Urheilulliset mielenilmaukset

Sporttiministeri Paavo Arhinmäki heilutteli yleisurheilun MM-kisakatsomossa sateenkaarilippua. Kyseiset kisat järjestettiin Venäjällä, jossa on huomiota herättänyt homopropagandalaki. Arhinmäen heiluttelu, kuten myös ruotsalaisen hyppääjän sateenkaarenväriset kynnet, oli kannanotto tuota ihmisoikeuksia polkevaa lakia vastaan. Suomen olympiakomitea ei tule kieltämään sateenkaarikynsiä tulevissa olympiakisoissa, vaikka KOK:n säännöt kieltävät mm. poliittiset mielenilmaukset urheilijoilta.

Urheilukisat ovat näkyviä tapahtumia ja näkyvyyden tuovat urheilijat, eivät organisaattorit. Kuuluuko mielenilmaisut sitten urheilukisoihin? Kurkataanpa hieman historiaan ja poimitaan muutama poliittinen mielenilmaus tarkastelun alle.

Ehkäpä traagisin tapahtuma on ollut Münchenin olympialaisissa (1972) tapahtunut verilöyly, jossa terroristit surmasivat 11 Israelin urheilujoukkueen jäsentä. Teon taustalla oli Israel-Palestiinan konflikti. Lienee selvä, että tällainen mielenilmaus ei kuulu urheiluun, saatikka minnekään muuallekaan.

Muutamaa vuotta aikaisemmin Olympiakisoissa (1968) tummaihoinen parivaljakko esitti palkintopallilla Black Power-tervehdyksen. Motiivina oli tummaihoisten huono kohtelu Ameriikoissa. Ironistahan tuossa tietenkin on se, että nuo "ali-ihmiset" kuitenkin voittivat kultaa ja pronssia. Mielestäni tällainen ilmaus on ihan ok. Pieni, joskaan ei huomaamaton, ele voittamisen jälkeen ei juurikaan haittaa. Erinäisiä tuuletuksia nähdään tuon tuostakin. Se, että tuuletus muistuttaa kisojen katsojia, että vaikka voitto tuli, niin kotona silti menee huonosti, on mielestäni ihan aiheellinen.

Lontoossa (1908) jenkkien joukkue kieltäytyi kunnioittamasta Britannian silloista kuningasta lipullaan. Tämäkin on mielestäni ihan ok mielenilmaus. Ei ole oikein, että urheilijat pakotetaan palvomaan jotain monarkkia (tai muutakaan vastaavaa) maansa tunnuksilla. Samoissa kisoissa eräs pieni maa ei kisaillutkaan Venäjän lipun alla, vaan muodosti oman joukkueensa, joka menestyi melkein yhtä hyvin kuin Venäjän joukkue. Tämä nyt ei ehkä suoranaisesti ole mielenilmaus, mutta yhdistää kuitenkin politiikan ja urheilun. Sanomattakin lienee selvä, että kyseinen tempaus oli mielestäni ok.

Lyhykäisesti voisi siis todeta, että kannatan väkivallattomia mielenilmauksia urheilukisoissa, varsinkin, jos motiivina on ihmisoikeudet tai muunlainen alistaminen.

-PYO

ps. Tarkoitukseni oli käsitellä lukuisia asioita, mutta tämä venähti sen verran pitkäksi pohdinnaksi, että jätän muut ajankohtaiset asiat seuraavaan kertaan

Suomalainen alkoholipolitiikka viskipullossa

Työt loppui 19:30. Illallisen jälkeen teki mieli hieman olutta, mutta kello olikin jo 21:34. Tuohon aikaan kaupasta ei keppanaa enää saa, joten virkistävä iltakävely lähikauppaan jäi väliin. Yksikin olisi riittänyt, mutta ei!

Onneksi kaapista löytyi 12v single malt -viskiä. Sillä sai tyydytettyä kaljahampaan. Kysymys kuitenkin kuuluu, että näinkö rajoituksilla vähennetään juopottelua? Itse koen tämän lähinnä vittuiluna ja hieman pohdituttaa olisiko tölkillinen kolmosta kuitenkin terveellisempi vaihtoehto kuin viskipaukku.

Mika Rahkonen kirjoittaa melko mielenkiintoisesti aiheesta Aamuvirkku päättää puolestasi milloin heräät. Tämän lisäksi aamuvirkku näemmä päättää, millloin voit töiden jälkeen olla ottamatta olutta, perkele!

-PYO
ps. ensi kerralla aiheellisempi ja vähemmän asennoitunut/tunteellinen kirjoitelma

Pakkoruotsi on kuin uskonto

Pakkoruotsi on resurssien hukkaamista ja kun resurssit ovat tiukassa, niin jostain pitäisi luopua. Kansalaisaloite ruotsinkielen vapaaehtoisuudesta menee eduskuntaan, mutta olen harvinaisen skeptinen, että mitään rakentavaa tulee tapahtumaan. Niin kauan kuin RKP on hallituksessa, niin ruotsi on ja pysyy pakollisena oppiaineena. Lehmänkauppoina päähallituspuolue saa aina n. 5% lisäkannatuksen ehdotuksilleen.

Positiivista on kuitenkin, että kansalle on tarjoilla viihdettä, kun pakkoruotsin kannattajat kiemurtelevat hikisinä yrittäessään perustella järjetöntä politiikkaa. Edellisessä kirjoituksessani käsittelin yleisimpiä kommentteja joilla ontuen yritetään perustella pakkoruotsia. Kirjoitus on 2½ vuotta vanha, mutta sama levy pyörii vieläkin.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson:

Toteutuessaan tämä heikentäisi Suomen kilpailukykyä. Suomi on taloudellisissa vaikeuksissa ja tarvitsee kielitaitoisia ihmisiä. Tarvitsemme kouluihin enemmän kielten opetusta, emme vähemmän.

