Itsenäisyyspäivän herra-juhla oli tänä vuonna hyvin erilainen. Kutsuttujen joukossa oli runsaasti ns. tavallista kansaa. Seurasin vastaanottoa sivusilmällä pienen tovin ja erityisesti mieleen jäi Tommi Kuusisto. Toki paikalla oli myös kutsumattomia vieraita osoittamassa rauhaa ja solidaarisuutta. Mukava huomata, että Suomen nuoriso arvostaa Kuusiston kaltaisia sankareita räyhäämällä ja riehumalla. Ehkä kannattaisi itsekin tehdä jotain arvokasta, jotta pääsisi kekkereihin mukaan. Eipä tarvitsisi ulkona palella kateellisena muksimassa hevosia jääkiakkomailalla.
Onneksi kansanedustaja Anna Kontula tietää, ketkä olivat järjestämässä tätä terroritapahtumaa. Kontula kertoo ymmärtävänsä, muttei hyväksyvänsä tapahtumia. Oletan siis, että Kontula ilmiantaa tekijät, eikä anna hiljaista hyväksyntää terrorille. Oletan myös, että ainakin Takku.net -sivusto menee poliisin tutkintaan, sillä siellä näemmä harrastetaan vihapuhetta ja kiihotusta. Vaikka itse olenkin sananvapauden puolella, niin en voi hyväksyä sellaista mallia, jossa osa vihapuheesta ja kiihotuksesta on syytteenarvoista samalla, kun osaa ei edes tutkita.
Poliisin, syyttäjien, eikä tavallisten kansalaisten tulisi taipua tällaisen fasismia ihannoivan terrorismin alla. Mikäli joku on sitä mieltä, että juhlia ei tarvitse järjestää, niin äänestäkööt eduskuntaan väkeä, joka leikkaa budjetista juhlat pois. Handelsbankenin ikkunoiden rikkominen ei tätä edistä millään tavalla.
-PYO
ps. Huomatkaahan kuinka paljon väkeä oli paikalla osoittamassa solidaarisuutta estämällä vatipäitä tekemästä typeryyksiä.
Järjettömän ajan ja rahan hukkaamisen vastustamista, älyttömien perusteluiden nälvimistä, ajankohtaisten asioiden ihmettelyä, asiattomuuksien kyseenalaistamista, rakentavien kehitelmien ehdottamista ja epäonnistuneiden elämänohjeiden kylvöä. Kuukauden extrassa hauskoja kuvia, arvoituksia, mielipiteiden urkintaa ja muuta poliittisesti epäkorrektia materiaalia.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
perjantai 22. marraskuuta 2013
Ateismia tolvanoille (for dummies)
Tässä tuli vastaan Tämä Päivä blogin kirjoitus ateismin loukkaavuudesta. En niinkään ajatellut kommentoida tuota kirjoitusta, vaan näkökulmakirjoitusta, johon tuo on vastine. YLEn toimittaja (eli verorahoillani palkattu ammattilainen) Katariina Luoma kirjoittaa otsikolla Ateisti, älä tuputua uskoasi. Koko teksti on täynnä asiavirheitä, yleistyksiä ja anekdootteja, joita en usko olevan olemassa. Sama meno jatkuu myös kommenttiosiossa, jossa tolvanat pätevät ymmärryksellään.
Aloitetaampa ihan perusteista. Teismi on jumaluuteen uskomista. A-Teismi on taas tämän Ei-tekemistä, eli ei-uskomista, eli uskomattomuutta. Suomen kieli taipuu vähän huonosti tuohon ei-etuliitteeseen ja usein virheellisesti käytetään epä-liitettä, mikä vastaisi englannin anti-liitettä. Mitä ateisti sitten tekee? Noh, määritelmän mukaan ateisti ei tee mitään, koska kyse on ei-tekemisestä. Uskovainen uskoo ateisti ei usko.
Internetin riemumaailmassa olen törmännyt erittäin hyvään esimerkkiin: Jos ateismi on uskonto, niin onko postimerkkien keräämättömyys sitten harrastus? Ateisti ei siis aktiivisesti usko, että jumalaa ei ole olemassa. Ajatus siitä, että kaikki mitä ihminen ei tee (osin jopa tiedostomattaan) olisi tekemistä. Otetaanpa esimerkiksi Bastet, josta en ollut aikaisemmin kuullut, mutta äsken googlaamalla sain tietää, että hän on/oli egyptiläinen kissojen jumala. Tätä ennen en mitenkään aktiivisesti uskonut, että Bastettia ei ollut olemassa, enkä tee sitä nytkään. Eikä varmasti tee kovin moni muukaan. Yleinen asenne varmasti lienee, että ei ole uskottavaa, että kyseinen rouva oikeasti olisi todellinen olento. Tämä asenne pätee moniin uskomuksiin. Ateisteilla tämä pätee kaikkiin uskomuksiin, ilman sitä yhtä poikkeusta, jonka uskovaiset tekevät.
Wikipedia-artikkelissa nostetaan epämiellyttävän voimakkaasti esille jaottelu, että ateistit jakaantuisivat kahteen ryhmään nk. vahvan ateismin edustajiin ja nk. heikon ateismin edustajiin. Termistö on sinänsä hämäävä, sillä ateismini on yhtä vahvaa kuin kellä tahansa ateistilla, vaikka kuulunkin tuohon heikon ateismin edustajiin. Vahvan ateismin edustajat sen lisäksi, että pitävät uskontoja epäuskottavina, esittävät myös väittämän, että jumalia ei ole/voisi olla olemassa. Yksikään tuntemani ateisti lähipiiristäni taikka kuuluisuuksista ei edusta vahvaa ateismia. Näin ollen on jokseenkin ärsyttävää, että monet lähtökohtaisesti olettavat, että ateisti edustaa aatetta, missä lähdetään siitä, että jumaluutta ei voisi olla olemassa.
Voiko jumaluutta sitten olla olemassa esimerkiksi jossain transkendentissa ulottuvuudessa? Jos määritelmän mukaan kyseinen ulottuvuus on aistiemme ulkopuolella, niin emmehän me mitenkään voi sitä tietää. Näin ollen esimerkiksi väite, että on mahdollista, mutta epätodennäiköistä, että joku jumala voisi olla olemassa, on epävalidi. Mikäli ei tiedetä olemassaolon todennäköisyyttä ei luonnollisestikaan voida todeta siitä yhtään mitään. Tämä taas on agnostismia, eli ei-tietämistä. Agnostismilla ei ole mitään tekemistä uskomisen kanssa. Voin esimerkiksi uskoa, että huomenna sataa, vaikken sitä luonnollisesti voikkaan tietää, koska en kye näkemään tulevaisuuteen. Se, että en tiedä onko jumala olemassa, ei estä sitä, ettenkö voisi olla olla uskomatta jumaliin A-X. Sivuhuomatuksena voisin mainita, että vaikka joku voisikin esittää, että hänen jumalansa on piilossa tuossa transkendentissa ulottuvuudessa, niin tämä ei tarkoita sitä, että 1) kyseinen jumala oikeasti olisi siellä, 2) että mahdollinen jumala olisi juuri tuo kyseinen jumala ja 3) mahdollinen jumala olisi ylipäätään jokin tiedollinen olento, eikä vain luonnollinen ilmiö kyseisessä ulottuvuudessa.
Ruoditaanpa nyt kuitenkin vähän Luoman kirjoitustakin.
YLEn strategiasta, arvoista ja missiosta poimittua:
-PYO
ps. Oheinen kuva ehkä selittänee parhaiten, miksi ihmiset naureskelevat toisten uskomuksille eivätkä kunnioita niitä.
Aloitetaampa ihan perusteista. Teismi on jumaluuteen uskomista. A-Teismi on taas tämän Ei-tekemistä, eli ei-uskomista, eli uskomattomuutta. Suomen kieli taipuu vähän huonosti tuohon ei-etuliitteeseen ja usein virheellisesti käytetään epä-liitettä, mikä vastaisi englannin anti-liitettä. Mitä ateisti sitten tekee? Noh, määritelmän mukaan ateisti ei tee mitään, koska kyse on ei-tekemisestä. Uskovainen uskoo ateisti ei usko.
Internetin riemumaailmassa olen törmännyt erittäin hyvään esimerkkiin: Jos ateismi on uskonto, niin onko postimerkkien keräämättömyys sitten harrastus? Ateisti ei siis aktiivisesti usko, että jumalaa ei ole olemassa. Ajatus siitä, että kaikki mitä ihminen ei tee (osin jopa tiedostomattaan) olisi tekemistä. Otetaanpa esimerkiksi Bastet, josta en ollut aikaisemmin kuullut, mutta äsken googlaamalla sain tietää, että hän on/oli egyptiläinen kissojen jumala. Tätä ennen en mitenkään aktiivisesti uskonut, että Bastettia ei ollut olemassa, enkä tee sitä nytkään. Eikä varmasti tee kovin moni muukaan. Yleinen asenne varmasti lienee, että ei ole uskottavaa, että kyseinen rouva oikeasti olisi todellinen olento. Tämä asenne pätee moniin uskomuksiin. Ateisteilla tämä pätee kaikkiin uskomuksiin, ilman sitä yhtä poikkeusta, jonka uskovaiset tekevät.
Wikipedia-artikkelissa nostetaan epämiellyttävän voimakkaasti esille jaottelu, että ateistit jakaantuisivat kahteen ryhmään nk. vahvan ateismin edustajiin ja nk. heikon ateismin edustajiin. Termistö on sinänsä hämäävä, sillä ateismini on yhtä vahvaa kuin kellä tahansa ateistilla, vaikka kuulunkin tuohon heikon ateismin edustajiin. Vahvan ateismin edustajat sen lisäksi, että pitävät uskontoja epäuskottavina, esittävät myös väittämän, että jumalia ei ole/voisi olla olemassa. Yksikään tuntemani ateisti lähipiiristäni taikka kuuluisuuksista ei edusta vahvaa ateismia. Näin ollen on jokseenkin ärsyttävää, että monet lähtökohtaisesti olettavat, että ateisti edustaa aatetta, missä lähdetään siitä, että jumaluutta ei voisi olla olemassa.
Voiko jumaluutta sitten olla olemassa esimerkiksi jossain transkendentissa ulottuvuudessa? Jos määritelmän mukaan kyseinen ulottuvuus on aistiemme ulkopuolella, niin emmehän me mitenkään voi sitä tietää. Näin ollen esimerkiksi väite, että on mahdollista, mutta epätodennäiköistä, että joku jumala voisi olla olemassa, on epävalidi. Mikäli ei tiedetä olemassaolon todennäköisyyttä ei luonnollisestikaan voida todeta siitä yhtään mitään. Tämä taas on agnostismia, eli ei-tietämistä. Agnostismilla ei ole mitään tekemistä uskomisen kanssa. Voin esimerkiksi uskoa, että huomenna sataa, vaikken sitä luonnollisesti voikkaan tietää, koska en kye näkemään tulevaisuuteen. Se, että en tiedä onko jumala olemassa, ei estä sitä, ettenkö voisi olla olla uskomatta jumaliin A-X. Sivuhuomatuksena voisin mainita, että vaikka joku voisikin esittää, että hänen jumalansa on piilossa tuossa transkendentissa ulottuvuudessa, niin tämä ei tarkoita sitä, että 1) kyseinen jumala oikeasti olisi siellä, 2) että mahdollinen jumala olisi juuri tuo kyseinen jumala ja 3) mahdollinen jumala olisi ylipäätään jokin tiedollinen olento, eikä vain luonnollinen ilmiö kyseisessä ulottuvuudessa.
Ruoditaanpa nyt kuitenkin vähän Luoman kirjoitustakin.
Mutta millä oikeudella ihmisen ajatusmaailma niputetaan huuhaa-osastoon?Sananvapaus.
Kiihkeimmät ateistit unohtavat helposti itsekin edustavansa uskomusta, jota ei voida aukottomasti todistaa.Pidän itseäni kohtalaisen aktiivisena ateistina. Seuraan keskusteluja, ammennan tietoa, pohdiskelen ja välillä kirjoitan aiheesta. Kiihkeänä en itseäni pidä, enkä jälleen kerran osaa yhdistää kiihkeyttä tuntemiini ateisteihin (lähipiiristäni taikka kuuluisuuksista). On toki totta, että väittelyt välillä käyvät kiihkeinä ja nostattavat tunnetasoa. Mutta mikä on tuo uskomus, joka minulla ilmeisesti on?
Edes tiedemiehet eivät vielä ymmärrä ihmisaivojen ja tietoisuuden yhteyttä. Silti osa meistä tuomitsee järkähtämättömällä varmuudella kaiken lineaarisesta maailmankuvasta poikkeavan.Mikäli oikein tulkitsen, niin Luoman mielestä kiihkoateisti uskoo lineaariseen maailmankuvaan. Mitä helkuttia tämä edes tarkoittaa?
Selittämättömiä ruumista irtautumisen kokemuksia on raportoitu maailmalla pilvin pimein.Se, että tapahtuu selittämättömiä asioita (eritoten kokemuksia) ei tarkoita sitä, etteikö niille olisi olemassa jokin selitys. Se, että Luoma ei tiedä mitä tieteellisesti päteviä selityksiä noille ruumista irtautumisväitteille on tarjoilla, ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi jotain yliluonnollista. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että ateismi kohdistuu vain jumaluuteen ei kaikkeen yliluonnolliseen, mutta skeptikkona mielelläni käsittelen tämänkin.
Uusia tieteellisiä avauksia ilmaantuu tuon tuosta.Tämä väittämä oli heti edellisen perässä. Luomalla ei näytä olevan mitään ymmärrystä siitä, mitä tieteellinen todistaminen tarkoittaa. Lyhyesti, jos asiaa ei ole tieteellisesti todistettu, se ei ole tieteellisesti pätevä. Jos on, niin on. Tässä tapauksessa ruumista irtautumista ei ole tieteellisesti todistettu, joten se ei ole mikään tieteellinen avaus. Ilmiötä ei ole pystytty osoittamaan, eikä sen selittämiseen tarvittavia elementtejä ole pystytty tieteellisesti osoittamaan toteen. Se, että jotain ei ole kyetty osoittamaan toteen tarkoittaa yleisesti ottaen sitä, että kyseessä ei ole selitetty ilmiö, vaan jotain muuta. Samaa vois sanoa myös ESP-ilmiöstä, jota on tutkittu, mutta mitään ei ole löydetty.
Silti kylvemme omahyväisyytemme liemessä kuvitellen, että tiede on paljastanut maailmankaikkeudesta kaiken olennaisen.Taaskaan tuntemani ateistijoukko ei tämmöisiä sammakoita lauo. Lähes kaikki toteavat, että tieteellisiä löydöksiä tehdään koko ajan ja todellisuuden ymmärryksemme etenee askelittain eteenpäin. Jos tiede olisi jo paljastanut kaiken olennaisen, niin miksi hiivatissa tiedemiehet sitten tuhlaavat aikaansa tieteen tekemiseen?
Vai osaisimmeko olla niin sivistyneitä, että kunnioittaisimme myös vaihtoehtoisia tapoja taittaa maallista taivalta?Kun kerrankin voin tehdä näin, niin... Hitler taittoi maallista taivatla vaihtoehtoisella tavalla. En kuitenkaan tuota tapaa kunnioita. Samalla tavalla en myöskään kunnioita monia muita tapoja taittaa taivalta. Jos aikuinen ihminen uskoo, että joku käveli vetten päällä tai lensi hevosella avaruuteen, niin en oikein kykene kunnioittamaan tuollaista. Kunnioitan häntä toki ihmisenä ja annan hälle ihmisarvon, mutta en yhdy hänen maailmankuvaansa, kun en siihen mitenkään kykene. Mikäli kyseinen henkilö haluaa maailmankuvaansa tuoda esille, niin toki otan osaa keskusteluun ja luonnollisesi aika kriittisesti, mutta jos hän haluaa omassa rauhassa uskoa vaikka Bastetiin, niin siitä vaan. Minulla ei ole mitään käsitystä, mikä on jonkun henkilön tausta tai mitä todisteita jokin yksilö on saanut yliluonnollisista asioista, niin en näitä asioita voi kritisoida. Voin kuitenkin kysyä, että mihin hän uskoo ja miksi. Jos koen perustelut epäloogisiksi, niin esitän kritiikkiä. Jos joku kokee sen loukkaavaksi, niin kokekoon ja mielellään ottakoon jotain opiksi samalla.
Voisiko kilareiden sijaan todeta lentolehtisen ojentajalle, että ei kiitos?Jälleen kerran en tunne ateistia, joka olisi ottanut kilarit, kun joku tuputtaa kadulla uskontoaan. Muutama kuukausi sitten ostoskeskuksessa joku ulkomaalaistaustainen tuli luokseni ja totesi suurinpiirtein "Would you be interested in Jesus". En ottanut mielestäni kilareita, kun vastasin "No thank you. I don't need that". Suurin piirtein samalla tavalla olen aina torjunut kaiken tuputuksen, oli kyseessä sitten lehtimyyjät, puhelinliittymämyyjät taikka taivaspaikanmyyjät.
YLEn strategiasta, arvoista ja missiosta poimittua:
Luomme monipuolista kulttuuria avoimesti ja vuorovaikutuksessa suomalaisten kanssa.
Luotettavuus
Riippumattomuus
Yle vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria tarjoamalla kaikille tietoa, sivistystä, oivalluksia ja elämyksiä.YLEn omistajana en ole täysin vakuuttunut kirjoituksen sopivuudesta. Koen, että siinä on harhaanjohtavia yleistyksiä, vihamielisyyttä, puolueellisuutta ja asiavirheitä. Tavalliselle ateistille on erittäin ikävää, että levitetään kuvaa, jossa ateismi olisi jokin ismi. Toivottavasti YLElle tulee jossain vaiheessa myös ateismi-ilta, jossa virheelliset ennakkoluulot päästään oikomaan.
-PYO
ps. Oheinen kuva ehkä selittänee parhaiten, miksi ihmiset naureskelevat toisten uskomuksille eivätkä kunnioita niitä.
Tunnisteet:
ateismi,
Katariina Luoma,
uskonto,
YLE
lauantai 2. marraskuuta 2013
Islam-illan analyysia
Avasin television sattumalta ja sieltä tuli YLEn kanavalta kerrankin jotain oikeasti mielenkiintoista, Islam-ilta. Valitettavasti näin ohjelmasta vain loppuosan livenä ja alkupuolen katsoin juuri areenasta. Kirjoitus sattui taas kerran venähtämään, joten analyysi tulee nyt melko myöhässä.
