Pakollinen kommentti pakkoruotsista

Eduskuntaan on saapunut taas kansalaisaloite. Tällä kertaa kyse oli ruotsin kielen opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi, eli pakkoruotsin poistamisesta. Eduskunnan sivuilta löytyy videolta istunto, jossa aloite käsiteltiin (kyselytunnin jälkeen keskustelua on n. kolmisen tuntia aiheesta). Kommentteja tuli taas laidasta laitaan, joten käydään ainakin kritiikki läpi. Aloitetaan Stefan Wallinin kommenteista:

Ruotsin kieli on tärkeä työ-, rekrytointi- ja seurustelukieli.

Niin on venäjä, kiina, ranska, espanja, saksa ja moni muukin. Onko ruotsi muka tärkeämpi kuin edellämainitut? Ainakaan puhujamäärältään tai kansainvälisyydeltään ei ole.

Ruotsin kieli on isäni kieli ja oleellinen osa identiteettiäni. Näin ollen pyrkimykset heikentää ruotsin kielen asemaa koulussa ja yhteiskunnassa osuvat varsin arkaan paikkaan.

Kyynel. Kristinusko on äitini usko ja oleellinen osa identiteettiäni. Kristinuskon aseman heikentäminen (ts. valtionkirkon poistaminen) on minulle kuitenkin riemun asia. Kansalaisaloitteen oli allekirjoittanut 62 000 henkeä. Ilmeisesti heidän tulisi kärsiä, koska on tärkeämpää, ettei Wallin joudu elämään identiteenttinsä kanssa arasti.

Hän [Wallin] arveli, että suomalaisetkin loukkaantuisivat sydänjuuriaan myöten, jos joku aloittaisi kampanjan jonka sanoma olisi, että "suomen kieli ei ole enää yhtä tärkeä, on muun oppimisen tiellä ja itse asiassa aivan turha."

Valtaosa Suomen kansasta puhuu äidinkielenään suomea. Tässä maassa se on siis ihan merkittävässä asemassa. Jos koko euroopassa olisi pakkosuomi ja vaikkapa ranskalaiset aloittaisivat em. kampanjan, en loukkaantuisi, vaan olisin samaa mieltä. Tämähän koskisi vain ranskalaisten pakkoa opetella suomea, ei suomensuomalaisten oikeutta opiskella omaa kieltään. Christina Gestrin:

Yksi kansalaisaloitteen tekijöistä on väittänyt ruotsin kielen uhkaavan Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä on yksi esimerkki erityislaatuisesta roskapuheesta, jota on levitetty nimien keräämisen yhteydessä.

Hyvinvointiyhteiskunta perustuu tasa-arvoon ja riittäviin resursseihin pitämään yllä hyvinvointi-infrastruktruuria. Tasa-arvon nimissä tulisi tukea muitakin vähemmistökieliä samalla lailla, mutta tällöin jouduttaisiin resurssipulaan. Vaihtoehtoinen tasa-arvoinen kieliasema olisi se, että mikään kieli ei olisi pakollinen. Käytännön syistä ruotsinkielisiä kuntia lukuunottamatta suomen kieli on täällä asuville melkoisen hyödyllinen taito. Raija Vahasalo:

Kun oppii yhden kielen, oppii myös toisen kielen. Mitä enemmän kieliä luet, sitä enemmän opit.

Ei vaan "mitä enemmän kieliä luet, sitä enemmän kieliä opit". Opiskelu vie kuitenkin aikaa ja kuluttaa energiaa. Lisäksi opiskelumateriaalit ja opettajat maksavat rahaa. Jos jokainen suomalainen opiskelee venäjän, kiinan, ranskan, espanjan, saksan ja monen muun kielen taidon, niin aika vähän jää resursseja opiskella esimerkiksi pelisuunnittelua, metsätaloutta tai lääketiedettä. Leena Harkimo ja Outi Mäkelä:

Ruotsin kieli on kulttuurisesti, historiallisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävä osa suomalaista yhteiskuntaa, ja tämän olisi näyttävä myös arjessa

Kimmo Sasi:

Suomen itsenäisyys ja kansallinen kulttuuri on rakennettu kahdella kielellä. On äärimmäisen tärkeätä, että jokainen koululainen joutuu tekemisiin suomen ja ruotsin kielen kanssa.

Ja venäjällä, saamella, romanikielellä, saksalla, virolla tai viittomakielellä ei ole mitään tekemistä Suomen historian, yhteiskunnan, itsenäisyyden tai kansallisen kulttuurin kanssa? Sinänsä Sasi on oikeassa. Olisi yleissivistävää, että koululainen olisi tekemisissä ruotsin kielen kanssa. Tosin, määrän kanssa olen eri mieltä. Huomattavasti vähempikin riittäisi. Opetuksen voisi integroida osaksi historian opetusta. Ja suurinpiirtein samassa suhteessa käytäisiin läpi myös muita em. kieliä tarpeen mukaan. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson:

Katsonkin että jokaisella on oikeus oppia myös toista kansalliskieltä.

Toki jokaisella on oikeus oppia lähestulkoon mitä haluaa. Kielien kohdalla edellämainitut ovat osa Suomen kulttuuria, joten niiden opiskelu tulisi varmistaa ainakin suuremmilla paikkakunnilla. Perähikiälle ei välttämättä tarvitse raahata saksan opettajaa, jos siitä koituu kunnalla kohtuuttoman suuret kulut. Pakkoministeri kuitenkin sekoittaa erittäin pahasti käsitteet "oikeus" ja "pakko". Kansalaisaloite haluaa poistaa ruotsin opiskelun pakon, ei oikeuden. Tämä, jos mikä, on sitä erityislaatuista roskapuhetta, josa ministerin puoluetoveri älähti. Miapetra Kumpula-Natri:

Ruotsin kielen oppiminen ei vahingoita ketään.

