Ysiluokkainen tyttö esitti kysymyksen koskien aborttia: "Miksei raiskattu tyttö saisi tehdä aborttia?". Katolinen Timo Soini on viime aikoina nostanut omaa ja puolueen suosiota hurjasti, joten tällainen eettinen kysymys, varsinkin nuoren suusta kuultuna, on mitä hienointa mediapullaa. Soini on todennut, että kyseessä on hänen henkilökohtainen kantansa, joten hän ei suostu asiaa kommentoimaan, koska johtajan roolissa vastaus yleistettäisiin koskemaan koko puoluetta. Asia on Soinille vaikea, joten muut puolueet luonnollisesti korppikotkien lailla ratsastavat tällä mediaherkuttelulla.
En pidä ollenkaan huonona, että politiikko pitää henkilökohtaiset uskontoonsa perustuvat kannat poissa politiikasta. Näinhän sen tulisikin olla!
Ihmettelen myöskin yleistä kantaa, että on itsestään selvää, että abortti tulisi sallia raiskatulle. Äkkiseltään tulee mieleen joukko eettisiä kysymyksiä, mihin mielestäni ei ole todellakaan helppo ilmaista yleistä kantaa. Harmi vain, etten ole enää ysiluokkalainen, niin ketään ei kysymykseni kiinnosta.
Onko olemassa jokin peruste, että abortti sallitaan yhdessä tapauksessa, mutta ei toisessa? Sallitaanko abortti sillä perusteella, että lapsi ei ole toivottu, siihen ei ole varaa tai muuten vain ei huvita? Sallitaanko abortti myös siinä vaiheessa, kun lapsi on jo vuoden vanha, tai vaikka 90-vuotta vanha? Onko yleensä tapana rankaista jälkikasvua isän tekemästä rikoksesta? Onko myös isän oikeuksien mukaista, että hänen lapsensa vedetään viemäristä alas? Saako abortin tehdä vasten äidin tahtoa?
En ole miettinyt ylläoleviin kysymyksiin vastauksia ja toivon tosissaan, että en koskaan joudukaan. Tämäkin ongelma olisi huomattavasti helpompi, jos saataisiin raiskaukset kokonaan pois maailmankuvasta.
-PYO
ps. Tuosta uskonnon ja politiikan sotkemisesta tuli mieleeni, että oliskin hupaisaa, jos joku ehdottaisi, että talousongelmat saadaan ratkaistua repimällä koko kansalta hampaat irti ja laittamalle ne yöksi tyynyn alle.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Vaalityönteko
Tässä juuri ennen duuniin lähtöä lueskelin lehdestä kuinka poliitikot tekevät vaalityötä siellä sun täällä. Eikös heidän pitäisi kuitenkin istua eduskunnassa parantamassa Suomea, eikä matkustella ympäri maata juoruilemassa tuntemattomien kanssa kahvikupposen ääressä?
Takaisin töihin siitä!!!
-PYO
ps. Vaikka toisaalta... onhan se hyvä, että edes kerran neljässä vuodessa nuo epelit kuuntelevat kansalaisia.
Takaisin töihin siitä!!!
-PYO
ps. Vaikka toisaalta... onhan se hyvä, että edes kerran neljässä vuodessa nuo epelit kuuntelevat kansalaisia.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Vaaliteemani
Koska vaalit lähestyy on hyvä tilaisuus listata muutamia arvoja ja asenteita, joita toivoisin seuraavalla hallituskaudella käsiteltävän.
1. Talous takaisin tasapainoon
Suomi on tällä hetkellä suuresti velkaantunut. Euro-maista mm. Kreikka ja Irlanti ovat antaneet näytön mahdollisesta tulevaisuudesta. Suomen on saatava taloutensa takaisin kuntoon. Tämä vaatii sekä veronkorotuksia, että leikkauksia hyvinvointiyhteiskunnasta. Sosiaalipuolen menoja on leikattava. Kaikille ei voida taata hyvinvointia, mutta perusturva voidaan. On varmasti nihkeää elää pienillä tuloilla, mutta tulevaisuus vaatii uhrauksia tällä hetkellä. Jos talous jatkaa kohti alamäkeä, niin parinkymmenen vuoden päästä joudutaan tekemään todella traagisia leikkauksia. Kulttuurista, tieteestä ja koulutuksestakin joudutaan leikkaamaan hieman. Terveydenhuollosta en lähtisi leikkaamaan, sillä se on jo jostain kumman syystä onnistuttu saamaan jo retuperälle.
Pelkkä verojen korotus ei toimi. Kun tuloverot kohoavat liian korkealle, niin rikkaat muuttavat ulkomaille. Lisäksi keskituloisen ei kannata tehdä stressaavaa työtä, jos verojen jälkeen käteen jää fyrkkaa suunnilleen yhtä paljon kuin työttömälle. Yritysten verottaminen taas vie kilpailukykyä ja siirtää teollisuuden maihin, missä se on kannattavampaa.
2. Byrokratian vähentäminen
Sen sijaan, että kansalainen voisi keskittyä työntekoon ja vapaa-aikaan hänen tulee jatkuvasti kamppailla millon minkäkin byrokraatin kanssa. Monet byrokraattiset toimet ovat äärettömän hitaita, kalliita ja usein melko turhia. Säästöä ja mielihyvää tulee, kun tuuletetaan virastoja ja laitetaan pellolle kaikkein turhimmat virastorotat. Terveydenhuollossakin turhanpäiväisen juoksemisen ja paperipostin odottamisen takia, monet sairaudet ja vammat hoidetaan aivan liian hitaasti.
3. Lait ja rangaistukset järjellisiksi
Lakikirja alkaa olemaan sellainen sillisalaatti, että joka kohtaan on olemassa poikkeuksen poikkeuksia ja ristiriitoja. Tavallinen kansalainen ei voi enää olla varma, että rikkooko kadulla käveleminen jotain lakia tai onko jokin sana niin loukkaava, että sen käytöstä saa sakkoja. Kummalliset hömppälait pitäisi hylätä jo ideavaiheessa. Toisaalta kunnon rikoksista pitäisi saada kunnon rangaistukset. On järjetöntä, että murtomies saa sakkoja, jotka hän leppoisasti maksaa seuraavan keikan ansioilla. Vankilaan tuollaiset joutuaisivat, eivät takaisin kadulle jatkamaan puuhiaan. Samoin raiskaajat. Mahtaa olla raiskatulla hyvä fiilis, kun kuukauden päästä tapahtuneesta tekijä tulee taas kadulla vastaan. Muutenkin vankiloita voisi hieman uudistaa. Ulkomailla siviilissä elämä on kurjaa, joten parempi tulla Suomeen, tehdä rikos ja päästä hyvinvoinnin piiriin kiven sisään.
4. Taikauskot ja uskomukset pois valtion tiloista ja toimista
Kirkko ja valtio ehdottomasti erikseen toisistaan. Uskonnot laskettakoon harrastuksiksi siinä, missä jääkiekko ja rock-musiikkikin. Fanit kustantakoot toiminnan ja päättäjät pitäkööt uskomukset erossa faktoista. Homo-vastaisuutta ei voi perustella uskolla. Maahanmuuttokritiikkiä ei voi perustella muukalaisvihamielisyydellä. Maahanmuuttoa ei voi perustella monikulttuurisuudella. Pakkoruotsia ei voida perustella tarpeellisuudella. Valtion asioiden hoito pitää perustua tutkittuun tietoon ja/tai yleisesti hyväksyttyihin teorioihin. Toisaalta kohdan 2 perusteella päätöksentekoa tulisi nopeuttaa, eli ihan kaikkea ei pidä lähteä tutkimaan kolmen vuoden suunnitelmalla. Joissain asioissa pitää siis tehdä pikainen päätös asiantuntemuksen perusteella.
5. Päättäjät ja muut ketkut vastuuseen tekemisistään
Mikäli ministeri esittää valheellista tietoa eduskunnalla hänelle annettakoon rutkasti sakkoa. Mikäli hallitus tuhoaa Suomen talouden, niin maksakoon ainakin osan talouden korjaamisesta omasta pussistaan. Mikäli päättäjien toimet lisäävät rikollisuutta kunnissa, niin päättäjät setvikööt tilanteen kuntoon vapaa-ajallaan. Luonnollisesti myös työtä on eduskunnassa tehtävä. Mikäli edustaja ei ole paikalla äänestyksissä tai ei saa yhtään lakiehdotusta läpi, niin eipä ole mitään syytä odottaa saavaansa palkkaakaan. Korruptiosta nyt ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita.
Lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta myös hieman karkeasti. Reaalitilanteissa asiat eivät valitettavasti ole ratkaistavissa näin yksioikoisesti.
-PYO
ps. Onnea vaan tulevalle hallitukselle. Helppoa ei varmasti tule olemaan.
