Kansanedustajan duuni

Kesällä ohimennen kirjoitin kuinka vihreiden Kasvi ajelee aktiivisesti taksilla. Nyt on uudet tulokset julkaistu ja jälleen on vihreä voittanut. Pekka Haavisto körötteli taksilla yli 4700 euron edestä.

Entisenä valtion virkamiehenä ihmettelen, miksi virkamiehet, kuten poliisit, tutkijat, opettajat yms., joutuvat tekemään tarkan selvityksen matkoistaan. Tai siis en ihmettele sitä, vaan sitä, että kansanedustajat (saatikka ministerit) eivät joudu. Virkamiehiä sitoo valtion matkustussääntö, jossa hyvin tarkkaan määritellään mitä korvataan, missä tapauksessa ja kuinka paljon. Tarkoituksena tietenkin on, että työhön liittymättömiä matkoja ei makseta ja töyhön liittyvän matkustuksen kulut (määrä ja laatu) pysyvät kohtuudessa. Yhden matkalaskun pyörittämiseen tarvitaan virkamiehen lisäksi asiatarkastajan, esimiehen ja laskutushenkilön työpanos. Tällöin virkamies usein toteaakin, että maksaa pienemmät matkat omasta pussistaan, koska oman vaivan lisäksi ei viitsi pikkusumman takia rasittaa systeemiä.

Kansanedustajia tällainen ei siis koske. Eli valtio hyvin todennäköisesti maksaa myös kansanedustajien henkilökohtaisia matkoja. Esimerkiksi keväällä nousi kohu siitä, kun kansanedustaja Kimmo Kiljunen oli matkustellut kaukoidässä. Vaikka kyseessä olisikin työmatka, niin kulujen perään ei kysellä. Ei tarvitse mennä halvimpaan hotelliin, ei tarvitse matkustaa ahtaassa turistiluokassa, ei tarvitse syödä halvimmissa ravintoloissa ja niin edelleen. Veronmaksajat kustantavat tämän ylellisyyden. Viime vuodelle oli budjetoitu matkarahoja reilut 2,35 miljoonaa euroa.

Itse lähinnä kummastelen sitä, mikä on kansanedustajan rooli? Eikös kansanedustajan perimmäinen tarkoitus ole edustaa kansaa. Meillä on edustajia euroopan parlamentissa ihmettelemässä menoa euroopan tasolla. Meillä on pääministeri, presidentti ja ulkoministeri, jotka voivat ihmetellä menoa naapurimaiden ja suurvaltojen kanssa. Jos on jokin erityinen konferenssi, niin sinne voidaan toki lähettää edustajia, mutta kuuluuko kansanedustajalle se, että käydään vähän jossain keskustelemassa. Esimerkiksi Kiljunen toteaa näin:

Jos eduskunta ei halua minun tapaavan Bhutanin pääministeriä, niin maksan sen sitten itse

Mikähän mahtoi olla Kiljusen rooli tuossa tapaamisessa? Mikä oli tapaamisen anti? Onko Suomen ja Bhutanin välillä todellakin niin paljon toimintaa, että rivikansanedustajan täytyy matkustaa sinne?

Entäpä taksikuningas Haavisto sitten? Kaikki ajot ovat kuulemma edustajan työhön liittyviä.

Haavisto selittää varsinkin Afrikka-raporttinsa poikineen runsaasti puhetilaisuuksia. Kiireisimpinä aikoina hänellä on ollut jopa neljä puhetilaisuutta päivässä.

Kyseinen raportti, Afrikan tähteä etsimässä löytyy täältä PDF:nä. Jokainen voikoon itse arvioida, mikä on tuon tekeleen merkitys suomalaisille. Pikaisella vilkaisulla silmääni osui yksi viite Wikipediaan ja vihjailu, että Afrikassa on melkoiset puhelinmarkkinat. Nokia on jo tekemässä bisnestä afrikassa, joten eiköhän heillä ole jo jonkinnäköinen ymmärrys Afrikan puhelinmarkkinoista.

Pointti tässä kuitenkin on se, että kuuluuko kansanedustajan työhön olla siellä täällä esittelemässä tutkimustuloksiaan? Eikös tarkoitus ole lähinnä vakuuttaa edustajatoverit ja ministerit siitä, että Afrikka sitä tai tätä? Eikös tarkoitus ole, että tehdään lakiesitys, että Afrikka sitä tai tätä? Miksi veronmaksaja kustantaa tällaiset Haaviston kruisailut? Pitääkö Haaviston henk.koht. käydä joka puljussa kertomassa tuloksistaan? Eikö Haavisto voisi pitää jossain eduskunnan tiloissa tiedotustilaisuuden, jossa kertoo raportistaan? Eikö sen jälkeen mahdolliset tahot voisi halutessaan kustantaa Haaviston paikalle esittämään raporttinsa tuloksia?

Tämä nyt ei koske vain Haavistoa ja Kiljusta, vaan vähän kaikkia muitakin edustajia. Esimerkiksi Maria Guzenina-Richardson matkusti hoitamassa edustajan työtä 2600e:n edestä neljässä kuukaudessa. Mitähän lie nuokin hommat olleet?