Suomi tosiaan tarvitsee kielitaitoisia ihmisiä, mutta kilpailukykyä tarvitaan muuallekin kuin skandinaavisiin maihin. Kiinassa talous on erinomaisessa kunnossa. Venäjällä on paljon rikkaita, joille voisi tarjota palveluita. Afrikassa infrastruktuuri on sen verran heikkoa, että melkein mikä tahansa suomalainen osaaminen kelpaa sinne.

Kielten opetuksen lisääminen ei ole ollenkaan huono idea. Mutta toistaalta kaikkea muutakin pitäisi lisätä historiassa, biologiassa, fysiikassa ja monessa muussakin aiheessa on tietoa "löydetty" hurja määrä lisää ja olisi tärkeää, että peruskoululaiselle ainakin osa tästä tiedosta päätyisi. Merkittävä kysymys kuuluukin, että voidaanko tuo kaikki tieto ympätä oppilaaseen yhdeksässä vuodessa. Riittääkö lukioon kolmen vuoden puristus? Kuten aiemmin todettu, niin kokonaisreursseja on rajattu määrä, jos niitä käytetään asiaan X, niin asiaan Y jää vähemmän käytettävää. Jos kokonaisresursseja ei haluta lisätä, niin sitten asiaan X pitää käyttää vähemmän resursseja.

Puolustusministeri Carl Haglund:

Harras toive siitä, että ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoisessi parantaisi muiden kielten osaamista ei pidä paikkaansa. Sen jälkeen kun ruotsi muutettiin vapaaehtoiseksi yo-kokeessa, kielivarantomme on huonontunut. Jos tämä tulisi voimaan, suomalaisten kielitaito heikkenisi.

Kun kielitaito heikkenee, niin muut taidot paranevat. Ruotsin kieleen on laitettu hurjasti opetusresursseja. Joka koulusta löytyy ruotsin opettamiseen kykenevä henkilö. Haglund ei selvästikään kykene hahmottamaan, että vie muutaman vuoden, että kouluihin saadaan opettajia, jotka voivat opettaa kiinaa, venäjää tai jotain muuta hyödyllistä kieltä. Jos opetusta ei tarjota muilla kielillä, niin eihän niitä muita kieliä opita.

Kotimaisten kielten keskuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi (Nuolijärvi on myös oikeusministeriön kieliasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja):

Olen ollut sen pakollisen ruotsin kannalla. Ajattelen, että kaikille pitäisi taata samat mahdollisuudet hakea tehtäviä, joissa edellytetään ruotsin kielen taitoa. Yksin ruotsinkielisiä ei Suomessa riitä niihin ammatteihin

Ensinnäkin, haiskahtaa hieman, että Nuolijärvellä on oma lehmä ojassa. Toiseksi, luulisi, että professorilla olisi tutkimustietoa tukemaan väittämiään. Yllä oleva lausahdus tuntuu lähinnä henkilökohtaiselta mielipiteeltä, eikä akateemiselta arviolta. Kolmanneksi, mitä vittua?!

Se, että pakollinen ruotsi poistuu, ei tarkoita sitä, että vapaaehtoinen ruotsi poistuu myös. Se ei myöskään tarkoita sitä, että äidinkielenään ruotsia puhuvat yhtäkkiä lamaantuisivat kyvyttömiksi puhumaan äidinkieltään. Nuolijärven huolena on, että ei pakkoruotsietut kansalaiset eivät ole samalla lähtöviivalla töiden haussa suomenruotsalaisten kanssa. Mystistä. Ruotsia voidaan opiskella vapaaehtoisesti, ruotsinkielentaitoisia voidaan tuoda ulkomailta ja kielitaidon edellytystä voidaan vähentää. Jos herra Uppiniska on 5 vuotta sitten päässyt peruskoulusta saaden ruotsin keskiarvoksi kuutosen, niin ei hän kyllä ketään pysty palvelemaan ruotsin kielellä. Vaikka Uppiniskan numero olisi kasi, niin silti kieli on varmasti ehtinyt unohtumaan ja ammattisanasto on olematon. On täysin utopistista, että vastahakoisesti kieltä opiskelevat jotenkin onnistuisivat saavuttamaan tyydyttävää paremman kielitaidon.

Rkp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mikaela Nylander:

Tässä ei ole kyse pelkästä kouluaineesta, vaan maan kaksikielisyyden perustasta. Suomen ruotsinkielinen väestö on täysin riippuvainen kouluruotsin asemasta pakollisena kielenä.

Onkohan oikeasti noin? Monet ruotsinkieliset työtoverini tuntuvat pärjäävän melko hyvin suomen kielitaidollaan. Jos en olisi opiskellut ruotsia koulussa, niin eivätkö he yhtäkkiä ymmärtäisi suomen kieltäni? Ajatus siitä, ettei ruotsinkielinen väestö kykenisi tulemaan toimeen suomen kielellä (tai englannilla) on täysin mielipuolinen. Meillä on kuitenkin väestöä, joka ei puhu suomea, eikä ruotsia, mutta silti he pärjäävät (esimerkkejä löytyy mm. Nokian palkkalistoilta lukuisia).

