sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Onko Nobelin rauhanpalkinnolla taikavoimia?

Tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon saivat Nadia Murad ja Denis Mukwege. En nyt lähde tässä sen enempää analysoimaan Mukwegen palkitsemista, vaan keskityn Muradin saavutuksiin. Muradin taustat ovat karua luettavaa
Palkinnonsaajista Murad, 25, tuli tunnetuksi naisena, joka kärsi terroristijärjestö Isisin käsissä, kun jesidiyhteisön kimppuun käytiin Irakissa vuonna 2014. Hän joutui terroristien kiduttamaksi ja hakkaamaksi seksiorjaksi 21-vuotiaana
Wikipedian mukaan hän onnistui livahtamaan karkuun ja naapureiden avulla hän pääsi pakolaisleirille ja lopulta Saksaan turvaan. Artikkelissa mainitaan hänen aktivismistaan. Tuon perusteellä hänen merkittävimmät saavutukset ovat muutama puhe YK:lle ja Jesidi-vähemmistöä tukevan Nadia’s Initiative-järjestön perustaminen.
Hän on osoittanut epätavallista rohkeutta kertoessaan omista kärsimyksistään ja puhuessaan muiden uhrien puolesta, komitea perustelee Muradin palkitsemista.
Murad on kokenut hirveitä ja on hienoa, että hän kykenee tuomaan kokemuksensa esille. Mutta onko se riittävä peruste rauhanpalkinnolle? Itse ainakin miellän Nobelin palkinnot merkittävien ihmiskuntaa edistävien tekojen ja löydösten huomionosoituksina. Varmasti Murad on tuonnut asioita esille, mutta ainakaan wikipediassa mainitut meriitit ja NI-järjestön sivuilla mainitut saavutukset eivät juurikaan vakuuta.
Hän kieltäytyi hyväksymästä sosiaalisia normeja, jotka vaativat naisia pysymään hiljaa ja häpeissään kokemistaan hyväksikäytöistä.
Hienohan tuo on, ettei alistu sortoon, mutta onko tosiaan ylistämisen arvoista, jos joku lähtee karkuun ja sen jälkeen huutelee takalinjan suojista asioita, mitkä täysjärkiselle on itsestään selviä? Iltalehden toimittaja Alan Salehzadeh kirjoittaa näkökulmassaan:
Toivon mukaan parannuksia tihkuu myös käytäntöön asti kansainvälisen huomion myötä, sillä naisten ja erityisesti vähemmistöihin lukeutuvien naisten kokema seksuaalinen väkivalta on yleistä Lähi-idässä ja Afrikassa.
Onko jollekin tosiaan yllätys, että Lähi-idässä ja Afrikassa menee huonosti, erityisesti naisilla? Onko tosiaan niin, ettei kellekään tullut mieleen, että jotain voisi asialle tehdä?
Toivon, että nyt kun koko maailman silmät ovat Nobelin myötä Muradin tarinassa, myös jokin raksahtaisi eteenpäin Lähi-idän patriarkaalisessa, vanhoillisessa ja sovinistisessa kulttuurissa. 
Ahaa. Nyt kun joku tuli erikseen sanomaan, että Lähi-idässä ei ole kaikki kunnossa, niin johan alkaa tapahtumaan. Teokraattiset konservatiivit havahtuvat kuin taikaiskusta tajuamaan, että naisten kaltoinkohtelu ei ole okei. ISIS-johtajat kuin taikaiskusta lopettavat uskontopohjaisen maailmanjärjestyksen levittämisen. Afrikkalaiset kyläpäälliköt kuin taikaiskusta kieltävät traditionaaliset ympärileikkaukset.