1. Talous takaisin tasapainoon
Suomi on tällä hetkellä suuresti velkaantunut. Euro-maista mm. Kreikka ja Irlanti ovat antaneet näytön mahdollisesta tulevaisuudesta. Suomen on saatava taloutensa takaisin kuntoon. Tämä vaatii sekä veronkorotuksia, että leikkauksia hyvinvointiyhteiskunnasta. Sosiaalipuolen menoja on leikattava. Kaikille ei voida taata hyvinvointia, mutta perusturva voidaan. On varmasti nihkeää elää pienillä tuloilla, mutta tulevaisuus vaatii uhrauksia tällä hetkellä. Jos talous jatkaa kohti alamäkeä, niin parinkymmenen vuoden päästä joudutaan tekemään todella traagisia leikkauksia. Kulttuurista, tieteestä ja koulutuksestakin joudutaan leikkaamaan hieman. Terveydenhuollosta en lähtisi leikkaamaan, sillä se on jo jostain kumman syystä onnistuttu saamaan jo retuperälle.
Pelkkä verojen korotus ei toimi. Kun tuloverot kohoavat liian korkealle, niin rikkaat muuttavat ulkomaille. Lisäksi keskituloisen ei kannata tehdä stressaavaa työtä, jos verojen jälkeen käteen jää fyrkkaa suunnilleen yhtä paljon kuin työttömälle. Yritysten verottaminen taas vie kilpailukykyä ja siirtää teollisuuden maihin, missä se on kannattavampaa.
2. Byrokratian vähentäminen
Sen sijaan, että kansalainen voisi keskittyä työntekoon ja vapaa-aikaan hänen tulee jatkuvasti kamppailla millon minkäkin byrokraatin kanssa. Monet byrokraattiset toimet ovat äärettömän hitaita, kalliita ja usein melko turhia. Säästöä ja mielihyvää tulee, kun tuuletetaan virastoja ja laitetaan pellolle kaikkein turhimmat virastorotat. Terveydenhuollossakin turhanpäiväisen juoksemisen ja paperipostin odottamisen takia, monet sairaudet ja vammat hoidetaan aivan liian hitaasti.
3. Lait ja rangaistukset järjellisiksi
Lakikirja alkaa olemaan sellainen sillisalaatti, että joka kohtaan on olemassa poikkeuksen poikkeuksia ja ristiriitoja. Tavallinen kansalainen ei voi enää olla varma, että rikkooko kadulla käveleminen jotain lakia tai onko jokin sana niin loukkaava, että sen käytöstä saa sakkoja. Kummalliset hömppälait pitäisi hylätä jo ideavaiheessa. Toisaalta kunnon rikoksista pitäisi saada kunnon rangaistukset. On järjetöntä, että murtomies saa sakkoja, jotka hän leppoisasti maksaa seuraavan keikan ansioilla. Vankilaan tuollaiset joutuaisivat, eivät takaisin kadulle jatkamaan puuhiaan. Samoin raiskaajat. Mahtaa olla raiskatulla hyvä fiilis, kun kuukauden päästä tapahtuneesta tekijä tulee taas kadulla vastaan. Muutenkin vankiloita voisi hieman uudistaa. Ulkomailla siviilissä elämä on kurjaa, joten parempi tulla Suomeen, tehdä rikos ja päästä hyvinvoinnin piiriin kiven sisään.
4. Taikauskot ja uskomukset pois valtion tiloista ja toimista
Kirkko ja valtio ehdottomasti erikseen toisistaan. Uskonnot laskettakoon harrastuksiksi siinä, missä jääkiekko ja rock-musiikkikin. Fanit kustantakoot toiminnan ja päättäjät pitäkööt uskomukset erossa faktoista. Homo-vastaisuutta ei voi perustella uskolla. Maahanmuuttokritiikkiä ei voi perustella muukalaisvihamielisyydellä. Maahanmuuttoa ei voi perustella monikulttuurisuudella. Pakkoruotsia ei voida perustella tarpeellisuudella. Valtion asioiden hoito pitää perustua tutkittuun tietoon ja/tai yleisesti hyväksyttyihin teorioihin. Toisaalta kohdan 2 perusteella päätöksentekoa tulisi nopeuttaa, eli ihan kaikkea ei pidä lähteä tutkimaan kolmen vuoden suunnitelmalla. Joissain asioissa pitää siis tehdä pikainen päätös asiantuntemuksen perusteella.
5. Päättäjät ja muut ketkut vastuuseen tekemisistään
Mikäli ministeri esittää valheellista tietoa eduskunnalla hänelle annettakoon rutkasti sakkoa. Mikäli hallitus tuhoaa Suomen talouden, niin maksakoon ainakin osan talouden korjaamisesta omasta pussistaan. Mikäli päättäjien toimet lisäävät rikollisuutta kunnissa, niin päättäjät setvikööt tilanteen kuntoon vapaa-ajallaan. Luonnollisesti myös työtä on eduskunnassa tehtävä. Mikäli edustaja ei ole paikalla äänestyksissä tai ei saa yhtään lakiehdotusta läpi, niin eipä ole mitään syytä odottaa saavaansa palkkaakaan. Korruptiosta nyt ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita.
Lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta myös hieman karkeasti. Reaalitilanteissa asiat eivät valitettavasti ole ratkaistavissa näin yksioikoisesti.
-PYO
ps. Onnea vaan tulevalle hallitukselle. Helppoa ei varmasti tule olemaan.
Vaalit pistää vihaksi
Viimeaikoina mediassa on näkynyt kovasti kritiikkiä vihapuheita vastaan. Vihapuheet on saatava kuriin, koska ne uhkaavat demokratiaa ja lietsovat väkivaltaa. Lähes poikkeuksetta vihapuheet tulevat rasisteilta ja kohteina ovat maahanmuuttajat, ulkomaalaiset ja maahanmuuton parissa työskentelevät tahot, niin ja tietenkin homot.
Todellisuudessa mitään selkeitä viitteitä siihen, että kenenkään puheet (tai tarkemmin ottaen kirjoitukset) olisivat innostaneet ketään tekemään minkäänlaista väkivaltaa. En laske tähän yhdenkään uskonnollisen johtajan paasauksia. Eipä pidä kovinkaan pitkälle lukea valtauskontojen oppikirjoja, kun pääsee ymmärrykseen, että epäuskovaiset on ali-ihmisiä, demonien possessoimia, heille ei tule suoda ihmisarvoa jne.
Ajatusmalli, että puheet murtaisivat demokratian on jokseenkin huvittava. Nykydemokratiahan juuri perustuu siihen, että jokainen voi tuoda mielipiteensä esille, asiasta keskustellaan ja keskustelun pohjalta äänestetään. Suvaitsevainen maailmankatsomus on kuitenkin usein sitä mieltä, että vain oikeat mielipiteet (eli omat mielipiteet) on sallittava. Väärät mielipiteet on asetettava laittomiksi, ettei kukaan vain korruptoituisi niistä. On todellakin surkuhupaisaa, että itseään liberaaleiksi tai antifasistisiksi nimittävät tahot ehdottelevat tällaisia käytäntöjä.
Miksi vihapuheet nyt yhtäkkiä ovat sitten alkaneet kiinnostamaan 'liberaaleja'?
Suomessa on kohta vaalit tulossa ja entinen pikkupuolue perussuomalaiset on saanut gallupien mukaan kovasti kannatusta. Ei ole mitenkään yllättävää, että nopeasti kannatusta saanut oikeistopopulistinenvihapuolue saa lokaa niskaansa joka suunnasta, eritoten niiltä, joiden kannatusta puolue on nakertanut. Vaaliteemaksi onkin muodostunut olla eri mieltä jokaisessa asiassa persujen kanssa. Lisäksi joka käänteessä on aina hyvä huomauttaa, kuinka Persut eivät tiedä mistään mitään ja heidän kannattajansa ovat tyhmiä ja sulkeutuneita. Todennäköisesti tuollainen morkkaaminen on sen verran läpinäkyvää, että ääniä alkaakin satamaan persujen laariin.
Poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi vaalit tekevät juuri demokratian perusteet ja lähiaikoijen tapahtumat muualla Euroopassa. Ruotsissa ruotsindemokraatit, jotka kotimaisessa mediassa on usein linkitetty persuihin, ovat saaneet mittavan äänisaaliin. 'Kansan' reaktio kansan päätökseen oli vähintäänkin erikoinen. Tuhannet ihmiset ilmaantuivat banderollien kanssa ruotsindemokraatteja. Nimellisesti tuo väkijoukko vastusti puoluetta, mutta Ruotsin kansa oli enemmistöpäätöksellä nostanut kyseisen puolueen paikalliseen hallitukseen. Väkijoukko siis vastusti demokraattista päätöksentekoa, ainakin nykymallissaan. Ymmärtääkseni malli ei ole muuttunut sitten viime vaalien, joten on kummallista, ettei silloin kaduille menty kapinoimaan. Olisiko käynyt nyt niin, että tulos ei miellyttänyt ja huono häviäjä astui esille? Mitenhän käy Suomessa, jos persut valitaan ensimmäistä kertaa hallitukseen? Ainakin nyt etukäteen ollaan päivitelty milloin mistäkin syystä.