Entäs sitten ruotsinkieliset kunnat, joissa asuu henkilöitä, joiden suomenkieli on niin auttamattoman heikkoa, ettei sillä oikeasti tule toimeen? Eiköhän niihinkin saada riittävästi väkeä heistä, jotka ovat vapaaehtoisesti opiskelleet ruotsia tai mahdollisesti niistä, jotka puhuvat ruotsia äidinkielenään. Jotenkin tässä haiskahtaa kastijaon vaaliminen. Bättre folke vaatii, että heitä palvellaan heidän äidinkielellään, mutta samalla ajatus, että Bättre folke itse alentuisi palvelijaksi ei tule mieleenkään. Jotenkin tulee mieleen Brittikolonisaation ajat.

Pahimmassa tapauksessa keskustelusta kehkeytyy ääripäiden väittely. Kaikkien puolueiden on esitettävä harkittuja kantoja.

Pakkoruotsin puoltajien kommentit ovat mielipuolisia, vihamielisiä (joskin samalla uhriutuvia) ja poliittisia. Tämä ei mielestäni kuulosta harkitsemiselta, vaan kiihkoilulta. Samanlaista keskustelua olen kuullut ateistien ja uskovaisten väliltä. Yhteistä säveltä ei löydy, sillä ajattelutapa ja maailmankuva eroaa suuresti. Kritiikki sivuutetaan ja kausaliteetit ovat usein hakusessa. Pahimmat tapaukset, kuten Young Earth-kreationistit, vetävät hatusta omia "faktojaan", rakentavat olkiukkoja ja ovat todellisuudesta täysin vieraantuneita. Pakkoruotsi vaikuttaakin uskonnolta, jota pitää puolustaa kynsin hampain täysin tuulesta temmatuin perustein.

Ymmärrän kyllä, että monet ruotsinkieliset ovat huolissaan asemastaan. Heille on annettu erityisasema. Monin paikoin tietotaitovaatimukset ovat alhaisemmat, kun äidinkielelle on rakennettu ohituskaista. Ajatus siitä, että n. 40% kansasta pakotetaan tekemään jotain, joka palvelee vain 6% väestöstä on aika herkullinen... korjaan sairas.

-PYO

ps. Värisokeita on väestöstä n. 9%. Pitäisiköhän opettaa 60% ei-värisokeista palvelemaan värisokeita.
pps. Äidinkielenään ruotsia puhuva voi tietenkin opetella suomea, mutta värisokea ei voi opetella näkemään värejä.

Suvivirsi Saatanalle

Rakastan musiikkia ylin kaiken. Makuni on hyvin monimuotoinen, joskin muutamaa nimeltämainitsematonta musiikkityyliä en voi sietää. Suvivirsi on mielestäni erittäin kaunis kappale, joskin se tuo hieman ikäviä muistoja mieleen. Koulun kevätjuhla on se viimeinen rääkki, kunnes nuoriso pääsee vapaalle juhlistamaan kesää.

Alla suvivirren (virsi 571) lyriikat kokonaisuudessaan:

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.

3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

4. Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.
   
5. Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

6. Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.

Suvirsi kuuluu siis koulun kevätjuhlaan kuin sinappi grillimakkaraan. Mutta jostain syystä kaikki eivät halua sinappia makkaraansa. Asiasta on tehty kantelu ja oikeusasiamies Jussi Pajuoja on tehnyt ratkaisun kanteluun.

Suvivirren sanoitus ei ole korostuneen uskonnollinen, sillä Jumala mainitaan vain kerran

Totta, Jumala mainitaan VAIN kerran, mutta myös Siunaus mainitaan kerran, Ihme kerran, Herra(isolla) kahdesti, Luoja(isolla) kerran, Jeesus Kristus kerran ja Henki(isolla) kerran. Tämän lisäksi mainitaan myös Siionin kaste. Kuinkahan monta kertaa kristinuskoon liittyviä termejä pitää mainita, että sanoitus on korostuneen uskonnollinen. Lordin Hard Rock Hallelujah kappaleessa maintaan demonit kahdesti, mutta se riitti tuomitsemaan kappaleen satanistiseksi (tai jotain sinne päin). Ehkäpä yhdeksän mainintaa kristinuskoon riittää tekemään kappaleesta uskonnollisen?

Se, että suvivirsi mielletään normaaliksi osaksi koulujen kevätjuhlia, on nähdäkseni itsessään omiaan vähentämään virren uskonnollista luonnetta päätösjuhlien asiayhteydessä laulettuna

Voi olla, että uskonnollinen luonne vähenee, mutta se ei poistu kokonaan, ja juuri siitä tästä kaikessa on kyse. Joku ehkä pohtii, mitä väliä yhdellä laululla oikein on. Sehän kuuluu koulun perinteisiin.

Koulun tarkoitus ei ole palvoa/ylistää uskontoa. Laulu selvästikin ihannoi kristinuskoa monella tavoin. Vaikka kappale on mielestäni kaunis, niin sanoituksensa puolesta se ei sovi julkisrahoitteisen toiminnan juhlistamiseen. Ajatelkaapa hetken, jos laulussa ylistettäisiin Saatanaa. Uskoisin, että asiasta nousisi melkoinen haloo kristillisissä piireissä. Ja samanlainen haloo nousee muslimien, juutalaisten, ateistien ja muiden epäkristillisten joukossa nykyisestä laulusta.

Pohditaanpa hieman Amerikkaa 50-luvulta. Siellä oli aikalailla perinteistä, että tummaihoiset olivat ali-ihmisä, orjia ja pohjasakkaa. Ihmisoikeudet kuitenkin tulivat voimaan ja vaikka valkoisia oli ameriikoissa enemmistö, niin todettiin, että ei ole okej olla rasisti. Kehitys kehittyy. Kun katsotaan ajassa taaksepäin, niin ihmetellään, kuinka huolettomia ihmiset olivat toisiaan kohtaan.

