Syksyn satoa, rakas Watson

Syksy
Syksy Räsänen on kuulemani mukaan erittäin fiksu tyyppi. Ainakin akateemisesti hän on lahjakas, mutta hänen populaarikirjoitukset saavat naamani välillä hieman mutrulle. Vaikuttaisi siltä, että niissä ideologia menee loogisuuden edelle ja neutraaliin sävyyn kirjoittaminen ei oikein luonnistu. Israel-Palestiina-konfliktista tuntuu aina unohtuvan palestiinalaisten pahanteot, tai ainkin niitä vähätellään melkoisesti. En kuitenkaan mene tuohon asiaan sen syvemmin, vaan jatkan hieman samalla teemalla edellistä kirjoitusta. Tämän päivän hesarissa on kolumni otsikolla "Seksismin voi välttää vain tunnustamalla sen". Kirjoitus on Tiede-osiossa.

Helsingin yliopistossa fysiikan opinnot aloittavista opiskelijoista noin kolmannes on naisia. Maistereiden suhde on tasaisempi, ja joinakin vuosina naisia on jopa valmistunut enemmän kuin miehiä.

Oletan/toivon, että ymmärrän tämän väärin. Jos aloittavista opiskelijoista n.33% on naisia ja valmistuneista sitten 50+%, niin mitä ihmettä tapahtuu miespuolisille opiskelijoille tuossa välissä? Jäävätkö he kanditasolle vai jättävät leikin kesken? Eikös tämä nyt ole helkkarin huolestuttavaa - siis miespuolisten opiskelijoiden kannalta?

Sitten naisten osuus kuitenkin romahtaa: väitelleistä heitä on neljännes ja professoreista vain 14 prosenttia.

Eli 25% tohtoreista on naisia, mikä ei tuohon opiskelijamäärään nähden ole kovin suuri heitto. Proffista naisia on 14%, mikä kuulostaa vähältä. Toki nykyisistä proffista suurin osa lienee valmistunut maisteriksi 80-luvulla tai 90-luvulla, joten nykyiset suhteet aloittavien opiskelijoiden keskuudessa eivät liene sopiva vertailukohde.

Sukupuolivinouman oikominen on tärkeää tasa-arvon lisäksi myös siksi, että tieteeseen saataisiin mahdollisimman päteviä tutkijoita.

Tästä olen samaa mieltä ja uskoisin, että valtaosa ihmisistä jakaa tämän mielipiteen.

Monia selityksiä on esitetty, kuten miesten suurempaa itsevarmuutta ja naisten harteille jäävää vastuuta lapsista. Syrjinnän merkitystä usein vähätellään, koska sitä ei näy paljon. Harva tutkija ainakaan tunnustaa olevansa sitä mieltä, että naisista ei ole fyysikoiksi.

Sinänsä on kyllä mielenkiintoista, että ei pystytä näyttämään tapauksia, joissa on tapahtunut syrjintää. Nuo alussa mainitut luvut ovat hyvin hämääviä, mutta ilmeisesti niiden mukaan fyysikkomaistereista on naisia n. 50%, mutta proffista vain 14% ja näiden lukujen suhteen selittäisi ainakin osittain syrjintä. Luulisi tällöin, että noita syrjittyjä proffaksi haluavia naisia löytyisi iso liuta ja heistä voisi lukea ainakin iltahömppälehdistä.

Vuonna 2012 Yhdysvaltain tiedeakatemian lehdessä Proceedings of the National Academy of Sciences julkaistiin valaiseva tutkimus.

Oletan, että kyseessä on "Science faculty’s subtle gender biases favor male students"-niminen artikkeli.

Tutkijat lähettivät luonnontieteen alan yliopistolaisille Yhdysvalloissa hakemuksia, jotka olivat täysin samanlaisia hakijan nimeä lukuun ottamatta. Puolessa hakemuksista oli miehen ja puolessa naisen nimi.

Tarkemmin sanottuna: 127:lle lähetettiin tiedot hakijasta, joka sitten arvioitiin asteikolla 1-7. 63:lle lähetettiin tiedot, joissa hakijan nimi oli John ja 64:lle tiedot, joissa hakijan nimi oli Jennifer. Eli sama henkilö ei tehnyt arviota sekä miehestä, että naisesta. Testissä olisi ehdottomasti kannattanut lähettää myös nimetön hakemus, jotta olisi ollut jotain kontrollia yleisestä varianssista. En tajua ollenkaan, miksei tätä tehty!

