YK:n huolenaiheet

YK on huolissaan naisten asemassa Suomessa. Sepä mukavaa. Onko YK huolissaan myös miesten asemasta Suomessa? Suhteuttaako YK huolensa muuhun maailmaan? Esimerkiksi Dubaissa nainen pistetään putkaan tai saa sakot, jos joutuu raiskatuksi. Mutta mitä ovat nuo suuren huolenaiheet, joista kansakuntamme yhteisö on huolissaan.

Iso huolenaihe on mm. naisten ja miesten välinen palkkaero. Olen käsitellyt aihetta aiemminkin, mutta tässä pieni kertaus. Palkka ja ansiot/tulot eivät ole sama asia. Miehet tekevät enemmän töitä, joten luonnollisesti he saavat suuremmat ansiot. Tuntipalkka on kuitenkin käytännössä katsoen sama. Se, että koko Suomen työväestö jaetaan kahtia sukupuolen perusteella ja sitten vertaillaan palkkoja on tieteellisesti niin epäpätevää, että on absurdia, kun joku tällä perusteella motkottaa "naisen eurosta".

YK on huolissaan, myös naisten kokemasta väkivallasta ja turvakotien puutteesta. Naiset kokevat toki väkivaltaa, siitä ei ole epäilystäkään, mutta tuleeko YK:lle täytenä yllätyksenä, että myös miehet kokevat väkivaltaa. Tilastojen mukaan miehet kokevat suhteellisesti huomattavasti enemmän väkivaltaa kuin naiset. Ja mitä tulee turvakoteihin, niin miehillä ei ole niihin juurikaan pääsyä. Eli, jos waimoke riehuu kotona, niin eipä isäntä voi viedä lapsia turvaan turvakotiin. Tällainen tapaus ei sovi suomalaiseen turvakotistrategiaan. Sen mukaan vain nainen voi kokea perheessä sellaista väkivaltaa, että tarvitsee turvakotia. Ilmeisesti YK:kin on niin kaavoihin kangistunut, ettei kykene näkemään myös miesten huonoa kohtelua.

Ainakaan uutiseen ei ole nostettu suurinta tasa-arvo ongelmaa Suomessa, eli varusmiespalvelusta. Ilmeisesti YK:ta ei tällaiset seikat kiinnosta, eihän se armeija mitenkään ikävä juttu ole.

Onhan raportissa toki hyviäkin huomioita, kuten irtisanominen raskauden perusteella ja ihmiskaupan uhrien tunnistaminen. Valitettavasti nämä seikat hukkuvat höpölöpöpropagandan alle ja YK:n arvostus silmissä laskee. Paljonkohan minunkin tuottamia verovaroja menee YK:n toiminnan tukemiseen sen sijaan, että niitä käytettäisiin esim. ihmiskaupan uhrien hyväksi?

-PYO

Räsänen & Kontula - Team Vigilante

Päivi Räsänen tipautti melkoisen pommin: Raamatun ja lain ollessa ristiriidassa, Raamattu on etusijalla. Toteamus oli tehty kansanlähetyspäivillä, joilla oletettavasti on runsaasti Raamattua ihannoivaa väkeä. Laitttomuuksiin kiihottava puhe kuitenkin painettiin osin villaisella, koska Räsänen totesi, että sitä on tulkittu väärin ja lainaus on irroitettu asiayhteydestään. Sisu, sauna ja terva ovat näemmä tässä maassa saaneet uuden kaverin, asiayhteydestäirroittamisen. Joko media oikeasti poimii vain rusinoita pullasta kohu-uutisen toivossa tai sitten lausuja oikeasti on sanonut jotain, mitä myöhemmin yrittää peitellä. Sattuneista syistä en ole kiinnostunut ostamaan ja kuuntelemaan Räsäsen puhetta cd:llä, vaikka hittituote tuo onkin.

Sinänsä yksittäisen hihhulin kiihotuspuheet eivät minua niinkään kiinnosta, mutta tässä tapauksessa kyseinen hihhuli sattuu olemaan Suomen sisäministeri. Sisäministeriö vastaa mm. Suomen turvallisuudesta ja Räsänen johtaa tuota toimintaa. Se, että Suomen turvallisuutta lähdetään rakentamaan yhden kirjan perusteella aiheuttaa pientä pelkoa minussa. Jos Raamattu kelpaa laillisuuden lähteeksi, niin miksei myös Koraanikin tai Grimmin satukirja?

Olen viime aikoina seurannut melko aktiivisesti keskusteluita uskonnosta ja ateismista, lähinnä amerikan mantereelta. Päätelmäni oli, että kreationismihulluutta ei onneksi Suomessa esiinny, mutta hetki sen jälkeen perussuomalaisten Mika Niikko esitti opetusministerille kysymyksen maailman synnyn opettamisesta. Käytännössä Niikko kritisoi evoluutioteoriaa (jolla ei muuten ole mitään tekemistä maailman synnyn kanssa) ja ehdottaa, että koulussa opetettaisiin kreationismia. Sinänsä olen iloinen, että asia on nyt nostettu esille ja tyrmätty ensimmäisessä erässä opetusministerin toimesta.