Jatkan vielä vähän vihapuheista. Vihapuheen määritelmä on nimittäin kovin avoin (ja usein sidottu täysin omiin agendoihin). "poliitikot ovat nyt huolissaan keskusteluilmapiirin raaistumisesta ja oikeusministeriö haluaa kitkeä vihapuheet keskustelupalstoilta". Rivien välistä voisi tulkita, että vihapuheet tapahtuvat pääasiassa keskustelupalstoilla. Thorsin uhkaaja tuomittiin sakkoihin. Uhkaus oli muotoa "Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorssin taposta!"-keskusteluryhmän perustaminen. Myös Jani Toivola on saanut osansa uhkailusta. Pelko mielessä kampanjoiva Toivola ei luonnollisestikaan ilmoittanut asiasta poliisille, vaan lehdistölle, eihän poliisi nyt mitään sääliääniä toisi, varsinkaan kun mitään uhkailua ei oikeasti ilmeisestikään ole tapahtunut. Voimia kuitenkin Toivolalle kampanjointiin!
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet taas haluaa muistuttaa, ettei sananvapaus oikeuta vihapuheisiin. Jos vihaan [HYPOTEETTISESTI] vaikkapa juustoa, Nokian puhelintani tai koirankakkaa kengänpohjassa, niin saanko niistä ilmaista mielipiteeni esimerkiksi Facebook-sivuillani? Jos vihaan narkkareita, sosiaalipummeja tai pedofiilejä, niin saanko siitä kertoa vaikkapa kotisivuillani? Todennäköisesti saan. Miksi sitten en saa sitten kirjoittaa negatiiviseen sävyyn vaikkapa Lesboista, Eskimoista tai Saatananpalvojista? Miksi en saa ilmaista vihamielistä mielipidettäni johonkin seksuaaliseen suuntautumiseen, ihmisrotuun tai taikauskoon? Käveleekö todellakin Suomen kaduilla henkilöitä, jotka vihapuheen nähdessään ryhtyvät impulsiiviseen väkivallantekoon? Eikö olisi fiksumpaa pistää nuo (muutamat) yksilöt hoitoon ja antaa toisten kirjoittaa rehellinen mielipiteensä asioista?
Kovin olen kiinnostunut näkemään, miten vihapuhe määritellään ja mihin siinä vedetään rajat, jos se halutaan erikseen lailla kieltää.
-PYO
ps. En ole nyt varma onko Suomen Laissa jo määritelty vihapuhe. Hakutoiminnon käyttö jostain syystä vaati sähköpostiosoitteeni.
Todellisuudessa mitään selkeitä viitteitä siihen, että kenenkään puheet (tai tarkemmin ottaen kirjoitukset) olisivat innostaneet ketään tekemään minkäänlaista väkivaltaa. En laske tähän yhdenkään uskonnollisen johtajan paasauksia. Eipä pidä kovinkaan pitkälle lukea valtauskontojen oppikirjoja, kun pääsee ymmärrykseen, että epäuskovaiset on ali-ihmisiä, demonien possessoimia, heille ei tule suoda ihmisarvoa jne.
Ajatusmalli, että puheet murtaisivat demokratian on jokseenkin huvittava. Nykydemokratiahan juuri perustuu siihen, että jokainen voi tuoda mielipiteensä esille, asiasta keskustellaan ja keskustelun pohjalta äänestetään. Suvaitsevainen maailmankatsomus on kuitenkin usein sitä mieltä, että vain oikeat mielipiteet (eli omat mielipiteet) on sallittava. Väärät mielipiteet on asetettava laittomiksi, ettei kukaan vain korruptoituisi niistä. On todellakin surkuhupaisaa, että itseään liberaaleiksi tai antifasistisiksi nimittävät tahot ehdottelevat tällaisia käytäntöjä.
Miksi vihapuheet nyt yhtäkkiä ovat sitten alkaneet kiinnostamaan 'liberaaleja'?
Suomessa on kohta vaalit tulossa ja entinen pikkupuolue perussuomalaiset on saanut gallupien mukaan kovasti kannatusta. Ei ole mitenkään yllättävää, että nopeasti kannatusta saanut oikeistopopulistinenvihapuolue saa lokaa niskaansa joka suunnasta, eritoten niiltä, joiden kannatusta puolue on nakertanut. Vaaliteemaksi onkin muodostunut olla eri mieltä jokaisessa asiassa persujen kanssa. Lisäksi joka käänteessä on aina hyvä huomauttaa, kuinka Persut eivät tiedä mistään mitään ja heidän kannattajansa ovat tyhmiä ja sulkeutuneita. Todennäköisesti tuollainen morkkaaminen on sen verran läpinäkyvää, että ääniä alkaakin satamaan persujen laariin.
Poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi vaalit tekevät juuri demokratian perusteet ja lähiaikoijen tapahtumat muualla Euroopassa. Ruotsissa ruotsindemokraatit, jotka kotimaisessa mediassa on usein linkitetty persuihin, ovat saaneet mittavan äänisaaliin. 'Kansan' reaktio kansan päätökseen oli vähintäänkin erikoinen. Tuhannet ihmiset ilmaantuivat banderollien kanssa ruotsindemokraatteja. Nimellisesti tuo väkijoukko vastusti puoluetta, mutta Ruotsin kansa oli enemmistöpäätöksellä nostanut kyseisen puolueen paikalliseen hallitukseen. Väkijoukko siis vastusti demokraattista päätöksentekoa, ainakin nykymallissaan. Ymmärtääkseni malli ei ole muuttunut sitten viime vaalien, joten on kummallista, ettei silloin kaduille menty kapinoimaan. Olisiko käynyt nyt niin, että tulos ei miellyttänyt ja huono häviäjä astui esille? Mitenhän käy Suomessa, jos persut valitaan ensimmäistä kertaa hallitukseen? Ainakin nyt etukäteen ollaan päivitelty milloin mistäkin syystä.
Jatkan vielä vähän vihapuheista. Vihapuheen määritelmä on nimittäin kovin avoin (ja usein sidottu täysin omiin agendoihin). "poliitikot ovat nyt huolissaan keskusteluilmapiirin raaistumisesta ja oikeusministeriö haluaa kitkeä vihapuheet keskustelupalstoilta". Rivien välistä voisi tulkita, että vihapuheet tapahtuvat pääasiassa keskustelupalstoilla. Thorsin uhkaaja tuomittiin sakkoihin. Uhkaus oli muotoa "Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorssin taposta!"-keskusteluryhmän perustaminen. Myös Jani Toivola on saanut osansa uhkailusta. Pelko mielessä kampanjoiva Toivola ei luonnollisestikaan ilmoittanut asiasta poliisille, vaan lehdistölle, eihän poliisi nyt mitään sääliääniä toisi, varsinkaan kun mitään uhkailua ei oikeasti ilmeisestikään ole tapahtunut. Voimia kuitenkin Toivolalle kampanjointiin!
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet taas haluaa muistuttaa, ettei sananvapaus oikeuta vihapuheisiin. Jos vihaan [HYPOTEETTISESTI] vaikkapa juustoa, Nokian puhelintani tai koirankakkaa kengänpohjassa, niin saanko niistä ilmaista mielipiteeni esimerkiksi Facebook-sivuillani? Jos vihaan narkkareita, sosiaalipummeja tai pedofiilejä, niin saanko siitä kertoa vaikkapa kotisivuillani? Todennäköisesti saan. Miksi sitten en saa sitten kirjoittaa negatiiviseen sävyyn vaikkapa Lesboista, Eskimoista tai Saatananpalvojista? Miksi en saa ilmaista vihamielistä mielipidettäni johonkin seksuaaliseen suuntautumiseen, ihmisrotuun tai taikauskoon? Käveleekö todellakin Suomen kaduilla henkilöitä, jotka vihapuheen nähdessään ryhtyvät impulsiiviseen väkivallantekoon? Eikö olisi fiksumpaa pistää nuo (muutamat) yksilöt hoitoon ja antaa toisten kirjoittaa rehellinen mielipiteensä asioista?
Kovin olen kiinnostunut näkemään, miten vihapuhe määritellään ja mihin siinä vedetään rajat, jos se halutaan erikseen lailla kieltää.