Suomessa eletään 2000-luvulla, mutta silti on okej sortaa ihmisoikeuksista uskonnonvapautta, koska se kuuluu suomalaiseen perinteeseen. Suomalaiseen perinteeseen toki kuuluu myös piispojen lahtaaminen kirveellä järvenjäällä, mutta veikkaanpa, että Pajuojan mielestä tällainen perinne ei ole enää suvaittavaa. Miksi suvivirrestä (joka jo nimensä puolesta on uskonnollinen ylistyslaulu) halutaan pitää kynsin hampain kiinni? Jos hihhulit haluavat hoilata laulua, niin voivat sitä tehdä sydämmensä kyllyydestä omalla ajallaan. Ihan samalla tavall muslimit voivat omalla ajallaan kumartaa Allahia, niin paljoin kun lystäävät ja ateistit voivat ateististella vapaa-ajalla mielin määrin. Se, että verovaroin kustannetaan koulun toimintaa, josta kevätjuhla on melkoisen kustannustehotonta, ei anna oikeutta valtionkirkolle pakottaa lapsukaisia ylistämään heidän mielikuvitusolentojaan. On ihan ymmärrettävää, että aikana, jolloin kristinusko oli vallitseva käsite Suomessa,virren veisuu koulussa ei ollut kummempi juttu. Nyt kuitenkin eletään nykyaikaa, eikä ihmisoikeuksia polkevia perinteitä tule suvaita.

Yleisesti ottaen pidän Suomea sivistysvaltiona ja Yhdysvaltoja hihhuli-valtiona, mutta tietyissä tapauksissa Suomi on kyllä teokraattinen ja totalitaarinen. Ja se todellakin pelottaa minua...

-PYO

ps. pääministeri Jyrki Kataiselle on vihdoin ja viimein selvinnyt, että Suomi ottaa liikaa velkaa. Mitähän Katainen tajuaa seuraavaksi? Nokialla ei mene loistavasti, Angry Birds on suosittu tai jotain muuta, minkä äänestäjät ovat tajunneet jo viitisen vuotta sitten.

YK:n huolenaiheet

YK on huolissaan naisten asemassa Suomessa. Sepä mukavaa. Onko YK huolissaan myös miesten asemasta Suomessa? Suhteuttaako YK huolensa muuhun maailmaan? Esimerkiksi Dubaissa nainen pistetään putkaan tai saa sakot, jos joutuu raiskatuksi. Mutta mitä ovat nuo suuren huolenaiheet, joista kansakuntamme yhteisö on huolissaan.

Iso huolenaihe on mm. naisten ja miesten välinen palkkaero. Olen käsitellyt aihetta aiemminkin, mutta tässä pieni kertaus. Palkka ja ansiot/tulot eivät ole sama asia. Miehet tekevät enemmän töitä, joten luonnollisesti he saavat suuremmat ansiot. Tuntipalkka on kuitenkin käytännössä katsoen sama. Se, että koko Suomen työväestö jaetaan kahtia sukupuolen perusteella ja sitten vertaillaan palkkoja on tieteellisesti niin epäpätevää, että on absurdia, kun joku tällä perusteella motkottaa "naisen eurosta".

YK on huolissaan, myös naisten kokemasta väkivallasta ja turvakotien puutteesta. Naiset kokevat toki väkivaltaa, siitä ei ole epäilystäkään, mutta tuleeko YK:lle täytenä yllätyksenä, että myös miehet kokevat väkivaltaa. Tilastojen mukaan miehet kokevat suhteellisesti huomattavasti enemmän väkivaltaa kuin naiset. Ja mitä tulee turvakoteihin, niin miehillä ei ole niihin juurikaan pääsyä. Eli, jos waimoke riehuu kotona, niin eipä isäntä voi viedä lapsia turvaan turvakotiin. Tällainen tapaus ei sovi suomalaiseen turvakotistrategiaan. Sen mukaan vain nainen voi kokea perheessä sellaista väkivaltaa, että tarvitsee turvakotia. Ilmeisesti YK:kin on niin kaavoihin kangistunut, ettei kykene näkemään myös miesten huonoa kohtelua.

Ainakaan uutiseen ei ole nostettu suurinta tasa-arvo ongelmaa Suomessa, eli varusmiespalvelusta. Ilmeisesti YK:ta ei tällaiset seikat kiinnosta, eihän se armeija mitenkään ikävä juttu ole.

Onhan raportissa toki hyviäkin huomioita, kuten irtisanominen raskauden perusteella ja ihmiskaupan uhrien tunnistaminen. Valitettavasti nämä seikat hukkuvat höpölöpöpropagandan alle ja YK:n arvostus silmissä laskee. Paljonkohan minunkin tuottamia verovaroja menee YK:n toiminnan tukemiseen sen sijaan, että niitä käytettäisiin esim. ihmiskaupan uhrien hyväksi?

