Norjassa on tapahtunut hirvittävä tragedia. Yksittäinen henkilö on teknisin apuvälinein saattanut julmasti kuolontilaan lähes sata ihmistä. Tällainen rikos ihmisyyttä vastaan on tuomittava rajusti.
On itsestään selvää, että taustalla on ollut voimakas vaikutin. Tuo vaikutin luonnollisesti on metsämansikan makuisen Muumi-limpparin puute. Norjassa tuota tuotetta tuskin saa, joten tekijä oli varmasti kovassa Muumi-limpparipuutteessa. USKON vakavasti, että Muumi-limpparin puute lauhdevedessä oli myös Fukushiman ydinonnettomuuden pääsyy. Suomessakin Muumi-limpparia on yritetty jo vuosia saada isompiin pulloihin. On vain ajankysymys, koska täälläkin alkaa hirmuisia sattumaan. On toimittava heti!
Presidentiltä eikä ministereiltä ole tullut minkäänlaista kommenttia Muumi-limpparin vähyyteen nähden. Näin ollen he antavat hiljaisen myöntymisensä sekä pienille limupulloille, että siviilien joukkotuhonnalle. Olisi äärimmäisen tärkeää, että jokainen tuomitsisi aktiivisesti pienet Muumi-limpparipullot. Erityisen huolestuttavaa on internetissä tapahtuva anonyymi hiljainen hyväksyntä. Kuinka tällaiset nimimerkin takaa joukkotuhontaa ihannoivat limuvihaajat voidaan saada Muumimailmaan vangituksia, jos emme anna poliiseille lisää valtuuksia selvitää, kuka on mitäkin mieltä mistäkin?
Toiminnan on oltava välitöntä! Emme voi odottaa, että saamme lisätietoja tekijän taustoista ja motiiveista, taikka yksityiskohtia teon etenemisestä ja suunnittelusta. Jotain pitää tehdä heti. Nyt kun pelkoa on ilmassa, ihmiset ovat järkyttyneitä ja tunteet ovat muutenkin pinnassa, niin on tärkeää, että Muumi-limppariuudistus runnotaan väkisin läpi. Jokaisen pitää valita onko meidän puolella puolustamassa avoimuutta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia, vaiko heidän puolella kehoittamassa ihmisiä massamurhaan ja nostattamassa vihaa metsämansikoista pitäviä kohtaan. Asia on täysin kaksijakoinen. Ydintuhot, holokaustit, maailmanloput ja väljähtäneet oluet ovat täälläkin pian päivittäisiä, jos yksikin tekee väärän valinnan. Näin ollen on äärimmäisen tärkeää, että jokainen ilmiantaa ystävänsä, sukulaisensa ja tuntemattomat, joiden olettaa ajattelevan väärin.
-PYO
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
perjantai 15. heinäkuuta 2011
110 kertaa päivässä
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero kirjoittaa blogissaan seuraavasti
Se, että rikosten määrä on kasvussa tuskin yllättää yhtään ketään. Se, että poliisin resursseja leikataan tuskin mahtuu kenenkään ymmärrykseen. Lienee aika selvää, että rikosten määrän kasvu korreloi poliisin määrärahojen vähentämiseen. Tämän ei pitäisi olla kenellekään mitenkään epäselvää. Joku kuitenkin on valmis leikkaamaan poliisin määrärahoja, koska
1) Suoman taloudellinen tilanne on niin rapakunnossa, että kaikesta - myös välttämättömistä asioista - on leikattava.
2) Poliisilta säästyneet määrärahat voidaan käyttää johonkin tehokkaampaan tapaan torjua rikollisuutta.
3) Rikosten tekeminen on ihan OK, eikä sen vuoksi vastatoimia voida pitää välttämättöminä.
Mikäli ensimmäinen vaihtoehto olisi totta, niin leikkauksia tapahtuisi myös esim. kansanedustajien palkoissa. Kokemuksesta tiedämme, että tämä ei ole totta. Mikäli toinen vaihtoehto olisi totta, niin rikosten pitäisi olla jo vähentynyt, koska määrärahoja on jo nyt leikattu. Tämäkään ei siis ole totta. Näin ollen viime Hallitus on todennut, että vaihtoehto kolme on totta. Pyydän lukijaa ajatuksella lukemaan tuon vaihtoehdon hitaasti ja pohtimaan, miksi hän ei jo heitä pyyhettä kehään ja muuta ulkomaille.
Positiivisena voidaan todeta, että ainakin kansa esitti viime vaaleissa selkeää kritiikkiä tällaista linjausta vastaan. Vielä kun uppiniskaiset poliitikot tajuaisivat, että sitä kansan mielipidettä kannattaa kunnioittaa, eikä vain ajaa omia sairaita linjauksiaan.
Paateron blogikirjoituksen lopussa kehoitetaan myös astumaan poliisiylijohtajan rooliin ja esittämään ideoita, miten poliisi tulevaisuudessa suitsisi rikoksia. Ihan kaikkia kommentteja en Facebookista vaivautunut lukemaan, mutta tässä yleisiä ja muuten mielenkiintoisia ilmiöitä kommenteista.
Resurssit
On ilo huomata, että lähes kaikki ovat ymmärtäneet, ettei ratkaisu juurikaan ole poliisin toimintatapojen muuttamisessa, vaan yksinkertaisesti resurssien lisäämisessä. Mitä enemmän pollareita, sitä todennäköisemmin saadaan rikolliset kiinni. Voisi myös olettaa, että kiinnijäämisen riski vähentäisi intoa lähteä rikolliselle polulle.
Kovemmat rangaistukset
Aika monessa viestissä paistoi läpi turhautuneisuus rangaistusjärjestelmään. Erityisesti väkivaltarikoksien suhteen harmitellaan, että tekijä pääsee hyvin vähällä. Itselleni tulee mieleen myös sakkolain uudistus, joka on täysin epäonnistunut. Vähävaraiset taparikolliset saavat näpistyksestä vain sakkoa. Koska maksamatonta sakkoa ei voida muuttaa vankausrangaistukseksi, niin sakkolapun voi repiä poliisin silmien edessä. Entinen oikeusministeri Tuija Brax ehdotteli jalkapantaratkaisua. Luonnollisesti sekä poliisi, että kauppias tyrmäsivät idean. Itse hieman ihmettelen, miten helvetissä jalassa roikkuva digitaalikillutin, estää ketään menemästä kauppaan ja ottamaan ommoo alennusta. Vai onko laitteen tarkoitus sellainen, että kun henkilö astuu kauppaan, niin varashälyttimet alkavat huutamaan ja vartija (jos sellainen kaupassa ylipäätänsä on) tulee varjostamaan potentiaalista näpistelijää (joka siis kiinni jäädessään saa sakkoja revittäväkseen ja voi tulla hetken päästä uudestaan pihistämään tavaraa). Brax ei muutenkaan oikein ole tuntunut olevan tehtävänsä vaatimalla tasolla. Onneksi tuleva ministeri Anna-Maja Henriksson vaikuttaa olevan kiinnostunut ainakin naisiin kohdistuvan rikollisuuden kitkemisestä. Saas nähdä, mitä tapahtuu. Odotellessa voi vaikka lukea vanhan kirjoitukseni rikollisuuden luonteesta ja rangaistuksista. Jatketaan kuitenkin vielä hieman noista Facebook kommenteista.
Moraali ja nuoriso
Osa pohdiskeli onko Suomesta kadonnut moraali kokonaan. Rikoksen tekijää vähä välittää uhreista ja sivulliset vähät välittää muista kuin itsestään. Osa ehdotteli suurempaa kuria nuorisolle toiset taas lisäisivät valistusta. Toisten mielestä rikolliset ovat vapaan kasvatuksen saaneita ja toisten mielestä liiallisen kurin vääristämiä. Mielenkiintoista on, että kellään ei ollut varmaa tietoa. Ilmoille heiteltiin "Uskoisin, että..." ja "varmaan" -tyyppisiä lausahduksia. (Enpä itsekään kohtuullisella etsimisellä löytänyt mitään viitettä vapaan kasvatuksen suhteesta rikollisuuteen, puolesta tai vastaan).
Nuorisorikollisuudesta löytyi kyllä lähde(pdf). Kun tarkastelussa on aikaväli 1995-2004, niin omaisuusrikokset ovat laskussa, mutta väkivaltarikokset näyttävät pysyneen samalla tasolla. Nämä luvut ovat kuitenkin viisi vuotta vanhoja, joten ne eivät välttämättä enää pidä ihan paikkaansa.
Nuoret ovat todellisuudessa keskimäärin melkoisen tyhmiä, vaikka omasta mielestään osaavat kyllä ajatella. He ovat kuitenkin useimmiten melkoisen kokemattomia ja eivät ole tottuneet kantamaan vastuuta niin paljoa kuin aikuiset. Näin ollen ei oikein voida olettaa, että nuori välttämättä ymmärtäisi täysin mitä on tekemässä. Uskoisin kuitenkin, että 13-vuotias kyllä ymmärtää eron oikean ja väärän välillä, ainakin selvemmissä tapauksissa, kuten näpistämisessä. Jännityksen halu kuitenkin varmasti usein vie voiton ja ryhmäpaineen alla nuori tekee hölmöyksiä. Vanhemmilla ei nykymaailmassa ole mitään mahdollisuutta valvoa nuoren käytöstä 24/7, joten tuntuu hieman oudolta, että kasvattaja olisi vastuussa siitä, jos nuori varastaa kaupasta tupakkaa. Tällaisessa tapauksessa katsoisin, että olisi tarpeellista, että nuori kantaisi vastuun teoistaan ja oppisi, että typeryydet eivät kannata.
