Maksut olisivat suurimpia ruuhka-aikaan suurten kaupunkien keskustoissa ja vilkkaimmilla sisääntuloväylillä. Vastaavasti hiljaisina aikoina ja syrjäseuduilla maksut olisivat alhaisia tai niitä ei perittäisi ollenkaan.
Eli kaupunkilaisten pitäisi matkustaa bussilla, kun syrjäseudulla ajellaan omalla autolla. Tämä vaikuttaisi olevan koko homman ydin. Palaan tähän kohta tarkemmin.
Vihreät on esittänyt, että maksuilla korvattaisiin auton omistamisesta perittävä ajoneuvovero kokonaan ja polttoaineveroja osittain.
Vaikka ruuhkamaksu jo nimensäkin perusteella kuulostaa siltä, että sen paras puoli on ruuhkien vähentäminen, niin todellisuudessa paras puoli on se, että henkilö, joka silloin tällöin tarvitsee autoa voi sen hankkia ilman, että vuosikustannukset nousee liian korkeiksi ajettuihin kilometreihin nähden. (Tämä tosin hoituu periaatteessa myös sillä, että enemmän ajaettaessa käytetään enemmän bensaa, joten vähemmän autoa ajava joutuu maksamaan veroa bensan muodossa vähemmän.)
Autoihin sijoitettavan päätelaitteen kautta voisi tarjota autoilijan elämää helpottavia palveluita reittiopastuksesta liikennetietoihin ja automaattisesta onnettomuushälytyksestä käytön mukaan joustaviin vakuutuksiin.
Palveluiden tarjonnan tulisi vastata niiden kysyntää. Jos lähinnä työn ja kodin välillä käyttää autoa, niin reittiopastuksella ei tee paljoakaan mitään. Noista vakuutuksista tulee mieleeni sellainen lisäpalvelu, jossa vaikkapa poliisi saa tietoonsa, kuka on parkkeerannut minnekin. Tällöin, jos auton kylkeen on tullut parkkipaikalla kyynärän syvyinen klommo, niin paikalta livistänyt tekijä löydettäisiin jälkikäteen. Mutta...
Eniten huolta on kannettu paikannukseen perustuvien maksujen vaikutuksesta yksityisyydensuojaan [...] Perusperiaate on kerätä käyttäjiltä niin vähän tietoja kuin mahdollista, hävittää ne heti kun niitä ei tarvita ja valvoa tarkkaan tietojen käyttöä. [...] Yksinkertaisimmillaan järjestelmään tallennettaisiin autosta vain maksutietoja - X km maksuluokassa Y - ei sijainti-, aika- tai reittitietoja.
Varjopuolena tässä on se, että KUN ongelmia ilmenee, niin mitenkä niistä voi valittaa. Jos auto on seissyt pihassa kuukauden, mutta maksujärjestelmä näyttää, että sillä on körötelty X km Y-luokassa, niin kuinkas siinä osoitat, että näin ei ole. Sitäpaitsi tuossa yksinkertaisimmassa mallissa pitäisi olla vielä aikaväli Z, sillä tuonhan piti koskea vain ruuhka-aikaa. (Sivumennen voisin myös kysyä, että kuka luokittelee nuo luokat/ajat ja millä perusteella?)
Otetaanpa pieni esimerkki: Henkilö A ajaa klo z1-z2 välisenä aikana luokassa y1 x1 km, jonka jälkeen hän koukkaisee hetkeksi luokan y2 puolelle klo z3 ajaen siellä x2 km, jonka jälkeen kello z4 hän palaa luokkaan y1 jatkaen määränpäähänsä, jonne hän saapuu klo z5 ajettuaan x3 km. Kuinka paljon maksua henkilö A joutuu tästä reissustaan maksamaan? Eikös kuulostakin yksinkertaiselta matkasta, jossa ajetaan pieni tovi ruuhka-alueella?