Entäpä, jos jonkun pienen pitäjän hihhuliopettaja ottaa nyt onkeensa sisäministerin kiihotuspuheesta ja toteaa, että tässä luokassa ei evoluutiota opeteta, vaan lähdetään siitä, että maailma on 6000 vuotta vanha ja kaikki nisäkkäät ovat peräisin Nooan arkista? Tämä ei kuulosta kovinkaan "tutkivalta ja kriittiseltä" oppimiselta, vaan puhtaalta järjettömyydeltä.

Sekopäisyys ei ole vain kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten tauti, myös vasemmistoliitossa pesii järjettömiä ihmisiä. Anna Kontula on jo aiemmin väläyttänyt, ettei lakia tarvitse totella, jos se on ristiriidassa moraalin kanssa ja nyt Kontula myöntää piilotelleensa kotonaan laittomia maahantulijoita.

Kontula katsoo toimineensa oikein ja eettisesti. Paperittomien piilottelu on lain rajamailla, mutta Kontulan mukaan lain noudattaminen ei paperittomien tapauksessa ole ensisijaista.

Osaakohan Kontula päätellä, minkä takia maahantulijoilta yleensä vaaditaan papereita? Voisiko olla niin, että tuntemattomat henkilöt voivat omata eettisesti kestämättömän taustan tai ehkäpä paperittomat rikolliset aiheuttavat riesaa poliisille? Voisiko lähtökohtaisesti ajatella, että Suomessa on sen takia melko tarkka syyni, koska siihen on syytä? Ja minkä ihmeen takia paperittomat sattuvat eksymään juuri Suomeen? Ovatko he karjalaisia, jotka pakenevat venäläisten harjoittamia julmuuksia? Tuskin.

Ei minulla ole mahdollisuutta arvioida, olisivatko nämä ihmiset karkotuksen jälkeen kotimaassaan vaarassa

Yhden hyväuskoisuudesta saattaa koitua muille yhteiskunnan jäsenille harmia ja kuluja. Mitäs, jos Kontula antaisi virkamiesten hoitaa hommansa, eikä vaikeuttaisi työn tekoa piilottelemalla laittomia henkilöitä kotonaan. Kontula ei kuitenkaan ole hihhuli:

Jotkut antavat tälle omalletunnolle nimen Jumala tai Raamattu. Mielestäni perusajatus kansalaistottelemattomuudesta tietyissä paikoissa on kestävä ja se on kaiken yhteiskunnallisen muutoksen ja kestävyyden avain.

Ymmärrän kyllä, mitä Kontula hakee takaa. Mikäli elettäisiin jossain totalitäärisessä valtiossa, niin olisi varmasti ihan sopivaa, että mellakoitaisiin kaduilla. Egypti on ihan hyvä esimerkki tästä. Ruotsi on huono esimerkki tästä. Ajatus siitä, että aina, kun asiat ei mene demokraattisessa valtiossa oman mielen mukaan, niin ruvetaan riehumaan tai harrastamaan kansalaistottelemattomuutta on aikalailla sairas. En ole mikään absoluuttinen demokratian kannattaja mutta tällaiseen järjestelyyn on tässä maassa sitouduttu. Asioiden tulisi edetä virallista tietä, eikä yksittäinen taho tai joukkio voi mitenkään ruveta itkupotkuraivoamaan, jos ei aina saa tahtoaan läpi. Demokratia on vähän kuin urheilu, välillä voitetaan ja välillä hävitään. Häviöille ei vaan voi mitään ja ne pitää hyväksyä.

Satunnaisia otoksia

Koska viime kirjoituksestani on niin pitkä aika ja kaikkea hölmöä on tässä välissä tapahtunut, niin käydään vielä läpi muutama tapaus, jotka jossain määrin liittyvät aiheeseen.

Keskustana Antti Kaikkonen sai tuomion vaalirahasotkuista. Perussuomalaiset luonnollisesti nostivat haloon asiasta ja muistuttivat Halla-ahon kohtalosta. Kimmo Tiilikainen kuitenkin puolustelee toveriaan:

Kaikkosen ja Halla-ahon tilanteessa on erona se, että Halla-aho sai tuomion rasismirikoksesta ja toimi samaan aikaan valiokunnan puheenjohtajana, joka käsittelee nimenomaan maahanmuuttoa ja sisäistä turvallisuutta. Näin ollen hänen tehtävänsä ja rikoksen välillä oli suuri yhteys. Sen sijaan Kaikkosen tehtävät Suomen EU-politiikassa ja suuressa valiokunnassa eivät ole missään tekemisissä hänen saamansa tuomion kanssa

EU-politiikassa ei siis tehdä mitään vaalirahoituksia? Uskoo ken tahtoo. (Mitä tulee muuten sisäiseen turvallisuuteen ja uskonrauhan rikkomiseen, niin sanoisin, että parempi, että sisäinen turvallisuus ylittää taikauskon rauhan.)