Mutta mikä sitten olisi sopiva rangaistus? Sakot vai linnaa? Paljon vai vähän? Pienet sakot voidaan ohittaa olankohautuksella ja mahdollisesti ne kolahtavat vanhempien pikkiin, mikä ei tee nuoresta vastuunkantajaa. Suuremmat sakot olisivat varmasti parempi vaihtoehto, mutta liian suuret sakot saattavat tappaa motivaation. Jos nuoruuden hölmöilystä johtuen puolet palkasta menee aikuisena korvauksiin, niin tällöin henkilö tuskin viitsii töihin ryhtyä. Se, että ajetaan yksilö sosiaalipummiksi jo nuorena ei ole fiksua. Vankeusrangaistuksissa on aika samanlainen ilmiö. Viikko putkassa voi tehdä nuoresta jopa coolin ja vuosi putkassa todennäköisesti vahingoittaa koulumenestystä ja muuta elämää tarpeettomasti. En oikein osaa sanoa, millainen maksullinen koulukotimenetelmä olisi toimivin, mutta sen tiedän, että jalkapanta ei ole ratkaisu.
Vähäosaiset ja mielenterveyshäiriöiset
Osa on sitä mieltä, että rikollisuuteen ajautuvat vähäosaiset ja osa sitä mieltä, että ajurina toimii ahdistava yhteiskunta, joka tuottaa mielenterveysongelmia. On selvää, että nyky-yhteiskunnassa tarvitsee rahaa hengissäsäilymiseen, elämiseen enemmän rahaa. On myös selvää, että jos rahaa on nolla yksikköä, niin sitä on hankittava keinolla millä hyvänsä, vaikka rikollisesti. Suomessa on kuitenkin sellainen sosiaaliturva, ettei kukaan kuole nälkään tai kylmyyteen. Ruokaa ja vaatteita saa kuka tahansa. Kännykät, muotikledjut ja ryyppyrahat ovatkin sitten asia erikseen, mutta ne eivät olekaan välttämättömiä hengissä pysymiseen. Terveydenhuolto onkin asia erikseen. Suomessa on liikaa epäterveitä ihmisiä. Valtiolla ei yksinkertaisesti ole varaa pitää jokaista ihmistä ikuisesti hengissä. Mihin viiva vedetään onkin sitten taas aivan uusi kysymys. Kati Bergmanin kommentti kiteyttää asian hyvin
Yhteiskuntaa voi syyttää siitä, että itsellä menee huonosti, mutta yhteiskuntaa ei voi syyttää siitä, että itse tekee tyhmyyksiä. Ihminen on vastuussa omista toimistaan (ellei nyt joku oikeasti laita asetta ohimolle ja pakota varastamaan sitä tupakkaa). On jokseenkin filosofinen kysymys, missä menee tervejärkisyyden raja. Toiset saavat kickejä yhdestä asiasta toiset toisesta. Jos kuitenkaan ei osaa ymmärtää, että omien täpinöiden saavuttaminen (tuntuvasti) haittaa toista yksilöä, niin silloin pää on pipi. Jos pää on pipi, niin pitää mennä hoitoon. Jos hoito ei auta, niin eiköhän silloin voida yksilö pitää erossa muista yksilöistä, esimerkiksi vangitsemalla.
Alkoholi
Suomalaiseen rikollisuuteen yleensä liittyy alkoholi. Äkkiseltään voisi ajatella, että kielletään alkoholi, jolloin kännirikollisuus vähenee. Historiaa tuntevat tietänevät kuinka huonosti tämä toimii. Jos alkoholi kielletään (tai vero laitetaan niin korkealle, että hinnat ovat sietämättömiä), niin alkaa kotipoltto, salakuljetus ja muiden aineiden käyttö. Eli luodaan uutta rikollisuutta ja terveydelle (ei välttämättä omalle) haitallista nautiskelua. Kun huomioidaan se, että loppujen lopuksi aika harva alkoholin käyttäjä syyllistyy rikokseen, niin rankaisumenetelmä kohdistuu aika suureen osaan viattomia. Tällainen käytäntö on taas oma lukunsa, josta tärkeimmät ajatukset seuraavassa.
Jos ilmiö A, joka on melko neutraali, aiheuttaa parametrilla B, ilmiön C, joka on negatiivinen, niin C:n poistamiseksi ei tule poistaa A:ta, vaan keskittyä kausaallisuuden rikkomiseen. Esimerkiksi, on selvää, ettei alkoholin käyttö (A), johda aina murhaan (C), vain vain tietyissä tapauksissa (B). Voidaanko ihmisiltä kieltää keittiöveitset (ja täten suurinosa ruuanlaitosta), koska veitsillä vahingoitetaan myös ihmisiä? Keittiöveitsiä toki käytetään enemmän hyväksyttävään käyttöön kuin haitalliseen käyttöön, joten suhteella voisi selvittää sallittavuuden. Alkoholi toisaalta on ollut valtaosalle iltojen ilo ja parisuhteiden alku jo vuosisatoja. Edelleenkin vain vähemmistö alkoholin käyttäjistä sortuu rikolliseen toimintaan. Häiriökäyttäytymiseen alentuu kyllä varmaan melkein jokainen.
Tällä periaatteella kannattaa myös miettiä, mitä tehdä mielenterveysongelmaisten kanssa. Ei kaikkia masennuksesta kärsiviä kannata laittaa telkien taakse vain siitä syystä, että ovat todennäköisemmin potentiaalisia rähinöitsijöitä.
Maahanmuuttajat
Yhtenä teemana vaikuttaa olevan maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten lisääntyminen suomessa. Sitä myöten oletetaan, että myös rikollisuus lisääntyy. Hannu Niemen selvitelmä(pdf) osin tukee tällaisia ajatuksia.
Taaskin täytyy huomata, että tilastot ovat n. viiden vuoden takaa, joten nykyhetki saattaa olla toisenlainen. Jos oletamme, että tilastot eivät valehtele, niin voisi pohtia syitä, miksi ulkomaalaistaustaiset ovat suhteellisesti hanakampia tuottamaan rikoksia kuin kantaväestö. Sen jälkeen voikin pohtia, mitä asialle tulisi tehdä. Ehkäpä kuitenkin vasta ensi kerralla.
Yhteeveto
Poliisille lisää määrärahoja. Rangaistukset sellaisiksi, että ne eivät turhaan tuhoa yksilön loppuelämää, mutta toimivat kuitenin opettavaisina kokemuksina ja ohjaavat lainkuuliaisempaan elämään. Syy-seuraus-suhteita pohtiessa kannattaa huomioida, mitä lähtee korjaamaan. Myös keinojen pitäisi olla käytännölliset.
-PYO
edit(18.7): Layout
Väkivaltaa on käytetty päivittäin 15 kertaa enemmän kuin viime vuonna. Siis joka päivä, vuoden alusta asti. Pahoinpitelyyn ja seksuaalirikoksiin on syyllistytty keskimäärin yli 110 kertaa päivässä. [...] Jos loppuvuosi jatkuu samanlaisena, niin saavutamme näissä laittomissa teoissa surullisen Suomen ennätyksen
Se, että rikosten määrä on kasvussa tuskin yllättää yhtään ketään. Se, että poliisin resursseja leikataan tuskin mahtuu kenenkään ymmärrykseen. Lienee aika selvää, että rikosten määrän kasvu korreloi poliisin määrärahojen vähentämiseen. Tämän ei pitäisi olla kenellekään mitenkään epäselvää. Joku kuitenkin on valmis leikkaamaan poliisin määrärahoja, koska
1) Suoman taloudellinen tilanne on niin rapakunnossa, että kaikesta - myös välttämättömistä asioista - on leikattava.
2) Poliisilta säästyneet määrärahat voidaan käyttää johonkin tehokkaampaan tapaan torjua rikollisuutta.
3) Rikosten tekeminen on ihan OK, eikä sen vuoksi vastatoimia voida pitää välttämättöminä.
Mikäli ensimmäinen vaihtoehto olisi totta, niin leikkauksia tapahtuisi myös esim. kansanedustajien palkoissa. Kokemuksesta tiedämme, että tämä ei ole totta. Mikäli toinen vaihtoehto olisi totta, niin rikosten pitäisi olla jo vähentynyt, koska määrärahoja on jo nyt leikattu. Tämäkään ei siis ole totta. Näin ollen viime Hallitus on todennut, että vaihtoehto kolme on totta. Pyydän lukijaa ajatuksella lukemaan tuon vaihtoehdon hitaasti ja pohtimaan, miksi hän ei jo heitä pyyhettä kehään ja muuta ulkomaille.
Positiivisena voidaan todeta, että ainakin kansa esitti viime vaaleissa selkeää kritiikkiä tällaista linjausta vastaan. Vielä kun uppiniskaiset poliitikot tajuaisivat, että sitä kansan mielipidettä kannattaa kunnioittaa, eikä vain ajaa omia sairaita linjauksiaan.
Paateron blogikirjoituksen lopussa kehoitetaan myös astumaan poliisiylijohtajan rooliin ja esittämään ideoita, miten poliisi tulevaisuudessa suitsisi rikoksia. Ihan kaikkia kommentteja en Facebookista vaivautunut lukemaan, mutta tässä yleisiä ja muuten mielenkiintoisia ilmiöitä kommenteista.
Resurssit
On ilo huomata, että lähes kaikki ovat ymmärtäneet, ettei ratkaisu juurikaan ole poliisin toimintatapojen muuttamisessa, vaan yksinkertaisesti resurssien lisäämisessä. Mitä enemmän pollareita, sitä todennäköisemmin saadaan rikolliset kiinni. Voisi myös olettaa, että kiinnijäämisen riski vähentäisi intoa lähteä rikolliselle polulle.
Kovemmat rangaistukset
Aika monessa viestissä paistoi läpi turhautuneisuus rangaistusjärjestelmään. Erityisesti väkivaltarikoksien suhteen harmitellaan, että tekijä pääsee hyvin vähällä. Itselleni tulee mieleen myös sakkolain uudistus, joka on täysin epäonnistunut. Vähävaraiset taparikolliset saavat näpistyksestä vain sakkoa. Koska maksamatonta sakkoa ei voida muuttaa vankausrangaistukseksi, niin sakkolapun voi repiä poliisin silmien edessä. Entinen oikeusministeri Tuija Brax ehdotteli jalkapantaratkaisua. Luonnollisesti sekä poliisi, että kauppias tyrmäsivät idean. Itse hieman ihmettelen, miten helvetissä jalassa roikkuva digitaalikillutin, estää ketään menemästä kauppaan ja ottamaan ommoo alennusta. Vai onko laitteen tarkoitus sellainen, että kun henkilö astuu kauppaan, niin varashälyttimet alkavat huutamaan ja vartija (jos sellainen kaupassa ylipäätänsä on) tulee varjostamaan potentiaalista näpistelijää (joka siis kiinni jäädessään saa sakkoja revittäväkseen ja voi tulla hetken päästä uudestaan pihistämään tavaraa). Brax ei muutenkaan oikein ole tuntunut olevan tehtävänsä vaatimalla tasolla. Onneksi tuleva ministeri Anna-Maja Henriksson vaikuttaa olevan kiinnostunut ainakin naisiin kohdistuvan rikollisuuden kitkemisestä. Saas nähdä, mitä tapahtuu. Odotellessa voi vaikka lukea vanhan kirjoitukseni rikollisuuden luonteesta ja rangaistuksista. Jatketaan kuitenkin vielä hieman noista Facebook kommenteista.