Juu, kukaan ei kuole tai vammaudu ruotsin oppimisesta. Kukaan ei myöskään vahingoitu, jos kaikki suomalaiset pakotetaan opiskelemaan venäjää tai klingonia. Kyse onkin siitä, onko se järkevää.
 Ei mitään uutta auringon alla. Vieläkään ei tajuta, että yhteen asiaan laitetut yhteiset resurssit ovat pois toisesta asiasta. Tämän perusteella voisin todeta, että matematiikan ja kognitiopsykologian opetusta tulisi lisätä, jotta kansanedustajat selviäisivät työssään. Videota en ole vielä katsonut, mutta ainakin lehtien lainausten perusteella "kyllä ruotista minulle on ollut hyötyä"-tyyppiset kommenit ovat jääneet vihdoin pois kekustelusta. Henkilökohtainen hyödyn sijasta kannattaisi mieluummin keskittyä kansalliseen hyötyyn.

*PYO

ps. Pahoittelen, mikäli unohdin jonkin merkittävän vähemmistökielen esimerkeistäni.

Kuka on vastuussa juomisestaan?

Hesarissa oli otsikoitu juttu mielenkiintoisesti "Tallink Siljan henkilöstöjohtaja: Naisten ajateltava omaa juomistaan laivoilla". Juttu liittyy siihen, että ruotsalaisessa ajankohtaisohjelmassa todettiin, että rähinät ja raiskaukset ovat lisääntyneet risteilyillä ja syynä on holtiton alkoholin käyttö. Itse en ole kyseistä ohjelmaa nähnyt, joten tietoni ovat vain uutisoinnista saatuja.

Ainakin minun elinikäni aikana Ruotsin ja Viron risteilyt ovat melkoista juhlimista alkoholin avulla. Tässä ei ole mitään uutta eikä yllättävää. Se, että alkoholin käyttö ja häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt, on minulle uutta, mutta ei yllättävää. Ruotsista en niin tiedä, mutta Suomen puolella näyttäisi hieman siltä, että kännissä örveltäminen on nykyään ihan OK, riippumatta viikonpäivästä ja kellonajasta. Poliisin resurssit ovat niin pienet, että tappelutkin todetaan mieluummin nahisteluiksi kuin että häiriköt pistettäisiin putkaan häpeämään. Mutta mennäänpä sitten itse asiaan. 

"Naisten tulee miettiä, kuinka paljon he juovat. He tietävät, mihin se voi johtaa", sanoo Ausmees Kalla Faktan toimittajalle.

Näin ei tietenkään saa sanoa, koska tuossa implisiittesti todetaan, että kännäävä nainen on vastuussa siitä, että hänet raiskataan. Eksplisiittisesti tuota ei sanota, vaan henkilöstöjohtaja toteaa, että henkilön itse pitäisi olla vastuussa juomisestaan. Implisiittinen tulkinta johti toki kommenttimyrskyyn. Toimitusjohtaja ja viestintäpäällikkö olivat heti jeesustelemassa, että kyseinen kommentti ei vastaa yrityksen moraaliseettisimagoa. Ausmeesin kommentti on hesarissa osin irroitettu kontekstistaan. Iltalehdessä kommentille on annettu seuraavanlainen jatke:

Ajattelen, että ihminen on ensi kädessä vastuussa juomisestaan. Alkoholimyyjän vastuu alkaa vasta, kun henkilö ei kontrolloi enää itseään. Kun katsomme asiaa tässä valossa, Tallink Silja tekee jo kaiken tarvittavan.

Täytyy tunnustaa, että en tiedä kuinka paljon Suomen ja Ruotsin välillä liikennöivät laivat tottelevat kummankin maan lakeja. Selvää lienee kuitenkin se, että kummassakaan maassa alaikäisille ei saa myydä alkoholia ja tästä myyjä on itse ensikädessä vastuussa. Jos henkilö on ympäripäissään, eikä kykene enää kontrolloimaan itseään, niin ei hänelle myöskään myydä. Yrityksenkin kannalta lienee parempi, että pari halpistuoppia jää myymättä kuin että tulee sotkua ja tappeluita - pahimmassa tapauksessa jopa paperitöitä. Siinä vaiheessa, kun baarista ei saa enää juotavaa, niin henkilö usein menee sitten hyttiin juomaan TaxFree kaljojaan. Tämähän ei tietenkään ole sallittua, mutta näin vain tapahtuu. Pitäisikö laivayrityksen ratsata hyttejä siltä varalta, että joku jatkaa siellä juomistaan? Onko yritys vastuussa yksilön salaisesta ja sääntöjen vastaisesta alkoholinkäytöstä? Mielestäni ei todellakaan!

Suomi on muutunut viimeisen kymmenen vuoden aikana holhousyhteiskunnaksi alkoholin suhteen. Vaikuttaisi siltä, että kaikki vastuu juomisesta on siirretty yksilöltä valtiolle ja yrityksille. Itse mieluummin näkisin käytännön, jossa valta ja vastuu juomisesta olisi yksilöllä. Jos haluan keskiyöllä ostaa kaljan, niin se olkoon minun oikeuteni. Jos taas tuon kaljan takia telon itseni, niin itseäni siitä syyttää saan.

-PYO

ps. ymmärrysvammaisille: en näe, että pahoinpitelyn, ryöstön, raiskauksen, yliajon, kansanmurhan tai minkään muunkaan rikoksen uhriksi joutuva on vastuussa tapahtumasta, oli hän sitten kännissä, selvin päin tai vaikka kuollut.

