torstai 6. joulukuuta 2018

Näkökulmaa maahanmuuttajien ongelmien ratkomiseksi

Iltalehden rikos- ja oikeustoimittaja Solmu Salminen esittää näkökulman Oulun törkeään lapsimetsästykseen liittyen.
presidentti Niinistön (MTV) mukaan Suomen on ”osoitettava lujuutta, jotta kykenemme entistä tiukemmin ehkäisemään pahaa”.
On ihan OK, että osoitetaan lujuutta, mutta vuodesta toiseen pahan ehkäiseminen alkaa olla rasittavaa. Kun pahaa ehkäistään olemalla 'parempi ihminen', niin mennään vaikeammalla linjalla. Jossain vaiheessa vain ei enää jaksa. Tekisi mieli oikaista; ottaa vähän etäisyyttä ja sitten taas jatkaa raskaalla puurtamisella. Voitaisiinko siis hetken aikaa ehkäistä pahaa olematta luja? Jos ei oltaisikaan niin yleviä, vaan ennemminkin pragmaattisia. Pistetään asiat kuntoon nopeasti ja tehokkaasti. Sen jälkeen, kun ollaan hyvässä jamassa, voidaan pohtia, josko jatkossa homma hoidettaisiin myös tyylillä.
Sisäministeri puolestaan otti esiin lakimuutokset: kovemmat rangaistukset ja uusi rikosnimike törkeästä lapsen raiskauksesta tuovat toivottavasti pelotevaikutusta, joka ehkäisee rikoksia.
Pienemmissä tapauksissa, kuten ylinopeuden ajamisessa, tuollainen pelotteluvaikutus on toimiva, mutta systemaattisissa lapsen joukkoraiskauksissa pelote tuskin kovin suuresti rikosta ehkäisee. Tuohan on jo nyt vankilan paikka, mutta eipä se tekijöitä pelottanut. Kovempi rangaistus kuitenkin ehkäisee paremmin toistuvia rikoksia, kun tekijät pysyvät poissa lasten läheltä. Toivotaan kuitenkin, että edes jossain määrin tuo ehkäisisi näitä tapauksia syntymästä alkuunkaan.
Suhtautuminen ulkomaalaisiin jakaa suomalaiset kahteen leiriin. Maahanmuuttovastaisten käymä keskustelu syöksyy ajoittain rasismiksi, mikä puolestaan provosoi vastapuolta rikoksen rajapintaa lähestyvään kommentointiin.
Luin ylläolevan useaan otteeseen, mutta en saannut millään kiinni, mitä tuossa nyt oikeastaan sanotaan. Sen verran kyllä voin todeta, että suomalaiset eivät jakaannu kahteen leiriin. Meillä on ääripäät ja useaan osaan jaettava välimaasto.
Oulun epäillyssä hyväksikäyttövyyhdessä pitää esittää kaksi kysymystä: onko maahanmuuttajien rikollisuus ongelma - ja jos on, miten se ratkaistaan. 
Lyhyesti, on ongelma. Kaikki rikollisuus on ongelma. Parempia kysymyksiä olisi, miten vakava ongelma ja mistä johtuva ongelma. Miten se ratkaistaan? Se on jo oiva kysymys.
Mitä tilastoista voi päätellä? Ainakin sen, että turvapaikanhakijat eivät syyllisty suurimpaan osaan Suomessa tutkituista seksuaalirikoksista.
Absoluuttisesti eivät tietenkään. Sisäministeriön mukaan turvapaikanhakijoiden määrä on 2000-luvulla vaihdellut 1500 ja 6000 välillä, eli keskimäärin n. 0,068% Suomen väestöstä. En nyt löytänyt suoraan lukua, että kuinka moni oleskelee täällä turvapaikanhakija-statuksella. Maahanmuuttoviraston mukaan vuonna 2017 Suomen kansalaisuuden sai 12 600 henkilöä.
Aineisto koski vuotta 2016, jolloin Suomessa oleskeli poikkeuksellisen paljon pakolaisia edellisvuoden kriisin seurauksena. Turvapaikanhakijoista kirjattiin 72 raiskausepäilyä, kun Tilastokeskuksen mukaan koko maassa epäiltyjä raiskauksia kirjattiin yhteensä 1 160.
Vuonna 2015 hakijoita oli hurjat 32 476. Näillä tiedoilla oma arvioni on, että turvapaikanhakijoita on v. 2016 ollut ehkä n. 50 0000. Kaikenkaikkiaan siis 1160, eli 5,5 miljoonan asukkaan joukosta tuo tarkoittaa 0,21 raiskausta tuhatta kohden. TP-hakijoiden 72 tapauksen kohdalla... (huom. tässä on merkitty epäilyjä, ei tekoja) ...tuo tarkoittaa 1,44 jokaista tuhatta kohden. Eli melkein seitsemänkertainen määrä. Vuonna 2011 tein aiheesta laskemia ja tuolloin tulokset olivat samassa linjassa.
Ulkomaalaisten esiintyvyys ja erityisesti uhrien nuoruus voivat olla viitteitä kulttuurieroista. Tekijät voivat olla kotoisin maasta, jossa on järjestetty lapsiavioliittoja eikä naisilla ole ollut oikeutta ajokorttiin. He eivät osaa noudattaa tasa-arvoa, koska eivät tiedä, mitä se on.
Veikkaanpa, että kyllä tietävät, mitä tasa-arvo on, mutta eivät välttämättä ymmärrä sitä kunnolla ja eivät ole kykeneviä elämään sen mukaan, kun eivät ole siihen tottuneet. Vahva islamin usko tuskin helpottaa asiaa.
Presidentti Niinistö ja ministeri Mykkänen asettivat kyseenalaiseksi sen, miten Suomi viestii maahantulijoille omista arvoistaan. Siinä on vuoden 2015 jälkeen epäonnistuttu.
Kyllä tässä on epäonnistuttu jo ensimmäisten pakolaisten kanssa 1900-luvun alkupuolella. Tosin 1990-luvulla pakolaisuudesta tuli trendi ja jatkuva virta, jolloin epäonnistumisesta tuli läpinäkyvämpää.
Meillä on velvollisuus tarjota turvaa hädänalaisille, mutta myös oikeus vaatia hyvinvointivaltion sääntöjen noudattamista.
Suoranaisesti ihmisellä ei ole mitään velvoitetta mihinkään. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta voidaan asettaa tiettyjä velvollisuuksia, kuten verojen maksaminen ja avunanto. En näkisi, että on oikeus vaatia sääntöjen noudattamista, vaan kyllä se on ihan perusolettamus. Yhteiskunnalla on velvollisuus ylläpitää turvallisuutta, vapautta ja oikeuksia. Jos se vaatii sääntöjä, niin kyllähän niitä pitää sitten veloittaa noudattamaan.
Otkes esitti sisäministeriölle muun muassa, että turvapaikanhakijoiden taustojen selvittämiseen ja heidän hyvinvointinsa tarkkailuun satsataan lisää rahaa. Otkes myös vaati turvapaikkahakemusten käsittelyajan lyhentämistä.
Eli taustoja pitäisi selvittää tarkemmin, mutta samalla myös nopeammin. Onnea yritykselle! Toki tuohon on taikakonsti tarjoilla. Kupataan toimintaan lisää rahaa. On ihan hyvä, että ihmisten hyvinvointia tarkkaillaan, mutta eikö samalla voitaisi tarkkailla ihan syntyperäistenkin hyvinvointia. Suomessa itesmurhat, alkoholismi, perheväkivalta, kouluampumiset ja muut ovat melko yleisiä ikävyyksiä. Suurimmassa osassa tapauksia taustalla on varmasti jotain pahoinvointia.
Turvapaikanhakijat ovat itse vastuussa omasta säntillisyydestään, mutta usein taustalla on traumaattisia kokemuksia sodasta ja väkivallasta. Poliitikkojen kurivaatimusten lisäksi heitä pitäisi myös auttaa: palkata töihin, opettaa kieltä ja ottaa fyysisesti mukaan yhteiskuntaan.
Kielen opettaminen on itsestäänselvä vaatimus. Onko niin, ettei tänne tulijoille tarjota mahdollisuutta kielen opiskeluun? Vahvasti epäilen. Mukaan ottaminen on hieman haastavaa, jos toisella ei ole halua tulla mukaan. Jos omat jutut koetaan kiintoisampana/parempana, niin silloin on vaikea saada henkilö mukaan juttuihin. Kielitaidottomuus tai muu kyvyttömyys osallistua yhteisiin juttuihin haittaa myöskin. Myöskin rikollisuus- tai häiriöalttius ei innosta syntyperäisiä satsaamaan ulkopuolisten kotouttamiseen.Jos verorahoja käytetään jo tuhti annos muukalaisten hyvinvointiin, niin pitääkö sitä vielä jaksaa työpäivän päätteeksi ruveta paapomaan naapureitaan? Kuten alussa mainitsin, niin mitta on alkanut tulla täyteen. Jos pakolaisipanat remuavat kotosalla ja yleisillä paikoilla illman, että vanhemmat sitä hillitsevät ja ojentamistakaan ei edes sanallisesti uskalla tehdä rasismileiman pelossa, niin ei sellaisessa ympäristössä halua asua. Syntyperäinen kansa muuttaa pois ja alueet ghettoutuvat ongelmalähiöiksi.