Osallistujajakauma oli melkoinen pettymys. Sinänsä kiva, että muslimeita edusti myös joukko taviksia, mutta järkevää debaattia varten olisi voinut ottaa mukaan vähemmän henkilöitä, jotka eivät osaa tulkita asiaa muuten kuin tuijottamalla omaan napaan. Islamiin kriittisemmin suhtautuneet taas olivat sen verta profiloitavissa poliittisen sitoutumisen kannalta, että monilla oli vaikeuksia keskittyä heidän kommentteihinsa yleistämisen sijasta. Olisin kaivannut mukaan henkilöä, joka on kääntynyt pois Islamista, sekä jotakuta selkeästi ateismin puolesta puhuvaa ja mahdollisesti joku juutalainenkin olisi tuonnut hyvää väriä keskusteluun.
Myös ohjelman yleisrakenne oli huono. Keskustelijoita oli liikaa, kysymyksiä oli liikaa ja oheisleikkejä oli liikaa. Aiheisiin ei ehditty kunnolla pureutumaan ja kysymyksiin vastattiin vain pinnallisesti ilman sen kummempaa perustelua. Jos on vähäänkään seurannut mediaa, niin lähes kaikki ohjelman anti on ollut tiedossa jo pitkän aikaa.
Kun joku oikeasti yritti mennä pintaa syvemmälle, niin argumentointi katkesi välihuuteluiden takia. Hyvä esimerkki tästä oli hetki, jolloin muodostettiin käsitys, että perusmuslimin ei tulisi tulkita koraania, vaan kysyä oppineelta. Elo huomautti, että Mekan imaani on esittänyt juutalaisvastaisia kommentteja. Tätä ei kuitenkaan lähdetty enää tahkoamaan, vaikka juuri oltiin pohjustettu, että muslimin tulisi kuunnella tällaista. Ainoa jatko oli "mitäs juutalaiset sitten sanovat muslimeista"-heitto, jonka jälkeen keskustelu vietiin pikaisesti muualle. Jatkuvasti muutenkin tuotiin esille, että kyllähän sitä muutkin-perusteluja sille, että Islamiin liittyy terroria ja väkivaltaa.
Ruudun alareunassa oli katsojien kommentteja. Osa oli yhdenpäiväisiä möläytyksiä, mutta osassa oli paljon pointtia. Näitä ei kuitenkaan tuotu keskusteluun, vaan keskustelussa keskityttiin helppoihin aiheisiin ja yleiseen lässytykseen.
Satunnaisia havaintoja
Argumentit olivat vanhoja tuttuja. Väkivaltainen Islam on jotain uppo-outoa ja täysin vierasta, joka ei mitenkään vastaa henkilön omaa näkemystä Islamista. Islam on hyvä ja rauhanuskonto. Islamin kuvaaminen väkivaltaltaisena on pelottelua, kiihottamista yms. Usein väitetään, että terroristijärjestöt houkuttelevat turhautuneita ja syrjäytyneitä joukkoonsa, eikä Islamin uskolla ole siinä mitään roolia. Tämä on tietenkin melkoista puppaa, sillä eihän pohjoismaista lähtenyt Keniaan muita kuin muslimeja ampumaan aseettomia lapsia. Ei sinne lähtenyt Keijo ja Make vaan Ali ja Mohammed, vaikka kaikki ovatkin yhtä turhautuneita ja syrjäytyneitä. Ohjelman introvideossakin taistelijat huutelevat Allahia tuhotessaan ja tappaessaan. Immonen esittikin hyvän huomion, että 9/11-iskujen tekijät eivät olleet mitään syrjäytyneitä nuoria, vaan korkeastikoulutettuja aikuisia.
Perusjargonin nimissä he eivät kuitenkaan ole niitä oikeita muslimeja, vaan pahiksia, jotka käyttävät uskontoa väärin. Tasapuolisuuden nimissä ihan samaa levyä soittavat kristitytkin, kun kysellään mm. pappien pedofiliasta, inkvisitiosta tai ristiretkistä. Väitteet, että lähes minkä ideologian tai uskonnon nimissä tapahtuu samanlaista ovat kovin harhaanjohtavia. Islamin nimissä tuota tapahtuu tällä hetkellä selkeästi eniten. Itse en ainakaan ole kuullut, että kristittyjä tai ateisteja oltaisiin houkuteltu pyhään sotaan jonnekin.
Sharia-laki on käytössä monissa muslimimaissa ja liberaalin ideologian edustajana en voi millään hyväksyä mm. homovastaisuutta, raiskauskäsitystä ja rikollisten silpomista, tappamisesta puhumattakaan. On totta, että Suomessa mennään Suomen lain mukaan (no shit), mutta esim. muslimien avioliitto pitää toteuttaa Sharia-lain mukaan ja varmasti moni muukin asia. Saas nähdä, kun muslimien prosentuaalinen osuus väestöstä kasvaa, niin aletaanko vaatia jotain varhaiskeskiaikaisia lakitekstejä tännekin.
Naisten asemasta keskustelu oli samaa vanhaa pullaa kuin aina aiemminkin. Musliminaiset kirkkain silmin sanovat, että eivät he ole alistetussa asemassa tai jos ovat, niin ei se mitenkään paha juttu ole. Samalla kuitenkin todetaan, että koetaan pelkoa ja painostusta yhteisön puolesta. Joissain maissa saa kivitystuomion, jos ei huivia käytä. Ali heitti melkoisen kommentin siitä, että minihameet yms. on naiselle vaarallisia, koska tällöin tulevat raiskatuiksi. En nyt niin tajua, miksi jostain vaatekappaleesta piti vääntää niin helkkaristi asiaa.
Sivuhuomautuksena voisin mainita, että satuin samana päivänä näkemään niqabiin pukeutuneen mamman. Oli toinen kerta tänä vuonna. En ole huivi tms. -kiellon kannattaja. Kasvojen peittäminen julkisuudessa on sitten oma asiansa. Kovimmilla pakkasilla kyllä itsekin mieluusti jätän kasvoista mahdollisimman vähän näkyville. Tarvittaessa henkilö pitää kuitenkin olla tunnistettavissa. Eli ajokortissa ei voi olla kuva säkistä, vaan kasvojen tulee näkyä. Ja jos esim. kaupan kassa vaatii tunnistautumaan tupakkaostosta varten, niin sitten otetaan huntua poies.
Azizilta tuli säälittävä kalastusyritys kommentilla, kun suomalainen mummo kaatuu, niin hän on se joka ekana menee auttamaan. Aika harva jättää auttamatta, kun mummo kaatuu. Itse en tarvitse mitään taikauskoa taustalle, että auttaisin apua tarvitsevia. Ihan perussympatia, joviaalisuus ja yhteiselon käytännöt riittävät.
Halal-teurastus oltaisiin ohjelmassa voitu käydä läpi ilman, että lihaa oli pöydällä leikeltävänä. Itse teurastustahan tuossa ei edes tehty. Filatov totesi, että aluksi kuvitteli halal-teurastuksen olevan eläinrääkkäystä, mutta asiantuntijat vakuuttivat hänet, että se on itseasiassa vähemmän julma tapa. Voi olla, että tainnutetun eläimen kuiviinvaluttaminen on yhtä julmaa, kuin normiteurastustapa, mutta en millään suosu uskomaan, että normitapa olisi julmempi. Kiinnostaisi tietää, että ketähän nuo asiantuntijat ovat oikein olleet. Pikaisella googlettamisella ei löytynyt.
Sinänsä ihan mielenkiintoista tietoa, että ammuttaessa, kun sanoo "Simsalabim, Amiraali Akcbar", niin lihasta tulee pyhää, maukasta ja terveellistä. Rohkenen epäillä, että muslimi mitään huomaa, jos taikasanoja ei oikeasti sano, muttaa väittää tehneensä. Mietityttää myös, että pitääkö kalatkin tappaa halal-meiningillä, ja miten muslimit teilaavat mm. katkaravut ja ansastetut riekot.
Aiheita, joita ei käsitelty
Olisi ollut mukava kuulla enemmän kommentteja siitä, miten muslimit suhtautuvat vääräuskoisiin, eritoten juutalaisiin, sekä Islmain hyljänneisiin käännynnäisiin. Moraalikysymyksissäkin olisi voitu laittaa muslimit hieman kovemmalle. Esim. miten suhtaudutaan lapsimorsiamiin? Abbas Bahmanpour totesi, että ihmisoikeudet ovat dynaamisia, mutta Allahin lait ovat muuttumattomia. Tätäkin kommenttia olisi voitu kyseenalaistaa enemmän. Harmi, ettei paikalla ollut ketään kunnon etiikan asiantuntijaa.
Eniten kuitenkin olisin kaivannut keskustelua siitä, että onko oikein tuputtaa uskontoa lapselle jo nuoresta pitäen. Tämä nyt ei ole Islamin oma ongelma, mutta olisi ollut hyvä lisä keskusteluun. Lisäksi olisi ollut kiintoisaa kuulla, että kuinka imaanit ja tavismuslimit näkevät koraanin tulkitsevan evoluution.
Aika mielenkiintoista oli myös se, että perus-muslimin ei tulisi tulkita koraania itse vaan luottaa imaanin ymmärrykseen asiasta. Perus-muslimi ei myöskään usein ymmärrä uskontoaan ja siksi on helppo värvättävä uskonsotaan. Jotenkin vaikuttaisi siltä, että perus-muslimi ei ole näin ollen mikään järjen jättiläinen. Perus-muslimia ei pidetä yksilönä, joka voisi itse päättää asioista. Silti, musliminainen saa päättää itse, että pitääkö huivia vai ei. Tästäkin oltaisiin voitu keskustella tarkemmin. Mikä on tavallisen muslimin rooli Islamissa?
Analyysia keskustelijoista
Heidi Hautala: Melko turhanpäiväistä höpinää ja perusjargonia siitä, kuinka tulisi ymmärtää ja suvaita.
Abdirahim "Husu" Hussein: Miellyttävä kuunneltava, jonka puheissa oli sisältöä.
Marko Juntunen: Tutkijalta olisin odottanut objektiivisempaa näkemystä ja enemmän faktoja. Monet kommentit tuntuivat ennemminkin henkilön omilta tulkinnoilta.
Abbas Bahmanpour: Oli lähinnä sivustaseuraajana ja häijysti rinnasti Elon huolen niqabin käytöstä samaan nippuun homojen tappokehoituksen kanssa.
Sara Bahmanpour: Kommentit olivat lähinnä tasoa mitä-tein-kesälomallani ja argumentit luokkaa "suurin osa ... mun kaveripiirissä". Todella rasittavaa, kun joku yrittää kiistää ilmiön olemassa olon tarkastelemalla vain lähipiiriään.
Ahmad Fadil: Oli lähinnä hiljaa ja kun puhui, niin keskittyi lähinnä korjaamaan termejä ja siteeraamaan koraania (arabiaksi). Vie keskustelua lähinnä taaksepäin. Erittäin huono valinta, joskin antoi ihan hyvän kuvan siitä, miten pelottavan umpinainen fundamentalistimuslimi on.
Wille Rydman: Rydmanilta tuli melko vähän kommentteja, vaikka olin odottanut, että hän esittäisi enemmän kritiikkiä.
Maryam Ratilainen-Elabbasy: Mainosti tulleensa tieteen kautta muslimiksi, mutta toimittajan turhake ei lähtenyt tätä enempää tiedustelemaan. Lörpötteli lähinnä perustelemattomia kommentteja, joskin ihan hyvänä huomiona heitti, ettei Islam ole vain maahanmuuttajien juttu.
Nimo Samatar: Eipä paljoa muuta tuonnut keskusteluun, kun muutaman hassun oman kokemuksensa. Toi kuitenkin hyvin esille, että yhteisö painostaa huivin käyttöön ja luo pelon ilmapiirin.
Seida Sohrabi: Kummallinen tapaus, jolle tuntui olevan tärkeää olla koko ajan äänessä. Esitti kuitenkin monia hyviä huomioita. Olisi kuitenkin sopinut paremmin johonkin kahden hengen väittelytilaisuuteen.
Mohammad Azizi: Paljon ääntä, aika vähän syvällistä sisältöä. Vissiin ainoa joka veti illan aikana natsi-kortin esille leimatessaan ensin Immosen islamofoobikoksi ja sitten kutsui Eloa herra Schubachiksi. Niin alta riman, että toivoisin, ettei Azizia enää missään keskusteluohjelmassa nähtäisi.
Simon Elo: Kohtalaisen aktiivinen ja hyviä kommentteja heitti. Itse en ainakaan havainnut juurikaan mitään muukalaisvihamielistä tai vastaavaa, mitä jotkut ehkä Elolta odottivat.
Juha Ahvio: Todella asiallinen. Selkeästi artikuloituja faktatietoja, eikä vain mutuilua, mitä monilta muilta tuli.
Suaad Onniselkä: Ei tuonnut oikeastaan mitään keskusteluun.
Anas Hajjar: Ihan asiallinen keskustelija, jonka olisi voinut pistää vähän kovemmille, koska hän tuntui hieman välttelevän arkoja aiheita.
Sahra Ali: Pyrki lähinnä kaunistelemaan Islamin kuvaa kertomalla hienouksia, jotka perustuivat vain omiin kokemuksiin. Jotenkin tuntui, ettei hän mitenkään kyennyt näkemään asioita laajemmin.
Tarja Filatov: Hautalan tavoin ärsyttävän poliittisesti korrektia jargonia jauhava.
Ari Hukari: Melkoista höttöä heitti, onneksi vain vähän.
Olli Immonen: Rydmanin tavoin aika hiljainen.
Tom Kankkonen: Ihan hyvää kommenttia ja asiantuntemusta, mutta jotenkin vaikutti, ettei käyttänyt kaikkea potentiaaliaan.
***
Vaikka Islam-ilta olikin melkoinen pettymys, niin ei se kuitenkaan täydellinen floppi ollut. Toivottavasti tulevaisuudessa näemmä lisää samankaltaisia depaatteja, joskin hieman paremmin organisoituina.
-PYO
Osallistujajakauma oli melkoinen pettymys. Sinänsä kiva, että muslimeita edusti myös joukko taviksia, mutta järkevää debaattia varten olisi voinut ottaa mukaan vähemmän henkilöitä, jotka eivät osaa tulkita asiaa muuten kuin tuijottamalla omaan napaan. Islamiin kriittisemmin suhtautuneet taas olivat sen verta profiloitavissa poliittisen sitoutumisen kannalta, että monilla oli vaikeuksia keskittyä heidän kommentteihinsa yleistämisen sijasta. Olisin kaivannut mukaan henkilöä, joka on kääntynyt pois Islamista, sekä jotakuta selkeästi ateismin puolesta puhuvaa ja mahdollisesti joku juutalainenkin olisi tuonnut hyvää väriä keskusteluun.
Myös ohjelman yleisrakenne oli huono. Keskustelijoita oli liikaa, kysymyksiä oli liikaa ja oheisleikkejä oli liikaa. Aiheisiin ei ehditty kunnolla pureutumaan ja kysymyksiin vastattiin vain pinnallisesti ilman sen kummempaa perustelua. Jos on vähäänkään seurannut mediaa, niin lähes kaikki ohjelman anti on ollut tiedossa jo pitkän aikaa.
Kun joku oikeasti yritti mennä pintaa syvemmälle, niin argumentointi katkesi välihuuteluiden takia. Hyvä esimerkki tästä oli hetki, jolloin muodostettiin käsitys, että perusmuslimin ei tulisi tulkita koraania, vaan kysyä oppineelta. Elo huomautti, että Mekan imaani on esittänyt juutalaisvastaisia kommentteja. Tätä ei kuitenkaan lähdetty enää tahkoamaan, vaikka juuri oltiin pohjustettu, että muslimin tulisi kuunnella tällaista. Ainoa jatko oli "mitäs juutalaiset sitten sanovat muslimeista"-heitto, jonka jälkeen keskustelu vietiin pikaisesti muualle. Jatkuvasti muutenkin tuotiin esille, että kyllähän sitä muutkin-perusteluja sille, että Islamiin liittyy terroria ja väkivaltaa.
Ruudun alareunassa oli katsojien kommentteja. Osa oli yhdenpäiväisiä möläytyksiä, mutta osassa oli paljon pointtia. Näitä ei kuitenkaan tuotu keskusteluun, vaan keskustelussa keskityttiin helppoihin aiheisiin ja yleiseen lässytykseen.
Satunnaisia havaintoja
Argumentit olivat vanhoja tuttuja. Väkivaltainen Islam on jotain uppo-outoa ja täysin vierasta, joka ei mitenkään vastaa henkilön omaa näkemystä Islamista. Islam on hyvä ja rauhanuskonto. Islamin kuvaaminen väkivaltaltaisena on pelottelua, kiihottamista yms. Usein väitetään, että terroristijärjestöt houkuttelevat turhautuneita ja syrjäytyneitä joukkoonsa, eikä Islamin uskolla ole siinä mitään roolia. Tämä on tietenkin melkoista puppaa, sillä eihän pohjoismaista lähtenyt Keniaan muita kuin muslimeja ampumaan aseettomia lapsia. Ei sinne lähtenyt Keijo ja Make vaan Ali ja Mohammed, vaikka kaikki ovatkin yhtä turhautuneita ja syrjäytyneitä. Ohjelman introvideossakin taistelijat huutelevat Allahia tuhotessaan ja tappaessaan. Immonen esittikin hyvän huomion, että 9/11-iskujen tekijät eivät olleet mitään syrjäytyneitä nuoria, vaan korkeastikoulutettuja aikuisia.
Perusjargonin nimissä he eivät kuitenkaan ole niitä oikeita muslimeja, vaan pahiksia, jotka käyttävät uskontoa väärin. Tasapuolisuuden nimissä ihan samaa levyä soittavat kristitytkin, kun kysellään mm. pappien pedofiliasta, inkvisitiosta tai ristiretkistä. Väitteet, että lähes minkä ideologian tai uskonnon nimissä tapahtuu samanlaista ovat kovin harhaanjohtavia. Islamin nimissä tuota tapahtuu tällä hetkellä selkeästi eniten. Itse en ainakaan ole kuullut, että kristittyjä tai ateisteja oltaisiin houkuteltu pyhään sotaan jonnekin.
Sharia-laki on käytössä monissa muslimimaissa ja liberaalin ideologian edustajana en voi millään hyväksyä mm. homovastaisuutta, raiskauskäsitystä ja rikollisten silpomista, tappamisesta puhumattakaan. On totta, että Suomessa mennään Suomen lain mukaan (no shit), mutta esim. muslimien avioliitto pitää toteuttaa Sharia-lain mukaan ja varmasti moni muukin asia. Saas nähdä, kun muslimien prosentuaalinen osuus väestöstä kasvaa, niin aletaanko vaatia jotain varhaiskeskiaikaisia lakitekstejä tännekin.