Suomella on maailmanluokan osaamista, ja jos olemme maksujen käyttöönotossa kärkijoukoissa, voimme kaapata paalupaikan alan markkinoista.
Tuntien suomalaisen kyvyn näissä asioissa, olen hieman skeptinen järjestelmän suhteen. Olen melko varma, että järjestelmän kehitys osuisi jollekin kolmesta suuresta valtiollisesta tietojärjestelmäsössijästä, joten yllä annettu pieni laskuesimerkki menee varmasti päin honkia viimeistään siinä vaiheessa, kun järjestelmä ei tajua, että ajoneuvo on vaihtanut luokkaa 10min sitten. Jotenkin vaikuttaa siltä, että Tynkkynen (ja jokunen muu) on saanut päähänsä, että tämähän vaikuttaa hyvältä idealta ja sitten väkipakolla pitää runnoa läpi uusi järjestelmä. Järjestelmän hyödyt ovat melkoisen vähäiset siihen nähden, mitä tuollaisen rakentaminen ja ylläpito kustantaa. Mikäli (=kun) ongelmia esiintyy, niin niistä kärsivät todennäköisesti tuhannet tavalliset kansalaiset. Onko nykyjärjestelmä niin ongelmallinen, että sitä pitää uudistaa? Onko uusi järjestelmä niin paljon parempi, että se kannattaa rakentaa?
Kuten aiemmin sanoin, niin ne jotka ajavat enemmän maksavat enemmän bensaveroa. Ne jotka asuvat ruuhka-alueella, esim. Helsingin keskustassa, niin ne myös maksavat asunnostaan enemmän. Oman auton käyttö saattaa olla välttämättömyys, jolloin siitäkin joutuisi vielä maksamaan lisää. Kunnallisveroa voisi nostaa, mutta tällöin helsinkiläinen, joka ei asu eikä työskentele keskustassa, joutuisi maksamaan kunnallista ruuhkaveroa, joten se ei ole oikein sopivaa. Bensiinivero (joka on jo nyt älyttömän korkea) olisi helpoin ja kohdentavin maksu ruuhkien vähentämiseksi ja sitä kautta myös ympäristön suojelemiseksi (joskin hieman pohdituttaa, onko järkevää säästää luontoa Suomessa kovin kustannuksin, kun mm. Kiinassa säästetään kuluissa saastuttamalla sitä samaa ilmakehää, mitä suomalaisetkin käyttävät).
Entäpä, jos kepin sijalla olisi tarjoilla porkkanaa?
Ruuhkamaksu on rankaisu. Rankaisu siitä, että henkilö A käyttää yksityistä kulkuneuvoa alueella Y. Kyseessä ei siis ole veromainen yhteisöllinen vasuunjako, sillä se kohdennetaan koskemaan vain tiettyä ryhmää. Kyseessä ei mielestäni myöskään ole palvelumaksu, sillä henkilö käyttää omaa omaisuuttaan julkisessa ympäristössä. Vai saako henkilö A ruuhkamaksulleen muka jotain vastinetta? Miksi henkilö A on niin kusipää, että rasittaa luontoa ajelemalla omalla autolla eikä julkisilla liikennevälineillä, kun kerran suuressa kaupungissa on vaihtoehtojakin tarjoilla?
Tarkastellaanpa noita vaihtoehtoja hieman. Ensinnäkin bussit, metrot ja ratikat eivät ole kaikkein parhaimpia vaihtoehtoja lapsiperheille. Jos vanhemman pitää viedä yksi lapsi esikouluun ja toinen kouluun aamulla ennen töihin menoa, niin vaaditaan ainakin kaksi vaihtoa matkalle. Esim. minun kohdallani tuo tarkottaisi sitä, että joutuisin käyttämään neljää eri bussia. Jos jokaista joutuisi odottamaan vaikkapa vain 5min, niin matka-aikaa kertyisi 20min pelkästään odotteluun. Harvemmin bussit kuitenkaan niin mukavasti lomittautuu, joten 30min lienee realistisempi vaihtoehto. Tunti päivässä tarkoittaa seitsemää viikossa, eli melkein yksi kokonainen työpäivä menisi bussipysäkillä seisoskelussa.
