lauantai 7. syyskuuta 2013

Urheilulliset mielenilmaukset

Sporttiministeri Paavo Arhinmäki heilutteli yleisurheilun MM-kisakatsomossa sateenkaarilippua. Kyseiset kisat järjestettiin Venäjällä, jossa on huomiota herättänyt homopropagandalaki. Arhinmäen heiluttelu, kuten myös ruotsalaisen hyppääjän sateenkaarenväriset kynnet, oli kannanotto tuota ihmisoikeuksia polkevaa lakia vastaan. Suomen olympiakomitea ei tule kieltämään sateenkaarikynsiä tulevissa olympiakisoissa, vaikka KOK:n säännöt kieltävät mm. poliittiset mielenilmaukset urheilijoilta.

Urheilukisat ovat näkyviä tapahtumia ja näkyvyyden tuovat urheilijat, eivät organisaattorit. Kuuluuko mielenilmaisut sitten urheilukisoihin? Kurkataanpa hieman historiaan ja poimitaan muutama poliittinen mielenilmaus tarkastelun alle.

Ehkäpä traagisin tapahtuma on ollut Münchenin olympialaisissa (1972) tapahtunut verilöyly, jossa terroristit surmasivat 11 Israelin urheilujoukkueen jäsentä. Teon taustalla oli Israel-Palestiinan konflikti. Lienee selvä, että tällainen mielenilmaus ei kuulu urheiluun, saatikka minnekään muuallekaan.

Muutamaa vuotta aikaisemmin Olympiakisoissa (1968) tummaihoinen parivaljakko esitti palkintopallilla Black Power-tervehdyksen. Motiivina oli tummaihoisten huono kohtelu Ameriikoissa. Ironistahan tuossa tietenkin on se, että nuo "ali-ihmiset" kuitenkin voittivat kultaa ja pronssia. Mielestäni tällainen ilmaus on ihan ok. Pieni, joskaan ei huomaamaton, ele voittamisen jälkeen ei juurikaan haittaa. Erinäisiä tuuletuksia nähdään tuon tuostakin. Se, että tuuletus muistuttaa kisojen katsojia, että vaikka voitto tuli, niin kotona silti menee huonosti, on mielestäni ihan aiheellinen.

Lontoossa (1908) jenkkien joukkue kieltäytyi kunnioittamasta Britannian silloista kuningasta lipullaan. Tämäkin on mielestäni ihan ok mielenilmaus. Ei ole oikein, että urheilijat pakotetaan palvomaan jotain monarkkia (tai muutakaan vastaavaa) maansa tunnuksilla. Samoissa kisoissa eräs pieni maa ei kisaillutkaan Venäjän lipun alla, vaan muodosti oman joukkueensa, joka menestyi melkein yhtä hyvin kuin Venäjän joukkue. Tämä nyt ei ehkä suoranaisesti ole mielenilmaus, mutta yhdistää kuitenkin politiikan ja urheilun. Sanomattakin lienee selvä, että kyseinen tempaus oli mielestäni ok.

Lyhykäisesti voisi siis todeta, että kannatan väkivallattomia mielenilmauksia urheilukisoissa, varsinkin, jos motiivina on ihmisoikeudet tai muunlainen alistaminen.

-PYO

ps. Tarkoitukseni oli käsitellä lukuisia asioita, mutta tämä venähti sen verran pitkäksi pohdinnaksi, että jätän muut ajankohtaiset asiat seuraavaan kertaan