Mutta itse asiaan. HS kirjoittaa otsikolla Äijähaara eli ”manspreading” on yleinen näky Helsingin metrossa – Kysyimme miehiltä, miltä asennon arvostelu tuntuu joukkoliikenteestä. Jo otsikon pituus kertoo toimittajien ammattitaidosta (ja aviisin laadusta). Pisteet kuitenkin siitä, että otsikossa kerrotaan selkeästi, mistä on kyse, eikä haeta vain klikkejä.
Jutussa puhutaan siis tavasta istua julkisissa tiloissa, eritoten liikennevälineissä. Manspreading, eli äijähaara, on asento, jossa haarat ovat levällään ja polvet ovat kannsamatkustajen "puolella". Feministien lasien läpi katsottuna tämä on miesten tapa ottaa tilaa haltuun, kaapata valtaa ja alistaa toisia. Nimestä voisi päätellä, että tämä on vain miesten tekemä tapa. Madridissa julkisiin liikennevälineisiin on lisätty lappu, jossa kielletään ylileveästi istuminen.
Nimeä kritisoivat myös haastatellut "miesasian" edustajat. Miesjärjestöjen keskusliiton varapuheenjohtaja Jyrki Lohi:
Tärkeistä asioista pitää olla ehdottomat ja selkeät kannat, mutta tällaiseen nypläämiseen ei kannata kantaa ottaa
Miessakit ry:n pääkaupunkiseudun yhdysmies Jarmo Holttisen korvaan sana kuulostaa alkuun pahalta. ”Jotenkin halventavalta.”Edustajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että toisten huomioon ottaminen ja tarvittaessa tiivistäminen on kyllä hyvästä. Aika lailla samoilla linjoilla on tavatut satunnaiset matkustajat.
Kunnon rellotusta ei perjantai-iltapäivän metrossa näe. Suomalainen ego ei yleensä vaadi suurta tilaa, ja toisen tilaa kunnioitetaan.Silloin, kun Suomessa on tilaa, esim. bussipysäkillä, niin mennään sijottaudutaan vähintään parin metrin päähän kanssaihmisestä, mutta siinä vaiheessa, kun joku on - tilanteen pakosta - tulossa ottaman tilaa, niin kyllä Suomalaisessa kulttuurissa tähän suhtaudutaan nihkeästi. Liikenteessä valtaosa on sillä linjalla, että autojonossa on paikat ja sivusta ei kiilata väliin, perkele. Näin vaikka sivusta on pakko tulla väliin, kun ei jonon peräänkään pääse.
kieltotaulu olisi ihan paikallaan Helsingin metrossa – mutta ei pelkästään leveiden istuma-asentojen vuoksi."On aika yleistä, että monet varaavat kaksi istumapaikkaa esimerkiksi tavaroidensa kanssa. Ja jotkus laittavat jalat vastapäiselle penkille”Näinhän se menee. Ehkä sivuhuomautuksena voisin kuitenkin mainita, että jos tavaraa on paljon, niin sitten tilaa pitää viedä enemmän. Minkäs sille mahtaa? Ei sitä nyt taksiakaan viitsi sen takia ottaa, että risteilyltä palatessa on mukana matkalaukku ja pakolliset viinaostokset.
Tiivistettynä tulos on siis se, että monien mielestä tilaa ei saisi viedä kohtuuttomasti ja toiset pitäisi ottaa huomioon. Kieltokyltti todettiin hyväksi, mutta huomautettiin, että tilaa useimmiten viedään kyllä muulla tavoin. Itse yhdyn näihin mielipiteisiin muuten täysin, mutta en nyt oikein näe millekään kyltille tarvetta. Se, että osa paikoista on korvamerkitty kyltein vanhuksille ja vammaisille on ok, mutta jokin yleinen "muista, että täällä on muitakin matkustajia" on mielestäni aika naurettava. Luulisi, että ihmiset tajuavat tuon ilman kylttiäkin. Toisaalta ne, jotka eivät tajua, tuskin tajuavat sitä, vaikka se kerrottaisiin kymmenellä kyltillä.