Naisten asemasta keskustelu oli samaa vanhaa pullaa kuin aina aiemminkin. Musliminaiset kirkkain silmin sanovat, että eivät he ole alistetussa asemassa tai jos ovat, niin ei se mitenkään paha juttu ole. Samalla kuitenkin todetaan, että koetaan pelkoa ja painostusta yhteisön puolesta. Joissain maissa saa kivitystuomion, jos ei huivia käytä. Ali heitti melkoisen kommentin siitä, että minihameet yms. on naiselle vaarallisia, koska tällöin tulevat raiskatuiksi. En nyt niin tajua, miksi jostain vaatekappaleesta piti vääntää niin helkkaristi asiaa.
Sivuhuomautuksena voisin mainita, että satuin samana päivänä näkemään niqabiin pukeutuneen mamman. Oli toinen kerta tänä vuonna. En ole huivi tms. -kiellon kannattaja. Kasvojen peittäminen julkisuudessa on sitten oma asiansa. Kovimmilla pakkasilla kyllä itsekin mieluusti jätän kasvoista mahdollisimman vähän näkyville. Tarvittaessa henkilö pitää kuitenkin olla tunnistettavissa. Eli ajokortissa ei voi olla kuva säkistä, vaan kasvojen tulee näkyä. Ja jos esim. kaupan kassa vaatii tunnistautumaan tupakkaostosta varten, niin sitten otetaan huntua poies.
Azizilta tuli säälittävä kalastusyritys kommentilla, kun suomalainen mummo kaatuu, niin hän on se joka ekana menee auttamaan. Aika harva jättää auttamatta, kun mummo kaatuu. Itse en tarvitse mitään taikauskoa taustalle, että auttaisin apua tarvitsevia. Ihan perussympatia, joviaalisuus ja yhteiselon käytännöt riittävät.
Halal-teurastus oltaisiin ohjelmassa voitu käydä läpi ilman, että lihaa oli pöydällä leikeltävänä. Itse teurastustahan tuossa ei edes tehty. Filatov totesi, että aluksi kuvitteli halal-teurastuksen olevan eläinrääkkäystä, mutta asiantuntijat vakuuttivat hänet, että se on itseasiassa vähemmän julma tapa. Voi olla, että tainnutetun eläimen kuiviinvaluttaminen on yhtä julmaa, kuin normiteurastustapa, mutta en millään suosu uskomaan, että normitapa olisi julmempi. Kiinnostaisi tietää, että ketähän nuo asiantuntijat ovat oikein olleet. Pikaisella googlettamisella ei löytynyt.
Sinänsä ihan mielenkiintoista tietoa, että ammuttaessa, kun sanoo "Simsalabim, Amiraali Akcbar", niin lihasta tulee pyhää, maukasta ja terveellistä. Rohkenen epäillä, että muslimi mitään huomaa, jos taikasanoja ei oikeasti sano, muttaa väittää tehneensä. Mietityttää myös, että pitääkö kalatkin tappaa halal-meiningillä, ja miten muslimit teilaavat mm. katkaravut ja ansastetut riekot.
Aiheita, joita ei käsitelty
Olisi ollut mukava kuulla enemmän kommentteja siitä, miten muslimit suhtautuvat vääräuskoisiin, eritoten juutalaisiin, sekä Islmain hyljänneisiin käännynnäisiin. Moraalikysymyksissäkin olisi voitu laittaa muslimit hieman kovemmalle. Esim. miten suhtaudutaan lapsimorsiamiin? Abbas Bahmanpour totesi, että ihmisoikeudet ovat dynaamisia, mutta Allahin lait ovat muuttumattomia. Tätäkin kommenttia olisi voitu kyseenalaistaa enemmän. Harmi, ettei paikalla ollut ketään kunnon etiikan asiantuntijaa.
Eniten kuitenkin olisin kaivannut keskustelua siitä, että onko oikein tuputtaa uskontoa lapselle jo nuoresta pitäen. Tämä nyt ei ole Islamin oma ongelma, mutta olisi ollut hyvä lisä keskusteluun. Lisäksi olisi ollut kiintoisaa kuulla, että kuinka imaanit ja tavismuslimit näkevät koraanin tulkitsevan evoluution.
Aika mielenkiintoista oli myös se, että perus-muslimin ei tulisi tulkita koraania itse vaan luottaa imaanin ymmärrykseen asiasta. Perus-muslimi ei myöskään usein ymmärrä uskontoaan ja siksi on helppo värvättävä uskonsotaan. Jotenkin vaikuttaisi siltä, että perus-muslimi ei ole näin ollen mikään järjen jättiläinen. Perus-muslimia ei pidetä yksilönä, joka voisi itse päättää asioista. Silti, musliminainen saa päättää itse, että pitääkö huivia vai ei. Tästäkin oltaisiin voitu keskustella tarkemmin. Mikä on tavallisen muslimin rooli Islamissa?
Analyysia keskustelijoista
Heidi Hautala: Melko turhanpäiväistä höpinää ja perusjargonia siitä, kuinka tulisi ymmärtää ja suvaita.
Abdirahim "Husu" Hussein: Miellyttävä kuunneltava, jonka puheissa oli sisältöä.
Marko Juntunen: Tutkijalta olisin odottanut objektiivisempaa näkemystä ja enemmän faktoja. Monet kommentit tuntuivat ennemminkin henkilön omilta tulkinnoilta.
Abbas Bahmanpour: Oli lähinnä sivustaseuraajana ja häijysti rinnasti Elon huolen niqabin käytöstä samaan nippuun homojen tappokehoituksen kanssa.
Sara Bahmanpour: Kommentit olivat lähinnä tasoa mitä-tein-kesälomallani ja argumentit luokkaa "suurin osa ... mun kaveripiirissä". Todella rasittavaa, kun joku yrittää kiistää ilmiön olemassa olon tarkastelemalla vain lähipiiriään.
Ahmad Fadil: Oli lähinnä hiljaa ja kun puhui, niin keskittyi lähinnä korjaamaan termejä ja siteeraamaan koraania (arabiaksi). Vie keskustelua lähinnä taaksepäin. Erittäin huono valinta, joskin antoi ihan hyvän kuvan siitä, miten pelottavan umpinainen fundamentalistimuslimi on.
Wille Rydman: Rydmanilta tuli melko vähän kommentteja, vaikka olin odottanut, että hän esittäisi enemmän kritiikkiä.
Maryam Ratilainen-Elabbasy: Mainosti tulleensa tieteen kautta muslimiksi, mutta toimittajan turhake ei lähtenyt tätä enempää tiedustelemaan. Lörpötteli lähinnä perustelemattomia kommentteja, joskin ihan hyvänä huomiona heitti, ettei Islam ole vain maahanmuuttajien juttu.
Nimo Samatar: Eipä paljoa muuta tuonnut keskusteluun, kun muutaman hassun oman kokemuksensa. Toi kuitenkin hyvin esille, että yhteisö painostaa huivin käyttöön ja luo pelon ilmapiirin.
Seida Sohrabi: Kummallinen tapaus, jolle tuntui olevan tärkeää olla koko ajan äänessä. Esitti kuitenkin monia hyviä huomioita. Olisi kuitenkin sopinut paremmin johonkin kahden hengen väittelytilaisuuteen.
Mohammad Azizi: Paljon ääntä, aika vähän syvällistä sisältöä. Vissiin ainoa joka veti illan aikana natsi-kortin esille leimatessaan ensin Immosen islamofoobikoksi ja sitten kutsui Eloa herra Schubachiksi. Niin alta riman, että toivoisin, ettei Azizia enää missään keskusteluohjelmassa nähtäisi.
Simon Elo: Kohtalaisen aktiivinen ja hyviä kommentteja heitti. Itse en ainakaan havainnut juurikaan mitään muukalaisvihamielistä tai vastaavaa, mitä jotkut ehkä Elolta odottivat.
Juha Ahvio: Todella asiallinen. Selkeästi artikuloituja faktatietoja, eikä vain mutuilua, mitä monilta muilta tuli.
Suaad Onniselkä: Ei tuonnut oikeastaan mitään keskusteluun.
Anas Hajjar: Ihan asiallinen keskustelija, jonka olisi voinut pistää vähän kovemmille, koska hän tuntui hieman välttelevän arkoja aiheita.
Sahra Ali: Pyrki lähinnä kaunistelemaan Islamin kuvaa kertomalla hienouksia, jotka perustuivat vain omiin kokemuksiin. Jotenkin tuntui, ettei hän mitenkään kyennyt näkemään asioita laajemmin.
Tarja Filatov: Hautalan tavoin ärsyttävän poliittisesti korrektia jargonia jauhava.
Ari Hukari: Melkoista höttöä heitti, onneksi vain vähän.
Olli Immonen: Rydmanin tavoin aika hiljainen.
Tom Kankkonen: Ihan hyvää kommenttia ja asiantuntemusta, mutta jotenkin vaikutti, ettei käyttänyt kaikkea potentiaaliaan.
***
Vaikka Islam-ilta olikin melkoinen pettymys, niin ei se kuitenkaan täydellinen floppi ollut. Toivottavasti tulevaisuudessa näemmä lisää samankaltaisia depaatteja, joskin hieman paremmin organisoituina.
-PYO
maanantai 28. lokakuuta 2013
Turkista Suomeen perehdytettynä
Vihdoin ja viimein Suomen maahanmuuttokäytäntöihin on tullut pieni järjen häivähdys. Pakolaisille annetaan perusteellinen perehdytys Suomeen. Kerrotaan kulttuurista ja käytännöistä, eroista ja toivonmukaan myös yhtäläisyyksistä.
Eniten jutussa kuitenkin mietityttää, että miksi Iranista Turkkiin paennut henkilö siirtyy Suomeen.
Videolla näkyy rouva, joka osaa kehnoa englantia ja toteaa suomen vaikeaksi, tai ainakin hyvin erilaiseksi kieleksi. Turkin kieltä hän kuitenkin osaa. Onko hänen parempi tulla Turkista Suomeen?
Turkki on hyvin potentiaalinen maa liittymään EU:hun lähitulevaisuudessa. Naapurimaasta Turkkiin tuleet eivät kuitenkaan paikasta tykkää, vaikka eivät osaa kunnolla artikuloida miksi näin. Osaako joku selittää, mistä tässä nyt on oikein kyse?
-PYO
Suomalaisten alkoholinkäyttö voi tuntua hämmentävältä, jopa pelottavalta.Niinpä niin. Tuskinpa se alkoholinkäyttö on pelottavaa vaan se, että alkoholin vaikutuksen alaisena käyttäytyminen voi olla pelottavaa. Materiaalia en ole kokonaisuudessa nähnyt, joten en voi tarkemmin ottaa kantaa, että onko siellä jotain älyvapaata juttua. Toivottavasti materiaalissa ei vain keskitytä kertomaan, miten suomalaiset käyttäytyvät. On mielestäni erittäin tärkeää, että niitä ongelmia, mitä pakolaiset ovat täällä kohdanneet käsitellään materiaalissa. Ainakin on mainittu, että lasta ei saa kurittaa. Toivottavasti materiaalissa on myös painotettu naisten ja tyttöjen oikeuksia, sekä uskonnonvapautta. Lisäksi materiaalissa kannattaisi mainita, että väkivalta, oman kädenoikeus yms. ei ole laillista. Voisi myös olla fiksua mainita, että Suomessa kansa luottaa poliisiin ja korruptio on vähäistä, sekä asioita reguloidaan melkoisesti. Suomessa tulee lähteä siitä, että mitä vähänkään merkittävää rupeaa tekemään, niin siitä on asetuksia (esim. talon rakentaminen, yrityksen perustaminen jne.)
Eniten jutussa kuitenkin mietityttää, että miksi Iranista Turkkiin paennut henkilö siirtyy Suomeen.
Azadkin odottaa innokkaasti Suomeen muuttoa. Iranissa elämä tuli hänelle mahdottomaksi, mutta Turkissakaan se ei ole ollut helppoa.
Taloudelliset vaikeudet piinaavat. Azadilla on Turkissa vaimo, joka on masentunut. Mies ottaa joka ilta unilääkkeen pystyäkseen nukkumaan.
"Tiedän, että Suomessa työn löytäminen ja kylmä ilma voi olla vaikeaa, mutta täällä on vielä vaikeampaa. Siellä minusta ainakin tulee normaali kansalainen", hän uskoo.Turkissa ei ole ollut helppoa, koska on taloudelliset vaikeudet ja masentunut vaimo. Suomi on kuitenkin kallis maa asua. Esimerkiksi Helsinki on Top20-listalla kalleimpien kaupunkien joukossa. Miksi Azad olettaa, että Suomessa taloudelliset vaikeudet eivät piinaisi? Suomessa on kylmä ja vähän töitä tarjoilla, mutta Turkissa on vielä vaikeampaa. Miksi? Työttömyysaste on Turkissa noin 9% hujakoilla ja Suomessa 8% tienoilla.
Videolla näkyy rouva, joka osaa kehnoa englantia ja toteaa suomen vaikeaksi, tai ainakin hyvin erilaiseksi kieleksi. Turkin kieltä hän kuitenkin osaa. Onko hänen parempi tulla Turkista Suomeen?
Turkki on hyvin potentiaalinen maa liittymään EU:hun lähitulevaisuudessa. Naapurimaasta Turkkiin tuleet eivät kuitenkaan paikasta tykkää, vaikka eivät osaa kunnolla artikuloida miksi näin. Osaako joku selittää, mistä tässä nyt on oikein kyse?
-PYO
Tunnisteet:
maahanmuuttajat,
pakolaiset
lauantai 7. syyskuuta 2013
Urheilulliset mielenilmaukset
Sporttiministeri Paavo Arhinmäki heilutteli yleisurheilun MM-kisakatsomossa sateenkaarilippua. Kyseiset kisat järjestettiin Venäjällä, jossa on huomiota herättänyt homopropagandalaki. Arhinmäen heiluttelu, kuten myös ruotsalaisen hyppääjän sateenkaarenväriset kynnet, oli kannanotto tuota ihmisoikeuksia polkevaa lakia vastaan. Suomen olympiakomitea ei tule kieltämään sateenkaarikynsiä tulevissa olympiakisoissa, vaikka KOK:n säännöt kieltävät mm. poliittiset mielenilmaukset urheilijoilta.
Urheilukisat ovat näkyviä tapahtumia ja näkyvyyden tuovat urheilijat, eivät organisaattorit. Kuuluuko mielenilmaisut sitten urheilukisoihin? Kurkataanpa hieman historiaan ja poimitaan muutama poliittinen mielenilmaus tarkastelun alle.
Ehkäpä traagisin tapahtuma on ollut Münchenin olympialaisissa (1972) tapahtunut verilöyly, jossa terroristit surmasivat 11 Israelin urheilujoukkueen jäsentä. Teon taustalla oli Israel-Palestiinan konflikti. Lienee selvä, että tällainen mielenilmaus ei kuulu urheiluun, saatikka minnekään muuallekaan.
Muutamaa vuotta aikaisemmin Olympiakisoissa (1968) tummaihoinen parivaljakko esitti palkintopallilla Black Power-tervehdyksen. Motiivina oli tummaihoisten huono kohtelu Ameriikoissa. Ironistahan tuossa tietenkin on se, että nuo "ali-ihmiset" kuitenkin voittivat kultaa ja pronssia. Mielestäni tällainen ilmaus on ihan ok. Pieni, joskaan ei huomaamaton, ele voittamisen jälkeen ei juurikaan haittaa. Erinäisiä tuuletuksia nähdään tuon tuostakin. Se, että tuuletus muistuttaa kisojen katsojia, että vaikka voitto tuli, niin kotona silti menee huonosti, on mielestäni ihan aiheellinen.
Lontoossa (1908) jenkkien joukkue kieltäytyi kunnioittamasta Britannian silloista kuningasta lipullaan. Tämäkin on mielestäni ihan ok mielenilmaus. Ei ole oikein, että urheilijat pakotetaan palvomaan jotain monarkkia (tai muutakaan vastaavaa) maansa tunnuksilla. Samoissa kisoissa eräs pieni maa ei kisaillutkaan Venäjän lipun alla, vaan muodosti oman joukkueensa, joka menestyi melkein yhtä hyvin kuin Venäjän joukkue. Tämä nyt ei ehkä suoranaisesti ole mielenilmaus, mutta yhdistää kuitenkin politiikan ja urheilun. Sanomattakin lienee selvä, että kyseinen tempaus oli mielestäni ok.
Lyhykäisesti voisi siis todeta, että kannatan väkivallattomia mielenilmauksia urheilukisoissa, varsinkin, jos motiivina on ihmisoikeudet tai muunlainen alistaminen.
-PYO
ps. Tarkoitukseni oli käsitellä lukuisia asioita, mutta tämä venähti sen verran pitkäksi pohdinnaksi, että jätän muut ajankohtaiset asiat seuraavaan kertaan
Urheilukisat ovat näkyviä tapahtumia ja näkyvyyden tuovat urheilijat, eivät organisaattorit. Kuuluuko mielenilmaisut sitten urheilukisoihin? Kurkataanpa hieman historiaan ja poimitaan muutama poliittinen mielenilmaus tarkastelun alle.
Ehkäpä traagisin tapahtuma on ollut Münchenin olympialaisissa (1972) tapahtunut verilöyly, jossa terroristit surmasivat 11 Israelin urheilujoukkueen jäsentä. Teon taustalla oli Israel-Palestiinan konflikti. Lienee selvä, että tällainen mielenilmaus ei kuulu urheiluun, saatikka minnekään muuallekaan.
Muutamaa vuotta aikaisemmin Olympiakisoissa (1968) tummaihoinen parivaljakko esitti palkintopallilla Black Power-tervehdyksen. Motiivina oli tummaihoisten huono kohtelu Ameriikoissa. Ironistahan tuossa tietenkin on se, että nuo "ali-ihmiset" kuitenkin voittivat kultaa ja pronssia. Mielestäni tällainen ilmaus on ihan ok. Pieni, joskaan ei huomaamaton, ele voittamisen jälkeen ei juurikaan haittaa. Erinäisiä tuuletuksia nähdään tuon tuostakin. Se, että tuuletus muistuttaa kisojen katsojia, että vaikka voitto tuli, niin kotona silti menee huonosti, on mielestäni ihan aiheellinen.