-PYO
ps. En ole nyt varma onko Suomen Laissa jo määritelty vihapuhe. Hakutoiminnon käyttö jostain syystä vaati sähköpostiosoitteeni.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Pakkoruotsi on resurssien hukkaamista
Ruotsin kielen opiskelu on isolle osalle suomenkielisiä suurta hukkaa. Harva sitä oikeasti tarvitsee ja vielä harvempi siitä oikeasti hyötyy. Monet opiskelevat vuosia ruotsia, mutta eivät sitä missään käytä, jolloin kielitaito ruostuu (jos se terässä on koskaan ollutkaan). Jos nyt sitten menee Ruotsiin tai eritoten johonkin toiseen skandinaavimaahan, niin ei tuollaisella ruotsilla tee mitään, kun iso osa kuitenkin osaa englantia kohtuu sujuvasti.
Venäjän kielestä on hyötyä, eritoten kaakossa. Asiakaspalvelijoilta toivotaan venäjän taitoja, joten työpaikat menevät niille, jotka sitä osaavat. Jos menet Venäjällä tai muualle entistä Neuvostoliittoa, niin englannilla ei oikein enää pärjääkään, koska paikalliset eivät kyseistä kieltä kovin hyvin hanskaa.
Tällä hetkellä käytetään siis resursseja hukkaan menevään ruotsin kieleen ja samalla tuhotaan mahdollisuus toimivan venäjän kielen opiskeluun. Ajat ovat muuttuneet. Englantia pukkaa joka tuutista ja ruotsinkielen näkyvyys(/kuuluvuus) vähentynyt koko ajan. Lipposen kaltaiset vanhat tomppelit eivät tätä ymmärrä. RKPlaiset taas ovat mielipuolisen itsekkäitä ja haluavat tuhota monien nuorien menestysmahdollisuudet vain siitä syystä, että haluavat taata itselleen palvelut äidinkielellään. Yleensä suomenruotsalaiset kuitenkin suoraan lähtevät keskustelemaan suomen kielellä, koska tätä kannustavamman ympäristön johdosta osaavat paremmin kuin suomenkielinen ruotsia. Veikkaanpa, että esim. lääkärissä ruotsinsuomalainen mielummin lääkärissä puhuu suomea tai englantia, jos vaikuttaa siltä, että lääkärin ruotsin taso on hyvin heikko. Ruotsin opintoihin käytetyn ajan lääkäri olisi siis voinut käyttää johonkin hyödyllisempään, kuten vaikka työharjoitteluun.
Ratkaisuksi ehdotan, että oma äidinkieli olkoon pakollinen ja valinnaisena joku vieras pitkä kieli (käytännössä englanti, mutta halukas voisi opiskella vaikka ruotsin) ja lyhyempi kolmas kieli, joka valitaan koulukohtaisen tarjouman mukaan. Elikkä länsirannikolla tarjoumaan todennäköisesti kuuluisi ruotsi, kun taas itärajalla venäjä. Mikäli koulussa sattuu olemaan pätevä opettaja, niin tuo kolmas voisi olla saame, viro, somalia, kiina tai muu. Diversiteetti lisääntyisi ja samoin suomalaisten kansainvälistyminen, ja sitä kautta myös ymmärrys muista kulttuureista. Tällä hetkellä kulttuurimme sidotaan ruotsalaisuuteen ja väkipakon takia sidos saa lähinnä negatiivisen merkityksen, jolloin antipatiat ruotsin kieltä ja ruotsinsuomalaisia kohtaan kasvavat.
Mikäli pakkoruotsi poistettaisiin, niin todennäköisesti ruotsinkieliset palvelut heikkenisivät. Tosin tällä hetkellä niiden taso ei varmastikaan ole toivotulla tasolla, eikä koskaan tule olemaankaan. On tunnustettava se tosiasia, että pakkoruotsin poistaminen jossain määrin hankaloittaisi ruotsinkielisen vähemmistön elämää. Olisi kuitenkin hyvä tunnustaa myös se tosiasia, että nykymalli hankaloittaa suomenkielisen enemmistön elämää.
Loppuun vielä muutaman perustelun kommentointi, joskin perustelut ovat sen verta mielipuolisia, että voi vain pohtia, miten nämä ihmiset pärjäävät oikeassa elämässä.
Ei ruotsin opiskelu ole pois muista resursseista. Pakollisen ruotsin lisäksi voi opiskella vaikka venäjän.
Jonkin asian opiskelu on aina pois muista resursseista. Opiskelijat eivät kuluta yliopiston penkkiä 5+ vuotta vain huvin vuoksi. Opiskelu vie aikaa. Lisäksi opiskelu kuluttaa rahaa (esim. oppikirjat) ja henkisiä/fyysisiä resursseja (esim. muistikapasiteetti, energia). Kun resurssit kuluvat yhteen asiaan, niin niitä ei jää toiseen.
Onhan ruotsinkielisilläkin pakkosuomi
Jos henkilö asuu lähes täysin ruotsinkielisessä kunnassa, niin tuskinpa silloin suomea paljoa tarvitsee. Jos asuu missä tahansa muualla suomea, niin suomen kielen tarpeellisuus kasvaa huomattavasti. Esimerkiksi oppimateriaali kannattaa julkaista mielummin suomeksi kuin ruotsiksi, jos suomea puhuu äidinkielenään 90% opiskelijoista. Täten, jos haluaa opiskella ei-ruotsinkielisessä koulussa, niin todennäköistä on, että suomenkielistä oppimateriaalia tulee vastaan ja suomen kielestä on hyötyä. Samalla tavalla, jos haluaa mennä opiskelemaan ruotsinkieliseen kouluun, työskennellä ruotsinkielisessä kunnassa tai suorittaa armeijansa ruotsinkielisessä varuskunnassa, niin ruotsista on hyötyä. Suomenkielisille on kuitenkin kovasti vaihtoehtoja ympäri maata, joten mitään pakkoa tästä ei aiheudu. Jos poistetaan pakkoruotsi, niin voidaan poistaa myös pakkosuomi. Todennäköistä kuitenkin on, että moni suomenruotsalainen mieluusti opiskelee edes vähäsen suomea, koska siitä on heille huomattavaa hyötyä! Lisäksi suomen opiskelu on jossain määrin helppoa, kun ympäristö antaa paljon virikkeitä kielen oppimiseen.
Jos englanti kerran on globaali kieli, niin eikö sitten pitäisi laittaa englanti ykköskieleksi kaikille?
Globaalissa ympäristössä olisi tietenkin hyvä, että kaikki puhuisivat samaa kieltä, tässä tapauksessa englantia. Elämme kuitenkin enemmän lokaalissa ympäristössä, jossa valtaosa puhuu suomea. Ruotsinkielisessä yhteisössä taas ruotsi on vallitseva kieli. Jos muuttaisimme kaikkien suomalaisten äidinkieleksi englannin, käytännössä tuhoaisimme suomen ja suomenruotsin. Se, että englanti on kakkoskielenä kaikilla on taas hyvä asia. Se, että kolmantena kielenä on toinen kotimainen tarkoittaa käytännössä sitä, että kolmas kieli on todennäköisesti sen verran heikko, ettei sitä juurikaan kannata käyttää. Eritoten tämä näkyy niillä henkilöillä, joilla kielten opiskelu ei ole ollut ykkössijalla. Esimerkiksi, jos lukee lukiossa pitkää matematiikkaa, pitkää fysiikkaa ja pitkää kemiaa, niin kolmas kieli jäänee prioriteettilistassa melkoisen kauas.
- En ymmärrä, miksi ruotsin pitäisi olla valinnainen itärajalla. Miten sitten toisen asteen koulutuksessa, puhumattakaan jos lähdet yliopistoon – voiko yhtäkkiä vaatia ruotsin kielen taitoa? Esityksellä halutaan muuttaa koko järjestelmää aika lailla, Nylander kritisoi [Ajankohtaisen kakkosen kielikeskustelussa].
Järjestelmää tulisikin muuttaa aika lailla! Se, että meillä on paska järjestelmä ei tarkoita sitä, että siihen pitäisi sitoutua lopun elämää. Kuten edellä mainitsin, ruotsin kielen merkitys on tässä yhteiskunnassa laskenut (mistä johtuu termi "pakkoruotsi"). Ruotsin tarve on lähinnä byrokraattinen. Koska se on syvällä järjestelmäsä, niin tarvitaan melkoisen laaja-alaisia muutoksia. Kovin kummoisia muutokset eivät kuitenkaan olisi. Toisen kotimaisen kohdalle laitettaisiin papereissa yksi uusi kenttä nimeltä "venäjä" ja koluista potkittaisiin pellolle osa ruotsin opettajista ja palkattaisiin venäjän opettajia. Isoin ongelma on, että löytyykö meiltä tarpeeksi päteviä venäjän opettajia, joita voidaan palkata kouluihin.
