HS:n vaalikoneeseen vastauksia (2015)

Eduskuntavaalit lähenevät ja vaalikoneet alkavat käymään kuumina. Kokeilin HS:n vaalikonetta ja tulokset olivat ihan mielenkiintoisia. Enemmän kyllä pohdituttaa kysymyset ja vaalikone yleisesti.

Vaalikone on mukavan yksinkertainen. Mielipiteensä voi ilmaista viisiportaisella asteikolla ja kysymyksen relevanttisuuden voi määrittää kolmiportaisesti. Mielestäni tämä on hyvä järjestelmä, koska vaihtoehtoja ei ole liikaa, jolloin vastaaminen ja tulosten vertailu on nopeaa Vapaammissa nelikenttäkartoissa osumia tulee jaettua huomattavasti satunnaisemmin, jolloin yhden henkilön vastaukset eivät ole koherentteja. Lisäksi tulosten vertailu on raskasta, kun kone ilmoittaa ehdokkaan olevan eri mieltä, vaikka käytännössä hän olisikin samoilla linjoilla.

En tiedä, millä laskukaavoilla tuloksia tuotetaan, joten niitä en voi analysoida. Keskityn siis tässä kysymyksiin, mutta en kuitenkaan lähde kertomaan, mitä valintoja olisin kyseiseen kohtaan arponut.

1. Suomen velkaantuminen on käännettävä laskuun vaikka se samalla tarkoittaisi leikkauksia palveluihin ja etuuksiin.

Palvelut ja etuudet ovat aika ylimalkainen ilmaisu. Suuret ikäluokat ovat eläköitymässä, joten seuraavat 20+ vuotta Suomen sosiaalikulut tulevat olemaan erittäin suuret. Näkisin, että kyseinen poikkeusrakenne voitaisiin tasata velkarahalla, mutta tällöin pitäisi olla hyvä suunnitelma siitä, miten velat sitten saataisiin maksettua takaisin. Ottaen kuitenkin huomioon se, että velkaa on otettu tuhottomasti jo suurten ikäluokkien ollessa tuottamassa verorahoja, niin nykyinen malli ei toimi. Leikkauksia on pakko tehdä. Maahanmuutto ei ole ratkaisu, sillä vaikka kaikki tulijat työllistyisivät sataprosenttisesti, niin sitten 30 vuoden päästä heidän eläköityessä tarvittaisiin taas lisää maksumiehiä. Ottaen huomioon, että viime aikoina Suomen parhaat vientivaltit ovat ottaneet kuonoonsa ja BKT on laskussa, niin on täysin edesvastuutonta olla leikkauksia vastaan.

2. Hyvin ansaitsevien palkkaverotusta pitäisi kiristää.

Missä menee "hyvän" ansion raja? Mielestäni veroja tulisi yleisesti keventää, mutta varsinkin erittäin suuria tuloja nauttivien veroprosentti voisi olla korkea. Liika on kuitenkin liikaa. En ole perehtynyt hyvätuloisten ansioihin ja veroihin niin paljoa, että osaisin tästä arvioida, mikä on kohtuutonta.

3. Suomi tarvitsee lisää ydinvoimaa.

Suomi ei "tarvitse" lisää ydinvoimaa, mutta omavarainen energiatuotanto on aina positiivista. Venäjä on hieman arvaamaton, joten liikaa ei kannata luottaa Venäläiseen energiaan. Suomi voisi myös viedä energiaa ulkomaille. Suomesta löytyy osaamista sekä ydinvoimalan rakentamiseen, että ajamiseen. Lisäksi Suomi on erittäin vakaa maa, mikä lisää luottamusta. Suomi on myös maailman kärkeä ydinjätteiden loppusijoittamisen alalla. Huippuluokan ydinvoimala voisi olla hyvä piristysruiske Suomen taloudelle. Yleisesti olen kuitenkin energian säästön kannalla, mutta todellisuudessa energian tarve hyvin todennäköisesti kasvaa kuluttajateknologiatuotteiden myötä.

4. Suomen tulee luopua kivihiilen, turpeen ja maakaasun käytöstä vuoteen 2025 mennessä.

Em. energiamuodoista voidaan kyllä luopua, jos energiatarve saadaan katettua. Tapahtuuko tämä vuonna 2025 vai myöhemmin riippuu siitä, mitä muita vakaita energiamuotoja saadaan käyttöön.

5. Suomen julkinen sektori on liian suuri ja sitä on syytä pienentää.

Suomen julkinen sektori on kasvanut ja yksityinen sektori on pysynyt lähes ennallaan. Julkisella sektorilla toimii monia yrityksiä, joiden palvelut voitaisiin yksityistää. Lisäksi julkisella sektorilla toimii lukuisia paperinpyörittäjiä, joiden tuotto yhteiskunnalle on hyvin vähäinen. Koko EU-tasolla voitaisiin nipistää byrokratiasta. Esimerkiksi erinäisten tietojen (tuntikirjaus, matkalaskut, jne.) kirjaamiseen kuluu perustyöntekijöiltä aikaa ja sitten joku koostaa näitä tietoja tuntitolkulla. Kaikkea kerättyä tietoa ei edes hyödynnettä millään tavalla ja vaikka hyödynnettäisiin, niin ovatko tiedot sen verran vertailukelpoisia esimerkiksi eri maiden välillä, jotta niistä voitaisiin vetää uskottavia johtopäätöksiä?

On hyvä, että turvallisuutta valvotaan mm. riskialtteilla työpaikoilla ja elintarviketuotanto/jakelussa, mutta tarvitaanko Suomeen oikeasti tahoa valvomaan alkoholimainontaa? On mystistä, että poliisilla ei ole millään resursseja puuttua tarvittaviin asioihin. Rikosten ehkäisy on ensisijalla, mutta tehokkaaseen tutkintaan ei riitä väkeä. Jos varas ei jää rysän päältä kiinni, niin on aika turha toivoa, että saa tavaransa takaisin. Samaan aikaan virkamiehiä kuitenkin löytyy tekemään arvioita siitä, miten paljon seksiä Ron Jeremy-rommin brändi sisältä. Eli sinänsä on ok, vaikka julkinen sektori pysyy ennallaan, kunhan sen käyttämät resurssit tuottavat kansalaisille ja yrityksille huomattavaa hyötyä.

6. Ruotsin pakollisesta opiskelusta tulisi luopua.

Ehdottomasi kyllä!

7. Velvoitteita ottaa vastaan tarjottu työpaikka pitäisi kiristää.

En tiedä, mitä velvotteita nykyisellään on, joten aika vaikea ottaa kantaa. Lähtökohtaisesti mieluummin porkkanaa kuin keppiä. Pitäisi pyrkiä tilanteeseen, jossa työpaikka olisi yksilölle parempi kuin työttömänä olo. Toki, jos oheisseuraukset ovat yksilölle liian suuri taakka, niin sitten ovat. Itseäni ei ainakaan innosta muuttamaan toiselle puolelle Suomea jonkun epämotivoivan minimipalkkatyön takia, varsinkin jos kyseessä on puolipäiväinen pätkätyö. Riippuu toki henkilön taustastakin. Tässä suhteessa ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on mielestäni hyvä ratkaisu.

8. Jos ihmisellä on varallisuutta, hänen omaisuuttaan pitäisi vanhana käyttää hoivapalveluiden kustantamiseksi.

Vähän erikoinen kysymys, mutta näkisin, että kun (/jos) vanhaksi pääsen, niin eipä verovaroilla minulle kovin kummoista hoitoa tarjota. Ainakin kaikkein rikkaimmat voisivat mennä omin varoin yksityiseen hoitokotiin, mutta esimerkiksi sairaalakäynnit tulisi kustantaa samalla tavalla kaikille vanhuksille. Oma kysymyksensä sitten on, kuinka monta kallista ei-kriittistä operaatiota vanhukselle tulisi kustantaa valtion kassasta.

9. Alkoholia tarjoavien ravintoloiden pitäisi saada olla auki nykyistä vapaammin.

Olen kirjoittanut aiheesta tarkemmin kolme vuotta sitten. Lyhyesti: enemmän vapauksia.

10. Kuntien määrää tulee vähentää merkittävästi, vaikka pakolla.

Pakolla harvemmin saadaan mitään siistiä aikaiseksi, ellei ole pakko (heh-heh). Mielestäni Kunta ja sitä vastaavat alueet, palvelut, kuntalaiset yms. tulisi olla mahdollisimman hyvässä sopusoinnussa. Esimerkiki, jos Keijo Kuntalainen asuu ihan naapurikunnan rajalla ja lähin sairaala on 40 kilometriä lähempänä kuin kunnan virallinen sairaala, niin olisi ihan järkevää, että Keijo voisi mennä naapurikuntaan hoitoon. Superhyperhyvä tietojärjestelmä sitten automaagisesti hoitaisi sairaalojen suorituspisteet ja kulut kuntoon.

11. Yritysten pitäisi voida maksaa työehtosopimuksia pienempiä palkkoja, jotta Suomeen saataisiin työpaikkoja.

Sopimukset ovat yleensä sitä varten, että niitä noudatetaan. Miksi sopimukseen laitettaisiin palkkaehto, jos sitä ei tarvitsisi noudattaa? On mielestäni hölmöä, että yhden pienipalkkaisen sijasta palkataan kaksi minipalkkaista, joille sitten kummallekin tarvitsee maksaa erinäsiä tukia valtion kassasta, kun rahat ei riitä elämiseen. Teennäisten työpaikkojen luonti ei ole ratkaisu työttömyysongelmaan. Kaksi työntekijää maksaa yritykselle joka tapauksessa enemmän kuin yksi ja valtio tarvitsee suuremman yhteisöveron, joten eipä yrityksenkään tuotto tuosta juuri parane.

12. Koko Suomi on syytä pitää asuttuna ja valtion tuettava tätä verovaroin.

Miksi? En ollenkaan ymmärrä, mitä tällä kysymyksellä haetaan.

13. Sote-uudistuksen yhteydessä yksityiset terveyspalvelut pitäisi nostaa julkisten palveluiden rinnalle samanlaiseen asemaan.

Kyllä ja ei. Yksityiset palvelut tulisi huomioida ja niidän käyttöön tulisi kannustaa, mutta eihän niitä nyt missään nimessä voida asettaa samaan asemaan kuin julkisia palveluita. Yksityisten ja julkisten palveluiden rahoitusmallit eroavat niin paljon toisistaan, ettei niitä voida kohdella samalla tavalla.

14. Kuntien pitää saada itse tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluita, eikä sote-uudistuksessa niiltä saa viedä liikaa pois valtaa.

Tähän en voi ottaa suoranaisesti kantaa. Mielestäni on hyvä, että kunnat ovat hyvin autonomisia, mutta jos kunta tarvitsee paljon valtion tukea, niin sitten rahoittaja päättäköön. Kokonaisuus täytyy kuitenkin ottaa huomioon. Jos jokainen kunta tekee asiat omalla tavallaan, niin esim. yksilön muuttaessa kunnasta toiseen voi tulla kohtuuttomia ongelmia. Lisäksi fiksulla yhteistyöllä voidaan tuoda säästöjä.

15. Taksien pitäisi antaa kilpailla vapaasti asiakkaista ilman että valtio säätää hinnat tai rajoittaa taksilupien määriä.

Mielestäni Suomen koko taksitoiminta kaipaisi kunnon uudelleenharkintaa. Olisi hienoa, että taksimatkojen hinnat saataisiin alemmalle tasolle. Tällöin yksityisautoilua voitaisiin vähentää, mikä säästäisi mm. parkkipaikoissa. Taksikuskeillekin viikonpäivät tulisivat tuottaviksi. Tietyille henkilöille taksi on välttämätön ainakin silloin tällöin, joten olisi hyvä, että syrjäseuduillakin olisi kannattavaa olla taksiyrittäjänä. Taksilupien jakelu tulisi pohtia siten, ettei yrittäjä voisi esimerkiksi puljailla 6-vuotiaan lapsensa nimiin lupaa toisten nenän edestä. Lisää vapautta, mutta kuluttajasuoja huomioiden.

16. EU:sta on Suomelle enemmän hyötyä kuin haittaa.

EU:sta on Suomelle sekä hyötyä, että haittaa. Hyödyt ja haitat eivät kuitenkaan ole yhteismitallisia, joten vaikea sanoa onko summa positiivinen vai negatiivinen. Se on kuitenkin selvää, että summa voisi olla positiivisesmpi. 1) Suomen tulisi neuvotella itselleen paremmat edut. 2) EU:n tulisi tehostaa byrokratiaansa. Esimerkiksi luopumalla Strasbourgin sirkuksesta.

17. Hallitus päätti, että Suomi jää ulos osan EU-maiden valmistelemasta rahoitusmarkkinaverosta. Suomen pitäisi mennä mukaan rahoitusmarkkinaveroon.

En ole valitettavasti tutustunut tähän aiheeseen, jotta osaisin sanoa mielipiteeni.

18. Suomen tulisi tällä vaalikaudella ryhtyä valmistelemaan hakemista Natoon.

Nato jakaa mielipiteitä sen verran laajasti ja yleensäkin vastaavanlaiseen liittoon liittyminen on sen kokoinen juttu, että siitä mielestäni tulisi tehdä ensin kansanäänestys.

19. Puolustusvoimille on annettava nykyistä enemmän rahaa.

Puolustusvoimat ovat tehneet leikkauksia enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Suuri hatunnosto siitä. Puolustusbudjetti on todella kinkkinen juttu. Rauhan aikana puolustusvoimilla ei ole juurikaan käytännön tarvetta, mutta sodan aikana niistä tulee ehkäpä maan tärkein resurssointikohde. Suomessa on melkoisen vähän väkeä, mutta paljon pinta-alaa. Suomella on myös nimeltämainitsematon rajanaapuri, jonka sotaan lähtemisen kynnys on arvaamattoman matala. Jotta uskottava puolustuskyky saavutetaan ja täten ennaltaehkäistään konflikteja puolustusvoimille tulee ohjata riittävästi resursseja. Vaihtoehtoisesti koko toiminta voitaisiin lakkauttaa. Jälkimmäinen ei mielestäni ole järkevä ratkaisu, joten resursseja pitää lisätä. Mutta kuten monessa muussakin yhteydessä pitäisi pohtia onko jotain, mistä voitaisiin luopua tai missä voitaisiin tehostaa toimintaa. Mielestäni esimerkiski varusmiespalveluksen ei tarvitse kestää niin monta kuukautta kuin se nykyään kestää. Esimerkiksi nipistämällä kuukausi palveluksesta säästettäisiin pelkästään ruokakuluissa monta euroa.

20. EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien kohdalla käytetään nyt "tarveharkintaa" eli työlupien saantia rajoitetaan. Tästä on pidettävä kiinni, eikä työperäistä maahanmuuttoa pidä helpottaa.

Tottakai työperäistä maahanmuuttoa pitää helpottaa. Pitää kuitenkin huomioida, että työn perässä tänne muuttava henkilö ei ole työperäinen maahanmuuttaja, jos hän ei saa töitä. Tässä mielessä tarveharkinta on hyvä. Lähtökohtaisesti, jos muunmaalainen on tulossa Suomeen johonkin ammattiin, niin virkakoneiston tulisi tehdä kaikkensa, että kaveri pääsisi hommiin mahdollisimman pian, oli työ mikä tahansa. Tosin, jos sopivaa työvoimaa kyseiseen ammattiin löytyy kortistosta jo omastakin takaa rutkasti, niin en näe tarvetta ulkomaalaisvahvistukselle (kts. myös vastaus #7)

21. Homo- ja lesbopareilla pitää olla samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla.

Adoptio-oikeudet kyllä. Asiaa on tutkittu, mutta mitään näyttöä siitä, että lapsi kasvaisi homoperheessä kieroon ei ole. Uskoisin, että lapsen ongelmana on ennemminkin ummehtuneilla asenteilla varustetut kiusanhenget kuin sateenkaarivanhemmat.

Avioliitto on mielestäni vanhentunut käsite ja sen voisi poistaa valtion kirjoista. Jos joku haluaa uskonsa puolesta olla aviossa, niin siitä vaan. Ongelmana on mm. moniavioisuus, jota Suomen laki tällä hetkellä ei tunnusta. On myöskin pariskuntia, joilla on lapsia, mutta jotka eivät ole aviossa. On eronneita ja uudelleen naimisiin menneitä, joilla on lapsia vanhoista, että uusista suhteista. Osa tuista riippuu vanhempien tuloista, vaikka vanhemmat eivät lapsille rahaa esim. opiskeluun antaisi. Järjestelmä olisi yksinkertaisempi, jos se rakennettaisiin yleisten käytännön tapauksien pohjalta, eikä jonkin ikiaikaisen tavan pohjalta.

22. Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntaani, tarjous pitää hyväksyä.

Vai, että oikein "tarjoaa". Kannattaa katsoa vastaus #14. Jos kunnan pitäisi itse kustantaa koko vastaanottokeskus, niin kuinkahan monta kuntaa moisen haluaisi kontolleen? Ehkäpä vastaanottokeskus voisi olla jonkin yksityisen yrityksen omistuksessa ja toimia esimerkiksi yrityksen saamien lahjoitusten varassa. Itse mieluummin ohjaisin rahat pakolaisleirien kehittämiseen kuin ottaisin tänne pari lottovoitajaa (elleivät nyt sattumoisin juuri rajan takaa pakenisi konfliktia).

23. Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia.

Kyllä ja ei. Mielestäni opettajille tulisi antaa oikeus poistaa häirikkö voimakeinoja käyttäen ja tätä varten opettajalta vaadittaisiin sopiva voimankäyttökoulutus. Mahdollisesti kouluihin voitaisiin palkata vartija, mutta tämä ei kuullosta kustannustehokkaalta ainakaan pienempien koulujen kohdalta. Mitään karttakepillä piiskaamista en kuitenkaan ehdota. Pikemminkin päin vastoin. Enemmän vapautta ja luovuutta, sekä soveltavia tehtäviä. Tämä vaatii sopivan ympäristön, johon ei häiriköt ja kiusaajat mahdu. Jatkuvasti ongelmia aiheuttavat voitaisiin siirtää johonkin yhteiseen kouluun, jossa kuri voisi sitten olla tarvittan määrän kovempi.

24. Perinteiset arvot - kuten koti, uskonto ja isänmaa - muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle.

Mielestäni toisen kotia tulee kunnioittaa. "Talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan". Tätä voisi soveltaa myös hieman laajemminkin. Isänmaa on Suomi. Suomi on kulttuurillisesti pohjoismaa, EU-maa, euroopan maa, itä-eurooppaa, Venäjää, Ruotsia ja ennenkaikkea suomalaiugrilainen. Tällaista maata ei toista maailmasta löydy, joten se on monille se ainoa varteenotettava koti. Aikaa myöten kaikki kuitenkin muuttuu ja se tapahtuu myös Suomen kulttuurille. En kuitenkaan lähtisi väkisin Suomen kulttuuria muuttamaan, vaan pikemminkin yrittäisin korostaa Suomalaista kulttuuria täällä, eritoten positiivisilta osin. En siis pidä siitä, että Suomesta suosiolla tehdään jokin lähi-idän siirtokunta.

Uskonto on perinteisenä arvona täysin kelvoton. Vaikkakin Suomessa kristinusko on enemmistön suosiossa ja sen historialliset vaikutukset ovat merkittäviä nyky-Suomen hyvinvointiin, niin täytyy kuitenkin huomioida, että Suomi on ollut Kristitty vain satoja vuosia. Tätä ennen täällä on tuhansia vuosia ollut pakanainen kulttuuri, joka vieläkin vaikuttaa suomalaisiin. Täällä kunnioitetaan luontoa, eläimiä ja metsää. Täällä ollaan rehellisiä ja valmiita tekemään töitä. Täällä arvostetaan tietoa ja aitoutta. Monet näistä seikoista ovat täysin ristiriidassa valtauskontojen kanssa, joten uskonto on mitä huonoin valinta Suomalaiselle arvopohjalle.

25. Julkisia palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi.

Niin kauan kuin on kuluttajasuojaa, niin kyllä. Yksityisellä puolella joudutaan koko ajan miettimään kilpailuvaltteja. Tämä ohjaa tehokkaaseen palveluun ja jatkuvaan tuotekehittelyyn. Jos otetaan esimerkiksi julkisen puolen sähköiset palvelut, niin suorastaan hävettää. Monet ovat tulleet käyttöön pahasti jälkijunassa ja ovat mm. käytettävyydeltään ala-arvoiset (vr:n lippuautomaatti, matkakortin lukija ja latausautomaatti yms.). Mikäli apteekkipalvelut kykenevät toimimaan yksityisellä sektorilla, niin todennäköisesti monet muutkin esim. viinin kauppaus.

26. Jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto.

Todella kummallisesti aseteltu kysymys. Vastaus #1 kattaa tämän jo melko hyvin, mutta sen verran voisin lisätä, että on palveluita, joista voidaan leikata ja palveluita joista ei kannata leikata. Sama koskee etuuksia. Myös verotuksessa on asioita joita voidaan verottaa enemmän, mutta on myös asioita, joista kannattaisi kerätä vähemmän veroa. Tavallaan ollaan jo joko-tai-tilanteessa, mutta toisaalta, ei ole välttämätöntä tehdä kumpaakaan. Palveluita voidaan lisätä ja etuuksia kasvattaa. Samalla voidaan keventää verotusta. Ainoa ongelma vaan on se, että jossain vaiheessa ei ole enää varaa maksaa palkkaa julkisen puolen työntekijöille. ei ole varaa hankkia tarvittavia välineitä julkiselle puolelle, eikä ole resursseja käyttää vanhoja välineitä. Tässä mielessä julkinen puoli leikkaantuu tarvittaessa itsestään. Mielestäni hallittu leikkaaminen on kuitenkin järkevämpää.

27. Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita

Kyllä, joskaan en ole niin varma, mitä "suuret" tuloerot tarkoittavat. Jos ajatellaan sijoittamista, niin tarvitaan pääomaa. Suurin osa Suomen rikkaista on saanut varallisuutensa sijoittamisesta. Jos ei synny varakkaaseen perheeseen, niin ei voi sijoittaa, ellei saa sen verta hyvää palkkaa, että ylimääräistäkin jää. Suuret tuloerot mahdollistavat siis sijoitustoiminnan. Tällöin voidaan päästä eroon periytyvästä köyhyydestä/rikkaudesta. Vaihtoehtoisesti voidaan hirttää perintöverolla, mutta tämä on mielestäni jokseenkin epäeettistä. Jos on tehnyt paljon sen eteen, että läheiset ja jälkipolvi voisi hyvin, niin aika kurjaa on, että rosvot sitten tulevat viemään välistä varat omaan taskuunsa. Täytyy kuitenkin muistaa, että suurista tuloista maksetaan suuret verot. Myöskin erityisesti ahkeruudesta on mielestäni oikeutettua palkita. Kuka haluaisi kurjuuttaa itseään opiskelemalla maisteriksi tai tekemällä 14-tuntisia päiviä johtajana, jos samaa palkkaa saisi peruskoulun jälkeen tekemällä puolipäiväisesti jotain vähemmän stressaavaa työtä?

28. Nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle.

Vähän sama kuin #26. Tietyt palvelut pitää pitää yllä oli ne kuinka raskaita tahansa. Esimerkiksi ilman eduskuntaa ja äänestysruljansseja ei valtiosta olisi oikeastaan mitään enää jäljellä.

(Kirjoitetaanko muuten "pidemmän päälle" tosiaan T:llä?)

29. Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat kesknenään ristiriidassa.

Kyllä ja ei. Jos saadaan suuri taloudellinen hyöty pienellä ympäristöhaitalla, niin se lienee ok, mutta jos ympäristö tuhoutuu kokonaan, niin silloin ei auta vaikka tauloudellinen hyöty olisi ääretön.

30. Kaikessa päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista.

Hieman kohtuutta. Eihän nyt ihan kaikessa päätöksenteossa tarvitse pohtia ympäristöä. Kaikki asiat eivät ole sidoksissa luontoon. Ne taas jotka ovat, niin todennäköisesti ovat ympäristölle haitallisia. Ei näistä kaikista kuitenkaan tarvitse luopua. Sama linja kuin edellä #29.

Yhteenvetoa

Kysymystenasettelu oli joissain kohdissa outo. Ilmeisesti kysymyksen laatijalla oli jokin ennakkoajatus vastausvaihtoehdoista, jolloin out-of-box-tyyppinen vastaus on hankala antaa. Vähän liikaa sellaisia A vai B vaihtoehtoisia kysymyksiä, joissa A ja B eivät kuitenkaan todellisuudessa ole toisiaan poissulkevia. Ainakin kolmessa kysymyksessä toistui teema julkinen vs. verot. Kaksi viimeistä kysymystä myöskin olivat käytännössä katsoen samat. Kaikenkaikkiaan kuitenkin kohtalaiset kysymykset. Työni puolesta olen tehnyt lukuisia kyselyitä, joten tiedän, ettei täydellistä kysymypatteristoa voi tehdä. Nämä olisi kyllä voinut testauttaa poliittisesti eri kentillä olevien kesken, jotta olisi saatu selville selkeys ja neutraalisuus. Itse olisin lisännyt kyselyyn listan, jossa pitäisi järjestää esim. 15 merkittävää asiaa niiden leikkaamishyväksynnän mukaan. Tällöin ei tulisi niin suurta teennäistä vastakkainasettelua. Sen sijaan, että pohtisin leikataanko vanhuksilta vai poliisilta, niin voisi laittaa ne turvaan ja laittaa leikkurin alle vaikkapa YLE:n ja höpötieteet.

Aiheita, joista olisin halunnut (tarkempia) kysymyksiä: tietoyhteiskunta, urheilun tukeminen, yleinen hyvinvointi, köyhät/asunnottomat, vanhukset, liikenne, tutkimus-resurssit, (sisäinen) turvallisuuspolitiikka/terrorismi, rangaistukset (esim. raiskaus) ja uskonto-politiikka. Nämä nyt tulivat äkkiseltään mieleen. Kysymyksissä liikuttiin liian yleisellä tasolla puhuen julkisesta sektorista yhtenä suurena blokkina. Lisäksi uskoisin, että esimerkiksi maahanmuuttoteema ja Kreikan tukirahat kiinnostavat ainakin tuntuvaa osaa väestöstä, mutta näitä selekästi välteltiin (vaikka työperäisestä maahanmuutosta ja pakolaisista ohimennen jotain kyseltiinkin).

-PYO

p.s. en ole ehdolla. Kunhan huvikseni vastasin.

p.p.s. Näemmä vähiten samaa mieltä kanssani oleva oli kuitenkin 45% samaa mieltä ja eniten samaa mieltä oleva 78%. Eli aika pieni haarukka. Voi olla, että syynä on se, että vastasin suureen osaan EOS, mutta toisaalta kysymykset varmaan johdattelivat melko samoihin vastauksiin riippumatta poliittisesta orientoitumisesta.

Ateismiterroristit lahtaa viattomia

Erinäisistä uutislähteistä tietooni on tullut, että "Vihainen ateisti ampui perheen teloitustyyliin - kolme nuorta kuoli". Brittiuutisen kommenttipalstalla joku vaati, että valkoiset ateistit esittäisivät pahoittelunsa tapahtuneen johdosta. En esitä pahoitteluja, mutta voinen todeta, että kyseinen teko ei edusta valtaosaa ateisteista.

Taannoin vihervasemmistolaiset irvileuat vaativat naamakirjassa, että kristityt irtisanoituisivat väkivallasta, jota tapahtuu Keski-Afrikan Tasavallassa. Syynä on tietenkin se, että erinäiset tahot ovat vaatineet muslimeja irtisanoutumaan lukuisista yksittäistapauksista, erityisesti Charlie Hebdon iskusta. On kohtalaisen irvokasta, että Keski-Afrikan Tasavallan tilannetta millään tavalla verrataan Ranskassa tapahtuneeseen iskuun. Afrikassa muslimikapinalliset tekivät iskuja kristittyjen joukkoon ja kristityt vastasivat. Ranskassa pilapiirtäjät piirsivät uskontoa pilkkaavia kuvia ja muslimit vastasivat. Keski-Afrikan Tasavalta kuuluu maailman köyhimpiin ja epävakaimpiin valtioihin ja Ranska taas päinvastoin. En niin tiedä, miten kristityt ympäri maailman ovat reagoineen Keski-Afrikan Tasavallan tilanteeseen, mutta ainakin Pakistanin kansanedustaja(?) on luvannut palkkion iskujen tekijöiden perheelle. Paavi totesi hieman Ransakn iskun jälkeen, että toisten uskoa ei saa loukata. Paavin mukaan, jos puhuu pahaa äidistä, niin voi odottaa saavansa nyrkistä, se on luonnollista. Tässä mielessä olen paavin kanssa osin samaa mieltä. Itse en kyllä näkisi, että rupeisin lyömään toista sen takia, että hän puhuisi rumasti äidistäni, mutta mahdollisesti jokin toinen teema saattaisi pahana päivänä saada minut niin vihaiseksi, että antaisin nyrkistä. Tähän mennessä moista päivää ei ole ollut. En ole ikinä lyönyt ketään (poislukien kamppailulajiharjoitukset yms.) tai muutenkaan käyttänyt väkivaltaa toista kohtaan. Tästä huolimatta vertaus reaktiomaisen nyrkinheilautuksen ja tarkkaan suunnitellun joukkomurhan välillä on suorastaan epäinhimillinen.