Lontoossa (1908) jenkkien joukkue kieltäytyi kunnioittamasta Britannian silloista kuningasta lipullaan. Tämäkin on mielestäni ihan ok mielenilmaus. Ei ole oikein, että urheilijat pakotetaan palvomaan jotain monarkkia (tai muutakaan vastaavaa) maansa tunnuksilla. Samoissa kisoissa eräs pieni maa ei kisaillutkaan Venäjän lipun alla, vaan muodosti oman joukkueensa, joka menestyi melkein yhtä hyvin kuin Venäjän joukkue. Tämä nyt ei ehkä suoranaisesti ole mielenilmaus, mutta yhdistää kuitenkin politiikan ja urheilun. Sanomattakin lienee selvä, että kyseinen tempaus oli mielestäni ok.
Lyhykäisesti voisi siis todeta, että kannatan väkivallattomia mielenilmauksia urheilukisoissa, varsinkin, jos motiivina on ihmisoikeudet tai muunlainen alistaminen.
-PYO
ps. Tarkoitukseni oli käsitellä lukuisia asioita, mutta tämä venähti sen verran pitkäksi pohdinnaksi, että jätän muut ajankohtaiset asiat seuraavaan kertaan
Tunnisteet:
mielenilmaus,
Paavo Arhinmäki,
politiikka,
terrorismi,
urheilu
torstai 29. elokuuta 2013
Suomalainen alkoholipolitiikka viskipullossa
Työt loppui 19:30. Illallisen jälkeen teki mieli hieman olutta, mutta kello olikin jo 21:34. Tuohon aikaan kaupasta ei keppanaa enää saa, joten virkistävä iltakävely lähikauppaan jäi väliin. Yksikin olisi riittänyt, mutta ei!
Onneksi kaapista löytyi 12v single malt -viskiä. Sillä sai tyydytettyä kaljahampaan. Kysymys kuitenkin kuuluu, että näinkö rajoituksilla vähennetään juopottelua? Itse koen tämän lähinnä vittuiluna ja hieman pohdituttaa olisiko tölkillinen kolmosta kuitenkin terveellisempi vaihtoehto kuin viskipaukku.
Mika Rahkonen kirjoittaa melko mielenkiintoisesti aiheesta Aamuvirkku päättää puolestasi milloin heräät. Tämän lisäksi aamuvirkku näemmä päättää, millloin voit töiden jälkeen olla ottamatta olutta, perkele!
-PYO
ps. ensi kerralla aiheellisempi ja vähemmän asennoitunut/tunteellinen kirjoitelma
Onneksi kaapista löytyi 12v single malt -viskiä. Sillä sai tyydytettyä kaljahampaan. Kysymys kuitenkin kuuluu, että näinkö rajoituksilla vähennetään juopottelua? Itse koen tämän lähinnä vittuiluna ja hieman pohdituttaa olisiko tölkillinen kolmosta kuitenkin terveellisempi vaihtoehto kuin viskipaukku.
Mika Rahkonen kirjoittaa melko mielenkiintoisesti aiheesta Aamuvirkku päättää puolestasi milloin heräät. Tämän lisäksi aamuvirkku näemmä päättää, millloin voit töiden jälkeen olla ottamatta olutta, perkele!
-PYO
ps. ensi kerralla aiheellisempi ja vähemmän asennoitunut/tunteellinen kirjoitelma
Tunnisteet:
alkoholi,
kansantalous,
Mika Rahkonen,
työ
maanantai 12. elokuuta 2013
Pakkoruotsi on kuin uskonto
Pakkoruotsi on resurssien hukkaamista ja kun resurssit ovat tiukassa, niin jostain pitäisi luopua. Kansalaisaloite ruotsinkielen vapaaehtoisuudesta menee eduskuntaan, mutta olen harvinaisen skeptinen, että mitään rakentavaa tulee tapahtumaan. Niin kauan kuin RKP on hallituksessa, niin ruotsi on ja pysyy pakollisena oppiaineena. Lehmänkauppoina päähallituspuolue saa aina n. 5% lisäkannatuksen ehdotuksilleen.
Positiivista on kuitenkin, että kansalle on tarjoilla viihdettä, kun pakkoruotsin kannattajat kiemurtelevat hikisinä yrittäessään perustella järjetöntä politiikkaa. Edellisessä kirjoituksessani käsittelin yleisimpiä kommentteja joilla ontuen yritetään perustella pakkoruotsia. Kirjoitus on 2½ vuotta vanha, mutta sama levy pyörii vieläkin.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson:
Kielten opetuksen lisääminen ei ole ollenkaan huono idea. Mutta toistaalta kaikkea muutakin pitäisi lisätä historiassa, biologiassa, fysiikassa ja monessa muussakin aiheessa on tietoa "löydetty" hurja määrä lisää ja olisi tärkeää, että peruskoululaiselle ainakin osa tästä tiedosta päätyisi. Merkittävä kysymys kuuluukin, että voidaanko tuo kaikki tieto ympätä oppilaaseen yhdeksässä vuodessa. Riittääkö lukioon kolmen vuoden puristus? Kuten aiemmin todettu, niin kokonaisreursseja on rajattu määrä, jos niitä käytetään asiaan X, niin asiaan Y jää vähemmän käytettävää. Jos kokonaisresursseja ei haluta lisätä, niin sitten asiaan X pitää käyttää vähemmän resursseja.
Puolustusministeri Carl Haglund:
Kotimaisten kielten keskuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi (Nuolijärvi on myös oikeusministeriön kieliasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja):
Se, että pakollinen ruotsi poistuu, ei tarkoita sitä, että vapaaehtoinen ruotsi poistuu myös. Se ei myöskään tarkoita sitä, että äidinkielenään ruotsia puhuvat yhtäkkiä lamaantuisivat kyvyttömiksi puhumaan äidinkieltään. Nuolijärven huolena on, että ei pakkoruotsietut kansalaiset eivät ole samalla lähtöviivalla töiden haussa suomenruotsalaisten kanssa. Mystistä. Ruotsia voidaan opiskella vapaaehtoisesti, ruotsinkielentaitoisia voidaan tuoda ulkomailta ja kielitaidon edellytystä voidaan vähentää. Jos herra Uppiniska on 5 vuotta sitten päässyt peruskoulusta saaden ruotsin keskiarvoksi kuutosen, niin ei hän kyllä ketään pysty palvelemaan ruotsin kielellä. Vaikka Uppiniskan numero olisi kasi, niin silti kieli on varmasti ehtinyt unohtumaan ja ammattisanasto on olematon. On täysin utopistista, että vastahakoisesti kieltä opiskelevat jotenkin onnistuisivat saavuttamaan tyydyttävää paremman kielitaidon.
Rkp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mikaela Nylander:
Entäs sitten ruotsinkieliset kunnat, joissa asuu henkilöitä, joiden suomenkieli on niin auttamattoman heikkoa, ettei sillä oikeasti tule toimeen? Eiköhän niihinkin saada riittävästi väkeä heistä, jotka ovat vapaaehtoisesti opiskelleet ruotsia tai mahdollisesti niistä, jotka puhuvat ruotsia äidinkielenään. Jotenkin tässä haiskahtaa kastijaon vaaliminen. Bättre folke vaatii, että heitä palvellaan heidän äidinkielellään, mutta samalla ajatus, että Bättre folke itse alentuisi palvelijaksi ei tule mieleenkään. Jotenkin tulee mieleen Brittikolonisaation ajat.
Ymmärrän kyllä, että monet ruotsinkieliset ovat huolissaan asemastaan. Heille on annettu erityisasema. Monin paikoin tietotaitovaatimukset ovat alhaisemmat, kun äidinkielelle on rakennettu ohituskaista. Ajatus siitä, että n. 40% kansasta pakotetaan tekemään jotain, joka palvelee vain 6% väestöstä on aika herkullinen... korjaan sairas.
-PYO
ps. Värisokeita on väestöstä n. 9%. Pitäisiköhän opettaa 60% ei-värisokeista palvelemaan värisokeita.
pps. Äidinkielenään ruotsia puhuva voi tietenkin opetella suomea, mutta värisokea ei voi opetella näkemään värejä.
Positiivista on kuitenkin, että kansalle on tarjoilla viihdettä, kun pakkoruotsin kannattajat kiemurtelevat hikisinä yrittäessään perustella järjetöntä politiikkaa. Edellisessä kirjoituksessani käsittelin yleisimpiä kommentteja joilla ontuen yritetään perustella pakkoruotsia. Kirjoitus on 2½ vuotta vanha, mutta sama levy pyörii vieläkin.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson:
Toteutuessaan tämä heikentäisi Suomen kilpailukykyä. Suomi on taloudellisissa vaikeuksissa ja tarvitsee kielitaitoisia ihmisiä. Tarvitsemme kouluihin enemmän kielten opetusta, emme vähemmän.Suomi tosiaan tarvitsee kielitaitoisia ihmisiä, mutta kilpailukykyä tarvitaan muuallekin kuin skandinaavisiin maihin. Kiinassa talous on erinomaisessa kunnossa. Venäjällä on paljon rikkaita, joille voisi tarjota palveluita. Afrikassa infrastruktuuri on sen verran heikkoa, että melkein mikä tahansa suomalainen osaaminen kelpaa sinne.
Kielten opetuksen lisääminen ei ole ollenkaan huono idea. Mutta toistaalta kaikkea muutakin pitäisi lisätä historiassa, biologiassa, fysiikassa ja monessa muussakin aiheessa on tietoa "löydetty" hurja määrä lisää ja olisi tärkeää, että peruskoululaiselle ainakin osa tästä tiedosta päätyisi. Merkittävä kysymys kuuluukin, että voidaanko tuo kaikki tieto ympätä oppilaaseen yhdeksässä vuodessa. Riittääkö lukioon kolmen vuoden puristus? Kuten aiemmin todettu, niin kokonaisreursseja on rajattu määrä, jos niitä käytetään asiaan X, niin asiaan Y jää vähemmän käytettävää. Jos kokonaisresursseja ei haluta lisätä, niin sitten asiaan X pitää käyttää vähemmän resursseja.
Puolustusministeri Carl Haglund:
Harras toive siitä, että ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoisessi parantaisi muiden kielten osaamista ei pidä paikkaansa. Sen jälkeen kun ruotsi muutettiin vapaaehtoiseksi yo-kokeessa, kielivarantomme on huonontunut. Jos tämä tulisi voimaan, suomalaisten kielitaito heikkenisi.Kun kielitaito heikkenee, niin muut taidot paranevat. Ruotsin kieleen on laitettu hurjasti opetusresursseja. Joka koulusta löytyy ruotsin opettamiseen kykenevä henkilö. Haglund ei selvästikään kykene hahmottamaan, että vie muutaman vuoden, että kouluihin saadaan opettajia, jotka voivat opettaa kiinaa, venäjää tai jotain muuta hyödyllistä kieltä. Jos opetusta ei tarjota muilla kielillä, niin eihän niitä muita kieliä opita.
Kotimaisten kielten keskuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi (Nuolijärvi on myös oikeusministeriön kieliasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja):
Olen ollut sen pakollisen ruotsin kannalla. Ajattelen, että kaikille pitäisi taata samat mahdollisuudet hakea tehtäviä, joissa edellytetään ruotsin kielen taitoa. Yksin ruotsinkielisiä ei Suomessa riitä niihin ammatteihinEnsinnäkin, haiskahtaa hieman, että Nuolijärvellä on oma lehmä ojassa. Toiseksi, luulisi, että professorilla olisi tutkimustietoa tukemaan väittämiään. Yllä oleva lausahdus tuntuu lähinnä henkilökohtaiselta mielipiteeltä, eikä akateemiselta arviolta. Kolmanneksi, mitä vittua?!
Se, että pakollinen ruotsi poistuu, ei tarkoita sitä, että vapaaehtoinen ruotsi poistuu myös. Se ei myöskään tarkoita sitä, että äidinkielenään ruotsia puhuvat yhtäkkiä lamaantuisivat kyvyttömiksi puhumaan äidinkieltään. Nuolijärven huolena on, että ei pakkoruotsietut kansalaiset eivät ole samalla lähtöviivalla töiden haussa suomenruotsalaisten kanssa. Mystistä. Ruotsia voidaan opiskella vapaaehtoisesti, ruotsinkielentaitoisia voidaan tuoda ulkomailta ja kielitaidon edellytystä voidaan vähentää. Jos herra Uppiniska on 5 vuotta sitten päässyt peruskoulusta saaden ruotsin keskiarvoksi kuutosen, niin ei hän kyllä ketään pysty palvelemaan ruotsin kielellä. Vaikka Uppiniskan numero olisi kasi, niin silti kieli on varmasti ehtinyt unohtumaan ja ammattisanasto on olematon. On täysin utopistista, että vastahakoisesti kieltä opiskelevat jotenkin onnistuisivat saavuttamaan tyydyttävää paremman kielitaidon.
Rkp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mikaela Nylander:
Tässä ei ole kyse pelkästä kouluaineesta, vaan maan kaksikielisyyden perustasta. Suomen ruotsinkielinen väestö on täysin riippuvainen kouluruotsin asemasta pakollisena kielenä.Onkohan oikeasti noin? Monet ruotsinkieliset työtoverini tuntuvat pärjäävän melko hyvin suomen kielitaidollaan. Jos en olisi opiskellut ruotsia koulussa, niin eivätkö he yhtäkkiä ymmärtäisi suomen kieltäni? Ajatus siitä, ettei ruotsinkielinen väestö kykenisi tulemaan toimeen suomen kielellä (tai englannilla) on täysin mielipuolinen. Meillä on kuitenkin väestöä, joka ei puhu suomea, eikä ruotsia, mutta silti he pärjäävät (esimerkkejä löytyy mm. Nokian palkkalistoilta lukuisia).
Entäs sitten ruotsinkieliset kunnat, joissa asuu henkilöitä, joiden suomenkieli on niin auttamattoman heikkoa, ettei sillä oikeasti tule toimeen? Eiköhän niihinkin saada riittävästi väkeä heistä, jotka ovat vapaaehtoisesti opiskelleet ruotsia tai mahdollisesti niistä, jotka puhuvat ruotsia äidinkielenään. Jotenkin tässä haiskahtaa kastijaon vaaliminen. Bättre folke vaatii, että heitä palvellaan heidän äidinkielellään, mutta samalla ajatus, että Bättre folke itse alentuisi palvelijaksi ei tule mieleenkään. Jotenkin tulee mieleen Brittikolonisaation ajat.
Pahimmassa tapauksessa keskustelusta kehkeytyy ääripäiden väittely. Kaikkien puolueiden on esitettävä harkittuja kantoja.Pakkoruotsin puoltajien kommentit ovat mielipuolisia, vihamielisiä (joskin samalla uhriutuvia) ja poliittisia. Tämä ei mielestäni kuulosta harkitsemiselta, vaan kiihkoilulta. Samanlaista keskustelua olen kuullut ateistien ja uskovaisten väliltä. Yhteistä säveltä ei löydy, sillä ajattelutapa ja maailmankuva eroaa suuresti. Kritiikki sivuutetaan ja kausaliteetit ovat usein hakusessa. Pahimmat tapaukset, kuten Young Earth-kreationistit, vetävät hatusta omia "faktojaan", rakentavat olkiukkoja ja ovat todellisuudesta täysin vieraantuneita. Pakkoruotsi vaikuttaakin uskonnolta, jota pitää puolustaa kynsin hampain täysin tuulesta temmatuin perustein.
Ymmärrän kyllä, että monet ruotsinkieliset ovat huolissaan asemastaan. Heille on annettu erityisasema. Monin paikoin tietotaitovaatimukset ovat alhaisemmat, kun äidinkielelle on rakennettu ohituskaista. Ajatus siitä, että n. 40% kansasta pakotetaan tekemään jotain, joka palvelee vain 6% väestöstä on aika herkullinen... korjaan sairas.
-PYO
ps. Värisokeita on väestöstä n. 9%. Pitäisiköhän opettaa 60% ei-värisokeista palvelemaan värisokeita.
pps. Äidinkielenään ruotsia puhuva voi tietenkin opetella suomea, mutta värisokea ei voi opetella näkemään värejä.
Tunnisteet:
Anna-Maja Henriksson,
Carl Haglund,
Mikaela Nylander,
pakkoruotsi,
Pirkko Nuolijärvi,
RKP
perjantai 9. elokuuta 2013
Suvivirsi Saatanalle
Rakastan musiikkia ylin kaiken. Makuni on hyvin monimuotoinen, joskin muutamaa nimeltämainitsematonta musiikkityyliä en voi sietää. Suvivirsi on mielestäni erittäin kaunis kappale, joskin se tuo hieman ikäviä muistoja mieleen. Koulun kevätjuhla on se viimeinen rääkki, kunnes nuoriso pääsee vapaalle juhlistamaan kesää.
Alla suvivirren (virsi 571) lyriikat kokonaisuudessaan:
1. Jo joutui armas aikaSuvirsi kuuluu siis koulun kevätjuhlaan kuin sinappi grillimakkaraan. Mutta jostain syystä kaikki eivät halua sinappia makkaraansa. Asiasta on tehty kantelu ja oikeusasiamies Jussi Pajuoja on tehnyt ratkaisun kanteluun.
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.
2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.
3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.
4. Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.
5. Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.
6. Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.
Suvivirren sanoitus ei ole korostuneen uskonnollinen, sillä Jumala mainitaan vain kerranTotta, Jumala mainitaan VAIN kerran, mutta myös Siunaus mainitaan kerran, Ihme kerran, Herra(isolla) kahdesti, Luoja(isolla) kerran, Jeesus Kristus kerran ja Henki(isolla) kerran. Tämän lisäksi mainitaan myös Siionin kaste. Kuinkahan monta kertaa kristinuskoon liittyviä termejä pitää mainita, että sanoitus on korostuneen uskonnollinen. Lordin Hard Rock Hallelujah kappaleessa maintaan demonit kahdesti, mutta se riitti tuomitsemaan kappaleen satanistiseksi (tai jotain sinne päin). Ehkäpä yhdeksän mainintaa kristinuskoon riittää tekemään kappaleesta uskonnollisen?
Se, että suvivirsi mielletään normaaliksi osaksi koulujen kevätjuhlia, on nähdäkseni itsessään omiaan vähentämään virren uskonnollista luonnetta päätösjuhlien asiayhteydessä laulettunaVoi olla, että uskonnollinen luonne vähenee, mutta se ei poistu kokonaan, ja juuri siitä tästä kaikessa on kyse. Joku ehkä pohtii, mitä väliä yhdellä laululla oikein on. Sehän kuuluu koulun perinteisiin.