Kommenttiosastolla lukuisat tahot huomauttavat, että on luonnollista istua haarat levällään, varsinkin silloin, kun herkät kivekset ruttaantuvat reisien väliin. Artikkelin kuvassa hoikat nuoret miehet istuvat suht siististi, mutta tukevammat herrat istuvat leveämmin. Todennäköisesti tämä johtuu reisien paksuudesta. Esille tuodaan myös se, että miehet ovat keskimääräisesti suurempia (ja tarvitsevat siis keskimääräistä enemmän tilaa). Naisetkin saavat kritiikkiä hajuveden käyöstä, istumalla käytäväpaikalla ja valtaamalla toisen penkin käsilaukulla.
Johtopäätöstä artikkelista ei löydy. Koko artikkeli tuntuu siltä, että toimittajat ovat halunneet päästä pois toimistosta kivana kesäpäivänä ja lähteneet tekemään hutkimusta. Propsit täytyy kuitenkin antaa siitä, että miesasian edustajia on haastateltu peräti kaksin kappalein. Päätelmien sijasta lopusta löytyy "fakta"-laatikko, josta löytyy lähinnä uudissanojen kuvauksia mm. tällainen:
Mansplaining: käytetään yhteydessä, jossa mies kertoo jollekin (erityisesti naiselle) alentuvasti jostakin asiasta, josta ei oikeastaan tiedä kovin paljon. Hän olettaa (väärin), että tietää aiheesta enemmän kuin puheen kohdeOletan, että tuossa pitäisi lukea alentavasti, eikä alentuvasti... Mutta miksi tällainen termi on luotu? Onko tuo todellakin niin yleistä, että siitä on pitänyt luoda oma sana? Olen kyllä törmännyt todella usein siihen, että ihmiset jotka rakastavat omaa ääntänsä tuovat mielipiteensä esille monesti hyvin pitkällä puheenvuorolla, vaikka ehdotus tms. on äärimmäisen typerä, koska henkilöllä ei selkeästikään ole riittävästi ymmärrystä aiheesta. Itse näkisin tämän kuitenkin ennemminkin naisten ominaisuutena. Oli tai ei, niin ihan turhaan tästäkin on pitänyt tehdä sukupuolten välinen seikka. Sen sijaan, että on yksilöitä, jotka yrittävät päteä ilman tietämystä, niin feministit ovat luoneet tästä jonkin seksistisen työkalun.
Jos jotain termiä pitäisi hypettää, niin minun ehdotukseni olisi "manblaming", suomennetaan se nyt vaikka "äijävainoksi". Termiä voisi käyttää lyhyesti vasta-argumenttina jokaiseen feministiseen paskaideaan, joka termitetään man-alkuisesti. On turha vaivautua vastaamaan joka kerta asiallisesti kritiikkiin, joka tuodaan esille miehiä halventavasti ja eritoteton yleistäen ongelman olevan jotenkin miesvaltainen. Eli, jos joku tästä lähin syyttää sinua manspreadingistä tai mansplainingistä, niin voi vaan vastata, että älä manblaimaa (pahoittelen anglismia).
Se, että huono käytös niputetaan mieslähtöiseksi, mieskeskeiseksi jne. on suorastaan miesvihamielistä. Kyse ei ollenkaan ole enää naisten oikeuksien puolustamisesta, vaan suoranaisesta kiihottamisesti kansanryhmää kohtaan. Tosin valkoinen, hetero ja mies ovat sellaisiä kansanryhmiä, jota vastaan kiihottaminen on ihan OK, ehkäpä jopa kannatettavaa toimintaa nykyaikana Suomessa. Koska minä kannatan oikeasti tasa-arvoa, niin näkisin, että lakien tulisi olla samat kaikille. Tämä koskee myös valtaväestöön kohdistuvaa aiheetonta kriittistä yleistämistä. Lähtökohtaisesti näen kyllä "kiihottamisen" sen verta tulkinnanvaraiseksi, että mieluummin poistaisin kohdan lakikirjasta. Esim. jos sanotaan, että suomalaiset sitä tai tätä, niin ollaan aika harmaalla alueella. Puhutaanko tuolloin, etnisestä kansasta, kansalaisuudesta, kulttuurista vai mistä? Ja jos itse olen suomalainen ja kritisoin suomalaisia tapoja, niin onko väärin? Entä jos kritisoin jotain vähemmistöä? Siis sellaista, johon itsekin kuulun? Hölmöä ja aivan liian tulkinnanvaraista. Lähinnä tuo mahdollistaa poliittiset vainot. Jos kerran joku tuleva politiikko saa syytteen kiihottamisesta, niin eikö HS:n toimittajien pitäisi myöskin saada syyte. Kieltämättä viitatussa artikkelissa toimittajien omat mielipiteet ja propagandointi on vähäistä, mutta aattetta siinä kuitenkin selkeästi levitetään. Oikea tyyli artikkelille olisi mielestäni ollut: "Madridissa suhtaudutaan seksistisesti miehiin. Tätä ei Suomessa hyväksytä. Piste!"