Kehitysministeri Heidi Hautala jäi kiinni veronkierrosta teetettyään pimeän siivouskeikan. Pitkän katumisen ja pahoittelun jälkeen Hautala kuitenkin tajuaa, että hän ei oikein voi istua enää harmaata taloutta kitkevässä työryhmässä, mutta ministerin pallilta hän ei suostu lähtemään.Sinänsä harmi. Hautalalla olisi ainakin ollut kokemusta veronkierrosta ja hän olisi antanut hyvät kasvot harmaalle taloudelle. (Alla blogistin taiteellinen tulkinta tapauksesta)

En kovinkaan paljoa ihmettele, että rikollisuus on tässä maassa nousussa, kun päättäjät näyttävät esimerkkiä ja kehoittavat moiseen toimintaan.

-PYO

ps. Hiljaiseloa on vietetty, mutta mielessä on kyllä pyörinyt muutama asia, josta toivon mukaan kerkeän kirjoittamaan lähiaikoina.

Käteiset Himaan -tutkimus

Longplay julkaisi tässä taannoin artikkelin, jossa kritisoitiin Filosofi Pekka Himasen tieteellisiä meriittejä, sekä tulevaisuusselonteon hankintapäätösmenettelyä. Hankintapäätös oli sillä tavalla erikoinen, että hanke-ehdotuksia ei kilpailutettu. Pääministeri Jyrki Katainen oli takapääpiruna hankkeen tilaamisessa ja veronmaksajien pussista tilaukseen käytettiin 700 000 euroa. Elokuussa valtioneuvoston kommentti oli seuraavanlainen:

Hankintailmoituksessa perustellaan, ettei tutkimushanketta ollut syytä kilpailuttaa, sillä hyöty siitä ei koidu pelkästään hankintayksikölle, vaan kaikille osapuolille.

Mitä enemmän asiaa on vatvottu, sitä enemmän epäselvyyksiä on tullut vastaan. Viime viikolla valtioneuvoston tiedottessa todettiin seuraavaa:

Valtioneuvoston kanslia katsoo, ettei tutkimushanke kuulu hankintalain soveltamisalaan eikä sitä siksi ole ole ollut tarve kilpailuttaa hankintalaissa säädetyssä järjestyksessä.

Kaiken kukkuraksi valtioneuvoston pääsihteeri Pekka Lindroos laukoo:

Huvittavaa, että asia on jälleen nostettu esille. Haaveeni olisi, että puhuttaisiin mieluummin Suomen tulevaisuudesta, jossa on vielä paljon tekemistä.

En millään näe, mikä tässä on nyt niin huvittavaa. Suomen tulevaisuudesta puhumisen voisi vaikka aloittaa tämänkaltaisista epäselvistä korruption siemenistä. Aloitetaan kuitenkin tieteentekemisestä yleensä.

Tiedettä on karkeasti ottaen kahdenlaista: havaintoihin perustuvaa ja päätelmiin perustuvaa. Ensimmäisessä tapauksessa tutkija tekee havaintoja (ts. mittauksia) ja tekee niistä päätelmiä. Toisessa tapauksessa aiemmista päätelmistä tehdään uusia päätelmiä esim. yhdistelemällä kaksi päätelmää.

Vertaisarvioinnissa joukko alan asiantuntijoita arvioi toisten tekemää tutkimusta. Mikäli tutkimus läpäisee seulan, niin se voidaan julkaista. Usein kuitenkin arvioijat tekevät parannusehdotuksia ja tutkimus julkaistaan vasta, kun se on korjattu. Arvion tekee usein 2-3 henkeä ja he arvioivat lähinnä kolmen mittarin kautta. 1. Tuottaako tutkimus uutta tietoa ja onko tutkimus kiintoisa/hyödyllinen? 2. Onko tulokset uskottavia ja oikein johdettuja? 3. Onko raportointi riittävän selkeää, perinpohjaista ja itsekriittistä?

Oman kokemuksen mukaan arvioijat eivät kuitenkaan välttämättä ole aina juuri kyseisen teeman asiantuntijoita, vaikka alan hallitsisivatkin. Arvioijien kommentit eroavat välillä kuin yö ja päivä. Toinen saattaa lytätä tutkimuksen, kun toinen sitä ylistää. Kaiken kukkuraksi itsestä tuntuu siltä, ettei kumpikaan oikein ymmärtänyt, mistä tutkimuksessa on kyse. Kritiikistä huolimatta vertaisarviointia käytetään tieteentekemisessä aktiivisesti.

Eri julkaisufoorumeilla on erilaiset arviointikriteerit ja laadukasta tiedettä pyritäänkin julkaisemaan laadukkailla foorumeilla. Tämän lisäksi eräs tieteen laadun mittari on julkaisuihin tehdyt viittaukset. Mitä enemmän tutkimukseen on viitattu sitä merkittävämpi se on.