Eniten tuossa lainauksessa kuitenkin mietityttää tuo töihin palkkaaminen. Onkohan Salmisella kaikki muumit laaksossa? Kuvitteleeko hän tosiaan, että töitä olisi tarjoilla sieltä täältä, mutta ihan kiusallaan työnantajat eivät palkkaa pakolaisperäisiä töihin? Voi olla, että byrokratia tekee palkkaamisen hankalaksi, mikä luonnollisestikin pitäisi hoitaa kuntoon, mutta eiköhän reaalimaailmassa tilanne ole kuitenkin se, että työhön liittyy vaatimuksia, joita lukutaidoton ja kulttuurista ymmärtämätön kamelipaimen ei yksinkertaisesti täytä. Suomessa on rutkasti ammattitaitoista porukkaa työttömänä. Todennäköisesti järjellä varustettu työnantaja nappaa mieluummin heistä sopivan hommiin. Jos pakolaisista löytyy äärimmäisen pätevä henkilö hommiin, niin ei kai mikään perusteeton estä palkkaamasta häntä? 
Yksin ja omaan epävarmuuteensa jätettyinä maahanmuuttajat ovat potentiaalisia rikollisia. Voi olla, että niissä tapauksissa juuri kulttuurisiin eroihin pohjautuvat teot, kuten lasten seksuaaliset hyväksikäytöt, korostuvat Suomen rikostilastoissa.
Voi olla. Tai voi olla olematta. Tai voi olla, että juurikin päinvastoin. Tai voi olla, että tuo on kaikkein vähiten merkitsevä tekijä. Olisiko parempi hankkia tietoa mieluummin kuin heitellä arvauksia? Vähän outoa on kyllä puhua yksinäisyydestä tässä yhteydessä, kun taustalla on 7-8 hengen joukkoraiskausporukka.
Turvapaikanhakijoita on pystyttävä sekä auttamaan että tarkkailemaan nykyistä tehokkaammin.
Mitähän konkreettista apua nyt sitten pitää antaa? En usko, että tarkkailu pitäisi sen kummemmin kohdistaa juuri turvapaikanhakijoihin. Katupartiot kohdistakoot huomionsa kaikkiin epäilyttäviin joukkioihin. Netissä parempi tarkkailla alaikäisten puuhia, kuin aikuisten. Enemmän tarvittaisiin kuitenkin toimintavaltuuksia, eikä tarkkailua.

Pitäisikö turvapaikanhakijat pitää eristyksissä, kunnes saadaan selville onko mitään tarvetta edes harkita paikan antamista? Voitaisiin myös pistää pystyyn EU:n laajuinen sormenjälki/retina-kanta, jonne merkattaisiin kielteisen päätöksen saaneet. Jos joku hakija ilmestyy rajalle tai lentoyhtiön lippuluukulle, niin katsottaisiin kannasta, onko tietoja. Mikäli siellä punainen lippu on pystyssä, niin pistetään saman tien pois jonosta. Hakijat, jotka läpäisevät tämän seulan voitaisiin pistää jonnekin leirille (jossa erikseen osastot nuorille yksinäisille miehille ja muille) siksi aikaa, kun taustoja selvitetään. Leirillä ajanvietteinä kielen ja kulttuurin opiskelua. Loppumetreillä koe/haastattelu, jolla katsotaan onko kykenevä saamaan koeajan siviilissä. Jos ei tuota läpäise, niin koulutus jatkuu. Mikäli ei oppi päähän päädy, niin ei ole asiaa täällä elää. Takaisin sinne, mistä tuli. Ne jotka pääsevät siiviiliin koeajalle olisivat esim. viikottaisten tsekkien kanssa kuitenkin tarkkailussa, että homma lähtee käyntiin kuten pitääkin. Lopulta voidaan harventaa tsekkejä ja päästää irti. Tarvittaessa myönnetään kansalaisuus (ensin toki koeajalla). Jos on merkkejä, ettei henkilö kykene yhteiskunnassamme elämään, niin takaisin leirille tai sitten kokonaan ulos maasta.

Saattaa kuulostaa julmalta, mutta jos porukka oikeasti on kykenemätön ymmärtämään tämän yhteiskunnan sääntöjä, niin eihän sellaista tarvitse tänne päästää. He, jotka tajuavat, miten homma toimii, niin nopeasti vaan koeajalle ja siitä sitten irti, kun kerran osaavat. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Enemmän tahtotilasta kiinni. Todennäköisesti tuollaisen leirin ylläpito keskittämisen takia olisi paljon halvempaa kuin satunnaisten vuokra-asuntojen antaminen Helsingin keskustasta.
Ellei budjetti riitä, on kysyttävä, mistä rahaa löytyisi lisää. Vaihtoehtoisesti on selitettävä, minkä takia Suomi on ottanut pakolaisia niin rajusti yli sietokykynsä, että edes rikostorjunta ei pelaa.
Jos budjetti on loppumassa, niin sitten leikataan jostain: määrästä, laadusta tai ominaisuuksista. Siinä vaiheessa, jos yksinkertaisesti vain lisäraha auttaa, niin kyllä pitää miettiä sijoituksen kannattavuus todella tarkkaan. Jokainen, joka omaa rahaa pistää toimintaan, on varmasti kiinnostunut, että toiminta on kannattavaa. Sellaiset, jotka kuppaavaat nigeriakirjeisiin ensin tonnin, sitten toisen ja lopulta kolmannen miljoonien kultalastin toivossa, ovat yksiselkeisesti idiootteja.