Mutta takaisin päivän teemaan, kuinka ateistiterroristit lahtaavat viattomia. Ottamatta niinkään kantaa siihen, kuinka ateisteja esimerkiksi Pohjois-Korean johtohenkilöt ovat, keskityn tässä lähinnä länsimaissa tapahtuviin ilmiöihin. Vaikkakin USA monin tavoin eroaa Suomesta, niin näksin, että Suomi, Ranska ja USA kuuluvat enempi samaan kategoriaan kuin Keski-Afrikan Tasavalta ja Pohjois-Korea. Venäjä onkin sitten hankalampi tapaus, mutta ehkä siitä joskus toiste lisää.

Kuten yleensäkin, niin uutistoimittajat ovat käyneet joukkomurhaajan aktiviteetit sosiaalisessa mediassa.... eikun ei. Yleensä tätä ei tehdä, vaan tyydytään kysymään tutuilta, että millainen tyyppi kyseessä oli. Hihastani heittäen sanoisin, että 85% näistä vastaa, että ihan tavallinen tyyppi, josta ei uskoisi tuommoiseen kykenevän. Tässä tapauksessa tekijän vaimo totesi, että hyypiö on sosiopaatti, joka ihannoi Rankka Päivä-elokuvaa. (Elokuva on hyvä. Suosittelen lämpimästi, joskin viihteenä, ei opetusvideona). Toimittajat ovat kuitenkin kaivaneet esille, että henkilö oli anti-teistinen. Hän oli levittänyt sosiaaliseen mediaan uskontoa herjaavaa materiaalia ja hänen profiilistaan löytyi lempikirjojen joukosta Richard Dawkinsin God Delusion. Kummastakaan linkkaamastani uutisesta ei käy selville, mitä materiaalia kyseinen henkilö on levitellyt. Ihan mielenkiinnosta olisi ollut kiintoisa tietää, että  oliko materiaali tällaista:

vaiko tällaista:

Oliko hänen uskonnonvastaisuus mitenkään asiallista, vaiko oliko se lähinnä vain herjaavaa ja vihamielistä.

Mielenkiintoista on myöskin, kuinka uhreista puhutaan mahdollisimman paljon hyvää: "Yhteisönsä jalokiviä", "mallikansalaisia", "voittanut palkinnon taiteellisista lahjoistaan", "teki säännöllisesti hyväntekeväisyystyötä" jne. Enpä muista, milloin viimeksi uhrien taustoista olisi tällaisia kerrottu. Jos naapurin ukko tulisi ampumaan minut, niin en millään usko, että minua siiterattaisiin mallikansalaisena, menestyksekkäänä urheilijana, tunnollisena työntekijänä tai tiedettä edistäneenä vähemmistön edustajana. Kaikki tuo olisi kyllä totta, mutta jotenkin kummalliselta tuntuva profilointi. Voi toki olla, että uhrikolmikko todella oli maailmanparantajia, mutta hieman epäilen. Varsinkin, kun tapahtumien taustoista manintaan seuraavaa:

Hän oli myös valittanut metelistä, parkkipaikkojen käytöstä

 ja heti perään toki lisätään

ja käynyt kertaalleen nuorten ovella kiväärin kanssa.

Tässä vaiheessa ehkä alkaa löytymään merkittävää eroa Suomen ja USA:n välillä. Jos joku tulee kiväärin kanssa valittamaan naapurin melusta täällä pohjolassa, niin paikalle paukkaa kolme autollista poliiseja hakemaan kaverin ja kiväärin talteen pikaisesti. Kuulostaa hyvinkin siltä, että tekijällä (tai siis epäillyllä tässä vaiheessa) ei ollut ihan kaikki Ismot kasinolla. Jostain syystä hän kuitenkin koki tarpeelliseksi tappaa juurikin muslimitaustainen nuorisokolmikko, eikä esimerkiksi paikallista pastoria tai muita naapureita. Jostain syystä media kuitenkin korostaa ateisti/antiteisi-taustaa, Richard Dawkinsia ja muuta uskontovastaisuutta. Miksi? Miksi koetaan, että tekijän uskonnollinen tausta olisi tässä tapauksessa merkittävä tekijä? Tekijä oli kommentoinut erään uhrin ulkonäköä. Olisiko mahdollista, että taustalla oli rasistinen, ei niinkään uskonnollinen (tai tarkemmin sanottuna uskonnonvastainen) motiivi? Voisiko olla, että kaverilla oli pinna kireellä, sitten jatkuvasti naapurista kuulunut meteli ja parkkipaikkojen "ryöstö" sai asehullun viimein pois tolaltaan. Kannattaa myös huomata se, että tekijä antautui itse poliisille. Ranskassahan tekijät ampuivat surutta sattumalta vastaan tulleen poliisiin.

Sillä oletuksella, että joku vajavainen tätä tekstiä lukee, niin en puolustele tekoa mitenkään. Toisten tappaminen ei ole okej eikä cool. Kritisoin lähinnä sitä, miten asioita yleistetään ja uutisoidaan hyvin kaksinaismoralisesti. Asioita otetaan usein yhteydestään ja vertaillaan tapaukseen, jossa yhtymäkohtia on minimaalisen vähän. Tämän jälkeen sitten jeesustellaan, että kyllähän ne X-ryhmäläisetkin tekevät juttua Y.

-PYO


p.s. Ateistien "ykköspuhuja" Dawkings, jonka kirjaakin tekijä ihannoi, irtisanoutui teoista.






p.p.s. Ateismi on vieläkin ei-teismi, ei-ideologia, ei-harrastus. Mielestäni yleistäminen sen mukaan, mikä yksilö EI edusta on täysin mielipuolista.

Je ne suis pas Charlie - en ole Charlie

Kuten viimeksi kirjoitin, niin mielenkiinnolla odotin reaktioita Ranskan tapahtumista. Enpä muista, milloin viimeksi jokin tapahtuma olisi tuottanut näin paljon kirjoituksia blogeihin yms. Alunperin ajattelin odotella viikon, mutta materiaalia on tullut jo sen verran, että parempi tarttua niihin välittömästi.

Ensinnäkin pitää oikaista hieman erästä lausahdusta viime kirjoitukseen liittyen. Kyseinen lehti ei siis ollut vastuussa kuvien piirtämisestä, vaan niiden uudelleenjulkaisemisesta.

Tämän hetkisten tietojen mukaan iskussa on kuollut 12 henkilöä.

iskussa tapettiin lehden tunnetuimmat tekijät, lehteä avustaneita piirtäjiä, henkivartijana työskennellyt poliisi Franck Brinsolaro, 49, ja  sattumalta paikalle osunut poliisi, Ahmed Merabet, 42.

Iskua pidetään hyvin suunnitelmallisena, vaikkakin sakki eksyi ensin väärään rakennukseen. Vain tynnyrissä kasvaneet ovat yllättyneitä, että iskun tekijät ovat muslimeita. Päätekijät ovat ranskalaiset veljekset, jotka alunperin olivat ihan tavallisia tyyppejä, mutta sitten radikalisoituivat ja hankkivat viharikollista taustaa.

Luonnollisesti valtaosa on tuominnut iskut. Ei kuitenkaan ole yhtään yllättävää, että muslimien joukosta löytyy väkeä, joiden mielestä isku oli ainakin jossain määrin oikeutettu. Kun pilakuvajupakka alkoi noin kymmenen vuotta sitten monet tahot pitivät toimintaa asiattomana ja tuomitsivat kuvat. Nyt, kun ääriaineisto sai itsensä aktiiviseksi, niin terrorismi-isku tuomitaan ja ollaan sananvapauden puolella. Eräs merkittävä tekijä tässä on "Je suis Charlie"-lausahdus, jota monet kantavat plakaateissaan osoittaessaan mieltä iskuja vastaan/sananvapauden puolesta. Itse pidän tätä hurskasta kuolleilla ratsastamista erittäin kuvottavana.

Stéphane Charbonnier on todennut mieluummin kuolevansa seisten kuin elävänsä polvillaan. Hän edusti sananvapautta provokatiivisten pilapiirrosten kautta. Hän ei kumarrellut islamille, vaan eli kuten saarnasi ja kuolemaa uhaten yritti nostaa länsimaisen sananvapauden koskemaan myös "rauhan" uskontoa. Turkin Charbin ruumis on vielä kylmentynyt, kun häneltä on viety vaatteet ja islamin edessä rähmällään olevat tahot mukamas kunnioittavat sananvapautta "Je suis Charlie"-kylteillään. Tämän kirjoituksen otsikko (joka toivon mukaan on oikein kirjoitettu, sillä en osaa ranskaa) viittaa siihen, että vaikka sananvapautta puolustan suuresti, niin en ole samanlainen sankari kuin Charlie Hebdon toimittajat. En ole tätä iskua ennen lehdestä edes kuullut. En ole tukenut heitä millään tavoin, joten olisi hyvin häpeällistä, nyt jälkikäteen assosioida itsensä tuohon porukkaan. Raukkamaisuus huipentuu usein siten, että kyseiset tahot ovat lähinnä terrorismilta turvassa olevia yksityishenkilöitä suuressa väkijoukossa. Kasvot näkyvät, mutta nimiä ja työpaikan osoitteta ei. Helppo on jostain takalinjan korsusta todeta olevansa hengessä mukana etulinjan taistelijoiden kanssa. Ei, minä en ole Charlie. Olen raukkamainen anonyymi, jolla kuitenkin on sen verta selkärankaa, että en rupea varastamaan itselleni toisten rakentamaa arvostusta.

Kirjoituksia aiheesta on poikinut lukuisia ja oli ilo huomata, että ainakin joku on ollut samaakin mieltä kanssani. Naamakirjan suoltoon oli vihervasemmistokaverini linkittänyt kirjoituksen vihreästä langasta. Sammeli Heikkänen kirjoittaa otsikolla "Kuka pelaa terroristin pussiin?" seuraavaa:

Mutta jos takana on al-Qaida, miksi järjestö hyökkää suhteellisen pienen ja rajallisesti tunnetun vasemmistolaisen satiirilehden toimitukseen? Charlie Hebdon levikki on 45 000 kappaleen luokkaa ja lopulta aika harva ihminen Ranskan ulkopuolella oli kuullut lehdestä ennen keskiviikkoa.

Vaikka lehti on pieni ja tuntematon, niin sen sijainti on kuitenkin merkittävä. Ranska on EU maa ja muutenkin maailmalla merkittävä taho. Se, että muutama aseistautunut hörypää pystyy sotilaallisesti vahvassa länsimaassa tekemään tällaisen iskun saa paljon mediahuomiota (kuten nyt selvästi näkyy). Näkyvyys lisää tietoisuutta ja tässä tapauksessa uhan tietoisuutta. Halutaan siis luoda pelkoa.

Toisaalta hyökkäys varmisti, että profeetta Muhammedia esittävät pilakuvat pääsevät maailmanlaajuiseen levitykseen ja Charlie Hebdo nousee myös sellaisten ihmisten sankaritarinaksi, jotka eivät olisi voineet sietää lehteä ennen hyökkäystä.

Vain muutamat tahot ovat nyt uskaltautuneet julkaista kyseiset pilakuvat. Suurin osa heiluttlee mustavalkoisia kylttejä, joissa lukee ranskaksi "minä olen Kaarle". Sen sijaan he voisivat heilutella alla olevaa kuvaa (tai alkuperästä ranskalaista versiota, mutta kuten todettu, on parempi vaan olla loukkaamatta muslimeja ja huudella puskista itsestäänselvyyksiä.

Heikkinen jatkaa:

Se, että Charlie Hebdo -verilöyly vahvistaa Ranskan äärioikeistoa, ei siis ole tämän näkemyksen mukaan vahinko. Iskun suunnittelijat toivovat muiden ranskalaisten ja eurooppalaisten vieraantuvan ranskalaisista ja eurooppalaisista muslimeista. Kun ihminen tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi, hänet on paljon helpompi värvätä pahantekoon. Etenkin, jos pahanteko voidaan silata uskonnollisella kiillolla.

Ohhoh, olipas lyhyeen pätkään saatu paljon kaikenlaista. Jotain pohjaa tällaisessa ajattelutavassa saattaa olla, jos jotakin kansan ryhmää parjataan ja alistetaan, sekä heidän jäseniään yleisesti rinnastetaan johonkin rikolliseen tai muuten pahaan ryhmittymään, niin kyllä varmaan alkaa vituttaa. Otetaanpa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat tahot (kuten allekirjoittanut). Erinäisten mielipiteiden mukaan olen rasisti ja äärioikeistolainen. Olen lähes lukutaidoton reppana, joka ei ymmärrä maailman menosta mitään. Olen säälittävä peräkammarin poika, joka vihaa erilaisuutta jne. Tokihan tällainen panettelu harmittaa, mutta en silti näe tarvetta liittyä johonkin puolisotilaalliseen ryhmittymään ampumaan aseettomia ja raiskaamaan naisia.

Osin ajataus siitä, että edistänpä asiaa tekemällä muut vihaiseksi viiteryhmääni kohtaan tuntuu melko keinotekoiselta. Olisi mukava saada jotain esimerkkejä, varsinkin lähihistoriasta, missä tällaista strategiaa olisi onnistuneesti käytetty.

Kun tarkastellaan esimerkiksi Suomessa asuvia muslimeita, niin heistä ei ole tehty toisen luokan kansalaisia, pikemminkin päinvastoin, monessa suhteessa he ovat kunniakansalaisia, jotka saavat asunnot hyviltä seuduilta, diskorahaa ja rutkasti turvaa mokuttajilta, vaikka eivät sitä edes haluaisikaan. Suomalaista töytöntä ja opiskelijaa potkitaan päähän ja munille, mutta "varsinaisia" maahanmuuttajia kohdellaan silkkihansikkain.