Koulun tarkoitus ei ole palvoa/ylistää uskontoa. Laulu selvästikin ihannoi kristinuskoa monella tavoin. Vaikka kappale on mielestäni kaunis, niin sanoituksensa puolesta se ei sovi julkisrahoitteisen toiminnan juhlistamiseen. Ajatelkaapa hetken, jos laulussa ylistettäisiin Saatanaa. Uskoisin, että asiasta nousisi melkoinen haloo kristillisissä piireissä. Ja samanlainen haloo nousee muslimien, juutalaisten, ateistien ja muiden epäkristillisten joukossa nykyisestä laulusta.
Pohditaanpa hieman Amerikkaa 50-luvulta. Siellä oli aikalailla perinteistä, että tummaihoiset olivat ali-ihmisä, orjia ja pohjasakkaa. Ihmisoikeudet kuitenkin tulivat voimaan ja vaikka valkoisia oli ameriikoissa enemmistö, niin todettiin, että ei ole okej olla rasisti. Kehitys kehittyy. Kun katsotaan ajassa taaksepäin, niin ihmetellään, kuinka huolettomia ihmiset olivat toisiaan kohtaan.
Suomessa eletään 2000-luvulla, mutta silti on okej sortaa ihmisoikeuksista uskonnonvapautta, koska se kuuluu suomalaiseen perinteeseen. Suomalaiseen perinteeseen toki kuuluu myös piispojen lahtaaminen kirveellä järvenjäällä, mutta veikkaanpa, että Pajuojan mielestä tällainen perinne ei ole enää suvaittavaa. Miksi suvivirrestä (joka jo nimensä puolesta on uskonnollinen ylistyslaulu) halutaan pitää kynsin hampain kiinni? Jos hihhulit haluavat hoilata laulua, niin voivat sitä tehdä sydämmensä kyllyydestä omalla ajallaan. Ihan samalla tavall muslimit voivat omalla ajallaan kumartaa Allahia, niin paljoin kun lystäävät ja ateistit voivat ateististella vapaa-ajalla mielin määrin. Se, että verovaroin kustannetaan koulun toimintaa, josta kevätjuhla on melkoisen kustannustehotonta, ei anna oikeutta valtionkirkolle pakottaa lapsukaisia ylistämään heidän mielikuvitusolentojaan. On ihan ymmärrettävää, että aikana, jolloin kristinusko oli vallitseva käsite Suomessa,virren veisuu koulussa ei ollut kummempi juttu. Nyt kuitenkin eletään nykyaikaa, eikä ihmisoikeuksia polkevia perinteitä tule suvaita.
Yleisesti ottaen pidän Suomea sivistysvaltiona ja Yhdysvaltoja hihhuli-valtiona, mutta tietyissä tapauksissa Suomi on kyllä teokraattinen ja totalitaarinen. Ja se todellakin pelottaa minua...
-PYO
ps. pääministeri Jyrki Kataiselle on vihdoin ja viimein selvinnyt, että Suomi ottaa liikaa velkaa. Mitähän Katainen tajuaa seuraavaksi? Nokialla ei mene loistavasti, Angry Birds on suosittu tai jotain muuta, minkä äänestäjät ovat tajunneet jo viitisen vuotta sitten.
Tunnisteet:
ihmisoikeudet,
Jussi Pajuoja,
Suvivirsi,
uskonto
perjantai 26. heinäkuuta 2013
YK:n huolenaiheet
YK on huolissaan naisten asemassa Suomessa. Sepä mukavaa. Onko YK huolissaan myös miesten asemasta Suomessa? Suhteuttaako YK huolensa muuhun maailmaan? Esimerkiksi Dubaissa nainen pistetään putkaan tai saa sakot, jos joutuu raiskatuksi. Mutta mitä ovat nuo suuren huolenaiheet, joista kansakuntamme yhteisö on huolissaan.
Iso huolenaihe on mm. naisten ja miesten välinen palkkaero. Olen käsitellyt aihetta aiemminkin, mutta tässä pieni kertaus. Palkka ja ansiot/tulot eivät ole sama asia. Miehet tekevät enemmän töitä, joten luonnollisesti he saavat suuremmat ansiot. Tuntipalkka on kuitenkin käytännössä katsoen sama. Se, että koko Suomen työväestö jaetaan kahtia sukupuolen perusteella ja sitten vertaillaan palkkoja on tieteellisesti niin epäpätevää, että on absurdia, kun joku tällä perusteella motkottaa "naisen eurosta".
YK on huolissaan, myös naisten kokemasta väkivallasta ja turvakotien puutteesta. Naiset kokevat toki väkivaltaa, siitä ei ole epäilystäkään, mutta tuleeko YK:lle täytenä yllätyksenä, että myös miehet kokevat väkivaltaa. Tilastojen mukaan miehet kokevat suhteellisesti huomattavasti enemmän väkivaltaa kuin naiset. Ja mitä tulee turvakoteihin, niin miehillä ei ole niihin juurikaan pääsyä. Eli, jos waimoke riehuu kotona, niin eipä isäntä voi viedä lapsia turvaan turvakotiin. Tällainen tapaus ei sovi suomalaiseen turvakotistrategiaan. Sen mukaan vain nainen voi kokea perheessä sellaista väkivaltaa, että tarvitsee turvakotia. Ilmeisesti YK:kin on niin kaavoihin kangistunut, ettei kykene näkemään myös miesten huonoa kohtelua.
Ainakaan uutiseen ei ole nostettu suurinta tasa-arvo ongelmaa Suomessa, eli varusmiespalvelusta. Ilmeisesti YK:ta ei tällaiset seikat kiinnosta, eihän se armeija mitenkään ikävä juttu ole.
Onhan raportissa toki hyviäkin huomioita, kuten irtisanominen raskauden perusteella ja ihmiskaupan uhrien tunnistaminen. Valitettavasti nämä seikat hukkuvat höpölöpöpropagandan alle ja YK:n arvostus silmissä laskee. Paljonkohan minunkin tuottamia verovaroja menee YK:n toiminnan tukemiseen sen sijaan, että niitä käytettäisiin esim. ihmiskaupan uhrien hyväksi?
-PYO
Iso huolenaihe on mm. naisten ja miesten välinen palkkaero. Olen käsitellyt aihetta aiemminkin, mutta tässä pieni kertaus. Palkka ja ansiot/tulot eivät ole sama asia. Miehet tekevät enemmän töitä, joten luonnollisesti he saavat suuremmat ansiot. Tuntipalkka on kuitenkin käytännössä katsoen sama. Se, että koko Suomen työväestö jaetaan kahtia sukupuolen perusteella ja sitten vertaillaan palkkoja on tieteellisesti niin epäpätevää, että on absurdia, kun joku tällä perusteella motkottaa "naisen eurosta".
YK on huolissaan, myös naisten kokemasta väkivallasta ja turvakotien puutteesta. Naiset kokevat toki väkivaltaa, siitä ei ole epäilystäkään, mutta tuleeko YK:lle täytenä yllätyksenä, että myös miehet kokevat väkivaltaa. Tilastojen mukaan miehet kokevat suhteellisesti huomattavasti enemmän väkivaltaa kuin naiset. Ja mitä tulee turvakoteihin, niin miehillä ei ole niihin juurikaan pääsyä. Eli, jos waimoke riehuu kotona, niin eipä isäntä voi viedä lapsia turvaan turvakotiin. Tällainen tapaus ei sovi suomalaiseen turvakotistrategiaan. Sen mukaan vain nainen voi kokea perheessä sellaista väkivaltaa, että tarvitsee turvakotia. Ilmeisesti YK:kin on niin kaavoihin kangistunut, ettei kykene näkemään myös miesten huonoa kohtelua.
Ainakaan uutiseen ei ole nostettu suurinta tasa-arvo ongelmaa Suomessa, eli varusmiespalvelusta. Ilmeisesti YK:ta ei tällaiset seikat kiinnosta, eihän se armeija mitenkään ikävä juttu ole.
Onhan raportissa toki hyviäkin huomioita, kuten irtisanominen raskauden perusteella ja ihmiskaupan uhrien tunnistaminen. Valitettavasti nämä seikat hukkuvat höpölöpöpropagandan alle ja YK:n arvostus silmissä laskee. Paljonkohan minunkin tuottamia verovaroja menee YK:n toiminnan tukemiseen sen sijaan, että niitä käytettäisiin esim. ihmiskaupan uhrien hyväksi?
-PYO
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Räsänen & Kontula - Team Vigilante
Päivi Räsänen tipautti melkoisen pommin: Raamatun ja lain ollessa ristiriidassa, Raamattu on etusijalla. Toteamus oli tehty kansanlähetyspäivillä, joilla oletettavasti on runsaasti Raamattua ihannoivaa väkeä. Laitttomuuksiin kiihottava puhe kuitenkin painettiin osin villaisella, koska Räsänen totesi, että sitä on tulkittu väärin ja lainaus on irroitettu asiayhteydestään. Sisu, sauna ja terva ovat näemmä tässä maassa saaneet uuden kaverin, asiayhteydestäirroittamisen. Joko media oikeasti poimii vain rusinoita pullasta kohu-uutisen toivossa tai sitten lausuja oikeasti on sanonut jotain, mitä myöhemmin yrittää peitellä. Sattuneista syistä en ole kiinnostunut ostamaan ja kuuntelemaan Räsäsen puhetta cd:llä, vaikka hittituote tuo onkin.
Sinänsä yksittäisen hihhulin kiihotuspuheet eivät minua niinkään kiinnosta, mutta tässä tapauksessa kyseinen hihhuli sattuu olemaan Suomen sisäministeri. Sisäministeriö vastaa mm. Suomen turvallisuudesta ja Räsänen johtaa tuota toimintaa. Se, että Suomen turvallisuutta lähdetään rakentamaan yhden kirjan perusteella aiheuttaa pientä pelkoa minussa. Jos Raamattu kelpaa laillisuuden lähteeksi, niin miksei myös Koraanikin tai Grimmin satukirja?
Olen viime aikoina seurannut melko aktiivisesti keskusteluita uskonnosta ja ateismista, lähinnä amerikan mantereelta. Päätelmäni oli, että kreationismihulluutta ei onneksi Suomessa esiinny, mutta hetki sen jälkeen perussuomalaisten Mika Niikko esitti opetusministerille kysymyksen maailman synnyn opettamisesta. Käytännössä Niikko kritisoi evoluutioteoriaa (jolla ei muuten ole mitään tekemistä maailman synnyn kanssa) ja ehdottaa, että koulussa opetettaisiin kreationismia. Sinänsä olen iloinen, että asia on nyt nostettu esille ja tyrmätty ensimmäisessä erässä opetusministerin toimesta.
Entäpä, jos jonkun pienen pitäjän hihhuliopettaja ottaa nyt onkeensa sisäministerin kiihotuspuheesta ja toteaa, että tässä luokassa ei evoluutiota opeteta, vaan lähdetään siitä, että maailma on 6000 vuotta vanha ja kaikki nisäkkäät ovat peräisin Nooan arkista? Tämä ei kuulosta kovinkaan "tutkivalta ja kriittiseltä" oppimiselta, vaan puhtaalta järjettömyydeltä.
Sekopäisyys ei ole vain kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten tauti, myös vasemmistoliitossa pesii järjettömiä ihmisiä. Anna Kontula on jo aiemmin väläyttänyt, ettei lakia tarvitse totella, jos se on ristiriidassa moraalin kanssa ja nyt Kontula myöntää piilotelleensa kotonaan laittomia maahantulijoita.
Satunnaisia otoksia
Koska viime kirjoituksestani on niin pitkä aika ja kaikkea hölmöä on tässä välissä tapahtunut, niin käydään vielä läpi muutama tapaus, jotka jossain määrin liittyvät aiheeseen.
Keskustana Antti Kaikkonen sai tuomion vaalirahasotkuista. Perussuomalaiset luonnollisesti nostivat haloon asiasta ja muistuttivat Halla-ahon kohtalosta. Kimmo Tiilikainen kuitenkin puolustelee toveriaan:
Kehitysministeri Heidi Hautala jäi kiinni veronkierrosta teetettyään pimeän siivouskeikan. Pitkän katumisen ja pahoittelun jälkeen Hautala kuitenkin tajuaa, että hän ei oikein voi istua enää harmaata taloutta kitkevässä työryhmässä, mutta ministerin pallilta hän ei suostu lähtemään.Sinänsä harmi. Hautalalla olisi ainakin ollut kokemusta veronkierrosta ja hän olisi antanut hyvät kasvot harmaalle taloudelle. (Alla blogistin taiteellinen tulkinta tapauksesta)
En kovinkaan paljoa ihmettele, että rikollisuus on tässä maassa nousussa, kun päättäjät näyttävät esimerkkiä ja kehoittavat moiseen toimintaan.
-PYO
ps. Hiljaiseloa on vietetty, mutta mielessä on kyllä pyörinyt muutama asia, josta toivon mukaan kerkeän kirjoittamaan lähiaikoina.
Sinänsä yksittäisen hihhulin kiihotuspuheet eivät minua niinkään kiinnosta, mutta tässä tapauksessa kyseinen hihhuli sattuu olemaan Suomen sisäministeri. Sisäministeriö vastaa mm. Suomen turvallisuudesta ja Räsänen johtaa tuota toimintaa. Se, että Suomen turvallisuutta lähdetään rakentamaan yhden kirjan perusteella aiheuttaa pientä pelkoa minussa. Jos Raamattu kelpaa laillisuuden lähteeksi, niin miksei myös Koraanikin tai Grimmin satukirja?
Olen viime aikoina seurannut melko aktiivisesti keskusteluita uskonnosta ja ateismista, lähinnä amerikan mantereelta. Päätelmäni oli, että kreationismihulluutta ei onneksi Suomessa esiinny, mutta hetki sen jälkeen perussuomalaisten Mika Niikko esitti opetusministerille kysymyksen maailman synnyn opettamisesta. Käytännössä Niikko kritisoi evoluutioteoriaa (jolla ei muuten ole mitään tekemistä maailman synnyn kanssa) ja ehdottaa, että koulussa opetettaisiin kreationismia. Sinänsä olen iloinen, että asia on nyt nostettu esille ja tyrmätty ensimmäisessä erässä opetusministerin toimesta.
Entäpä, jos jonkun pienen pitäjän hihhuliopettaja ottaa nyt onkeensa sisäministerin kiihotuspuheesta ja toteaa, että tässä luokassa ei evoluutiota opeteta, vaan lähdetään siitä, että maailma on 6000 vuotta vanha ja kaikki nisäkkäät ovat peräisin Nooan arkista? Tämä ei kuulosta kovinkaan "tutkivalta ja kriittiseltä" oppimiselta, vaan puhtaalta järjettömyydeltä.
Sekopäisyys ei ole vain kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten tauti, myös vasemmistoliitossa pesii järjettömiä ihmisiä. Anna Kontula on jo aiemmin väläyttänyt, ettei lakia tarvitse totella, jos se on ristiriidassa moraalin kanssa ja nyt Kontula myöntää piilotelleensa kotonaan laittomia maahantulijoita.
Kontula katsoo toimineensa oikein ja eettisesti. Paperittomien piilottelu on lain rajamailla, mutta Kontulan mukaan lain noudattaminen ei paperittomien tapauksessa ole ensisijaista.Osaakohan Kontula päätellä, minkä takia maahantulijoilta yleensä vaaditaan papereita? Voisiko olla niin, että tuntemattomat henkilöt voivat omata eettisesti kestämättömän taustan tai ehkäpä paperittomat rikolliset aiheuttavat riesaa poliisille? Voisiko lähtökohtaisesti ajatella, että Suomessa on sen takia melko tarkka syyni, koska siihen on syytä? Ja minkä ihmeen takia paperittomat sattuvat eksymään juuri Suomeen? Ovatko he karjalaisia, jotka pakenevat venäläisten harjoittamia julmuuksia? Tuskin.
Ei minulla ole mahdollisuutta arvioida, olisivatko nämä ihmiset karkotuksen jälkeen kotimaassaan vaarassaYhden hyväuskoisuudesta saattaa koitua muille yhteiskunnan jäsenille harmia ja kuluja. Mitäs, jos Kontula antaisi virkamiesten hoitaa hommansa, eikä vaikeuttaisi työn tekoa piilottelemalla laittomia henkilöitä kotonaan. Kontula ei kuitenkaan ole hihhuli:
Jotkut antavat tälle omalletunnolle nimen Jumala tai Raamattu. Mielestäni perusajatus kansalaistottelemattomuudesta tietyissä paikoissa on kestävä ja se on kaiken yhteiskunnallisen muutoksen ja kestävyyden avain.Ymmärrän kyllä, mitä Kontula hakee takaa. Mikäli elettäisiin jossain totalitäärisessä valtiossa, niin olisi varmasti ihan sopivaa, että mellakoitaisiin kaduilla. Egypti on ihan hyvä esimerkki tästä. Ruotsi on huono esimerkki tästä. Ajatus siitä, että aina, kun asiat ei mene demokraattisessa valtiossa oman mielen mukaan, niin ruvetaan riehumaan tai harrastamaan kansalaistottelemattomuutta on aikalailla sairas. En ole mikään absoluuttinen demokratian kannattaja mutta tällaiseen järjestelyyn on tässä maassa sitouduttu. Asioiden tulisi edetä virallista tietä, eikä yksittäinen taho tai joukkio voi mitenkään ruveta itkupotkuraivoamaan, jos ei aina saa tahtoaan läpi. Demokratia on vähän kuin urheilu, välillä voitetaan ja välillä hävitään. Häviöille ei vaan voi mitään ja ne pitää hyväksyä.
Satunnaisia otoksia
Koska viime kirjoituksestani on niin pitkä aika ja kaikkea hölmöä on tässä välissä tapahtunut, niin käydään vielä läpi muutama tapaus, jotka jossain määrin liittyvät aiheeseen.
Keskustana Antti Kaikkonen sai tuomion vaalirahasotkuista. Perussuomalaiset luonnollisesti nostivat haloon asiasta ja muistuttivat Halla-ahon kohtalosta. Kimmo Tiilikainen kuitenkin puolustelee toveriaan:
Kaikkosen ja Halla-ahon tilanteessa on erona se, että Halla-aho sai tuomion rasismirikoksesta ja toimi samaan aikaan valiokunnan puheenjohtajana, joka käsittelee nimenomaan maahanmuuttoa ja sisäistä turvallisuutta. Näin ollen hänen tehtävänsä ja rikoksen välillä oli suuri yhteys. Sen sijaan Kaikkosen tehtävät Suomen EU-politiikassa ja suuressa valiokunnassa eivät ole missään tekemisissä hänen saamansa tuomion kanssaEU-politiikassa ei siis tehdä mitään vaalirahoituksia? Uskoo ken tahtoo. (Mitä tulee muuten sisäiseen turvallisuuteen ja uskonrauhan rikkomiseen, niin sanoisin, että parempi, että sisäinen turvallisuus ylittää taikauskon rauhan.)