Kiakkoterroristeista

Itsenäisyyspäivän herra-juhla oli tänä vuonna hyvin erilainen. Kutsuttujen joukossa oli runsaasti ns. tavallista kansaa. Seurasin vastaanottoa sivusilmällä pienen tovin ja erityisesti mieleen jäi Tommi Kuusisto. Toki paikalla oli myös kutsumattomia vieraita osoittamassa rauhaa ja solidaarisuutta. Mukava huomata, että Suomen nuoriso arvostaa Kuusiston kaltaisia sankareita räyhäämällä ja riehumalla. Ehkä kannattaisi itsekin tehdä jotain arvokasta, jotta pääsisi kekkereihin mukaan. Eipä tarvitsisi ulkona palella kateellisena muksimassa hevosia jääkiakkomailalla.

Onneksi kansanedustaja Anna Kontula tietää, ketkä olivat järjestämässä tätä terroritapahtumaa. Kontula kertoo ymmärtävänsä, muttei hyväksyvänsä tapahtumia. Oletan siis, että Kontula ilmiantaa tekijät, eikä anna hiljaista hyväksyntää terrorille. Oletan myös, että ainakin Takku.net -sivusto menee poliisin tutkintaan, sillä siellä näemmä harrastetaan vihapuhetta ja kiihotusta. Vaikka itse olenkin sananvapauden puolella, niin en voi hyväksyä sellaista mallia, jossa osa vihapuheesta ja kiihotuksesta on syytteenarvoista samalla, kun osaa ei edes tutkita.

Poliisin, syyttäjien, eikä tavallisten kansalaisten tulisi taipua tällaisen fasismia ihannoivan terrorismin alla. Mikäli joku on sitä mieltä, että juhlia ei tarvitse järjestää, niin äänestäkööt eduskuntaan väkeä, joka leikkaa budjetista juhlat pois. Handelsbankenin ikkunoiden rikkominen ei tätä edistä millään tavalla.

-PYO

ps. Huomatkaahan kuinka paljon väkeä oli paikalla osoittamassa solidaarisuutta estämällä vatipäitä tekemästä typeryyksiä.

Ateismia tolvanoille (for dummies)

Tässä tuli vastaan Tämä Päivä blogin kirjoitus ateismin loukkaavuudesta. En niinkään ajatellut kommentoida tuota kirjoitusta, vaan näkökulmakirjoitusta, johon tuo on vastine. YLEn toimittaja (eli verorahoillani palkattu ammattilainen) Katariina Luoma kirjoittaa otsikolla Ateisti, älä tuputua uskoasi. Koko teksti on täynnä asiavirheitä, yleistyksiä ja anekdootteja, joita en usko olevan olemassa. Sama meno jatkuu myös kommenttiosiossa, jossa tolvanat pätevät ymmärryksellään.

Aloitetaampa ihan perusteista. Teismi on jumaluuteen uskomista. A-Teismi on taas tämän Ei-tekemistä, eli ei-uskomista, eli uskomattomuutta. Suomen kieli taipuu vähän huonosti tuohon ei-etuliitteeseen ja usein virheellisesti käytetään epä-liitettä, mikä vastaisi englannin anti-liitettä. Mitä ateisti sitten tekee? Noh, määritelmän mukaan ateisti ei tee mitään, koska kyse on ei-tekemisestä. Uskovainen uskoo ateisti ei usko.

Internetin riemumaailmassa olen törmännyt erittäin hyvään esimerkkiin: Jos ateismi on uskonto, niin onko postimerkkien keräämättömyys sitten harrastus? Ateisti ei siis aktiivisesti usko, että jumalaa ei ole olemassa. Ajatus siitä, että kaikki mitä ihminen ei tee (osin jopa tiedostomattaan) olisi tekemistä. Otetaanpa esimerkiksi Bastet, josta en ollut aikaisemmin kuullut, mutta äsken googlaamalla sain tietää, että hän on/oli egyptiläinen kissojen jumala. Tätä ennen en mitenkään aktiivisesti uskonut, että Bastettia ei ollut olemassa, enkä tee sitä nytkään. Eikä varmasti tee kovin moni muukaan. Yleinen asenne varmasti lienee, että ei ole uskottavaa, että kyseinen rouva oikeasti olisi todellinen olento. Tämä asenne pätee moniin uskomuksiin. Ateisteilla tämä pätee kaikkiin uskomuksiin, ilman sitä yhtä poikkeusta, jonka uskovaiset tekevät.

Wikipedia-artikkelissa nostetaan epämiellyttävän voimakkaasti esille jaottelu, että ateistit jakaantuisivat kahteen ryhmään nk. vahvan ateismin edustajiin ja nk. heikon ateismin edustajiin. Termistö on sinänsä hämäävä, sillä ateismini on yhtä vahvaa kuin kellä tahansa ateistilla, vaikka kuulunkin tuohon heikon ateismin edustajiin. Vahvan ateismin edustajat sen lisäksi, että pitävät uskontoja epäuskottavina, esittävät myös väittämän, että jumalia ei ole/voisi olla olemassa. Yksikään tuntemani ateisti lähipiiristäni taikka kuuluisuuksista ei edusta vahvaa ateismia. Näin ollen on jokseenkin ärsyttävää, että monet lähtökohtaisesti olettavat, että ateisti edustaa aatetta, missä lähdetään siitä, että jumaluutta ei voisi olla olemassa.

Voiko jumaluutta sitten olla olemassa esimerkiksi jossain transkendentissa ulottuvuudessa? Jos määritelmän mukaan kyseinen ulottuvuus on aistiemme ulkopuolella, niin emmehän me mitenkään voi sitä tietää. Näin ollen esimerkiksi väite, että on mahdollista, mutta epätodennäiköistä, että joku jumala voisi olla olemassa, on epävalidi. Mikäli ei tiedetä olemassaolon todennäköisyyttä ei luonnollisestikaan voida todeta siitä yhtään mitään. Tämä taas on agnostismia, eli ei-tietämistä. Agnostismilla ei ole mitään tekemistä uskomisen kanssa. Voin esimerkiksi uskoa, että huomenna sataa, vaikken sitä luonnollisesti voikkaan tietää, koska en kye näkemään tulevaisuuteen. Se, että en tiedä onko jumala olemassa, ei estä sitä, ettenkö voisi olla olla uskomatta jumaliin A-X. Sivuhuomatuksena voisin mainita, että vaikka joku voisikin esittää, että hänen jumalansa on piilossa tuossa transkendentissa ulottuvuudessa, niin tämä ei tarkoita sitä, että 1) kyseinen jumala oikeasti olisi siellä, 2) että mahdollinen jumala olisi juuri tuo kyseinen jumala ja 3) mahdollinen jumala olisi ylipäätään jokin tiedollinen olento, eikä vain luonnollinen ilmiö kyseisessä ulottuvuudessa.

