Rikos ja rankaisemattomuus

Tämän blogin alkutaipaleilla kirjoitin rikollisuuden luonteesta. Kolmen vuoden aikana yhteiskunnan tila rikollisuuden osalta ei ole muuttunut ollenkaan parempaan suuntaan, joten lienee aika pohtia asiaa uusista näkökulmista.

Miksi ihminen tekee rikoksen?

1. Tietoisuuden tai ymmärryksen puute

Suomen laki on alati muuttuva ja tällä hetkellä mahtunee kolmeen paksuun kirjaan. Ihmisen kognitiivinen kapasiteetti ei millään riitä käsittämään tätä kaikkea ja harvalla on aikaa päivittää tietoja joka vuosi. Eikä tarvitsekaan. Valtaosa lakitekstistä ei mitenkään ohjaa tavallisen kaduntallaajan päivittäistä elämää. Vasta sitten, kun tavis aloittaa metsästysharrastuksen, perustaa yrityksen tai tekee muuta vastaavaa, hänen tulee tutustua kyseisen aihepiirin lakiin ja asetuksiin.

On täysin kohtuutonta olettaa, että keskiverto kansalainen opettelisi lakitekstin ulkoa. Näin ollen laillisuuden perusperiaatteet pitäisi olla maalaisjärjellä ajateltavissa ja yleisessä tiedossa. Jokaisella henkilöllä (pl. lapsilla ja muilla henkisesti rajoittuneilla) pitäisi olla karkea ymmärrys siitä, mikä on laitonta, mikä laillista ja missä vaiheessa kannattaa tutustua tarkemmin aihepiirin lainsäädäntöön.

Tuon tuostakin törmätään tapauksiin, jossa tekijä tekee henkirikoksen täyttä ymmärrystä vailla. Onko hyvä, että tallaiset hullut pyörivät vapaalla jalalla? Onko sillä oikeasti paljon merkitystä, onko rikos tehty täydessä ymmärryksessä, osittaisessa ymmärryksessä vai vailla mitään järkeä? Nykyään oikeastaan kellä tahansa viiraa päästä enempi tai vähempi. Osa uskoo yliluonnollisiin olentoihin, osa kärsii masennuksesta, osalla on taipumusta, osalla on dementiaa jne. Täysin järkevätkin ihmiset usein käyttäytyvät hyvinkin typerästi tietyissä tilanteissa. Joukossa tyhmyys tiivistyy, tilaisuus teki varkaan ja kotimainen tapahan on törttöillä viinaspäissään. Alkoholi ja huumeet, mutta myös väsymys ja stressi saattaa heilauttaa ihmismielen moraalialueen ulkopuolelle. Joillain syy on fyysinen, toisilla kokemusperäinen, mutta missä vaiheessa ilmiö on riittävä tekemään rikoksesta 'ymmärrettävän'?

2. Vaihtoehtojen puute

Epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja. Kun ollaan umpikujassa, niin pakon edessä joudutaan tekemään sellaista, mitä ei toisessa tilanteessa tekisi. Yleisenä esimerkkinä käytetään miestä, joka varastaa leipää elättääkseen perheensä. Suomessa on kuitenkin melkoisen hyvä sosiaaliturva, joten valtaosa ihmisen perustarpeista tulee tyydytettyä yhteiskunnan osalta. Toisin sanoen, täällä aniharva joutuu oikeasti varastamaan ruokaa, jotta selviää hengissä. Usea kuitenkin varastaa viinaa ja tupakkaa kestääkseen hengissä selviämistä.

3. Oikeudenmukaisuus

Tietyissä tapauksissa laki ei vastaa oikeudellisuutta. Laki on yhteisön luoma (ja parisataaperseisen apinalauman hyväksymä), eikä täten vastaa välttämättä yksilön maailmankuvaa. Subjektiivisesti ajateltuna erinäiset teot voidaan kokea hyväksyttäviksi, eli tarkoitus pyhittää keinot. Tästä sitten seuraa niin terrorismi kuin kansannousut.

4. Laskelmointi

Ihmisäly on siitä hyvä, että se ei ymmärrä asioita vain kokemuksen perusteella, vaan pystyy myös käsittämään asioista, joita ei ole tapahtunut. Hyvässä lykyssä ajatus rangaistuksesta saa henkilön takaisin tolkkuihinsa, mutta huonossa tapauksessa asian pohdinta johtaa tarkempiin suunnitelmiin ja lopulta tekoon. Kyseessä on eräänlainen riskianalyysi. Matemaattisesti analyysi menee jotenkin näin T=(A-R)*(O-K*S), jossa T on tuottavuus, A on ansiot, R on resurssit, O on onnistumistodennäköisyys, K on kiinnijäämisen todennäköisyys ja S on kiinnijäämisen seuraus. Selkokielisemmin analyysi menee suunnilleen siten, että rikoksen tekeminen on kannattavampaa, jos se on helppo tehdä ja siitä saa hyvän tuoton. Rikoksen tekeminen on vähemmän kannatavmpaa, jos riski jäädä kiinni on suuri, ja seurauksena on tuntuva rangaistus.