Jännä, että vaihtoehdot ovat lisää rahaa tai selitys, miksi homma ei toimi. Mihin katosi projektin alasvienti -vaihtoehto?
Käsistä lähtenyt riitely ja rasismi johtivat tilanteeseen, jossa kukaan ei enää halunnut keskustella maahanmuuttoasiasta rauhallisesti ja punniten.
Kyllähän asiallista keskustelua olisi tarjoilla ja paljon. Noin 15 vuotta sitten, kun asialle olisi hyvinkin voitu tehdä jotain, niin kaikki kritiikki lakaistiin maton alle, hyvänä esimerkkinä opetelkaa uimaan -lausahdus. Natsikortti viuhui aktiivisesti ja kaikki päätöksen teon perusteet heitettiin romukopaan. Tilastot, esimerkit muista maista. pienen kaliiberin pilotit, mahdollisuus järjestelmän peruuttamiseen yms. jäivät kaikki huomioimatta. Nyt sentään ollaan herätty, kun ennustetut ongelmat ovat toteutuneet (onneksi vielä pienemmässä mittakaavassa kuin muissa Euroopan maissa). Vielä ei kuitenkaan osata ymmärtää, mistä ongelmat oikeasti johtuvat tai miten niitä ratkaistaan. Toimintatavat ovat samat kuin 15v sitten. Kaikki kritiikki on rasismia ja rasmien kanssa ei keskustella. Kaatamalla kotouttamiseen rahaa ongelmat ratkeavat. Ei Suomi ole kiintoisa maa pakolaisten silmissä, kun tänne nytkin tulee niin vähän pakolaisia. Uskomatonta, ettei vieläkään osata avata silmiä, vaikka toisaalta, kun pää on puskassa, niin eipä sieltä mitään näkisikään.
Olisiko aika ryhtyä puhumaan suoraan, mutta ilman, että kommentoijat hankkivat itselleen rikostuomioita?
Olisi. Harmi vaan, että tuo rikostuomioiden antaminen laajenee yhä enemmän kaikenlaiseen kritiikkiin. Tässä ei tarvita silotellumpaa ulosantia, vaan vapaampaa keskustelukulttuuria. Tarvitaan konkreettisia suunnitelmia tilanteen parantamiseksi, ei tavoitteettomia budjetin kasvattamis-ehdotuksia. Tarvitaan ryhdikkäitä, ehkä hieman ikäviäkin, toimia, ei merkityksettömiä kotouttamistaikoja.

Ehkä kaikkein ensimmäiseksi tarvitsisi ymmärtää, mikä on tämän yhteiskunnan pohja. Minulla ja Salmisella on näemmä hyvin erilainen käsitys siitä, mikä on valtion rooli, sekä missä menevät suomalaisten oikeudet ja velvollisuudet. Jos perustoista ollaan ihan eri linjoilla, niin ei kyllä yksityiskohtia hiottaessa millään voida päästä konsensukseen.

Toiseksi tarvitaan selkeä kriittinen näkökulma. Salmisella on tilastot käsissään, mutta siltikään hän ei kykene tunnustamaan, että tilanne on karannut käsistä. Hän onneksi näkee, että nyt on jotain pielessä, (harmillista, että siihen tarvittiin systemaattinen alaikäisten joukkoraiskaus) mutta hän ei vieläkään kykene siirtämään vastuuta turvapaikanhakijoille.
Turvapaikanhakijat ovat itse vastuussa omasta säntillisyydestään, mutta...
Mutta eivät oikeastaan. Meillä on oikeus vaatia sääntöjen noudattamista! Mutta emme me oikeastaan voida velvoittaa reppanoita, niitä noudattamasta. Tarvitaan selitys, miksi ollaan epäonnistuttu! Mutta oikeastaan sillä ei ole merkitystä, kun ei me oikeastaan voida asialle enää mitään.

Jos maahanmuuttajia kohdellaan kuin lapsia tai vaikeastivammaisia, jotka eivät itsestään pysty kantamaan vastuusta ilman jatkuvaa huolenpitoa, niin en yhtään ihmettele, että on ongelmia sopeutua yhteiskuntaan. Enkä yhtään ihmettele, että enevimissä määrin kantaväestö alkaa suhtautumaan näihin elätteihin turhautuneesti.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

-PYO

maanantai 3. joulukuuta 2018

Kymmenen vuotta epäkorrektia bloggaamista

Tämä blogi täyttää tänään kymmenen vuotta. Onnea paljon.

Alkuaikoina oli hieman kankeaa. Pohdin kirjoituksia pitkään ja ennen julkaisua muokkasin niitä useasti. Myöhemmin kirjoittamisesta tuli luontevaa ja lähinnä vain vaivauduin silmäilemään teksin läpi ennen julkaisua. Viime aikoina kirjoittaminen on jäänyt harvemmalle. Aikaa ei ole enää niin paljoa ja ehkä myös innostus on vähentynyt. Jossain määrin tuntuu, että samoja asioita toistaa hieman eri näkökulmasta, joten viehätys siihen on kadonnut.

Näiden vuosien aikana ei paljoa ole asiat muuttuneet. Hyvin samat ongelmat ja kritiikin kohteet vieläkin hyppivät silmille, kun uutisia lukee. Ehkä sellainen muutos on tullut, että uutisia lukee nykyään vähemmän. Tekosyy lienee ajan puute, todellinen syy on laadun lasku.

Kun katsoo suosituimpien kirjoitusten listaa, niin hieman eri tekstit näemmä nousee kärkeen, mitä itse nostaisin. Koen olevani vahvimmillani tilastojen ja analyysien kanssa, en niinkään yksittäistapausten perkamisessa. Ehkä kuitenkin arvioimalla toisten järjen juoksua ja perustelujen esittämistä, saan myöskin kohtalaista tekstiä aikaan, joten ehkä tämän hetken Top2 (#1, #2) selittyy sillä.

Selvästi heikkojakin tuotoksia on tullut julkaistua ja aina välillä mietin, pitäisikö niitä poistaa. Ehkä lienee kuitenkin parempi, että nuokin jäävät tuonne roikkumaan ja muistuttamaan, että laatua kannattaa vaalia. Heikoissa kirjoituksissa olen usein jostain virittynyt, mutta kun tekstiä on lähtenyt kirjoittamaan ja virikettä tarkemmin purkamaan, niin sitä on huomannut, että asia ei ollutkaan ihan niin, mitä mielessään näki. Kun tekstiä on kuitenkin lähtenyt tuottamaan, niin sitä ei ole viitsinyt poistaakaan, vaan irvistellen olen vienyt sen loppuun pikaisesti ja satsannut sitten enemmän seuraavaan kirjoitukseen.

Vilkaisemalla tag-listaa yleisimmät aiheet ovat olleet politiikka(19), tasa-arvo(17), talous(13), media(11), rikollisuus(11), uskonto(11), raha(9), palkka(8), rasismi(8) ja yhteiskunta(8). Aikalailla näen nämä kiintoisina aihealueina. Hieman yllättäen media on vasta neljäntenä ja uskonto on noussut sijalle kuusi. Sananvapaus jää juuri ja juuri top10:n ulkopuolelle seitsemällä kirjoituksella ja laki-tag on linkitetty vain viiteen kirjoitukseen. Saattaa toki olla, että olen hillitymmin iskenyt tageja kirjoituksiin, jotka muuten ovat innoittaneet mieltä.

Kiitokset lukijoille, kommentoijille ja muutamalle hassulle viralliselle seuraajalle. Näillä näkymin jatkan kirjoittelua, mutta todennäköisesti harvemmin. Erityiskiitos Jaskan blogille, joka vuodesta toiseen on tuonnut suurimman osan lukijakunnasta tänne. Toinen merkittävä tulonlähde on ollut oikotieto.fi.

Ensi kerralla, ehkä enemmän asiaa.

-PYO

lauantai 27. lokakuuta 2018

Tuliko Euroopasta totalitäärinen teokratia kenenkään huomaamatta?