Filosofi Esa Saarinen puolustaa Himasta. Saarinen toteaa suoraan, ettei Himasella todellakaan ole (paljoa) vertaisarvioituja artikkeleita. Saarinen kuitenkin toteaa, ettei niitä tarvita, jos julkaisuihin viitataan muuten. Himasen Hakkerietiikka-kirjaan onkin viitattu paljon. Filosofi Jukka Hankamäki on Saarisen kanssa osin samoilla linjoilla.

Jokainen referéen asemassa oleva henkilö on automaattisesti internatsi, sillä kyseiseen asemaan päätyäkseen on kannatettava näkemystä, jonka mukaisesti filosofia pitää alistaa kansainvälisille julkaisuihanteille ja angloamerikkalaiselle kieli-imperialismille.

Itse en tarvitse kansainvälistä vertaisarviointia mihinkään, sillä kansainvälinen tiedeyhteisö on juuri sellainen niittosilppuri, jonka tuottama rehu soveltuu vain mokuttajien nautittavaksi tai suoraan kompostoitavaksi.

Kun kyseessä on ns. pehmeät tieteet, niin on suurena riskinä, että tieteellisten tulosten sekaan eksyy joukko omia mielipiteitä, joilla ei ole pohjaa. Olen pitkään epäillyt, että Suomessa tiettyjen alojen kohdalla tieteellinen piiri on pieni. Jos merkittävissä asemassa olevat edustavat tiettyä aatemaailmaa, niin kriittisiä tuloksia voi olla hyvinkin vaikea saada läpi. Tässä mielessä arvostan kansainvälisiä julkaisuja, koska niihin ei mahdu niin paljoa subjektiivisuutta. Tosin, kuten Hankamäki yllä toteaa, ei kansainvälistä tiedeyhteisöä (jostain syystä) kiinnosta pienen kummallista kieltä puhuvan maan asiat.

Kansainvälisiä julkaisukanavia on kuitenkin älyttömän monta. Jos uraa tekevä tutkija (ei siis vain harrastelija) ei saa minnekään vertailusta läpi yhtään tutkimustaan, niin kyllä se mielestäni kielii jostain. En todellakaan vaadi, että asiantuntijalla pitäisi olla aina vertaisarvioitua tutkimustulosta jokaisen kommenttinsa tueksi, mutta aika heikolla tieteellisellä pohjalla ollaan, jos omien aatosten tukena ei ole mitään, mikä läpäisee tieteellisen seulan. Epätieteellistä sylttyähän voi kuka tahansa suoltaa mielipiteidensä pohjalta. Kuten Panu Raatikainen toteaa, tieteellisyyttä ei voida mitata vain viittausten määrällä.

Nythän on kuitenkin niin, että se, miten paljon julkaisuun viitataan, ei tietenkään kerro mitään julkaisun tieteellisyydestä. Esimerkiksi Tolkienin Taru sormusten herrasta saa melkein 1000 viittausta, ja esim. Hitlerin Taisteluni yli 1600 viittausta. Saarisen logiikalla ne ilmeisesti sitten ovat  varsinaista huipputason tieteellistä tutkimusta...

Arvostan kyllä pehmeitä tieteitä suuresti, ainakin niin kauan, kun tiedettä tehdään tieteenä, eikä esim. propagandana. Ihastelen antiikin Kreikan filosofeja, jotka pohtivat oikeasti mielenkiintoisia asioita ja suurella taidolla (vaikkakin monet asiat pääteltiin ihan päin honkia). Ajattelu oli jossain määrin systemaattista ja useat filosofit olivat huippuasiantuntijoita myös esim. matematiikan alalla. Mel Brooksin Mieletön Maailman Historia -elokuvassa lavafilosofiin viitattiin termillä ammattimainen paskanjauhaja. Jossain vaiheessa suurista ajattelijoista on tullut pieniä ajattelijoita ja suuria puhujia.

En todellakaan väitä, että kaikki nykyfilosofia olisi sontaa, mutta aika usein sitä joutuu pettymään, kun huippuja kuuntelee. Ainakin monilla filosofeilla on kuitenkin ammattitaitoa. He kyllä kykenevät kertomaan, kuka on ajatellut mitäkin milloinkin ja millaisiin johtopäätöksiin tai kysymyksiin hän on päätynyt. Pyörää ei todellakaan kannata ruveta keksimään uudestaan, joten on todella hyvä, että Suomestakin löytyy asiantuntijoita, jotka tietävät, mitä esim. millaista tulkintaa rikollisuuden luonteesta on aiemmin tehty.

Tutkimuksen hinta

Edellä mainitun tutkimuksen tekemiseen on osallistunut Himasen lisäksi kuusi muuta professoria. (En lähde tässä mitenkään käsittelemään Himasen professorin titteliä). Kokonaisuudessa projektin hinta on 800 000. Talouselämän uutisessa ihmetellään korkeita kustannuksia.

Kustannukset kattavat varsinaisen työn lisäksi kymmenien tuhansien eurojen edestä majoitusta ja bisnesluokan lentoja tutkimusryhmän jäsenille.
Kuluja syntyy myös ”huippufoorumien” ja ”kansainvälisten workshopien” järjestämisestä.