Lipposen mukaan Kiviniemen ehdotus ruotsin korvaamisesta venäjällä tekisi Itä-Suomesta gheton, jossa koululaisilla olisi huonommat mahdollisuudet pärjätä työmarkkinoilla [HS].
Ainoa syy, miksi näin voisi käydä on se, että lakipakotteisesti syrjittäisiin niitä, jotka ruotsin sijasta osaavatkin venäjää. Ainakin yksityisellä sektorilla venäjä on hyödyllisempi kuin ruotsi. Kun taustalla on oikeasti hyöty, eikä lipposmainen byrokratia, niin motivaatio opiskeluun ja kielen ylläpito työnantajan puolesta ovat huomattavasti korkeammalla.
Mutta minäkin päädyin mutkan kauttaa Ruotsiin töihin ja onneksi opiskelin ruotsia.
Yksittäistapaus, ei saa yleistää; kaverini opiskeli venäjää ja on nyt Venäjällä töissä. Siispä kaikilla pitäisi olla pakkovenäjä! Voi olla, että Ruotsissa on enemmän suomalaisia töissä kuin venäjällä, mutta se ei ole mikään peruste, että ruotsia pitäisi opiskella pakolla. Muna-kana-ajattelulla voidaan todeta, että suomalaisia muuttaa Ruotsiin, koska he osaavat kielen. Samalla tavalla, jos täällä olisi pakkokiina, niin suomalaisia muuttaisi Kiinaan. Tämä ei kuitenkaan ole pätevä syy laittaa kouluihin pakkokiinaa.
Ruotsi on yhteispohjoismainen kieli. Sillä pärjää vaikka Norjassa ja Tanskassa.
Ruotsi ei ole yhteispohjoismainen kieli, ainakaan virallisesti. Ei ole olemassakaan virallista yhteispohjoismaista kieltä. Miksi suomalaiset puhuisivat ruotsia ollessaan tekemisissä ruotsalaisten (tai muiden skandinaavien) kanssa? Kun meillä oli töissä joukko ruotsalaisia, niin ei ollut mitään tarvetta puhua ruotsia, kun englannilla pärjäsi paremmin. Kohteliaina ja älykkäinä henkilöinä nuo ruotsalaiset olettivat, että puhun mielummin englantia kuin heidän äidinkieltään. On myös hieman arveluttavaa, kuinka hyvin skandinaavit ymmärtävät toisiaan. Olen nähnyt tapauksen, jossa norjalainen puhui ruotsalaisille norjaa. Tovin päästä hän vaihtoi pahoitellen englantiin, jotta ruotsalaiset ymmärtäisivät, mitä hän puhuu. Suomalainen tuttuni, joka osaa hyvin ruotsia, muutti Tanskaan. Englantia hän siellä pääosin käyttää. Ruotsilla pärjännee kuulemma jotenkin, mutta ainakin vanhempien ihmisten kanssa on hankala keskustella, kun puhetapa on täysin erilainen.
Onhan meillä pakkomatematiikka ja pakkohistoriakin
Matematiikka on universaali kieli. Menit Ruotsiin, Venäjään taikka Kiinaan, niin pärjäät samalla matematiikalla. Historiakin on pääpiirteittäin sama, vaikka useimmissa paikoissa on painotus (ymmärrettävistä syistä) kyseisen alueen historiassa. Samat argumentit pätevät pitkälti kaikkiin muihinkin pakollisiin aineisiin (kuten biologiaan, maantietoon, kemiaan, fysiikkaan, liikuntaan). Ruotsilla voi pärjätä ruotsissa, mutta Venäjällä tai Kiinassa ei ruotsin perusteet millään synkkaa paikallisen kulttuurin kanssa. Epäilen myöskin, että kukaan tässä yhteiskunnassa elävä pärjäisi viikkoakaan ilman matematiikan taitoja. Täällä on kuitenkin tuhatpäin ihmisiä, jotka eivät osaa ruotsia, mutta pärjäävät ihan hyvin.
TIIVISTÄEN
Ei ole loogisia perusteita ruotsin pakko-opiskelulle. Perustelut ovat lähinnä byrokraattisia. Vain pieni osa ruotsia opiskelleista oikeasti hyötyy kielestä. Lopuilla kieli kangistuu ja sopivan tilaisuuden tullessa on täten käyttökelvoton. Ruotsin opiskelu syö resursseja monella eri tasolla ja näin ollen haittaa sekä yksilöitä, että yhteiskuntaa. Koska monet tiedostavat tämän seikan, he eivät ole motivoituneita ruotsin opiskeluun, eivätkä käytä siihen niin paljoa resursseja. Valitettavasti he kuitenkin joutuvat käyttämään noita resurrseja, mikä luonnollisesti on pois jostain muusta, mistä saattaisi olla oikeasti hyötyä.
-PYO
ps.Perustuslaissa (17 §) mainitaan, että ruotsinkieliset palvelut tulisi taata ja kulttuuria ylläpitää. Pakkoruotsista ei ole mitään mainintaa.
Venäjän kielestä on hyötyä, eritoten kaakossa. Asiakaspalvelijoilta toivotaan venäjän taitoja, joten työpaikat menevät niille, jotka sitä osaavat. Jos menet Venäjällä tai muualle entistä Neuvostoliittoa, niin englannilla ei oikein enää pärjääkään, koska paikalliset eivät kyseistä kieltä kovin hyvin hanskaa.
Tällä hetkellä käytetään siis resursseja hukkaan menevään ruotsin kieleen ja samalla tuhotaan mahdollisuus toimivan venäjän kielen opiskeluun. Ajat ovat muuttuneet. Englantia pukkaa joka tuutista ja ruotsinkielen näkyvyys(/kuuluvuus) vähentynyt koko ajan. Lipposen kaltaiset vanhat tomppelit eivät tätä ymmärrä. RKPlaiset taas ovat mielipuolisen itsekkäitä ja haluavat tuhota monien nuorien menestysmahdollisuudet vain siitä syystä, että haluavat taata itselleen palvelut äidinkielellään. Yleensä suomenruotsalaiset kuitenkin suoraan lähtevät keskustelemaan suomen kielellä, koska tätä kannustavamman ympäristön johdosta osaavat paremmin kuin suomenkielinen ruotsia. Veikkaanpa, että esim. lääkärissä ruotsinsuomalainen mielummin lääkärissä puhuu suomea tai englantia, jos vaikuttaa siltä, että lääkärin ruotsin taso on hyvin heikko. Ruotsin opintoihin käytetyn ajan lääkäri olisi siis voinut käyttää johonkin hyödyllisempään, kuten vaikka työharjoitteluun.
Ratkaisuksi ehdotan, että oma äidinkieli olkoon pakollinen ja valinnaisena joku vieras pitkä kieli (käytännössä englanti, mutta halukas voisi opiskella vaikka ruotsin) ja lyhyempi kolmas kieli, joka valitaan koulukohtaisen tarjouman mukaan. Elikkä länsirannikolla tarjoumaan todennäköisesti kuuluisi ruotsi, kun taas itärajalla venäjä. Mikäli koulussa sattuu olemaan pätevä opettaja, niin tuo kolmas voisi olla saame, viro, somalia, kiina tai muu. Diversiteetti lisääntyisi ja samoin suomalaisten kansainvälistyminen, ja sitä kautta myös ymmärrys muista kulttuureista. Tällä hetkellä kulttuurimme sidotaan ruotsalaisuuteen ja väkipakon takia sidos saa lähinnä negatiivisen merkityksen, jolloin antipatiat ruotsin kieltä ja ruotsinsuomalaisia kohtaan kasvavat.
Mikäli pakkoruotsi poistettaisiin, niin todennäköisesti ruotsinkieliset palvelut heikkenisivät. Tosin tällä hetkellä niiden taso ei varmastikaan ole toivotulla tasolla, eikä koskaan tule olemaankaan. On tunnustettava se tosiasia, että pakkoruotsin poistaminen jossain määrin hankaloittaisi ruotsinkielisen vähemmistön elämää. Olisi kuitenkin hyvä tunnustaa myös se tosiasia, että nykymalli hankaloittaa suomenkielisen enemmistön elämää.
Loppuun vielä muutaman perustelun kommentointi, joskin perustelut ovat sen verta mielipuolisia, että voi vain pohtia, miten nämä ihmiset pärjäävät oikeassa elämässä.
Ei ruotsin opiskelu ole pois muista resursseista. Pakollisen ruotsin lisäksi voi opiskella vaikka venäjän.
Jonkin asian opiskelu on aina pois muista resursseista. Opiskelijat eivät kuluta yliopiston penkkiä 5+ vuotta vain huvin vuoksi. Opiskelu vie aikaa. Lisäksi opiskelu kuluttaa rahaa (esim. oppikirjat) ja henkisiä/fyysisiä resursseja (esim. muistikapasiteetti, energia). Kun resurssit kuluvat yhteen asiaan, niin niitä ei jää toiseen.