-PYO

Räsänen & Kontula - Team Vigilante

Päivi Räsänen tipautti melkoisen pommin: Raamatun ja lain ollessa ristiriidassa, Raamattu on etusijalla. Toteamus oli tehty kansanlähetyspäivillä, joilla oletettavasti on runsaasti Raamattua ihannoivaa väkeä. Laitttomuuksiin kiihottava puhe kuitenkin painettiin osin villaisella, koska Räsänen totesi, että sitä on tulkittu väärin ja lainaus on irroitettu asiayhteydestään. Sisu, sauna ja terva ovat näemmä tässä maassa saaneet uuden kaverin, asiayhteydestäirroittamisen. Joko media oikeasti poimii vain rusinoita pullasta kohu-uutisen toivossa tai sitten lausuja oikeasti on sanonut jotain, mitä myöhemmin yrittää peitellä. Sattuneista syistä en ole kiinnostunut ostamaan ja kuuntelemaan Räsäsen puhetta cd:llä, vaikka hittituote tuo onkin.

Sinänsä yksittäisen hihhulin kiihotuspuheet eivät minua niinkään kiinnosta, mutta tässä tapauksessa kyseinen hihhuli sattuu olemaan Suomen sisäministeri. Sisäministeriö vastaa mm. Suomen turvallisuudesta ja Räsänen johtaa tuota toimintaa. Se, että Suomen turvallisuutta lähdetään rakentamaan yhden kirjan perusteella aiheuttaa pientä pelkoa minussa. Jos Raamattu kelpaa laillisuuden lähteeksi, niin miksei myös Koraanikin tai Grimmin satukirja?

Olen viime aikoina seurannut melko aktiivisesti keskusteluita uskonnosta ja ateismista, lähinnä amerikan mantereelta. Päätelmäni oli, että kreationismihulluutta ei onneksi Suomessa esiinny, mutta hetki sen jälkeen perussuomalaisten Mika Niikko esitti opetusministerille kysymyksen maailman synnyn opettamisesta. Käytännössä Niikko kritisoi evoluutioteoriaa (jolla ei muuten ole mitään tekemistä maailman synnyn kanssa) ja ehdottaa, että koulussa opetettaisiin kreationismia. Sinänsä olen iloinen, että asia on nyt nostettu esille ja tyrmätty ensimmäisessä erässä opetusministerin toimesta.

Entäpä, jos jonkun pienen pitäjän hihhuliopettaja ottaa nyt onkeensa sisäministerin kiihotuspuheesta ja toteaa, että tässä luokassa ei evoluutiota opeteta, vaan lähdetään siitä, että maailma on 6000 vuotta vanha ja kaikki nisäkkäät ovat peräisin Nooan arkista? Tämä ei kuulosta kovinkaan "tutkivalta ja kriittiseltä" oppimiselta, vaan puhtaalta järjettömyydeltä.

Sekopäisyys ei ole vain kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten tauti, myös vasemmistoliitossa pesii järjettömiä ihmisiä. Anna Kontula on jo aiemmin väläyttänyt, ettei lakia tarvitse totella, jos se on ristiriidassa moraalin kanssa ja nyt Kontula myöntää piilotelleensa kotonaan laittomia maahantulijoita.

Kontula katsoo toimineensa oikein ja eettisesti. Paperittomien piilottelu on lain rajamailla, mutta Kontulan mukaan lain noudattaminen ei paperittomien tapauksessa ole ensisijaista.

Osaakohan Kontula päätellä, minkä takia maahantulijoilta yleensä vaaditaan papereita? Voisiko olla niin, että tuntemattomat henkilöt voivat omata eettisesti kestämättömän taustan tai ehkäpä paperittomat rikolliset aiheuttavat riesaa poliisille? Voisiko lähtökohtaisesti ajatella, että Suomessa on sen takia melko tarkka syyni, koska siihen on syytä? Ja minkä ihmeen takia paperittomat sattuvat eksymään juuri Suomeen? Ovatko he karjalaisia, jotka pakenevat venäläisten harjoittamia julmuuksia? Tuskin.

Ei minulla ole mahdollisuutta arvioida, olisivatko nämä ihmiset karkotuksen jälkeen kotimaassaan vaarassa

Yhden hyväuskoisuudesta saattaa koitua muille yhteiskunnan jäsenille harmia ja kuluja. Mitäs, jos Kontula antaisi virkamiesten hoitaa hommansa, eikä vaikeuttaisi työn tekoa piilottelemalla laittomia henkilöitä kotonaan. Kontula ei kuitenkaan ole hihhuli:

Jotkut antavat tälle omalletunnolle nimen Jumala tai Raamattu. Mielestäni perusajatus kansalaistottelemattomuudesta tietyissä paikoissa on kestävä ja se on kaiken yhteiskunnallisen muutoksen ja kestävyyden avain.

Ymmärrän kyllä, mitä Kontula hakee takaa. Mikäli elettäisiin jossain totalitäärisessä valtiossa, niin olisi varmasti ihan sopivaa, että mellakoitaisiin kaduilla. Egypti on ihan hyvä esimerkki tästä. Ruotsi on huono esimerkki tästä. Ajatus siitä, että aina, kun asiat ei mene demokraattisessa valtiossa oman mielen mukaan, niin ruvetaan riehumaan tai harrastamaan kansalaistottelemattomuutta on aikalailla sairas. En ole mikään absoluuttinen demokratian kannattaja mutta tällaiseen järjestelyyn on tässä maassa sitouduttu. Asioiden tulisi edetä virallista tietä, eikä yksittäinen taho tai joukkio voi mitenkään ruveta itkupotkuraivoamaan, jos ei aina saa tahtoaan läpi. Demokratia on vähän kuin urheilu, välillä voitetaan ja välillä hävitään. Häviöille ei vaan voi mitään ja ne pitää hyväksyä.

Satunnaisia otoksia

Koska viime kirjoituksestani on niin pitkä aika ja kaikkea hölmöä on tässä välissä tapahtunut, niin käydään vielä läpi muutama tapaus, jotka jossain määrin liittyvät aiheeseen.