Myöskin mielikuva, että tällainen yksittäistapaus loisi jotenkin kohtuuttoman paljon pelinappuloita, jotka sataisivat ääriaineksen pussiin, on kaulkaa haettu. Muslimit kyllä ovat kyenneet luomaan niin monta yksittäistapausta, ettei tämä oikeasti luo mitenkään merkittvää määrää pelinappuloita. Pöytä on jo sen verran täynnä edellisistä teoista, ettei tämä enää juurikaan muuta tilannetta. Jotkut tahot ovat kritisoineet sitä, että samaan aikaan Jemenissä tehtiin pommi-isku, jossa 37 henkeä kuoli, mutta ketään ei kiinnosta. Ketään ei kiinnosta todennäköisesti siksi, että kyseisessä uutisessa ei ole mitään uutta. Siellä, missä muslimeita on paljon tapahtuu kaulan katkomista, ampumista, pommittamista, joukkoraiskauksia jne. Toki moisia tapahtuu muuallakin, mutta jostain syystä kyseinen "rauhan" uskonto on hyvin yliedustettuna keskiaikaisten tapojen ylläpitämisessä.

Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti Facebookiin "eurooppalaisten kantaväestöjen" ja muslimien yhteensopimattomuudesta ja ehdotti maahanmuuton patoamista "islamilaisista maista kaikin keinoin" sekä muslimien "vapaaehtoisen maastamuuton" aktiivista tukemista.
Immonen kohotti näin ranskalaisten piirtäjien ja toimittajien murhaajat jalustalle, kokonaisen uskontokunnan edustajiksi ja esitti ongelmaksi kokonaisen ihmisryhmän.

Heikkisen sisälukutaito on hyvin hyvin heikko, mikäli hän tällaiseen tulkintaan päätyy Immosen tekstistä. Ilmeisesti Immosen PS-aura sokaisi Heikkisen siinä määrin, että kaikesta ääriaineksesta puhuminen jotenkin suodattautui ja jäljelle jäi vain yleistävä osuus, joka sekin on virheellisesti luettu tai ainakin lainattu.

1. Heikkinen lainaa "kaikin keinoin", vaikka Immonen kirjoitti "kaikin hallinnollisin ja lainsäädännöllisin keinoin". Sisällinen ero on niin huima, että suorastaan hävettää Heikkisen puolesta.
2. Heikkinen lainaa "vapaaehtoisen maastamuuton", vaikka Immonen kirjoitti vapaaehtoisesta maasta paluumuttamisesta. 
3. Immonen ei puhu vain kyseisitä murhaajista, vaan monista muistakin tapauksista, joissa kyseisin uskontokunnan edustajat. Immonen ei missään kohtaa ainakaan eksplisiitisesti todennut, että ongelma olisi koko ihmisryhmä.

Immonen ja Uimonen toimivat juuri kuten vastakkainasettelun kärjistymistä toivova terroristi toivoisi. 

Heikkisen mokuttava salaliittoteoria on sen verta heikolla pohjalla, että esimerkkejä täytyy rakentaa häikäilemättömästi valehdellen.. Valitettavasti tämä hömppä on mennyt vihervasemmistossa läpi ja saa paljon tykkäyksiä.

Hyppään seuraavaksi Panu Höglundin Charlie Hebdo -kirjoitukseen, joka todennäköisesti edustaa ala-arvoisinta tasoa, mitä tästä iskusta voi kirjoittaa.

Jussi Halla-aho ennalta arvattavasti ryhtyi heti ratsastamaan ruumiilla. Tosin hänen vaatimuksensa terroristien karkottamisesta oli hiukkasen lattea, itse asiassa tyypillinen esimerkki sellaisista jo toteutetuista asioista, joista maahanmuuttokriitikot puhuvat ikään kuin niitä ei jo tehtäisi.

Halla-ahon kirjoitus löytyy täältä.  Itse en löytänyt tuosta kirjoituksesta mitään kohtia, joissa kehoitettaisiin tekemään asioita, joita nykyään tehtäisiin/ei tehtäisiä. Lähinnä kirjoituksessa keskitytään tuomaan esille sitä kaksinaamaisuutta, mitä pilakuvajupakan ja Norjan massamurhan seurauksena poliittiset tahot ovat edustaneet.

Muutkin maahanmuuttokriitikot riensivät heti tanssimaan haudoilla, eli syyllistyivät siihen, josta syyttivät kaikkia muita Breivikin joukkomurhan yhteydessä. Tätähän voi tietysti odottaakin. Erityisesti Seensimmäinenisänmaallinenetunimi ja Setoinenisänmaallinenetunimi kunnostautuivat tunnettua tyylitajuaan osoittaen.

Höglundin kirjoituksessa ei tosiaankaan ole yhtään lähdettä, jolloin lukija jää vain Höglundin tulkinnan varaan, eikä pysty tekemään omia päätelmiään samoista materiaaleista. Breivikin teon yhteydessä yksilöitiin henkilöitä, kuten Halla-aho, joilla ei ollut mitään tekemistä teon kanssa. Kuten monissa muissakin islamistien tempauksissa, tässäkin lähinnä kritisoidaan ääriosaa muslimeista, sekä muitakin fundamentalistimuslimeja. Islamin kohdalla tuppaa olemaan sellainen ikävä seikka mokutuksen kannalta, että maallistuneetkin muslimit ovat kovin fundamentalistisia. Hyvänä esimerkkinä toimii tässä Youtube-videossa esiintyvä muslimiteini, jonka kyky erottaa faktat fiktiosta on olematon mitä todennäköisimmin lapsesta lähtien tapahtuneen Islmamistisen aivopesun seurauksena. Kommenttiosuudesta löytyvä "braindamaged beyond repair" kuvastaa melko hyvin tätä yksilöä, joka on vain esimerkki siitä, miten maallistunut muslimi eroaa siitä maallistuneesta kristitystä, mihin suomalaiset ovat tottuneet.

Charlie Hebdon joukkomurhassa sai surmansa myös muslimitaustainen poliisikonstaapeli. Tämä asia tietenkin unohdetaan aktiivisesti joka taholla, kun pitää lyödä rumpua islamin hirveydestä.

Internetissä pyörii video, jossa kyseinen poliisi saa surmansa. Poliisia ammutaan ja sen jälkeen hänet kylmäverisesti telotetaan. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, että adrenaliinihöyryissä olleet juustopäät tuskin ehtivät tehdä tulkintaa kyseisen virkamiehen uskonnollisesta taustasta. Vaikka jotkut tahot ovat sitä mieltä, että kyseinen muslimi puolusti sananvapautta loukata uskontoaan, niin todellisuus on tylysti se, että kyseinen virkamies sattumalta eksyi paikalle. Hän ei erityisemmin puolustanut sananvapautta, vaan teki työtään, johon kuuluu paljon muutakin kuin pilapiirtäjien suojeleminen.

Kuolleet poliisit ovat tilastoa ja teuraskarjaa. Kukin tykönänsä miettiköön, onko tämä oikein ja kuka loppujen lopuksi on suurin sankari.

No huhhuh. Pidän itseäni selkeästi keskivertoa epäsympaattisempana henkilönä, mutta virkatehtävissä menehtyneet poliisin rinnastaminen teuraskarjaan on kyllä häiriintynyttä.

Seuraavaksi on vuorossa lehtineekeriemme myötähäpeyttävä oman kilven kiillotus, kun he esiintyvät sananvapauden esitaistelijoina ja suurina sankareina, yrittäen koristella itsensä uhrien verellä. Varautukaa lukemaan joukoittain pateettisia vuodatuksia siitä, miten he ovat oikeastaan uhreja ja marttyyreja siinä missä Charlie Hebdon pilapiirtäjätkin.

Oletan, että ainakin itse tein selkeän eron kyseiseen ryhmään. Suomesta kuitenkin löytyy tahoja, jotka ovat kokeneet ainakin uhkailua sanottuaan tai kirjoitettuaan asioita, joita ei saisi sanoa. Väkivaltatapauksia mieleeni ei äkkiseltä tule, mutta ilkivaltatapukseski kevannee varmastikin taannoinen isku Persujen tiloihin.Suomesta löytyy myös lakeja, joissa kiihottaminen ja pilkkaaminen kielletään. Tämän lisäksi valtion palkkalistoilta löytyy virkamiehen turhakkeita, jotka ovat valmiita tuhoamaan sananvapautta mielivaltaisesti oman egonsa pönkittämiseksi. Tällaisessa ilmapiirissä ei niinkään tarvitse pelätä potentiaalista ääriryhmän suorittamaa kuolemantuottamusta, vaan melko varmaa vankeutta tai sakkorangaistusta.

Siinä missä Charlie Hebdon tekijöitä tosiaan voi luonnehtia sananvapauden marttyyreiksi, suomalaiset toimittajat ovat olleet täysin rähmällään täkäläisten sananvapauden uhkauksilla rajoittajien eli maahanmuuttokriitikoiden edessä, eikä näihin ole haastateltaessa sovellettu normaaleja journalistisia painostuskeinoja, saati heidän esittämäänsä ”maahanmuuttokritiikkiä” analysoitu faktaperustein – karkeimmatkin valheet, joita maahanmuuttokriitikot ovat esittäneet, on hyväksytty tosiasioita tarkistamatta.

OT: onpas melkoinen YKSI lause. En nyt ihan ymmärrä mitä Höglund hakee "sananvapauden uhkauksilla rajoittajien" määritelmällä. Olisiko kyseessä kuitenkin "sananvapauden rajoittamisen uhkailijat"? Joka tapauksessa, jälleen kerran olisi jokin lähde ollut mukava saada. Mieluusti olisin tätä kritisoinut, mutta kun puhutaan "suomalaisista toimittajista", "maahanmuuttokriitikoista", "maahanmuuttokritiikistä" ja "valheista" identifioimatta mitään näistä, niin analysointi menee mahdottomaksi. Tyydyn vain sanomaan, että olen eri mieltä.

Kokonaan eri asia on, kuinka mielekäs tapa tämä [pilakuvat] on vastustaa uskonnon tunkeutumista maallisuudelle pyhitetyille elämänalueille. Jos halutaan esimerkiksi vastustaa Päivi Räsäsen pyrkimyksiä tuoda luomisoppi biologian tunneille, ei ehkä ole kaikkein toimivin tapa piirtää pilakuva, jossa Jeesus on opetuslasten kanssa orgioita harrastava homo.

Kappas, en tiennytkään, että Räsänen olisi oikeasti tuommoistakin esittänyt. Lähde uupuu taaskin. Pikaisella haulla löysin, että Räsänen itseasiassa ei ole tuollaisella kannalla. Tästä huolimatta esimerkki on muutenkin huono. Otetaan nyt esimerkkiin henkilö, joka oikeasti on ehdottanut Kreationismia kouluihin. Kun Mika Niikko ehdotti kreationismia, niin opetusministeri sanoi Njet. Se siitä. Ei tuollaiseen oikeasti tarvita pilapiirroksia, ainakaan niin huonoja, mitä Höglund ehdottaa. On kuitenkin eri asia, että voidaanko järkevästi äänestää, että ei ID:tä kouluihin vai saadaanko autpommista naamalle. Islamin kritisointi kärjistyy juurikin niihin ääriosioihin, jotka näkyvät maailmalle negatiiviisessa mielessä. Harvemmin pilapiirroksissa näkyy teemana esim. muslimien alkholittomuus.

Tosin suomalaisissa lehdissä sellainen pilapiirros ei kuitenkaan selviäisi toimitussihteerin ohi. Toisin kuin maahanmuuttokriitikot ja kiihkokristityt väittävät, meillä edes karkean kristinuskonvastaiset pilakuvat eivät pääse toimitettuihin paperilehtiin, osaltaan siksi, että meillä on laissa se uskonrauhapykälä. Ja toisin kuin maahanmuuttokriitikot väittävät, sillä pykälällä on kyllä suojeltu muidenkin uskontojen jumalia kuin islamin.

Höglundille tiedoksi, että sellainen pikkujulkaisu kuin Helsingin Sanomat julkaisee sarjakuvaosiossaan kohtalaisen suosittua sarjakuvaa nimeltään Fingerpori, jossa kristinuskoa pannaan halvalla useasti.

Itse asiassa takavuosina Kajaanissa sattui mitä ilmeisimmin uskonrauhaa rikkova tuhotyö paikallista moskeijaa vastaan, mutta tuomio uskonrauhan pilkkaamisesta kaatui hovissa, joka hylkäsi syytteen muotoseikkaan vedoten (kyseistä islamilaista yhteisöä ei vielä ollut rekisteröity, joten se ei ollut tapahtumahetkellä uskonnollinen yhteisö lain tarkoittamassa mielessä).

Ties kuinka monennen kerran kaipaisin lähdettä Höglundilta. Googlettamalla "Kajaani Moskeija" ei moisesta tapauksesta löydy mitään uutista. Yksi potentiaalinen linkki löytyi, mutta se oli rikki. Enpä täten voi muuta todeta kuin, että en arvosta tuollaisia muotoseikkajuttuja. Toisaalta en kyllä näe kummempaa syytä nähdä tuhotyötä uskonrauhaa rikkovana tuhotyönä, vaan ihan "normaalina" tuhotyönä.

Ennen kuin esitetään muslimit tai islamistit poikkeuksellisen vaarallisina, muistutan, että Suomessa ei oikeasti yksikään media ole vielä kokeillut pitää maahanmuuttokriitikoita, ”Ruotsi-natsien” vastarintaliikettä tai bäckmanilaisia yhtä systemaattisesti ja karkeasti pilkkanaan kuin Charlie Hebdo on pitänyt uskontoja.

Olettaen, että bäckmanilaisilla tarkoitetaan Johan Bäckmanin kannattajia, niin täytyy kyllä ihmetellä, millä logiikalla paskaa huutava kohudosentti on rinnastettavissa lähes viikottaisiin kuolemaa tuottaviin iskuihin kunnostautuneeseen islamistijoukkoon. Voi olla, ettei mainittuja tahoja ole suoranaisesti pidetty pilkkanaan, mutta kaikenlaista muuta paskaa on kyllä satanut mediasta niskaan tavan takaan.

Jos maahanmuuttokriitikot – joiden läpinäkyvän teennäisesti moralisoivat nettiraivon purkaukset muistuttavat erehdyttävästi Muhammad-mellakoita – oikeasti ovat oleellisesti vähemmän vaarallisia kuin kiihkoislamistit, miksi heitä ei uskalleta haastaa sillä tavalla kuin Charlie Hebdo haastoi islamistit?