Onhan ruotsinkielisilläkin pakkosuomi
Jos henkilö asuu lähes täysin ruotsinkielisessä kunnassa, niin tuskinpa silloin suomea paljoa tarvitsee. Jos asuu missä tahansa muualla suomea, niin suomen kielen tarpeellisuus kasvaa huomattavasti. Esimerkiksi oppimateriaali kannattaa julkaista mielummin suomeksi kuin ruotsiksi, jos suomea puhuu äidinkielenään 90% opiskelijoista. Täten, jos haluaa opiskella ei-ruotsinkielisessä koulussa, niin todennäköistä on, että suomenkielistä oppimateriaalia tulee vastaan ja suomen kielestä on hyötyä. Samalla tavalla, jos haluaa mennä opiskelemaan ruotsinkieliseen kouluun, työskennellä ruotsinkielisessä kunnassa tai suorittaa armeijansa ruotsinkielisessä varuskunnassa, niin ruotsista on hyötyä. Suomenkielisille on kuitenkin kovasti vaihtoehtoja ympäri maata, joten mitään pakkoa tästä ei aiheudu. Jos poistetaan pakkoruotsi, niin voidaan poistaa myös pakkosuomi. Todennäköistä kuitenkin on, että moni suomenruotsalainen mieluusti opiskelee edes vähäsen suomea, koska siitä on heille huomattavaa hyötyä! Lisäksi suomen opiskelu on jossain määrin helppoa, kun ympäristö antaa paljon virikkeitä kielen oppimiseen.
Jos englanti kerran on globaali kieli, niin eikö sitten pitäisi laittaa englanti ykköskieleksi kaikille?
Globaalissa ympäristössä olisi tietenkin hyvä, että kaikki puhuisivat samaa kieltä, tässä tapauksessa englantia. Elämme kuitenkin enemmän lokaalissa ympäristössä, jossa valtaosa puhuu suomea. Ruotsinkielisessä yhteisössä taas ruotsi on vallitseva kieli. Jos muuttaisimme kaikkien suomalaisten äidinkieleksi englannin, käytännössä tuhoaisimme suomen ja suomenruotsin. Se, että englanti on kakkoskielenä kaikilla on taas hyvä asia. Se, että kolmantena kielenä on toinen kotimainen tarkoittaa käytännössä sitä, että kolmas kieli on todennäköisesti sen verran heikko, ettei sitä juurikaan kannata käyttää. Eritoten tämä näkyy niillä henkilöillä, joilla kielten opiskelu ei ole ollut ykkössijalla. Esimerkiksi, jos lukee lukiossa pitkää matematiikkaa, pitkää fysiikkaa ja pitkää kemiaa, niin kolmas kieli jäänee prioriteettilistassa melkoisen kauas.
- En ymmärrä, miksi ruotsin pitäisi olla valinnainen itärajalla. Miten sitten toisen asteen koulutuksessa, puhumattakaan jos lähdet yliopistoon – voiko yhtäkkiä vaatia ruotsin kielen taitoa? Esityksellä halutaan muuttaa koko järjestelmää aika lailla, Nylander kritisoi [Ajankohtaisen kakkosen kielikeskustelussa].
Järjestelmää tulisikin muuttaa aika lailla! Se, että meillä on paska järjestelmä ei tarkoita sitä, että siihen pitäisi sitoutua lopun elämää. Kuten edellä mainitsin, ruotsin kielen merkitys on tässä yhteiskunnassa laskenut (mistä johtuu termi "pakkoruotsi"). Ruotsin tarve on lähinnä byrokraattinen. Koska se on syvällä järjestelmäsä, niin tarvitaan melkoisen laaja-alaisia muutoksia. Kovin kummoisia muutokset eivät kuitenkaan olisi. Toisen kotimaisen kohdalle laitettaisiin papereissa yksi uusi kenttä nimeltä "venäjä" ja koluista potkittaisiin pellolle osa ruotsin opettajista ja palkattaisiin venäjän opettajia. Isoin ongelma on, että löytyykö meiltä tarpeeksi päteviä venäjän opettajia, joita voidaan palkata kouluihin.
Lipposen mukaan Kiviniemen ehdotus ruotsin korvaamisesta venäjällä tekisi Itä-Suomesta gheton, jossa koululaisilla olisi huonommat mahdollisuudet pärjätä työmarkkinoilla [HS].
Ainoa syy, miksi näin voisi käydä on se, että lakipakotteisesti syrjittäisiin niitä, jotka ruotsin sijasta osaavatkin venäjää. Ainakin yksityisellä sektorilla venäjä on hyödyllisempi kuin ruotsi. Kun taustalla on oikeasti hyöty, eikä lipposmainen byrokratia, niin motivaatio opiskeluun ja kielen ylläpito työnantajan puolesta ovat huomattavasti korkeammalla.
Mutta minäkin päädyin mutkan kauttaa Ruotsiin töihin ja onneksi opiskelin ruotsia.
Yksittäistapaus, ei saa yleistää; kaverini opiskeli venäjää ja on nyt Venäjällä töissä. Siispä kaikilla pitäisi olla pakkovenäjä! Voi olla, että Ruotsissa on enemmän suomalaisia töissä kuin venäjällä, mutta se ei ole mikään peruste, että ruotsia pitäisi opiskella pakolla. Muna-kana-ajattelulla voidaan todeta, että suomalaisia muuttaa Ruotsiin, koska he osaavat kielen. Samalla tavalla, jos täällä olisi pakkokiina, niin suomalaisia muuttaisi Kiinaan. Tämä ei kuitenkaan ole pätevä syy laittaa kouluihin pakkokiinaa.
Ruotsi on yhteispohjoismainen kieli. Sillä pärjää vaikka Norjassa ja Tanskassa.
Ruotsi ei ole yhteispohjoismainen kieli, ainakaan virallisesti. Ei ole olemassakaan virallista yhteispohjoismaista kieltä. Miksi suomalaiset puhuisivat ruotsia ollessaan tekemisissä ruotsalaisten (tai muiden skandinaavien) kanssa? Kun meillä oli töissä joukko ruotsalaisia, niin ei ollut mitään tarvetta puhua ruotsia, kun englannilla pärjäsi paremmin. Kohteliaina ja älykkäinä henkilöinä nuo ruotsalaiset olettivat, että puhun mielummin englantia kuin heidän äidinkieltään. On myös hieman arveluttavaa, kuinka hyvin skandinaavit ymmärtävät toisiaan. Olen nähnyt tapauksen, jossa norjalainen puhui ruotsalaisille norjaa. Tovin päästä hän vaihtoi pahoitellen englantiin, jotta ruotsalaiset ymmärtäisivät, mitä hän puhuu. Suomalainen tuttuni, joka osaa hyvin ruotsia, muutti Tanskaan. Englantia hän siellä pääosin käyttää. Ruotsilla pärjännee kuulemma jotenkin, mutta ainakin vanhempien ihmisten kanssa on hankala keskustella, kun puhetapa on täysin erilainen.
Onhan meillä pakkomatematiikka ja pakkohistoriakin
Matematiikka on universaali kieli. Menit Ruotsiin, Venäjään taikka Kiinaan, niin pärjäät samalla matematiikalla. Historiakin on pääpiirteittäin sama, vaikka useimmissa paikoissa on painotus (ymmärrettävistä syistä) kyseisen alueen historiassa. Samat argumentit pätevät pitkälti kaikkiin muihinkin pakollisiin aineisiin (kuten biologiaan, maantietoon, kemiaan, fysiikkaan, liikuntaan). Ruotsilla voi pärjätä ruotsissa, mutta Venäjällä tai Kiinassa ei ruotsin perusteet millään synkkaa paikallisen kulttuurin kanssa. Epäilen myöskin, että kukaan tässä yhteiskunnassa elävä pärjäisi viikkoakaan ilman matematiikan taitoja. Täällä on kuitenkin tuhatpäin ihmisiä, jotka eivät osaa ruotsia, mutta pärjäävät ihan hyvin.
TIIVISTÄEN
Ei ole loogisia perusteita ruotsin pakko-opiskelulle. Perustelut ovat lähinnä byrokraattisia. Vain pieni osa ruotsia opiskelleista oikeasti hyötyy kielestä. Lopuilla kieli kangistuu ja sopivan tilaisuuden tullessa on täten käyttökelvoton. Ruotsin opiskelu syö resursseja monella eri tasolla ja näin ollen haittaa sekä yksilöitä, että yhteiskuntaa. Koska monet tiedostavat tämän seikan, he eivät ole motivoituneita ruotsin opiskeluun, eivätkä käytä siihen niin paljoa resursseja. Valitettavasti he kuitenkin joutuvat käyttämään noita resurrseja, mikä luonnollisesti on pois jostain muusta, mistä saattaisi olla oikeasti hyötyä.