Naisen nimellä varustetut hakijat arvioitiin järjestään vähemmän päteviksi ja heille tarjottiin pienempää palkkaa. Naispuoliset arvioijat eivät pitäneet naisten hakemuksia sen parempina kuin miespuoliset.

Alla olevasta taulukosta tämä tosiaan ilmenee. Target student tarkoittaa siis arvioitavaa kohdetta ja faculty arvioijaa.

Mutta taulukosta huomataan myös pari muutakin juttua:

1.  Kaikkien mittareiden suhteen naiset arvioivat naispuolisen hakijan huonommaksi suhteessa enemmän kuin miesarvioijat.
2. Arvijoijien arviot vaihtelevat pääosin 0-2% väliltä, poikkeuksena palkkaus, jossa ero on 4-5%, sekä naisille maksettava palkka, jossa eroa on jopa 8%. 
3. Samalla laskutavalla sukupuoleen kohdistuva syrjinä vaihteli 11-27% väliltä.

Muistuttaisin taaskin, että mitään kontrolliryhmää ei ollut käytössä. On mahdollista, että paperit jakautuivat siten, että naispuoliset paperit menivät henkilöille, jotka systemaattisesti arvioivat palkattavia alakanttiin ja päin vastoin. Erot ovat kuitenkin sen verran suuret, ettei tämä kuitenkaan selitä kaikkea. Räsänen jatkaa:

Kyse ei siis ole vain siitä, että miehet tarkoituksella syrjivät naisia. Sekä miehillä että naisilla on sukupuoliin liittyviä ennakkoluuloja, joista jotkin ovat niin sisäistettyjä, ettei niistä olla tietoisia.

Tässä olsi voinut toki todeta, että naisilla on enemmän kyseisiä ennakkoluuloja. Jos naiset ovat kerta ennakkoluuloisempia, niin ehkä he myös vähättelevät tällöin itseäänkin esim. työhaastatteluissa tai pohtiessaan paikan hakemista. Kohtalaisen ironista on myös se, että kyseisen tutkimuksen perusteella naiset palkkaisivat töihin vähemmän naisia. Jos oletaan, että johtajat päättävät palkkauksesta, niin mitä enemmän naisia on johtajina, sitä vähemmän naisia palkataan töihin.

Tämä on osa seksismin perinnettä, eikä yliopistolaisilla yleensä ole koulutusta ennakkoluulojen tunnistamiseen. Seksismiin nimittäin pätee sama kuin rasismiin: sitä voi välttää itsessään vain tiedostamalla asenteensa ja korjaamalla niitä.

Jälkimmäinen väittämä kaipaisi lähteitä tuekseen.

Selvyyden vuoksi: a) En pidä Räsästä mitenkään huonona ihmisenä tai laaduttoman huonona kolumnistina.b) Kuten viitattu tutkimus osoittaa, niin alitajuista tai ennakkoluuloihin perustuvaa syrjintää tapahtuu ainakin tässä kontekstissa. Tässä välissä kannattaa huomata, että tuo tutkimus on siis tehty yhdysvalloissa, ei Suomessa. Rohkenisin väittää, että ameriikoissa on huomattavasti vahvempi sukupuoliroolikulttuuri kuin Suomessa. Olisikin kiintoisa nähdä vertaileva tutkimus tehtynä täällä.


Ratkaisukeinoksi esitetään usein kiintiöitä. En oikein usko, että se on fiksu tapa hoitaa ongelmia, koska tarjonta ei ole todellisuudessa yhtä homogeenistä kuin em. tutkimuksessa. Räsänen ehdottaa, että tehdään asennemuutos. Tällainen on luonnollisesti aika hankalaa. Jos olen sitä mieltä, että en ole seksisti, niin miten voisin tunnistaa itsestäni seksistiset piirteet? Pitääkö jonkun ulkopuolisen tutkia toimintaani ja sitten listata asiat, joissa olen seksistinen? Ja kuten tuo tutkimuskin osoittaa, niin uudelleenkoulutusleiriä kaipaisivat ennemminkin naiset kuin miehet. Olisi myös kiintoisa nähdä jotain samankaltaista tutkimusta naisvaltaiselta alalta. Mielenkiintoista on, että naisten palkkaukseen liittyvät ennakkoluulot tuntuu olevan merkittävämpi juttu tasa-arvon kannalta kuin esimerkiksi miehiin kohdistuvat ennakkoluulot väkivaltaisuuden ja rikollisuuden suhteen.

Watson
Minun piti kirjoittaa tästä aiheesta, jo paljon aiemmin, mutta aikataulut eivät antaneet myöten. Kun nyt hieman samassa teemassa liikutaan, niin käyn tässä yhteydessä läpi Emma Watsonin YK:n tilaisuudessa pitämän puheen.