Yleisesti ottaen täytyy ihmetellä, miten paljon kansanedustajilla on erinäisiä muita hommia. Esimerkiksi Suvi Linden istuu tällä hetkellä ties missä luottamustehtävissä viestintäministerin pallin ohella. Miten kansanedustajilla ja eritoten ministereillä on aikaa istuskella muissakin tehtävissä? Eikö silloin tällöin myös jääviys tule eteen? Vai onko kenties niin, että ministerin palkka ei riitä elättämään perhettä, jolloin pitää istuskella vähän muissakin hommissa? En millään jaksa uskoa, että joku vetäisi täyden päivän edustajan työtä ja sitten vapaa-ajallaan hoitaisi muita hallintohommia. Ehkä lasten potkupallokerho tai taloyhtiön hallituspaikka voivat vielä olla hyväksyttäviä, mutta luulisi muuten, että kalenteri olisi suht täysi.

Positiivista on se, että ainakin Katainen tietää missä mennään.

-PYO

Edit(2.9.2010): Taas kolahti. Nyt kansanedustaja käy huorissa taksilla, jonka maksaa veronmaksajat. Selvisihän vihdoin nuo mystiset edustajan työtkin, joita edellä kummastelin.

Keskiyön ajatuksia - kalikka

En toivo kellekään kuolemaa.

En edes niille jumalattomille idiooteille, joita sikiää sieltä sun täältä.

Toivon kuitenkin, että nuo jumalattomat idiootit jättävät äänestämättä, koska heidän äänensä tuhoaa Suomen ja isommassa mittakaavassa koko maailman. Jos ääntä on pakko käyttää, niin voimaksi kannattaa hankkia muutama ajatus, mielellään perusteineen.

Koiria odotellessa,
-PYO

Lyhyt ajatus tasa-arvosta ja rasismista

Jos totean, että en pidä, kun ulkomaalaiset tekevät täällä rikoksia, olen rasisti.

Jos totean, että naisten on turha itkeä tasa-arvon perään niin pitkään, kun miehillä on pakkoarmeija, olen sovinisti.

Jos otan vaimokseni mustan upseerin jostain afrikan valtiosta, olen todennäköisesti vaimonhakkaaja ja kehitysmaiden hyväksikäyttäjä.

Herraties mitä tukia

Björn Wahlroos sättii opiskelijoita tukien nostamisesta ja pitkistä opiskeluajoista. Eläkeikää ei kuulemma kannattaisi nostaa. Wahlroos arvelee, että opintopaikka saadaan keskimäärin kolmessa vuodessa ja valmistuminen tapahtuu keskimäärin seitsemässä vuodessa. Keskimääräiseksi taitavat olla kyllä hieman yläkanttiin. Huomioitavaa kuitenkin on, että jotkut vaihtavat koulua kesken kaiken.

Erittäin huomioitavaa kuitenkin on se, että nuo pisimmän opiskelijauran tekevät tekevät töitä siinä ohessa. Jos ei ensimmäisellä kerralla pääse yliopistoon omalle alalle, niin sitten tehdään vuosi töitä ja yritetään ensi vuonna uudestaan. Jos saa sopivan työtarjouksen opintojen loppuaikana, niin totta kai sellainen paikka kannattaa ottaa. Työkokemusta arvostetaan usin enemmän kuin koulutodistusta ja hyvässä lykyssä opiskelija voi tehdä lopputyönsä noihin töihin liittyen. Talouselämä kertoo, että noin puolet opiskelijoista käyvät töissä. Samalla myös huomautetaan, että muihin eurooppalaisiin verrattuna täällä suoritetaan enemmän korkeamman asteen tutkintoja.

On hienoa, että työuria halutaan pidentää ja täten kerätä enemmän veroa tuottavasta työstä, mutta on älytöntä, että opiskelijat pistetään stressaamaan valmistumisien kanssa. Kun opinnot ovat loppusuoralla usein opiskelija haluaa loput pikaisesti pois alta. Monet myös joutuvat stressaamaan, kun sopivaa lopputyötä ei löydy tai sen tekeminen venähtää. Ne, jotka haluavat valmistua pikaisesti joutuvat usein pyytämään kursseilta erityisjärjestelyitä, jotka luonnollisesti rasittavat kurssihenkilökuntaa. Jos rahaa olisi, niin toki voitaisiin palkata lisää väkeä, jotta tällaiset onnistuisi helpommin. Myöskin, jos opintopaikkoja vähennettäisiin, niin sisäänpäässeet saisivat laadukkaampaa opetusta ja kuten edellä jo mainittiin, niin ulosjääneet tekisivät töitä.