Kun Muhammed-pilakuvat julkaistiin, niin maailmalla lippuja poltettiin, paikkoja rikottiin, ihmisiä uhkailtiin, Suomen valtionjohdossa esiteltiin pahoitteluja ja järjestettiin lukuisia mielenosoituksia, koskien muutamaa kuvaa. Missä vaiheessa maahanmuutto(politiikka)kriitikot ovat polttaneet lippuja, rikkoneet paikkoja ja järjestäneet mielenosoituksia koskien jotain lehden aukeamaa? Onko tällöin pääministeri ja presidentti myöskin esittäneet anteeksipyynnön ja toivoneet, etteivät kriitikot pahoittaisi mieltään? Vain Höglundin mielikuvituksessa moinen "erehdyttävästi muistuttava" tapahtuma on ilmentynyt.

Se miksi, maahanmuutto(politiikka)kritiikkä ei haasteta samalla tavalla kuin ääri-islamia on ilmeisen selvä. Ääri-islam on oikeasti väkivaltaa häikäilemättömästi keinoina käyttävä taho, mamukritiikot ei. Ääri-islam perustuu taikauskoon, maahanmuuttokritiikki ei. On tavattoman helppoa tehdä pilaa uskomuksista, jotka perustuvat pronssiajan mytologiaan. On paljon vaikeampi tehdä pilaa mielipiteistä, jotka kumpuavat tositapahtumista.

Täältä katsoen näyttäisi vähän siltä, että maahanmuuttokriitikoita pelätään meillä enemmän kuin islamisteja Ranskassa.

Ranskassa tapahtuu islamistien takia monia pragmaattisia asioita, joihin Suomessa tuskin kyetään. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että Höglundilla viiraa päässä todella pahasti. Kirjoittaessani tätä Höglundin kirjoitus on saanut 4 tykkäystä, joten todennäköisesti myös jollakulla muullakin ei ole ihan kaikki Ismot kasinolla.

Eiköhän tämä riitä tältä kertaa. Katsotaan tilannetta ja toivotaan, että tekijät jäävät pian kiinni ilman uusia uhreja.

-PYO

Älkää antako terrorismin voittaa!

Olen ollut koko päivän uutispimennossa työkiireiden takia. Äsken sain tietää, että joukko islamisteja on tehnyt tuhoisan terrorismi-iskun Ranskassa. Rynnäkkökiväärein varustautuneet vellihousut ovat käyneet ampumassa kuoliaaksi artisteja, jotka ovat olleen taannoisten Muhammed-pilapiirrosten takana. Lisäksi sivullisia ja poliiseja on kuollut.

Luonnollisesti muslimiyhteisö on tuominnut teot ja mokuttajat pelkäävät rasismin lisääntyvän. Pelkkää sananhelinää. Terroristien tavoite on selvä: Muhammedia ei pilkata ja Allahu Ackbar. Jos nyt ruvetaan hyssyttelemään ja paapomaan, niin moni ihminen on kuollut vain terroristien tavotteita edistäen. Nyt tarvitaan samaa lääkettä kuin homovastaisuudessa. Kun Gay Prideen tehtiin kaasuisku, niin todettiin, että pridelle on tarvetta, jotta moinen vastaisuus saataisiin hillittyä. Samalla tavalla nyt tarvitaan väkivallaton vastaisku, eli kymmenkertainen määrä Muhammed-pilakuvia. Siinähän terroristit huutavat jumalaansa, kun seuraus on juurikin päinvastainen, mitä he toivovat. Sen sijaan, että ruvetaan pelkäämään terroristeja ja rajoittamaan sananvapautta, pitäisi juurikin ruveta käyttämään sananvapautta siihen mihin se on tarkoitettu: vapaaseen mielenilmaisuun.

Olisi äärimmäisen hienoa, joskin epätodennäköistä, että iskut tuomitsevat tahot toisivat ilolla esille muhammed-pilakuvia tai muuta Islam-kritiikkiä. 911-iskujen jälkeen oli ilmassa kahta ilmapiiriä, pelkoa ja yhteenkuuluvuutta. "United we stand" muodostui iskulauseeksi terrorismia vastaan. Valitettavasti samalla tehtiin lentoturvallisuudesta hävyttömän kiusallista, mutta antiterrorismiaate kuitenkin nosti vahvasti päätään. Ymmärtänen kyllä, että muslimiyhteisöille profeetan pilakuvien levittäminen lienee liikaa vaadittu, mutta tuolla tavalla he voisivat selkeästi tuoda esille puolensa. Muslimiyhteisö joka vaikkapa verkkosivuillaan julkaisisi pahamaineiset pilakuvat antaisi kuvan, että he seisovat sananvapauden takana ja ovat valmiita jopa joustamaan pyhistä asioitaan sen tukemiseksi. Mikäli Islman todellisuudessa olisi rauhan uskonto, niin sen tulisi kyetä moiseen väkivaltaisuuden tyhjäksitekemiseksi. Nyt olisi muslimeilla näytön paikka.

Mielenkiinnolla saa odotella, mitä seuraavien viikkojen jälkeen tapahtuu mediassa. Odotan iskujen tuomitsemista, ei-terrorismimuslimien puolesta pelkäämistä, ehdotuksia turvallisuuden tiukentamiseksi (=vapauksien riistoa), yleistäviä rasistisia kommentteja, kuolleilla ratsastamista ja kontekstista irtaantuneita kommentteja Islamista.

-PYO

ps. Tekisi mieli pistää pystyyn kuvahaaste, mutta en toivo poliisitutkintaa blogini johdosta, joten moinen kuvakisa voitaneen järkätä toisaalla :(

Syksyn satoa, rakas Watson

Syksy
Syksy Räsänen on kuulemani mukaan erittäin fiksu tyyppi. Ainakin akateemisesti hän on lahjakas, mutta hänen populaarikirjoitukset saavat naamani välillä hieman mutrulle. Vaikuttaisi siltä, että niissä ideologia menee loogisuuden edelle ja neutraaliin sävyyn kirjoittaminen ei oikein luonnistu. Israel-Palestiina-konfliktista tuntuu aina unohtuvan palestiinalaisten pahanteot, tai ainkin niitä vähätellään melkoisesti. En kuitenkaan mene tuohon asiaan sen syvemmin, vaan jatkan hieman samalla teemalla edellistä kirjoitusta. Tämän päivän hesarissa on kolumni otsikolla "Seksismin voi välttää vain tunnustamalla sen". Kirjoitus on Tiede-osiossa.

Helsingin yliopistossa fysiikan opinnot aloittavista opiskelijoista noin kolmannes on naisia. Maistereiden suhde on tasaisempi, ja joinakin vuosina naisia on jopa valmistunut enemmän kuin miehiä.

Oletan/toivon, että ymmärrän tämän väärin. Jos aloittavista opiskelijoista n.33% on naisia ja valmistuneista sitten 50+%, niin mitä ihmettä tapahtuu miespuolisille opiskelijoille tuossa välissä? Jäävätkö he kanditasolle vai jättävät leikin kesken? Eikös tämä nyt ole helkkarin huolestuttavaa - siis miespuolisten opiskelijoiden kannalta?

Sitten naisten osuus kuitenkin romahtaa: väitelleistä heitä on neljännes ja professoreista vain 14 prosenttia.

Eli 25% tohtoreista on naisia, mikä ei tuohon opiskelijamäärään nähden ole kovin suuri heitto. Proffista naisia on 14%, mikä kuulostaa vähältä. Toki nykyisistä proffista suurin osa lienee valmistunut maisteriksi 80-luvulla tai 90-luvulla, joten nykyiset suhteet aloittavien opiskelijoiden keskuudessa eivät liene sopiva vertailukohde.

Sukupuolivinouman oikominen on tärkeää tasa-arvon lisäksi myös siksi, että tieteeseen saataisiin mahdollisimman päteviä tutkijoita.

Tästä olen samaa mieltä ja uskoisin, että valtaosa ihmisistä jakaa tämän mielipiteen.

Monia selityksiä on esitetty, kuten miesten suurempaa itsevarmuutta ja naisten harteille jäävää vastuuta lapsista. Syrjinnän merkitystä usein vähätellään, koska sitä ei näy paljon. Harva tutkija ainakaan tunnustaa olevansa sitä mieltä, että naisista ei ole fyysikoiksi.

Sinänsä on kyllä mielenkiintoista, että ei pystytä näyttämään tapauksia, joissa on tapahtunut syrjintää. Nuo alussa mainitut luvut ovat hyvin hämääviä, mutta ilmeisesti niiden mukaan fyysikkomaistereista on naisia n. 50%, mutta proffista vain 14% ja näiden lukujen suhteen selittäisi ainakin osittain syrjintä. Luulisi tällöin, että noita syrjittyjä proffaksi haluavia naisia löytyisi iso liuta ja heistä voisi lukea ainakin iltahömppälehdistä.

Vuonna 2012 Yhdysvaltain tiedeakatemian lehdessä Proceedings of the National Academy of Sciences julkaistiin valaiseva tutkimus.

Oletan, että kyseessä on "Science faculty’s subtle gender biases favor male students"-niminen artikkeli.

Tutkijat lähettivät luonnontieteen alan yliopistolaisille Yhdysvalloissa hakemuksia, jotka olivat täysin samanlaisia hakijan nimeä lukuun ottamatta. Puolessa hakemuksista oli miehen ja puolessa naisen nimi.

Tarkemmin sanottuna: 127:lle lähetettiin tiedot hakijasta, joka sitten arvioitiin asteikolla 1-7. 63:lle lähetettiin tiedot, joissa hakijan nimi oli John ja 64:lle tiedot, joissa hakijan nimi oli Jennifer. Eli sama henkilö ei tehnyt arviota sekä miehestä, että naisesta. Testissä olisi ehdottomasti kannattanut lähettää myös nimetön hakemus, jotta olisi ollut jotain kontrollia yleisestä varianssista. En tajua ollenkaan, miksei tätä tehty!

Naisen nimellä varustetut hakijat arvioitiin järjestään vähemmän päteviksi ja heille tarjottiin pienempää palkkaa. Naispuoliset arvioijat eivät pitäneet naisten hakemuksia sen parempina kuin miespuoliset.

Alla olevasta taulukosta tämä tosiaan ilmenee. Target student tarkoittaa siis arvioitavaa kohdetta ja faculty arvioijaa.

Mutta taulukosta huomataan myös pari muutakin juttua:

1.  Kaikkien mittareiden suhteen naiset arvioivat naispuolisen hakijan huonommaksi suhteessa enemmän kuin miesarvioijat.
2. Arvijoijien arviot vaihtelevat pääosin 0-2% väliltä, poikkeuksena palkkaus, jossa ero on 4-5%, sekä naisille maksettava palkka, jossa eroa on jopa 8%. 
3. Samalla laskutavalla sukupuoleen kohdistuva syrjinä vaihteli 11-27% väliltä.

Muistuttaisin taaskin, että mitään kontrolliryhmää ei ollut käytössä. On mahdollista, että paperit jakautuivat siten, että naispuoliset paperit menivät henkilöille, jotka systemaattisesti arvioivat palkattavia alakanttiin ja päin vastoin. Erot ovat kuitenkin sen verran suuret, ettei tämä kuitenkaan selitä kaikkea. Räsänen jatkaa:

Kyse ei siis ole vain siitä, että miehet tarkoituksella syrjivät naisia. Sekä miehillä että naisilla on sukupuoliin liittyviä ennakkoluuloja, joista jotkin ovat niin sisäistettyjä, ettei niistä olla tietoisia.

Tässä olsi voinut toki todeta, että naisilla on enemmän kyseisiä ennakkoluuloja. Jos naiset ovat kerta ennakkoluuloisempia, niin ehkä he myös vähättelevät tällöin itseäänkin esim. työhaastatteluissa tai pohtiessaan paikan hakemista. Kohtalaisen ironista on myös se, että kyseisen tutkimuksen perusteella naiset palkkaisivat töihin vähemmän naisia. Jos oletaan, että johtajat päättävät palkkauksesta, niin mitä enemmän naisia on johtajina, sitä vähemmän naisia palkataan töihin.

Tämä on osa seksismin perinnettä, eikä yliopistolaisilla yleensä ole koulutusta ennakkoluulojen tunnistamiseen. Seksismiin nimittäin pätee sama kuin rasismiin: sitä voi välttää itsessään vain tiedostamalla asenteensa ja korjaamalla niitä.

Jälkimmäinen väittämä kaipaisi lähteitä tuekseen.

Selvyyden vuoksi: a) En pidä Räsästä mitenkään huonona ihmisenä tai laaduttoman huonona kolumnistina.b) Kuten viitattu tutkimus osoittaa, niin alitajuista tai ennakkoluuloihin perustuvaa syrjintää tapahtuu ainakin tässä kontekstissa. Tässä välissä kannattaa huomata, että tuo tutkimus on siis tehty yhdysvalloissa, ei Suomessa. Rohkenisin väittää, että ameriikoissa on huomattavasti vahvempi sukupuoliroolikulttuuri kuin Suomessa. Olisikin kiintoisa nähdä vertaileva tutkimus tehtynä täällä.


Ratkaisukeinoksi esitetään usein kiintiöitä. En oikein usko, että se on fiksu tapa hoitaa ongelmia, koska tarjonta ei ole todellisuudessa yhtä homogeenistä kuin em. tutkimuksessa. Räsänen ehdottaa, että tehdään asennemuutos. Tällainen on luonnollisesti aika hankalaa. Jos olen sitä mieltä, että en ole seksisti, niin miten voisin tunnistaa itsestäni seksistiset piirteet? Pitääkö jonkun ulkopuolisen tutkia toimintaani ja sitten listata asiat, joissa olen seksistinen? Ja kuten tuo tutkimuskin osoittaa, niin uudelleenkoulutusleiriä kaipaisivat ennemminkin naiset kuin miehet. Olisi myös kiintoisa nähdä jotain samankaltaista tutkimusta naisvaltaiselta alalta. Mielenkiintoista on, että naisten palkkaukseen liittyvät ennakkoluulot tuntuu olevan merkittävämpi juttu tasa-arvon kannalta kuin esimerkiksi miehiin kohdistuvat ennakkoluulot väkivaltaisuuden ja rikollisuuden suhteen.

Watson
Minun piti kirjoittaa tästä aiheesta, jo paljon aiemmin, mutta aikataulut eivät antaneet myöten. Kun nyt hieman samassa teemassa liikutaan, niin käyn tässä yhteydessä läpi Emma Watsonin YK:n tilaisuudessa pitämän puheen.