Keskustana Antti Kaikkonen sai tuomion vaalirahasotkuista. Perussuomalaiset luonnollisesti nostivat haloon asiasta ja muistuttivat Halla-ahon kohtalosta. Kimmo Tiilikainen kuitenkin puolustelee toveriaan:

Kaikkosen ja Halla-ahon tilanteessa on erona se, että Halla-aho sai tuomion rasismirikoksesta ja toimi samaan aikaan valiokunnan puheenjohtajana, joka käsittelee nimenomaan maahanmuuttoa ja sisäistä turvallisuutta. Näin ollen hänen tehtävänsä ja rikoksen välillä oli suuri yhteys. Sen sijaan Kaikkosen tehtävät Suomen EU-politiikassa ja suuressa valiokunnassa eivät ole missään tekemisissä hänen saamansa tuomion kanssa

EU-politiikassa ei siis tehdä mitään vaalirahoituksia? Uskoo ken tahtoo. (Mitä tulee muuten sisäiseen turvallisuuteen ja uskonrauhan rikkomiseen, niin sanoisin, että parempi, että sisäinen turvallisuus ylittää taikauskon rauhan.)

Kehitysministeri Heidi Hautala jäi kiinni veronkierrosta teetettyään pimeän siivouskeikan. Pitkän katumisen ja pahoittelun jälkeen Hautala kuitenkin tajuaa, että hän ei oikein voi istua enää harmaata taloutta kitkevässä työryhmässä, mutta ministerin pallilta hän ei suostu lähtemään.Sinänsä harmi. Hautalalla olisi ainakin ollut kokemusta veronkierrosta ja hän olisi antanut hyvät kasvot harmaalle taloudelle. (Alla blogistin taiteellinen tulkinta tapauksesta)

En kovinkaan paljoa ihmettele, että rikollisuus on tässä maassa nousussa, kun päättäjät näyttävät esimerkkiä ja kehoittavat moiseen toimintaan.

-PYO

ps. Hiljaiseloa on vietetty, mutta mielessä on kyllä pyörinyt muutama asia, josta toivon mukaan kerkeän kirjoittamaan lähiaikoina.

Käteiset Himaan -tutkimus

Longplay julkaisi tässä taannoin artikkelin, jossa kritisoitiin Filosofi Pekka Himasen tieteellisiä meriittejä, sekä tulevaisuusselonteon hankintapäätösmenettelyä. Hankintapäätös oli sillä tavalla erikoinen, että hanke-ehdotuksia ei kilpailutettu. Pääministeri Jyrki Katainen oli takapääpiruna hankkeen tilaamisessa ja veronmaksajien pussista tilaukseen käytettiin 700 000 euroa. Elokuussa valtioneuvoston kommentti oli seuraavanlainen:

Hankintailmoituksessa perustellaan, ettei tutkimushanketta ollut syytä kilpailuttaa, sillä hyöty siitä ei koidu pelkästään hankintayksikölle, vaan kaikille osapuolille.

Mitä enemmän asiaa on vatvottu, sitä enemmän epäselvyyksiä on tullut vastaan. Viime viikolla valtioneuvoston tiedottessa todettiin seuraavaa:

Valtioneuvoston kanslia katsoo, ettei tutkimushanke kuulu hankintalain soveltamisalaan eikä sitä siksi ole ole ollut tarve kilpailuttaa hankintalaissa säädetyssä järjestyksessä.

Kaiken kukkuraksi valtioneuvoston pääsihteeri Pekka Lindroos laukoo:

Huvittavaa, että asia on jälleen nostettu esille. Haaveeni olisi, että puhuttaisiin mieluummin Suomen tulevaisuudesta, jossa on vielä paljon tekemistä.

En millään näe, mikä tässä on nyt niin huvittavaa. Suomen tulevaisuudesta puhumisen voisi vaikka aloittaa tämänkaltaisista epäselvistä korruption siemenistä. Aloitetaan kuitenkin tieteentekemisestä yleensä.

Tiedettä on karkeasti ottaen kahdenlaista: havaintoihin perustuvaa ja päätelmiin perustuvaa. Ensimmäisessä tapauksessa tutkija tekee havaintoja (ts. mittauksia) ja tekee niistä päätelmiä. Toisessa tapauksessa aiemmista päätelmistä tehdään uusia päätelmiä esim. yhdistelemällä kaksi päätelmää.

Vertaisarvioinnissa joukko alan asiantuntijoita arvioi toisten tekemää tutkimusta. Mikäli tutkimus läpäisee seulan, niin se voidaan julkaista. Usein kuitenkin arvioijat tekevät parannusehdotuksia ja tutkimus julkaistaan vasta, kun se on korjattu. Arvion tekee usein 2-3 henkeä ja he arvioivat lähinnä kolmen mittarin kautta. 1. Tuottaako tutkimus uutta tietoa ja onko tutkimus kiintoisa/hyödyllinen? 2. Onko tulokset uskottavia ja oikein johdettuja? 3. Onko raportointi riittävän selkeää, perinpohjaista ja itsekriittistä?

Oman kokemuksen mukaan arvioijat eivät kuitenkaan välttämättä ole aina juuri kyseisen teeman asiantuntijoita, vaikka alan hallitsisivatkin. Arvioijien kommentit eroavat välillä kuin yö ja päivä. Toinen saattaa lytätä tutkimuksen, kun toinen sitä ylistää. Kaiken kukkuraksi itsestä tuntuu siltä, ettei kumpikaan oikein ymmärtänyt, mistä tutkimuksessa on kyse. Kritiikistä huolimatta vertaisarviointia käytetään tieteentekemisessä aktiivisesti.