Moraali ja nuoriso
Osa pohdiskeli onko Suomesta kadonnut moraali kokonaan. Rikoksen tekijää vähä välittää uhreista ja sivulliset vähät välittää muista kuin itsestään. Osa ehdotteli suurempaa kuria nuorisolle toiset taas lisäisivät valistusta. Toisten mielestä rikolliset ovat vapaan kasvatuksen saaneita ja toisten mielestä liiallisen kurin vääristämiä. Mielenkiintoista on, että kellään ei ollut varmaa tietoa. Ilmoille heiteltiin "Uskoisin, että..." ja "varmaan" -tyyppisiä lausahduksia. (Enpä itsekään kohtuullisella etsimisellä löytänyt mitään viitettä vapaan kasvatuksen suhteesta rikollisuuteen, puolesta tai vastaan).
Nuorisorikollisuudesta löytyi kyllä lähde(pdf). Kun tarkastelussa on aikaväli 1995-2004, niin omaisuusrikokset ovat laskussa, mutta väkivaltarikokset näyttävät pysyneen samalla tasolla. Nämä luvut ovat kuitenkin viisi vuotta vanhoja, joten ne eivät välttämättä enää pidä ihan paikkaansa.
Nuoret ovat todellisuudessa keskimäärin melkoisen tyhmiä, vaikka omasta mielestään osaavat kyllä ajatella. He ovat kuitenkin useimmiten melkoisen kokemattomia ja eivät ole tottuneet kantamaan vastuuta niin paljoa kuin aikuiset. Näin ollen ei oikein voida olettaa, että nuori välttämättä ymmärtäisi täysin mitä on tekemässä. Uskoisin kuitenkin, että 13-vuotias kyllä ymmärtää eron oikean ja väärän välillä, ainakin selvemmissä tapauksissa, kuten näpistämisessä. Jännityksen halu kuitenkin varmasti usein vie voiton ja ryhmäpaineen alla nuori tekee hölmöyksiä. Vanhemmilla ei nykymaailmassa ole mitään mahdollisuutta valvoa nuoren käytöstä 24/7, joten tuntuu hieman oudolta, että kasvattaja olisi vastuussa siitä, jos nuori varastaa kaupasta tupakkaa. Tällaisessa tapauksessa katsoisin, että olisi tarpeellista, että nuori kantaisi vastuun teoistaan ja oppisi, että typeryydet eivät kannata.
Mutta mikä sitten olisi sopiva rangaistus? Sakot vai linnaa? Paljon vai vähän? Pienet sakot voidaan ohittaa olankohautuksella ja mahdollisesti ne kolahtavat vanhempien pikkiin, mikä ei tee nuoresta vastuunkantajaa. Suuremmat sakot olisivat varmasti parempi vaihtoehto, mutta liian suuret sakot saattavat tappaa motivaation. Jos nuoruuden hölmöilystä johtuen puolet palkasta menee aikuisena korvauksiin, niin tällöin henkilö tuskin viitsii töihin ryhtyä. Se, että ajetaan yksilö sosiaalipummiksi jo nuorena ei ole fiksua. Vankeusrangaistuksissa on aika samanlainen ilmiö. Viikko putkassa voi tehdä nuoresta jopa coolin ja vuosi putkassa todennäköisesti vahingoittaa koulumenestystä ja muuta elämää tarpeettomasti. En oikein osaa sanoa, millainen maksullinen koulukotimenetelmä olisi toimivin, mutta sen tiedän, että jalkapanta ei ole ratkaisu.
Vähäosaiset ja mielenterveyshäiriöiset
Osa on sitä mieltä, että rikollisuuteen ajautuvat vähäosaiset ja osa sitä mieltä, että ajurina toimii ahdistava yhteiskunta, joka tuottaa mielenterveysongelmia. On selvää, että nyky-yhteiskunnassa tarvitsee rahaa hengissäsäilymiseen, elämiseen enemmän rahaa. On myös selvää, että jos rahaa on nolla yksikköä, niin sitä on hankittava keinolla millä hyvänsä, vaikka rikollisesti. Suomessa on kuitenkin sellainen sosiaaliturva, ettei kukaan kuole nälkään tai kylmyyteen. Ruokaa ja vaatteita saa kuka tahansa. Kännykät, muotikledjut ja ryyppyrahat ovatkin sitten asia erikseen, mutta ne eivät olekaan välttämättömiä hengissä pysymiseen. Terveydenhuolto onkin asia erikseen. Suomessa on liikaa epäterveitä ihmisiä. Valtiolla ei yksinkertaisesti ole varaa pitää jokaista ihmistä ikuisesti hengissä. Mihin viiva vedetään onkin sitten taas aivan uusi kysymys. Kati Bergmanin kommentti kiteyttää asian hyvin
Ei tämä yhteiskunta laita ketään tekemään mitään. Jos joku pieksee toisen, se on tasan oma valinta. Ei tarvii olla iso vika jos se on päässä. Ja sitä vatipäisyyttä ei päähän taputtelulla ja holhoamisella korjata.
Yhteiskuntaa voi syyttää siitä, että itsellä menee huonosti, mutta yhteiskuntaa ei voi syyttää siitä, että itse tekee tyhmyyksiä. Ihminen on vastuussa omista toimistaan (ellei nyt joku oikeasti laita asetta ohimolle ja pakota varastamaan sitä tupakkaa). On jokseenkin filosofinen kysymys, missä menee tervejärkisyyden raja. Toiset saavat kickejä yhdestä asiasta toiset toisesta. Jos kuitenkaan ei osaa ymmärtää, että omien täpinöiden saavuttaminen (tuntuvasti) haittaa toista yksilöä, niin silloin pää on pipi. Jos pää on pipi, niin pitää mennä hoitoon. Jos hoito ei auta, niin eiköhän silloin voida yksilö pitää erossa muista yksilöistä, esimerkiksi vangitsemalla.
Alkoholi
Suomalaiseen rikollisuuteen yleensä liittyy alkoholi. Äkkiseltään voisi ajatella, että kielletään alkoholi, jolloin kännirikollisuus vähenee. Historiaa tuntevat tietänevät kuinka huonosti tämä toimii. Jos alkoholi kielletään (tai vero laitetaan niin korkealle, että hinnat ovat sietämättömiä), niin alkaa kotipoltto, salakuljetus ja muiden aineiden käyttö. Eli luodaan uutta rikollisuutta ja terveydelle (ei välttämättä omalle) haitallista nautiskelua. Kun huomioidaan se, että loppujen lopuksi aika harva alkoholin käyttäjä syyllistyy rikokseen, niin rankaisumenetelmä kohdistuu aika suureen osaan viattomia. Tällainen käytäntö on taas oma lukunsa, josta tärkeimmät ajatukset seuraavassa.
Jos ilmiö A, joka on melko neutraali, aiheuttaa parametrilla B, ilmiön C, joka on negatiivinen, niin C:n poistamiseksi ei tule poistaa A:ta, vaan keskittyä kausaallisuuden rikkomiseen. Esimerkiksi, on selvää, ettei alkoholin käyttö (A), johda aina murhaan (C), vain vain tietyissä tapauksissa (B). Voidaanko ihmisiltä kieltää keittiöveitset (ja täten suurinosa ruuanlaitosta), koska veitsillä vahingoitetaan myös ihmisiä? Keittiöveitsiä toki käytetään enemmän hyväksyttävään käyttöön kuin haitalliseen käyttöön, joten suhteella voisi selvittää sallittavuuden. Alkoholi toisaalta on ollut valtaosalle iltojen ilo ja parisuhteiden alku jo vuosisatoja. Edelleenkin vain vähemmistö alkoholin käyttäjistä sortuu rikolliseen toimintaan. Häiriökäyttäytymiseen alentuu kyllä varmaan melkein jokainen.
Tällä periaatteella kannattaa myös miettiä, mitä tehdä mielenterveysongelmaisten kanssa. Ei kaikkia masennuksesta kärsiviä kannata laittaa telkien taakse vain siitä syystä, että ovat todennäköisemmin potentiaalisia rähinöitsijöitä.
Maahanmuuttajat
Yhtenä teemana vaikuttaa olevan maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten lisääntyminen suomessa. Sitä myöten oletetaan, että myös rikollisuus lisääntyy. Hannu Niemen selvitelmä(pdf) osin tukee tällaisia ajatuksia.
Suomessa asuvat ulkomaalaiset ovat olleet vuosittain 1,3–1,5 kertaa useammin epäiltyinä rikoksista kuin suomalaiset.
Suhteellisesti useammin ulkomaalaiset ovat olleet vuosittain epäiltyinä raiskauksista, muista seksuaalirikoksista ja ryöstöistä.
Ulkomaalaiset joutuvat väkivaltarikosten uhriksi useammin kuin suomalaiset.
Taaskin täytyy huomata, että tilastot ovat n. viiden vuoden takaa, joten nykyhetki saattaa olla toisenlainen. Jos oletamme, että tilastot eivät valehtele, niin voisi pohtia syitä, miksi ulkomaalaistaustaiset ovat suhteellisesti hanakampia tuottamaan rikoksia kuin kantaväestö. Sen jälkeen voikin pohtia, mitä asialle tulisi tehdä. Ehkäpä kuitenkin vasta ensi kerralla.