Vertailun vuoksi esimerkiksi työterveyslaitoksen ehdotelmien hintaluokat olivat 80 000 - 132 000 euroa. Netissä on liikkunut joitain laskelmia siitä, miten tuon olisi voinut toteuttaa yliopistotutkimuksena. Monet näistä on kuitenkin laskettu rutkasti alakanttiin, joten tässäpä eräs ehdotelma:

Ensinnäkin ulkomaiset osapuolet kustantakoot omat tutkimukset oman maansa rahoilla. Kaksi vuotiseen projektiin palkataan yksi väitöskirjan tekijä (palkka noin 2500e/kk) täyspäiväisesti,sekä yksi tutkijatohtori (palkka noin 3500e/kk) täyspäiväisesti, sekä huipputason proffa hallinnoimaan hommaa ja tuomaan kansainvälisiä kontakteja (palkka noin 6000e/kk). Jälkimmäiset eivät kuitenkaa ole kuin 20% projektissa mukana, joten heidän kuukausipalkkakustannukset olisivat (700e ja 1200e). Palkat perustuvat YPJ-taulukkoon (PDF). Kokonaiskustannusmallin takia saadaan  kahden vuoden palkkakuluiksi siis 264 000euroa (käytin kertoimena kahta ja puolta). Tähän päälle sitten ulkomaanmatkat n. 2500e per henki per viikon matka (tässä toki riippuu, että lennetäänkö amerikkaan vai eurooppaan). Ajatellaanpa, että koko kööri tapaisi ulkomaisia kontakteja kaksi kertaa. 15 000e lisää. Juokseviin kuluihin (esim. kirjahankinnat, pienet kotimaan matkat, tarjoilut, painatuskulut yms.) voisi varata vaikka tonnin. Kokonaissummaksi tulisi siis 280 000e, ja siitäkin voidaan vielä nipistää monin osin ilman, että lopputulos heikentyisi merkittävästi.

Kaikenkaikkiaan voisi siis todeta, että tehty hankita on julmetun kallis. Himasen projektin välituotoksesta, Sinistä kirjasta (PDF), voi jokainen tarkastella tutkimuksen laatua. Vuoden työpanoksen jälkeen sanoisin, että mitään supermullistavaa ryhmä ei ole saanut aikaan. Pikaisella selauksella nollatutkimuksesta ei kuitenkaan mielestäni ole kyse, sillä teokseen on koottu oleellisia osia monista tutkimuksista. Jäsentely on mitä on ja konkreettiset toiminta löytynee varmaankin vasta lopullisesta raportista. En lyttää teosta, mutta olisi tuon varmasti halvemmallakin saanut aikaiseksi.

Hankintapäätös

Pääministeri Katainen selvensi hiihtolomansa jälkeen, miten homma meni (kannattaa katsoa oheinen video). Katainen ja Himanen tapasivat. Tapaamisen aikana Katainen totesi, että tarttettais tulevaisuusselvitys ja Himanen totesi, että olenkin juuri kokoamassa tutkijaporukkaa, joka tekee jotain sinne päin. Tämän jälkeen päätettiin lyödä ideat yhteen. Tämä on mielestäni hyvä juttu. Katainen teetättää tulevaisuusselvityksen ja sen jälkeen molempien tuloksia käydään yhdessä läpi seminaarissa. Huono idea on se, että tulevaisuusselvitys muotoillaan sellaiseksi, että se sopii tutkijan teemoihin, joka sattumalta oli kyseisellä hetkellä paikalla.

Seuraava askel olikin, että Himanen ja Katainen menivät tapaamaan rahoittajia. Suomesta löytyy varmaan 80 000 tutkijaa, jotka mielellään menisivät pääministerin kanssa anelemaan rahoja tutkimukselleen. Ymmärrän hyvin, että Suomen Akatemian, Sitran ja TEKESin edustajat tunsivat itsensä painostetuksi tällaisessa tilanteessa. Videon alussa Katainen toteaa, että rahoittajat tekevät omat päätöksensä. Tässä mielestäni pääministeri on oikeassa. On olemassa virkakoneisto ja menettelytavat. Ei rahoituspäätöksestä voida poiketa vain sen takia, että rahoitusta hakee ministerin kaveri.

Epäselvää tapauksen selvittelee oikeuskansleri. Pahoin pelkään, että lopuksi todetaan, että nyt kävi näin, eikä mitään laitonta ole tapahtunut, jonka jälkeen asiasta ei puhuta ennen seuraavaa identtistä tapausta. Toivon, että asia otettaisiin kunnolla pihteihin ja järjestelyjä muutettaisiin, ettei moista pääsisi enää uudestaan tapahtumaan. Toivon myös, että media ottaisi syyniin muutkin hieman epäilyttävät tutkimusprojektit. Kataisenkin tulisi mennä itseensä ja todeta, että ehkä järjestelyt eivät olleet tällä kertaa kaikkein tasapuoleisimmat, eikä sysätä kaikkea vastuuta rahoittajien niskaan.