Ruoditaanpa nyt kuitenkin vähän Luoman kirjoitustakin.

Mutta millä oikeudella ihmisen ajatusmaailma niputetaan huuhaa-osastoon?

Sananvapaus.

Kiihkeimmät ateistit unohtavat helposti itsekin edustavansa uskomusta, jota ei voida aukottomasti todistaa.

Pidän itseäni kohtalaisen aktiivisena ateistina. Seuraan keskusteluja, ammennan tietoa, pohdiskelen ja välillä kirjoitan aiheesta. Kiihkeänä en itseäni pidä, enkä jälleen kerran osaa yhdistää kiihkeyttä tuntemiini ateisteihin (lähipiiristäni taikka kuuluisuuksista). On toki totta, että väittelyt välillä käyvät kiihkeinä ja nostattavat tunnetasoa. Mutta mikä on tuo uskomus, joka minulla ilmeisesti on?

Edes tiedemiehet eivät vielä ymmärrä ihmisaivojen ja tietoisuuden yhteyttä. Silti osa meistä tuomitsee järkähtämättömällä varmuudella kaiken lineaarisesta maailmankuvasta poikkeavan.

Mikäli oikein tulkitsen, niin Luoman mielestä kiihkoateisti uskoo lineaariseen maailmankuvaan. Mitä helkuttia tämä edes tarkoittaa?

Selittämättömiä ruumista irtautumisen kokemuksia on raportoitu maailmalla pilvin pimein.

Se, että tapahtuu selittämättömiä asioita (eritoten kokemuksia) ei tarkoita sitä, etteikö niille olisi olemassa jokin selitys. Se, että Luoma ei tiedä mitä tieteellisesti päteviä selityksiä noille ruumista irtautumisväitteille on tarjoilla, ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi jotain yliluonnollista. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että ateismi kohdistuu vain jumaluuteen ei kaikkeen yliluonnolliseen, mutta skeptikkona mielelläni käsittelen tämänkin.

Uusia tieteellisiä avauksia ilmaantuu tuon tuosta.

Tämä väittämä oli heti edellisen perässä. Luomalla ei näytä olevan mitään ymmärrystä siitä, mitä tieteellinen todistaminen tarkoittaa. Lyhyesti, jos asiaa ei ole tieteellisesti todistettu, se ei ole tieteellisesti pätevä. Jos on, niin on. Tässä tapauksessa ruumista irtautumista ei ole tieteellisesti todistettu, joten se ei ole mikään tieteellinen avaus. Ilmiötä ei ole pystytty osoittamaan, eikä sen selittämiseen tarvittavia elementtejä ole pystytty tieteellisesti osoittamaan toteen. Se, että jotain ei ole kyetty osoittamaan toteen tarkoittaa yleisesti ottaen sitä, että kyseessä ei ole selitetty ilmiö, vaan jotain muuta. Samaa vois sanoa myös ESP-ilmiöstä, jota on tutkittu, mutta mitään ei ole löydetty.

Silti kylvemme omahyväisyytemme liemessä kuvitellen, että tiede on paljastanut maailmankaikkeudesta kaiken olennaisen.  

Taaskaan tuntemani ateistijoukko ei tämmöisiä sammakoita lauo. Lähes kaikki toteavat, että tieteellisiä löydöksiä tehdään koko ajan ja todellisuuden ymmärryksemme etenee askelittain eteenpäin. Jos tiede olisi jo paljastanut kaiken olennaisen, niin miksi hiivatissa tiedemiehet sitten tuhlaavat aikaansa tieteen tekemiseen?

Vai osaisimmeko olla niin sivistyneitä, että kunnioittaisimme myös vaihtoehtoisia tapoja taittaa maallista taivalta? 

Kun kerrankin voin tehdä näin, niin... Hitler taittoi maallista taivatla vaihtoehtoisella tavalla. En kuitenkaan tuota tapaa kunnioita. Samalla tavalla en myöskään kunnioita monia muita tapoja taittaa taivalta. Jos aikuinen ihminen uskoo, että joku käveli vetten päällä tai lensi hevosella avaruuteen, niin en oikein kykene kunnioittamaan tuollaista. Kunnioitan häntä toki ihmisenä ja annan hälle ihmisarvon, mutta en yhdy hänen maailmankuvaansa, kun en siihen mitenkään kykene. Mikäli kyseinen henkilö haluaa maailmankuvaansa tuoda esille, niin toki otan osaa keskusteluun ja luonnollisesi aika kriittisesti, mutta jos hän haluaa omassa rauhassa uskoa vaikka Bastetiin, niin siitä vaan. Minulla ei ole mitään käsitystä, mikä on jonkun henkilön tausta tai mitä todisteita jokin yksilö on saanut yliluonnollisista asioista, niin en näitä asioita voi kritisoida. Voin kuitenkin kysyä, että mihin hän uskoo ja miksi. Jos koen perustelut epäloogisiksi, niin esitän kritiikkiä. Jos joku kokee sen loukkaavaksi, niin kokekoon ja mielellään ottakoon jotain opiksi samalla.

Voisiko kilareiden sijaan todeta lentolehtisen ojentajalle, että ei kiitos?