Ihan sattumalta huomasin toista uutista lukiessani samaan aiheeseen linkitettynä uutisen: "Euroopan ihmisoikeus­tuomioistuin: Profeetta Muhammedin kutsuminen pedofiiliksi ei kuulu sananvapauden piiriin". Pikavilkauksella en löytänyt Iltasanomista, Aamulehdestä, enkä Iltalehdestä juttua tästä. Pienestä otoksesta huolimatta sanoisin, että vähällä painoarvolla tätä on tuotu esille.
Linjaus koskee tapausta, jossa itävaltalainen nainen oli julkisessa seminaarissa sanonut, että islamin profeetalla oli pedofiilisia taipumuksia. [...] Itävaltalainen nainen oli järjestänyt vuonna 2009 kaksi islaminuskoa käsittelevää seminaaria. Seminaarin nimi oli ”Perustietoa islamista”. Seminaarissa nainen oli puhunut profeetta Muhammedin ja Aishan välisestä avioliitosta. [...] Nainen oli seminaarissa sanonut muun muassa, että profeettaa Muhammed ”tykkäsi tehdä sitä lasten kanssa” ja jatkanut: ”Millä nimellä kutsumme sitä, ellei se ole pedofiliaa?”
En tiedä tuosta seminaarista sen tarkemmin, mutta vaikuttaisi siltä, että nainen on tuonnut mielipiteensä aiheesta esille. Fakta on, että Aisha oli 6-7 vuotias avioituessaan ja perimätiedon mukaan n. 10 vuotias, kun hän "täytti avioliiton velvollisuutensa".  Ehkä Muhammed ei sitten tykännyt tekemisistään tai mahdollisesti kyseessä oli alaikäiseen sekaantuminen, jota ei voida kuitenkaan määritellä pedofiliaksi.
Profeetta Muhammedilla oli perimätiedon mukaan useita vaimoja. Ensimmäinen vaimoista oli noin 40-vuotias [...] Nykyaikaisessa tautiluokituksessa pedofilia määritellään seksuaalihäiriöksi, jossa seksuaalisuus kohdistuu ensisijaisesti tai pelkästään lapsiin.
Tarjotussa linkissä tuota ei kyllä määritellä noin, mutta tosiaan lääketieteessä pedofilia on tosiaan häiriö. Kansankielessä "pedofiili" on tyyppi, joka käyttää lapsia hyväkseen seksuaalisesti tai omaa siihen taipumuksia/haaveita, oli sitten miten häiriintynyt tai ei. Onko niin, että enää ei saa käyttää kansanomaisesti termejä, vaan pitää käyttää virallista määritelmää? Enää ei voida puhua siis 'painon pudottamisesta', 'painonhallinnasta' tai 'ylipainosta', vaan kieli pitää korvata käyttäen termistöä 'massan pudottaminen', 'massanhallinta' ja 'ylimassa'? Tosin, 'massan pudottaminen' pitäisi varmaan olla sitten muodossa 'massan vähentäminen'. Yritetäänkö tässä nyt jotenkin valkopestä käsiä, kun Muhammedilla oli 40-vuotiaskin vaimo, niin ei se sitten ole enää pedofiliaa, kun lapsiinsekaantumisen ohessa harrastetaan seksiä täysikäistenkin kanssa?
Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaan profeetan halventaminen ”ylittää objektiivisen keskustelun sallitut rajat” ja ”voi lietsoa ennakkoluuloja ja vaarantaa uskonrauhan”, kerrotaan lehdistötiedotteessa.
Mitä helkkaria tarkoittaa "objektiivisen keskustelun sallitut rajat"? Objektiivinenhan tarkoittaa sitä, että tulkitaan asioita määritelmien ja yleisten linjausten mukaan tuomatta omakohtaista aspektia keskusteluun. Jos tuo oman mielipiteensä esille asiasta, joka pohjautuu faktaan, niin mennäänkö siinä liian pitkälle? Saako ilmastonmuutoskeskustelussa tuoda esille vain lämpötilakeskiarvot, mutta ei saa ehdottaa toimia käyrän suunnan muuttamiseksi?

En pidä hyvänä keskustelutapana yksilöön kohdistuvia hyökkäyksiä ja mustanmaalaamista. Tässä tapauksessa Muhammed on kuitenkin edustavassa asemassa ja hänen käyttäytymistä pidetään suositeltavana tapana. Mitä kirkkaampaa sädekehää kannattajat rakentavat esikuvalleen, sitä rankempaa on myös kritiikki

Pitääkö tästä tehdä tulkinta, että mikä tahansa, mikä potentiaalisesti voi lietsoa ennakkoluuloja on tästä lähin laitonta ilmaista? Vai koskeeko tämä vain uskontoon liittyviä ennakkoluuloja? Mitenhän uskonrauhan suojelijat aikovat poistaa ennakkoluuloja, jotka kumpuavat tavoista, joita harrastetaan muslimi/lähi-itä maissa? Eurooppalaisia kohdellaan kuin ajattelemiseen kykenettömiä robotteja. Kyllähän nyt järki-ihminen tajuaa, ettei jokainen kadulla vastaan tuleva muslimi ole lapsiin sekaantuja. Toki idioottejakin Euroopasta löytyy, mutta halutaanko tosiaan vetää matto pois alta kaikelta vapaustaistelulta sen takia, että jokin pieni osa kansasta käyttäytyy idioottimaisesti, mikä johtaa siihen, että pieni osa jostain vähemmistöstä hieman kokee pahaa mieltä?
”Tuomioistuin totesi erityisesti, että kansalliset oikeudet olivat arvioineet kattavasti asianosaisen lausuntoja laajemmassa kontekstissa ja puntaroineet huolellisesti hänen oikeuttaan ilmaisunvapauteen suhteessa muiden oikeuteen suojella uskonnollisia tunteitaan”, päätöksessä todetaan. Päätöksen mukaan itävaltalaisten oikeusistuinten aiemmat päätökset ”palvelivat laillista tavoitetta varjella uskonrauhaa Itävallassa.”
Päätavoitteena on siis, ettei uskovaisille tulisi paha mieli. Toivottavasti tämä nyt sitten ei koske vain 'rauhan' uskontoa, vaan myös buddhalaisten, satanistien, skientologien, pastafarien ja muiden tunteet otetaan huomioon ja ennakkkoluuloja lietsovat tekstit ja sanomiset sakotetaan.

Näin ateistina täytyy kyllä sanoa, että olen järkyttynyt tästä linjauksesta. Eurooppa on kulkenut kivisen polun kohti yksilönvapautta, tasa-arvoa, sananvapautta ja sekularismia. Nyt otetaan suuri askel takapakkia, kun viedään oikeus esittää mielipiteensä yhdestä tietystä uskonnosta perustuen faktuaaliseen tietoon. Monesti uskonnosta keskustellessa kuulee toteamuksen "Mitä pahaa uskonnossa on? Sehän on vain henkilökohtainen juttu." Ennen tuohon olisi voinut vastata tuomalla esiin orjuuden, homofobian, noitavainot, lasten hyväksikäytön, tiedevastaisuuden ja muut ikävät asiat, mitä uskonto on ruokkinut historian aikana. Ilmeisesti nykyään näin ei voi enää tehdä, koska tuo saattaisi ruokkia ennakkoluuloja tai uskovainen saattaisi pahoittaa mielensä. Voinko enää faktoihin nojautuen todeta, että nuori maa -kreationismi ei voi olla totta, kun se ylittää objektiivisen keskustelun sallitut rajat? Pitääkö evoluutio poistaa kouluista, kun se on ristiriidassa toisten uskonnollisten näkemysten kanssa? Joku voi pahoittaa mielensä. Onhan se kerrassaan kamalaa, että joku sanoo että olet väärässä, koska todellisuus eroaa fantasiasta.

Olen pitänyt tätä blogia kohta kymmenen vuotta esittäen kritiikkiä milloin minkäkin yksisilmäisen lakitempauksen suhteen. Nyt olen kuitenkin ensimmäistä kertaa oikeasti kauhuissani. Yhtäkkiä elämänkatsomuksestani (liberaali skeptismi) on tullut Euroopan tasoinen rikos. Enää en saa vapaasti ilmaista mielipidettäni ja uskonto on nostettu perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien yläpuolelle. Outoa on myös se, ettei tämä ole joka uutislähteen pääotsikoissa. Luulisi, että Euroopan muuttaminen liberaalista oikeusvaltiomuodosta kohti uskontoa ihannoivaa ja mielipiteitä kriminalisoivaa totalitääristä teokratiaa olisi aihe, joka herättäisi keskustelua.