I was appointed six months ago and the more I have spoken about feminism the more I have realized that fighting for women’s rights has too often become synonymous with man-hating. If there is one thing I know for certain, it is that this has to stop. - See more at: http://www.unwomen.org/en/news/stories/2014/9/emma-watson-gender-equality-is-your-issue-too#sthash.BUFQEBmG.dpuf

I was appointed six months ago and the more I have spoken about feminism the more I have realized that fighting for women’s rights has too often become synonymous with man-hating. If there is one thing I know for certain, it is that this has to stop.

Rivien välistä lukisin, että feminismi tarkoittaa naisten oikeuksien puolesta "taistelemista", eikä tasa-arvon edistämistä. Toki voi olla, että feminismi on tasa-arvon edistämistä ja tuo taisteleminen on tällön vain yksi osa sitä. Katsotaanpa siis tähän väliin muutama feminismin määritelmä. Merriam-Webster:

1:  the theory of the political, economic, and social equality of the sexes
2:  organized activity on behalf of women's rights and interests 

Kaksi hyvin erilaista määritelmää, mutta selkeästi miesvihaaminen ei sisälly noihin.

For the record, feminism by definition is: “The belief that men and women should have equal rights and opportunities. It is the theory of the political, economic and social equality of the sexes.”

Sinänsä yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet kuulostavat hyvältä tasa-arvon kohdalla, mutta varsinkin samojen mahdollisuuksien takaaminen voi osoittautua käytännössä hankalaksi. Esimerkiksi taloudellisuuden kannalta naisten mahdollisuudet tienata huippu-urheilijana ymmärrettävistä syistä ovat monessa lajissa heikot. Mutta muuten kyllä kuulostaa hyvältä. Jos ei selkeästi ole syytä eriarvoisuuteen, niin ei sitä tietenkään pitäisi olla.

I started questioning gender-based assumptions when at eight I was confused at being called “bossy,” because I wanted to direct the plays we would put on for our parents—but the boys were not.

Hmmm....  Kuulostaa hieman epäuskottavalta, mutta kuinka vaan.

I decided I was a feminist and this seemed uncomplicated to me. But my recent research has shown me that feminism has become an unpopular word.

 En tiedä millainen tutkimus tässä on taustalla, mutta en kyllä yhtään ihmettele. Jos jonkun ismin jäsenet käyttäytyvät äänekkäästi typeryyksiä huudellen, niin kyllähän siitä moni tekee assosiaation jäsenten ja ismin välille. Jos joukko tyyppejä lentää lentokoneella päin pilvenpiirtäjää ja osoittautuu, että merkittävä yhteinen tekijä heidän välillään on Islam, niin ehkäpä tuo ei ole parasta mainosta kyseisen uskonnon puolesta.

I am from Britain and think it is right that as a woman I am paid the same as my male counterparts. I think it is right that I should be able to make decisions about my own body. I think it is right that women be involved on my behalf in the policies and decision-making of my country. I think it is right that socially I am afforded the same respect as men. But sadly I can say that there is no one country in the world where all women can expect to receive these rights.

IMDB:n mukaan Watson on saanut saman verran palkkaa Potter-elokuvista kuin Rupert Grint. En ole kyseisiä elokuvia nähnyt, mutta oletan, että rooleissa oli suurin piirtein yhtä paljon vastuuta ja hommaa. Elokuvien jälkeen Watson on pysynyt pinnalla kun taas Grintistä ei juurikaan kuule muussa yhteydessä mitään. Voipi olla, että missään maassa ei naisia ja miehiä kohdella ihan samoin tavoin, mutta Suomessa tilanne ei kyllä ymmärtääkseni ole kovinkaan huono. Myöskään Kuningattaren hallitsemassa Britanniassakaan tilanne ei kyllä ole surkea.

And if you still hate the word—it is not the word that is important but the idea and the ambition behind it. Because not all women have been afforded the same rights that I have. In fact, statistically, very few have been.

Heikoimmat 10 maata sukupuolisen tasa-arvon kannalta löytyvät wikipediasta. Ei liene yllätys, että 7 on muslimimaita ja kaikki ovat lähi-itä/afrikka-maita. Olisi kiintoisa tietää, että onko noissa maissa feminismi rinnastettu miesvihaan. Vai johtuisikohan tuo rinnastus siitä, että mitä feministit puuhastelevat TOP10-maissa?

But what stood out for me the most was that only 30 per cent of her audience were male. How can we affect change in the world when only half of it is invited or feel welcome to participate in the conversation?

