HS-toimittajan elämä kuplassa

Helsingin Sanomien toimittaja Hanna Mahlamäki on kirjoittanut analyysin otsikolla "Me suomalaiset emme ole aikoihin jakaneet samaa todellisuutta". Oletin tämän liittyvän Krista Kososen avautumiseen, josta kirjoitin viimeksi. Kyseinen avautuminen on saanut paljon vastinetta. Kyseiseen avautumiseenhan tuo liittyi, mutta ei todellakaan siitä näkökulmasta, mitä kuvittelin.

Soitimme mahdollisimman monelle sellaiselle [taitelijalle], joka oli vaalien alla liputtanut jonkun ehdokkaan puolesta julkisesti. Lisäksi soitimme sellaisille taiteilijoille, jotka tiedetään entuudestaan yhteiskunnallisista asioista mielellään puhuviksi. Moni jätti myös vastaamatta.

Miksi? Miksei soitettu taloustieteilijöille, pääesikuntaan, paperiliittoon, poliisihallitukseen, työttömille jne.? Onko taiteilijoiden mielipide oikeasti sen verran merkittävä, että maamme 'ykköslehden' pitää tiedustella juuri tuolta sakilta mielipidettä vaalituloksesta?  Ja jos pitää, niin eikö voisi käydä skaalaa läpi kokonaisuudessaan? Sen sijaan, että kysellään muutamalta pääkaupunkiseudun tyypiltä, niin eikö voisi hieman laajentaa skaalaa? Kysyttiinkö mielipidettä mm. Mikko Alatalolta, Veltto Virtaselta, Jufo Peltomaalta, Sipe Santapukilta tai muilta, jotka ovat taiteilijoita, joilla on selkeä puoluekanta, mutta ei punavihreä sellainen? Sentään oli Donnerilta kysytty.

Kirjailija Jörn Donnerin mukaan Suomen henkistä tilaa leimaa epävarmuus ja epätietoisuus. "Suomi on poikkeuksellinen länsieurooppalainen maa, jossa – jos saa kohteliaasti sanoa – maalaisarvot jylläävät." Osa kansasta on Donnerin mielestä "äärimmäisen konservatiivista".

Vaikka en Donnerin kanssa ole politiikasta kovinkaan samaa mieltä, niin pidän häntä fiksuna tyyppinä. Yllä olevan voin allekirjoittaa ja sanoman tyylikin on kohtelias. Ei liikaa tunteilua, vaan faktaa kehiin. Suurin piirtein samantyyppisen kommentin antoi Jaakko Kuusisto. Toista laitaa edustaa Pirkko Saisio:

Minusta tuntuu, että vihreät ja vasemmisto jakavat keskenään älymystön, kulttuuriväen, tutkijat ja yliopistoväen .

Yliopistolla kyllä yleisesti on aikalailla vihervasemmistolainen ilmapiiri. Tosin, kun mennään enemmän teollisuutta lähempänä oleviin professuureihin, kuten insinööritieteisiin ja taloustieteisiin, niin oikeistolaisuus alkaa näkyä. Tämä on kuitenkin täysin mutuilua, kuten Saision sanoma. En löytänyt tilastoa, johon viitata, joten tämä on täysinyhdentekevää bittien tuhlaamista.

Hän [Saisio] toivoo tutkijoiden selvittävän perussuomalaisten nousua.

Onhan aiheesta olemassa ainakin Mari K. Niemen väikkäri [PDF]. Tosin tuo on tieteelliseltä tasolta sen verran ala-arvoinen, ettei siitä mitään kannata päätellä. Kun menetelmänä on katsoa, mitä muutama lehti/TV-kanava sanoo yhdestä puolueesta ja sitten toistaa kyseiset jutut, niin heikolla pohjalla ollaan. Yleisestikin se, että Persut lähtökohtaisesti mielletään populistipuolueeksi ei anna uskottavaa asetelmaa objektiiviselle tutkimukselle.

Keitä ovat nämä lähes joka kuudes tai seitsemäs suomalainen? En usko, että kaikki perussuomalaisten äänestäjät ovat rasisteja tai kauniisti sanottuna maahanmuuttokriittisiä – joka on usein sama asia käytännössä. Mutta ehkä minä yritän olla tässä tarpeettoman positiivinen.

Hyvä, että Saisio ei yhtään ollenkaan tässä yleistä. Perussuomalaisilla nyt sattuu olemaan muitakin teemoja kuin maahanmuuttokritiikki niitä voi katsoa vaaliohjelmasta [PDF]. Lienee kuitenkin vaadittu liikaa, että Saision kaltainen mukaviisas oikeasti vaivautuisi edes alkeelliseen tiedonkeruuseen. On paljon kivempi vain kuunnella omaa ääntänsä. Antti Nylén:

 Jäljellä on vain oikeisto. Vasemmisto on kutistunut pelkäksi alaviitteeksi. Mitään ideologista kamppailua ei ole", hän sanoo. [...] Ei ole tapahtumassa kahtiajakoa vaan täydellinen yhdenmukaistuminen. Yhtäkkiä politiikka on vain yksi iso porvari.

Niin, ehkä maailmaa ei kannattaisi katsoa mustavalkoisin lasein ja nähdä politiikka vain yhdellä oikeisto-vasemmisto-akselilla. Sinänsä on myös kummallista, että Persut nähdään aina oikeistona, vaikka heidän kohdallaan on enemmän herravihaa kuin SDP:ssä. Persujen ohjelmassa myöskin painotetaan köyhistä huolehtimista, joskin vain suomalaisista köyhistä. Mutta palataanpa tuohon Mahlamäen analyysiin.

Yllättävää kulttuuriväen vaalienjälkeiskommenttien herättämässä keskustelussa on ollut se, miten kiivaasti ajatuksistaan kertoneita taiteilijoita on paheksuttu sosiaalisessa mediassa. Kommentit siitä, että omaan tuttavapiiriin ei ainakaan tiettävästi kuulu yhtään perussuomalaisten kannattajaa, on tulkittu ylpeilyksi ja ties miksi.

Siltähän tuo kyllä kovasti kuulostaa. Vähän sama kuin sanoisin, ettei tuttavapiiriini kuulu yhtään homoa. Todennäköistä on, että kyllä kuuluu, mutta kukaan ei ole julkihomo, tai sitten en vain ole noteerannut asiaa. Se, että onko sillä suurta merkitystä, onkin sitten toinen seikka. En myöskään lähtisi yleistämään omien tuttavapiirieni kohdalta Suomen kansaa.

Moni täydensi Kososen, Saision ja kumppaneiden puhetta mielessään niin, että he eivät haluakaan tuntea toisenlaisia ihmisiä. Niin he eivät kuitenkaan sanoneet.

Rivien välistä tuollaista on kuitenkin tulkittavissa. Jännää, että Mahlamäki näkee tarpeelliseksi puolustaa paria elitistikuplassa elävää taiteilijaa. Lukikohan Mahlamäki myös lauseet noiden 'täydennyksien' ympäriltä? Ehkäpä sieltä löytyi jotain perusteluja asialle. Ainakin ylempänä lainattu Saision kommentti on sen verta sulkeutunut ja ennakkoluuloinen, että en näe mitään pyrkimystä rakentavaan ymmärtämiseen. Itse saan tuosta sellaisen kuvan, että Saisiolle PS:n kannattaja on kuin jokin jännä eläin, jota voi mennä katsomaan keskipäivällä pubiin, jossa sitä ruokitaan kolmosoluella. 

Itsekin tunnen ihmisiä, jotka eivät tunne yhtään perussuomalaisten äänestäjää. Tunnen myös ihmisiä, joiden lähipiiriin ei taatusti kuulu vihreiden tai vasemmiston kannattajia. Ei se ole ylpeilyn tai nolouden aihe. Se vain on niin. Suomessa on aina ollut arvoiltaan ja elämänpiiriltään erilaisia ihmisiä. Siinä ei ole mitään uutta.

Saa kyllä olla todella suppeat piirit, jos ei tunne yhtään poliittisesti eri päätä edustavaa ihmistä. Varsinkin pääkaupunkiseudulla, jossa ihmisiä on kuitenkin aika helkkaristi. Ymmärtänen kyllä, jos jossain Lapin peräkylässä ei juurikaan törmää kuin samanmielisiin, mutta hieman epäilen tätäkin. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla, että onko Kosonen tai Mahlamäki oikeasti tiedustellut jokaisen tuttunsa poliittista vakaumusta. Se, että joku pintapuolisesti vaikuttaa edustavan tiettyä puoluenäkökulmaa, ei tarkoita että näin välttämättä olisi. Itsekin tässä varmaan vaikutan Persujen puolustuksen takia heidän kannattajaltaan, mutta näin ei kyllä ole asian laita. Veikkaisin, että psykologian puolelta löytynee jokin ilmiö, jossa ihminen löytää samantyyppisiä piirteitä tutuistaan. Tällöin vahvasti vasemmistolainen saattaa nähdä tuttunsa myös vasemmiston kannattajina, vaikka näin ei todellisuudessa olisi. (Mikäli joku tämän tyyppinen ilmiö on olemassa, niin pistäkää toki kommenttia!)

Perussuomalaisten rakettimainen nousu eduskuntavaaleissa neljä vuotta sitten ja puolueen aseman vakiintuminen näissä vaaleissa on tehnyt näkyväksi sen, että Suomi ei ole yhtenäiskulttuuri. Emme me kaikki ole asioista samaa mieltä emmekä jaa samaa todellisuutta.

Oho! Vai, että emme jaa samaa todellisuutta. Kyllä se nyt vain on niin, että todellisuus on kaikille sama. Toki eroavaisuutta löytyy siitä, miten näemme ja koemme sen. Merkittävintä on kuitenkin, miten annamme kyseisten näkemysten vaikuttaa toimiimme. Ateistina en esimerkiksi millään näe hyvänä perusteena nykypolitiikalle ohjenuoria keskiajalta tai pronssiajalta. Faktat on faktoja ja asiat joista ei ole tietoa ovat tuntemattomia. Jos faktoja ei usko, niin silloin ollaan huonolla linjalla. Se, että tuntemattomasta on erilaisia arvioita on ihan tervettä.

Suomalaisessa keskustelussa tuntuu olevan aina tavoitteena pyrkiä lopulta konsensukseen.

Yhteiskunnan kannalta on hyvä, että ollaan jokseenkin samaa mieltä asioista. Keskutelun tarkoitus on löytää yhtenäinen linja, vaikka erilaisia näkemyksiä ja lähtökohtia olisikin. Näkisin erittäin pelottavana, jos Suomalainen keskustelu pyrkisi jakamaan kansaa kahtia, joka asiassa.

Jos joku hämmästelee ääneen, että onko täällä todella noin paljon noin ajattelevia ihmisiä, osa suuttuu.

Suuttuminen on kyllä tässä erittäin huono sanavalinta. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että toimittajat tahallisesti käyttävät vihamielisyyteen viittaavia sanoja kuvailleessaan väkeä, joka esittää kritiikkiä. Tuskin juuri kukaan tässä on suuttunut. Lähinnä hämmästellään takaisin, että voiko joku olla noin ummehtunut ja elää noin sulkeutuneessa maailmassa. Maryan Abdulkarim:

Kun Krista Kosonen esittää Kingissä romanimiehen karikatyyriä ja sitten sanoutuu irti rasismista, se on älyllisesti epärehellistä.

Hyvin sanottu siellä takana. Kaksinaismoralismi on mielestäni suurin pahe johon vasemmistolaisuus sortuu tuon tuostakin. Toiseksi suurin pahe on tehdä jatkuvasti kärpäsestä härkänen tai härkäsestä kärpänen riippuen kaksinaismoralismin analyysikohteesta. Lähinnä näistä syistä minun on hyvin vaikea mieltää itseäni vasemmistolaiseksi nykyaikana.

Aurinkoisia pyöräilykelejä kaikille!

-PYO