-PYO
ps.Perustuslaissa (17 §) mainitaan, että ruotsinkieliset palvelut tulisi taata ja kulttuuria ylläpitää. Pakkoruotsista ei ole mitään mainintaa.
torstai 30. syyskuuta 2010
Kansanedustajien palkankorotus
Noin kuukausi sitten kirjoitin blogiini kansanedustajan työstä. Lähinnä ihmettelin, mitä se on. Nyt Vapaavuori kertoo, että
Niinpä niin. Ja palkkaa korotettiin 8,1%. Korotus kuulostaa suurelta varsinkin, jos vertaa sitä vaikkapa opintotukeen tai keskiverto työntekijän palkan kehitykseen. Epämielyttävintä tässä on se, että kansanedustajan palkkaa on nosteltu tuon tuostakin.
Iltalehden kommenttiosastolla, joku laskeskeli tällä tavalla
Onkohan esim. sairaanhoitajien palkka noussut samalla tavalla?
Mietityttää vain, kuinka nuo kansanedustajaruppanat oikein kehtaavat katsoa itseään aamulla peiliin ja todeta, että kyllä tässä täytyy saada vähän lisää palkkaa, kun on NIIIIIIIN vaativaa hommaa. Sitä en kiellä, etteikö homma olisi vaativaa, mutta ei se ole sen vaativampaa kuin joku vastaava työ. Vastaavassa työssä tosin pitää myös saada tuloksia aikaiseksi palkan eteen. Tällä hetkellä Suomi on yli 70 miljardia euroa velkaa. Velan kuittaamiseksi leikkauksia tehdään kaikkialla, paitsi tietenkin eduskunnassa. Jotenkin tässä kaipaisi enemmän esimerkillistä johtamista, eikä tehkää_niinkuin_minä_sanon-asennetta.
Ehdotankin tällaista ratkaisua. Edustuskauden puolessa välissä tehdään kansanäänestys kansanedustajien ja ministerien palkoista. Vaihtoehtoja on kaksi: palkkaa nostetaan 2% tai palkkaa lasketaan 2%. Tuo prosenttimäärä on tässä vain esimerkillinen. Sen voisi katsoa joka kaudella uudestaan, mutta se olisi aina sama molemmille vaihtoehdoille. Tällöin kansa pääsisi edes kerran valtakauden aikana ilmaisemaan mielipiteensä pellelauman toiminnasta. Itsestään selvää olisi, että palkka laskisi aluksi roimasti, mutta lopulta kansalaiset varmasti toteaisivat, että jotain arvoa tuollakin työllä on, jonka jälkeen palkka oskilloisi edustajille todellisuudessa kuuluvan rahamäärän tietämillä.
-PYO
kansanedustajan työ on vaativaa, joten myös palkan on oltava sen mukainen.
Niinpä niin. Ja palkkaa korotettiin 8,1%. Korotus kuulostaa suurelta varsinkin, jos vertaa sitä vaikkapa opintotukeen tai keskiverto työntekijän palkan kehitykseen. Epämielyttävintä tässä on se, että kansanedustajan palkkaa on nosteltu tuon tuostakin.
Iltalehden kommenttiosastolla, joku laskeskeli tällä tavalla
1.2.2000 voimaan tulleen taulukon mukaan palkka on 17.254-22.036 markkaa kuukaudessa
eli alkaen n. 2850 €/kk
Kansanedustajien palkka 1.5.2011 lähtien: 6335e/kk
Eli kymmenessä vuodessa palkka olisi kohonnut 222 % eli 3480 €/kk
Onkohan esim. sairaanhoitajien palkka noussut samalla tavalla?
Mietityttää vain, kuinka nuo kansanedustajaruppanat oikein kehtaavat katsoa itseään aamulla peiliin ja todeta, että kyllä tässä täytyy saada vähän lisää palkkaa, kun on NIIIIIIIN vaativaa hommaa. Sitä en kiellä, etteikö homma olisi vaativaa, mutta ei se ole sen vaativampaa kuin joku vastaava työ. Vastaavassa työssä tosin pitää myös saada tuloksia aikaiseksi palkan eteen. Tällä hetkellä Suomi on yli 70 miljardia euroa velkaa. Velan kuittaamiseksi leikkauksia tehdään kaikkialla, paitsi tietenkin eduskunnassa. Jotenkin tässä kaipaisi enemmän esimerkillistä johtamista, eikä tehkää_niinkuin_minä_sanon-asennetta.
Ehdotankin tällaista ratkaisua. Edustuskauden puolessa välissä tehdään kansanäänestys kansanedustajien ja ministerien palkoista. Vaihtoehtoja on kaksi: palkkaa nostetaan 2% tai palkkaa lasketaan 2%. Tuo prosenttimäärä on tässä vain esimerkillinen. Sen voisi katsoa joka kaudella uudestaan, mutta se olisi aina sama molemmille vaihtoehdoille. Tällöin kansa pääsisi edes kerran valtakauden aikana ilmaisemaan mielipiteensä pellelauman toiminnasta. Itsestään selvää olisi, että palkka laskisi aluksi roimasti, mutta lopulta kansalaiset varmasti toteaisivat, että jotain arvoa tuollakin työllä on, jonka jälkeen palkka oskilloisi edustajille todellisuudessa kuuluvan rahamäärän tietämillä.
-PYO
tiistai 31. elokuuta 2010
Kansanedustajan duuni
Kesällä ohimennen kirjoitin kuinka vihreiden Kasvi ajelee aktiivisesti taksilla. Nyt on uudet tulokset julkaistu ja jälleen on vihreä voittanut. Pekka Haavisto körötteli taksilla yli 4700 euron edestä.
Entisenä valtion virkamiehenä ihmettelen, miksi virkamiehet, kuten poliisit, tutkijat, opettajat yms., joutuvat tekemään tarkan selvityksen matkoistaan. Tai siis en ihmettele sitä, vaan sitä, että kansanedustajat (saatikka ministerit) eivät joudu. Virkamiehiä sitoo valtion matkustussääntö, jossa hyvin tarkkaan määritellään mitä korvataan, missä tapauksessa ja kuinka paljon. Tarkoituksena tietenkin on, että työhön liittymättömiä matkoja ei makseta ja töyhön liittyvän matkustuksen kulut (määrä ja laatu) pysyvät kohtuudessa. Yhden matkalaskun pyörittämiseen tarvitaan virkamiehen lisäksi asiatarkastajan, esimiehen ja laskutushenkilön työpanos. Tällöin virkamies usein toteaakin, että maksaa pienemmät matkat omasta pussistaan, koska oman vaivan lisäksi ei viitsi pikkusumman takia rasittaa systeemiä.
Kansanedustajia tällainen ei siis koske. Eli valtio hyvin todennäköisesti maksaa myös kansanedustajien henkilökohtaisia matkoja. Esimerkiksi keväällä nousi kohu siitä, kun kansanedustaja Kimmo Kiljunen oli matkustellut kaukoidässä. Vaikka kyseessä olisikin työmatka, niin kulujen perään ei kysellä. Ei tarvitse mennä halvimpaan hotelliin, ei tarvitse matkustaa ahtaassa turistiluokassa, ei tarvitse syödä halvimmissa ravintoloissa ja niin edelleen. Veronmaksajat kustantavat tämän ylellisyyden. Viime vuodelle oli budjetoitu matkarahoja reilut 2,35 miljoonaa euroa.
Itse lähinnä kummastelen sitä, mikä on kansanedustajan rooli? Eikös kansanedustajan perimmäinen tarkoitus ole edustaa kansaa. Meillä on edustajia euroopan parlamentissa ihmettelemässä menoa euroopan tasolla. Meillä on pääministeri, presidentti ja ulkoministeri, jotka voivat ihmetellä menoa naapurimaiden ja suurvaltojen kanssa. Jos on jokin erityinen konferenssi, niin sinne voidaan toki lähettää edustajia, mutta kuuluuko kansanedustajalle se, että käydään vähän jossain keskustelemassa. Esimerkiksi Kiljunen toteaa näin:
Mikähän mahtoi olla Kiljusen rooli tuossa tapaamisessa? Mikä oli tapaamisen anti? Onko Suomen ja Bhutanin välillä todellakin niin paljon toimintaa, että rivikansanedustajan täytyy matkustaa sinne?
Entäpä taksikuningas Haavisto sitten? Kaikki ajot ovat kuulemma edustajan työhön liittyviä.