YK on 1948 julistanut yleismaailmallisesti ihmisoikeudet. Sen jälkeen järjestö on pyrkinyt niitä edistämään puuttumalla epäkohtiin. Huonostihan tuossa ovat toki onnistuneet varsinkin minun elinaikanani, mutta kyllä merkittäviä saavutuksiakin on saatu aikaan. Onko nyt niin, että Murad on keksinyt tavan, jolla YK pystyy paremmin jalkauttamaan artiklat Lähi-itään ja Afrikkaan?   Islamilaisen yhteistyöjärjestöhän on pitkälti irtisanoutunut YK:n artikloista, koska heidän mielestään Islam ajaa yli mm. uskonnonvapauden. Nytkö he havahtuvat, että ai hitsi, kun tehtiin sillai tyhmästi? Ainkin Saehzadeh tuntuu näin uskovan.
Jesidinaisten raiskauksia ei ole laajalti tuomittu islamilaisessa maailmassa. Monet ovat hiljaa. Nobelin rauhanpalkinto meni oikeaan osoitteeseen ja toivottavasti osuu Lähi-idän päättäjiä kipukohtaan.
Ehkä olen vain kyyninen, mutta en usko, että yksikään Lähi-idän päättäjä parahtaa tuskasta, kun huomaa, että korruptoitunut länsi on antanut palkinnon jollekin rikolliselle. Ei heitä kiinnosta.
Muradin kaltaiset naiset, jotka eivät suostu vaikenemaan kokemistaan hirvittävistä vääryyksistä, ovat patriarkaalisten rakenteiden kannattajien painajainen. 
Voi herranen aika. Ei norsunluutorniin yhden ihmisen valittelut kuulu. Vaikka kaduilla marssii 10 000 henkeä milloin mitäkin vastustamassa, niin eipä nuo asiat noin vain muutu. Lähi-idän päättäjillä on vain kolme painajaista
  1. Muun maailman tuhti boikotti
  2. Muun maailman aseellinen interventio
  3. Oman maan aseellinen vallankumous
En tiedä kuinka omavaraisia mm. Irak ja Saudi-Arabia ovat, joten välttämättä boikotti ei tuota kovinkaan tehokasta tulosta. Aseellisten konfliktien jälkeen usein tuppaa erinäköiset ääriliikkeet saamaan jalansijaa ja tällöin yksi hirmuhallinto vaihtuu toiseen. Ja vaikka miten saataisiin demokraattinen ja tasa-arvoinen lähtökohta aikaiseksi, niin Islamilla aivopestyt ihmiset rakentavat uuden toisenlaisen teokratian.

Tilanne ei siis ole mitenkään helposti ratkaistavissa ja sen vuoksi tilanne on ollutkin ongelmallinen niin pitkään. Niin kauan kuin nähdään, että Koraani on totuus ja on OK hiljentää/tappaa eri mieltä olevat, ei mitään valoa ole tunnelin päässä. On ihan sama kuinka paljon me täällä paheksumme epätasa-arvoa. Yhtälö, jossa rauhanomaisin keinoin saataisiin tasa-arvoa aikaiseksi vaikuttaa kyllä mahdottomalta. Jos joku oikeasti kykenisi ilman sotatoimia taivuttelemaan umpimieliset Ajatollahit ajamaan tasa-arvoista yhteiskuntaa, niin kyllä sellainen todellakin ansaitsee rauhanpalkinnon. Muradin kohdalla vaikuttaisi siltä, että palkinto annettiin hieman etupainoisesti. Itse olisin kyllä odottanut, että Lähi-idässä nähtäisiin selkeitä merkkejä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja vasta sitten lykännyt mitalin kouraan. Jos pelkkä Islamistien käytöksen kritisointi riittää palkitsemiseksi, niin Homma-forumilta löytynee sitten tuhatkunta kanditaattia.
Nyt olisi otollinen aika, että YK painostaa Irakin keskushallitusta hyväksymään jesideille oma itsehallintoalueensa. Sille tulisi taata kansainvälinen suojelu. Jatkuvien hyökkäyksien myötä jesidien alueet ovat runnoutuneet lähes asuinkelvottomiksi. Suomi voisi olla suunnannäyttäjä ja ottaa roolia alueen jälleenrakennuksessa.
Kaikista maailman maista piti valita suunnannäyttäjäksi Suomi. Eikö vaikkapa Mexico, Mongolia tai Färsaaret voisi tällä kertaa näyttää suuntaa ja suomalaiset voisivat sitten tulla perässä ramp-up vaiheessa mukaan? Suomi on näyttänyt jo suuntaa monissa asioissa. Annetaan välillä muillekin mahdollisuus.

Tasa-arvoista Lähi-itää odotellen,

-PYO


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Obaman tai Kissingerin kohdalla toimi kovin huonosti tuo etupainotteinen Nobeli. Olisin myös vähän sitä mieltä, että tälläkin kertaa suhahti melko etupainotteisesti. Noista edellä mainituista herroista poiketen, jesidityttö tuskin jatkaa sotaa ja pommittamista, kun ei ole sitä aiemminkaan tehnyt. Mikäli tämänkertaisilla perusteilla mennään niin Hirsi Ali olisi ollut aivan ylivoimaisesti parempi, jesidin henkilökohtaisia kärsimyksiä mitenkään vähättelemättä.

Realisti toteaisi (rauhan) Nobelinkin olevan vain politiikkaa.