I was appointed six months ago and the more I have spoken about feminism the more I have realized that fighting for women’s rights has too often become synonymous with man-hating. If there is one thing I know for certain, it is that this has to stop. - See more at: http://www.unwomen.org/en/news/stories/2014/9/emma-watson-gender-equality-is-your-issue-too#sthash.BUFQEBmG.dpuf

I was appointed six months ago and the more I have spoken about feminism the more I have realized that fighting for women’s rights has too often become synonymous with man-hating. If there is one thing I know for certain, it is that this has to stop.

Rivien välistä lukisin, että feminismi tarkoittaa naisten oikeuksien puolesta "taistelemista", eikä tasa-arvon edistämistä. Toki voi olla, että feminismi on tasa-arvon edistämistä ja tuo taisteleminen on tällön vain yksi osa sitä. Katsotaanpa siis tähän väliin muutama feminismin määritelmä. Merriam-Webster:

1:  the theory of the political, economic, and social equality of the sexes
2:  organized activity on behalf of women's rights and interests 

Kaksi hyvin erilaista määritelmää, mutta selkeästi miesvihaaminen ei sisälly noihin.

For the record, feminism by definition is: “The belief that men and women should have equal rights and opportunities. It is the theory of the political, economic and social equality of the sexes.”

Sinänsä yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet kuulostavat hyvältä tasa-arvon kohdalla, mutta varsinkin samojen mahdollisuuksien takaaminen voi osoittautua käytännössä hankalaksi. Esimerkiksi taloudellisuuden kannalta naisten mahdollisuudet tienata huippu-urheilijana ymmärrettävistä syistä ovat monessa lajissa heikot. Mutta muuten kyllä kuulostaa hyvältä. Jos ei selkeästi ole syytä eriarvoisuuteen, niin ei sitä tietenkään pitäisi olla.

I started questioning gender-based assumptions when at eight I was confused at being called “bossy,” because I wanted to direct the plays we would put on for our parents—but the boys were not.

Hmmm....  Kuulostaa hieman epäuskottavalta, mutta kuinka vaan.

I decided I was a feminist and this seemed uncomplicated to me. But my recent research has shown me that feminism has become an unpopular word.

 En tiedä millainen tutkimus tässä on taustalla, mutta en kyllä yhtään ihmettele. Jos jonkun ismin jäsenet käyttäytyvät äänekkäästi typeryyksiä huudellen, niin kyllähän siitä moni tekee assosiaation jäsenten ja ismin välille. Jos joukko tyyppejä lentää lentokoneella päin pilvenpiirtäjää ja osoittautuu, että merkittävä yhteinen tekijä heidän välillään on Islam, niin ehkäpä tuo ei ole parasta mainosta kyseisen uskonnon puolesta.

I am from Britain and think it is right that as a woman I am paid the same as my male counterparts. I think it is right that I should be able to make decisions about my own body. I think it is right that women be involved on my behalf in the policies and decision-making of my country. I think it is right that socially I am afforded the same respect as men. But sadly I can say that there is no one country in the world where all women can expect to receive these rights.

IMDB:n mukaan Watson on saanut saman verran palkkaa Potter-elokuvista kuin Rupert Grint. En ole kyseisiä elokuvia nähnyt, mutta oletan, että rooleissa oli suurin piirtein yhtä paljon vastuuta ja hommaa. Elokuvien jälkeen Watson on pysynyt pinnalla kun taas Grintistä ei juurikaan kuule muussa yhteydessä mitään. Voipi olla, että missään maassa ei naisia ja miehiä kohdella ihan samoin tavoin, mutta Suomessa tilanne ei kyllä ymmärtääkseni ole kovinkaan huono. Myöskään Kuningattaren hallitsemassa Britanniassakaan tilanne ei kyllä ole surkea.

And if you still hate the word—it is not the word that is important but the idea and the ambition behind it. Because not all women have been afforded the same rights that I have. In fact, statistically, very few have been.

Heikoimmat 10 maata sukupuolisen tasa-arvon kannalta löytyvät wikipediasta. Ei liene yllätys, että 7 on muslimimaita ja kaikki ovat lähi-itä/afrikka-maita. Olisi kiintoisa tietää, että onko noissa maissa feminismi rinnastettu miesvihaan. Vai johtuisikohan tuo rinnastus siitä, että mitä feministit puuhastelevat TOP10-maissa?

But what stood out for me the most was that only 30 per cent of her audience were male. How can we affect change in the world when only half of it is invited or feel welcome to participate in the conversation?

Tässäpä onkin hyvä pointti. Miksi miehiä ei kiinnosta mennä kuuntelemaan feministien tilaisuuksiin? Onko niin, että aihe ei kiinnosta vai olisiko kenties niin, että esiintyjän asenne ei innosta? Kurkkasinpa huvikseni Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen henkilökuntalistaa. 40 nimestä kolme oli miehiä ja kaksi ulkomaista, josta en osannut sukupuolta päätellä. Tekisi mieli nipottaa syrjinnästä, mutta uskon kuitenkin, ettei miehiä kiinnosta mennä tuonne tutkijoiksi. Miksei? Onko ilmapiiri vihamielinen? Onko kyseinen tieteenala epämotivoiva? Kun sukupuolijakauma on tuollainen, niin en kyllä ihmettele, jos yleisesti ajatellaan, että feminismi on naisten juttu, eikä miehiä kiinnosta mennä kuuntelemaan feministipuhujaa.

I’ve seen young men suffering from mental illness unable to ask for help for fear it would make them look less “macho”—in fact in the UK suicide is the biggest killer of men between 20-49 years of age; eclipsing road accidents, cancer and coronary heart disease. I’ve seen men made fragile and insecure by a distorted sense of what constitutes male success. Men don’t have the benefits of equality either.

Hienoa, että ainakin yksi feministi tuo tämän esille. Kyynikkona epäilen, että Watsonin kiinnostus näihin asioihin jää tähän ja loppu puhe lähinnä keksittyy siihen, miten naisten asemaa voitaisiin parantaa. Esimerkiksi näin:

If men don’t have to be aggressive in order to be accepted women won’t feel compelled to be submissive. If men don’t have to control, women won’t have to be controlled.

En kyllä tajua, miten feministit kykenevät aina tuomaan esille miesten ongelmat sillä tavalla tai niiltä osin, että niiden ratkaiseminen jotenkin myös parantaisi naisten asemaa. Usein virallisilla miesten tasa-arvo listoilla heiluu isyysloma ja lasten hoitaminen... jotta nainen pääsee töihin ja edistämään uraansa. Eivät miehet halua, että heidät kyetään näkemään heikkoina. Miehet haluavat, että yhteiskunta ei aja heitä niin paskaan umpikujaan, ettei normivoimilla sieltä pääse ulos. Vaikuttaisi siltä, että ainakin Watson on ymmärtänyt tämän päin honkia. Jos tuollaisia rupee latomaan heikkousymmärrystä miehille, jotka elävät hankalassa tilanteessa, niin en yhtään ihmettele, jos feminismi assosioituu miesvihaksi.

15.5 million girls will be married in the next 16 years as children. And at current rates it won’t be until 2086 before all rural African girls will be able to receive a secondary education. [...]  And to ask yourself if not me, who? If not now, when?

Eli syyttävä sormi osoittaa minua. Jos en tee jotain, niin annan pahan elää. Toimi, heti! Mitään konkreettisia toimia Watson ei ehdotellut. Ehkäpä Watson voisi näyttää jotain esimerkkiä siitä, mitä pitäisi tehdä. Täyttä työviikkoa tekevänä minun on hieman hankala lähteä afrikkaan rakentamaan kouluja tai mennä Jemeniin estämään avioliittoja. On harvinaisen helppoa puhua aiheesta ja tuoda epäkohtia esille, mutta ilman uskottavia ratkaisuehdotuksia on turha toivoa, että ihmiset rupeisivat tekemään asialle jotain.

Kyseistä puhetta on ylistelty paljon. En tiedä kuulunko niinkään kohde yleisöön, mutta omasta mielestäni tuossa ei ollut juuri mitään hurraamisen aihetta. Muutama hyvä pointti siitä, että miehetkin kaipaavat tasa-arvoa, jotka kuitenkin vestitettiin saman tien. Muuten pitkälti samaa puuroa, mitä tulee joka tuutista. Eniten tämän tyyppisissä ulosanneissa ärsyttää se, että ei selkeästi tehdä eroa länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja jonkun teokraattisen kehitysmaan välille. Jotenkin samalle linjalle asetetaan se, että naiset saavat vähemmän palkkaa ja se, että naisia kohdellaan ostettavissa olevina synnytysautomaatteina. 

Watsonin kannattaisi myös hieman vähentää omaan elämäänsä liittyviä huolia. Harva 20-vuotias on tienannut 30 miljoonaa. Tällöin puheet siitä, että toiset saavat vähemmän palkkaa kuin toiset, saavat hieman huonosti vastakaikua.

-PYO

Pientä pohdintaa internetin naisvihasta

Suuresti arvostama Talouselämä-lehti yllätti minut negatiivisesti tänään. Numeron 38 sivun 23 kolumnissa palkittu toimittaja Elina Lappainen kirjoittaa internetin naisvihasta otsikolla "Miehet jotka vihaavat naisia". En valitettavasti löytänyt tuota digitaalisena, joten käyn läpi vain muutaman kohdan. Lappalainen kirjoittaa Gamergatesta, josta kannattaa lukea Tämä Päivä-blogin kirjoitus ja esimerkiksi InternetAristocratin youtube-video. Aiheesta on myös kirjoittanut NYT-liite (vai lehti? mikälie?), joskin hieman niukemmilla tiedoilla. Lappalaisen tiedonlähde aiheeseen näyttää olevan sama kuin NYT-liittellä.

#Gamergaten kannattajat sanovat vastustavansa pelijournalismin korruptiota ja lahjontaa, sekä naispuolisten pelintekijöiden ja pelaajien suosimista. Toisten mukaan kyse on vain tekosyystä naisvihamieliselle nettikiusaamiselle, valkoisten kovan linjan palaajamiesten vihaisesta puolustusreaktiosta.

Kaksi selitystä melkoisen laajalle ilmiölle. Hengitetään syvään ja pohditaan, kumpi selitys vaikuttaa realistisemmalta: 1) Kritiikki korruptiota, lahjontaa ja suosimista vastaan vai 2) Tekosyy vihalle ja kiusaamiselle, sekä puolustustoimet valkoisen miehen ylivallalle. Lappalainen jatkaa:

Mikään ei oikeuta törkyä ja uhkauksia

Samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että mikään ei oikeuta pedofiliaa ja orjuutta, jota ISIS tykkää harjoittaa. Vaikka en ateistina Islamia arvosta, osaan kuitenkin tehdä eron maltillisen muslimin ja ISIS-höyrypään välille (vaikka se välillä on vaikeaa). Osaan myös tehdä eron kriittisen ja pinnanpolttaneen pelaajan välille (mikä on todella helppoa). Yleistäminen ei välttämättä ole viisain ratkaisu.

Zoe Quinn ei jäänyt ainoaksi. Trollilauman hyökkäyksen uhriksi ovat joutuneet monet pelikehittäjänaiset, pelitoimittajat ja heitä puolustaneet.

Jännää, että Lappalainen osaa tunnistaa häiriköt trolleiksi, mutta silti suhtautuu niihin vakavissaan. Ja ketähän nämä monet pelikehittäjänaiset ovat? Useinmiten Quinn ja Wu ovat ainoat kehittäjät, joka on mainittu. Niille, jotka eivät vaivautuneet lukemaan alun linkkejä mainittakoon, että Quinn on pelikehittäjä, joka on kehittänyt Depression Quest-pelin. Aluksi peli ei vaikuttanut pätkän vertaa kiinnostavalta, mutta kun luin peliin liittyviä positiivisia kommentteja, päätin kokeilla peliä itse.

Depression quest ei ole oikeastaan peli, vaan pikemminkin interaktiivinen novelli. Tarina on lyhyt, eikä vaikuta kovinkaan syvälliseltä. Minulla ainakin oli vaikeuksia asettua pelihahmon vaatteisiin, vaikka olenkin masennuksesta kärsinyt. Teknisesti peli ei ole kummoinen. Samanlaista olen nähnyt ohjelmoinnin/sisällöntuotannon harjoitustyökursseilla. Musiikki oli sen verran surkea, että viidentoista sekunnin jälkeen äänet piti laittaa pois. Näin yksinkertaiseksi pelin käyttöliittymä on heikko. Yläreunan kuvat vievät turhaan tilaa, tekstin pätkän ovat pitkiä ruudulta luettavaksi ja alakerran statuspalkit olisivat voineet olla symboleitakin. Suosittelisinko peliä:

• jollekin, jonka tiedän olevan masentunut - EN
• jollekin, jonka epäilen olevan masentunut - EN
• jollekin, joka epäilee ystävänsä olevan masentunut - EN
• jollekin, joka tietää ystävänsä olevan masentunut - EHKÄ
• jollekin, ihan muuten vaan - EN

Aihe on mielestäni ihan tärkeä. Ihmiset eivät välttämättä tunnista omaa masennustaan tai osaa suhtautua asiaan oikein, mikäli tietävät/epäilevät ystävänsä olevan masentunut (Vinkki: Älä sano "koitappas nyt olla reipas" tai kysy "mikset ole vähemmän masentunut?"). Peli tarjoaa huonot eväät moiseen. Peli ei ole siis ole kovinkaan opettavainen, eikä viihdyttävä. Kansankielellä antaisin arvosanan "paska". Jokin lääkärienkin käyttämä kysely on parempi väline tunnistamaan masennus ja jonkinlainen kymppilista siitä, miten asiaan kannattaa ja ei kannata suhtautua olisi paljon parempi.

Mutta takaisin asiaan. Itse näkisin, että kuulun old skool-pelaajakuntaan, joskin enää en kyllä mitenkään kykene käyttämään pelaamiseen läheskään yhtä paljon aikaa kuin teininä. Kun ajattelen naispuolisia pelinkehittäjiä, niin ensimmäisenä mieleen tulee Roberta Williams. Enpä ole kuullut, että hän tai esimerkiksi Jane Jensen olisivat joutuneet sukupuoleen suuntautuneen vihan kohteeksi, pikemminkin päinvastoin. Lappalainen jatkaa:

Myös suomalaiset naispelaajat ovat kertoneet saavansa seksistisiä ja häiritseviä kommentteja verkkopeleissä toisilta pelaajilta

Seksistiset kommentit ovat toki ikäviä, mutta häiritsevät kommentit ovat niiiiiiiin yleisiä verkkopeleissä, että niitä ei kyllä voi kukaan välttää. Olisi mukava kuulla lisää näistä naispelaajista. Keitä he ovat? Mitä he pelaavat? Kuinka paljon? jne. Nyt vähän vaikuttaa, että pari Lappalaisen kaveria ovat kokeneet ikäviä ja siitä on sitten vedetty yleistys.