Kyseinen raportti, Afrikan tähteä etsimässä löytyy täältä PDF:nä. Jokainen voikoon itse arvioida, mikä on tuon tekeleen merkitys suomalaisille. Pikaisella vilkaisulla silmääni osui yksi viite Wikipediaan ja vihjailu, että Afrikassa on melkoiset puhelinmarkkinat. Nokia on jo tekemässä bisnestä afrikassa, joten eiköhän heillä ole jo jonkinnäköinen ymmärrys Afrikan puhelinmarkkinoista.
Pointti tässä kuitenkin on se, että kuuluuko kansanedustajan työhön olla siellä täällä esittelemässä tutkimustuloksiaan? Eikös tarkoitus ole lähinnä vakuuttaa edustajatoverit ja ministerit siitä, että Afrikka sitä tai tätä? Eikös tarkoitus ole, että tehdään lakiesitys, että Afrikka sitä tai tätä? Miksi veronmaksaja kustantaa tällaiset Haaviston kruisailut? Pitääkö Haaviston henk.koht. käydä joka puljussa kertomassa tuloksistaan? Eikö Haavisto voisi pitää jossain eduskunnan tiloissa tiedotustilaisuuden, jossa kertoo raportistaan? Eikö sen jälkeen mahdolliset tahot voisi halutessaan kustantaa Haaviston paikalle esittämään raporttinsa tuloksia?
Tämä nyt ei koske vain Haavistoa ja Kiljusta, vaan vähän kaikkia muitakin edustajia. Esimerkiksi Maria Guzenina-Richardson matkusti hoitamassa edustajan työtä 2600e:n edestä neljässä kuukaudessa. Mitähän lie nuokin hommat olleet?
Yleisesti ottaen täytyy ihmetellä, miten paljon kansanedustajilla on erinäisiä muita hommia. Esimerkiksi Suvi Linden istuu tällä hetkellä ties missä luottamustehtävissä viestintäministerin pallin ohella. Miten kansanedustajilla ja eritoten ministereillä on aikaa istuskella muissakin tehtävissä? Eikö silloin tällöin myös jääviys tule eteen? Vai onko kenties niin, että ministerin palkka ei riitä elättämään perhettä, jolloin pitää istuskella vähän muissakin hommissa? En millään jaksa uskoa, että joku vetäisi täyden päivän edustajan työtä ja sitten vapaa-ajallaan hoitaisi muita hallintohommia. Ehkä lasten potkupallokerho tai taloyhtiön hallituspaikka voivat vielä olla hyväksyttäviä, mutta luulisi muuten, että kalenteri olisi suht täysi.
Positiivista on se, että ainakin Katainen tietää missä mennään.
-PYO
Edit(2.9.2010): Taas kolahti. Nyt kansanedustaja käy huorissa taksilla, jonka maksaa veronmaksajat. Selvisihän vihdoin nuo mystiset edustajan työtkin, joita edellä kummastelin.
Entisenä valtion virkamiehenä ihmettelen, miksi virkamiehet, kuten poliisit, tutkijat, opettajat yms., joutuvat tekemään tarkan selvityksen matkoistaan. Tai siis en ihmettele sitä, vaan sitä, että kansanedustajat (saatikka ministerit) eivät joudu. Virkamiehiä sitoo valtion matkustussääntö, jossa hyvin tarkkaan määritellään mitä korvataan, missä tapauksessa ja kuinka paljon. Tarkoituksena tietenkin on, että työhön liittymättömiä matkoja ei makseta ja töyhön liittyvän matkustuksen kulut (määrä ja laatu) pysyvät kohtuudessa. Yhden matkalaskun pyörittämiseen tarvitaan virkamiehen lisäksi asiatarkastajan, esimiehen ja laskutushenkilön työpanos. Tällöin virkamies usein toteaakin, että maksaa pienemmät matkat omasta pussistaan, koska oman vaivan lisäksi ei viitsi pikkusumman takia rasittaa systeemiä.
Kansanedustajia tällainen ei siis koske. Eli valtio hyvin todennäköisesti maksaa myös kansanedustajien henkilökohtaisia matkoja. Esimerkiksi keväällä nousi kohu siitä, kun kansanedustaja Kimmo Kiljunen oli matkustellut kaukoidässä. Vaikka kyseessä olisikin työmatka, niin kulujen perään ei kysellä. Ei tarvitse mennä halvimpaan hotelliin, ei tarvitse matkustaa ahtaassa turistiluokassa, ei tarvitse syödä halvimmissa ravintoloissa ja niin edelleen. Veronmaksajat kustantavat tämän ylellisyyden. Viime vuodelle oli budjetoitu matkarahoja reilut 2,35 miljoonaa euroa.
Itse lähinnä kummastelen sitä, mikä on kansanedustajan rooli? Eikös kansanedustajan perimmäinen tarkoitus ole edustaa kansaa. Meillä on edustajia euroopan parlamentissa ihmettelemässä menoa euroopan tasolla. Meillä on pääministeri, presidentti ja ulkoministeri, jotka voivat ihmetellä menoa naapurimaiden ja suurvaltojen kanssa. Jos on jokin erityinen konferenssi, niin sinne voidaan toki lähettää edustajia, mutta kuuluuko kansanedustajalle se, että käydään vähän jossain keskustelemassa. Esimerkiksi Kiljunen toteaa näin:
Jos eduskunta ei halua minun tapaavan Bhutanin pääministeriä, niin maksan sen sitten itse
Mikähän mahtoi olla Kiljusen rooli tuossa tapaamisessa? Mikä oli tapaamisen anti? Onko Suomen ja Bhutanin välillä todellakin niin paljon toimintaa, että rivikansanedustajan täytyy matkustaa sinne?
Entäpä taksikuningas Haavisto sitten? Kaikki ajot ovat kuulemma edustajan työhön liittyviä.
Haavisto selittää varsinkin Afrikka-raporttinsa poikineen runsaasti puhetilaisuuksia. Kiireisimpinä aikoina hänellä on ollut jopa neljä puhetilaisuutta päivässä.
Kyseinen raportti, Afrikan tähteä etsimässä löytyy täältä PDF:nä. Jokainen voikoon itse arvioida, mikä on tuon tekeleen merkitys suomalaisille. Pikaisella vilkaisulla silmääni osui yksi viite Wikipediaan ja vihjailu, että Afrikassa on melkoiset puhelinmarkkinat. Nokia on jo tekemässä bisnestä afrikassa, joten eiköhän heillä ole jo jonkinnäköinen ymmärrys Afrikan puhelinmarkkinoista.
Pointti tässä kuitenkin on se, että kuuluuko kansanedustajan työhön olla siellä täällä esittelemässä tutkimustuloksiaan? Eikös tarkoitus ole lähinnä vakuuttaa edustajatoverit ja ministerit siitä, että Afrikka sitä tai tätä? Eikös tarkoitus ole, että tehdään lakiesitys, että Afrikka sitä tai tätä? Miksi veronmaksaja kustantaa tällaiset Haaviston kruisailut? Pitääkö Haaviston henk.koht. käydä joka puljussa kertomassa tuloksistaan? Eikö Haavisto voisi pitää jossain eduskunnan tiloissa tiedotustilaisuuden, jossa kertoo raportistaan? Eikö sen jälkeen mahdolliset tahot voisi halutessaan kustantaa Haaviston paikalle esittämään raporttinsa tuloksia?
Tämä nyt ei koske vain Haavistoa ja Kiljusta, vaan vähän kaikkia muitakin edustajia. Esimerkiksi Maria Guzenina-Richardson matkusti hoitamassa edustajan työtä 2600e:n edestä neljässä kuukaudessa. Mitähän lie nuokin hommat olleet?
Yleisesti ottaen täytyy ihmetellä, miten paljon kansanedustajilla on erinäisiä muita hommia. Esimerkiksi Suvi Linden istuu tällä hetkellä ties missä luottamustehtävissä viestintäministerin pallin ohella. Miten kansanedustajilla ja eritoten ministereillä on aikaa istuskella muissakin tehtävissä? Eikö silloin tällöin myös jääviys tule eteen? Vai onko kenties niin, että ministerin palkka ei riitä elättämään perhettä, jolloin pitää istuskella vähän muissakin hommissa? En millään jaksa uskoa, että joku vetäisi täyden päivän edustajan työtä ja sitten vapaa-ajallaan hoitaisi muita hallintohommia. Ehkä lasten potkupallokerho tai taloyhtiön hallituspaikka voivat vielä olla hyväksyttäviä, mutta luulisi muuten, että kalenteri olisi suht täysi.
Positiivista on se, että ainakin Katainen tietää missä mennään.
-PYO
Edit(2.9.2010): Taas kolahti. Nyt kansanedustaja käy huorissa taksilla, jonka maksaa veronmaksajat. Selvisihän vihdoin nuo mystiset edustajan työtkin, joita edellä kummastelin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)