Viime viikolla uutisissa oli, että MV-lehden perustaja Ilja Janitskin on määrätty vangittavaksi syytettynä uhkailusta, kiihottamisesta ja kunnialoukkauksista. Lähtökohtaisesti pidän MV-lehteä lähinnä huonona kopiona Pahkasiasta, mutta se, että julkaisee paskaa paska-aviisissa ei pitäisi ylittää rikoskynnystä. Vaikka kirjoitustyyli on ala-arvoinen, niin ihan mielenkiintoisista asioistakin tuolla kirjoitetaan. Siis sellaisista, joista muualla ei kirjoiteta. Esimerkiksi uutinen, jossa Feministinen puolue potki pihalle jäsenensä, koska tämä kirjoitti Jussi Halla-ahon vaimosta:
Voisi sanoa, että raiskaisipa joku kantis Hilla-vaimonHatunnusto Feministiselle puolueelle, kun antoi kenkää. HS:lle taas voisi antaa palkkioksi hatullisen paskaa, kun tällainen ei päätynyt uutisiin. Ilmeisesti raiskausfantasiat kohdistuen PS-puolueen johtoon eivä riitä ylittämään uutiskynnystä, toisin kuin manspreading ja se, että huppu päässä Halla-aho muistuttaa Tähtien Sodan keisaria. Otetaanpa pikavilkaisu Journalistiliiton ohjeisiin:
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.Kun poliittiseen puolueeseen kuuluva henkilö lievästi yllyttää rikokseen, joka kohdituu valtapuolueen puheenjohtajan perheenjäseneen, niin kyllä tuo yleensä on ollut mainittavan arvoista.
6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.Asiayhteys Palpatineen on, että Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi. Ja kyllä, ymmärrän, että NYT-liite on enemmän satiirinen puoli HS:stä.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.Halla-ahoon suhtaudutaan poliittisesti erittäin kriittisesti vastapuolella. Voisiko olla, että yhtenäisyyden puoluejohtajan ja leffapahiksen välillä huomannut Twitter-kirjoittaja ei ehkä ole se kaikkein tasapuolisin lähde?
15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.Manspreading-jutun kommenttiosastolta: "Otsikon mukaan "äijähaara" on yleinen näky Helsingin metrossa, mutta jutussa sanotaan, että "kunnon rellotusta ei perjantai-iltapäivän metrossa näe". Totuudella ei mainoksia myydä."
21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.Toimittaja todennäköisesti soitti Halla-aholle ja kysyi: "Muistutatko ulkonäöllisesti hirmuhallitsijaa?" Tai sitten ei.
26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.Oletan, että näihin voitaisiin lukea myös ihmisen ulkonäkö
Että näin. Ei sinänsä. Itse näkisin, että HS kirjoittakoon niin paljon paskaa kuin sielu sietää. Yksityisrahoitteinen tehkööt niinkuin tahtoo. Toisaalta, en tiedä Janitskinin tapauksen yksityiskohtia, joten en pysty arvioimaan, että onko vain sattumaa, että valemediana tunnetun lehden perustajaa syytetään kunnialoukkauksista ja kiihottamisesta. Ehkä MV-lehdellä ei ole mitään tekemistä kyseisien syytteiden kanssa. Joka tapauksessa minulle muodostuu sellainen kuva, että laki on sama kaikille, mutta sitä sovelletaan vain tiettyihin tahoihin. Toiset saavat puhua paskaa, johtaa harhaan, halventaa ja kiihottaa, toiset ei.
-PYO
ps. Itse näkisin, että manspreading on ehkä paras esimerkki nykyfeminismin mielipuolisuudesta. Kun kuulin termin ensimmäistä kertaa oli asia harvinaisen selvä: naisten asema länismaissa on oikeasti hyvä, kun nykyfeministit joutuvat tällaisia keksimään. Vai onko olemassa jotain absurdimpaa tapaa julistaa feminismin ilosanomaa?