Jälleen kerran en tunne ateistia, joka olisi ottanut kilarit, kun joku tuputtaa kadulla uskontoaan. Muutama kuukausi sitten ostoskeskuksessa joku ulkomaalaistaustainen tuli luokseni ja totesi suurinpiirtein "Would you be interested in Jesus". En ottanut mielestäni kilareita, kun vastasin "No thank you. I don't need that". Suurin piirtein samalla tavalla olen aina torjunut kaiken tuputuksen, oli kyseessä sitten lehtimyyjät, puhelinliittymämyyjät taikka taivaspaikanmyyjät.

YLEn strategiasta, arvoista ja missiosta poimittua:  

Luomme monipuolista kulttuuria avoimesti ja vuorovaikutuksessa suomalaisten kanssa.

Luotettavuus

Riippumattomuus

Yle vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria tarjoamalla kaikille tietoa, sivistystä, oivalluksia ja elämyksiä.

YLEn omistajana en ole täysin vakuuttunut kirjoituksen sopivuudesta. Koen, että siinä on harhaanjohtavia yleistyksiä, vihamielisyyttä, puolueellisuutta ja asiavirheitä. Tavalliselle ateistille on erittäin ikävää, että levitetään kuvaa, jossa ateismi olisi jokin ismi. Toivottavasti YLElle tulee jossain vaiheessa myös ateismi-ilta, jossa virheelliset ennakkoluulot päästään oikomaan.

-PYO

ps. Oheinen kuva ehkä selittänee parhaiten, miksi ihmiset naureskelevat toisten uskomuksille eivätkä kunnioita niitä.

Islam-illan analyysia

Avasin television  sattumalta ja sieltä tuli YLEn kanavalta kerrankin jotain oikeasti mielenkiintoista, Islam-ilta. Valitettavasti näin ohjelmasta vain loppuosan livenä ja alkupuolen katsoin juuri areenasta. Kirjoitus sattui taas kerran venähtämään, joten analyysi tulee nyt melko myöhässä.

Osallistujajakauma oli melkoinen pettymys. Sinänsä kiva, että muslimeita edusti myös joukko taviksia, mutta järkevää debaattia varten olisi voinut ottaa mukaan vähemmän henkilöitä, jotka eivät osaa tulkita asiaa muuten kuin tuijottamalla omaan napaan. Islamiin kriittisemmin suhtautuneet taas olivat sen verta profiloitavissa poliittisen sitoutumisen kannalta, että monilla oli vaikeuksia keskittyä heidän kommentteihinsa yleistämisen sijasta. Olisin kaivannut mukaan henkilöä, joka on kääntynyt pois Islamista, sekä jotakuta selkeästi ateismin puolesta puhuvaa ja mahdollisesti joku juutalainenkin olisi tuonnut hyvää väriä keskusteluun.

Myös ohjelman yleisrakenne oli huono. Keskustelijoita oli liikaa, kysymyksiä oli liikaa ja oheisleikkejä oli liikaa. Aiheisiin ei ehditty kunnolla pureutumaan ja kysymyksiin vastattiin vain pinnallisesti ilman sen kummempaa perustelua. Jos on vähäänkään seurannut mediaa, niin lähes kaikki ohjelman anti on ollut tiedossa jo pitkän aikaa.

Kun joku oikeasti yritti mennä pintaa syvemmälle, niin argumentointi katkesi välihuuteluiden takia. Hyvä esimerkki tästä oli hetki, jolloin muodostettiin käsitys, että perusmuslimin ei tulisi tulkita koraania, vaan kysyä oppineelta. Elo huomautti, että Mekan imaani on esittänyt juutalaisvastaisia kommentteja. Tätä ei kuitenkaan lähdetty enää tahkoamaan, vaikka juuri oltiin pohjustettu, että muslimin tulisi kuunnella tällaista. Ainoa jatko oli "mitäs juutalaiset sitten sanovat muslimeista"-heitto, jonka jälkeen keskustelu vietiin pikaisesti muualle. Jatkuvasti muutenkin tuotiin esille, että kyllähän sitä muutkin-perusteluja sille, että Islamiin liittyy terroria ja väkivaltaa.

Ruudun alareunassa oli katsojien kommentteja. Osa oli yhdenpäiväisiä möläytyksiä, mutta osassa oli paljon pointtia. Näitä ei kuitenkaan tuotu keskusteluun, vaan keskustelussa keskityttiin helppoihin aiheisiin ja yleiseen lässytykseen.

Satunnaisia havaintoja

Argumentit olivat vanhoja tuttuja. Väkivaltainen Islam on jotain uppo-outoa ja täysin vierasta, joka ei mitenkään vastaa henkilön omaa näkemystä Islamista. Islam on hyvä ja rauhanuskonto. Islamin kuvaaminen väkivaltaltaisena on pelottelua, kiihottamista yms. Usein väitetään, että terroristijärjestöt houkuttelevat turhautuneita ja syrjäytyneitä joukkoonsa, eikä Islamin uskolla ole siinä mitään roolia. Tämä on tietenkin melkoista puppaa, sillä eihän pohjoismaista lähtenyt Keniaan muita kuin muslimeja ampumaan aseettomia lapsia. Ei sinne lähtenyt Keijo ja Make vaan Ali ja Mohammed, vaikka kaikki ovatkin yhtä turhautuneita ja syrjäytyneitä. Ohjelman introvideossakin taistelijat huutelevat Allahia tuhotessaan ja tappaessaan. Immonen esittikin hyvän huomion, että 9/11-iskujen tekijät eivät olleet mitään syrjäytyneitä nuoria, vaan korkeastikoulutettuja aikuisia.

