Yleissivistävää taikauskoa

Veli-Matti Saarakkala kumppaneineen on jättänyt eduskunnalle lakialoitteen. Lyhykäisyydessään Saarakkala ehdottaa, että kouluissa tulisi taata kristillinen (lue: evankelisluterilainen) kulttuuriperimä. Faktahan on, että Suomi on ainakin jossain määrin profiloitunut ev.lut.kristillisenä maana jo tovin. Monet Suomessa olevat arvot pohjautuvat kristinuskoon, mutta katsotaanpa kuitenkin, mitä ehdotuksessa kirjaimellisesti halutaan.

Lisääntyneen ei-kristittyjen yksilöiden maahanmuuton, radikaalien vapaa-ajattelijoiden painostuksen kiihtymisen sekä yhteiskunnan yleisen sekularisoitumisen vuoksi maamme kristityn enemmistön oikeus vaalia kulttuurikristillistä identiteettiään on tullut vakavalla tavalla uhatuksi.

Saarakkala ei ehkä muista, että kristinusko on tuontitavaraa. Kristilliset yksilöt maahanmuuttivat tänne ja radikaalit uskonpuhdistajat kiihtymyksessä painostivat kristinuskoa tavalliselle kansalle. Missään vaiheessa Suomen historiaa kristinusko ei ole ollut kaikkien suomalaisten valinta. Vaikka en ole kristitty, vaan ateisti, niin en siltikään itseäni laske vapaa-ajattelijaksi. En myöskään oikein ymmärrä, mikä on tämä vapaa-ajattelijoiden radikaali siipi joka painostaa enemmistöä luopumaan oikeuksistaan. Sinänsä jännä lause. Tasavallassa olettaisin, että jokaisella kansalaisella on samat oikeudet. Enemmistöllä ei tule olla jotain oikeutta, mitä vähemmistöllä ei ole. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 ev.lut. kirkkoon kuului n. 75,3% väestöstä. Ei-kristittyjä uskovaisia on tilastojen mukaan 1,5%. Näistä tuskin kaikki ovat maahanmuuttaneita, joten kummaksun myös tuota lakiesityksessä mainittua maahanmuuton vaikutusta. Katsotaanpa kohta, mitä konkreettisesti ovat nuo asiat, joilla identiteettioikeutta on vakavasti uhattu. Jossain määrin tässä kaikuu viime kirjoitukseni tuska, kun Wallin totesi, että pakkoruotsin poistaminen satuttaa hänen ruotsinkielistä identiteettiään. Valkoisena, heterona ja lihansyöjänä minunkin identiteettiä itkettää, kun kaikkia suomalaisia ei pakoteta valkoisiksi, heteroiksi ja lihansyöjiksi enemmistön mukaan.

Suomalaisten lainsäätäjien olisi siis pyrittävä toiminnassaan vahvistamaan maamme kulttuurikristillisyyttä ja pidättäydyttävä murentamasta sen perusteita muun muassa uskonnonvapauteen vetoamalla.

Suomalaista historiaa tulee vaalia ja esimerkiksi historiallisesti merkittäviä rakennuksia ja kirjoja kannattaa ottaa säilöön museoihin, mutta tämä ei tarkoita, että historiaa tulisi soveltaa nykyhetken päätöksenteossa. Se on yksinkertaisesti typerää. Päätöksenteon pitää perustua nykyajan suuntauksiin ja tulevaisuuden suuntauksien ennakointiin. Kuten yllä viitatuista tilastoista näkyy ev.lut. usko on pienenemässä päin. Jos kansa ei enää tuohon tahdo sitoutua, niin ei valtionpäätöksen teonkaan siihen kannata pyrkiä. Perustuslain 11 §:

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

 Lakiehdotus:

Jokaisella yksilöllä on loukkaamaton oikeus maamme perustuslain 11 §:n nojalla olla osallistumatta omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Kuitenkin yhtäläinen absoluuttinen oikeus on myös taattava niille henkilöille, jotka haluavat tunnustaa ja harjoittaa kristillistä uskontoaan sekä ilmaista näin omantunnonvapauttaan.

Kursivointi on minun kädestä. Perustuslaki ei ota kantaa yksittäisen uskonnon oikeuksiin, mutta lakiehdotukseen on livautettu kristillisyys mukaan. Yhtä hyvin tuossa voitaisiin puhua vaikkapa hindulaisesta uskonnosta.

Eräät merkittävät tahot ovat kuitenkin monikulttuurisuusideologisessa perustuslain tulkinnassaan laiminlyöneet maamme evankelisluterilaisen enemmistön oikeutta omaan kristilliseen identiteettiin.

Ketkä? Millä tavalla? Missä on konkretia tästä vainosta?

Perustuslakivaliokunnan vuonna 2002 tekemä mietintö (PeVM 10/2002 vp ) on toiminut pitkään juridisena ohjenuorana maamme kouluille niiden juhlatraditioiden järjestämisessä, joihin liittyy kulttuurikristillisiä elementtejä. Kyseisen mietinnön mukaan koulujen juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria eikä niitä voida pitää suvaitsevaisuuden nimissä uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina yksittäisen virren laulamisen johdosta.

Perustuslaissa puhutaan uskonnon harjoittamisesta, tässä tilaisuuteen osallistumisesta (tai järjestämisestä). Suvivirrestä olen jo aiemmin kirjoittanut, joten en mene siihen nyt. Perustuslain 6 §:

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Perustuslain 22 §:

Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Lakiehdotus:

Apulaisoikeuskansleri otti ratkaisussaan perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännökseen ja 22 §:n perusoikeuksien turvaamisvelvoitteeseen, yleiseen monikulttuurisuustrendiin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) kantoihin vedoten korostetun kriittisen kannan kouluissa harjoitettaviin tapahtumiin, jotka sisältävät kulttuurikristillisiä elementtejä. EIT ei kuitenkaan ole tehnyt mandaattinsa sisällä koskaan sellaista ennakkopäätöstä, joka kehottaisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioineita maita kitkemään kouluistaan kaikki kulttuurikristilliset aspektit, mitä oikeuskansleri ei vastauksessaan tuo esille. Apulaisoikeuskansleri kokee uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien yksilöiden sekä uskonnottomien kärsivän negatiivisen ja positiivisen uskonnonvapauden kannalta niin paljon tietyn vakaumuksen ohjaamista koulujen ylläpitämistä tapahtumista, että niiden järjestäminen pitäisi lopettaa.

Tässä on siis hyvä muistaa, että neljäsosa kansasta ei kuulu ev.lut. kirkkoon. Ajatus siitä, että 20 oppilaan luokasta 15 jää luokkaan kuuntelemaan ev.lut. pohjaista aamunavausta ja 5 pistetään oven ulkopuolelle, on pöpi. Tasavertaisuuden nimissä näille viidelle tulisi järjestää vaihtoehtoinen aamunavaus luokan ulkopuolella. Nykyisten resurssien puitteissa edes isommilla kouluilla ei ole varaa tällaiseen pelleilyyn.

Apulaisoikeuskansleri erityisesti korostaa ratkaisussaan moniarvoisuuden, suvaitsevaisuuden ja avarakatseisuuden roolia demokraattisen yhteiskunnan tunnusmerkkeinä, joita eivät tue kouluissamme esiintyvät kulttuurikristilliset elementit.

Juurikin näin. Yhden uskontokulttuurin vaaliminen ei ole moniarvoista, suvaitsevaista, eikä todellakaan avarakatseista.

Apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa huomio kiinnittyy myös siihen, että hänen mielestään enemmistön näkemykset eivät saa demokratiassa aina voittaa.

Huokaus. Jos enemmistön näkemykset rikkovat perusoikeuksia, niin ei niitä tietenkään tule noin vain laittaa käytäntöön. Saarakkala viittaa apulaisoikeuskanslerin ratkaisuun, jossa on otettu huomioon perustuslaine 22 §. Eikö Saarakkala oikeasti tajua, mitä siinä sanotaan?

Tästä apulaisoikeuskanslerin väittämästä herää kuitenkin kysymys, että jos demokraattinen enemmistö ei saa Suomessa määrittää täällä noudatettavia kulttuurillisia normeja ja arvoja, niin mihin suomalainen kansanvalta tulevaisuudessa sitten perustuisi.

Perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin, kuten tuossa 22 § sanotaan.

Tietoisesti julkisen vallan taholta ylikorostettu suvaitsevaisuus- ja moniarvoisuusideologia ovat yhteiskuntamme arvoperustoiksi liian hataria sekä erilaisten erityisryhmien mielivaltaan pahimmassa tapauksessa johtavia.

Erityiset erityisryhmät eivät voi harrastaa mielivaltaa, koska todennäköisesti ovat vähemmistössä. Toisaalta, myöskään erityisryhmät, jotka ovat enemmistössä, kuten ev.lut. kristityt, eivät voi harrastaa mielivaltaa, koska perustuslaki takaa turvan mielivaltaa vastaan myös vähemmistölle.

Epämääräinen suvaitsevaisuus- ja moniarvoisuusideologia voi lisäksi tasoittaa tietä kohti täydellisen arvoneutraalia yhteiskuntaa, jossa maassamme asuvat henkilöt eivät jaa minkäänlaisia yhteisiä ihmisten välisiin kanssakäymisiin liittyviä pelisääntöjä.

Höpöpöpö. Perusarvot ovat lähes joka kulttuurissa samat. Ennen kristinuskoa täälläkin tappaminen, varastaminen ja yleinen rähinöinti ei ollut sallittua.

Väestödemografisia tunnusmerkkejä sekä maamme kulttuurista identiteettiä objektiivisin kriteerein tarkastellen Suomi ei ole monikulttuurinen valtio. Monikulttuurisuutta ei myöskään ole kirjattu Suomen valtiosääntöön.

Suomessa on iät ajat ollut montaa kulttuuria. Ennen perustuslain kirjaamista täällä on ollut mm. suomenruotsalaisia, venäläisiä, saamelaisia ja monia pienempiä väestöryhmiä. 

Suomen on syytä jatkossa turvata yhteisöllisyyden ja suomalaisen elämänmuodon säilyminen myös siltä osin, että peruskoulussamme oppilaille välitetään kulttuurikristillisiä elementtejä loukkaamatta jokaisen koululaisen oikeutta olla uskossa tai uskonnoton. Vähemmistöuskontokuntiin tai uskonnottomiin ryhmiin kuuluville yksilöille on syytä myös jatkossa myöntää oikeus poistua niistä opetustapahtumista, joissa maamme evankelisluterilaiseen enemmistöön kuuluville henkilöille järjestetään peruskouluissa kristillisiä elementtejä sisältäviä aamunavauksia tai joulu- ja kevätjuhlia.

Kuten edellä totesin, tämä on pöljää. Ajatellaanpa sellaista luokkaa, jossa enemmistö tulee eri kulttuureista. 5 oppilasta jää luokkaan ja 15 laitetaan käytävälle. Jos välttämättä halutaan, että kristillinen osa juhlii joulua ja kesää kristillisesti, niin menkööt sitten kirkkoon heti ensimmäisenä lomapäivänä. Aamunavauksen kristillisannoksenkin oppilas voi nauttia vaikka kotonaan. 

Perusopetuslain (628/1998 ) oppilaan tervettä kasvua ja kehitystä koskevaa 3 §:ää olisi näin täydennettävä siten, että kulttuurikristillisten koulutapahtumien merkitys tunnustetaan kyseisen pykälän tavoitteiden toteutumisessa.

Tuota edeltää perusopetuslain 2 § eli tavoitteet:

Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.

Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.

Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella

Tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus mainittu! Näistä huolimatta Saarakkala ehdottaa seuraavanlaista muutosta.

[NYK.] Opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti.

[EHDOTUS] Opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Opetuksen tueksi peruskouluissa on niiden järjestämissä tapahtumissa otettava tarpeellisella tavalla huomioon suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvien kulttuurikristillisten traditioiden vaaliminen.

Terveen kasvun ja kehitys on aika turha lisäys, koska tuossa 2 § on jo mainittu kasvu ihmiskunnan jäsenyyteen. Jälkimmäinen lause taas on kovin epämääräinen. "Tarpeellisella tavalla" ja "kulttuuriskstillisten traditioiden" kohdat kaipaisivat hieman tarkennusta. Kun ehdotusta verrataan tuohon 2 §, niin huomataan, että tavoitteissa ei puhuta edes kasvusta suomalaiseen yhteiskuntaan vaan yleisesti ihmiskunnan jäsenyydestä. Luonnollisesti tavoitteissa ei myöskään mainita kristilliskulttuurisuuteen mukautumista. On täysin järjetöntä, että peruskoulussa ruvetaan harrastamaan segregaatiota suosien yhtä uskontoryhmää.

Olen jo aiemmin kirjoittanut, millainen rooli uskonnolla tulisi yhteiskunnassa olla. Ilman sekulaaria yhteiskuntaa emme ymmärrä toisia kulttuureja oman valtiomme sisällä. Juuri tällaisestä ilmiöstä Saarakkalankin inho vääräuskoisia kohtaan nousee.

Lopuksi täytyy pahoitella, etten tarkastellutkaan niitä konkreettisia asioita, joista tuo vakava uhka kulttuurikristillisyyttä kohtaan muodostuu. Vetoan kuitenkin siihen, että Saarakkala ei niitä lakiehdotukseen liittänyt. Konkretiaa odotellessa...

¨PYO

ps. Suomessa on melkoisen perinteikäs ryyppykulttuuri. Nuorten keskuudessa alkoholin käyttö on kuitenkin vähentynyt. Nyt pikapikaa ryyppykulttuuri koulun opetusohjelmaan, ettei kaunis ja kasvattava suomalainen perinne katoa maailmasta!