Tällainen riskianalyysi koskee lähinnä taparikollisia, mutta koskee myös tavallisia kansalaisia. Esimerkiksi pummilla ratikassa matkustaminen on helppoa ja kiinnijääminen epätodennäköistä [TÄMÄ EI OLE KEHOITUS MATKUSTAMAAN PUMMILLA!!!!].

Uskoisin, että useimmissa rikostapauksissa kyseessä on edellämainittujen neljän ilmiön summa, joskin 2. kohta lienee melkoisen huteralla pohjalla.

Miksi pitäisi rangaista?

A. Pelote

Asioita, joita pelätään, pyritään myös välttämään. Mikäli sakko tai vankila on pelottava ilmiö, niin ihmiset pyrkivät toimimaan niin, ettei sakkoa saa, eikä vankilaan joudu. Mikäli sakko tai vankila on seuraamus rikoksesta, niin rikoksien tekemistä pyritään välttämään. Rikosmotivaatioista tämä lähinnä koskee 4. kohtaa. Kun kiinnijäämisestä seuraa oikea rangaistus, eikä mikään ajanviete, niin riskianalyysi alkaa tuottaa vähemmän kannattavia tuloksia. Tosin, jos kiinnijäämisriski on olematon, niin siitä seuraavalla rangaistuksella ei ole merkitystä. Edellä linkatusta uutisesta paljastuu älyttömän rangaistusmenetelmän lisäksi, myös pelottavan karu tilasto:

Yleisesti lähdetään siitä, että massarikoksista kiinnijäämisprosentti on kymmenen luokkaa.

Parantamalla kiinnijäämisprosenttia ja siitä seuraavaa tuomiota voitaisiin myös ennaltaehkäistä rikoksia. Pääosin tämä koskee taparikollisia, mutta myös yksittäiset päähänpistot vähenisivät.

B. Oppimisprosessi

Jokaiselle sattuu silloin tällöin heikko hetki. Kun ollaan välinpitämättömiä, niin tietyissä tilanteissa seuraukset saattavat olla kohtalokkaat. Mikäli vääristä teoista seuraa rangaistus, niin siitä todennäköisesti seuraa myös mieleenpainuva oppimiskokemus. Seuraavalla kerralla vastaavanlaisessa tilanteessa muistunee mieleen epämiellyttävä seuraus. Mikäli väärästä teosta ei seuraa mitään negatiivista, niin oppimista ei pääse syntymään. Todennäköisesti esimerkiksi kännissä lapsen yli ajaneelle tulee tapahtumasta paha mieli, mutta aina ei kaikille moista sisäistä rangaistusta tule. Tällöin on tarpeellista, että yhteiskunta antaa ulkoisen rangaistuksen, kuten sakon tai vankilatuomion, jotta henkilö kykenee sijoittamaan tekonsa vakavuuden arvomaailmaansa.

Oppimisprosessilla voidaan vähentää 1. ja 4. tyypin rikoksia. Mahdollisesti myös 3. tyypin rikollisia voidaan 'uudelleenkouluttaa' sopimaan paremmin yhteiskuntaan.

C. Oikeudenmukaisuus

Turha parkua, kun maito on jo maassa. Kosto ei tuo ketään takaisin henkiin, mutta voi tuoda lohtua murhatun henkilön läheisille. Kun järkyttävä rikos on tapahtunut, niin tieto siitä, että tekijä pääsee vähällä alentaa ihmisarvoa. Tämä on kovasti sidoksissa A ja B kohtiin, mutta itsenäisesti ei kovinkaan hyvä lähtökohta rangaistuksille.

D. Eristävä vaikutus

Kun henkilö astuu pimeälle puolelle, niin hän ei ole kykenevä elämään yhteiskunnan mukaisesti. Yhteiskunta toimii tiettyjen normien mukaan, ja kun niitä noudatetaan, niin yhteiskunta pyörii. Kun häiriötekijät eristetään yhteiskunnasta, niin häiriöiden vaikutus vähenee. Kun rikolliseen toimintaan taipuvainen henkilö pistetään kiven sisään, niin todennäköisyydet rikoksen uusimiseen vähenevät. Vasta siinä vaiheessa, kun henkilö päästetään pois eristyksistä aukeaa mahdollisuus toistaa teko.

Tämä on ainoa ratkaisu, jolla tehokkaasti pystytään vähentämään kaikkia edellä mainittuja rikostyyppejä. On kuitenkin huomattava, että tämä ei vähennä yhtään ensikertalaisten tekemää rikosta.

E. Vaihtoehtojen puute

Samalla tavalla kuin yksilö voi ajautua umpikujaan yhteiskunnan kanssa, niin yhteiskunta voi ajautua umpikujaan yksilön kanssa. Kun henkilö ei millään mukaudu yhteiskunnan normeihn ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa kovat keinot käyttöön. Kaikkein viimeisin vaihtoehto lienee kuolemantuomio, mutta peruuttamattomana se ei ole uskottava vaihtoehto, koska vahinkoja sattuu itse kullekin, ja valtiolle noin kymmenen kertaa useammin. Kidutus ei millään sovi nyky-yhteiskuntaan, mutta toisaalta yhteiskunta kiduttaa henkisesti ja taloudellisesti monia kunnon kansalaisiakin, joten miksei kaikkein pahimpia niskureita voisi rangaista siten, että rangaistuksella olisi heille edes jotain vaikutusta? Jos sakkoa ei pidä maksaa ja vankilassa istuminen on lähinnä positiivista, niin mitä jää jäljelle? Isommat sakot ja enempi istumista? Ei liene järkevää, että moiselta henkilöltä leikataan oikeuksia vapautumisen jälkeenkään, sillä tällöin riski tehdä uusia rikoksia luonnollisesti kasvaa.

Mitä tarttis tehdä?

On kaikkien etu, jos rikolliset muuttuvat yhteiskuntakelpoisiksi sen sijaan, että heidät lukittaisiin loppuelämäkseen vankilaan. Rikollisuuskierre olisi saatava katkaistua heti alkuunsa. On paljon parempi, että tuomion jälkeen henkilö pääsee elämään taas normaalia elämää sen sijaan, että hän kantaa otsassaa rikollisen tatuointia. Jos syrjäytynyt tekee rikoksen, niin vankilassa olon aikana hänen tulisi luoda suunnitelma, kuinka saisi elämänsä takaisin taas yhteiskuntakelpoiseksi. Mikäli suunnitelma on hyvä, niin tuomiota voisi lieventää. Mikäli suunnitelma on epäuskottava, niin D-kohdan nimissä henkilöä ei kannattaisi päästää menemään.

Ei kuitenkaan ole kovin oikeutettua, että huonoista lähtökohdista tulleet saisivat samoista rikoksista pienemmän tuomion. Tällöin sosiaalituin voidaan avustaa tipahtanut taas pystyyn ja kokeneemmat henkilöt voivat avustaa häntä luomaan hyvän integroitumissuunnitelman.

Ensikertalaisten rikoksia taas tulisi voida ehkäistä mahdollisimman paljon. Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että missä vaiheessa rikokseen tulisi tarttua. Henkilö voi pohdiskella rikollisuuteen liittyviä aiheita hyvin abstraktilla tasolla, henkilö voi suunnitella rikoksen hyvin konkreettisella tasolla tai henkilö voi jopa alustaa rikoksen lopullista vaihetta vaille valmiiksi. Lisäksi henkilö voi puhua tai kirjoittaa ajatuksistaan ja suunnitelmistaan. Missä vaiheessa tällainen henkilö voidaan ottaa kiinni, jotta peruuttamatonta vahinkoa ei pääse tapahtumaan? Onko oikein hankaloittaa ampumaurheilua, liikennettä tai poliittista keskustelua sillä perusteella, että marginaalinen joukko tekee näiden nimissä suuria typeryyksiä? Eihän epäiltyjäkään tuomita, mikäli näyttö ei riitä.

Suomen valtion tulisi taata yhteiskuntarauha. Tavallisten kansalaisten tulisi voida kulkea kaduilla, elää kotonaan ja pitää omaisuuttaan hallussaan mahdollisimman vapaasti. Lakitekstin tulisi vastata yhteiskunnan normeja ja turvata tavallisten kansalaisten eli enemmistön oikeudet. Nykyinen järjestelmä on oikukas. Mikäli kansalaisesta esim. varastetaan pientä omaisuutta, niin sen takaisin saaminen on lähes mahdotonta. Harmi ja haitta on suuri, mutta selkeää kompensaatiota ei saada. Edellä mainittiin, että kiinnijäämisen todennäköisyys on n. 10% luokkaa. Rikosilmoituksesta ja oikeusprosessista seuraa uhrille suunnatonta vaivaa ja yhteiskunnalta kuluu myös resursseja. Tällainen ohjaa yhteiskunnan jäseniä aivan vääränlaiseen käytökseen.

Uhrille systeemin tulisi olla helppoa ja vaivatonta. Lisäksi tulisi huolehtia, että uhri saisi vähintäänkin riittävän korvauksen rikoksen tekijältä (kts. myös E-kohta). [Lisäys 26.3: Tässä tarinassa tiivistyy edellä mainittu uhrin osa valitettavan hyvin.] Tällöin jokainen rikoksen uhriksi joutunut mielellään tekisi ilmoituksen ja tilastot saataisiin kasaan. On myös todennäköisempää, että tuolloin saadaan enemmän todisteita, jotta taparikollinen saadaan edes jostain tuomittua. Tästä kuitenkin seuraa informaatioähkyä tutkinnan suorittajille, joten resursseja tarvitaan lisää. Muutenkin tarvitaan enempi poliisin resursseja, jotta epäillyt eivät pääse livistämään paikalta ja pelkällä läsnäolollaan poliisit ennaltaehkäisevät rikoksia. Kun epäilty on saatu haltuun, niin todisteista riippuen oikeusprosessia voisi keventää. Mikäli tekijä jää housut nilkoistaan kiinni, niin asiaa ei pitäisi vatvoa kuukausitolkulla, vaan rikollinen linnaan ja sillä siisti. Erinäiset porsaanreiät lakitekstista tulisi tukkia välittömästi ja tuomiot tulisi skaalata siten, että niillä olisi edellämainitut A-E vaikutukset.

Poliisivaltioon ei tule lähteä. Ihmisten perusoikeuksia tulisi kunnioittaa. Ihmisten perusoikeuksiin ei kuitenkaan kuulu varastaminen, raiskaaminen, pahoinpitely ja tappaminen. Näyttöä rikoksesta tulisi olla riittävästi, jotta tuomio voitaisiin langettaa. Pelkkä epäily ei riitä. Todennäköisesti tuomiot voisi myös rakentaa sen mukaan, miten paljon näyttöä on tarjoilla. Jos pitkälti mielipidemäisesti "oikeus ei pidä syytetyn selitystä uskottavana", niin kaikkein rankimman tuomion antaminen ei ole oikeutettua. Mutta, kun tarjoilla on selkeät faktat, että syytetty on syyllinen, niin tuomio olkoon sen mukainen. Lisätuomiota voidaan langettaa, mikäli syyllinen yrittää peitellä rikosta tai valehtelee oikeudessa. Ja päinvastoin tunnustus ja yhteistyökyvykkyys voidaan katsoa tuomiota lieventäväksi. En kannata ajatusta, jossa rangaistukset ovat niin pelottavia, että kiinniotettavat vastustelee kaikin keinoin viimeiseen hengenvetoon asti.

Hajanainen yhteenveto

Kun kansa vaatii rankempia tuomioita, niin tuomioita tulisi rankentaa. Tuomioiden tehtävä on edustaa oikeudenmukaisuutta ja se päätetään yhteiskunnan enemmistöllä. Sitä ei päätetä ministerin mutuilulla tai blogikirjoittajan heikoilla psykologian taidoilla. Rankempi tuomio ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rikollisen elämä pitäisi tuhota. Tuomio tulisi nähdä mahdollisuutena uuteen elämään. Mikäli tähän mahdollisuuteen ei halua tarttua, niin ei se ole oikein, että sitten vain jatkaa rikollista elämäntapaa. Järki ja kohtuus tulisi olla mukana rangaistusmenetelmissä.

Rikosten ennaltaehkäisy on hieman ongelmallista, joten ainakin jälkipyykki tulisi hoitaa kunnolla. Rikosten ehkäiseminen vaatii resursseja, mutta pitkällä aikavälillä nuo resurssit varamasti palautuvat. Kun vaikkapa harmaata taloutta kitketään, niin kummasti alkavat verovarat lisääntymään. Kun ihmisten ei tarvitse pelätä illanviettoa kaupungilla, niin kulutus lisääntyy ja taas verovaroja kertyy. Kun vandaalit pidetään lukkojen takana, niin säästyy siivous ja rakennuskuluja.

Nykyinen malli ohjaa toimintaan, jossa tiettyjä rikoksia voi tehdä, koska niistä ei jää kiinni tai rangaistus on täysin tyhjän kanssa. Samaan aikaan uhrit kärsivät suuresti ja joutuvat kustantamaan kaiken omasta pussistaan. Sen lisäksi, että suomalaiset joutuvat kantamaan vastuun omasta pohjasakastaan, niin he joutuvat myös paapomaan EU:n rikollisliigoja, itänaapurin rosvoturisteja ja yhteiskunnan normeihin sopeutumattomia pakolaisia. Onneksi voidaan ottaa velkaa tähänkin ongelmaan. Tärkeintä on, että kaikilla muilla on hyvä mieli, paitsi lakia kunnioittavilla veronmaksajilla.

-PYO