Perusjargonin nimissä he eivät kuitenkaan ole niitä oikeita muslimeja, vaan pahiksia, jotka käyttävät uskontoa väärin. Tasapuolisuuden nimissä ihan samaa levyä soittavat kristitytkin, kun kysellään mm. pappien pedofiliasta, inkvisitiosta tai ristiretkistä. Väitteet, että lähes minkä ideologian tai uskonnon nimissä tapahtuu samanlaista ovat kovin harhaanjohtavia. Islamin nimissä tuota tapahtuu tällä hetkellä selkeästi eniten. Itse en ainakaan ole kuullut, että kristittyjä tai ateisteja oltaisiin houkuteltu pyhään sotaan jonnekin.

Sharia-laki on käytössä monissa muslimimaissa ja liberaalin ideologian edustajana en voi millään hyväksyä mm. homovastaisuutta, raiskauskäsitystä ja rikollisten silpomista, tappamisesta puhumattakaan. On totta, että Suomessa mennään Suomen lain mukaan (no shit), mutta esim. muslimien avioliitto pitää toteuttaa Sharia-lain mukaan ja varmasti moni muukin asia. Saas nähdä, kun muslimien prosentuaalinen osuus väestöstä kasvaa, niin aletaanko vaatia jotain varhaiskeskiaikaisia lakitekstejä tännekin.

Naisten asemasta keskustelu oli samaa vanhaa pullaa kuin aina aiemminkin. Musliminaiset kirkkain silmin sanovat, että eivät he ole alistetussa asemassa tai jos ovat, niin ei se mitenkään paha juttu ole. Samalla kuitenkin todetaan, että koetaan pelkoa ja painostusta yhteisön puolesta. Joissain maissa saa kivitystuomion, jos ei huivia käytä. Ali heitti melkoisen kommentin siitä, että minihameet yms. on naiselle vaarallisia, koska tällöin tulevat raiskatuiksi. En nyt niin tajua, miksi jostain vaatekappaleesta piti vääntää niin helkkaristi asiaa.

Sivuhuomautuksena voisin mainita, että satuin samana päivänä näkemään niqabiin pukeutuneen mamman. Oli toinen kerta tänä vuonna. En ole huivi tms. -kiellon kannattaja. Kasvojen peittäminen julkisuudessa on sitten oma asiansa. Kovimmilla pakkasilla kyllä itsekin mieluusti jätän kasvoista mahdollisimman vähän näkyville. Tarvittaessa henkilö pitää kuitenkin olla tunnistettavissa. Eli ajokortissa ei voi olla kuva säkistä, vaan kasvojen tulee näkyä. Ja jos esim. kaupan kassa vaatii tunnistautumaan tupakkaostosta varten, niin sitten otetaan huntua poies.

Azizilta tuli säälittävä kalastusyritys kommentilla, kun suomalainen mummo kaatuu, niin hän on se joka ekana menee auttamaan. Aika harva jättää auttamatta, kun mummo kaatuu. Itse en tarvitse mitään taikauskoa taustalle, että auttaisin apua tarvitsevia. Ihan perussympatia, joviaalisuus ja yhteiselon käytännöt riittävät.

Halal-teurastus oltaisiin ohjelmassa voitu käydä läpi ilman, että lihaa oli pöydällä leikeltävänä. Itse teurastustahan tuossa ei edes tehty. Filatov totesi, että aluksi kuvitteli halal-teurastuksen olevan eläinrääkkäystä, mutta asiantuntijat vakuuttivat hänet, että se on itseasiassa vähemmän julma tapa. Voi olla, että tainnutetun eläimen kuiviinvaluttaminen on yhtä julmaa, kuin normiteurastustapa, mutta en millään suosu uskomaan, että normitapa olisi julmempi. Kiinnostaisi tietää, että ketähän nuo asiantuntijat ovat oikein olleet. Pikaisella googlettamisella ei löytynyt.

Sinänsä ihan mielenkiintoista tietoa, että ammuttaessa, kun sanoo "Simsalabim, Amiraali Akcbar", niin lihasta tulee pyhää, maukasta ja terveellistä. Rohkenen epäillä, että muslimi mitään huomaa, jos taikasanoja ei oikeasti sano, muttaa väittää tehneensä. Mietityttää myös, että pitääkö kalatkin tappaa halal-meiningillä, ja miten muslimit teilaavat mm. katkaravut ja ansastetut riekot.

Aiheita, joita ei käsitelty

Olisi ollut mukava kuulla enemmän kommentteja siitä, miten muslimit suhtautuvat vääräuskoisiin, eritoten juutalaisiin, sekä Islmain hyljänneisiin käännynnäisiin. Moraalikysymyksissäkin olisi voitu laittaa muslimit hieman kovemmalle. Esim. miten suhtaudutaan lapsimorsiamiin? Abbas Bahmanpour totesi, että ihmisoikeudet ovat dynaamisia, mutta Allahin lait ovat muuttumattomia. Tätäkin kommenttia olisi voitu kyseenalaistaa enemmän. Harmi, ettei paikalla ollut ketään kunnon etiikan asiantuntijaa.

Eniten kuitenkin olisin kaivannut keskustelua siitä, että onko oikein tuputtaa uskontoa lapselle jo nuoresta pitäen. Tämä nyt ei ole Islamin oma ongelma, mutta olisi ollut hyvä lisä keskusteluun. Lisäksi olisi ollut kiintoisaa kuulla, että kuinka imaanit ja tavismuslimit näkevät koraanin tulkitsevan evoluution.


Aika mielenkiintoista oli myös se, että perus-muslimin ei tulisi tulkita koraania itse vaan luottaa imaanin ymmärrykseen asiasta. Perus-muslimi ei myöskään usein ymmärrä uskontoaan ja siksi on helppo värvättävä uskonsotaan. Jotenkin vaikuttaisi siltä, että perus-muslimi ei ole näin ollen mikään järjen jättiläinen. Perus-muslimia ei pidetä yksilönä, joka voisi itse päättää asioista. Silti, musliminainen saa päättää itse, että pitääkö huivia vai ei. Tästäkin oltaisiin voitu keskustella tarkemmin. Mikä on tavallisen muslimin rooli Islamissa?

