Afganibordelli

Suomen valtio on rahoittanut Afganilaista vankilaa, jota on käytetty ihmiskauppaan. Veronmaksaja olen suorastaan iloinen, että rahojani ei käytetä täällä terveydenhuoltoon tai vanhustenhoitoon, tai koulutukseen, tai kulttuuriin, tai rikollisuuden ehkäisyyn, tai, tai, tai... Kyllä täällä omassa perälässämmekin käyttökohteita löytyy yllin kyllin. Miksi rahoitetaan ulkomaalaista vankilaa? Ilmeisesti Afganistanin heikko taloudellinen tilanne on johtanut siihen, että heillä ei ole varaa kustantaa omaa rikollisten sijoutuspaikkaa, jolloin rikas Suomi syytää varojansa tällaiseen avustukseen. Eikö Afganistanista muka löydy parempaa rahoituskohdetta, kuten vaikkapa sairaala tai koulu? Tosin uutisen mukaan "moni muukin Suomen rakennushankkeista Afganistanissa on mennyt pieleen". Loistavaa! Arvatenkin ratkaisuksi todetaan se, että pitää laittaa enemmän rahaa haisemaan, kun vähäinen määrä ei tuota haluttua tulosta.

Olipa kohde mikä hyvänsä, niin eikö kannattaisi hiukan katsoa miten se raha siellä päässä käytetään? Muistuupa mieleeni parin vuoden takainen mallisuoritus EU-varojen käytöstä. Raha on resurssi ja kun se käytetään yhteen kohteeseen, niin se on silloin pois jostain toisesta kohteesta. Vekkulia tässä on myös se, että jos yhtä rahaa (Esimerkiksi Suomen antama lahjoitus/tuki) käytetään tiettyyn kohteeseen, niin kyseiseen kohteeseen ei tarvitse käyttää toista rahaa. Eli, jos Suomi tukee sairaalatoimintaa, esim. toimittamalla Afganistaniin lääkkeitä, niin Afganistanin ei tarvitse käyttää verovarojaan lääkkeisiin, vaan he voivat käyttää verovaransa vankila/bordelli toimitiloihin. Tosin taas tarvitaan valvontaa, että lääkkeet menevät oikeasti sairaiden hoitoon, eivätkä palaa Suomen kaduille diilereiden kauppatavaraksi.

Rahan syytäminen kaukomaille, ja varsinkin sellaisiin maihin, joissa viranomaisvalvonta on melkoisen heikkoa, ei ole kovinkaan viisasta. Suomesta käsin valvominen on ongelmallista ja jos jokin menee metsään, niin syyllisten kiinnisaaminen on vaikeaa ja tilanteen korjaaminen hankalaa. Jos valvontaa ei voida kunnolla harrastaa, ei ole mitään takeita, että raha oikeasti menee hyötykäyttöön. Voidaan toki lähteä siitäkin, että harrastetaan hakuammuntaa ja toivotaan, että jokin tuettu kohde alkaisi tuottamaan vahingossa jotakin. Koska raha ei vieläkään kasva puussa, niin tässä ei ole paljoa järkeä. Ulkomaille(kin) syydettävä raha tulisi käyttää sellaisiin kohteisiin, joista voidaan olla varmoja, että niistä on selkeää hyötyä. Se, että esimerkiksi pitkällä tähtäimellä siitä olisi myös Suomelle hyötyä, on tietenkin vain plussaa. Ja tosiaan, selkeää hyötyä, ei ehkä-hyötyä tai vähä-hyötyä.

Vaikka humanitäärisestä avusta ei Suomelle ole välillistäkään hyötyä, niin kyllä sitä mielestäni tulisi kohtuudella harrastaa. Maailmassa on kuitenkin miljoonia huono-osaisia, eikä verorahoillani todellakaan voida auttaa heitä jokaista. Helpointa (ja täten halvinta) on auttaa lähimmäisiä. Tämä tarkoittaa siis oman maan heikko-osaisia. On jokseenkin kieroa, että Suomalaisia yrityksiä verotetaan niin pahasti, että he haluavat siirtää toimintansa Kiinaan ja samalla näillä verorahoilla tuetaan Kiinalaisia, ettei heidän tarvitsi käyttää lapsityövoimaa. Samalla täällä väki syrjäytyy, ammuskelee koululaisia, tappaa itsensä alkoholilla ja potee masennusta töissä. Se, että elintasomme on korkea, ei tarkoita sitä, että täällä olisi asiat kunnossa tai ihmisten olisi hyvä elää. Elintason ylläpito vaatii myös kustannuksia ja nämä kustannukset ovat suuria.

Rahaa tulisi käyttää harkiten. Tulisi miettiä, minne sitä kannattaa sijoittaa ja osa ehkä kannattaa laittaa säästöön pahan päivän varalle. Tämä ei ehkä koske ökyrikkaita, mutta Suomen valtio tuskin on ökyrikas, jos se joutuu ottamaan lainaa ja tekemään leikkauksia. Voidaankin hieman ihmetellä, miksi Suomi ottaa lainaa ja antaa osan rahasta pois ulkomaille. Toki erilaisiin kriisitilanteisiin tulisi yhteisöllisyyden nimissä antaa tukea. Esimerkiksi kaukoidässä taannoin riehunut Tsunami tai hiljattain Italiassa ollut maanjäristys olivat täysin väestöstä riippumattomia tapahtumia ja kaikki apu varmasti oli tervetullut, joskin Italialaiset mieluusti halusivat tulla toimeen omillaan, ilman muiden apua. Vaikka pidän Italialaista ylpeyttä jokseenkin epämiellyttävänä piirteenä, niin tällaisena se kuitenkin saisi tarttua muihinkin heikko-osaisiin. Sen sijaan, että näytetään kurjalta ja seistään koura ojossa, voitaisiin ottaa itseään niskasta kiinni ja nousta omin avuin seisomaan. Hidastahan se on ja tuen avulla onnistuu paremmin, mutta jos omasta päästä ei lähde mitään parantumisen tahtoa, niin hukkaanhan parantumiseen käytetyt varat menevät. Huonon tilanteen ylläpitäminen ei hyödytä ketään. Tulisi varmistaa, että rahalla saadaan tilanne korjattua, niin ettei huomenna tarvitsisi lähettää lisää rahaa. Tällaiseen tuhlailuun ei Suomella oikeasti ole varaa.

Palaanpa pikaisesti vielä tuohon alussa viitattuun uutiseen, koska tapahtumaan liittyy naisten pakottaminen prostituutioon. Tekona tämä on törkeää. Nyt, kun asiaa hieman tarkemmin ajattelin, niin melkoisesti ylittää ymmärrykseni. Ensinnäkään en millään jaksa uskoa, että nainen menisi omin tahdoin vankilaan, että voisi harjoittaa prostituutiota. Eli vapaaehtoisuudesta tuskin on kyse. Toisekseen en usko, että vankina oleva nainen saa kovinkaan hellää kohtelua kyseisessä paikassa. Tässä tapauksessa kyseessä on siis todellakin liikkumavapaudeltaan rajoitettu henkilö tiukassa valvonnassa, eikä mikään passiton ja kielitaidoton kotiorja (näitä vähättelemättä). Se, että kaikki tämä tapahtuu osin lain suomin turvin, eli vartijoilla on oikeus pitää vangit lukkojen takana, on täysin epäeettistä. Suomalaisena veronmaksajana ja täten tuon toiminnan tietämättömänä tukijana vaadin, että syylliset pannaan tilille korkeinta tahoa myöten. Vaadin myös, että uhreille maksetaan tuntuvat korvaukset kärsimyksestä. Luonnollisesti nämä korvaukset eivät ole lähtöisin Suomen tuista, eli minun veroeuroistani, vaan rikollisen toiminnan pyörittäijiltä, ketä sitten lienevätkään. Vaadin myös, että rikollisjärjestö palauttaa minun varani takaisin, mieluiten korkojen kera. Pistää suorastaan vihaksi, että joku on saavuttanut etua minun rahoillani ja kiinnijäädessään häneltä ei otettaisi tuota etua pois. Pitäisikö minun vain painaa asia villaisella ja unohtaa rahani, jotka 'halusin' käytettävän Afganistanin yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitoon?

Lopuksi täytyy ihmetellä, että missä ovat nyt ne kukkahattutädit ja feministit, kun heitä oikeasti tarvittaisiin? Sen sijaan, että heittelevät sensuuria internettiin ja päivittelevät naisten heikkoa asemaa työelämässä, niin voisivat käydä vähän Afganistanissa pistämässä vankiloita inhimilliseen kuntoon. Siellä naiset kärsivät oikeasti ja jonkin sortin hyvinvointityöryhmälle olisi oikeasti tarvetta, siis aikuisten oikeasti.

-PYO