Oletin, että on tärkeämpää mennä kohti parempaa tietoa ja laadukkaampaa yhteiskuntaa, mutta kaipa sitä voidaan elää tynnyrin pimennossa poliotautisena, kunhan kellekään ei tule paha mieli

-PYO

ps. Onko OK, jos 'pedofilian' sijasta ilmaisen toiminnan muodossa "äärirakkauden harjoittaminen ikärajoitteisen kanssa"?

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Onko Nobelin rauhanpalkinnolla taikavoimia?

Tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon saivat Nadia Murad ja Denis Mukwege. En nyt lähde tässä sen enempää analysoimaan Mukwegen palkitsemista, vaan keskityn Muradin saavutuksiin. Muradin taustat ovat karua luettavaa
Palkinnonsaajista Murad, 25, tuli tunnetuksi naisena, joka kärsi terroristijärjestö Isisin käsissä, kun jesidiyhteisön kimppuun käytiin Irakissa vuonna 2014. Hän joutui terroristien kiduttamaksi ja hakkaamaksi seksiorjaksi 21-vuotiaana
Wikipedian mukaan hän onnistui livahtamaan karkuun ja naapureiden avulla hän pääsi pakolaisleirille ja lopulta Saksaan turvaan. Artikkelissa mainitaan hänen aktivismistaan. Tuon perusteellä hänen merkittävimmät saavutukset ovat muutama puhe YK:lle ja Jesidi-vähemmistöä tukevan Nadia’s Initiative-järjestön perustaminen.
Hän on osoittanut epätavallista rohkeutta kertoessaan omista kärsimyksistään ja puhuessaan muiden uhrien puolesta, komitea perustelee Muradin palkitsemista.
Murad on kokenut hirveitä ja on hienoa, että hän kykenee tuomaan kokemuksensa esille. Mutta onko se riittävä peruste rauhanpalkinnolle? Itse ainakin miellän Nobelin palkinnot merkittävien ihmiskuntaa edistävien tekojen ja löydösten huomionosoituksina. Varmasti Murad on tuonnut asioita esille, mutta ainakaan wikipediassa mainitut meriitit ja NI-järjestön sivuilla mainitut saavutukset eivät juurikaan vakuuta.
Hän kieltäytyi hyväksymästä sosiaalisia normeja, jotka vaativat naisia pysymään hiljaa ja häpeissään kokemistaan hyväksikäytöistä.
Hienohan tuo on, ettei alistu sortoon, mutta onko tosiaan ylistämisen arvoista, jos joku lähtee karkuun ja sen jälkeen huutelee takalinjan suojista asioita, mitkä täysjärkiselle on itsestään selviä? Iltalehden toimittaja Alan Salehzadeh kirjoittaa näkökulmassaan:
Toivon mukaan parannuksia tihkuu myös käytäntöön asti kansainvälisen huomion myötä, sillä naisten ja erityisesti vähemmistöihin lukeutuvien naisten kokema seksuaalinen väkivalta on yleistä Lähi-idässä ja Afrikassa.
Onko jollekin tosiaan yllätys, että Lähi-idässä ja Afrikassa menee huonosti, erityisesti naisilla? Onko tosiaan niin, ettei kellekään tullut mieleen, että jotain voisi asialle tehdä?
Toivon, että nyt kun koko maailman silmät ovat Nobelin myötä Muradin tarinassa, myös jokin raksahtaisi eteenpäin Lähi-idän patriarkaalisessa, vanhoillisessa ja sovinistisessa kulttuurissa. 
Ahaa. Nyt kun joku tuli erikseen sanomaan, että Lähi-idässä ei ole kaikki kunnossa, niin johan alkaa tapahtumaan. Teokraattiset konservatiivit havahtuvat kuin taikaiskusta tajuamaan, että naisten kaltoinkohtelu ei ole okei. ISIS-johtajat kuin taikaiskusta lopettavat uskontopohjaisen maailmanjärjestyksen levittämisen. Afrikkalaiset kyläpäälliköt kuin taikaiskusta kieltävät traditionaaliset ympärileikkaukset.

YK on 1948 julistanut yleismaailmallisesti ihmisoikeudet. Sen jälkeen järjestö on pyrkinyt niitä edistämään puuttumalla epäkohtiin. Huonostihan tuossa ovat toki onnistuneet varsinkin minun elinaikanani, mutta kyllä merkittäviä saavutuksiakin on saatu aikaan. Onko nyt niin, että Murad on keksinyt tavan, jolla YK pystyy paremmin jalkauttamaan artiklat Lähi-itään ja Afrikkaan?   Islamilaisen yhteistyöjärjestöhän on pitkälti irtisanoutunut YK:n artikloista, koska heidän mielestään Islam ajaa yli mm. uskonnonvapauden. Nytkö he havahtuvat, että ai hitsi, kun tehtiin sillai tyhmästi? Ainkin Saehzadeh tuntuu näin uskovan.
Jesidinaisten raiskauksia ei ole laajalti tuomittu islamilaisessa maailmassa. Monet ovat hiljaa. Nobelin rauhanpalkinto meni oikeaan osoitteeseen ja toivottavasti osuu Lähi-idän päättäjiä kipukohtaan.
Ehkä olen vain kyyninen, mutta en usko, että yksikään Lähi-idän päättäjä parahtaa tuskasta, kun huomaa, että korruptoitunut länsi on antanut palkinnon jollekin rikolliselle. Ei heitä kiinnosta.
Muradin kaltaiset naiset, jotka eivät suostu vaikenemaan kokemistaan hirvittävistä vääryyksistä, ovat patriarkaalisten rakenteiden kannattajien painajainen. 
Voi herranen aika. Ei norsunluutorniin yhden ihmisen valittelut kuulu. Vaikka kaduilla marssii 10 000 henkeä milloin mitäkin vastustamassa, niin eipä nuo asiat noin vain muutu. Lähi-idän päättäjillä on vain kolme painajaista
  1. Muun maailman tuhti boikotti
  2. Muun maailman aseellinen interventio
  3. Oman maan aseellinen vallankumous
En tiedä kuinka omavaraisia mm. Irak ja Saudi-Arabia ovat, joten välttämättä boikotti ei tuota kovinkaan tehokasta tulosta. Aseellisten konfliktien jälkeen usein tuppaa erinäköiset ääriliikkeet saamaan jalansijaa ja tällöin yksi hirmuhallinto vaihtuu toiseen. Ja vaikka miten saataisiin demokraattinen ja tasa-arvoinen lähtökohta aikaiseksi, niin Islamilla aivopestyt ihmiset rakentavat uuden toisenlaisen teokratian.

Tilanne ei siis ole mitenkään helposti ratkaistavissa ja sen vuoksi tilanne on ollutkin ongelmallinen niin pitkään. Niin kauan kuin nähdään, että Koraani on totuus ja on OK hiljentää/tappaa eri mieltä olevat, ei mitään valoa ole tunnelin päässä. On ihan sama kuinka paljon me täällä paheksumme epätasa-arvoa. Yhtälö, jossa rauhanomaisin keinoin saataisiin tasa-arvoa aikaiseksi vaikuttaa kyllä mahdottomalta. Jos joku oikeasti kykenisi ilman sotatoimia taivuttelemaan umpimieliset Ajatollahit ajamaan tasa-arvoista yhteiskuntaa, niin kyllä sellainen todellakin ansaitsee rauhanpalkinnon. Muradin kohdalla vaikuttaisi siltä, että palkinto annettiin hieman etupainoisesti. Itse olisin kyllä odottanut, että Lähi-idässä nähtäisiin selkeitä merkkejä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja vasta sitten lykännyt mitalin kouraan. Jos pelkkä Islamistien käytöksen kritisointi riittää palkitsemiseksi, niin Homma-forumilta löytynee sitten tuhatkunta kanditaattia.
Nyt olisi otollinen aika, että YK painostaa Irakin keskushallitusta hyväksymään jesideille oma itsehallintoalueensa. Sille tulisi taata kansainvälinen suojelu. Jatkuvien hyökkäyksien myötä jesidien alueet ovat runnoutuneet lähes asuinkelvottomiksi. Suomi voisi olla suunnannäyttäjä ja ottaa roolia alueen jälleenrakennuksessa.
Kaikista maailman maista piti valita suunnannäyttäjäksi Suomi. Eikö vaikkapa Mexico, Mongolia tai Färsaaret voisi tällä kertaa näyttää suuntaa ja suomalaiset voisivat sitten tulla perässä ramp-up vaiheessa mukaan? Suomi on näyttänyt jo suuntaa monissa asioissa. Annetaan välillä muillekin mahdollisuus.