Julkinen liikenne ei myöskään kulje joka paikkaan. Vähänkään syrjäisemmälle seudulle bussi kulkee harvoin ja silti kävelyä saattaa tulla siihen päälle kilometritolkulla. Kaikki eivät kuitenkaan voi muuttaa ihan työpaikkansa naapuriin. Jos vaikkapa perheen toinen vanhempi on töissä kaupungissa ja toinen taajamalla, niin jomman kumman on mentävä autolla töihin. Todennäköisesti nuo ainoat taajamassa kulkevat bussit myös kiertävät vähän sieltä sun täältä, jolloin autoon verrattuna matka-aika kasvaa n. 25%.
Julkinen liikenneväline ei sovellu myöskään heille, joiden tulisi rahdata paljon tavaraa mukanaan. Mikäli kaikki kantamukset ei kerralla mahdu käsiin, niin aika moista säätämistä on hyppiä bussiin ensin sisään, sitten ulos ja sitten taas sisään. Linja-autossa matkustaminen on myös melko epämukavaa, jos on jaloissa ja sylissä matkatavaraa. Siihen, kun viereen istuu vielä tukevampi henkilö, niin pohtii, että kelle bussit on oikein mitoitettu. Vaikka olen suurinpiirtein keskipitkä suomalainen mies, niin en voi istua bussissa normaalisti, koska polvet ottavat kiinni edessä olevaan penkkiin. Voin vain kuvitella, miten tuskaista pidemmillä ihmisillä on.
Julkinen liikenne ei sovellu niille, joilla on kiireinen aikataulu ja paljon siirtymistä. Jos henkilön pitää olla tiettynä aikana tietyssä paikassa, niin aika moista stressiä pukkaa, jos bussia ei kuulu. Stressiä myös pukkaa, jos ei ole varma, mikä ratikka menee kyseiseen paikkaan. Stressiä myös pukkaa, jos kokous vähän venähtää ja pitäisi jo istua metrossa matkalla seuraavaan.
Julkisessa liikennevälineessä voi kuitenkin nykyaikana tehdä joitakin töitä, kuten lukea raporttia tai kirjoittaa sähköpostia (mikäli tällainen kuuluu työnkuvaan). Joten periaatteessa matka-ajan voi käyttää töihin. Olettaen, että pääsee istumaan, ei ole useita vaihtoja, kulkuneuvo ei ole täynnä puliukkoja tai rääkyviä uhmaikäisiä jne. Tähän ei todellakaan voi luottaa, ainakaan ruuhka-aikana.
Julkinen liikenne ei myöskään sovellu niille, joiden kohtuu usein tarvitsee matkustella vähän muuallekin kuin töihin. Esim. eräs kaverini asuu paikassa, jonne poljen pyörällä noin 40 minuutissa. Bussilla matka vie suunnilleen saman ajan (mutta vältyn hikoilulta). Autolla tuo on 20min matka. Lauantaisin kello 23:n jälkeen busseja ei kuitenkaan kulje enää samaa reittiä, vaan joudun kiertämään naapurikunnan kautta, mikä tarkoittaa n. tuntia pidempää matkaa (plus kallimpaa lippua), mikäli haluan palata kaveriltani kotiin vähän myöhemmin. Jos vaikkapa harrastuksien (omien tai lasten) takia joutuisi matkustamaan vastaavanlaisiin paikkoihin vastaavanlaisissa olosuhteissa, niin oman auton hankkiminen olisi lähestulkoon välttämättömyys.