Kehitysministeri Heidi Hautala jäi kiinni veronkierrosta teetettyään pimeän siivouskeikan. Pitkän katumisen ja pahoittelun jälkeen Hautala kuitenkin tajuaa, että hän ei oikein voi istua enää harmaata taloutta kitkevässä työryhmässä, mutta ministerin pallilta hän ei suostu lähtemään.Sinänsä harmi. Hautalalla olisi ainakin ollut kokemusta veronkierrosta ja hän olisi antanut hyvät kasvot harmaalle taloudelle. (Alla blogistin taiteellinen tulkinta tapauksesta)
En kovinkaan paljoa ihmettele, että rikollisuus on tässä maassa nousussa, kun päättäjät näyttävät esimerkkiä ja kehoittavat moiseen toimintaan.
-PYO
ps. Hiljaiseloa on vietetty, mutta mielessä on kyllä pyörinyt muutama asia, josta toivon mukaan kerkeän kirjoittamaan lähiaikoina.
Tunnisteet:
Anna Kontula,
Antti Kaikkonen,
Heidi Hautala,
laki,
Mika Niikko,
moraali,
Päivi Räsänen,
uskonto
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Käteiset Himaan -tutkimus
Longplay julkaisi tässä taannoin artikkelin, jossa kritisoitiin Filosofi Pekka Himasen tieteellisiä meriittejä, sekä tulevaisuusselonteon hankintapäätösmenettelyä. Hankintapäätös oli sillä tavalla erikoinen, että hanke-ehdotuksia ei kilpailutettu. Pääministeri Jyrki Katainen oli takapääpiruna hankkeen tilaamisessa ja veronmaksajien pussista tilaukseen käytettiin 700 000 euroa. Elokuussa valtioneuvoston kommentti oli seuraavanlainen:
Tiedettä on karkeasti ottaen kahdenlaista: havaintoihin perustuvaa ja päätelmiin perustuvaa. Ensimmäisessä tapauksessa tutkija tekee havaintoja (ts. mittauksia) ja tekee niistä päätelmiä. Toisessa tapauksessa aiemmista päätelmistä tehdään uusia päätelmiä esim. yhdistelemällä kaksi päätelmää.
Vertaisarvioinnissa joukko alan asiantuntijoita arvioi toisten tekemää tutkimusta. Mikäli tutkimus läpäisee seulan, niin se voidaan julkaista. Usein kuitenkin arvioijat tekevät parannusehdotuksia ja tutkimus julkaistaan vasta, kun se on korjattu. Arvion tekee usein 2-3 henkeä ja he arvioivat lähinnä kolmen mittarin kautta. 1. Tuottaako tutkimus uutta tietoa ja onko tutkimus kiintoisa/hyödyllinen? 2. Onko tulokset uskottavia ja oikein johdettuja? 3. Onko raportointi riittävän selkeää, perinpohjaista ja itsekriittistä?
Oman kokemuksen mukaan arvioijat eivät kuitenkaan välttämättä ole aina juuri kyseisen teeman asiantuntijoita, vaikka alan hallitsisivatkin. Arvioijien kommentit eroavat välillä kuin yö ja päivä. Toinen saattaa lytätä tutkimuksen, kun toinen sitä ylistää. Kaiken kukkuraksi itsestä tuntuu siltä, ettei kumpikaan oikein ymmärtänyt, mistä tutkimuksessa on kyse. Kritiikistä huolimatta vertaisarviointia käytetään tieteentekemisessä aktiivisesti.
Eri julkaisufoorumeilla on erilaiset arviointikriteerit ja laadukasta tiedettä pyritäänkin julkaisemaan laadukkailla foorumeilla. Tämän lisäksi eräs tieteen laadun mittari on julkaisuihin tehdyt viittaukset. Mitä enemmän tutkimukseen on viitattu sitä merkittävämpi se on.
Filosofi Esa Saarinen puolustaa Himasta. Saarinen toteaa suoraan, ettei Himasella todellakaan ole (paljoa) vertaisarvioituja artikkeleita. Saarinen kuitenkin toteaa, ettei niitä tarvita, jos julkaisuihin viitataan muuten. Himasen Hakkerietiikka-kirjaan onkin viitattu paljon. Filosofi Jukka Hankamäki on Saarisen kanssa osin samoilla linjoilla.
Kansainvälisiä julkaisukanavia on kuitenkin älyttömän monta. Jos uraa tekevä tutkija (ei siis vain harrastelija) ei saa minnekään vertailusta läpi yhtään tutkimustaan, niin kyllä se mielestäni kielii jostain. En todellakaan vaadi, että asiantuntijalla pitäisi olla aina vertaisarvioitua tutkimustulosta jokaisen kommenttinsa tueksi, mutta aika heikolla tieteellisellä pohjalla ollaan, jos omien aatosten tukena ei ole mitään, mikä läpäisee tieteellisen seulan. Epätieteellistä sylttyähän voi kuka tahansa suoltaa mielipiteidensä pohjalta. Kuten Panu Raatikainen toteaa, tieteellisyyttä ei voida mitata vain viittausten määrällä.
En todellakaan väitä, että kaikki nykyfilosofia olisi sontaa, mutta aika usein sitä joutuu pettymään, kun huippuja kuuntelee. Ainakin monilla filosofeilla on kuitenkin ammattitaitoa. He kyllä kykenevät kertomaan, kuka on ajatellut mitäkin milloinkin ja millaisiin johtopäätöksiin tai kysymyksiin hän on päätynyt. Pyörää ei todellakaan kannata ruveta keksimään uudestaan, joten on todella hyvä, että Suomestakin löytyy asiantuntijoita, jotka tietävät, mitä esim. millaista tulkintaa rikollisuuden luonteesta on aiemmin tehty.
Tutkimuksen hinta
Edellä mainitun tutkimuksen tekemiseen on osallistunut Himasen lisäksi kuusi muuta professoria. (En lähde tässä mitenkään käsittelemään Himasen professorin titteliä). Kokonaisuudessa projektin hinta on 800 000. Talouselämän uutisessa ihmetellään korkeita kustannuksia.
Ensinnäkin ulkomaiset osapuolet kustantakoot omat tutkimukset oman maansa rahoilla. Kaksi vuotiseen projektiin palkataan yksi väitöskirjan tekijä (palkka noin 2500e/kk) täyspäiväisesti,sekä yksi tutkijatohtori (palkka noin 3500e/kk) täyspäiväisesti, sekä huipputason proffa hallinnoimaan hommaa ja tuomaan kansainvälisiä kontakteja (palkka noin 6000e/kk). Jälkimmäiset eivät kuitenkaa ole kuin 20% projektissa mukana, joten heidän kuukausipalkkakustannukset olisivat (700e ja 1200e). Palkat perustuvat YPJ-taulukkoon (PDF). Kokonaiskustannusmallin takia saadaan kahden vuoden palkkakuluiksi siis 264 000euroa (käytin kertoimena kahta ja puolta). Tähän päälle sitten ulkomaanmatkat n. 2500e per henki per viikon matka (tässä toki riippuu, että lennetäänkö amerikkaan vai eurooppaan). Ajatellaanpa, että koko kööri tapaisi ulkomaisia kontakteja kaksi kertaa. 15 000e lisää. Juokseviin kuluihin (esim. kirjahankinnat, pienet kotimaan matkat, tarjoilut, painatuskulut yms.) voisi varata vaikka tonnin. Kokonaissummaksi tulisi siis 280 000e, ja siitäkin voidaan vielä nipistää monin osin ilman, että lopputulos heikentyisi merkittävästi.
Kaikenkaikkiaan voisi siis todeta, että tehty hankita on julmetun kallis. Himasen projektin välituotoksesta, Sinistä kirjasta (PDF), voi jokainen tarkastella tutkimuksen laatua. Vuoden työpanoksen jälkeen sanoisin, että mitään supermullistavaa ryhmä ei ole saanut aikaan. Pikaisella selauksella nollatutkimuksesta ei kuitenkaan mielestäni ole kyse, sillä teokseen on koottu oleellisia osia monista tutkimuksista. Jäsentely on mitä on ja konkreettiset toiminta löytynee varmaankin vasta lopullisesta raportista. En lyttää teosta, mutta olisi tuon varmasti halvemmallakin saanut aikaiseksi.
Hankintapäätös
Pääministeri Katainen selvensi hiihtolomansa jälkeen, miten homma meni (kannattaa katsoa oheinen video). Katainen ja Himanen tapasivat. Tapaamisen aikana Katainen totesi, että tarttettais tulevaisuusselvitys ja Himanen totesi, että olenkin juuri kokoamassa tutkijaporukkaa, joka tekee jotain sinne päin. Tämän jälkeen päätettiin lyödä ideat yhteen. Tämä on mielestäni hyvä juttu. Katainen teetättää tulevaisuusselvityksen ja sen jälkeen molempien tuloksia käydään yhdessä läpi seminaarissa. Huono idea on se, että tulevaisuusselvitys muotoillaan sellaiseksi, että se sopii tutkijan teemoihin, joka sattumalta oli kyseisellä hetkellä paikalla.
Seuraava askel olikin, että Himanen ja Katainen menivät tapaamaan rahoittajia. Suomesta löytyy varmaan 80 000 tutkijaa, jotka mielellään menisivät pääministerin kanssa anelemaan rahoja tutkimukselleen. Ymmärrän hyvin, että Suomen Akatemian, Sitran ja TEKESin edustajat tunsivat itsensä painostetuksi tällaisessa tilanteessa. Videon alussa Katainen toteaa, että rahoittajat tekevät omat päätöksensä. Tässä mielestäni pääministeri on oikeassa. On olemassa virkakoneisto ja menettelytavat. Ei rahoituspäätöksestä voida poiketa vain sen takia, että rahoitusta hakee ministerin kaveri.
Epäselvää tapauksen selvittelee oikeuskansleri. Pahoin pelkään, että lopuksi todetaan, että nyt kävi näin, eikä mitään laitonta ole tapahtunut, jonka jälkeen asiasta ei puhuta ennen seuraavaa identtistä tapausta. Toivon, että asia otettaisiin kunnolla pihteihin ja järjestelyjä muutettaisiin, ettei moista pääsisi enää uudestaan tapahtumaan. Toivon myös, että media ottaisi syyniin muutkin hieman epäilyttävät tutkimusprojektit. Kataisenkin tulisi mennä itseensä ja todeta, että ehkä järjestelyt eivät olleet tällä kertaa kaikkein tasapuoleisimmat, eikä sysätä kaikkea vastuuta rahoittajien niskaan.
Loppuun pieni sitaatti tuosta Sinisestä kirjasta (s.32, lihavointi minun).
Hankintailmoituksessa perustellaan, ettei tutkimushanketta ollut syytä kilpailuttaa, sillä hyöty siitä ei koidu pelkästään hankintayksikölle, vaan kaikille osapuolille.Mitä enemmän asiaa on vatvottu, sitä enemmän epäselvyyksiä on tullut vastaan. Viime viikolla valtioneuvoston tiedottessa todettiin seuraavaa:
Valtioneuvoston kanslia katsoo, ettei tutkimushanke kuulu hankintalain soveltamisalaan eikä sitä siksi ole ole ollut tarve kilpailuttaa hankintalaissa säädetyssä järjestyksessä.Kaiken kukkuraksi valtioneuvoston pääsihteeri Pekka Lindroos laukoo:
Huvittavaa, että asia on jälleen nostettu esille. Haaveeni olisi, että puhuttaisiin mieluummin Suomen tulevaisuudesta, jossa on vielä paljon tekemistä.En millään näe, mikä tässä on nyt niin huvittavaa. Suomen tulevaisuudesta puhumisen voisi vaikka aloittaa tämänkaltaisista epäselvistä korruption siemenistä. Aloitetaan kuitenkin tieteentekemisestä yleensä.
Tiedettä on karkeasti ottaen kahdenlaista: havaintoihin perustuvaa ja päätelmiin perustuvaa. Ensimmäisessä tapauksessa tutkija tekee havaintoja (ts. mittauksia) ja tekee niistä päätelmiä. Toisessa tapauksessa aiemmista päätelmistä tehdään uusia päätelmiä esim. yhdistelemällä kaksi päätelmää.
Vertaisarvioinnissa joukko alan asiantuntijoita arvioi toisten tekemää tutkimusta. Mikäli tutkimus läpäisee seulan, niin se voidaan julkaista. Usein kuitenkin arvioijat tekevät parannusehdotuksia ja tutkimus julkaistaan vasta, kun se on korjattu. Arvion tekee usein 2-3 henkeä ja he arvioivat lähinnä kolmen mittarin kautta. 1. Tuottaako tutkimus uutta tietoa ja onko tutkimus kiintoisa/hyödyllinen? 2. Onko tulokset uskottavia ja oikein johdettuja? 3. Onko raportointi riittävän selkeää, perinpohjaista ja itsekriittistä?
Oman kokemuksen mukaan arvioijat eivät kuitenkaan välttämättä ole aina juuri kyseisen teeman asiantuntijoita, vaikka alan hallitsisivatkin. Arvioijien kommentit eroavat välillä kuin yö ja päivä. Toinen saattaa lytätä tutkimuksen, kun toinen sitä ylistää. Kaiken kukkuraksi itsestä tuntuu siltä, ettei kumpikaan oikein ymmärtänyt, mistä tutkimuksessa on kyse. Kritiikistä huolimatta vertaisarviointia käytetään tieteentekemisessä aktiivisesti.
Eri julkaisufoorumeilla on erilaiset arviointikriteerit ja laadukasta tiedettä pyritäänkin julkaisemaan laadukkailla foorumeilla. Tämän lisäksi eräs tieteen laadun mittari on julkaisuihin tehdyt viittaukset. Mitä enemmän tutkimukseen on viitattu sitä merkittävämpi se on.
Filosofi Esa Saarinen puolustaa Himasta. Saarinen toteaa suoraan, ettei Himasella todellakaan ole (paljoa) vertaisarvioituja artikkeleita. Saarinen kuitenkin toteaa, ettei niitä tarvita, jos julkaisuihin viitataan muuten. Himasen Hakkerietiikka-kirjaan onkin viitattu paljon. Filosofi Jukka Hankamäki on Saarisen kanssa osin samoilla linjoilla.
Jokainen referéen asemassa oleva henkilö on automaattisesti internatsi, sillä kyseiseen asemaan päätyäkseen on kannatettava näkemystä, jonka mukaisesti filosofia pitää alistaa kansainvälisille julkaisuihanteille ja angloamerikkalaiselle kieli-imperialismille.
Itse en tarvitse kansainvälistä vertaisarviointia mihinkään, sillä kansainvälinen tiedeyhteisö on juuri sellainen niittosilppuri, jonka tuottama rehu soveltuu vain mokuttajien nautittavaksi tai suoraan kompostoitavaksi.Kun kyseessä on ns. pehmeät tieteet, niin on suurena riskinä, että tieteellisten tulosten sekaan eksyy joukko omia mielipiteitä, joilla ei ole pohjaa. Olen pitkään epäillyt, että Suomessa tiettyjen alojen kohdalla tieteellinen piiri on pieni. Jos merkittävissä asemassa olevat edustavat tiettyä aatemaailmaa, niin kriittisiä tuloksia voi olla hyvinkin vaikea saada läpi. Tässä mielessä arvostan kansainvälisiä julkaisuja, koska niihin ei mahdu niin paljoa subjektiivisuutta. Tosin, kuten Hankamäki yllä toteaa, ei kansainvälistä tiedeyhteisöä (jostain syystä) kiinnosta pienen kummallista kieltä puhuvan maan asiat.
Kansainvälisiä julkaisukanavia on kuitenkin älyttömän monta. Jos uraa tekevä tutkija (ei siis vain harrastelija) ei saa minnekään vertailusta läpi yhtään tutkimustaan, niin kyllä se mielestäni kielii jostain. En todellakaan vaadi, että asiantuntijalla pitäisi olla aina vertaisarvioitua tutkimustulosta jokaisen kommenttinsa tueksi, mutta aika heikolla tieteellisellä pohjalla ollaan, jos omien aatosten tukena ei ole mitään, mikä läpäisee tieteellisen seulan. Epätieteellistä sylttyähän voi kuka tahansa suoltaa mielipiteidensä pohjalta. Kuten Panu Raatikainen toteaa, tieteellisyyttä ei voida mitata vain viittausten määrällä.
Nythän on kuitenkin niin, että se, miten paljon julkaisuun viitataan, ei tietenkään kerro mitään julkaisun tieteellisyydestä. Esimerkiksi Tolkienin Taru sormusten herrasta saa melkein 1000 viittausta, ja esim. Hitlerin Taisteluni yli 1600 viittausta. Saarisen logiikalla ne ilmeisesti sitten ovat varsinaista huipputason tieteellistä tutkimusta...Arvostan kyllä pehmeitä tieteitä suuresti, ainakin niin kauan, kun tiedettä tehdään tieteenä, eikä esim. propagandana. Ihastelen antiikin Kreikan filosofeja, jotka pohtivat oikeasti mielenkiintoisia asioita ja suurella taidolla (vaikkakin monet asiat pääteltiin ihan päin honkia). Ajattelu oli jossain määrin systemaattista ja useat filosofit olivat huippuasiantuntijoita myös esim. matematiikan alalla. Mel Brooksin Mieletön Maailman Historia -elokuvassa lavafilosofiin viitattiin termillä ammattimainen paskanjauhaja. Jossain vaiheessa suurista ajattelijoista on tullut pieniä ajattelijoita ja suuria puhujia.
En todellakaan väitä, että kaikki nykyfilosofia olisi sontaa, mutta aika usein sitä joutuu pettymään, kun huippuja kuuntelee. Ainakin monilla filosofeilla on kuitenkin ammattitaitoa. He kyllä kykenevät kertomaan, kuka on ajatellut mitäkin milloinkin ja millaisiin johtopäätöksiin tai kysymyksiin hän on päätynyt. Pyörää ei todellakaan kannata ruveta keksimään uudestaan, joten on todella hyvä, että Suomestakin löytyy asiantuntijoita, jotka tietävät, mitä esim. millaista tulkintaa rikollisuuden luonteesta on aiemmin tehty.
Tutkimuksen hinta
Edellä mainitun tutkimuksen tekemiseen on osallistunut Himasen lisäksi kuusi muuta professoria. (En lähde tässä mitenkään käsittelemään Himasen professorin titteliä). Kokonaisuudessa projektin hinta on 800 000. Talouselämän uutisessa ihmetellään korkeita kustannuksia.
