sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Taksilla Suomi hiilineutraaliksi

Rinteen hallitusohjelma "Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta" on julkaistu ja siellä on vahva painotus ilmastoasioissa. Ilmastotalkoisiin osallistava ohjelma on aika karua luettavaa, kun juuti uutisissa on ollut eduskunnan taksikulut esitettynä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta taksilla on suhanneet eniten hallituspuolueiden jäsenet erityisesti keskusta ja sd ovat kärkisijoilla. Hallitusohjelmaan on kirjattu:
Yhdyskuntarakenteen tulee tukea ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä suosia kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä erityisesti kaupunkiseuduilla.
Joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn yhteenlaskettua matkasuoritetta on kasvatettava selvästi.
Puolustukseksi on sanottava, että ohjelmassa esiintyy vahvasti joukkoliikenteen kehittäminen ja pyöräilymahdollisuuksien edistäminen. Ehkäpä Suomi ei siis ole vielä valmis, että kansanedustajat käyttäisivät pyörää tai joukkoliikennettä. Mutta ei tämä kuitenkaan selityksistä tule esille ja minun on vaikea keksiä, miksi satojen metrien matka pitää tehdä taksilla.
Matkustussäännön mukaan kansanedustajat voivat eduskuntatyöhön liittyvissä tehtävissä käyttää taksia eduskunnan kustannuksella silloin, kun muun julkisen kulkuneuvon käyttäminen aiheuttaisi tarpeetonta ajanhukkaa tai olisi muutoin hankalaa.
Mitähän sanktioita seuraa säännön rikkomisesta? Voinko työnantajana vaatia potkuja toistuvasta/törkeistä väärinkäytöksistä?
Ojala-Niemelän mukaan syitä verrattain runsaalle taksin käytölle on monia. Yksi syy on se, että hän asuu Rovaniemellä.
Minkä takia Ojala-Niemelä ei muuta lähemmäksi työpaikkaansa, kuten kuka tahansa normityöntekijä?
Eduskunta lopetti vaalien jälkeen kimppakuljetusten järjestämisen lentokentälle ja sieltä eduskuntaan.
Junalla pääsee eduskuntatalolle lentokentältä alle tunnissa ja kävelyä tulee puolitoista kilometriä. Ei kai Ojala-Niemelä oikeasti lennä päivittäin Rovaniemeltä Helsinkiin?
Lisäksi olin neljä viikkoa Säätytalolla neuvottelemassa hallitusohjelmasta. Neuvottelut alkoivat aamulla aikaisin ja päättyivät myöhään illalla, jolloin toiseen suuntaan turvauduin taksiin ja toisen menin kävellen.
Hatunnosto kävelystä. Matkaa Säätytalolta rautatieasemalle onkin 750m. Ratikat kulkee ennen kuutta ja puolenyön jälkeen. Vaihtoehtojakin on siis tarjoilla.
Toisinaan poikkeuksellisesti aikataulut ovat niin minuuttipeliä, ettei ehdi kävellen edes lyhyttä matkaa.
Keskustassa kulkee ratikat, bussit, metro ja kaupunkipyöriäkin on tarjoilla. Kävellen ei siis tarvitse lyhyitä matkoja tehdä. Mikäli taksi ei ole valmiina oven edessä, niin tilaamiseen, odotteluun, päämäärän ilmaisemiseen ja maksusuoritukseen menee varmasti monia minuutteja. Lyhyet matkat kekustassa pääsee kyllä nopeammin pyörällä kuin taksilla, ainakin jos tuntee seudun.
Aittakummun lyhyin taksimatka on 8. toukokuuta ajettu 400 metrin matka, joka kesti kymmenen minuuttia.
Ilmeisesti Aittakummulla ei ollut minuuttiaikataulua, kun oli aikaa istuskella taksissa kymmenen minuuttia.
Kärnän lyhyin taksimatka oli 300 metriä ja kesti kaksi minuuttia. [...] En tunnista kyllä aivan noin lyhyitä matkoja, mutta kyllä, kansanedustajan työ on kiireistä ja vedän minuuttiaikataululla, Kärnä sanoo Iltalehdelle. [...] Olen tullut Helsinkiin tekemään töitä enkä kävelemään.
Jos oikeasti ei ole aikaa kävellä kolmeasataa metriä, niin kyllä oman ajanhallinnan kehittämisessä on rutkasti parantamisen varaa. Voin vain arvailla, miten hyviä ratkaisuja/päätöksia saadaan aikaiseksi, jos on koko ajan kiire. Ammatti-ihmisen pitäisi osata sanoa "Ei". Jokaiseen projektiin tai avaukseen ei tarvitse hypätä mukaan. Jokaiseen palaveriin ei pidä osallistua. Kannattaa keskittyä olennaiseen ja jättää muut muiden huoleksi.

Kansanedustajia on kuitenkin 200 kpl, joten eiköhän tuolla määrällä joku muu voi tuurata, jos kerran on noin helvetillinen kiire. Uusi eduskunta on hädintuskin aloittanut työtään ja nyt jo on kalenterit niin täynnä, että hommia ehdi hoitamana kunnolla. Jos Kun tulee jokin kriisi, niin tuossa paukkuu suunnitelmat täysin ja asiat räjähtävät käsiin, jonka jälkeen korjaustoimet kustantavat 2-3 kertaa sen verran, mitä asioiden hoitaminen kerralla kunnolla kustantaisi. Kuka nakittaa kansanedustajalle nämä kaikki tehtävät?

Minkä ihmeen takia kansanedustajien pitää ylipäätään rampata ympäriinsä? Missä he oikein tekevät työtään? Ketä he tapaavat? Miksei toinen osapuoli voi saapua eduskuntatalolle tai sen lisärakennukseen? Eikö kaikkein kiireellisimpiä asioita voisi hoitaa puhelimitse tai etäpalaverina? Sehän säästäisi enemmän aikaa kuin taksilla surffailu.

Tuo "Olen tullut Helsinkiin tekemään töitä enkä kävelemään" olisi ihan hyvä tarra auton perään. Tällainen asenne on omiaan luomassa uskottavuutta hallitusohjelmalle, johon Keskustakin on sitoutunut. Hallitusohjelmassa Suomi nähdään esimerkkiä näyttävänä johtajana mm. ilmastoasioissa. Ilmeisesti talkoo-käsite ei ihan kaikille edustajille ole selvä. Voipi olla, että kiireisen keskivertotyöntekijän, joka omasta pussistaan maksaa työmatkansa, on hankala ottaa osaa hallitusohjelman toteuttamiseen. Jos edustajat kokevat, että on liian vaikeaa käyttää pyörää/julkisia, niin miksi kukaan mukaan näin kokisi? Jos edustajat eivät näe tarpeelliseksi pitää kuluja hallinnassa, niin miksi kukaan mukaan näin näkisi? Ehkäpä tämä on sitä hallitusohjelmassa mainittua eriarvoisuuden poistamista, mutta tällainen roskabloggaaja ei vaan ole riittävän älykäs ymmärtämään näin korkealentoista eliitin strategiaa.

-PYO

ps. Aloitin kirjoittamaan hallitusohjelmasta kattavaa tekstiä, mutta tämä osuus paisui jo niin suureksi, että tein tästä irrallisen kirjoituksen. Ehkäpä ensi kerralla sitten ohjelman tarkempaa analyysia.

Ei kommentteja: