Pientä pohdintaa internetin naisvihasta

Suuresti arvostama Talouselämä-lehti yllätti minut negatiivisesti tänään. Numeron 38 sivun 23 kolumnissa palkittu toimittaja Elina Lappainen kirjoittaa internetin naisvihasta otsikolla "Miehet jotka vihaavat naisia". En valitettavasti löytänyt tuota digitaalisena, joten käyn läpi vain muutaman kohdan. Lappalainen kirjoittaa Gamergatesta, josta kannattaa lukea Tämä Päivä-blogin kirjoitus ja esimerkiksi InternetAristocratin youtube-video. Aiheesta on myös kirjoittanut NYT-liite (vai lehti? mikälie?), joskin hieman niukemmilla tiedoilla. Lappalaisen tiedonlähde aiheeseen näyttää olevan sama kuin NYT-liittellä.

#Gamergaten kannattajat sanovat vastustavansa pelijournalismin korruptiota ja lahjontaa, sekä naispuolisten pelintekijöiden ja pelaajien suosimista. Toisten mukaan kyse on vain tekosyystä naisvihamieliselle nettikiusaamiselle, valkoisten kovan linjan palaajamiesten vihaisesta puolustusreaktiosta.

Kaksi selitystä melkoisen laajalle ilmiölle. Hengitetään syvään ja pohditaan, kumpi selitys vaikuttaa realistisemmalta: 1) Kritiikki korruptiota, lahjontaa ja suosimista vastaan vai 2) Tekosyy vihalle ja kiusaamiselle, sekä puolustustoimet valkoisen miehen ylivallalle. Lappalainen jatkaa:

Mikään ei oikeuta törkyä ja uhkauksia

Samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että mikään ei oikeuta pedofiliaa ja orjuutta, jota ISIS tykkää harjoittaa. Vaikka en ateistina Islamia arvosta, osaan kuitenkin tehdä eron maltillisen muslimin ja ISIS-höyrypään välille (vaikka se välillä on vaikeaa). Osaan myös tehdä eron kriittisen ja pinnanpolttaneen pelaajan välille (mikä on todella helppoa). Yleistäminen ei välttämättä ole viisain ratkaisu.

Zoe Quinn ei jäänyt ainoaksi. Trollilauman hyökkäyksen uhriksi ovat joutuneet monet pelikehittäjänaiset, pelitoimittajat ja heitä puolustaneet.

Jännää, että Lappalainen osaa tunnistaa häiriköt trolleiksi, mutta silti suhtautuu niihin vakavissaan. Ja ketähän nämä monet pelikehittäjänaiset ovat? Useinmiten Quinn ja Wu ovat ainoat kehittäjät, joka on mainittu. Niille, jotka eivät vaivautuneet lukemaan alun linkkejä mainittakoon, että Quinn on pelikehittäjä, joka on kehittänyt Depression Quest-pelin. Aluksi peli ei vaikuttanut pätkän vertaa kiinnostavalta, mutta kun luin peliin liittyviä positiivisia kommentteja, päätin kokeilla peliä itse.

Depression quest ei ole oikeastaan peli, vaan pikemminkin interaktiivinen novelli. Tarina on lyhyt, eikä vaikuta kovinkaan syvälliseltä. Minulla ainakin oli vaikeuksia asettua pelihahmon vaatteisiin, vaikka olenkin masennuksesta kärsinyt. Teknisesti peli ei ole kummoinen. Samanlaista olen nähnyt ohjelmoinnin/sisällöntuotannon harjoitustyökursseilla. Musiikki oli sen verran surkea, että viidentoista sekunnin jälkeen äänet piti laittaa pois. Näin yksinkertaiseksi pelin käyttöliittymä on heikko. Yläreunan kuvat vievät turhaan tilaa, tekstin pätkän ovat pitkiä ruudulta luettavaksi ja alakerran statuspalkit olisivat voineet olla symboleitakin. Suosittelisinko peliä:

• jollekin, jonka tiedän olevan masentunut - EN
• jollekin, jonka epäilen olevan masentunut - EN
• jollekin, joka epäilee ystävänsä olevan masentunut - EN
• jollekin, joka tietää ystävänsä olevan masentunut - EHKÄ
• jollekin, ihan muuten vaan - EN

Aihe on mielestäni ihan tärkeä. Ihmiset eivät välttämättä tunnista omaa masennustaan tai osaa suhtautua asiaan oikein, mikäli tietävät/epäilevät ystävänsä olevan masentunut (Vinkki: Älä sano "koitappas nyt olla reipas" tai kysy "mikset ole vähemmän masentunut?"). Peli tarjoaa huonot eväät moiseen. Peli ei ole siis ole kovinkaan opettavainen, eikä viihdyttävä. Kansankielellä antaisin arvosanan "paska". Jokin lääkärienkin käyttämä kysely on parempi väline tunnistamaan masennus ja jonkinlainen kymppilista siitä, miten asiaan kannattaa ja ei kannata suhtautua olisi paljon parempi.

Mutta takaisin asiaan. Itse näkisin, että kuulun old skool-pelaajakuntaan, joskin enää en kyllä mitenkään kykene käyttämään pelaamiseen läheskään yhtä paljon aikaa kuin teininä. Kun ajattelen naispuolisia pelinkehittäjiä, niin ensimmäisenä mieleen tulee Roberta Williams. Enpä ole kuullut, että hän tai esimerkiksi Jane Jensen olisivat joutuneet sukupuoleen suuntautuneen vihan kohteeksi, pikemminkin päinvastoin. Lappalainen jatkaa:

Myös suomalaiset naispelaajat ovat kertoneet saavansa seksistisiä ja häiritseviä kommentteja verkkopeleissä toisilta pelaajilta

Seksistiset kommentit ovat toki ikäviä, mutta häiritsevät kommentit ovat niiiiiiiin yleisiä verkkopeleissä, että niitä ei kyllä voi kukaan välttää. Olisi mukava kuulla lisää näistä naispelaajista. Keitä he ovat? Mitä he pelaavat? Kuinka paljon? jne. Nyt vähän vaikuttaa, että pari Lappalaisen kaveria ovat kokeneet ikäviä ja siitä on sitten vedetty yleistys.

Olen seurannut pelialaa useita vuosia työni vuoksi ja olen myös itse pelaaja.

Kuin myös.

Ainakaan toistaiseksi sukupuoleni ei ole koskaan ollut ongelma.

Aika mystistä. Yhtäältä internet on täynnä naisvihaa, mutta toisaalta sitä ei kokenut toimittaja ole kuitenkaan itse kokenut.

Mutta ei tarvitse kuin lukea verkkolehtien kommenttiosoioita, niin Suomessakin törmää avoimen naisvihamielisiin asenteisiin - Ylilauta-keskustelufoorumista puhumattakaan.

Mitä ovat nämä verkkolehdet, joiden kommenttiosiot pursuavat naisvihaa? Taaskin tuntuu siltä, että muutamasta kommentista on vedetty suuret johtopäätökset. Ylilauta on sentään mainittu. Äkkiseltään tuo vaikuttaa lähinnä sekalaiselta pulinaboksilta, eräänlainen suurensuuri vessanseinä.

Kiinnostuneena päätin katsoa, onko Lappalainen saanut jo palautetta kolumniinsa, koska aviisi ilmeistyi jo melkien viikko sitten. Lappalaisen Twitter-tililtä löytyi linkki Jylkkärin artikkeliin samantyyppisestä aiheesta otsikolla ”Jonkun pitäis raiskata toi”.

Internet on osoittanut nurjat puolensa naisia kohtaan viime aikoina. Ehkä tunnetuin esimerkki on niin kutsuttu Gamergate, jonka yhteydessä tietokonepelejä kommentoineet ja tehneet naiset ovat saaneet raiskaus- ja tappouhkausryöpyn niskoilleen. Useampi on paennut kodistaan uhkausten pelästyttämänä.

Jälleen kerran kiinnostaisi tietää tarkempia lukuja ja nimiä. Ketkä ovat paenneet kotoaan? Kuinka monta on pelästynyt? Puhutaanko kymmenistä, sadoista vai tuhansista naisista? Vai kenties kahdesta-kolmesta?

Viharyhmiä tutkivan taloussosiologian professorin Pekka Räsäsen mukaan naisiin kohdistuva nettiviha on tyypillistä erityisesti Suomessa. ”Ihan lehtien keskustelupalstoillakin näkyy, että kritiikki menee helpommin sukupuoleen naisen osalta”, hän  kertoo.

Näkisin, että ainakin osittain tässä on samanlainen kaksiteräinen miekka kuin maahanmuuttajakeskusteluissa. Kun menestyneen yksilön kohdalla painotetaan sukupuolta/etnisyyttä, niin myös kritiikissä tulee sukupuoli/etnisyys helpommin esille. Asiaa ei auta se, että saadulta kritiikiltä pyritään piiloutumaan seksismikilven taakse. Esimerkkeinä tästä mainittakoon ex-ministeri Kyllönen ja Soili Suonoja.

”Pahin palaute tulee ulkonäöstä, ei siitä, mistä kirjoitan. Se menee yleensä niin, että joku postaa jonnekin Ylilaudalle linkin minun kirjoitukseen, ja ehkä ensimmäiset kaksi kommentoi sitä tekstiä. Loput kaksikymmentä kommentoi ulkonäköäni”, [Saara] Huttunen kuvailee.

Saara Huttunen on siis blogisti, josta en ollut tätä ennen kuullutkaan.

Ympäröivän yhteiskunnan arvotukset näkyvät nettikäyttäytymisessä ylipäänsä. Räsänen korostaakin, ettei internet ole tosielämästä irrallinen saareke. ”Kiusaamisen muodot heijastavat reaalimaailmaa ja siellä olevia valtasuhteita.”

Hyvä tietää.

Mahdollisuus nimettömyyteen helpottaa asiaa. Pahinta kirjoittelua löytyykin Pekka Räsäsen mukaan anonyymeistä verkoista, esimerkiksi Thorlaudalta. Myös sivustojen moderointi vaihtelee valppaasta olemattomaan. ”Harvoin normikäyttäjä törmää vakavaan vihaan ilman, että etsii sitä”, Räsänen epäilee.

Hitto, Räsänenhän laukoo asiaa kolme kertaa putkeen. Eli, jos välttää anonyymejä ja huonosti moderoitua sivustoja, niin säästyy sonnalta. Ehkäpä Huttusenkin kannattaisi jättää Ylilauta selaamatta ja keskittyä lähinnä omaan blogiinsa.

Marylandin yliopistossa 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan naiset saivat chat-huoneissa 25 kertaa enemmän seksuaalissävytteisiä ja pahansuopia kommentteja kuin miehet.

Tämä ei yllätä. Kun menee esim. Omegleen ja toteaa olevansa 19-vuotias nainen, niin johan alkaa kaikkea tulemaan. Jos toteaa olevansa 30v. mies, niin keskustelu katkeaa siihen. Uskoisin kyllä, että aika samalla suhteella myös baarissa saa iskuyrityksiä, jos on yksinäinen mies vs. yksinäinen nainen pöydässä. Jokatapauksessa, jos en aiemmin ole riittävän selkeästi sanonut, niin ei tuollainen häirintä positiivista ole.

Vainikka uskoo, että moni huutelijoista on vain huomiota hakevia trolleja. Niitä on kuitenkin vaikea erottaa niistä, joita oikeasti kannattaisi säikähtää.

Löysin tällaisen listan bloggaajista, jotka on tapettu. Äkkiseltään näyttäisi siltä, että joko tapot eivät ole liittyneet blogikirjoituksiin tai sitten kritiikkiä on kirjoitettu maassa, jossa ihmisiä katoaa yön pimeinä tunteina. Ainakin tuon perusteella USA:ssa tai Suomessa voi aika huoletta kirjoitella asioita blogiin. Tästäkin huolimatta itse kyllä kirjoittelen mieluummin nimimerkin takaa.

Huttunen kokee, että herjausten taustalla on niin joidenkin tietokonepelaajien kuin foorumihäirikköjen halu rajata naiset tiettyjen tilojen ulkopuolelle.
”Jotkut internetin käyttäjät ajattelevat, että internet on miesten linnaketta, johon naiset ei ole tervetulleita. Halutaan pitää naiset poissa netistä niin kauan kuin se on mahdollista.”

Itse kyllä uskoisin, että valtaosa miespuolisista pelaajista olisi kylläkin riemulla vastaanottamassa naisia mukaan harrastustoimintaansa. Jos käyttää paljon ajastaan harrastukseen, eikä siellä naisprosentti ole suuri, niin on epätodennäköistä, että päätyisi (johonkin) suhteeseen naisen kanssa. Keittiöpsykologiallani pohdin, olisiko niin, että riittävän monta kertaa pakit saanut pelaaja alkaa häiriköimään naisia.

Huttunen toivoisikin, että löytyisi keinoja puuttua niihin internetin nurkkiin, joissa kunnianloukkaukset ovat arkipäivää

Ennen youtubea ja facebookkia tuli internetissä pörrättyä hyvin laajalla kirjolla sivuja. Olen nähnyt sellaista sisältöä, joka on piirtynyt mieleeni ja lähestulkoon aiheuttanut painajaisia. Sanoisin, että antaa internetin nurkkien pysyä nurkkinaan. Minulla ei ole sinne mitään asiaa, joten on aikalailla sama, mitä sisältöä siellä on. Ajatus siitä, että koko internettiä lähdetään valvomaan on järjetön. Jos ryhmä haluaa keskustella jostain, niin salaseuran pystyttäminen onnistuu myös virtuaalisesti. Itse toivoisin, että löytyisi keinoja puuttua ISIS:ksen orjakauppaan. Se nyt lienee käytännössä jotenkin jopa toteutettavissa.

Kuten yleensäkin, niin artikkelin kiintoisin sisältö löytyy kommenteista. Huttuselle sataa tsemppiä ja herjaa. Esim.

Olen kuullut tästä keissistä (ja saarasta), mutta koskaan ei oo kiinnostanut.. Nyt ensimmäistä kertaa luen tätä, enkä tosiaan yhtään ihmettele.. Kuinka vitun sekasin sä saara olet? Siis jumalauta, itse en näe tässä mitään naisvihaa, feministin tarvetta, vaan puhdasta vihaa saaraa kohtaan.. Joka (tappouhkauksia luukunottamatta), on ansainnu joka pisaran tästä kritiikistä.. Vastaukset pelkkää lässyttämistä ja huomionhakua.. Sitte vielä tuo video tuubissa. Suoraan sanottuna lopeta nyt tää vitun mediakeikaroiminen ja tee jotain muuta.

Tuhlasin aikaani katsomalla tuon mainitun videon. En kommentoi. Mutta muuten kyllä kiinnostaisi tietää, että mitäs se Huttunen kirjoittelee, kun moista vihaa saa niskaansa. Katsotaanpa blogin ensimmäinen kirjoitus, joka kulkee otsikolla "Laasanen palkitsi itsensä".

Miesten tasa-arvo ry esittää Henry Laasasta Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE) Miehen työ-palkinnon saajaksi. Perusteluissa arvostetaan Laasasen näkyvyyttä, pitkän linjan toimintaa ja sokraattista menetelmää. [...] Mutta nyt menee kiinnostavaksi: "Laasanen on Miesten tasa-arvo ry:n perustajajäsen".  Síis tämän saman järjestön joka häntä esittää Miehen työ-palkinnon saajaksi.

Entäs sitten? Jos järjestöllä on kirjoillaan henkilö (joka ei muuten edes istu ry:n hallituksessa), niin miksei häntä saisi esittää palkinnon saajaksi, jos meriittejä löytyy?

Miesten tasa-arvo ry ei edistä julkisuuskuvaansa vakavastiotettavana ja aidosti miesten tasa-arvo-ongelmista kiinnostuneena yhdistyksenä Laasasta kannattaessaan. Järkevintä mitä vakavastiotettavaksi haluava miesasialiike voi tehdä, on pestä kätensä Laasasen höpinöistä.

Perustelut uupuvat. Miksi ry ei ole vakavastiotettava? Miksi Laasasen ulosanti on höpinää?  Siksikö, että 90% Laasaseen negatiivisesti suhtautuneista on ymmärtänyt markkinateoria päin honkia?

Minulla ei ole mitään aktiivista miesasialiikehdintää vastaan. Päin vastoin, feminismi vaatisi rinnalleen aktiivisen maskulinismiliikkeen takaamaan, että myös miesten tasa-arvoasiat etenevät samassa tahdissa mitä naisten. Sitä vastaan minulla kovastikkin on jotain hampaankolossa kun miesasian nimissä lytätään feminismiä, feministejä ja naisia ylipäätään. Enkä näkisi perinteisen sukupuoliroolien kannattamista myöskään miesten hyvinvointia edistävänä asiana.

Tämä on höpinää ja tästä paistaa, että Laasasen juttuja ei ole luettu tai ne on ymmärretty väärin. Laasanen on mm. erityisesti ilmaissut, että haluaa naiset töihin eikä kotiin. 
Saatteeksi vielä omat esitykseni palkinnon saajiksi:

-Miesten hyvinvoinnista sosiaali- ja terveysministeriölle raportin tehnyt työryhmä http://yle.fi/uutiset/miesten_tasa-arvoisuutta_naisten_kanssa_pyritaan_kohentamaan/7543524

Ilmeisesti kyseessä on tämä raportti (PDF). Isyyttä ja perhevapautta lukuunottamatta samat asiat on raportoitu blogikirjoituksessani kaksi vuotta tuota raporttia aeimmin. Itse kuitenkin viittasin tilastoihin. Samat teemat ovat kuitenkin toistuneet useaan otteeseen Laasesen teksteissä.

Huttunen siis kritisoi Laasasen ehdottamista heikoin perustein ja esittää vaihtoehtoa heikoin perustein. Huttunen ei käytä sen takia heikkoja perusteita, koska on nainen vaan sen takia, koska ei ilmeisesti osaa tai ei katso sitä tarpeelliseksi. Se, että Huttunen saa paskaa niskaansa kirjoituksistaan ei siis ole mitenkään yllättävää. Huttunen luonnehtii itseään ”ei niin vihaiseksi feministiksi”, joten en yhtään ihmettele, jos anti-feminismi nostaa päätään Huttusen kirjoituksiin kohdistuvassa kritiikissä.

Tämän "lyhyen" pohjustuksen jälkeen voinkin siirtyä itse asiaan, eli reaktioihin NYT:in gamergate-artikkeliin liittyen. Facebookissa on pyörinyt samat artikkelit ja linkit, mutta NYT:in kommentit ovat julkisia, joten keskityn niihin. Suurin piirtein samat asiat ovat pyörineet Facebook-kommenteissa, joskin painotus on ollut melkein päinvastainen. Lähes koko ensimmäinen kommenttisivu kyseenalaistaa toimittajan lähdekritiikin ja tuo esille, että asiaan liittyi muutakin kuin vain naisviha. Neljäs kommentti on hieman poikkeuksellinen. Nimimerkki Lee:

[Anita] Sarkeesianin keskiviikkoaamuyöllä saama uhkaus on siitä hyvin merkittävä että siinä uhattiin suorittaa koko yliopiston feministisiä opiskelijoita kohtaan massasurma eikä pelkästään väkivaltaa Sarkeesiania itseään kohtaan. Todella oksettavaa ja vaarallista toimintaa.

Sarkeesian on "media kriitikko", joka sai n. 158 000 dollaria kickstarter-rahaa Tropes vs. Women in Video Games-projektilleen. Eksploratiivisessa "tutkimuksessaan" Sarkeesian pelailee pelejä ja etsii niistä seksistisiä seikkoja. Ongelmana on, että Sarkeesian ei tee riittävän syvällistä tutustumista peleihin, jolloin hän tekee mm. virhetulkintoja pelihahmoista. Lisäksi Sarkeesian esittää väittämiä, jotka kaipaisivat lähdettä tuekseen. Sarkeesian väittää, että he jotka luulevat olevansa immuuneja median manipulaatiolle ovat itseasiassa kaikkein herkimpiä sille. Lisäksi hän väittää, että peleissä esiintyvä seksismi siirtyy peleistä reaalimaiilmaan (toisin kuin väkivalta). Kaiken kukkuraksi Sarkeesian pelaa nk. hiekkalaatikkopelejä itse seksistisesti ja väittää, että pelit johdattelevat moiseen käytökseen. Ei siis ihme, että Sarkeesian saa paskaa niskaansa.

Anita Sarkeesian on saanut tappouhkauksia. Se, että pitäisikö niitä ottaa tosissaan onkin sitten toinen juttu. Entäpä sitten tuo massamurhauhkaus. Henkilö sanoo olevansa valmis tappamaan Sarkeesianin ja joukon feministijärjestön jäseniä, jos Sarkeesian tulee paikalle puhumaan. Ilmeisesi jos Sarkeesian ei tule paikalle puhumaan, niin kaikki on okei. Tällainen käytös ei kuulosta yhtään aidolta massamurhaajalta, vaan trollilta, joka koittaa vain tehdä haittaa. Sarkeesian itse päätti jättää tilaisuuden väliin.Nimimerkki Haloo Hei:

Öö - uhataan julmalla väkivallalla ja tappamisella, ja te jaksatte vängätä, että kyse on vain pelijournalismin korruptoituneisuudesta? Okei, GG:ssä on varmman mukana myös nmenomaan journalismin tasosta kiinnostuneita, mut tämän jutun pointti on, että peliyhteisössä on käsittämätöntä naisvihaa, joka ilmenee kammottavana uhkailuna. Ei tätä faktaa voi selittää pois kiinnittämällä huomiota siihen, että niin mutku on se pelijournalusmi kuitenkin huonoa.

En ole juurikaan twitteriä käyttänäyt, mutta vilkuilin läpi reilut parisataa #gamergate twiittiä. Yhdessä puhuttiin kohteen tuhoamisesta, mutta muuten mitään uhkaavaa noissa ei näkynyt. Myöhempiä viestejä lukiessani tajusin, että tuo kohde todennäköisemmin tarkoitti puppaa tuottavaa lehteä kuin yksittäistä naista. Yllä olevasta lainauksesta poiketen näyttäisi ennemminkin siltä, että pääosa on asiallista viestiä ja GG:ssä on varmman mukana myös nimenomaan uhkailusta kiinnostuneita. Onhan gamergaten vastustajien joukossakin uhoajia. Esim.

Anyway, I'm going to bed. #GamerGate supporters, I hope you all die of bone cancer.

Suomalainen peliemediakin hallitsee teeman asiallisen käsittelyn. En kommentoi. Nimimerkki pitkän linjan pelaaja:

Miksi (ilmeisesti) mieskommentoijien raivo ei kohdistu GamerGaten maineen pilaaviin ja heidät itsensä leimaaviin raiskaajauhkaajiin vaan väärää mieltä oleviin naisiin. Miksi heidän moraaliansa ei kyseenalaisteta tai syytellä tekaistuista toimista? Jotain on vialla asenteissa, joiden mielestä murha- ja raiskausuhkailu on pyhä ja muuttumaton internetin ominaisuus, jota pitää sietää, jos meinaa netissä olla. Ja sitten ihmetellään ISIS-vertauksia. (Raiskauksilla ja väkivallalla uhkailu on normaalia toimintaa kaduilla ja naisten pitää vain hyväksyä ne, jos meinaavat kaduilla kulkea.)

En oikein ymmärrä tätä nykyajan tyyliä, että aina pitää sanoutua irti asioista. Ehkä vielä poliittisen puolueen toiminnan yhteydessä on ihan ok tehdä pesäeroa yksittäisen jäsenen mielipiteisiin, mutta minkä helkutin takia harrastukseen liittyvässä toiminnassa pitäisi irtisanoutua asioista. Minä pyöräilijänä irtisanoudun törttöilevien pyöräilijöiden käytöksestä. Kuulostaa hölmöltä... lähinnä siksi, että mielestäni on ennemminkin oletettavaa, että jäsen pikemminnkin tuomitsee häiriökäytöksen kuin kannattaa sitä. Kuten yllä jo esitin, niin kyllä GG:n vastustajatkin esittelevät sopimattomia kommentteja, miksei niistä sitten irtisanouduta?

Suurin osa kommentaattoreista ei niinkään ilmaissut tukeaan GG:lle (mitä minäkään en mielestäni ole tässä vielä tehnyt), vaan kritisoinut sitä, miten yksipuolisesti NYT asiaa käsitteli. Miksi sitten Quinn tuodaan esille, kun Gamergatea halutaan puolustella? Ehkäpä siksi, että joka-vitun-artikkeli tuo asian esille siten, että Quinniä ahdistellaan. Tällöin on melko lailla välttämätöntä tuoda esille tarinan toinenkin puoli.

Entä miksi "kaiiki" ahdistelu/kritiikki kohdistuu lähinnä Quinniin ja Sarkeesianiin, jos kyseessä on kerran journalismiin kohdistuva kritiikki? Taaskin vastaus on sama kuin yllä. Tämän lisäksi Quinn ja Sarkeesian ratsastavat noilla uhkauksilla. Myötätuntoa, sympatiapisteitä ja näkyvyyttä. Ei ruumiillisia vammoja, ei rikottuja ikkunoita, eikä töhrittyjä taloja. Sama ilmeisesti pätee myös Huttuseen. Kyseiset tahot itse tuovat esille noita uhkailuita ja samoin tuo kritisoitu media. Jos uhkailut olisivat vain poliisin käsiteltävänä teemasta voitaisiin käydä keskustelua, jossa ei tarvittaisi em. naisia tai nasivihaa selittämään yhtään mitään.

Pikainen googlehaku toi esille boikottilistan, josta selviää monia sivustoja, organisaatioita ja henkilöitä, joita Gamergatessa keskitytään. Kyseessä ei ole siis pelkkä naisviha. Gamergatea tukee myös naispuolisia ihmisiä. Ainakin yksi feministikin ymmärtää asian päälle (youtube).

Palataanpa nyt tuohon alussa mainittuun Lappalaisen kahtiajakoon: 1) Kritiikki korruptiota, lahjontaa ja suosimista vastaan vai 2) Tekosyy vihalle ja kiusaamiselle, sekä puolustustoimet valkoisen miehen ylivallalle. Vaikka kuinka edellä olen asiaa yrittänyt selventää, niin valitettavasti uskon, että yhä ainakin osa tämän tekstin lukeneista silti valitsee vaihtoehdon 2. Miksi? Sen haluaisin itsekin tietää.

Oma veikkaukseni on, että joillekin on vain välttämätön tarve nähdä maailma jotenkin yksinkertaisena, jossa pelkkä viha voi toimia motivaattorina. Jenkkilässä ainakin kaduntallaajien keskuudessa terroristien ajatusmaailma pelkistetään "viha vapauttamme kohtaan"-ajatteluun. Ehkä Gamergate-tapauksessa joillekin on myös tarve tuoda esille, että he tukevat heikompaa ja täten vahvistaa jotain sisäistä oikeellisuus-kuvaansa. Sitten kun tulee selville, että heikompi ei ole ihan syytön, eikä niinkään uhattuna, niin mielikuvat menevät sen verran sekaisin, että tarinan toisen puolen esilletuonneen kommettia on pakko kyseenalaistaa - tarvittaessa vaikka olkiukon avulla. Minulla tai monella muullakaan ei ole mitään tekemistä uhkailujen kanssa. Minulla tai monella muullakaan ei ole suoranaista linkkiä gamergaten tukemiseen (kuten sanoin, aika ei nykyään riitä pelaamiseen, jolloin en myöskään käytä aikaa peliarvostelujen lukemiseen). Minulla on kuitenkin jotain sitä vastaan, että merkittävä suomalainen julkaisu kirjoittaa puppua tai ystäväni Facebookista uskovat, että asia on noin yksioikoinen. Jotenkin feministisen ajatusmaailman omaavista saan sellaisen kuvan, että tällainen ei kuitenkaan ole mahdollista. Joko olen tutkimustuloksia väärentäneen feministikriitikon puolella tai sitten olen raiskaus- ja tappouhkauksia latovassa sakissa. Joko-tai. Meidän puolella tai meitä vastaan.

Tämä riittäköön tältä erää. Toivottavasti sain edes jonkun mieltä avarrettua ja toivottavasti joku pystyy osoittamaan, että loppukaneettini pelko on aiheeton ja mielikuvani feministien me-muut jaottelusta ei vastaa todellisuutta.

-PYO

ps. Voisiko joku artikuloida, miksi Laasanen ei ole sopiva henkilö tuomaan esille miesten tasa-arvoa?
pps. Voisiko joku tuoda esille tilastoja siitä, kuinka monta henkeä on joutunut pakenemaan kotoaan tämän naisvainon takia?