Kustannukset kattavat varsinaisen työn lisäksi kymmenien tuhansien eurojen edestä majoitusta ja bisnesluokan lentoja tutkimusryhmän jäsenille.Vertailun vuoksi esimerkiksi työterveyslaitoksen ehdotelmien hintaluokat olivat 80 000 - 132 000 euroa. Netissä on liikkunut joitain laskelmia siitä, miten tuon olisi voinut toteuttaa yliopistotutkimuksena. Monet näistä on kuitenkin laskettu rutkasti alakanttiin, joten tässäpä eräs ehdotelma:
Kuluja syntyy myös ”huippufoorumien” ja ”kansainvälisten workshopien” järjestämisestä.
Ensinnäkin ulkomaiset osapuolet kustantakoot omat tutkimukset oman maansa rahoilla. Kaksi vuotiseen projektiin palkataan yksi väitöskirjan tekijä (palkka noin 2500e/kk) täyspäiväisesti,sekä yksi tutkijatohtori (palkka noin 3500e/kk) täyspäiväisesti, sekä huipputason proffa hallinnoimaan hommaa ja tuomaan kansainvälisiä kontakteja (palkka noin 6000e/kk). Jälkimmäiset eivät kuitenkaa ole kuin 20% projektissa mukana, joten heidän kuukausipalkkakustannukset olisivat (700e ja 1200e). Palkat perustuvat YPJ-taulukkoon (PDF). Kokonaiskustannusmallin takia saadaan kahden vuoden palkkakuluiksi siis 264 000euroa (käytin kertoimena kahta ja puolta). Tähän päälle sitten ulkomaanmatkat n. 2500e per henki per viikon matka (tässä toki riippuu, että lennetäänkö amerikkaan vai eurooppaan). Ajatellaanpa, että koko kööri tapaisi ulkomaisia kontakteja kaksi kertaa. 15 000e lisää. Juokseviin kuluihin (esim. kirjahankinnat, pienet kotimaan matkat, tarjoilut, painatuskulut yms.) voisi varata vaikka tonnin. Kokonaissummaksi tulisi siis 280 000e, ja siitäkin voidaan vielä nipistää monin osin ilman, että lopputulos heikentyisi merkittävästi.
Kaikenkaikkiaan voisi siis todeta, että tehty hankita on julmetun kallis. Himasen projektin välituotoksesta, Sinistä kirjasta (PDF), voi jokainen tarkastella tutkimuksen laatua. Vuoden työpanoksen jälkeen sanoisin, että mitään supermullistavaa ryhmä ei ole saanut aikaan. Pikaisella selauksella nollatutkimuksesta ei kuitenkaan mielestäni ole kyse, sillä teokseen on koottu oleellisia osia monista tutkimuksista. Jäsentely on mitä on ja konkreettiset toiminta löytynee varmaankin vasta lopullisesta raportista. En lyttää teosta, mutta olisi tuon varmasti halvemmallakin saanut aikaiseksi.
Hankintapäätös
Pääministeri Katainen selvensi hiihtolomansa jälkeen, miten homma meni (kannattaa katsoa oheinen video). Katainen ja Himanen tapasivat. Tapaamisen aikana Katainen totesi, että tarttettais tulevaisuusselvitys ja Himanen totesi, että olenkin juuri kokoamassa tutkijaporukkaa, joka tekee jotain sinne päin. Tämän jälkeen päätettiin lyödä ideat yhteen. Tämä on mielestäni hyvä juttu. Katainen teetättää tulevaisuusselvityksen ja sen jälkeen molempien tuloksia käydään yhdessä läpi seminaarissa. Huono idea on se, että tulevaisuusselvitys muotoillaan sellaiseksi, että se sopii tutkijan teemoihin, joka sattumalta oli kyseisellä hetkellä paikalla.
Seuraava askel olikin, että Himanen ja Katainen menivät tapaamaan rahoittajia. Suomesta löytyy varmaan 80 000 tutkijaa, jotka mielellään menisivät pääministerin kanssa anelemaan rahoja tutkimukselleen. Ymmärrän hyvin, että Suomen Akatemian, Sitran ja TEKESin edustajat tunsivat itsensä painostetuksi tällaisessa tilanteessa. Videon alussa Katainen toteaa, että rahoittajat tekevät omat päätöksensä. Tässä mielestäni pääministeri on oikeassa. On olemassa virkakoneisto ja menettelytavat. Ei rahoituspäätöksestä voida poiketa vain sen takia, että rahoitusta hakee ministerin kaveri.
Epäselvää tapauksen selvittelee oikeuskansleri. Pahoin pelkään, että lopuksi todetaan, että nyt kävi näin, eikä mitään laitonta ole tapahtunut, jonka jälkeen asiasta ei puhuta ennen seuraavaa identtistä tapausta. Toivon, että asia otettaisiin kunnolla pihteihin ja järjestelyjä muutettaisiin, ettei moista pääsisi enää uudestaan tapahtumaan. Toivon myös, että media ottaisi syyniin muutkin hieman epäilyttävät tutkimusprojektit. Kataisenkin tulisi mennä itseensä ja todeta, että ehkä järjestelyt eivät olleet tällä kertaa kaikkein tasapuoleisimmat, eikä sysätä kaikkea vastuuta rahoittajien niskaan.
Loppuun pieni sitaatti tuosta Sinisestä kirjasta (s.32, lihavointi minun).
Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jota johtavista periaatteista ihmiset voivat olla yhtä mieltä tietämättä missä asemassa itse tulevat siinä elämään: esimerkiksi tietämättä sosiaalista, taloudellista jne. asemaansa. Tältä perustalta oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan kuuluu mm. yhtäläisten mahdollisuuksien periaate.-PYO
Tunnisteet:
byrokratia,
Esa Saarinen,
etiikka,
hyvinvointivaltio,
Jyrki Katainen,
kilpailutus,
korruptio,
Pekka Himanen,
raha,
tasa-arvo,
tiede,
tutkimus
perjantai 1. helmikuuta 2013
Sananvapaus ja ääriterrori
Li Andersson, Mikael Brunila ja Dan Koivulaakso ova pukanneet ulos kirjan Äärioikeisto Suomessa. Kirjan julkaisutilaisuudessa Jyväskylässä sattui hyökkäys, jonka tiimoilta yhtä henkilöä puukotettiin. Tapahtumasta nousi hirmuinen älämölö. Sosiaalinen media rupesi tulvimaan kommentteja ja poliittiset tahotkin esittivät mielipiteitään.
Koska tapauksen tutkiminen on kesken, niin en itse tapausta rupea ruotimaan sen enempää. Tietojen tarkentuessa äärioikeistolaisten puukkohyökkäys on muuttunut nujakaksi, jossa toisella osapuolella on ehkä äärioikeistotausta. Mielenkiinnolla odotan tietoja siitä, miksi epävirallinen järjestyksen valvoja oli aseistunut ja esti ihmisten pääsyn julkiseen tilaan. Positiivisinta tapauksessa on se, että vammat kuulemma hoituvat ihan tikeillä.
Kiinnostukseni tällä kertaa kuitenkin koskee tapauksesta nousseita kommentteja. Jätän Alexander Stubbin twiittauksen kommentoinnin tältä kertaa vähemmälle. Lyhyesti voisin kuitenkin todeta, että kaikenlainen ääritoiminta on syvältä ja siihen liittyvä terrori ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Koen häpeää, sillä ystäväpiiristäni löytyy henkilöitä, jotka väheksyvät oman viiteryhmänsä ääripään kusipäätoimintaa ja rivien välistä tulkitsen, että he hyväksyvät väkivaltaisen käytöksen ideologian edistämiseksi. Yäk.
Perussuomalaisten Juho Eerolan kommentti lienee kaikkein mauttomin tähän mennessä. Eerola epäilee, että henkilön selkään puukotus olisikin ollut kirjan kirjoittajien suunnittelema mainostempaus. Eerola myös tarjoaa ohjeita siitä, miten kannattaisi vastaavaisuudessa käyttäytyä, jotta tällaisilta tempauksilta vältyttäisiin.
Keskustan Juha Sipilän kommentti lienee taasen se kaikkein maukkain. Sipilä siteeraakin Urkkia:
Paavo Arhinmäki kommentoi
Mutta hetkinen!!!
Mitä tapahtuikaan alle puoli vuotta sitten? Kirjoitin tuolloin tapauksesta, jossa eräs taho esitti kritiikkiä ryhmästä, ryhmä tuohtui ja harrasti väkivaltaa. Tapaus johti neljän ihmisen kuolemaan. Kyseessä oli siis muhammed-video, josta muslimi-islamisti-nuoriso veti herneen nenäänsä ja teurasti mm. yhdysvaltojen suurlähettilään. Tuolloinkin sananvapaus nostettiin tapetille, mutta ääni kellossa oli aivan toisenlainen. Palautetaanpa mieliin muutama kommentti ja pohditaan niiden valossa naurettavaa ajatusta, että Andersson et al. olisi vastuussa puukotuksesta, koska heidän kirjansa loukkasi äärioikeistolaisia. Olisiko kirjan julkaisu pitänyt kieltää? (Vinkki: korvaa sana video sanalla kirja)
Johanna Korhonen, toimittaja
Jotta kenellekään ei jää epäselväksi, en millään tavoin vastusta em. kirjan julkaisua.
Kerrataanpa vielä: Sananvapautta tulee vaalia yli rajojen ja ääriterrori tulee tuomita, niin oikealta kuin vasemmaltakin. Kummelihahmot pysykööt fiktion puolella.
-PYO
ps. Hetken mietin, että enkö koskaan voi kirjoittaa mistään positiivisesta aiheesta. Onneksi mieleeni kuitenkin tuli tapaus viime vuoden puolelta, joka mielestäni edustaa esimerkillisesti sitä rakentavaa keskustelukulttuuria, jota politiikkaan kaivataan. Paussini takia tuo jäi kommentoimatta aiemmin, joten sopikoot tähän väliin. Joulu meni jo, mutta toivotan rauhaa silti.
Koska tapauksen tutkiminen on kesken, niin en itse tapausta rupea ruotimaan sen enempää. Tietojen tarkentuessa äärioikeistolaisten puukkohyökkäys on muuttunut nujakaksi, jossa toisella osapuolella on ehkä äärioikeistotausta. Mielenkiinnolla odotan tietoja siitä, miksi epävirallinen järjestyksen valvoja oli aseistunut ja esti ihmisten pääsyn julkiseen tilaan. Positiivisinta tapauksessa on se, että vammat kuulemma hoituvat ihan tikeillä.
Kiinnostukseni tällä kertaa kuitenkin koskee tapauksesta nousseita kommentteja. Jätän Alexander Stubbin twiittauksen kommentoinnin tältä kertaa vähemmälle. Lyhyesti voisin kuitenkin todeta, että kaikenlainen ääritoiminta on syvältä ja siihen liittyvä terrori ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Koen häpeää, sillä ystäväpiiristäni löytyy henkilöitä, jotka väheksyvät oman viiteryhmänsä ääripään kusipäätoimintaa ja rivien välistä tulkitsen, että he hyväksyvät väkivaltaisen käytöksen ideologian edistämiseksi. Yäk.
Perussuomalaisten Juho Eerolan kommentti lienee kaikkein mauttomin tähän mennessä. Eerola epäilee, että henkilön selkään puukotus olisikin ollut kirjan kirjoittajien suunnittelema mainostempaus. Eerola myös tarjoaa ohjeita siitä, miten kannattaisi vastaavaisuudessa käyttäytyä, jotta tällaisilta tempauksilta vältyttäisiin.
Asiallisesti muiden ihmisten joukossa jonotetaan, käyttäydytään asiallisesti. Ei millään omalla rymyjengillä, hakata ovia ja riehuta siellä.Ymmärrän hyvin, että mainostempaus-möläytys saa kritiikkiä osakseen, mutta en kyllä tajua, miksi myös käytöstapaohjeistusta on kritisoitu.
- Nyt he tulivat kuin mitkäkin Kummeli-hahmot sinne
Keskustan Juha Sipilän kommentti lienee taasen se kaikkein maukkain. Sipilä siteeraakin Urkkia:
turvallisuus ei ole aidan panemista vaan oven avaamistaTässä olisi monelle funtsimisen aihetta. Sen sijaan, että syytellään toisia tai puolustellaan 'omia', niin niin voisi hieman pohtia, miten asiaa voisi edistää yhdessä.
Paavo Arhinmäki kommentoi
Suomi ei saa ajautua tilanteeseen, jossa äärioikeisto pystyy häiriköinnillä ja pahoinpitelyillä estämään demokratian ja avoimen yhteiskunnan toteutumisen.Jyrki Katainen on melko samoilla linjoilla
Sananvapaus ja kokoontumisvapaus ovat avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan ehdottomia edellytyksiä, ja nämä oikeudet ovat loukkaamattomiaOlisi mielenkiintoista kuulla, suhtautuuko Arhinmäki myös äärivasemmiston häiriköintiin samalla kriittisyydellä. Kataisen kommenttiin sananvapaudesta yhdyn kyllä. Jos joku taho esittää kritiikkiä ryhmästä, niin ryhmällä on kyllä oikeus tuohtua, mutta ei ruveta pahoinpitelemään ihmisiä.
Mutta hetkinen!!!
Mitä tapahtuikaan alle puoli vuotta sitten? Kirjoitin tuolloin tapauksesta, jossa eräs taho esitti kritiikkiä ryhmästä, ryhmä tuohtui ja harrasti väkivaltaa. Tapaus johti neljän ihmisen kuolemaan. Kyseessä oli siis muhammed-video, josta muslimi-islamisti-nuoriso veti herneen nenäänsä ja teurasti mm. yhdysvaltojen suurlähettilään. Tuolloinkin sananvapaus nostettiin tapetille, mutta ääni kellossa oli aivan toisenlainen. Palautetaanpa mieliin muutama kommentti ja pohditaan niiden valossa naurettavaa ajatusta, että Andersson et al. olisi vastuussa puukotuksesta, koska heidän kirjansa loukkasi äärioikeistolaisia. Olisiko kirjan julkaisu pitänyt kieltää? (Vinkki: korvaa sana video sanalla kirja)
Johanna Korhonen, toimittaja
Sananvapaus on tärkeä arvo, mutta niin on myös hengissä pysyminen. Jos videon poistaminen näkyvistä pelastaa henkiä, se on oikea ratkaisu. Lisäksi tarvitaan runsaasti vuorovaikutusta ja toimintatapojen kohentamista puolin ja toisin.Jari Sarasvuo, yritysvalmentaja
Sananvapaus on tärkeä oikeus, mutta ihmishenki ja rauha ovat vielä suurempia arvoja.Kari Uusikylä, professori
Ei kai näin itsestään selvää asiaa tarvitse perustella, kun tietää, mitä seurauksia video on aiheuttanut.Ehkäpä suurin ero lienee siinä, että muhammed-video oli tarkoitettu loukkaavaksi ja provosoivaksi, mutta äärioikeisto-kirja ei. Kirjaa en ole lukenut (enkä sen puoleen ole videotakaan nähnyt), mutta uskoisin, että Koivulaakso ei ole niitä kaikkein objektiivisimpia tulkitsijoita. Myös kirjan esittely vaikuttaa melko leimaavalta ja provosoivalta mm. 'maallistuneita' Perussuomalaisia kohtaan.
Jotta kenellekään ei jää epäselväksi, en millään tavoin vastusta em. kirjan julkaisua.
Koivulaakson mukaan hänen ja hänen kollegoidensa tilaisuuksiin keskittynyt väkivalta johtuu siitä, että äärioikeiston uhkailujen vuoksi kukaan muu ei nykyisin suostu puhumaan aiheesta julkisesti.Pikainen Googlehaku ei paljasta kovin montaa nimeä, joka puhuisi avoimesti äärivasemmistosta. Mistähän lie johtuu?
- En tiedä oikeastaan ketään muuta Suomessa meidän lisäksemme, kuka on näistä asioista puhunut julkisesti.
Kerrataanpa vielä: Sananvapautta tulee vaalia yli rajojen ja ääriterrori tulee tuomita, niin oikealta kuin vasemmaltakin. Kummelihahmot pysykööt fiktion puolella.
-PYO
ps. Hetken mietin, että enkö koskaan voi kirjoittaa mistään positiivisesta aiheesta. Onneksi mieleeni kuitenkin tuli tapaus viime vuoden puolelta, joka mielestäni edustaa esimerkillisesti sitä rakentavaa keskustelukulttuuria, jota politiikkaan kaivataan. Paussini takia tuo jäi kommentoimatta aiemmin, joten sopikoot tähän väliin. Joulu meni jo, mutta toivotan rauhaa silti.
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Kuinka toimia rasismia vastaan?
En ole kuollut, olen vain viettänyt hieman hiljaiseloa. Kolmen kuukauden aikana maailmassa on tapahtunut kaikenlaista jännää (merkittävimpänä varmaan Maya-kalenterin ennustama maailmanloppu), mutta valitettavasti kaikkea en nyt ehdi käsittelemään.
Melkoisen myöhään tartun tähän aiheeseen, eikä välttämättä tätä enää kannattaisi nostaa pinnalle, mutta toisaalta onpahan tunnekuohut nyt tasaantuneet ja voidaan taas harkita asioita terveellä järjellä. Aihe on siis toimittaja-kirjailija Umayya Abu-Hannan kirjailijapuheenvuoro hänen Suomessa kokemastaan rasismista. Tiivistettynä kirjoituksessa tuodaan esille se, että suomalaiset ovat rasistista väkeä ja Abu-Hanna on nyt superonnellinen asuessaan tummaihoisen tyttärensä kanssa monikulttuurisessa Hollannissa. Kokemastaan rasismista Abu-Hanna nostaa esille seuraavan tarinan:
Abu-Hannan kirjoitus luonnollisesti nostatti suuren kommentti ja vastakommenttivyöryn. Freelancetoimittaja Wali Hashi kirjoituksessaan yhtyy Abu-Hannan rasismikokemuksiin, mutta toisaalta osaa myös olla kiitollinen monista asioista. Hashi päättää kirjoituksensa aivan erilaisella asenteella kuin Abu-Hanna
Oonan kommentti kuitenkin jatkuu: Rasismiin ei voi olla törmäämättä ympärillään. Itse kuljen päivittäin suuressa kaupungissa julkisilla ja pidän itseäni huomattavasti keskivertoa tarkkavaisempana. Usein huomaan asioita, joita muilta jää huomaamatta. Asun seudulla, jossa asustaa suuri määrä värikästä sakkia. Somaleita, intialaisia, kaakkois-aasian väkeä, venäläisiä ja lähi-idän asukkeja. Kutsuttakoon heitä loppukirjoituksen ajan virheellisesti maahanmuuttajiksi, vaikka uskoisin, että ainakin osa on syntyperäisiä suomalaisia. Tästä huolimatta en ole julkisessa liikenteessä rasismia havainnut. Pinnisteltyäni mieleeni tuli vain yksi tapaus.