Yhteeveto
Poliisille lisää määrärahoja. Rangaistukset sellaisiksi, että ne eivät turhaan tuhoa yksilön loppuelämää, mutta toimivat kuitenin opettavaisina kokemuksina ja ohjaavat lainkuuliaisempaan elämään. Syy-seuraus-suhteita pohtiessa kannattaa huomioida, mitä lähtee korjaamaan. Myös keinojen pitäisi olla käytännölliset.
-PYO
edit(18.7): Layout
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Keskustelutekniikkaa: Hajoita ja häiritse
Viime aikoina on tullut lueskeltua erinäisiä kommenttipalstoja. Kun keskustelu on hyvin poliittisesti virittäytynyttä, niin muutama tekniikka paistaa kommenteista läpi. Tällaisten tekniikoiden tarkoitus ei ole viedä keskustelua eteenpäin taikka kehittää jotain kompromissiratkaisua mahdolliseen dilemmaan. Tarkoituksena on vain pönkittää omaa itsetuntoa ja vahvistaa Minä-olen-oikeassa-asennetta. Voi olla, että kommentoija itse ei edes tunnista, että hän ei käy keskustelua, vaan lähinnä häiriköi tiedon rakentumista kokonaisuuden kannalta parempaan suuntaan. Kommentoija näkee itsensä fiksuna ja kuvittelee kommenttinsa olevan erittäin edustavia, mutta todellisuudessa hän käyttää vain rasitustaktiikkaa, jolla vastapuoli pyritään väsyttämään niin, että keskustelu kuihtuu. Sen jälkeen on hyvä kukkoilla, että voitinpas tämänkin väittelyn taas, jonka jälkeen etsitään uusi taistelutanner, jossa samoilla tekniikoilla pyritään torpedoimaan kehittävä keskustelu. Vaikka tausta-ajatukseni mukaan nämä koskevat lähinnä kommenttipalstojen keskusteluja, niin esimerkiksi TV-väittelyssä nämä ovat paljon tehokkaampia, kun käytettävissä olevat resurssit ovat keskustelijoilla huomattavasti niukemmat.
Hajoita ja häiritse on tämän tekniikan ideologia. Lähtökohtana on, että meillä on etukäteen mielipide asiasta, mikä on toki hyvin yleistä. Tässä tapauksessa mielipiteemme on kuitenkin hyvin voimakas ja tavoitteennamme on taivutella 'vastapuoli' samaan kantaan. Kehittävässä keskustelussa pyrittäisiin asiaa tarkastelemaan monesta näkökulmasta ja tuomaan omat perustelumme selvästi esille, jotta vastapuoli voisi samaistua meihin. Samalla tulee kuitenkin kriittisesti tulkita omia näkemyksiä, koska niissä saattaa olla jonkinlainen pilkkuvirhe. Tavoitteena ei ole siis riitaisa juupas-eipäs-väittely, vaan asiakokonaisuuden kriittinen tarkastelu ja pätevien johtopäätösten tekeminen. Alla muutama tapa, jolla tätä häirikkötekniikkaa voidaan käyttää.
Keskity epäolennaiseen
Heti, kun keskustelu näyttää suuntautuvan sinun kannaltasi huonoon suuntaan, tuo esille jotain epäolennaista, mitä joku on väittänyt. Voit myös hyvin tuoda jotain epäolennaista itsekin keskusteluun. Tällöin on hyvä, että pystyt perustelemaan todella hyvin oman kantasi, mutta liitos itse asiaan voi olla hyvin häilyvä. Erittäin hyvä taktiikka on tavallaan asettua vastapuolen puolelle ja tuoda jotain täysin älyvapaata mukaan keskusteluun. Kun on asetettu sanat toisen suuhun, voidaan ne helposti kumota. Esimerkiksi, jos keskustellaan yksityisautoilun ja julkisten välineiden erosta, voidaan todeta, että ei ole mitään järkeä, että naapurikaupungista lennettäisiin toiseen kaupunkiin, vaan yksityisautoilu on paljon järkevämpi tapa. Tämän jälkeen vastapuoli joutuu käyttämään energiaa siihen, että selittää yksityiskohtaisesti, että eivät he tätä tarkoittaneet. Näin yksinkertaisesti keskustelu on ohjattu järkevästä sisällöstä täysin epäolennaiseen ja todistustaakka on vyörytettu vastustajalle.
Ihmiset keskustelevat, eivät asiat
Jos vastapuoli tuo esille jonkin järkevän argumentin, niin sitä on parasta vastustaa ihan vain vastustamisen takia. Helpoin tapa kumota vahva argumentti on hyökätä viestinviejän kimppuun. Mikäli vastapuoli tunnetaan, on helppo heittää kommenttia henkilön taustasta tms. Esimerkiksi, jos joku on vaikkapa kuuluisan rikollisen jälkeläinen, voidaan sanoa, että eipä ole omena kauas puusta pudonnut. Kuten edellä, keskustelu on taas viety epäolennaiseen ja vastapuoli joutuu käyttämään energiaa selittääkseen itsestään selvän seikan, että yksilönä ei ole yhtäkuin isänsä. Jos vastapuolesta ei tiedetä mitään luurankoa kaapista, voidaan sellainen helposti luoda. "Oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi?" -tyyppisillä kysymyksillä voidaan helposti luoda pahe kelle tahansa. Tässä kannattaa kuitenkin luoda kysymys, joka jollain tapaa liittyy itse aiheeseen. Kysymys on kuitenkin hyvin suora, joten oletetaan kyllä/ei vastausta, jota ei kuitenkaan voi antaa, koska mollemmat vastaukset ovat väärin.
Toinen käytännöllinen tapa on käyttää yleistyksiä. Jos joku väittää jotain, niin unohda yksilö ja esitä mielipuolinen väite jostain ryhmästä. Kyseisen henkilön ei tietenkään tarvitse kuulua tähän ryhmään, mutta jos jotenkin pystyt yhdistämään hänen kommenttissa ja tämän ryhmän, niin hyvä. Esimerkiksi, jos joku vaikka toteaa, että musiikki on hyvä tapa saada ihmisiä liikkumaan, niin voit hyvin todeta, että natsitkin pistettiin liikkumaan marssien tahdissa. Ja näin on vastapuoli leimattu natsimyönteiseksi. Seuraava askel onkin vain tuoda esille juutalaisvainot ja keskustelu on taas johdettu kauas pääaiheesta, mutta samalla vastapuoli on leimattu rasistiksi, joka todennäköisesti haluaa kaasuttaa kaikki lapset kuoliaaksi.
Käytä ja vaadi lähteitä
Akateemisessa keskustelussa lähteiden käyttö on normaalia ja (lähes) välttämätöntä. Tietyt väittämät vaativat jotain tutkimusta tai vastaavaa tuekseen. Jotta vaikuttaisit fiksulta ja siltä, että SINÄ pelaat faktoilla, niin käytä ja vaadi lähteitä. Etsi tueksesi jotain lähteitä. Lähdekritiikin voit hyvin unohtaa. Silläkään ei ole niin väliä, liittyykö lähteesi itse asiaan. Kuhan vain hieman sivuua sitä, voit heittää lähteen kommenttisi joukkoon. Mikäli lähteesi ei ole pätevä, vastapuoli joutuu taas käyttämään energiaa todistaakseen asian. Vänkyröinnin jälkeen voit hyvin todeta, että ehkä lähde ei ollut paras mahdollinen. Olet kuitenkin yrittänyt, mikä antaa sinusta hyvän kuvan ja lopputulos on kuitenkin samaa tasoa kuin et olisi käyttänyt lähdettä ollenkaan. Samalla tavalla, jos lähteesi ei liity itse asiaan, niin vastapuoli joutuu käyttämään energiaa kumotakseen väitteesi.
Kun vastapuoli esittää jotain, niin vaadi lähde. Paras tapa on vaatia lähdettä sellaisesta, mistä sitä ei varamastikaan löydy, ainakaan helpolla. Eritoten jokin itsestäänselvä asia, on hyvä pyytää todistamaan lähteen avulla. Varsinkin, jos se ei liity itse asiaan. Käyttäen samaa teemaa, esimerkiksi väite, että musiikki on aina kuulunut ihmisen elämään, on aika itsestään selvä. Tästä on hyvä kuitenkin vaatia lähde, koska kyseessä on selkeästi väittämä. Mikäli vastapuoli ei lähdettä vaivaudu etsimään, voit jumittaa keskustelun ja jokaiseen kommenttiin vain vastata, että odotat vieläkin lähdettä tuolle yhdelle väittämälle. Jos vastapuoli vaivautuu etsimään lähteen, niin voit pienen väittelyn jälkeen sen hyväksyä. Energiaa on taas kulunut ja keskustelu on samassa pisteessä kuin ennen tuota asiaa sivunnutta väittämää. Vastapuoli joutuu kuitenkin pohtimaan kommenttejaan tästä lähin tarkemmin, koska pelkää, että vaadit taas lähteitä itsestään selviin asioihin. Kun itsestäänselviä asioita pitää välttää argumentoinnissa, niin se hankaloittaa asioiden ilmaisemista hyvin paljon.
Käytä hyväksi aukkokohdat
Edellisen jatkeena, kun argumentointi on tehty hankalaksi, on hyvä etsiä kommenteista aukkokohtia. Kun aukkokohta löytyy, niin nosta suuri haloo siitä. Kuten edellä, jäädytä keskustelu, kunnes tämä asia on ratkaistu. Vaikka sillä ei olisi juurikaan mitään tekemistä itse aiheen kanssa on taas hyvä kuluttaa vastapuolen energiaa epäolennaiseen. Argumentointi on yleensä teoreettista tai käytännönläheistä. Oleellista on, että teoreettiseen argumentointiin tuodaan käytäntöä ja päinvastoin. Taaskin akateemisessa keskustelussa tällainen on hyvinkin järkevää. Pelkän teorian pohjalta on paha lähteä tekemään käytännön sovelluksia. Tässä tarkoitus on kuitenkin keskittyä hyvin epätodennäiköisiin poikkeustilanteisiin.
Käyttäen taas musiikkiesimerkkiä, voitaisiin tehdä väite, että suurimmalla osalla ihmisistä on ainakin jonkinlainen rytmitaju. Rytmitaju ei ole diskreetti asia, joka jokaisella joko on tai ei ole, joten on helppo väittää, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole erinomaista rytmitajua, joten väittämä ei oikein pidä paikkaansa. Huomion arvoista on sana erinomainen, jolla vaatimuksia kasvatetaan. Samalla tavalla voidaan vaatimuksia laskea.
