikön taltuttamiseen.

Koska tapahtuma uutisoitiin melko näyttävästi, piti siitä tehdä tietenkin poliittinen selkkaus. Esimerkiksi Ville Niinistö laukoo seuraavaa:

Hiljaisen enemmistön täytyy vain päättää lopettaa vaikeneminen ja uskaltaa avata suunsa äänekkään vähemmistön edessä.

Niinistö tietää, että enemmistö on hänen kanssaan samaa mieltä, mutta se ei näy esim. puolueen kannatuksessa, koska enemmistö on hiljaa. Niinistö on siis sitä mielt, että rasistit ovat vähemmistö.

Tuo äänekäs rasistivähemmistö on ilmeisesti jakaantunut melko epätasaisesti kansakunnan kesken siten, että nuo rasistit ovat lähes poikkeuksetta päättämässä henkilöiden palkkaamisesta. Näin Suomeen on muodostunut kollektiivinen syrjintäkoneisto ja auttamatta tarvitaan positiivista syrjintää, jotta rasismin uhrit saisivat töitä.

-PYO

ps. En aio ottaa kantaa siihen rikkoiko Sauri häirikön oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. En ollut paikalla, joten vaikea on arvioida. Oudolta kyllä kuulostaa se, että häirikkö poistui vapaaehtoisesti yhden siviilin puhuttelun johdosta.