Se, että yksityisautoilulle olisi vaihtoehtoja on vain puoliksi totta. Kyllähän helsingin keskustassa voi liikkua metrolla, raitiovaunulla, junalla ja bussilla, mutta ei se todellakaan vastaa yksityisautoilua, kuten edellä on perusteltu. Mikäli yksityisautoilua oikeasti haluttaisiin vähentää, niin joukkoliikennettä pitäisi parantaa reippaasti. Enemmän vuoroja ympäri kellon, nopeampia linjoja tietyille matkoille, parempi pääsy syrjäisemmille seuduille, mukavemmat (ja turvallisemmat) matkustusolosuhteet ja sen sellaista. Kalliiksihan tuo tulee. Bussilipun hinta on jo melkoisen korkea ja vaikuttaa siltä, että linjoja lähinnä vain leikataan, ei lisätä.
Ruuhkan purkaminen maksuilla on epäluonnollista ja siksi siitä koituu kustannuksia. Järkevänpää olisi porrastaa työaikoja siten, että kaikki eivät menisi töihin 7-9 välisenä aikana ja lähtisi sieltä pois kahdeksan tuntia myöhemmin. Tällöin vähenisi myös klo 17 ruuhka kaupoista, kun ihmiset kotimatkallaan töiden jälkeen muodostavat jonoa kassoille. Monille työntekijöille olisi myös helpompaa asioida esim. Kelan toimistolla tai poliisiasemalla, jos niiden aukioloaika ei vastaisi tismalleen omaa työpäivää. Valitettavasti en osaa sanoa, miten tämän käytännössä toteuttaisi? Ehkäpä työnantajille ja -tekijöille voisi tarjota jotain porkkanaa, jos tekevät duunia "epäruuhka-aikaan".
Järkevintä olisi kuitenkin suosia kimppakyytejä ja tehdä joukkoliikenteestä sen verran uskottava vaihtoehto, että omaa autoa ei tarvitsisi aina käyttää. Tällöin myöskin olisi hyvä, että auton hankittua sitä voisi käyttää vain tarvittaessa. Nykymalli suosii sitä, että kun auton kerran hankkii, niin siitä kannattaa otta kaikki irti, eli käyttää mahdollisimman paljon. Veroista ja vakuutuksista tulee sen verran iso lasku, että autoa ei kannata hankkia seisomaan parkkipaikalle.
Ehkäpä pyöränkin voisi keksiä uudelleen? Ystäväpiiriini kuuluu lukuisia aktiivisia työmatkapyöräilijöitä, mutta se ei kuitenkaan ole ympärivuotinen raktaisu ja sitä koskee monet ongelmat, mitä julkistakin liikennetta. Kaksi lasta, kauppakassit ja kiire kokoukseen ei kuulosta sellaiselta asetelmalta, että ensimmäinen ratkaisuehdotukseni olisi fillarilla siirtyminen. Joka tapauksessa, pyöräilyä tulisi suosia: enemmän suihkumahdollisuuksia, parempia kaistoja (sellaisia, missä ei ole mummoja, luomulapsia ja koirankusettajia hidastamassa vauhtia), valvottuja pyöräparkkeja yms. Nykyisellään pyörästä tulee ennemminkin vain vapaa-ajan siirtymiseen tarkoitettu ajopeli.
Pyöräilykelejä odotellessa...
-PYO
ps. Minun ei edes tarvitse kritisoida yksityisyyden suojaa tässä yhteydessä. Sen voisin kuitenkin mainita, että jossain vaiheessa pakostikin tiedetään, missä kohtaa, mihin kellonaikaan henkilön A auto liikkuu. Vaikka tiedot suojattaisiin, uudelleen koodattaisiin ja tuhottaisiin välittömästi, niin tuo tieto on sitä ennen tiettyjen tahojen käytettävissä. Toivoisin kuitenkin, että kritiikki ja vastakritiikki keskittyisi ennemminkin järjestelmän kokonaisvaltaisen hyödyn ja haitan, sekä uskottavien vaihtoehtojen tarkasteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti