keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Länsimetro: hyvä idea, huono toteutus?

Länsimetro aukaisi liikenteensä viime vuoden loppupuolella (vihdoin) ja tänään muu liikenne taipui uuteen järjestykseen. Alustava tulikoe on suoritettu, mutta todellinen koitos seuraa ensi viikolla, kun koulut alkaa ja viimeisetkin työläiset vaihtavat lomailut työrutiiniin. Itse en ole niinkään seurannut suunnittelu-, hankinta-, rakennus-, mokailu- yms. prosessia, joten keskityn nyt vain tämän hetkisiin liikennejärjestelyihin ja saavutettuihin hyötyihin "asiakkaan"  näkökulmasta. Kustannuksista ja sähläämisestä voitte lukea toisaalta.

Aloitetaan listaamalla julkisen liikenteen mittareista matkustajan näkövinkkelistä. Olen jo aiemmin aihetta sivunnut, mutta katsotaanpa nyt asiaa tarkemmin. Tässä korkealla tasolla merkittävimmät muuttujat:
  1. Kokonaismatka-aika
  2. Vuoroväli
  3. Kattavuus
  4. Matkustusmukavuus
  5. Asemamukavuus
  6. Vaihdot
  7. Kävelyn määrä
  8. Muut (esim. kustannukset, vihreät arvot, kuntoilu)
Julkisen liikenteen vaihtoehtoina ovat lähinnä pyörä ja oma auto (tai taksi). Näitä vertaillessa kansalainen sitten valitsee, millä menee töihin ja vapaa-ajan rientoihin. Mahdollisesti vaihtoehdot ovat myös niin huonot, että esim. vapaa-ajan riento jätetään väliin. Yllämainitut muuttujat ovat sidoksissa toisiinsa ja on vaikea sanoa pitäisikö tarkastella näiden summaa vai kertomaa. Näkisin, että lähtökohtaisesti voitaisiin tarkastella summaa, mutta yhden muuttujan kohdalla kipukynnys saattaa ylittyä, jolloin kokonaisuus romahtaa.

Avataanpa hieman tuota listaa. Kokonaismatka-aika lienee helpoin mitattava muuttuja. Päivittäisen liikenteen painoarvo lienee ratkaiseva tekijä. Jos pari kertaa vuodessa joutuu tekemään jonkin pitemmän matkan, niin sillä ei ole suurta merkitystä, mutta jos päivittäinen matka-aika on suuri, niin kyllä alkaa oma auto maittamaan. Esimerkiksi itselläni työmatka on ollut keskimäärin noin 50min suuntaansa, joten viikossa kuluu aikaa työpäivän verran matkustamiseen. Nyt näyttäisi siltä, että matka-aika kasvaa kymmenellä minuutilla, joten päivittäin matkustamiseen menee kaksi tuntia. Pyörällä matka vie n. 50min ja omalla autolla matkaa menisi n.25min, joten vaihtoehtona se on hyvin houkutteleva.

Vaikka matkaan kuluisikin vähemmän aikaa, niin perille saapuu myöhemmin, jos lähtee huomattavasti myöhemmin. Jos busseja menee 5min välein ei tarvitse tihrustella aikatauluja, vaan riittää, että raahaa ahterinsa pysäkille, koska bussit eivät kuitenkaan kulje minuutin tarkkuudella. Jos taas busseja menee puolen tunnin välein, niin pysäkille pitää mennä 5min etuajassa, jos se vaikka sattuisikin tulemaan ajoissa tällä kertaa. Useasti on tullut eteen tilanne, jossa vaihtoehtoina on olla 20min myöhässä, 5min ajoissa tai 25min ajoissa. Viiden minuutin marginaali on liian riskaabeli, joten paikalle pitää saapua reippaasti etuajassa pyörittelemään peukaloita. Toinen tilanne on varsinkin pyhinä esiintyvä tilanne, kun tulee tarve yhtäkkiä lähteä jonnekin, mutta seuraavaan bussiin ei ehdi, koska pysäkillä pitäisi olla minuutin sisällä ja seuraava bussi lähteekin vasta tunnin päästä. Pistettäköön vuorovälin alle myös luotettavuus. Itselläni oikeastaan päivittäin tulee eteen tilanne, jossa jään pysäkille ja vaihtobussi tulee joko ajallaan tai 20min myöhässä. Koskaan ei voi tietää ja useasti sitä pohtii, että pitäisikö ottaa jokin hitaampi bussi vai tulisiko tuo kerrankin ajoissa.

Joskus kaipailen aikoja, jolloin asuin alueella, jossa busseja kulki tuon tuostakin. Aamulla ei tarvinnut katsoa kelloa, vaan riitti, kun marssi pysäkille ja hyppäsi ensimmäiseen bussiin. Vaikka kulkivat eri reittejä, jokainen linja-auto kuitenkin jossain vaiheessa meni sellaista kohtaa, josta pystyi vaihtamaan eteenpäin. Vaikka nykyään asun seudulla, jossa kulkee vähemmän busseja, niin niitä kuitenkin kulkee moneen suuntaan. Töihin, kauppaan, ystävien luo pääsee ilman suurempia siksakkeja. Välillä kuitenkin pitää mennä jonnekin hevontuuttiin ja sinne pääsee vain menemällä ensin jonnekin keskustaan, joten tiettyihin kohteisiin matka-aika on pari tuntia, vaikka autolla sinne pääsisi reilusssa puolessa tunnissa. (lisäys 4.1.2018: Pitää myös muistaa kuinka aikaisin/myöhään yhteydet pelaa. Ei ole ihan poikkeuksellista, että työvuoro alkaa jo kuudelta tai loppuu keskiyön jälkeen.)

Matkustumukavuus on merkittävä erityisesti pitemmillä matkoilla ja aktiivisesti matkustavilla. Mukavuuteen vaikuttavat mm. tila, ilma (lämpötila, raikkaus), istuin, asento, äänimaailma, maisemat, liikeen tasaisuus. Hiostavassa ilmassa, täpötäydessä bussissa, mutkittelevalla tiellä, seisten ja uhmaikäisen huutoa kuunnellessa ei kyllä oikein pysty rentoutumaan pitkän työpäivän jälkeen. Myöskään työnteko ei tuollaisessa tilanteessa onnistu. Toisaalta vastatuuleen räntäsatteessa polkeminen muistuttaa, kuinka kivaa on matkustaa bussissa vaikka siellä olisikin kylmä ja outo lemu.

Asemamukavuudella tarkoitan pysäkin perusominaisuuksia, toimivuutta ja lisäpalveluita. Lienee selvä, että pysäkki ilman katosta ei ole kiva paikka odotella, kun sataa kissoja ja koiria vaakataossa. Tämän lisäksi esim. penkki, aikataulunäyttö, kartta yms. ovat positiivisia asioita. Mutta myös esim. näkyvyys ja pysäkkisuunnittelu ovat merkittäviä. On todella ärsyttävää, jos joutuu vahtimaan kolmea pysäkkiä yhtäaikaa ja sitten loikkimaan punaisia päin tienpoikki, koska samaan paikkaan vievä bussi tuleekin toiselle pysäkille risteyksen jälkeen. Hyvänä esimerkkinä käyköön Ruoholahdessa Lauttasaaren kautta menevien bussien pysäkki, joka jostain mystisestä syystä on Länsiväylän toisella puolella. Suunnittelijalle voisin blogin puolesta myöntää Mystinen Design -palkinnon, eli hatullisen paskaa, tuosta aivopierusta.

Lisäpalvelut tarkoittavat tässä yhteydessä lähinnä kauppoja ja vastaavia. Jos bussin missaa ja seuraava tulee vasta puolen tunnin päästä, niin itse ainakin käytän mieluummin tuon ajan hyödyksi ja ostan ruokaa kuin seison tapittamassa vuoroin kelloa, vuoroin bussin tulosuuntaa. Päätepysäkillä usein pääsee bussin sisään odottamaan, mikä on usein mukavempaa kuin laiturilla nököttäminen. Myöskin kulkuvälinettä vaihtessa on kiva, jos ohessa voi nappasta mukaan juoman tai lounaan. Kotiin suunnistaessa on kivempi jäädä vähän kauemmalla pysäkillä, jos siinä on kauppa vieressä. Kaupan lisäksi mukavia palveluita on mm. matkakortin latauspiste (miksi näitä muuten on niin helkkarin harvassa?), sisätilat, vessa ja pyöräparkki.

Laitoin vaihdot erikseen, vaikka ovat vahvasti sidoksissa muihin edellämainittuihin. Varsinkin pidemmillä matkoilla on huomattavasti mukavempi mennä yhdellä bussilla kuin vaihdella välillä. Jos haluaa tehdä töitä, niin tavaroita pitää purkaa ja pakkailla. Jos haluaa rentoutua, niin pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei missaa pysäkkiään. Jos on paljon roinaa, niin niitä joutuu nostelemaan edestakaisin. Mikäli vuoroväli on harva, niin suunnitelmat saattavat mennä roskakoriin, jos missaa vaihdon. Kuten edellä mainitsin, niin huonolla asemasuunnittelulla voi joutua tilanteeseen, jossa saavutaan pysäkille, mutta ei keretä vaihdettavaan kulkuneuvoon, koska välissä on jokin hidastava este.

Kävelyn määrä on myöskin merkittävä valintakriteeri. Käveleminen on lähtökohtaisesti hidasta, suurempien kuormien kantaminen on v-mäistä ja siinä tulee helposti hiki (mikä esim. toimistotyössä ei ole kovinkaan mieluisaa). Jos sitten vielä kaiken kukkuraksi bussi menee nenän edestä ja joudut palaamaan takaisin, niin kyllä ottaa pannuun. Pieni määrä kävelyä on ihan ymmärrettävää, mutta jos menee kuntoilun puolelle, niin sitten voisin yhtä hyvin mennä koko matkan pyörällä.

En nyt käy tarkemmin läpi tuota viimeistä kohtaa. Lähinnä ehkä kustannukset ovat se tekijä, joka on auton hankintaa vastaan. Toinen merkittävä tekijä on tietenkin parkkipaikkojen hinta ja vähyys.

Kun Länsimetrosta vuosia sitten huhuttiin, niin ajattelin, että onpa hienoa. Nopea väline Espoon ja Helsingin välille. Kun väki alueella lisääntyy, niin ruuhkat kasvavat. Jos rakentamista olisi pantattu vuosia, niin voisi olla, että keskuksia olisi enemmän ja jälkeenpäin asemien rakentaminen olisi ollut hyvin työlästä. Nytkin rakentamisen kanssa oli suuria vaikeuksia ja lasku on sen verran suuri, etten sitä edes halua ajatella.

Saatiinko metrolla, tai pikemminkin uusilla järjestelyillä, sitten lisättyä noiden muuttujien positiivista merkitystä? Vastaus on pitkälti EI. Ensinnäkin Espoosta lakkautettiin muutamia poikittaislinjoja, jolloin kattavuus heikentyi. Vuorovälejä lisättiin, mutta monilla kuulemma vuoroväli on siltikin jostain syystä harventunut. Vaihtojen määrä on lisääntynyt. Asemamukavuus on kyllä parantunut huomattavasti, mutta samalla kävelyn määrä on kasvanut. Matkustusmukavuudesta on vaikea antaa kommenttia. Metron penkit ovat epämukavemmat, mutta tilaa on huomattavasti enemmän ja meno vakaampaa. Vielä on liian aikaista sanoa, miten ruuhka-ajat näkyvät kulkuvälineissä.

Se, mikä kuitenkin on selvä, on matka-ajan kasvu. Muutamalla harvalla linjamuutokset ovat tuonneet parannusta, mutta lähtökohtaisesti kaikki ovat häviäjiä. Verrataanpa allaolevia kuvia Reittioppaasta. Ylempänä on entinen bussireitti Ison Omenan pysäkiltä Ruoholahden pysäkille. Alla sama metropysäkiltä metropysäkille.

Bussilla

Metrolla
Bussilla matka kestää n.11min ja metrolla 16min. Eli, jos joutuu metroa tuolla välillä käyttämään, niin häviö on selvä. Jos ennen on päässyt suoraan bussilla matkansa ja nyt joutuu vaihtamaan, niin kävelyt ja odottelut lisäävät kokonaismatka-aikaa vielä 5-10min. Kuvista näkee aika selvästi, että toinen reitti on suorempi kuin toinen. Tämän lisäksi bussilla on välipysäkkejä viisi (Matinsolmu, Haukilahdensolmu, Wstendinasema, Karhusaari, Hanasaari) ja metrolla seitsemän (Niittykumpu, Urheilupuisto, Tapiola, Aalto-yliopisto, Keilaniemi, Koivusaari, Lauttasaari). Toki osa busseista kiertää myös Lauttasaaren kautta, mutta tuolla tiheydellä sellaiseen bussiin ei tarvitse mennä. Bussi ajaa länsiväylää pitkin bussikaistaa ruuhkien ohi ja jos pysäkille ei pidä pysähtyä, niin vauhtia riittää. Metro ymmärtääkseni pyshtyy joka pysäkille, vaikka tarvetta ei olisi. Tuo väli, joka nyt on korvattu metrolla on toiminut melko hyvin ja nyt siitä on tullut 10+ minuuttia hitaampi. Aluksi ajattelin, että tästä hyötyvät lähinnä ne, jotka asuvat lähellä metroasemaa, mutta ainakin tuolla välillä matka on hitaampi. Kuvaa katsoen kuvittelisi, että Otaniemi on etuoikeutettu, mutta pikavilkaisulla Otaniemestäkin menee suunnilleen sama aika nyt metrolla kuin ennen bussilla Ruoholahteen.

Iso lasku tuli ja saatiin kivat asemat Espooseen, mutta muuten ainakin minun on vaikea näin jälkikäteen perustella, että projekti on onnistunut. Vuoroväliä olisi varmaan voitu lisätä ilman metroakin... halvemmalla.

-PYO

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Länsimetron toteutuksessa on yhtä sun toista vikaa, jo metron ensimmäisessä vaiheessa tehtiin luultavasti erinäisiä huonoja ratkaisuja. Pysäkkien ruuhkautuminen Länkkärillä on kuitenkin alkanut olla niin pahaa, että liikenteen hoitaminen busseilla ei olisi enää pitkään ollut mahdollista.