Tukijärjestelmää voisi myös muuttaa siihen malliin, että työn tekeminen olisi kannattavaa. Nykyään opiskelija joutuu pohtimaan, ehtiikö saada tarpeeksi opintopisteitä, että saa tukea ja toisaalta riittääkö tuki mahdollisiin yllättäviin menoihin. Tai edes peruskuluihin. Viimeistään kesällä on pakko mennä töihin, koska opetusta harvoin on tarpeeksi ja tuki ei yksinkertaisesti riitä. Kesällä ei kuitenkaan saa tienata liikaa, koska muuten tukea joutuu palauttamaan. Opiskelijat taitavat olla hyvin pitkälti ainoa kansanryhmä Suomessa, jotka eivät vietä kuin pari päivää kesälomaa ja tekevät hommia ympäri vuoden.

Päättäjien olisi aika herätä todellisuuteen ja tajuta, että Suomi ei tarvitse kokemattomia opintoputkesta tulleita opintopistekeruuautomaatteja, vaan asiantuntevia ajattelijoita, joilla on kokemusta ja käytännön asiantuntemusta jo ennen valmistumista.

-PYO

ps. Kilometrikisassa(vaatii kirjautumisen) tekstin kirjoitushetkellä Espoon Vihreät on 'vasta' sijalla 118, kaukana kärjestä. Ehkäpä vihreiden kannattaisi alkaa polkemaan fillarilla, eikä ajella ahkerasti taksilla.

pps. Pahoittelen äskeistä loanheittoa.

Työtön avustaja

Pohdiskelin tässä kuinka paljon aikaa menee töissä paperin pyörittelyyn, työtuntien kirjaamiseen, yksinkertaisten asioiden rautalangasta vääntämiseen sähköpostitse, printtaamiseen, ohjelmien asenteluun ja muuhun sellaiseen. Olisi mukava, jos olisi joku henkilökohtainen avustaja hoitamassa nämä hommat, kuten kansanedustajilla.

Saisinkohan valtionavustusta, jos palkkaisin yhden pitkäaikaistyöttömän puuhastelemaan näitä hommia puolestani? Minä voisin tällöin keskittyä täysillä omaan työhöni ja työtön saisi elämäänsä vähän rytmiä, työkokemusta ja arvostusta.

EU:n virastot ja pestit

Taas menee tärkeä EU-virka ohi Suomalaisilta. Suomi on EU:n mallioppilas, mutta silti mitään kiitosta ei kuulu. Toki ne tahot, jotka rikkovat säännöstöjä joutuvat siitä maksamaan, mutta kukahan nekin rahat lopulta maksavat? Nettomaksajat, kuten Suomi. Älytöntä! Mielestäni EU:n virasto- & pestipolitiikka pitäisi uusia. Puljut ja pallit kuuluvat niille, jotka elävät EU:n ehdoilla. Jokaisesta sääntörikkomuksesta tulisi saada miinuspisteitä ja sitten asetetaan valtiot listaan pisteiden mukaan. Listan pohjalta ei luonnollisesti mitään voisi saada.

Maahanmuuttovastaisuus on rikollista

Sisäministeri Holmlund piti poliisipäällystöpäivillä puheen. Puhe on huolella kirjoitettu ja edustaa siis ministerin virallista kantaa. Puheessa hän sanoi näin:

Turvallisuusviranomaisten kannalta keskeinen haaste on maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ja rasismirikosten ennaltaehkäisy.

Maahanmuuttovastaisuus on siis poliittinen ideologia, kuten yksityisautoiluvastaisuus, ydinvoimavastaisuus tai alkoholivastaisuus. Poliittisen ideologian kannattaminen ei ole rikos. Siihen saattaa liittyä rikollisia toimintoja (esim. autoihin kohdistuva ilkivalta), mutta ideologia itsessään ei ole Suomessa rikos. Poliisille asetetaankin tehtäväksi vähentää yhtä poliittista ideologiaa, tässä tapauksessa maahanmuuttovastaisuus.

Poliisin tehtäviin kuuluu lain ja järjestyksen ylläpitäminen, ei tiettyjen ideologioiden vähentäminen. Poliisilla on muutamia erityisoikeuksia koskien esimerkiksi voimankäyttöä. Koska poliisille on suotu nämä oikeudet, poliisin toimia tulee valvoa, etteivät poliisit käytä oikeuksiaan väärin, esim. kansalaisia vastaan. Tästä valvonnasta vastaa viime kädessä sisäministeri. Kansalaiset sallivat poliisin erityisoikeudet, koska niitä tarvitaan turvallisuuden ylläpitämiseksi. Nyt näitä eritysoikeuksia tullaan käyttämään tietyn poliittisen ideologian omaavien henkilöiden hiljentämiseksi.

Demokratiaan kuuluu, että asioista saa olla mitä mieltä haluaa. Jos ei löydy yhteisymmärrystä jonkin asian suhteen, niin äänestetään. Demokratiaan ei kuulu, että yhteisymmärryksen puuttuessa erimieltä oleva osapuoli poistetaan. Tämä kuuluu diktatuuriin ja mafiakulttuuriin. Don Holmlund esittääkin nyt, että on aika hiljentää tietyt henkilöt. Maahanmuuttovastaisuudesta on tullut rikos.

Tänään kyseessä on maahanmuuttovastaisuus, mutta mitä huomenna?

-PYO