Eri julkaisufoorumeilla on erilaiset arviointikriteerit ja laadukasta tiedettä pyritäänkin julkaisemaan laadukkailla foorumeilla. Tämän lisäksi eräs tieteen laadun mittari on julkaisuihin tehdyt viittaukset. Mitä enemmän tutkimukseen on viitattu sitä merkittävämpi se on.

Filosofi Esa Saarinen puolustaa Himasta. Saarinen toteaa suoraan, ettei Himasella todellakaan ole (paljoa) vertaisarvioituja artikkeleita. Saarinen kuitenkin toteaa, ettei niitä tarvita, jos julkaisuihin viitataan muuten. Himasen Hakkerietiikka-kirjaan onkin viitattu paljon. Filosofi Jukka Hankamäki on Saarisen kanssa osin samoilla linjoilla.

Jokainen referéen asemassa oleva henkilö on automaattisesti internatsi, sillä kyseiseen asemaan päätyäkseen on kannatettava näkemystä, jonka mukaisesti filosofia pitää alistaa kansainvälisille julkaisuihanteille ja angloamerikkalaiselle kieli-imperialismille.

Itse en tarvitse kansainvälistä vertaisarviointia mihinkään, sillä kansainvälinen tiedeyhteisö on juuri sellainen niittosilppuri, jonka tuottama rehu soveltuu vain mokuttajien nautittavaksi tai suoraan kompostoitavaksi.

Kun kyseessä on ns. pehmeät tieteet, niin on suurena riskinä, että tieteellisten tulosten sekaan eksyy joukko omia mielipiteitä, joilla ei ole pohjaa. Olen pitkään epäillyt, että Suomessa tiettyjen alojen kohdalla tieteellinen piiri on pieni. Jos merkittävissä asemassa olevat edustavat tiettyä aatemaailmaa, niin kriittisiä tuloksia voi olla hyvinkin vaikea saada läpi. Tässä mielessä arvostan kansainvälisiä julkaisuja, koska niihin ei mahdu niin paljoa subjektiivisuutta. Tosin, kuten Hankamäki yllä toteaa, ei kansainvälistä tiedeyhteisöä (jostain syystä) kiinnosta pienen kummallista kieltä puhuvan maan asiat.

Kansainvälisiä julkaisukanavia on kuitenkin älyttömän monta. Jos uraa tekevä tutkija (ei siis vain harrastelija) ei saa minnekään vertailusta läpi yhtään tutkimustaan, niin kyllä se mielestäni kielii jostain. En todellakaan vaadi, että asiantuntijalla pitäisi olla aina vertaisarvioitua tutkimustulosta jokaisen kommenttinsa tueksi, mutta aika heikolla tieteellisellä pohjalla ollaan, jos omien aatosten tukena ei ole mitään, mikä läpäisee tieteellisen seulan. Epätieteellistä sylttyähän voi kuka tahansa suoltaa mielipiteidensä pohjalta. Kuten Panu Raatikainen toteaa, tieteellisyyttä ei voida mitata vain viittausten määrällä.

Nythän on kuitenkin niin, että se, miten paljon julkaisuun viitataan, ei tietenkään kerro mitään julkaisun tieteellisyydestä. Esimerkiksi Tolkienin Taru sormusten herrasta saa melkein 1000 viittausta, ja esim. Hitlerin Taisteluni yli 1600 viittausta. Saarisen logiikalla ne ilmeisesti sitten ovat  varsinaista huipputason tieteellistä tutkimusta...

Arvostan kyllä pehmeitä tieteitä suuresti, ainakin niin kauan, kun tiedettä tehdään tieteenä, eikä esim. propagandana. Ihastelen antiikin Kreikan filosofeja, jotka pohtivat oikeasti mielenkiintoisia asioita ja suurella taidolla (vaikkakin monet asiat pääteltiin ihan päin honkia). Ajattelu oli jossain määrin systemaattista ja useat filosofit olivat huippuasiantuntijoita myös esim. matematiikan alalla. Mel Brooksin Mieletön Maailman Historia -elokuvassa lavafilosofiin viitattiin termillä ammattimainen paskanjauhaja. Jossain vaiheessa suurista ajattelijoista on tullut pieniä ajattelijoita ja suuria puhujia.

En todellakaan väitä, että kaikki nykyfilosofia olisi sontaa, mutta aika usein sitä joutuu pettymään, kun huippuja kuuntelee. Ainakin monilla filosofeilla on kuitenkin ammattitaitoa. He kyllä kykenevät kertomaan, kuka on ajatellut mitäkin milloinkin ja millaisiin johtopäätöksiin tai kysymyksiin hän on päätynyt. Pyörää ei todellakaan kannata ruveta keksimään uudestaan, joten on todella hyvä, että Suomestakin löytyy asiantuntijoita, jotka tietävät, mitä esim. millaista tulkintaa rikollisuuden luonteesta on aiemmin tehty.

Tutkimuksen hinta

Edellä mainitun tutkimuksen tekemiseen on osallistunut Himasen lisäksi kuusi muuta professoria. (En lähde tässä mitenkään käsittelemään Himasen professorin titteliä). Kokonaisuudessa projektin hinta on 800 000. Talouselämän uutisessa ihmetellään korkeita kustannuksia.

Kustannukset kattavat varsinaisen työn lisäksi kymmenien tuhansien eurojen edestä majoitusta ja bisnesluokan lentoja tutkimusryhmän jäsenille.
Kuluja syntyy myös ”huippufoorumien” ja ”kansainvälisten workshopien” järjestämisestä.