Tasa-arvoista Lähi-itää odotellen,

-PYO


maanantai 29. tammikuuta 2018

Tajua Mäntsälästä Espooseen

Kirjoittelin viime kerralla hieman länsimetrosta. Heikosti käyttööntuotu projekti poikikin suuren kasan korjausvaatimuksia. Puutteet ovat harmittaneet suuresti monia Espoolaisia ja he ovat antaneet tuntuvaa kritiikkiä heikosta, mutta kalliista palvelusta. Helsingin Sanomien Mäntsäläläinen toimittaja Mari Ukko on huvittunut tilanteesta.
Olen huvittuneena seurannut kirjoittelua siitä, kuinka länsimetron liityntäliikenne ryöstää espoolaisilta vapaa-aikaa.
En nyt tiedä, mitä huvittavaa toisten murheissa on, mutta ehkä toimittaja on sitä mieltä, että Espoolaiset murehtivat syyttä ja asiat eivät olekaan niin huonosti.
Hieman suhteellisuudentajua sinne etelään.
No otetaanpa hieman sitä suhteellisuuden tajua, kun kerran tarjotaan. Aloitetaanpa keräämällä hieman statistiikkaa. Valitaan seuraavat kiintopisteet:
  • Mäntsälästä Kaarnatie. Tämä on n. puolen tunnin kävelymatkan päässä Mäntsälän juna-asemalta.
  • Espoosta Kivenlahti. Tänne metron pitäisi kulkea, mutta ei kulje. Wikipedian mukaan siellä asuu n. 17 000 henkeä, mutta lähdettä ei ollut mainittu.
  • Espoosta Tjurholmen. Tämä oli hankalin paikka, minkä pienellä pyörittelyllä löysin Espoosta. En tiedä asuuko tuolla kukaan, mutta otetaan mukaan kuriositeettina tuomaan esille syrjäseutujen näkökulmaa, mitä Kivenlahti ei tuo.
  • Helsingistä Rautatieasema. Sijaitsee Helsingin sydämessä, jonne pääsee Mäntsälästä autolla ja junalla, Espoosta autolla, junalla ja metrolla. 
  • Helsingistä HY:n Viikin keskus. Helsingin Yliopiston keskus Viikissä sijaitsee Helsingin puolella tien E75 varrella, Mäntsälästä tullessa ennen keskustaa. Valitsin tämän, koska tuonne varmasti on paljon päivittäistä matkustamista. Tarkemmin tästä alla.
Katsotaanpa Google Mapsista seuraavat tiedot Mäntstälästä ja Espoosta Helsinkiin:
  • Pituus. Matkan pituus(km) oman auton käytöllä. Lyhin ehdotettu reitti.
  • Auto. Matka-aika (minuuttia), jos matkan tekee omalla autolla.
  • Julkinen nopein. Lyhin matka-aika (minuuttia), mitä palvelu ehdottaa julkisilla kulkuneuvoilla.
  • Julkinen KA. Keskiarvo ehdotettuista matka-ajoista (minuuttia), mitä palvelu ehdottaa julkisilla kulkuneuvoilla. Lähtökohtaisesti katsoin vain 2-4 aikaa, jotka tulivat ensimmäisinä ehdotuksina.
En ota kantaa noiden tulosten realistisuuteen. Voi olla, että ruuhka-aikana todellisuudessa ehdotettu aika ei pidä ollenkaan paikkaansa, mutta minulla ei ole intressejä ruveta tämän takia ravaamaan Mäntsälän, Helsingin ja Espoon välillä.

RAUTATIEASEMA Pituus(km) Auto(min) Julkinen nopein(min) Julkinen KA(min)
Kaarnatie(M) 64 59 65 72
Kivenlahti(E) 19 27 45 51
Tjurholmen(E) 23 35 74 80

VIIKKI Pituus(km) Auto(min) Julkinen nopein(min) Julkinen KA(min)
Kaarnatie(M) 57 46 77 85
Kivenlahti(E) 32 32 70 73
Tjurholmen(E) 37 36 98 100

Pahoittelen hieman heiluvaa taulukointia. Blogger ei näemmä tue suoraan taulukoita.
Asun täällä Helsingin kehyskunnassa autottomana ihmisenä. [...] Ja mitään sisäistä liikennettähän meillä ei ole, vaikka asukkaita on yli 20 000.
Eli Mäntsälässä ei ole sisäistä liikennöintiä, mutta tästä huolimatta toimittajalla ei ole autoa. Espoossa on julkista liikennettä, mutta silti monilla on auto. Kaksi päällekkäistä järjestelmää luonnollisesti maksaa, joten olettaisin, että Mäntsälässä asumiskulut ovat verojen takia huomattavasti alemmat kuin Espoossa, jossa maksetaan metron ja bussiverkon ylläpitokulut. Toisaalta, eipä Mäntsälässä ole paljoa enempää asukkaita kuin Kivenlahdessa, joten mukavasti rullaavan julkisen liikenteen ylläpitäminen on varmasti kallista.
Meiltä pääsee junalla liikkeelle kerran tunnissa.[...] Jos myöhästyn, seuraava juna tulee tunnin päästä.
Näinhän se menee. Jos on tapaaminen, niin olet joko 10min myöhässä tai 50min ajoissa.
Vielä viime vuoden puolella pääsin Helsinkiin töihin bussilla lähes kotiovelta, mutta nyt lähin bussipysäkki siirtyi viiden kilometrin – siis tunnin kävelymatkan – päähän.[...] Junalle minulla on reilun puolen tunnin kävelymatka..[...] Junalla en pääse lähellekään työpaikkaani, kuten ennen bussilla. Päivittäinen työmatkani piteni vuoden alusta noin kahdella tunnilla.
Kun luin tämän, niin alkoi hälytyskellot soimaan. Jotain mätää tässä on. Ensinnäkin, oletan, että tuo kahden tunnin lisäys tarkoittaa siis tunnin suuntaansa. Toiseksi, miten on mahdollista, että juna-asemalle kävelee puolessa tunnissa, mutta lähimmälle bussipysäkille on tunti, kun juna-asemalla on bussipysäkki? En tunne kyllä Mäntsälää yhtään, joten jokin järkiselitys tuolle saattaa löytyä, jos on paikallinen.

Olettaen nyt, että ennen kävelyä on Mäntsälän päässä ollut 0min ja nyt 30min, niin Helsingin päässä matka-aikaa kuluu puoli tuntia enemmän. Juna kulkee Mäntsälästä rautatieasemalle n. 45 minuutissa. Aluksi kummastelin, miten sieltä voi saada 30minuuttia kulumaan jatkoliikenteeseen. Laajasaloon tuon saisi menemään, mutta tuskin Mäntsälän bussi sitä kautta kiertaa. Sen takia valitsin tuon Viikin. Bussilla voi hypätä matkasta (olettaen, että se pysähtyy pysäkille), kun junan pitää mennä rautatieasemalle saakka. En tiedä, mikä on tuo todellinen kohde, mutta olettaisin, että jotenkin samoissa lukemissa liikutaan. Täten on kovin kummallista, että julkisilla tuo matka kestää parhaimmillaan 77minuuttia. Jos kerran tuohon on tullut tunti lisää, niin ennen tuon matkan on päässyt 17 minuuttiin bussilla. Autolla matka-aika on kuitenkin 46 minuuttia, joten jotain mystistä toimittajan tarinassa on.