Tässäpä onkin hyvä pointti. Miksi miehiä ei kiinnosta mennä kuuntelemaan feministien tilaisuuksiin? Onko niin, että aihe ei kiinnosta vai olisiko kenties niin, että esiintyjän asenne ei innosta? Kurkkasinpa huvikseni Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen henkilökuntalistaa. 40 nimestä kolme oli miehiä ja kaksi ulkomaista, josta en osannut sukupuolta päätellä. Tekisi mieli nipottaa syrjinnästä, mutta uskon kuitenkin, ettei miehiä kiinnosta mennä tuonne tutkijoiksi. Miksei? Onko ilmapiiri vihamielinen? Onko kyseinen tieteenala epämotivoiva? Kun sukupuolijakauma on tuollainen, niin en kyllä ihmettele, jos yleisesti ajatellaan, että feminismi on naisten juttu, eikä miehiä kiinnosta mennä kuuntelemaan feministipuhujaa.

I’ve seen young men suffering from mental illness unable to ask for help for fear it would make them look less “macho”—in fact in the UK suicide is the biggest killer of men between 20-49 years of age; eclipsing road accidents, cancer and coronary heart disease. I’ve seen men made fragile and insecure by a distorted sense of what constitutes male success. Men don’t have the benefits of equality either.

Hienoa, että ainakin yksi feministi tuo tämän esille. Kyynikkona epäilen, että Watsonin kiinnostus näihin asioihin jää tähän ja loppu puhe lähinnä keksittyy siihen, miten naisten asemaa voitaisiin parantaa. Esimerkiksi näin:

If men don’t have to be aggressive in order to be accepted women won’t feel compelled to be submissive. If men don’t have to control, women won’t have to be controlled.

En kyllä tajua, miten feministit kykenevät aina tuomaan esille miesten ongelmat sillä tavalla tai niiltä osin, että niiden ratkaiseminen jotenkin myös parantaisi naisten asemaa. Usein virallisilla miesten tasa-arvo listoilla heiluu isyysloma ja lasten hoitaminen... jotta nainen pääsee töihin ja edistämään uraansa. Eivät miehet halua, että heidät kyetään näkemään heikkoina. Miehet haluavat, että yhteiskunta ei aja heitä niin paskaan umpikujaan, ettei normivoimilla sieltä pääse ulos. Vaikuttaisi siltä, että ainakin Watson on ymmärtänyt tämän päin honkia. Jos tuollaisia rupee latomaan heikkousymmärrystä miehille, jotka elävät hankalassa tilanteessa, niin en yhtään ihmettele, jos feminismi assosioituu miesvihaksi.

15.5 million girls will be married in the next 16 years as children. And at current rates it won’t be until 2086 before all rural African girls will be able to receive a secondary education. [...]  And to ask yourself if not me, who? If not now, when?

Eli syyttävä sormi osoittaa minua. Jos en tee jotain, niin annan pahan elää. Toimi, heti! Mitään konkreettisia toimia Watson ei ehdotellut. Ehkäpä Watson voisi näyttää jotain esimerkkiä siitä, mitä pitäisi tehdä. Täyttä työviikkoa tekevänä minun on hieman hankala lähteä afrikkaan rakentamaan kouluja tai mennä Jemeniin estämään avioliittoja. On harvinaisen helppoa puhua aiheesta ja tuoda epäkohtia esille, mutta ilman uskottavia ratkaisuehdotuksia on turha toivoa, että ihmiset rupeisivat tekemään asialle jotain.

Kyseistä puhetta on ylistelty paljon. En tiedä kuulunko niinkään kohde yleisöön, mutta omasta mielestäni tuossa ei ollut juuri mitään hurraamisen aihetta. Muutama hyvä pointti siitä, että miehetkin kaipaavat tasa-arvoa, jotka kuitenkin vestitettiin saman tien. Muuten pitkälti samaa puuroa, mitä tulee joka tuutista. Eniten tämän tyyppisissä ulosanneissa ärsyttää se, että ei selkeästi tehdä eroa länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja jonkun teokraattisen kehitysmaan välille. Jotenkin samalle linjalle asetetaan se, että naiset saavat vähemmän palkkaa ja se, että naisia kohdellaan ostettavissa olevina synnytysautomaatteina. 

Watsonin kannattaisi myös hieman vähentää omaan elämäänsä liittyviä huolia. Harva 20-vuotias on tienannut 30 miljoonaa. Tällöin puheet siitä, että toiset saavat vähemmän palkkaa kuin toiset, saavat hieman huonosti vastakaikua.

-PYO