Olen seurannut pelialaa useita vuosia työni vuoksi ja olen myös itse pelaaja.

Kuin myös.

Ainakaan toistaiseksi sukupuoleni ei ole koskaan ollut ongelma.

Aika mystistä. Yhtäältä internet on täynnä naisvihaa, mutta toisaalta sitä ei kokenut toimittaja ole kuitenkaan itse kokenut.

Mutta ei tarvitse kuin lukea verkkolehtien kommenttiosoioita, niin Suomessakin törmää avoimen naisvihamielisiin asenteisiin - Ylilauta-keskustelufoorumista puhumattakaan.

Mitä ovat nämä verkkolehdet, joiden kommenttiosiot pursuavat naisvihaa? Taaskin tuntuu siltä, että muutamasta kommentista on vedetty suuret johtopäätökset. Ylilauta on sentään mainittu. Äkkiseltään tuo vaikuttaa lähinnä sekalaiselta pulinaboksilta, eräänlainen suurensuuri vessanseinä.

Kiinnostuneena päätin katsoa, onko Lappalainen saanut jo palautetta kolumniinsa, koska aviisi ilmeistyi jo melkien viikko sitten. Lappalaisen Twitter-tililtä löytyi linkki Jylkkärin artikkeliin samantyyppisestä aiheesta otsikolla ”Jonkun pitäis raiskata toi”.

Internet on osoittanut nurjat puolensa naisia kohtaan viime aikoina. Ehkä tunnetuin esimerkki on niin kutsuttu Gamergate, jonka yhteydessä tietokonepelejä kommentoineet ja tehneet naiset ovat saaneet raiskaus- ja tappouhkausryöpyn niskoilleen. Useampi on paennut kodistaan uhkausten pelästyttämänä.

Jälleen kerran kiinnostaisi tietää tarkempia lukuja ja nimiä. Ketkä ovat paenneet kotoaan? Kuinka monta on pelästynyt? Puhutaanko kymmenistä, sadoista vai tuhansista naisista? Vai kenties kahdesta-kolmesta?

Viharyhmiä tutkivan taloussosiologian professorin Pekka Räsäsen mukaan naisiin kohdistuva nettiviha on tyypillistä erityisesti Suomessa. ”Ihan lehtien keskustelupalstoillakin näkyy, että kritiikki menee helpommin sukupuoleen naisen osalta”, hän  kertoo.

Näkisin, että ainakin osittain tässä on samanlainen kaksiteräinen miekka kuin maahanmuuttajakeskusteluissa. Kun menestyneen yksilön kohdalla painotetaan sukupuolta/etnisyyttä, niin myös kritiikissä tulee sukupuoli/etnisyys helpommin esille. Asiaa ei auta se, että saadulta kritiikiltä pyritään piiloutumaan seksismikilven taakse. Esimerkkeinä tästä mainittakoon ex-ministeri Kyllönen ja Soili Suonoja.

”Pahin palaute tulee ulkonäöstä, ei siitä, mistä kirjoitan. Se menee yleensä niin, että joku postaa jonnekin Ylilaudalle linkin minun kirjoitukseen, ja ehkä ensimmäiset kaksi kommentoi sitä tekstiä. Loput kaksikymmentä kommentoi ulkonäköäni”, [Saara] Huttunen kuvailee.

Saara Huttunen on siis blogisti, josta en ollut tätä ennen kuullutkaan.

Ympäröivän yhteiskunnan arvotukset näkyvät nettikäyttäytymisessä ylipäänsä. Räsänen korostaakin, ettei internet ole tosielämästä irrallinen saareke. ”Kiusaamisen muodot heijastavat reaalimaailmaa ja siellä olevia valtasuhteita.”

Hyvä tietää.

Mahdollisuus nimettömyyteen helpottaa asiaa. Pahinta kirjoittelua löytyykin Pekka Räsäsen mukaan anonyymeistä verkoista, esimerkiksi Thorlaudalta. Myös sivustojen moderointi vaihtelee valppaasta olemattomaan. ”Harvoin normikäyttäjä törmää vakavaan vihaan ilman, että etsii sitä”, Räsänen epäilee.

Hitto, Räsänenhän laukoo asiaa kolme kertaa putkeen. Eli, jos välttää anonyymejä ja huonosti moderoitua sivustoja, niin säästyy sonnalta. Ehkäpä Huttusenkin kannattaisi jättää Ylilauta selaamatta ja keskittyä lähinnä omaan blogiinsa.

Marylandin yliopistossa 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan naiset saivat chat-huoneissa 25 kertaa enemmän seksuaalissävytteisiä ja pahansuopia kommentteja kuin miehet.

Tämä ei yllätä. Kun menee esim. Omegleen ja toteaa olevansa 19-vuotias nainen, niin johan alkaa kaikkea tulemaan. Jos toteaa olevansa 30v. mies, niin keskustelu katkeaa siihen. Uskoisin kyllä, että aika samalla suhteella myös baarissa saa iskuyrityksiä, jos on yksinäinen mies vs. yksinäinen nainen pöydässä. Jokatapauksessa, jos en aiemmin ole riittävän selkeästi sanonut, niin ei tuollainen häirintä positiivista ole.

Vainikka uskoo, että moni huutelijoista on vain huomiota hakevia trolleja. Niitä on kuitenkin vaikea erottaa niistä, joita oikeasti kannattaisi säikähtää.

Löysin tällaisen listan bloggaajista, jotka on tapettu. Äkkiseltään näyttäisi siltä, että joko tapot eivät ole liittyneet blogikirjoituksiin tai sitten kritiikkiä on kirjoitettu maassa, jossa ihmisiä katoaa yön pimeinä tunteina. Ainakin tuon perusteella USA:ssa tai Suomessa voi aika huoletta kirjoitella asioita blogiin. Tästäkin huolimatta itse kyllä kirjoittelen mieluummin nimimerkin takaa.

Huttunen kokee, että herjausten taustalla on niin joidenkin tietokonepelaajien kuin foorumihäirikköjen halu rajata naiset tiettyjen tilojen ulkopuolelle.
”Jotkut internetin käyttäjät ajattelevat, että internet on miesten linnaketta, johon naiset ei ole tervetulleita. Halutaan pitää naiset poissa netistä niin kauan kuin se on mahdollista.”

Itse kyllä uskoisin, että valtaosa miespuolisista pelaajista olisi kylläkin riemulla vastaanottamassa naisia mukaan harrastustoimintaansa. Jos käyttää paljon ajastaan harrastukseen, eikä siellä naisprosentti ole suuri, niin on epätodennäköistä, että päätyisi (johonkin) suhteeseen naisen kanssa. Keittiöpsykologiallani pohdin, olisiko niin, että riittävän monta kertaa pakit saanut pelaaja alkaa häiriköimään naisia.

Huttunen toivoisikin, että löytyisi keinoja puuttua niihin internetin nurkkiin, joissa kunnianloukkaukset ovat arkipäivää

Ennen youtubea ja facebookkia tuli internetissä pörrättyä hyvin laajalla kirjolla sivuja. Olen nähnyt sellaista sisältöä, joka on piirtynyt mieleeni ja lähestulkoon aiheuttanut painajaisia. Sanoisin, että antaa internetin nurkkien pysyä nurkkinaan. Minulla ei ole sinne mitään asiaa, joten on aikalailla sama, mitä sisältöä siellä on. Ajatus siitä, että koko internettiä lähdetään valvomaan on järjetön. Jos ryhmä haluaa keskustella jostain, niin salaseuran pystyttäminen onnistuu myös virtuaalisesti. Itse toivoisin, että löytyisi keinoja puuttua ISIS:ksen orjakauppaan. Se nyt lienee käytännössä jotenkin jopa toteutettavissa.

Kuten yleensäkin, niin artikkelin kiintoisin sisältö löytyy kommenteista. Huttuselle sataa tsemppiä ja herjaa. Esim.

Olen kuullut tästä keissistä (ja saarasta), mutta koskaan ei oo kiinnostanut.. Nyt ensimmäistä kertaa luen tätä, enkä tosiaan yhtään ihmettele.. Kuinka vitun sekasin sä saara olet? Siis jumalauta, itse en näe tässä mitään naisvihaa, feministin tarvetta, vaan puhdasta vihaa saaraa kohtaan.. Joka (tappouhkauksia luukunottamatta), on ansainnu joka pisaran tästä kritiikistä.. Vastaukset pelkkää lässyttämistä ja huomionhakua.. Sitte vielä tuo video tuubissa. Suoraan sanottuna lopeta nyt tää vitun mediakeikaroiminen ja tee jotain muuta.

Tuhlasin aikaani katsomalla tuon mainitun videon. En kommentoi. Mutta muuten kyllä kiinnostaisi tietää, että mitäs se Huttunen kirjoittelee, kun moista vihaa saa niskaansa. Katsotaanpa blogin ensimmäinen kirjoitus, joka kulkee otsikolla "Laasanen palkitsi itsensä".

Miesten tasa-arvo ry esittää Henry Laasasta Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE) Miehen työ-palkinnon saajaksi. Perusteluissa arvostetaan Laasasen näkyvyyttä, pitkän linjan toimintaa ja sokraattista menetelmää. [...] Mutta nyt menee kiinnostavaksi: "Laasanen on Miesten tasa-arvo ry:n perustajajäsen".  Síis tämän saman järjestön joka häntä esittää Miehen työ-palkinnon saajaksi.

Entäs sitten? Jos järjestöllä on kirjoillaan henkilö (joka ei muuten edes istu ry:n hallituksessa), niin miksei häntä saisi esittää palkinnon saajaksi, jos meriittejä löytyy?

Miesten tasa-arvo ry ei edistä julkisuuskuvaansa vakavastiotettavana ja aidosti miesten tasa-arvo-ongelmista kiinnostuneena yhdistyksenä Laasasta kannattaessaan. Järkevintä mitä vakavastiotettavaksi haluava miesasialiike voi tehdä, on pestä kätensä Laasasen höpinöistä.

Perustelut uupuvat. Miksi ry ei ole vakavastiotettava? Miksi Laasasen ulosanti on höpinää?  Siksikö, että 90% Laasaseen negatiivisesti suhtautuneista on ymmärtänyt markkinateoria päin honkia?

Minulla ei ole mitään aktiivista miesasialiikehdintää vastaan. Päin vastoin, feminismi vaatisi rinnalleen aktiivisen maskulinismiliikkeen takaamaan, että myös miesten tasa-arvoasiat etenevät samassa tahdissa mitä naisten. Sitä vastaan minulla kovastikkin on jotain hampaankolossa kun miesasian nimissä lytätään feminismiä, feministejä ja naisia ylipäätään. Enkä näkisi perinteisen sukupuoliroolien kannattamista myöskään miesten hyvinvointia edistävänä asiana.

Tämä on höpinää ja tästä paistaa, että Laasasen juttuja ei ole luettu tai ne on ymmärretty väärin. Laasanen on mm. erityisesti ilmaissut, että haluaa naiset töihin eikä kotiin. 
Saatteeksi vielä omat esitykseni palkinnon saajiksi:

-Miesten hyvinvoinnista sosiaali- ja terveysministeriölle raportin tehnyt työryhmä http://yle.fi/uutiset/miesten_tasa-arvoisuutta_naisten_kanssa_pyritaan_kohentamaan/7543524

Ilmeisesti kyseessä on tämä raportti (PDF). Isyyttä ja perhevapautta lukuunottamatta samat asiat on raportoitu blogikirjoituksessani kaksi vuotta tuota raporttia aeimmin. Itse kuitenkin viittasin tilastoihin. Samat teemat ovat kuitenkin toistuneet useaan otteeseen Laasesen teksteissä.

Huttunen siis kritisoi Laasasen ehdottamista heikoin perustein ja esittää vaihtoehtoa heikoin perustein. Huttunen ei käytä sen takia heikkoja perusteita, koska on nainen vaan sen takia, koska ei ilmeisesti osaa tai ei katso sitä tarpeelliseksi. Se, että Huttunen saa paskaa niskaansa kirjoituksistaan ei siis ole mitenkään yllättävää. Huttunen luonnehtii itseään ”ei niin vihaiseksi feministiksi”, joten en yhtään ihmettele, jos anti-feminismi nostaa päätään Huttusen kirjoituksiin kohdistuvassa kritiikissä.

Tämän "lyhyen" pohjustuksen jälkeen voinkin siirtyä itse asiaan, eli reaktioihin NYT:in gamergate-artikkeliin liittyen. Facebookissa on pyörinyt samat artikkelit ja linkit, mutta NYT:in kommentit ovat julkisia, joten keskityn niihin. Suurin piirtein samat asiat ovat pyörineet Facebook-kommenteissa, joskin painotus on ollut melkein päinvastainen. Lähes koko ensimmäinen kommenttisivu kyseenalaistaa toimittajan lähdekritiikin ja tuo esille, että asiaan liittyi muutakin kuin vain naisviha. Neljäs kommentti on hieman poikkeuksellinen. Nimimerkki Lee:

[Anita] Sarkeesianin keskiviikkoaamuyöllä saama uhkaus on siitä hyvin merkittävä että siinä uhattiin suorittaa koko yliopiston feministisiä opiskelijoita kohtaan massasurma eikä pelkästään väkivaltaa Sarkeesiania itseään kohtaan. Todella oksettavaa ja vaarallista toimintaa.

Sarkeesian on "media kriitikko", joka sai n. 158 000 dollaria kickstarter-rahaa Tropes vs. Women in Video Games-projektilleen. Eksploratiivisessa "tutkimuksessaan" Sarkeesian pelailee pelejä ja etsii niistä seksistisiä seikkoja. Ongelmana on, että Sarkeesian ei tee riittävän syvällistä tutustumista peleihin, jolloin hän tekee mm. virhetulkintoja pelihahmoista. Lisäksi Sarkeesian esittää väittämiä, jotka kaipaisivat lähdettä tuekseen. Sarkeesian väittää, että he jotka luulevat olevansa immuuneja median manipulaatiolle ovat itseasiassa kaikkein herkimpiä sille. Lisäksi hän väittää, että peleissä esiintyvä seksismi siirtyy peleistä reaalimaiilmaan (toisin kuin väkivalta). Kaiken kukkuraksi Sarkeesian pelaa nk. hiekkalaatikkopelejä itse seksistisesti ja väittää, että pelit johdattelevat moiseen käytökseen. Ei siis ihme, että Sarkeesian saa paskaa niskaansa.