Taulukoista voi lukija tarkastella, kuinka paljon aikaa kuluu lyhyelle matkalle Espoossa. Matka Helsinkiin kestää kauemmin Espoon perukoilta, kuin Mäntsälästä (aseman tuntumilta). Omalla autolla kulkiessa Espoon ja HKI:n välillä  säästöä tulee 18-64minuuttia yhteen suuntaan. Mäntsälän ja HKI:n välillä säästöä tulee 6-39 minuuttia. Myöskin verovähennystä tulee vain kk-seutulipun verran, jos matkustaa Espoo-HKI väliä. Kilometrienkin kanssa ollaan rajamailla, että kannattaako hankkia diesel-auto tuolle matkalle.
Teillä on hyvin toimivat ja nopeat kulkuyhteydet.
Ei. Espoossa ei ole tällaiset kulkuyhteydet. Tilanne oli huono jo ennen metroa ja nyt kun tilanne on huonontunut, niin ihmiset ovat syystäkin näreissään. Julkisen liikenteen ylläpidon lisäksi pitää ylläpitää omaa kulkuneuvoa, josta maksaa suhteellisen paljon ajokilometrejä kohden. Toki Espoossa on palveluita lähellä yms., mutta jos pointti on se, että Espoossa naristaan huonontuneesta julkisesta liikenteestä, niin on turha Mäntsälästä huudella, että siellä menee muka huonommin. Jos sisäistä liikennöintiä ei ole, niin ei se silloin voi mennäkään huonosti.

-PYO

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Länsimetro: hyvä idea, huono toteutus?

Länsimetro aukaisi liikenteensä viime vuoden loppupuolella (vihdoin) ja tänään muu liikenne taipui uuteen järjestykseen. Alustava tulikoe on suoritettu, mutta todellinen koitos seuraa ensi viikolla, kun koulut alkaa ja viimeisetkin työläiset vaihtavat lomailut työrutiiniin. Itse en ole niinkään seurannut suunnittelu-, hankinta-, rakennus-, mokailu- yms. prosessia, joten keskityn nyt vain tämän hetkisiin liikennejärjestelyihin ja saavutettuihin hyötyihin "asiakkaan"  näkökulmasta. Kustannuksista ja sähläämisestä voitte lukea toisaalta.

Aloitetaan listaamalla julkisen liikenteen mittareista matkustajan näkövinkkelistä. Olen jo aiemmin aihetta sivunnut, mutta katsotaanpa nyt asiaa tarkemmin. Tässä korkealla tasolla merkittävimmät muuttujat:
  1. Kokonaismatka-aika
  2. Vuoroväli
  3. Kattavuus
  4. Matkustusmukavuus
  5. Asemamukavuus
  6. Vaihdot
  7. Kävelyn määrä
  8. Muut (esim. kustannukset, vihreät arvot, kuntoilu)
Julkisen liikenteen vaihtoehtoina ovat lähinnä pyörä ja oma auto (tai taksi). Näitä vertaillessa kansalainen sitten valitsee, millä menee töihin ja vapaa-ajan rientoihin. Mahdollisesti vaihtoehdot ovat myös niin huonot, että esim. vapaa-ajan riento jätetään väliin. Yllämainitut muuttujat ovat sidoksissa toisiinsa ja on vaikea sanoa pitäisikö tarkastella näiden summaa vai kertomaa. Näkisin, että lähtökohtaisesti voitaisiin tarkastella summaa, mutta yhden muuttujan kohdalla kipukynnys saattaa ylittyä, jolloin kokonaisuus romahtaa.

Avataanpa hieman tuota listaa. Kokonaismatka-aika lienee helpoin mitattava muuttuja. Päivittäisen liikenteen painoarvo lienee ratkaiseva tekijä. Jos pari kertaa vuodessa joutuu tekemään jonkin pitemmän matkan, niin sillä ei ole suurta merkitystä, mutta jos päivittäinen matka-aika on suuri, niin kyllä alkaa oma auto maittamaan. Esimerkiksi itselläni työmatka on ollut keskimäärin noin 50min suuntaansa, joten viikossa kuluu aikaa työpäivän verran matkustamiseen. Nyt näyttäisi siltä, että matka-aika kasvaa kymmenellä minuutilla, joten päivittäin matkustamiseen menee kaksi tuntia. Pyörällä matka vie n. 50min ja omalla autolla matkaa menisi n.25min, joten vaihtoehtona se on hyvin houkutteleva.

Vaikka matkaan kuluisikin vähemmän aikaa, niin perille saapuu myöhemmin, jos lähtee huomattavasti myöhemmin. Jos busseja menee 5min välein ei tarvitse tihrustella aikatauluja, vaan riittää, että raahaa ahterinsa pysäkille, koska bussit eivät kuitenkaan kulje minuutin tarkkuudella. Jos taas busseja menee puolen tunnin välein, niin pysäkille pitää mennä 5min etuajassa, jos se vaikka sattuisikin tulemaan ajoissa tällä kertaa. Useasti on tullut eteen tilanne, jossa vaihtoehtoina on olla 20min myöhässä, 5min ajoissa tai 25min ajoissa. Viiden minuutin marginaali on liian riskaabeli, joten paikalle pitää saapua reippaasti etuajassa pyörittelemään peukaloita. Toinen tilanne on varsinkin pyhinä esiintyvä tilanne, kun tulee tarve yhtäkkiä lähteä jonnekin, mutta seuraavaan bussiin ei ehdi, koska pysäkillä pitäisi olla minuutin sisällä ja seuraava bussi lähteekin vasta tunnin päästä. Pistettäköön vuorovälin alle myös luotettavuus. Itselläni oikeastaan päivittäin tulee eteen tilanne, jossa jään pysäkille ja vaihtobussi tulee joko ajallaan tai 20min myöhässä. Koskaan ei voi tietää ja useasti sitä pohtii, että pitäisikö ottaa jokin hitaampi bussi vai tulisiko tuo kerrankin ajoissa.

Joskus kaipailen aikoja, jolloin asuin alueella, jossa busseja kulki tuon tuostakin. Aamulla ei tarvinnut katsoa kelloa, vaan riitti, kun marssi pysäkille ja hyppäsi ensimmäiseen bussiin. Vaikka kulkivat eri reittejä, jokainen linja-auto kuitenkin jossain vaiheessa meni sellaista kohtaa, josta pystyi vaihtamaan eteenpäin. Vaikka nykyään asun seudulla, jossa kulkee vähemmän busseja, niin niitä kuitenkin kulkee moneen suuntaan. Töihin, kauppaan, ystävien luo pääsee ilman suurempia siksakkeja. Välillä kuitenkin pitää mennä jonnekin hevontuuttiin ja sinne pääsee vain menemällä ensin jonnekin keskustaan, joten tiettyihin kohteisiin matka-aika on pari tuntia, vaikka autolla sinne pääsisi reilusssa puolessa tunnissa. (lisäys 4.1.2018: Pitää myös muistaa kuinka aikaisin/myöhään yhteydet pelaa. Ei ole ihan poikkeuksellista, että työvuoro alkaa jo kuudelta tai loppuu keskiyön jälkeen.)

Matkustumukavuus on merkittävä erityisesti pitemmillä matkoilla ja aktiivisesti matkustavilla. Mukavuuteen vaikuttavat mm. tila, ilma (lämpötila, raikkaus), istuin, asento, äänimaailma, maisemat, liikeen tasaisuus. Hiostavassa ilmassa, täpötäydessä bussissa, mutkittelevalla tiellä, seisten ja uhmaikäisen huutoa kuunnellessa ei kyllä oikein pysty rentoutumaan pitkän työpäivän jälkeen. Myöskään työnteko ei tuollaisessa tilanteessa onnistu. Toisaalta vastatuuleen räntäsatteessa polkeminen muistuttaa, kuinka kivaa on matkustaa bussissa vaikka siellä olisikin kylmä ja outo lemu.