Harva puhuu yleensä täysin teoreettista kieltä, koska se vaatii hyvin tarkkaa määrittelyä. Täten yleensä asiat esitetään yksinkertaistetulla teorialla (jossa siis on aukkoja vaikka muille jakaa), joka esitetään analogian avulla. Esimerkiksi, itsekin olen tässä kirjoituksessa käyttänyt jo monia esimerkkejä. Analogioissa kuitenkin tuodaan mukaan tiettyjä uusia ulottuvuuksia, jotka eivät liity tuohon perusmääritelmään. Näihin on aina hyvä tarttua. Lisäksi pienellä perversiolla saadaan usein hyvinkin parodioiva vasta-analogia. Käytännön esimerkeissä onkin aina hyvä ymmärtää väärin. Samaan tapaa, myös teoriat kannattaa tulkita väärin ja soveltaa niitä melkoisen mielipuolisiin esimerkkeihih, kuten yllämainittu natsien marssimusiikki.
Tämä toimii myös toistekin päin. Jos oma teoria tuntuu hieman hataralta, niin kannattaa keksiä esimerkki, mikä ei a) mahdu teorian raameihin tai b) ole kovinkaan realistinen. Tapauksessa a voit väittää, että vastapuoli ei ymmärrä teoriaasi oikein tai että teoriasi on hyvin pelkistettu. Tapauksessa b voit pitkän vänkäämisen jälkeen todeta, että ehkä esimerkki ei ollut paras mahdollinen. Keljuna voit antaa uuden esimerkin, joka on lähes yhtä huono. Tai vaikkapa a-tapauksen esimerkki.
-PYO
ps. en itse väitä, ettenkö tuon tuostakin sortuisi rikkomaan järkevää keskustelua näillä menetelmilä. Toivon kuitenkin, että valtaosa keskusteluista käytäisiin ilman hajoita ja häiritse -taktiikkaa. Lupaan, että tästä lähin pyrin tietoisesti rajoittamaan näiden menetelmien käyttöä.
Hajoita ja häiritse on tämän tekniikan ideologia. Lähtökohtana on, että meillä on etukäteen mielipide asiasta, mikä on toki hyvin yleistä. Tässä tapauksessa mielipiteemme on kuitenkin hyvin voimakas ja tavoitteennamme on taivutella 'vastapuoli' samaan kantaan. Kehittävässä keskustelussa pyrittäisiin asiaa tarkastelemaan monesta näkökulmasta ja tuomaan omat perustelumme selvästi esille, jotta vastapuoli voisi samaistua meihin. Samalla tulee kuitenkin kriittisesti tulkita omia näkemyksiä, koska niissä saattaa olla jonkinlainen pilkkuvirhe. Tavoitteena ei ole siis riitaisa juupas-eipäs-väittely, vaan asiakokonaisuuden kriittinen tarkastelu ja pätevien johtopäätösten tekeminen. Alla muutama tapa, jolla tätä häirikkötekniikkaa voidaan käyttää.
Keskity epäolennaiseen
Heti, kun keskustelu näyttää suuntautuvan sinun kannaltasi huonoon suuntaan, tuo esille jotain epäolennaista, mitä joku on väittänyt. Voit myös hyvin tuoda jotain epäolennaista itsekin keskusteluun. Tällöin on hyvä, että pystyt perustelemaan todella hyvin oman kantasi, mutta liitos itse asiaan voi olla hyvin häilyvä. Erittäin hyvä taktiikka on tavallaan asettua vastapuolen puolelle ja tuoda jotain täysin älyvapaata mukaan keskusteluun. Kun on asetettu sanat toisen suuhun, voidaan ne helposti kumota. Esimerkiksi, jos keskustellaan yksityisautoilun ja julkisten välineiden erosta, voidaan todeta, että ei ole mitään järkeä, että naapurikaupungista lennettäisiin toiseen kaupunkiin, vaan yksityisautoilu on paljon järkevämpi tapa. Tämän jälkeen vastapuoli joutuu käyttämään energiaa siihen, että selittää yksityiskohtaisesti, että eivät he tätä tarkoittaneet. Näin yksinkertaisesti keskustelu on ohjattu järkevästä sisällöstä täysin epäolennaiseen ja todistustaakka on vyörytettu vastustajalle.
Ihmiset keskustelevat, eivät asiat
Jos vastapuoli tuo esille jonkin järkevän argumentin, niin sitä on parasta vastustaa ihan vain vastustamisen takia. Helpoin tapa kumota vahva argumentti on hyökätä viestinviejän kimppuun. Mikäli vastapuoli tunnetaan, on helppo heittää kommenttia henkilön taustasta tms. Esimerkiksi, jos joku on vaikkapa kuuluisan rikollisen jälkeläinen, voidaan sanoa, että eipä ole omena kauas puusta pudonnut. Kuten edellä, keskustelu on taas viety epäolennaiseen ja vastapuoli joutuu käyttämään energiaa selittääkseen itsestään selvän seikan, että yksilönä ei ole yhtäkuin isänsä. Jos vastapuolesta ei tiedetä mitään luurankoa kaapista, voidaan sellainen helposti luoda. "Oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi?" -tyyppisillä kysymyksillä voidaan helposti luoda pahe kelle tahansa. Tässä kannattaa kuitenkin luoda kysymys, joka jollain tapaa liittyy itse aiheeseen. Kysymys on kuitenkin hyvin suora, joten oletetaan kyllä/ei vastausta, jota ei kuitenkaan voi antaa, koska mollemmat vastaukset ovat väärin.
Toinen käytännöllinen tapa on käyttää yleistyksiä. Jos joku väittää jotain, niin unohda yksilö ja esitä mielipuolinen väite jostain ryhmästä. Kyseisen henkilön ei tietenkään tarvitse kuulua tähän ryhmään, mutta jos jotenkin pystyt yhdistämään hänen kommenttissa ja tämän ryhmän, niin hyvä. Esimerkiksi, jos joku vaikka toteaa, että musiikki on hyvä tapa saada ihmisiä liikkumaan, niin voit hyvin todeta, että natsitkin pistettiin liikkumaan marssien tahdissa. Ja näin on vastapuoli leimattu natsimyönteiseksi. Seuraava askel onkin vain tuoda esille juutalaisvainot ja keskustelu on taas johdettu kauas pääaiheesta, mutta samalla vastapuoli on leimattu rasistiksi, joka todennäköisesti haluaa kaasuttaa kaikki lapset kuoliaaksi.
Käytä ja vaadi lähteitä
Akateemisessa keskustelussa lähteiden käyttö on normaalia ja (lähes) välttämätöntä. Tietyt väittämät vaativat jotain tutkimusta tai vastaavaa tuekseen. Jotta vaikuttaisit fiksulta ja siltä, että SINÄ pelaat faktoilla, niin käytä ja vaadi lähteitä. Etsi tueksesi jotain lähteitä. Lähdekritiikin voit hyvin unohtaa. Silläkään ei ole niin väliä, liittyykö lähteesi itse asiaan. Kuhan vain hieman sivuua sitä, voit heittää lähteen kommenttisi joukkoon. Mikäli lähteesi ei ole pätevä, vastapuoli joutuu taas käyttämään energiaa todistaakseen asian. Vänkyröinnin jälkeen voit hyvin todeta, että ehkä lähde ei ollut paras mahdollinen. Olet kuitenkin yrittänyt, mikä antaa sinusta hyvän kuvan ja lopputulos on kuitenkin samaa tasoa kuin et olisi käyttänyt lähdettä ollenkaan. Samalla tavalla, jos lähteesi ei liity itse asiaan, niin vastapuoli joutuu käyttämään energiaa kumotakseen väitteesi.
Kun vastapuoli esittää jotain, niin vaadi lähde. Paras tapa on vaatia lähdettä sellaisesta, mistä sitä ei varamastikaan löydy, ainakaan helpolla. Eritoten jokin itsestäänselvä asia, on hyvä pyytää todistamaan lähteen avulla. Varsinkin, jos se ei liity itse asiaan. Käyttäen samaa teemaa, esimerkiksi väite, että musiikki on aina kuulunut ihmisen elämään, on aika itsestään selvä. Tästä on hyvä kuitenkin vaatia lähde, koska kyseessä on selkeästi väittämä. Mikäli vastapuoli ei lähdettä vaivaudu etsimään, voit jumittaa keskustelun ja jokaiseen kommenttiin vain vastata, että odotat vieläkin lähdettä tuolle yhdelle väittämälle. Jos vastapuoli vaivautuu etsimään lähteen, niin voit pienen väittelyn jälkeen sen hyväksyä. Energiaa on taas kulunut ja keskustelu on samassa pisteessä kuin ennen tuota asiaa sivunnutta väittämää. Vastapuoli joutuu kuitenkin pohtimaan kommenttejaan tästä lähin tarkemmin, koska pelkää, että vaadit taas lähteitä itsestään selviin asioihin. Kun itsestäänselviä asioita pitää välttää argumentoinnissa, niin se hankaloittaa asioiden ilmaisemista hyvin paljon.
Käytä hyväksi aukkokohdat
Edellisen jatkeena, kun argumentointi on tehty hankalaksi, on hyvä etsiä kommenteista aukkokohtia. Kun aukkokohta löytyy, niin nosta suuri haloo siitä. Kuten edellä, jäädytä keskustelu, kunnes tämä asia on ratkaistu. Vaikka sillä ei olisi juurikaan mitään tekemistä itse aiheen kanssa on taas hyvä kuluttaa vastapuolen energiaa epäolennaiseen. Argumentointi on yleensä teoreettista tai käytännönläheistä. Oleellista on, että teoreettiseen argumentointiin tuodaan käytäntöä ja päinvastoin. Taaskin akateemisessa keskustelussa tällainen on hyvinkin järkevää. Pelkän teorian pohjalta on paha lähteä tekemään käytännön sovelluksia. Tässä tarkoitus on kuitenkin keskittyä hyvin epätodennäiköisiin poikkeustilanteisiin.