Anita Sarkeesian on saanut tappouhkauksia. Se, että pitäisikö niitä ottaa tosissaan onkin sitten toinen juttu. Entäpä sitten tuo massamurhauhkaus. Henkilö sanoo olevansa valmis tappamaan Sarkeesianin ja joukon feministijärjestön jäseniä, jos Sarkeesian tulee paikalle puhumaan. Ilmeisesi jos Sarkeesian ei tule paikalle puhumaan, niin kaikki on okei. Tällainen käytös ei kuulosta yhtään aidolta massamurhaajalta, vaan trollilta, joka koittaa vain tehdä haittaa. Sarkeesian itse päätti jättää tilaisuuden väliin.Nimimerkki Haloo Hei:

Öö - uhataan julmalla väkivallalla ja tappamisella, ja te jaksatte vängätä, että kyse on vain pelijournalismin korruptoituneisuudesta? Okei, GG:ssä on varmman mukana myös nmenomaan journalismin tasosta kiinnostuneita, mut tämän jutun pointti on, että peliyhteisössä on käsittämätöntä naisvihaa, joka ilmenee kammottavana uhkailuna. Ei tätä faktaa voi selittää pois kiinnittämällä huomiota siihen, että niin mutku on se pelijournalusmi kuitenkin huonoa.

En ole juurikaan twitteriä käyttänäyt, mutta vilkuilin läpi reilut parisataa #gamergate twiittiä. Yhdessä puhuttiin kohteen tuhoamisesta, mutta muuten mitään uhkaavaa noissa ei näkynyt. Myöhempiä viestejä lukiessani tajusin, että tuo kohde todennäköisemmin tarkoitti puppaa tuottavaa lehteä kuin yksittäistä naista. Yllä olevasta lainauksesta poiketen näyttäisi ennemminkin siltä, että pääosa on asiallista viestiä ja GG:ssä on varmman mukana myös nimenomaan uhkailusta kiinnostuneita. Onhan gamergaten vastustajien joukossakin uhoajia. Esim.

Anyway, I'm going to bed. #GamerGate supporters, I hope you all die of bone cancer.

Suomalainen peliemediakin hallitsee teeman asiallisen käsittelyn. En kommentoi. Nimimerkki pitkän linjan pelaaja:

Miksi (ilmeisesti) mieskommentoijien raivo ei kohdistu GamerGaten maineen pilaaviin ja heidät itsensä leimaaviin raiskaajauhkaajiin vaan väärää mieltä oleviin naisiin. Miksi heidän moraaliansa ei kyseenalaisteta tai syytellä tekaistuista toimista? Jotain on vialla asenteissa, joiden mielestä murha- ja raiskausuhkailu on pyhä ja muuttumaton internetin ominaisuus, jota pitää sietää, jos meinaa netissä olla. Ja sitten ihmetellään ISIS-vertauksia. (Raiskauksilla ja väkivallalla uhkailu on normaalia toimintaa kaduilla ja naisten pitää vain hyväksyä ne, jos meinaavat kaduilla kulkea.)

En oikein ymmärrä tätä nykyajan tyyliä, että aina pitää sanoutua irti asioista. Ehkä vielä poliittisen puolueen toiminnan yhteydessä on ihan ok tehdä pesäeroa yksittäisen jäsenen mielipiteisiin, mutta minkä helkutin takia harrastukseen liittyvässä toiminnassa pitäisi irtisanoutua asioista. Minä pyöräilijänä irtisanoudun törttöilevien pyöräilijöiden käytöksestä. Kuulostaa hölmöltä... lähinnä siksi, että mielestäni on ennemminkin oletettavaa, että jäsen pikemminnkin tuomitsee häiriökäytöksen kuin kannattaa sitä. Kuten yllä jo esitin, niin kyllä GG:n vastustajatkin esittelevät sopimattomia kommentteja, miksei niistä sitten irtisanouduta?

Suurin osa kommentaattoreista ei niinkään ilmaissut tukeaan GG:lle (mitä minäkään en mielestäni ole tässä vielä tehnyt), vaan kritisoinut sitä, miten yksipuolisesti NYT asiaa käsitteli. Miksi sitten Quinn tuodaan esille, kun Gamergatea halutaan puolustella? Ehkäpä siksi, että joka-vitun-artikkeli tuo asian esille siten, että Quinniä ahdistellaan. Tällöin on melko lailla välttämätöntä tuoda esille tarinan toinenkin puoli.

Entä miksi "kaiiki" ahdistelu/kritiikki kohdistuu lähinnä Quinniin ja Sarkeesianiin, jos kyseessä on kerran journalismiin kohdistuva kritiikki? Taaskin vastaus on sama kuin yllä. Tämän lisäksi Quinn ja Sarkeesian ratsastavat noilla uhkauksilla. Myötätuntoa, sympatiapisteitä ja näkyvyyttä. Ei ruumiillisia vammoja, ei rikottuja ikkunoita, eikä töhrittyjä taloja. Sama ilmeisesti pätee myös Huttuseen. Kyseiset tahot itse tuovat esille noita uhkailuita ja samoin tuo kritisoitu media. Jos uhkailut olisivat vain poliisin käsiteltävänä teemasta voitaisiin käydä keskustelua, jossa ei tarvittaisi em. naisia tai nasivihaa selittämään yhtään mitään.

Pikainen googlehaku toi esille boikottilistan, josta selviää monia sivustoja, organisaatioita ja henkilöitä, joita Gamergatessa keskitytään. Kyseessä ei ole siis pelkkä naisviha. Gamergatea tukee myös naispuolisia ihmisiä. Ainakin yksi feministikin ymmärtää asian päälle (youtube).

Palataanpa nyt tuohon alussa mainittuun Lappalaisen kahtiajakoon: 1) Kritiikki korruptiota, lahjontaa ja suosimista vastaan vai 2) Tekosyy vihalle ja kiusaamiselle, sekä puolustustoimet valkoisen miehen ylivallalle. Vaikka kuinka edellä olen asiaa yrittänyt selventää, niin valitettavasti uskon, että yhä ainakin osa tämän tekstin lukeneista silti valitsee vaihtoehdon 2. Miksi? Sen haluaisin itsekin tietää.

Oma veikkaukseni on, että joillekin on vain välttämätön tarve nähdä maailma jotenkin yksinkertaisena, jossa pelkkä viha voi toimia motivaattorina. Jenkkilässä ainakin kaduntallaajien keskuudessa terroristien ajatusmaailma pelkistetään "viha vapauttamme kohtaan"-ajatteluun. Ehkä Gamergate-tapauksessa joillekin on myös tarve tuoda esille, että he tukevat heikompaa ja täten vahvistaa jotain sisäistä oikeellisuus-kuvaansa. Sitten kun tulee selville, että heikompi ei ole ihan syytön, eikä niinkään uhattuna, niin mielikuvat menevät sen verran sekaisin, että tarinan toisen puolen esilletuonneen kommettia on pakko kyseenalaistaa - tarvittaessa vaikka olkiukon avulla. Minulla tai monella muullakaan ei ole mitään tekemistä uhkailujen kanssa. Minulla tai monella muullakaan ei ole suoranaista linkkiä gamergaten tukemiseen (kuten sanoin, aika ei nykyään riitä pelaamiseen, jolloin en myöskään käytä aikaa peliarvostelujen lukemiseen). Minulla on kuitenkin jotain sitä vastaan, että merkittävä suomalainen julkaisu kirjoittaa puppua tai ystäväni Facebookista uskovat, että asia on noin yksioikoinen. Jotenkin feministisen ajatusmaailman omaavista saan sellaisen kuvan, että tällainen ei kuitenkaan ole mahdollista. Joko olen tutkimustuloksia väärentäneen feministikriitikon puolella tai sitten olen raiskaus- ja tappouhkauksia latovassa sakissa. Joko-tai. Meidän puolella tai meitä vastaan.

Tämä riittäköön tältä erää. Toivottavasti sain edes jonkun mieltä avarrettua ja toivottavasti joku pystyy osoittamaan, että loppukaneettini pelko on aiheeton ja mielikuvani feministien me-muut jaottelusta ei vastaa todellisuutta.

-PYO

ps. Voisiko joku artikuloida, miksi Laasanen ei ole sopiva henkilö tuomaan esille miesten tasa-arvoa?
pps. Voisiko joku tuoda esille tilastoja siitä, kuinka monta henkeä on joutunut pakenemaan kotoaan tämän naisvainon takia?

Vasemmisto lähtee hallituksesta, oikeisto maasta

Olen vielä elossa ja kirjoitettavia aiheita kyllä riittää. Aika ja innostus on vain vähissä. Tässäpä kuitenkin hieman ajatuksia viime aikojen tapahtumista lyhyesti.

Hallituksesta on karannut väkeä tiuhaan tahtiin. Pääministeri on vaihtunut ja ensi keväänä koittaa eduskuntavaalit. Fennovoima oli liikaa vihreille, mutta ilmeisesti kaikki muut päätökset sitä ennen oli ihan ok. Vasemmistoliitolle oli köyhiä/pienituloisia sortava kehysriihipaketti liikee, mutta ilmeisesti kaikki muut päätökset ennen sitä oli ihan okei. Menee taas vaikeaksi pohtia, kelle pienimmälle pahalle ensi kerralla antaisi äänensä. Nykyiseen poliittiseen linjaan ei taida enää kukaan olla tyytyväinen - poliittisesta suuntauksesta riippumatta. Liekö se syynä, että talousraportti pitää tilata ruotsista. Halvempi raportti löytyisi täältä.

Suomen AAA-luottoluokitus putosi AA+:aan, koska talouden nousunäkymät ovat heikot. Jännä, miten Katainen oli ensin maailman paras valtionvarainministeri ja sitten ehkäpä maailman paskin pääministeri. Tavallaan olen illoinen, että Björn Wahlroos loikkasi länsinaapuriin. Hän antoi mukavasti kasvot sille, että rikkaat vaihtavat maisemaa, jos verotus alkaa ottamaan pannuun. Saas nähdä, miten Suomi aikoo rakentaa taloutensa kuntoon säilyttäen samalla hyvinvointivaltio-statuksensa. Vähän veikkaan, ettei mitenkään. Noin kolme vuotta sitten tekemäni katsaus kertoi suurinpiirtein samat ongelmat ja taaskin ratkaisuiksi tarjotaan työperäistä maahanmuuttoa ja nopeampaa valmistumista koulusta. Ehkä tuo nyt tällä kertaa toimii, tai sitten ehkä ensi kerralla tai ainakin sitä seuraavalla.

Alkoholilaki uudistettiin ja Suomi otti taas askeleen syvemmälle hyysäämisyhteiskuntaan. Valvira on helisemässä, sillä laki on niin tulkinnanvarainen, että järjettömyyksiä ei voi välttää. Lainlaatijat tuntuvat ajattelevan 90-luvun aivoilla. Jotenkin tuntuu, että jossain ei ole yhtään tajuttu, miten merkittävässä roolissa sosiaalinen media nykyään on ja miten se vaikuttaa päivittäiseen elämään. Ei Valvirakaan minulta kuitenkaan puhtaita papereita saa. Lukiessa perusteluja Matti Nykäs-lonkerosta ja Motörhead-viinistä, tuntuu siltä, että Valvirassa istutaan ja siitä johtuen perse on niin paisunut, että moisia perstuntumia voidaan edes tehdä.

Olisikohan Valviran lisäksi muitakin instansseja, joista voisi näin selkeästi väkeä vähentää. Ei tarvitsisi raahata väkeä ulkomailta, kun voitaisiin ottaa työvoimaa teollisuuden käyttöön nollaviroista ja samalla säästää valtion kuluista. Win-win?

Venäjän media muuttuu päivä päivältä pohjoiskorealaisemmaksi, mutta Suomessa tätä ei saa sanoa, koska se on russofobiaa. Venäläisille menee niin liigajoukkueet, kuin strategiset sotilaskohteet Suomesta. Onneksi ilmatilastamme ei ole vielä luovuttu. Suomi voisi vuokrata osan ilmatilastaan rajaseuduilta venäläisille. Tällä tavoin voitaisiin kustantaa suurille ikäluokille eläkkeet. Voisivat sitten eläkepäivillään matkata piknikille Suomenlinnaan katsomaan venäläisiä vakoilukoneita.

Helsingissä riehuu (maahanmuuttajataustainen) nuorisojengi. Poliisi kuitenkin toppuuttelee, että se ei ole ongelma, vaan normimeininkiä. Suurempi ongelma tietenkin on, että äärioikeistotaustainen ryhmittymä jalkauttaa jäsenensä partioimaan kaduille. Potentiaalisesti hehän voivat vaikka pahoinpidellä täysin syyttömiä. Ajatuksenjuoksu on selvä: 1) porukka, joka todennetusti suorittaaa rikoksia = ei ongelmaa. 2) porukka, joka kuvitteellisessa tilanteessa voisi suorittaa rikoksen = ongelma. Minäkin näen riskin, että virhetulkintoja ja ylilyöntejä voi tapahtua, mutta en kuitenkaan lähtisi porukkaa tuomitsemaan vain taustan takia. Täten heitänkin haasteen äärivasemmistolaisille. Mitäs, jos tekin jalkauttaisitte anarkistihippinne valvomaan turvallisuutta? Astalot vyölle ja sinne isämmaantoivojen kaveriksi katsomaan, että naiset saavat rauhassa kävellä pimeän puiston läpi ympäripäissään.

Poliisilla on liian kiire kerätä materiaalia KRP:n huumepäällikön kiemuroista. Samalla pitäisi kerätä todistusaineistoa tukemaan, että Anneli Auerin raiskaamalle tytölle on kasvanut immenkalvo takaisin. Ehkäpä se oli jonkin saatananpalvontarituaalin seurauksia? Poliisilla on myös kiire tutkia kavereiden tietoja ja moikata tuttuja vankilassa. Nämä lienevät tärkeämpiä tapauksia kuin se, että suomalaiset rahoittavat islamistiterroristeja. Todennäköisesti asialla lienevät työperäiset maahanmuuttajat. Minkä takia tavallinen suomailainen nuori mies leppävaarasta lähtee sotimaan ISIS:ksen kelkkaan? Ehkäpä hän kokee, että siinä puuhassa on enemmän järkeä kuin hullujen suomalaisten hölmöilyissä. Toivottavasti koko terroristijärjestön poppoo saa ebola-tartunnan.

-PYO

ps. Hakiessani uutisia termillä "terrorismin rahoitus" ensimmäisenä tuloksena on mainos rahoitusratkaisuista.