Vertailun vuoksi esimerkiksi työterveyslaitoksen ehdotelmien hintaluokat olivat 80 000 - 132 000 euroa. Netissä on liikkunut joitain laskelmia siitä, miten tuon olisi voinut toteuttaa yliopistotutkimuksena. Monet näistä on kuitenkin laskettu rutkasti alakanttiin, joten tässäpä eräs ehdotelma:

Ensinnäkin ulkomaiset osapuolet kustantakoot omat tutkimukset oman maansa rahoilla. Kaksi vuotiseen projektiin palkataan yksi väitöskirjan tekijä (palkka noin 2500e/kk) täyspäiväisesti,sekä yksi tutkijatohtori (palkka noin 3500e/kk) täyspäiväisesti, sekä huipputason proffa hallinnoimaan hommaa ja tuomaan kansainvälisiä kontakteja (palkka noin 6000e/kk). Jälkimmäiset eivät kuitenkaa ole kuin 20% projektissa mukana, joten heidän kuukausipalkkakustannukset olisivat (700e ja 1200e). Palkat perustuvat YPJ-taulukkoon (PDF). Kokonaiskustannusmallin takia saadaan  kahden vuoden palkkakuluiksi siis 264 000euroa (käytin kertoimena kahta ja puolta). Tähän päälle sitten ulkomaanmatkat n. 2500e per henki per viikon matka (tässä toki riippuu, että lennetäänkö amerikkaan vai eurooppaan). Ajatellaanpa, että koko kööri tapaisi ulkomaisia kontakteja kaksi kertaa. 15 000e lisää. Juokseviin kuluihin (esim. kirjahankinnat, pienet kotimaan matkat, tarjoilut, painatuskulut yms.) voisi varata vaikka tonnin. Kokonaissummaksi tulisi siis 280 000e, ja siitäkin voidaan vielä nipistää monin osin ilman, että lopputulos heikentyisi merkittävästi.

Kaikenkaikkiaan voisi siis todeta, että tehty hankita on julmetun kallis. Himasen projektin välituotoksesta, Sinistä kirjasta (PDF), voi jokainen tarkastella tutkimuksen laatua. Vuoden työpanoksen jälkeen sanoisin, että mitään supermullistavaa ryhmä ei ole saanut aikaan. Pikaisella selauksella nollatutkimuksesta ei kuitenkaan mielestäni ole kyse, sillä teokseen on koottu oleellisia osia monista tutkimuksista. Jäsentely on mitä on ja konkreettiset toiminta löytynee varmaankin vasta lopullisesta raportista. En lyttää teosta, mutta olisi tuon varmasti halvemmallakin saanut aikaiseksi.

Hankintapäätös

Pääministeri Katainen selvensi hiihtolomansa jälkeen, miten homma meni (kannattaa katsoa oheinen video). Katainen ja Himanen tapasivat. Tapaamisen aikana Katainen totesi, että tarttettais tulevaisuusselvitys ja Himanen totesi, että olenkin juuri kokoamassa tutkijaporukkaa, joka tekee jotain sinne päin. Tämän jälkeen päätettiin lyödä ideat yhteen. Tämä on mielestäni hyvä juttu. Katainen teetättää tulevaisuusselvityksen ja sen jälkeen molempien tuloksia käydään yhdessä läpi seminaarissa. Huono idea on se, että tulevaisuusselvitys muotoillaan sellaiseksi, että se sopii tutkijan teemoihin, joka sattumalta oli kyseisellä hetkellä paikalla.

Seuraava askel olikin, että Himanen ja Katainen menivät tapaamaan rahoittajia. Suomesta löytyy varmaan 80 000 tutkijaa, jotka mielellään menisivät pääministerin kanssa anelemaan rahoja tutkimukselleen. Ymmärrän hyvin, että Suomen Akatemian, Sitran ja TEKESin edustajat tunsivat itsensä painostetuksi tällaisessa tilanteessa. Videon alussa Katainen toteaa, että rahoittajat tekevät omat päätöksensä. Tässä mielestäni pääministeri on oikeassa. On olemassa virkakoneisto ja menettelytavat. Ei rahoituspäätöksestä voida poiketa vain sen takia, että rahoitusta hakee ministerin kaveri.

Epäselvää tapauksen selvittelee oikeuskansleri. Pahoin pelkään, että lopuksi todetaan, että nyt kävi näin, eikä mitään laitonta ole tapahtunut, jonka jälkeen asiasta ei puhuta ennen seuraavaa identtistä tapausta. Toivon, että asia otettaisiin kunnolla pihteihin ja järjestelyjä muutettaisiin, ettei moista pääsisi enää uudestaan tapahtumaan. Toivon myös, että media ottaisi syyniin muutkin hieman epäilyttävät tutkimusprojektit. Kataisenkin tulisi mennä itseensä ja todeta, että ehkä järjestelyt eivät olleet tällä kertaa kaikkein tasapuoleisimmat, eikä sysätä kaikkea vastuuta rahoittajien niskaan.

Loppuun pieni sitaatti tuosta Sinisestä kirjasta (s.32, lihavointi minun).

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jota johtavista periaatteista ihmiset voivat olla yhtä mieltä tietämättä missä asemassa itse tulevat siinä  elämään:  esimerkiksi  tietämättä  sosiaalista,  taloudellista  jne. asemaansa. Tältä perustalta oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan kuuluu mm. yhtäläisten mahdollisuuksien periaate. 

 -PYO