Käyttäen taas musiikkiesimerkkiä, voitaisiin tehdä väite, että suurimmalla osalla ihmisistä on ainakin jonkinlainen rytmitaju. Rytmitaju ei ole diskreetti asia, joka jokaisella joko on tai ei ole, joten on helppo väittää, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole erinomaista rytmitajua, joten väittämä ei oikein pidä paikkaansa. Huomion arvoista on sana erinomainen, jolla vaatimuksia kasvatetaan. Samalla tavalla voidaan vaatimuksia laskea.
Harva puhuu yleensä täysin teoreettista kieltä, koska se vaatii hyvin tarkkaa määrittelyä. Täten yleensä asiat esitetään yksinkertaistetulla teorialla (jossa siis on aukkoja vaikka muille jakaa), joka esitetään analogian avulla. Esimerkiksi, itsekin olen tässä kirjoituksessa käyttänyt jo monia esimerkkejä. Analogioissa kuitenkin tuodaan mukaan tiettyjä uusia ulottuvuuksia, jotka eivät liity tuohon perusmääritelmään. Näihin on aina hyvä tarttua. Lisäksi pienellä perversiolla saadaan usein hyvinkin parodioiva vasta-analogia. Käytännön esimerkeissä onkin aina hyvä ymmärtää väärin. Samaan tapaa, myös teoriat kannattaa tulkita väärin ja soveltaa niitä melkoisen mielipuolisiin esimerkkeihih, kuten yllämainittu natsien marssimusiikki.
Tämä toimii myös toistekin päin. Jos oma teoria tuntuu hieman hataralta, niin kannattaa keksiä esimerkki, mikä ei a) mahdu teorian raameihin tai b) ole kovinkaan realistinen. Tapauksessa a voit väittää, että vastapuoli ei ymmärrä teoriaasi oikein tai että teoriasi on hyvin pelkistettu. Tapauksessa b voit pitkän vänkäämisen jälkeen todeta, että ehkä esimerkki ei ollut paras mahdollinen. Keljuna voit antaa uuden esimerkin, joka on lähes yhtä huono. Tai vaikkapa a-tapauksen esimerkki.
-PYO
ps. en itse väitä, ettenkö tuon tuostakin sortuisi rikkomaan järkevää keskustelua näillä menetelmilä. Toivon kuitenkin, että valtaosa keskusteluista käytäisiin ilman hajoita ja häiritse -taktiikkaa. Lupaan, että tästä lähin pyrin tietoisesti rajoittamaan näiden menetelmien käyttöä.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Sallitko abortin raiskatulle?
Ysiluokkainen tyttö esitti kysymyksen koskien aborttia: "Miksei raiskattu tyttö saisi tehdä aborttia?". Katolinen Timo Soini on viime aikoina nostanut omaa ja puolueen suosiota hurjasti, joten tällainen eettinen kysymys, varsinkin nuoren suusta kuultuna, on mitä hienointa mediapullaa. Soini on todennut, että kyseessä on hänen henkilökohtainen kantansa, joten hän ei suostu asiaa kommentoimaan, koska johtajan roolissa vastaus yleistettäisiin koskemaan koko puoluetta. Asia on Soinille vaikea, joten muut puolueet luonnollisesti korppikotkien lailla ratsastavat tällä mediaherkuttelulla.
En pidä ollenkaan huonona, että politiikko pitää henkilökohtaiset uskontoonsa perustuvat kannat poissa politiikasta. Näinhän sen tulisikin olla!
Ihmettelen myöskin yleistä kantaa, että on itsestään selvää, että abortti tulisi sallia raiskatulle. Äkkiseltään tulee mieleen joukko eettisiä kysymyksiä, mihin mielestäni ei ole todellakaan helppo ilmaista yleistä kantaa. Harmi vain, etten ole enää ysiluokkalainen, niin ketään ei kysymykseni kiinnosta.
Onko olemassa jokin peruste, että abortti sallitaan yhdessä tapauksessa, mutta ei toisessa? Sallitaanko abortti sillä perusteella, että lapsi ei ole toivottu, siihen ei ole varaa tai muuten vain ei huvita? Sallitaanko abortti myös siinä vaiheessa, kun lapsi on jo vuoden vanha, tai vaikka 90-vuotta vanha? Onko yleensä tapana rankaista jälkikasvua isän tekemästä rikoksesta? Onko myös isän oikeuksien mukaista, että hänen lapsensa vedetään viemäristä alas? Saako abortin tehdä vasten äidin tahtoa?
En ole miettinyt ylläoleviin kysymyksiin vastauksia ja toivon tosissaan, että en koskaan joudukaan. Tämäkin ongelma olisi huomattavasti helpompi, jos saataisiin raiskaukset kokonaan pois maailmankuvasta.
-PYO
ps. Tuosta uskonnon ja politiikan sotkemisesta tuli mieleeni, että oliskin hupaisaa, jos joku ehdottaisi, että talousongelmat saadaan ratkaistua repimällä koko kansalta hampaat irti ja laittamalle ne yöksi tyynyn alle.
En pidä ollenkaan huonona, että politiikko pitää henkilökohtaiset uskontoonsa perustuvat kannat poissa politiikasta. Näinhän sen tulisikin olla!
Ihmettelen myöskin yleistä kantaa, että on itsestään selvää, että abortti tulisi sallia raiskatulle. Äkkiseltään tulee mieleen joukko eettisiä kysymyksiä, mihin mielestäni ei ole todellakaan helppo ilmaista yleistä kantaa. Harmi vain, etten ole enää ysiluokkalainen, niin ketään ei kysymykseni kiinnosta.
Onko olemassa jokin peruste, että abortti sallitaan yhdessä tapauksessa, mutta ei toisessa? Sallitaanko abortti sillä perusteella, että lapsi ei ole toivottu, siihen ei ole varaa tai muuten vain ei huvita? Sallitaanko abortti myös siinä vaiheessa, kun lapsi on jo vuoden vanha, tai vaikka 90-vuotta vanha? Onko yleensä tapana rankaista jälkikasvua isän tekemästä rikoksesta? Onko myös isän oikeuksien mukaista, että hänen lapsensa vedetään viemäristä alas? Saako abortin tehdä vasten äidin tahtoa?
En ole miettinyt ylläoleviin kysymyksiin vastauksia ja toivon tosissaan, että en koskaan joudukaan. Tämäkin ongelma olisi huomattavasti helpompi, jos saataisiin raiskaukset kokonaan pois maailmankuvasta.
-PYO
ps. Tuosta uskonnon ja politiikan sotkemisesta tuli mieleeni, että oliskin hupaisaa, jos joku ehdottaisi, että talousongelmat saadaan ratkaistua repimällä koko kansalta hampaat irti ja laittamalle ne yöksi tyynyn alle.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Vaalityönteko
Tässä juuri ennen duuniin lähtöä lueskelin lehdestä kuinka poliitikot tekevät vaalityötä siellä sun täällä. Eikös heidän pitäisi kuitenkin istua eduskunnassa parantamassa Suomea, eikä matkustella ympäri maata juoruilemassa tuntemattomien kanssa kahvikupposen ääressä?
Takaisin töihin siitä!!!
-PYO
ps. Vaikka toisaalta... onhan se hyvä, että edes kerran neljässä vuodessa nuo epelit kuuntelevat kansalaisia.
Takaisin töihin siitä!!!
-PYO
ps. Vaikka toisaalta... onhan se hyvä, että edes kerran neljässä vuodessa nuo epelit kuuntelevat kansalaisia.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Vaaliteemani
Koska vaalit lähestyy on hyvä tilaisuus listata muutamia arvoja ja asenteita, joita toivoisin seuraavalla hallituskaudella käsiteltävän.
1. Talous takaisin tasapainoon
Suomi on tällä hetkellä suuresti velkaantunut. Euro-maista mm. Kreikka ja Irlanti ovat antaneet näytön mahdollisesta tulevaisuudesta. Suomen on saatava taloutensa takaisin kuntoon. Tämä vaatii sekä veronkorotuksia, että leikkauksia hyvinvointiyhteiskunnasta. Sosiaalipuolen menoja on leikattava. Kaikille ei voida taata hyvinvointia, mutta perusturva voidaan. On varmasti nihkeää elää pienillä tuloilla, mutta tulevaisuus vaatii uhrauksia tällä hetkellä. Jos talous jatkaa kohti alamäkeä, niin parinkymmenen vuoden päästä joudutaan tekemään todella traagisia leikkauksia. Kulttuurista, tieteestä ja koulutuksestakin joudutaan leikkaamaan hieman. Terveydenhuollosta en lähtisi leikkaamaan, sillä se on jo jostain kumman syystä onnistuttu saamaan jo retuperälle.
Pelkkä verojen korotus ei toimi. Kun tuloverot kohoavat liian korkealle, niin rikkaat muuttavat ulkomaille. Lisäksi keskituloisen ei kannata tehdä stressaavaa työtä, jos verojen jälkeen käteen jää fyrkkaa suunnilleen yhtä paljon kuin työttömälle. Yritysten verottaminen taas vie kilpailukykyä ja siirtää teollisuuden maihin, missä se on kannattavampaa.
2. Byrokratian vähentäminen
Sen sijaan, että kansalainen voisi keskittyä työntekoon ja vapaa-aikaan hänen tulee jatkuvasti kamppailla millon minkäkin byrokraatin kanssa. Monet byrokraattiset toimet ovat äärettömän hitaita, kalliita ja usein melko turhia. Säästöä ja mielihyvää tulee, kun tuuletetaan virastoja ja laitetaan pellolle kaikkein turhimmat virastorotat. Terveydenhuollossakin turhanpäiväisen juoksemisen ja paperipostin odottamisen takia, monet sairaudet ja vammat hoidetaan aivan liian hitaasti.