Analyysia keskustelijoista

Heidi Hautala: Melko turhanpäiväistä höpinää ja perusjargonia siitä, kuinka tulisi ymmärtää ja suvaita.

Abdirahim "Husu" Hussein: Miellyttävä kuunneltava, jonka puheissa oli sisältöä.

Marko Juntunen: Tutkijalta olisin odottanut objektiivisempaa näkemystä ja enemmän faktoja. Monet kommentit tuntuivat ennemminkin henkilön omilta tulkinnoilta.

Abbas Bahmanpour: Oli lähinnä sivustaseuraajana ja häijysti rinnasti Elon huolen niqabin käytöstä samaan nippuun homojen tappokehoituksen kanssa.

Sara Bahmanpour: Kommentit olivat lähinnä tasoa mitä-tein-kesälomallani ja argumentit luokkaa "suurin osa ... mun kaveripiirissä". Todella rasittavaa, kun joku yrittää kiistää ilmiön olemassa olon tarkastelemalla vain lähipiiriään.

Ahmad Fadil: Oli lähinnä hiljaa ja kun puhui, niin keskittyi lähinnä korjaamaan termejä ja siteeraamaan koraania (arabiaksi). Vie keskustelua lähinnä taaksepäin. Erittäin huono valinta, joskin antoi ihan hyvän kuvan siitä, miten pelottavan umpinainen fundamentalistimuslimi on.

Wille Rydman: Rydmanilta tuli melko vähän kommentteja, vaikka olin odottanut, että hän esittäisi enemmän kritiikkiä.

Maryam Ratilainen-Elabbasy: Mainosti tulleensa tieteen kautta muslimiksi, mutta toimittajan turhake ei lähtenyt tätä enempää tiedustelemaan. Lörpötteli lähinnä perustelemattomia kommentteja, joskin ihan hyvänä huomiona heitti, ettei Islam ole vain maahanmuuttajien juttu.

Nimo Samatar: Eipä paljoa muuta tuonnut keskusteluun, kun muutaman hassun oman kokemuksensa. Toi kuitenkin hyvin esille, että yhteisö painostaa huivin käyttöön ja luo pelon ilmapiirin.

Seida Sohrabi: Kummallinen tapaus, jolle tuntui olevan tärkeää olla koko ajan äänessä. Esitti kuitenkin monia hyviä huomioita. Olisi kuitenkin sopinut paremmin johonkin kahden hengen väittelytilaisuuteen.

Mohammad Azizi: Paljon ääntä, aika vähän syvällistä sisältöä. Vissiin ainoa joka veti illan aikana natsi-kortin esille leimatessaan ensin Immosen islamofoobikoksi ja sitten kutsui Eloa herra Schubachiksi. Niin alta riman, että toivoisin, ettei Azizia enää missään keskusteluohjelmassa nähtäisi.

Simon Elo: Kohtalaisen aktiivinen ja hyviä kommentteja heitti. Itse en ainakaan havainnut juurikaan mitään muukalaisvihamielistä tai vastaavaa, mitä jotkut ehkä Elolta odottivat.

Juha Ahvio: Todella asiallinen. Selkeästi artikuloituja faktatietoja, eikä vain mutuilua, mitä monilta muilta tuli.

Suaad Onniselkä: Ei tuonnut oikeastaan mitään keskusteluun.

Anas Hajjar: Ihan asiallinen keskustelija, jonka olisi voinut pistää vähän kovemmille, koska hän tuntui hieman välttelevän arkoja aiheita.

Sahra Ali: Pyrki lähinnä kaunistelemaan Islamin kuvaa kertomalla hienouksia, jotka perustuivat vain omiin kokemuksiin. Jotenkin tuntui, ettei hän mitenkään kyennyt näkemään asioita laajemmin.

Tarja Filatov: Hautalan tavoin ärsyttävän poliittisesti korrektia jargonia jauhava.

Ari Hukari: Melkoista höttöä heitti, onneksi vain vähän.

Olli Immonen: Rydmanin tavoin aika hiljainen.

Tom Kankkonen: Ihan hyvää kommenttia ja asiantuntemusta, mutta jotenkin vaikutti, ettei käyttänyt kaikkea potentiaaliaan.

***

Vaikka Islam-ilta olikin melkoinen pettymys, niin ei se kuitenkaan täydellinen floppi ollut. Toivottavasti tulevaisuudessa näemmä lisää samankaltaisia depaatteja, joskin hieman paremmin organisoituina.

-PYO

Turkista Suomeen perehdytettynä

Vihdoin ja viimein Suomen maahanmuuttokäytäntöihin on tullut pieni järjen häivähdys. Pakolaisille annetaan perusteellinen perehdytys Suomeen. Kerrotaan kulttuurista ja käytännöistä, eroista ja toivonmukaan myös yhtäläisyyksistä.

Suomalaisten alkoholinkäyttö voi tuntua hämmentävältä, jopa pelottavalta.

Niinpä niin. Tuskinpa se alkoholinkäyttö on pelottavaa vaan se, että alkoholin vaikutuksen alaisena käyttäytyminen voi olla pelottavaa. Materiaalia en ole kokonaisuudessa nähnyt, joten en voi tarkemmin ottaa kantaa, että onko siellä jotain älyvapaata juttua. Toivottavasti materiaalissa ei vain keskitytä kertomaan, miten suomalaiset käyttäytyvät. On mielestäni erittäin tärkeää, että niitä ongelmia, mitä pakolaiset ovat täällä kohdanneet käsitellään materiaalissa. Ainakin on mainittu, että lasta ei saa kurittaa. Toivottavasti materiaalissa on myös painotettu naisten ja tyttöjen oikeuksia, sekä uskonnonvapautta. Lisäksi materiaalissa kannattaisi mainita, että väkivalta, oman kädenoikeus yms. ei ole laillista. Voisi myös olla fiksua mainita, että Suomessa kansa luottaa poliisiin ja korruptio on vähäistä, sekä asioita reguloidaan melkoisesti. Suomessa tulee lähteä siitä, että mitä vähänkään merkittävää rupeaa tekemään, niin siitä on asetuksia (esim. talon rakentaminen, yrityksen perustaminen jne.)