Loppuun pieni sitaatti tuosta Sinisestä kirjasta (s.32, lihavointi minun).

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jota johtavista periaatteista ihmiset voivat olla yhtä mieltä tietämättä missä asemassa itse tulevat siinä  elämään:  esimerkiksi  tietämättä  sosiaalista,  taloudellista  jne. asemaansa. Tältä perustalta oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan kuuluu mm. yhtäläisten mahdollisuuksien periaate. 

 -PYO

Sananvapaus ja ääriterrori

Li Andersson, Mikael Brunila ja Dan Koivulaakso ova pukanneet ulos kirjan Äärioikeisto Suomessa. Kirjan julkaisutilaisuudessa Jyväskylässä sattui hyökkäys, jonka tiimoilta yhtä henkilöä puukotettiin. Tapahtumasta nousi hirmuinen älämölö. Sosiaalinen media rupesi tulvimaan kommentteja ja poliittiset tahotkin esittivät mielipiteitään. 

Koska tapauksen tutkiminen on kesken, niin en itse tapausta rupea ruotimaan sen enempää. Tietojen tarkentuessa äärioikeistolaisten puukkohyökkäys on muuttunut nujakaksi, jossa toisella osapuolella on ehkä äärioikeistotausta. Mielenkiinnolla odotan tietoja siitä, miksi epävirallinen järjestyksen valvoja oli aseistunut ja esti ihmisten pääsyn julkiseen tilaan. Positiivisinta tapauksessa on se, että vammat kuulemma hoituvat ihan tikeillä.

Kiinnostukseni tällä kertaa kuitenkin koskee tapauksesta nousseita kommentteja. Jätän Alexander Stubbin twiittauksen kommentoinnin tältä kertaa vähemmälle. Lyhyesti voisin kuitenkin todeta, että kaikenlainen ääritoiminta on syvältä ja siihen liittyvä terrori ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Koen häpeää, sillä ystäväpiiristäni löytyy henkilöitä, jotka väheksyvät oman viiteryhmänsä ääripään kusipäätoimintaa ja rivien välistä tulkitsen, että he hyväksyvät väkivaltaisen käytöksen ideologian edistämiseksi. Yäk.

Perussuomalaisten Juho Eerolan kommentti lienee kaikkein mauttomin tähän mennessä. Eerola epäilee, että henkilön selkään puukotus olisikin ollut kirjan kirjoittajien suunnittelema mainostempaus. Eerola myös tarjoaa ohjeita siitä, miten kannattaisi vastaavaisuudessa käyttäytyä, jotta tällaisilta tempauksilta vältyttäisiin.

Asiallisesti muiden ihmisten joukossa jonotetaan, käyttäydytään asiallisesti. Ei millään omalla rymyjengillä, hakata ovia ja riehuta siellä.
- Nyt he tulivat kuin mitkäkin Kummeli-hahmot sinne

Ymmärrän hyvin, että mainostempaus-möläytys saa kritiikkiä osakseen, mutta en kyllä tajua, miksi myös käytöstapaohjeistusta on kritisoitu.

Keskustan Juha Sipilän kommentti lienee taasen se kaikkein maukkain. Sipilä siteeraakin Urkkia:

turvallisuus ei ole aidan panemista vaan oven avaamista

Tässä olisi monelle funtsimisen aihetta. Sen sijaan, että syytellään toisia tai puolustellaan 'omia', niin niin voisi hieman pohtia, miten asiaa voisi edistää yhdessä.

Paavo Arhinmäki kommentoi 

Suomi ei saa ajautua tilanteeseen, jossa äärioikeisto pystyy häiriköinnillä ja pahoinpitelyillä estämään demokratian ja avoimen yhteiskunnan toteutumisen.

Jyrki Katainen on melko samoilla linjoilla

Sananvapaus ja kokoontumisvapaus ovat avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan ehdottomia edellytyksiä, ja nämä oikeudet ovat loukkaamattomia

Olisi mielenkiintoista kuulla, suhtautuuko Arhinmäki myös äärivasemmiston häiriköintiin samalla kriittisyydellä. Kataisen kommenttiin sananvapaudesta yhdyn kyllä. Jos joku taho esittää kritiikkiä ryhmästä, niin ryhmällä on kyllä oikeus tuohtua, mutta ei ruveta pahoinpitelemään ihmisiä.

Mutta hetkinen!!!