3. Lait ja rangaistukset järjellisiksi
Lakikirja alkaa olemaan sellainen sillisalaatti, että joka kohtaan on olemassa poikkeuksen poikkeuksia ja ristiriitoja. Tavallinen kansalainen ei voi enää olla varma, että rikkooko kadulla käveleminen jotain lakia tai onko jokin sana niin loukkaava, että sen käytöstä saa sakkoja. Kummalliset hömppälait pitäisi hylätä jo ideavaiheessa. Toisaalta kunnon rikoksista pitäisi saada kunnon rangaistukset. On järjetöntä, että murtomies saa sakkoja, jotka hän leppoisasti maksaa seuraavan keikan ansioilla. Vankilaan tuollaiset joutuaisivat, eivät takaisin kadulle jatkamaan puuhiaan. Samoin raiskaajat. Mahtaa olla raiskatulla hyvä fiilis, kun kuukauden päästä tapahtuneesta tekijä tulee taas kadulla vastaan. Muutenkin vankiloita voisi hieman uudistaa. Ulkomailla siviilissä elämä on kurjaa, joten parempi tulla Suomeen, tehdä rikos ja päästä hyvinvoinnin piiriin kiven sisään.
4. Taikauskot ja uskomukset pois valtion tiloista ja toimista
Kirkko ja valtio ehdottomasti erikseen toisistaan. Uskonnot laskettakoon harrastuksiksi siinä, missä jääkiekko ja rock-musiikkikin. Fanit kustantakoot toiminnan ja päättäjät pitäkööt uskomukset erossa faktoista. Homo-vastaisuutta ei voi perustella uskolla. Maahanmuuttokritiikkiä ei voi perustella muukalaisvihamielisyydellä. Maahanmuuttoa ei voi perustella monikulttuurisuudella. Pakkoruotsia ei voida perustella tarpeellisuudella. Valtion asioiden hoito pitää perustua tutkittuun tietoon ja/tai yleisesti hyväksyttyihin teorioihin. Toisaalta kohdan 2 perusteella päätöksentekoa tulisi nopeuttaa, eli ihan kaikkea ei pidä lähteä tutkimaan kolmen vuoden suunnitelmalla. Joissain asioissa pitää siis tehdä pikainen päätös asiantuntemuksen perusteella.
5. Päättäjät ja muut ketkut vastuuseen tekemisistään
Mikäli ministeri esittää valheellista tietoa eduskunnalla hänelle annettakoon rutkasti sakkoa. Mikäli hallitus tuhoaa Suomen talouden, niin maksakoon ainakin osan talouden korjaamisesta omasta pussistaan. Mikäli päättäjien toimet lisäävät rikollisuutta kunnissa, niin päättäjät setvikööt tilanteen kuntoon vapaa-ajallaan. Luonnollisesti myös työtä on eduskunnassa tehtävä. Mikäli edustaja ei ole paikalla äänestyksissä tai ei saa yhtään lakiehdotusta läpi, niin eipä ole mitään syytä odottaa saavaansa palkkaakaan. Korruptiosta nyt ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita.
Lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta myös hieman karkeasti. Reaalitilanteissa asiat eivät valitettavasti ole ratkaistavissa näin yksioikoisesti.
-PYO
ps. Onnea vaan tulevalle hallitukselle. Helppoa ei varmasti tule olemaan.
1. Talous takaisin tasapainoon
Suomi on tällä hetkellä suuresti velkaantunut. Euro-maista mm. Kreikka ja Irlanti ovat antaneet näytön mahdollisesta tulevaisuudesta. Suomen on saatava taloutensa takaisin kuntoon. Tämä vaatii sekä veronkorotuksia, että leikkauksia hyvinvointiyhteiskunnasta. Sosiaalipuolen menoja on leikattava. Kaikille ei voida taata hyvinvointia, mutta perusturva voidaan. On varmasti nihkeää elää pienillä tuloilla, mutta tulevaisuus vaatii uhrauksia tällä hetkellä. Jos talous jatkaa kohti alamäkeä, niin parinkymmenen vuoden päästä joudutaan tekemään todella traagisia leikkauksia. Kulttuurista, tieteestä ja koulutuksestakin joudutaan leikkaamaan hieman. Terveydenhuollosta en lähtisi leikkaamaan, sillä se on jo jostain kumman syystä onnistuttu saamaan jo retuperälle.
Pelkkä verojen korotus ei toimi. Kun tuloverot kohoavat liian korkealle, niin rikkaat muuttavat ulkomaille. Lisäksi keskituloisen ei kannata tehdä stressaavaa työtä, jos verojen jälkeen käteen jää fyrkkaa suunnilleen yhtä paljon kuin työttömälle. Yritysten verottaminen taas vie kilpailukykyä ja siirtää teollisuuden maihin, missä se on kannattavampaa.
2. Byrokratian vähentäminen
Sen sijaan, että kansalainen voisi keskittyä työntekoon ja vapaa-aikaan hänen tulee jatkuvasti kamppailla millon minkäkin byrokraatin kanssa. Monet byrokraattiset toimet ovat äärettömän hitaita, kalliita ja usein melko turhia. Säästöä ja mielihyvää tulee, kun tuuletetaan virastoja ja laitetaan pellolle kaikkein turhimmat virastorotat. Terveydenhuollossakin turhanpäiväisen juoksemisen ja paperipostin odottamisen takia, monet sairaudet ja vammat hoidetaan aivan liian hitaasti.
3. Lait ja rangaistukset järjellisiksi
Lakikirja alkaa olemaan sellainen sillisalaatti, että joka kohtaan on olemassa poikkeuksen poikkeuksia ja ristiriitoja. Tavallinen kansalainen ei voi enää olla varma, että rikkooko kadulla käveleminen jotain lakia tai onko jokin sana niin loukkaava, että sen käytöstä saa sakkoja. Kummalliset hömppälait pitäisi hylätä jo ideavaiheessa. Toisaalta kunnon rikoksista pitäisi saada kunnon rangaistukset. On järjetöntä, että murtomies saa sakkoja, jotka hän leppoisasti maksaa seuraavan keikan ansioilla. Vankilaan tuollaiset joutuaisivat, eivät takaisin kadulle jatkamaan puuhiaan. Samoin raiskaajat. Mahtaa olla raiskatulla hyvä fiilis, kun kuukauden päästä tapahtuneesta tekijä tulee taas kadulla vastaan. Muutenkin vankiloita voisi hieman uudistaa. Ulkomailla siviilissä elämä on kurjaa, joten parempi tulla Suomeen, tehdä rikos ja päästä hyvinvoinnin piiriin kiven sisään.
4. Taikauskot ja uskomukset pois valtion tiloista ja toimista
Kirkko ja valtio ehdottomasti erikseen toisistaan. Uskonnot laskettakoon harrastuksiksi siinä, missä jääkiekko ja rock-musiikkikin. Fanit kustantakoot toiminnan ja päättäjät pitäkööt uskomukset erossa faktoista. Homo-vastaisuutta ei voi perustella uskolla. Maahanmuuttokritiikkiä ei voi perustella muukalaisvihamielisyydellä. Maahanmuuttoa ei voi perustella monikulttuurisuudella. Pakkoruotsia ei voida perustella tarpeellisuudella. Valtion asioiden hoito pitää perustua tutkittuun tietoon ja/tai yleisesti hyväksyttyihin teorioihin. Toisaalta kohdan 2 perusteella päätöksentekoa tulisi nopeuttaa, eli ihan kaikkea ei pidä lähteä tutkimaan kolmen vuoden suunnitelmalla. Joissain asioissa pitää siis tehdä pikainen päätös asiantuntemuksen perusteella.
5. Päättäjät ja muut ketkut vastuuseen tekemisistään
Mikäli ministeri esittää valheellista tietoa eduskunnalla hänelle annettakoon rutkasti sakkoa. Mikäli hallitus tuhoaa Suomen talouden, niin maksakoon ainakin osan talouden korjaamisesta omasta pussistaan. Mikäli päättäjien toimet lisäävät rikollisuutta kunnissa, niin päättäjät setvikööt tilanteen kuntoon vapaa-ajallaan. Luonnollisesti myös työtä on eduskunnassa tehtävä. Mikäli edustaja ei ole paikalla äänestyksissä tai ei saa yhtään lakiehdotusta läpi, niin eipä ole mitään syytä odottaa saavaansa palkkaakaan. Korruptiosta nyt ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita.
Lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta myös hieman karkeasti. Reaalitilanteissa asiat eivät valitettavasti ole ratkaistavissa näin yksioikoisesti.
-PYO
ps. Onnea vaan tulevalle hallitukselle. Helppoa ei varmasti tule olemaan.
Vaalit pistää vihaksi
Viimeaikoina mediassa on näkynyt kovasti kritiikkiä vihapuheita vastaan. Vihapuheet on saatava kuriin, koska ne uhkaavat demokratiaa ja lietsovat väkivaltaa. Lähes poikkeuksetta vihapuheet tulevat rasisteilta ja kohteina ovat maahanmuuttajat, ulkomaalaiset ja maahanmuuton parissa työskentelevät tahot, niin ja tietenkin homot.
Todellisuudessa mitään selkeitä viitteitä siihen, että kenenkään puheet (tai tarkemmin ottaen kirjoitukset) olisivat innostaneet ketään tekemään minkäänlaista väkivaltaa. En laske tähän yhdenkään uskonnollisen johtajan paasauksia. Eipä pidä kovinkaan pitkälle lukea valtauskontojen oppikirjoja, kun pääsee ymmärrykseen, että epäuskovaiset on ali-ihmisiä, demonien possessoimia, heille ei tule suoda ihmisarvoa jne.
Ajatusmalli, että puheet murtaisivat demokratian on jokseenkin huvittava. Nykydemokratiahan juuri perustuu siihen, että jokainen voi tuoda mielipiteensä esille, asiasta keskustellaan ja keskustelun pohjalta äänestetään. Suvaitsevainen maailmankatsomus on kuitenkin usein sitä mieltä, että vain oikeat mielipiteet (eli omat mielipiteet) on sallittava. Väärät mielipiteet on asetettava laittomiksi, ettei kukaan vain korruptoituisi niistä. On todellakin surkuhupaisaa, että itseään liberaaleiksi tai antifasistisiksi nimittävät tahot ehdottelevat tällaisia käytäntöjä.
Miksi vihapuheet nyt yhtäkkiä ovat sitten alkaneet kiinnostamaan 'liberaaleja'?