Eniten jutussa kuitenkin mietityttää, että miksi Iranista Turkkiin paennut henkilö siirtyy Suomeen.

Azadkin odottaa innokkaasti Suomeen muuttoa. Iranissa elämä tuli hänelle mahdottomaksi, mutta Turkissakaan se ei ole ollut helppoa.

Taloudelliset vaikeudet piinaavat. Azadilla on Turkissa vaimo, joka on masentunut. Mies ottaa joka ilta unilääkkeen pystyäkseen nukkumaan.

"Tiedän, että Suomessa työn löytäminen ja kylmä ilma voi olla vaikeaa, mutta täällä on vielä vaikeampaa. Siellä minusta ainakin tulee normaali kansalainen", hän uskoo.

Turkissa ei ole ollut helppoa, koska on taloudelliset vaikeudet ja masentunut vaimo. Suomi on kuitenkin kallis maa asua. Esimerkiksi Helsinki on Top20-listalla kalleimpien kaupunkien joukossa. Miksi Azad olettaa, että Suomessa taloudelliset vaikeudet eivät piinaisi? Suomessa on kylmä ja vähän töitä tarjoilla, mutta Turkissa on vielä vaikeampaa. Miksi? Työttömyysaste on Turkissa noin 9% hujakoilla ja Suomessa 8% tienoilla.

Videolla näkyy rouva, joka osaa kehnoa englantia ja toteaa suomen vaikeaksi, tai ainakin hyvin erilaiseksi kieleksi. Turkin kieltä hän kuitenkin osaa. Onko hänen parempi tulla Turkista Suomeen?

Turkki on hyvin potentiaalinen maa liittymään EU:hun lähitulevaisuudessa. Naapurimaasta Turkkiin tuleet eivät kuitenkaan paikasta tykkää, vaikka eivät osaa kunnolla artikuloida miksi näin. Osaako joku selittää, mistä tässä nyt on oikein kyse?

-PYO

Urheilulliset mielenilmaukset

Sporttiministeri Paavo Arhinmäki heilutteli yleisurheilun MM-kisakatsomossa sateenkaarilippua. Kyseiset kisat järjestettiin Venäjällä, jossa on huomiota herättänyt homopropagandalaki. Arhinmäen heiluttelu, kuten myös ruotsalaisen hyppääjän sateenkaarenväriset kynnet, oli kannanotto tuota ihmisoikeuksia polkevaa lakia vastaan. Suomen olympiakomitea ei tule kieltämään sateenkaarikynsiä tulevissa olympiakisoissa, vaikka KOK:n säännöt kieltävät mm. poliittiset mielenilmaukset urheilijoilta.

Urheilukisat ovat näkyviä tapahtumia ja näkyvyyden tuovat urheilijat, eivät organisaattorit. Kuuluuko mielenilmaisut sitten urheilukisoihin? Kurkataanpa hieman historiaan ja poimitaan muutama poliittinen mielenilmaus tarkastelun alle.

Ehkäpä traagisin tapahtuma on ollut Münchenin olympialaisissa (1972) tapahtunut verilöyly, jossa terroristit surmasivat 11 Israelin urheilujoukkueen jäsentä. Teon taustalla oli Israel-Palestiinan konflikti. Lienee selvä, että tällainen mielenilmaus ei kuulu urheiluun, saatikka minnekään muuallekaan.

Muutamaa vuotta aikaisemmin Olympiakisoissa (1968) tummaihoinen parivaljakko esitti palkintopallilla Black Power-tervehdyksen. Motiivina oli tummaihoisten huono kohtelu Ameriikoissa. Ironistahan tuossa tietenkin on se, että nuo "ali-ihmiset" kuitenkin voittivat kultaa ja pronssia. Mielestäni tällainen ilmaus on ihan ok. Pieni, joskaan ei huomaamaton, ele voittamisen jälkeen ei juurikaan haittaa. Erinäisiä tuuletuksia nähdään tuon tuostakin. Se, että tuuletus muistuttaa kisojen katsojia, että vaikka voitto tuli, niin kotona silti menee huonosti, on mielestäni ihan aiheellinen.

Lontoossa (1908) jenkkien joukkue kieltäytyi kunnioittamasta Britannian silloista kuningasta lipullaan. Tämäkin on mielestäni ihan ok mielenilmaus. Ei ole oikein, että urheilijat pakotetaan palvomaan jotain monarkkia (tai muutakaan vastaavaa) maansa tunnuksilla. Samoissa kisoissa eräs pieni maa ei kisaillutkaan Venäjän lipun alla, vaan muodosti oman joukkueensa, joka menestyi melkein yhtä hyvin kuin Venäjän joukkue. Tämä nyt ei ehkä suoranaisesti ole mielenilmaus, mutta yhdistää kuitenkin politiikan ja urheilun. Sanomattakin lienee selvä, että kyseinen tempaus oli mielestäni ok.

Lyhykäisesti voisi siis todeta, että kannatan väkivallattomia mielenilmauksia urheilukisoissa, varsinkin, jos motiivina on ihmisoikeudet tai muunlainen alistaminen.

-PYO

ps. Tarkoitukseni oli käsitellä lukuisia asioita, mutta tämä venähti sen verran pitkäksi pohdinnaksi, että jätän muut ajankohtaiset asiat seuraavaan kertaan