Mitä tapahtuikaan alle puoli vuotta sitten? Kirjoitin tuolloin tapauksesta, jossa eräs taho esitti kritiikkiä ryhmästä, ryhmä tuohtui ja harrasti väkivaltaa. Tapaus johti neljän ihmisen kuolemaan. Kyseessä oli siis muhammed-video, josta muslimi-islamisti-nuoriso veti herneen nenäänsä ja teurasti mm. yhdysvaltojen suurlähettilään. Tuolloinkin sananvapaus nostettiin tapetille, mutta ääni kellossa oli aivan toisenlainen. Palautetaanpa mieliin muutama kommentti ja pohditaan niiden valossa naurettavaa ajatusta, että Andersson et al. olisi vastuussa puukotuksesta, koska heidän kirjansa loukkasi äärioikeistolaisia. Olisiko kirjan julkaisu pitänyt kieltää? (Vinkki: korvaa sana video sanalla kirja)

Johanna Korhonen, toimittaja

Sananvapaus on tärkeä arvo, mutta niin on myös hengissä pysyminen. Jos videon poistaminen näkyvistä pelastaa henkiä, se on oikea ratkaisu. Lisäksi tarvitaan runsaasti vuorovaikutusta ja toimintatapojen kohentamista puolin ja toisin.

Jari Sarasvuo, yritysvalmentaja

Sananvapaus on tärkeä oikeus, mutta ihmishenki ja rauha ovat vielä suurempia arvoja.

Kari Uusikylä, professori

Ei kai näin itsestään selvää asiaa tarvitse perustella, kun tietää, mitä seurauksia video on aiheuttanut.

Ehkäpä suurin ero lienee siinä, että muhammed-video oli tarkoitettu loukkaavaksi ja provosoivaksi, mutta äärioikeisto-kirja ei. Kirjaa en ole lukenut (enkä sen puoleen ole videotakaan nähnyt), mutta uskoisin, että Koivulaakso ei ole niitä kaikkein objektiivisimpia tulkitsijoita. Myös kirjan esittely vaikuttaa melko leimaavalta ja provosoivalta mm. 'maallistuneita' Perussuomalaisia kohtaan.

Jotta kenellekään ei jää epäselväksi, en millään tavoin vastusta em. kirjan julkaisua.

Koivulaakson mukaan hänen ja hänen kollegoidensa tilaisuuksiin keskittynyt väkivalta johtuu siitä, että äärioikeiston uhkailujen vuoksi kukaan muu ei nykyisin suostu puhumaan aiheesta julkisesti.
- En tiedä oikeastaan ketään muuta Suomessa meidän lisäksemme, kuka on näistä asioista puhunut julkisesti.

Pikainen Googlehaku ei paljasta kovin montaa nimeä, joka puhuisi avoimesti äärivasemmistosta. Mistähän lie johtuu?

Kerrataanpa vielä: Sananvapautta tulee vaalia yli rajojen ja ääriterrori tulee tuomita, niin oikealta kuin vasemmaltakin. Kummelihahmot pysykööt fiktion puolella.

-PYO

ps. Hetken mietin, että enkö koskaan voi kirjoittaa mistään positiivisesta aiheesta. Onneksi mieleeni kuitenkin tuli tapaus viime vuoden puolelta, joka mielestäni edustaa esimerkillisesti sitä rakentavaa keskustelukulttuuria, jota politiikkaan kaivataan. Paussini takia tuo jäi kommentoimatta aiemmin, joten sopikoot tähän väliin. Joulu meni jo, mutta toivotan rauhaa silti.

Kuinka toimia rasismia vastaan?

En ole kuollut, olen vain viettänyt hieman hiljaiseloa. Kolmen kuukauden aikana maailmassa on tapahtunut kaikenlaista jännää (merkittävimpänä varmaan Maya-kalenterin ennustama maailmanloppu), mutta valitettavasti kaikkea en nyt ehdi käsittelemään.

Melkoisen myöhään tartun tähän aiheeseen, eikä välttämättä tätä enää kannattaisi nostaa pinnalle, mutta toisaalta onpahan tunnekuohut nyt tasaantuneet ja voidaan taas harkita asioita terveellä järjellä. Aihe on siis toimittaja-kirjailija Umayya Abu-Hannan kirjailijapuheenvuoro hänen Suomessa kokemastaan rasismista. Tiivistettynä kirjoituksessa tuodaan esille se, että suomalaiset ovat rasistista väkeä ja Abu-Hanna on nyt superonnellinen asuessaan tummaihoisen tyttärensä kanssa monikulttuurisessa Hollannissa. Kokemastaan rasismista Abu-Hanna nostaa esille seuraavan tarinan:

Adop­tio­tyt­tä­re­ni on zu­lu ja syn­ty­nyt Jo­han­nes­bur­gis­sa Ete­lä-Af­ri­kas­sa. Kun hän oli vuo­den van­ha ja is­tui tut­ti suus­sa vau­nuis­sa, odo­tim­me Hel­sin­gis­sä met­roa. Noin 80-vuo­tias mum­mo kä­ve­li suo­raan vau­van eteen ja huu­si: "Saa­ta­nan nee­ke­ri!" [...] Mum­mo ei ol­lut mie­len­vi­kai­nen ei­kä kän­nis­sä, vaan ai­van ta­val­li­nen van­ha ih­mi­nen, jon­ka oli­si voi­nut pie­nel­lä tö­näi­syl­lä työn­tää met­ron al­le.