Suomessa on kohta vaalit tulossa ja entinen pikkupuolue perussuomalaiset on saanut gallupien mukaan kovasti kannatusta. Ei ole mitenkään yllättävää, että nopeasti kannatusta saanut oikeistopopulistinenvihapuolue saa lokaa niskaansa joka suunnasta, eritoten niiltä, joiden kannatusta puolue on nakertanut. Vaaliteemaksi onkin muodostunut olla eri mieltä jokaisessa asiassa persujen kanssa. Lisäksi joka käänteessä on aina hyvä huomauttaa, kuinka Persut eivät tiedä mistään mitään ja heidän kannattajansa ovat tyhmiä ja sulkeutuneita. Todennäköisesti tuollainen morkkaaminen on sen verran läpinäkyvää, että ääniä alkaakin satamaan persujen laariin.
Poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi vaalit tekevät juuri demokratian perusteet ja lähiaikoijen tapahtumat muualla Euroopassa. Ruotsissa ruotsindemokraatit, jotka kotimaisessa mediassa on usein linkitetty persuihin, ovat saaneet mittavan äänisaaliin. 'Kansan' reaktio kansan päätökseen oli vähintäänkin erikoinen. Tuhannet ihmiset ilmaantuivat banderollien kanssa ruotsindemokraatteja. Nimellisesti tuo väkijoukko vastusti puoluetta, mutta Ruotsin kansa oli enemmistöpäätöksellä nostanut kyseisen puolueen paikalliseen hallitukseen. Väkijoukko siis vastusti demokraattista päätöksentekoa, ainakin nykymallissaan. Ymmärtääkseni malli ei ole muuttunut sitten viime vaalien, joten on kummallista, ettei silloin kaduille menty kapinoimaan. Olisiko käynyt nyt niin, että tulos ei miellyttänyt ja huono häviäjä astui esille? Mitenhän käy Suomessa, jos persut valitaan ensimmäistä kertaa hallitukseen? Ainakin nyt etukäteen ollaan päivitelty milloin mistäkin syystä.
Jatkan vielä vähän vihapuheista. Vihapuheen määritelmä on nimittäin kovin avoin (ja usein sidottu täysin omiin agendoihin). "poliitikot ovat nyt huolissaan keskusteluilmapiirin raaistumisesta ja oikeusministeriö haluaa kitkeä vihapuheet keskustelupalstoilta". Rivien välistä voisi tulkita, että vihapuheet tapahtuvat pääasiassa keskustelupalstoilla. Thorsin uhkaaja tuomittiin sakkoihin. Uhkaus oli muotoa "Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorssin taposta!"-keskusteluryhmän perustaminen. Myös Jani Toivola on saanut osansa uhkailusta. Pelko mielessä kampanjoiva Toivola ei luonnollisestikaan ilmoittanut asiasta poliisille, vaan lehdistölle, eihän poliisi nyt mitään sääliääniä toisi, varsinkaan kun mitään uhkailua ei oikeasti ilmeisestikään ole tapahtunut. Voimia kuitenkin Toivolalle kampanjointiin!
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet taas haluaa muistuttaa, ettei sananvapaus oikeuta vihapuheisiin. Jos vihaan [HYPOTEETTISESTI] vaikkapa juustoa, Nokian puhelintani tai koirankakkaa kengänpohjassa, niin saanko niistä ilmaista mielipiteeni esimerkiksi Facebook-sivuillani? Jos vihaan narkkareita, sosiaalipummeja tai pedofiilejä, niin saanko siitä kertoa vaikkapa kotisivuillani? Todennäköisesti saan. Miksi sitten en saa sitten kirjoittaa negatiiviseen sävyyn vaikkapa Lesboista, Eskimoista tai Saatananpalvojista? Miksi en saa ilmaista vihamielistä mielipidettäni johonkin seksuaaliseen suuntautumiseen, ihmisrotuun tai taikauskoon? Käveleekö todellakin Suomen kaduilla henkilöitä, jotka vihapuheen nähdessään ryhtyvät impulsiiviseen väkivallantekoon? Eikö olisi fiksumpaa pistää nuo (muutamat) yksilöt hoitoon ja antaa toisten kirjoittaa rehellinen mielipiteensä asioista?
Kovin olen kiinnostunut näkemään, miten vihapuhe määritellään ja mihin siinä vedetään rajat, jos se halutaan erikseen lailla kieltää.
-PYO
ps. En ole nyt varma onko Suomen Laissa jo määritelty vihapuhe. Hakutoiminnon käyttö jostain syystä vaati sähköpostiosoitteeni.
Todellisuudessa mitään selkeitä viitteitä siihen, että kenenkään puheet (tai tarkemmin ottaen kirjoitukset) olisivat innostaneet ketään tekemään minkäänlaista väkivaltaa. En laske tähän yhdenkään uskonnollisen johtajan paasauksia. Eipä pidä kovinkaan pitkälle lukea valtauskontojen oppikirjoja, kun pääsee ymmärrykseen, että epäuskovaiset on ali-ihmisiä, demonien possessoimia, heille ei tule suoda ihmisarvoa jne.
Ajatusmalli, että puheet murtaisivat demokratian on jokseenkin huvittava. Nykydemokratiahan juuri perustuu siihen, että jokainen voi tuoda mielipiteensä esille, asiasta keskustellaan ja keskustelun pohjalta äänestetään. Suvaitsevainen maailmankatsomus on kuitenkin usein sitä mieltä, että vain oikeat mielipiteet (eli omat mielipiteet) on sallittava. Väärät mielipiteet on asetettava laittomiksi, ettei kukaan vain korruptoituisi niistä. On todellakin surkuhupaisaa, että itseään liberaaleiksi tai antifasistisiksi nimittävät tahot ehdottelevat tällaisia käytäntöjä.
Miksi vihapuheet nyt yhtäkkiä ovat sitten alkaneet kiinnostamaan 'liberaaleja'?
Suomessa on kohta vaalit tulossa ja entinen pikkupuolue perussuomalaiset on saanut gallupien mukaan kovasti kannatusta. Ei ole mitenkään yllättävää, että nopeasti kannatusta saanut oikeistopopulistinenvihapuolue saa lokaa niskaansa joka suunnasta, eritoten niiltä, joiden kannatusta puolue on nakertanut. Vaaliteemaksi onkin muodostunut olla eri mieltä jokaisessa asiassa persujen kanssa. Lisäksi joka käänteessä on aina hyvä huomauttaa, kuinka Persut eivät tiedä mistään mitään ja heidän kannattajansa ovat tyhmiä ja sulkeutuneita. Todennäköisesti tuollainen morkkaaminen on sen verran läpinäkyvää, että ääniä alkaakin satamaan persujen laariin.
Poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi vaalit tekevät juuri demokratian perusteet ja lähiaikoijen tapahtumat muualla Euroopassa. Ruotsissa ruotsindemokraatit, jotka kotimaisessa mediassa on usein linkitetty persuihin, ovat saaneet mittavan äänisaaliin. 'Kansan' reaktio kansan päätökseen oli vähintäänkin erikoinen. Tuhannet ihmiset ilmaantuivat banderollien kanssa ruotsindemokraatteja. Nimellisesti tuo väkijoukko vastusti puoluetta, mutta Ruotsin kansa oli enemmistöpäätöksellä nostanut kyseisen puolueen paikalliseen hallitukseen. Väkijoukko siis vastusti demokraattista päätöksentekoa, ainakin nykymallissaan. Ymmärtääkseni malli ei ole muuttunut sitten viime vaalien, joten on kummallista, ettei silloin kaduille menty kapinoimaan. Olisiko käynyt nyt niin, että tulos ei miellyttänyt ja huono häviäjä astui esille? Mitenhän käy Suomessa, jos persut valitaan ensimmäistä kertaa hallitukseen? Ainakin nyt etukäteen ollaan päivitelty milloin mistäkin syystä.
Jatkan vielä vähän vihapuheista. Vihapuheen määritelmä on nimittäin kovin avoin (ja usein sidottu täysin omiin agendoihin). "poliitikot ovat nyt huolissaan keskusteluilmapiirin raaistumisesta ja oikeusministeriö haluaa kitkeä vihapuheet keskustelupalstoilta". Rivien välistä voisi tulkita, että vihapuheet tapahtuvat pääasiassa keskustelupalstoilla. Thorsin uhkaaja tuomittiin sakkoihin. Uhkaus oli muotoa "Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorssin taposta!"-keskusteluryhmän perustaminen. Myös Jani Toivola on saanut osansa uhkailusta. Pelko mielessä kampanjoiva Toivola ei luonnollisestikaan ilmoittanut asiasta poliisille, vaan lehdistölle, eihän poliisi nyt mitään sääliääniä toisi, varsinkaan kun mitään uhkailua ei oikeasti ilmeisestikään ole tapahtunut. Voimia kuitenkin Toivolalle kampanjointiin!
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet taas haluaa muistuttaa, ettei sananvapaus oikeuta vihapuheisiin. Jos vihaan [HYPOTEETTISESTI] vaikkapa juustoa, Nokian puhelintani tai koirankakkaa kengänpohjassa, niin saanko niistä ilmaista mielipiteeni esimerkiksi Facebook-sivuillani? Jos vihaan narkkareita, sosiaalipummeja tai pedofiilejä, niin saanko siitä kertoa vaikkapa kotisivuillani? Todennäköisesti saan. Miksi sitten en saa sitten kirjoittaa negatiiviseen sävyyn vaikkapa Lesboista, Eskimoista tai Saatananpalvojista? Miksi en saa ilmaista vihamielistä mielipidettäni johonkin seksuaaliseen suuntautumiseen, ihmisrotuun tai taikauskoon? Käveleekö todellakin Suomen kaduilla henkilöitä, jotka vihapuheen nähdessään ryhtyvät impulsiiviseen väkivallantekoon? Eikö olisi fiksumpaa pistää nuo (muutamat) yksilöt hoitoon ja antaa toisten kirjoittaa rehellinen mielipiteensä asioista?
Kovin olen kiinnostunut näkemään, miten vihapuhe määritellään ja mihin siinä vedetään rajat, jos se halutaan erikseen lailla kieltää.
-PYO
ps. En ole nyt varma onko Suomen Laissa jo määritelty vihapuhe. Hakutoiminnon käyttö jostain syystä vaati sähköpostiosoitteeni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)