Kuten Abu-Hannakin totesi suomalaisuuteen ei kuulu, että bussissa istutaan toisen viereen. Sivumennen voisin kyllä huomauttaa, että suomalaiset miehet (minut mukaanlukien) eivät ole sieltä pienimmästä päästä ja bussin istuinpaikat ovat melkoisen ahtaita varsinkin, jos sattuu olemaan tavaraa enemmälti mukana. Istuin bussin etuosassa, koska bussi oli melko täysi. Ohitseni käveli vanhempi pariskunta. Mies istahti jonnekin ja mummeli palasi hetken päästä takaisin bussin etuosaan ja istahti viereeni. "Piti tulla tähän istumaan, kun en uskaltanut tuon mustan miehen viereen istumaan." Katsoin olkani yli ja bussin ainoa tyhjä paikka oli tosiaan siististipukeutuneen afrikkalaisen näköisen miehen vieressä. En tiedä oli mies loukkaantunut, mutta minua tapaus lähinnä vain huvitti.
Arkitehtikin kommentoi
Luonnollisesti itse en huutele pikkulapsille "neekeri" tai aikuisille "rättipääterroristi". Kysymykseni kuuluukin, mitä minä voin konkreettisesti tehdä rasistisen käytöksen lopettamiseksi?
Otetaanpa esimerkiksi tuo Abu-Hannan mainitsema mummo-case. JOS olisin ollut paikalla, mitä minun olisi pitänyt tehdä?
1) Tönäistä mummo junan alle?
2) Soittaa poliisi paikalle?
3) Ottaa taskusta muistio ja pitää mummolle rasisminvastainen luento?
4) Haistattaa mummolle paskat?
5) Huutaa "Lopeta!"
Ensimmäinen vaihtoehto ei tietenkään ole mitenkään sovelias, vaikka rivien välistä tulkitsen, että se olisi Abu-Hannalle mieluisa. Koska rikoksen merkit eivät täyty, niin poliisin paikalle soittaminen on turhaa. Loput kolme vaihtoehtoa ovat aika samankaltaisia. Todennäköisesti reaktioni olisi jokin näiden hybridi. Tästä taas päästään toiseen kysymykseen. Abu-Hanna on palkittu kirjailija ja toimittaja. Hän hallitsee suomen kielen hyvin, mahdollisesti paremmin kuin minä. Hän on aikuinen ihminen. Eikö hän itse kykene verbaalisesti puolustamaan itseään rasistisia solvauksia vastaan? Varmasti hänelle tulisi parempi mieli, jos hän vastaisi herjoihin sen verran nasevalla ja ironisella kommentilla, että rasisti menisi hiljaiseksi.
Kaiken kaikkiaan tilanne on se, että maailma on täynnä kusipäitä. Toisia kiusataan sen takia, kun he ovat läskeä, rumia, pieniä, tyhmiä, köyhiä tai muuten 'erilaisia'. Toisia kiusataan sen takia, että ovat tummia, lesboja, Jehovan todistajia, tykkimiehiä tai Twilight-faneja. Elämä on. Tietty määrä vittuilua nyt vain tulee sietää. Sellaista on elää yhteiskunnassa. Kaikki eivät voi olla niin mukavia kuin voisi toivoa. Jos minulta kysyttäisiin, niin rosvoamiset, pahoinpitelyt, yleinen häiriköinti yms. voisi loppua. Mutta näin ei vain käy. Yhteisössä on voimaa. Joukolla voidaan vastustaa tiettyjä asioita, mutta parasta olisi kuitenkin aloittaa itsestään.
Osa on sitä mieltä, että suomalaisten tulisi vastustaa enemmän rasismia. Kiva ajatus, mutta miten tämä toimii käytännössä. On muutenkin aika ylimielistä suhtautua asioihin siten, että kyllä minä rasismia vasustan, mutta nuo kaikki muut ovat niin välinpitämättömiä. On heidän syy, että täällä on niin ikävää. Ja paskat! On tasan kusipäiden syy, että täällä on ikävää. Jos on ongelmia, niin turha syyttää jotain kolmatta siitä, ettei hän tee asialle mitään, Tässä mielessä hatunnosto Hashille, joka ei aio taipua kusipäiden edessä. En kuitenkaan nosta hattua korkealle, sillä Hashi nostaa esille joukon kysymyksiä (joita ilmeisesti hän pitää rasistisena käytöksenä)
Esitänkin siis kysymykseni uudestaan ja toivon, että saan rakentavia ehdotuksia siitä, mitä konkreettisella tasolla kannattaisi tehdä. Kuinka tällainen tavallinen taapero voi toimia rasismia vastaan?
-PYO
Edit 1.2.2013: Nyt on kyllä ihan pakko linkittää tiedemiehen kirjoitus samasta aiheesta myös tähän yhteyteen.
Melkoisen myöhään tartun tähän aiheeseen, eikä välttämättä tätä enää kannattaisi nostaa pinnalle, mutta toisaalta onpahan tunnekuohut nyt tasaantuneet ja voidaan taas harkita asioita terveellä järjellä. Aihe on siis toimittaja-kirjailija Umayya Abu-Hannan kirjailijapuheenvuoro hänen Suomessa kokemastaan rasismista. Tiivistettynä kirjoituksessa tuodaan esille se, että suomalaiset ovat rasistista väkeä ja Abu-Hanna on nyt superonnellinen asuessaan tummaihoisen tyttärensä kanssa monikulttuurisessa Hollannissa. Kokemastaan rasismista Abu-Hanna nostaa esille seuraavan tarinan:
Adoptiotyttäreni on zulu ja syntynyt Johannesburgissa Etelä-Afrikassa. Kun hän oli vuoden vanha ja istui tutti suussa vaunuissa, odotimme Helsingissä metroa. Noin 80-vuotias mummo käveli suoraan vauvan eteen ja huusi: "Saatanan neekeri!" [...] Mummo ei ollut mielenvikainen eikä kännissä, vaan aivan tavallinen vanha ihminen, jonka olisi voinut pienellä tönäisyllä työntää metron alle.Abu-Hanna on kokenut rasismia kolmekymmentä vuotta.Tekstissä ei mainita väkivaltaa, mutta nimittelyä hän on joutunut kohtaamaan. Eräästä raistisesta kohtauksesta on kirjoitettu aiemminkin.
Abu-Hannan kirjoitus luonnollisesti nostatti suuren kommentti ja vastakommenttivyöryn. Freelancetoimittaja Wali Hashi kirjoituksessaan yhtyy Abu-Hannan rasismikokemuksiin, mutta toisaalta osaa myös olla kiitollinen monista asioista. Hashi päättää kirjoituksensa aivan erilaisella asenteella kuin Abu-Hanna
Olen musta mies, somali, muslimi, pakolainen ja ennen kaikkea turkulainen, enkä ole lähiaikoina lähdössä mihinkään.Merkittävin kriittinen kannanotto taitaa olla Ulla Appelsinin kommentti, jossa hän kritisoi Abu-Hannan valikoivaa muistia Suomessa tapahtuneista asioista ja kiitollisuuden puutetta.
Abu-Hanna on saanut Suomessa mm. Kansanvalistusseuran palkinnon, Vuoden Kristiina -palkinnon, opetusministeriön Suomi-palkinnon ja Bonnierin suuren journalistipalkinnon.Appelsinin kirjoitusta on kommentoinut mm. Arkitehti. Hän esittää ihan hyvää kritiikkiä muutamaan Appelsin maninitsemaan kohtaan. Toisaalta osa vastakommenteista ei kyllä toimi yhtää, kuten alla oleva esimerkki antaa ymmärtää.
Appelsin: […] vaikeinta on kuitenkin uskoa, ettei Abu-Hanna olisi koskaan Suomessa ollessaan kuullut tyttärestään mitään kaunista. Eikö kukaan ole muka sanonut mitään söpöä pienestä Reemasta? Yhtään positiivista kommenttia Abu-Hanna ei kuitenkaan mainitse.Mielenkiintoisinta Arkitehdin kirjoituksessa on kuitenkin kommenttiosio. Nimimerkki Oona kirjoittaa:
Abu-Hanna: […] nelikymppinen suomalaispariskunta lähestyi kaksivuotiasta tytärtäni, joka seisoi matkalaukkuhihnan edessä. Hymyilin, koska ajattelin heidän aikovan sanoa jotain söpöä.
Rasismia ei valko-ihoinen havaitse niin hyvin (vaikkakin jos Hgissä liikkuu yleisillä kulkuneuvoilla, ei siihen voi olla törmäämättä, jos vähänkin seuraa ympäristöään), mutta luulisi, että huomaa edes ympärillään välinpitämättömyyttä, kiusaamista, piittaamattomuutta muista ihmisistä, sitä samaa juurta on rasistinen käytös. Haluammeko me tällaisen Suomen ja tällaisen ilmapiirin? Eikö olisi syytä huolestua? Miettiä, mitä asialle voi tehdä?On varmasti totta, että valkoisen suomalaisen on vaikeampi havaita rasismia, kuin X-värisen suomalaisen. Jaska Brown taannoin esitti kirjoitelman, missä hän pohti, millainen hänen elämänsä olisi ollut, jos olisi ollut tummaihoinen. Kirjoitus vaikuttaa melko ruusuiselta ja uskon todella, että kyllä Jaskakin olisi rasismia enemmän kohdannut. Toisaalta, Jaska osasi löytää myös positiivisia puolia erilaisuudestaan. Jos Abu-Hanna ja Hashi olisivat tavallisia valkoihoisia suomalaisia, niin kiinnostaisiko heidän kirjoituksensa läheskään yhtä laajaa lukijakuntaa kuin nyt. Olisiko Abu-Hanna valittu ehdokkaaksi tai päässyt linnan juhliin? Tuskin.
Oonan kommentti kuitenkin jatkuu: Rasismiin ei voi olla törmäämättä ympärillään. Itse kuljen päivittäin suuressa kaupungissa julkisilla ja pidän itseäni huomattavasti keskivertoa tarkkavaisempana. Usein huomaan asioita, joita muilta jää huomaamatta. Asun seudulla, jossa asustaa suuri määrä värikästä sakkia. Somaleita, intialaisia, kaakkois-aasian väkeä, venäläisiä ja lähi-idän asukkeja. Kutsuttakoon heitä loppukirjoituksen ajan virheellisesti maahanmuuttajiksi, vaikka uskoisin, että ainakin osa on syntyperäisiä suomalaisia. Tästä huolimatta en ole julkisessa liikenteessä rasismia havainnut. Pinnisteltyäni mieleeni tuli vain yksi tapaus.
Kuten Abu-Hannakin totesi suomalaisuuteen ei kuulu, että bussissa istutaan toisen viereen. Sivumennen voisin kyllä huomauttaa, että suomalaiset miehet (minut mukaanlukien) eivät ole sieltä pienimmästä päästä ja bussin istuinpaikat ovat melkoisen ahtaita varsinkin, jos sattuu olemaan tavaraa enemmälti mukana. Istuin bussin etuosassa, koska bussi oli melko täysi. Ohitseni käveli vanhempi pariskunta. Mies istahti jonnekin ja mummeli palasi hetken päästä takaisin bussin etuosaan ja istahti viereeni. "Piti tulla tähän istumaan, kun en uskaltanut tuon mustan miehen viereen istumaan." Katsoin olkani yli ja bussin ainoa tyhjä paikka oli tosiaan siististipukeutuneen afrikkalaisen näköisen miehen vieressä. En tiedä oli mies loukkaantunut, mutta minua tapaus lähinnä vain huvitti.
Arkitehtikin kommentoi
Ja kaikki kanssamatkustajat kääntävät katseensa ratikan ikkunasta näkyvään pimeyteen, tai metron ikkunasta siintävään tunnelinseinään.Aikoinani kirjoitin keskustelutekniikasta, mutta tällainen argumentointi jäi minulta käsittelemättä. Lähimpänä mieleeni tulee nk. weasel words, jossa yleistäen ilman kummempia lähteitä joukko ihmisiä sanomaan jotain. En toki väitä, että tässä pitäisi etsiä lähde ihmisten käyttäytymiselle, mutta argumenttina tämä on heikko, koska yhtä hyvin voisin omiin kokemuksiini nojautuen sanoa, että ihmiset kyllä reagoivat hyvin aktiivisesti, jos jotain tapahtuu. Esimerkkinä käyköön vaikkapa Pekka Saurin ratikkareissu, jossa hän heitti rasistin ratikasta pihalle. Myöhemmin Sauri tosin selvensi, että ei käyttänyt fyysistä voimaa ja olisi tehnyt saman ei-rasistiselle häirikölle.
Mutta luulen, että jo pelkästään se, että ihmiset huutaisivat "Lopeta!", auttaisi. Välinpitämättömyys, se on kaikista pahinta, Sauri tiivistää.Suomalainen on tuppisuu, joka ei sattuneista syistä mielellään puutu toisten asioihin. Minulla ei ole tapana katsoa sivusta kahnauksia. Toisaalta, kokemus on opettanut, että välillä kyllä kannattaa vähän varoa, ettei saa pullosta, puunuijasta, pippurisumutteesta tai veitsestä, nyrkistä nyt puhumattakaan.
Luonnollisesti itse en huutele pikkulapsille "neekeri" tai aikuisille "rättipääterroristi". Kysymykseni kuuluukin, mitä minä voin konkreettisesti tehdä rasistisen käytöksen lopettamiseksi?
Otetaanpa esimerkiksi tuo Abu-Hannan mainitsema mummo-case. JOS olisin ollut paikalla, mitä minun olisi pitänyt tehdä?
1) Tönäistä mummo junan alle?
2) Soittaa poliisi paikalle?
3) Ottaa taskusta muistio ja pitää mummolle rasisminvastainen luento?
4) Haistattaa mummolle paskat?
5) Huutaa "Lopeta!"
Ensimmäinen vaihtoehto ei tietenkään ole mitenkään sovelias, vaikka rivien välistä tulkitsen, että se olisi Abu-Hannalle mieluisa. Koska rikoksen merkit eivät täyty, niin poliisin paikalle soittaminen on turhaa. Loput kolme vaihtoehtoa ovat aika samankaltaisia. Todennäköisesti reaktioni olisi jokin näiden hybridi. Tästä taas päästään toiseen kysymykseen. Abu-Hanna on palkittu kirjailija ja toimittaja. Hän hallitsee suomen kielen hyvin, mahdollisesti paremmin kuin minä. Hän on aikuinen ihminen. Eikö hän itse kykene verbaalisesti puolustamaan itseään rasistisia solvauksia vastaan? Varmasti hänelle tulisi parempi mieli, jos hän vastaisi herjoihin sen verran nasevalla ja ironisella kommentilla, että rasisti menisi hiljaiseksi.
Kaiken kaikkiaan tilanne on se, että maailma on täynnä kusipäitä. Toisia kiusataan sen takia, kun he ovat läskeä, rumia, pieniä, tyhmiä, köyhiä tai muuten 'erilaisia'. Toisia kiusataan sen takia, että ovat tummia, lesboja, Jehovan todistajia, tykkimiehiä tai Twilight-faneja. Elämä on. Tietty määrä vittuilua nyt vain tulee sietää. Sellaista on elää yhteiskunnassa. Kaikki eivät voi olla niin mukavia kuin voisi toivoa. Jos minulta kysyttäisiin, niin rosvoamiset, pahoinpitelyt, yleinen häiriköinti yms. voisi loppua. Mutta näin ei vain käy. Yhteisössä on voimaa. Joukolla voidaan vastustaa tiettyjä asioita, mutta parasta olisi kuitenkin aloittaa itsestään.
Osa on sitä mieltä, että suomalaisten tulisi vastustaa enemmän rasismia. Kiva ajatus, mutta miten tämä toimii käytännössä. On muutenkin aika ylimielistä suhtautua asioihin siten, että kyllä minä rasismia vasustan, mutta nuo kaikki muut ovat niin välinpitämättömiä. On heidän syy, että täällä on niin ikävää. Ja paskat! On tasan kusipäiden syy, että täällä on ikävää. Jos on ongelmia, niin turha syyttää jotain kolmatta siitä, ettei hän tee asialle mitään, Tässä mielessä hatunnosto Hashille, joka ei aio taipua kusipäiden edessä. En kuitenkaan nosta hattua korkealle, sillä Hashi nostaa esille joukon kysymyksiä (joita ilmeisesti hän pitää rasistisena käytöksenä)
Totuus on, että rasismista ei puhuta tarpeeksi ja eniten puhumista välttelevät ne, jotka rasismista kärsivät, koska vastaus on aina sama: Onko rasismia, jos kutsun sinua neekeriksi? Onko rasismia, jos en päästä sinua ravintolaan? Onko rasismia, jos väitän, että mustat raiskaavat ja islam on pedofiiliuskonto? Onko rasismia, jos en ota sinua töihin, vaikka sinulla on koulutusta ja osaamista?Osa kysymyksistä on täysin valideja. Esimerkiksi viimeinen. Olen hakenut lukuisiin (40+) työpaikkoihin, mihin minulla on ollut koulutusta ja osaamista. Minua ei ole kuitenkaan niihin palkattu. Tämä ei tietenkään ole rasismia. Jos Hashi, Abu-Hanna tai N.N. toteaa, että tuo on rasimia, niin ollaan aika huonossa jamassa tilanteen analysoinnin suhteen. Jos jokainen vastainkäyminen tulkitaan ihonväriin tai etnisen taustaan pohjautuvaksi syrjinnäksi, niin ei ole ihme, jos rasismia esiintyy paljon. Jos rasismista puhuminen loppuu siihen, että vaikean kysymyksen edessä hiljennytään, niin ei ole ihme, jos rasismista ei puhuta tarpeeksi.
Esitänkin siis kysymykseni uudestaan ja toivon, että saan rakentavia ehdotuksia siitä, mitä konkreettisella tasolla kannattaisi tehdä. Kuinka tällainen tavallinen taapero voi toimia rasismia vastaan?
-PYO
Edit 1.2.2013: Nyt on kyllä ihan pakko linkittää tiedemiehen kirjoitus samasta aiheesta myös tähän yhteyteen.
Tunnisteet:
Abu-Hanna,
media,
poliisi,
rasismi,
Ulla Appelsin,
Wali Hashi,
yhteiskunta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)