Asemamukavuudella tarkoitan pysäkin perusominaisuuksia, toimivuutta ja lisäpalveluita. Lienee selvä, että pysäkki ilman katosta ei ole kiva paikka odotella, kun sataa kissoja ja koiria vaakataossa. Tämän lisäksi esim. penkki, aikataulunäyttö, kartta yms. ovat positiivisia asioita. Mutta myös esim. näkyvyys ja pysäkkisuunnittelu ovat merkittäviä. On todella ärsyttävää, jos joutuu vahtimaan kolmea pysäkkiä yhtäaikaa ja sitten loikkimaan punaisia päin tienpoikki, koska samaan paikkaan vievä bussi tuleekin toiselle pysäkille risteyksen jälkeen. Hyvänä esimerkkinä käyköön Ruoholahdessa Lauttasaaren kautta menevien bussien pysäkki, joka jostain mystisestä syystä on Länsiväylän toisella puolella. Suunnittelijalle voisin blogin puolesta myöntää Mystinen Design -palkinnon, eli hatullisen paskaa, tuosta aivopierusta.

Lisäpalvelut tarkoittavat tässä yhteydessä lähinnä kauppoja ja vastaavia. Jos bussin missaa ja seuraava tulee vasta puolen tunnin päästä, niin itse ainakin käytän mieluummin tuon ajan hyödyksi ja ostan ruokaa kuin seison tapittamassa vuoroin kelloa, vuoroin bussin tulosuuntaa. Päätepysäkillä usein pääsee bussin sisään odottamaan, mikä on usein mukavempaa kuin laiturilla nököttäminen. Myöskin kulkuvälinettä vaihtessa on kiva, jos ohessa voi nappasta mukaan juoman tai lounaan. Kotiin suunnistaessa on kivempi jäädä vähän kauemmalla pysäkillä, jos siinä on kauppa vieressä. Kaupan lisäksi mukavia palveluita on mm. matkakortin latauspiste (miksi näitä muuten on niin helkkarin harvassa?), sisätilat, vessa ja pyöräparkki.

Laitoin vaihdot erikseen, vaikka ovat vahvasti sidoksissa muihin edellämainittuihin. Varsinkin pidemmillä matkoilla on huomattavasti mukavempi mennä yhdellä bussilla kuin vaihdella välillä. Jos haluaa tehdä töitä, niin tavaroita pitää purkaa ja pakkailla. Jos haluaa rentoutua, niin pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei missaa pysäkkiään. Jos on paljon roinaa, niin niitä joutuu nostelemaan edestakaisin. Mikäli vuoroväli on harva, niin suunnitelmat saattavat mennä roskakoriin, jos missaa vaihdon. Kuten edellä mainitsin, niin huonolla asemasuunnittelulla voi joutua tilanteeseen, jossa saavutaan pysäkille, mutta ei keretä vaihdettavaan kulkuneuvoon, koska välissä on jokin hidastava este.

Kävelyn määrä on myöskin merkittävä valintakriteeri. Käveleminen on lähtökohtaisesti hidasta, suurempien kuormien kantaminen on v-mäistä ja siinä tulee helposti hiki (mikä esim. toimistotyössä ei ole kovinkaan mieluisaa). Jos sitten vielä kaiken kukkuraksi bussi menee nenän edestä ja joudut palaamaan takaisin, niin kyllä ottaa pannuun. Pieni määrä kävelyä on ihan ymmärrettävää, mutta jos menee kuntoilun puolelle, niin sitten voisin yhtä hyvin mennä koko matkan pyörällä.

En nyt käy tarkemmin läpi tuota viimeistä kohtaa. Lähinnä ehkä kustannukset ovat se tekijä, joka on auton hankintaa vastaan. Toinen merkittävä tekijä on tietenkin parkkipaikkojen hinta ja vähyys.

Kun Länsimetrosta vuosia sitten huhuttiin, niin ajattelin, että onpa hienoa. Nopea väline Espoon ja Helsingin välille. Kun väki alueella lisääntyy, niin ruuhkat kasvavat. Jos rakentamista olisi pantattu vuosia, niin voisi olla, että keskuksia olisi enemmän ja jälkeenpäin asemien rakentaminen olisi ollut hyvin työlästä. Nytkin rakentamisen kanssa oli suuria vaikeuksia ja lasku on sen verran suuri, etten sitä edes halua ajatella.

Saatiinko metrolla, tai pikemminkin uusilla järjestelyillä, sitten lisättyä noiden muuttujien positiivista merkitystä? Vastaus on pitkälti EI. Ensinnäkin Espoosta lakkautettiin muutamia poikittaislinjoja, jolloin kattavuus heikentyi. Vuorovälejä lisättiin, mutta monilla kuulemma vuoroväli on siltikin jostain syystä harventunut. Vaihtojen määrä on lisääntynyt. Asemamukavuus on kyllä parantunut huomattavasti, mutta samalla kävelyn määrä on kasvanut. Matkustusmukavuudesta on vaikea antaa kommenttia. Metron penkit ovat epämukavemmat, mutta tilaa on huomattavasti enemmän ja meno vakaampaa. Vielä on liian aikaista sanoa, miten ruuhka-ajat näkyvät kulkuvälineissä.

Se, mikä kuitenkin on selvä, on matka-ajan kasvu. Muutamalla harvalla linjamuutokset ovat tuonneet parannusta, mutta lähtökohtaisesti kaikki ovat häviäjiä. Verrataanpa allaolevia kuvia Reittioppaasta. Ylempänä on entinen bussireitti Ison Omenan pysäkiltä Ruoholahden pysäkille. Alla sama metropysäkiltä metropysäkille.

Bussilla

Metrolla
Bussilla matka kestää n.11min ja metrolla 16min. Eli, jos joutuu metroa tuolla välillä käyttämään, niin häviö on selvä. Jos ennen on päässyt suoraan bussilla matkansa ja nyt joutuu vaihtamaan, niin kävelyt ja odottelut lisäävät kokonaismatka-aikaa vielä 5-10min. Kuvista näkee aika selvästi, että toinen reitti on suorempi kuin toinen. Tämän lisäksi bussilla on välipysäkkejä viisi (Matinsolmu, Haukilahdensolmu, Wstendinasema, Karhusaari, Hanasaari) ja metrolla seitsemän (Niittykumpu, Urheilupuisto, Tapiola, Aalto-yliopisto, Keilaniemi, Koivusaari, Lauttasaari). Toki osa busseista kiertää myös Lauttasaaren kautta, mutta tuolla tiheydellä sellaiseen bussiin ei tarvitse mennä. Bussi ajaa länsiväylää pitkin bussikaistaa ruuhkien ohi ja jos pysäkille ei pidä pysähtyä, niin vauhtia riittää. Metro ymmärtääkseni pyshtyy joka pysäkille, vaikka tarvetta ei olisi. Tuo väli, joka nyt on korvattu metrolla on toiminut melko hyvin ja nyt siitä on tullut 10+ minuuttia hitaampi. Aluksi ajattelin, että tästä hyötyvät lähinnä ne, jotka asuvat lähellä metroasemaa, mutta ainakin tuolla välillä matka on hitaampi. Kuvaa katsoen kuvittelisi, että Otaniemi on etuoikeutettu, mutta pikavilkaisulla Otaniemestäkin menee suunnilleen sama aika nyt metrolla kuin ennen bussilla Ruoholahteen.

Iso lasku tuli ja saatiin kivat asemat Espooseen, mutta muuten ainakin minun on vaikea näin jälkikäteen perustella, että projekti on onnistunut. Vuoroväliä olisi varmaan voitu lisätä ilman metroakin... halvemmalla.

-PYO