Abu-Hanna on kokenut rasismia kolmekymmentä vuotta.Tekstissä ei mainita väkivaltaa, mutta nimittelyä hän on joutunut kohtaamaan. Eräästä raistisesta kohtauksesta on kirjoitettu aiemminkin.

Abu-Hannan kirjoitus luonnollisesti nostatti suuren kommentti ja vastakommenttivyöryn. Freelancetoimittaja Wali Hashi kirjoituksessaan yhtyy Abu-Hannan rasismikokemuksiin, mutta toisaalta osaa myös olla kiitollinen monista asioista. Hashi päättää kirjoituksensa aivan erilaisella asenteella kuin Abu-Hanna

Olen musta mies, somali, muslimi, pakolainen ja ennen kaikkea turkulainen, enkä ole lähiaikoina lähdössä mihinkään.

Merkittävin kriittinen kannanotto taitaa olla Ulla Appelsinin kommentti, jossa hän kritisoi Abu-Hannan valikoivaa muistia Suomessa tapahtuneista asioista ja kiitollisuuden puutetta.

Abu-Hanna on saanut Suomessa mm. Kansanvalistusseuran palkinnon, Vuoden Kristiina -palkinnon, opetusministeriön Suomi-palkinnon ja Bonnierin suuren journalistipalkinnon.

Appelsinin kirjoitusta on kommentoinut mm. Arkitehti. Hän esittää ihan hyvää kritiikkiä muutamaan Appelsin maninitsemaan kohtaan. Toisaalta osa vastakommenteista ei kyllä toimi yhtää, kuten alla oleva esimerkki antaa ymmärtää.

Appelsin: […] vaikeinta on kuitenkin uskoa, ettei Abu-Hanna olisi koskaan Suomessa ollessaan kuullut tyttärestään mitään kaunista. Eikö kukaan ole muka sanonut mitään söpöä pienestä Reemasta? Yhtään positiivista kommenttia Abu-Hanna ei kuitenkaan mainitse.
Abu-Hanna: […] nelikymppinen suomalaispariskunta lähestyi kaksivuotiasta tytärtäni, joka seisoi matkalaukkuhihnan edessä. Hymyilin, koska ajattelin heidän aikovan sanoa jotain söpöä.

Mielenkiintoisinta Arkitehdin kirjoituksessa on kuitenkin kommenttiosio. Nimimerkki Oona kirjoittaa:

Rasismia ei valko-ihoinen havaitse niin hyvin (vaikkakin jos Hgissä liikkuu yleisillä kulkuneuvoilla, ei siihen voi olla törmäämättä, jos vähänkin seuraa ympäristöään), mutta luulisi, että huomaa edes ympärillään välinpitämättömyyttä, kiusaamista, piittaamattomuutta muista ihmisistä, sitä samaa juurta on rasistinen käytös. Haluammeko me tällaisen Suomen ja tällaisen ilmapiirin? Eikö olisi syytä huolestua? Miettiä, mitä asialle voi tehdä?

 On varmasti totta, että valkoisen suomalaisen on vaikeampi havaita rasismia, kuin X-värisen suomalaisen. Jaska Brown taannoin esitti kirjoitelman, missä hän pohti, millainen hänen elämänsä olisi ollut, jos olisi ollut tummaihoinen. Kirjoitus vaikuttaa melko ruusuiselta ja uskon todella, että kyllä Jaskakin olisi rasismia enemmän kohdannut. Toisaalta, Jaska osasi löytää myös positiivisia puolia erilaisuudestaan. Jos Abu-Hanna ja Hashi olisivat tavallisia valkoihoisia suomalaisia, niin kiinnostaisiko heidän kirjoituksensa läheskään yhtä laajaa lukijakuntaa kuin nyt. Olisiko Abu-Hanna valittu ehdokkaaksi tai päässyt linnan juhliin? Tuskin.

Oonan kommentti kuitenkin jatkuu: Rasismiin ei voi olla törmäämättä ympärillään. Itse kuljen päivittäin suuressa kaupungissa julkisilla ja pidän itseäni huomattavasti keskivertoa tarkkavaisempana. Usein huomaan asioita, joita muilta jää huomaamatta. Asun seudulla, jossa asustaa suuri määrä värikästä sakkia. Somaleita, intialaisia, kaakkois-aasian väkeä, venäläisiä ja lähi-idän asukkeja. Kutsuttakoon heitä loppukirjoituksen ajan virheellisesti maahanmuuttajiksi, vaikka uskoisin, että ainakin osa on syntyperäisiä suomalaisia. Tästä huolimatta en ole julkisessa liikenteessä rasismia havainnut. Pinnisteltyäni mieleeni tuli vain yksi tapaus.

Kuten Abu-Hannakin totesi suomalaisuuteen ei kuulu, että bussissa istutaan toisen viereen. Sivumennen voisin kyllä huomauttaa, että suomalaiset miehet (minut mukaanlukien) eivät ole sieltä pienimmästä päästä ja bussin istuinpaikat ovat melkoisen ahtaita varsinkin, jos sattuu olemaan tavaraa enemmälti mukana. Istuin bussin etuosassa, koska bussi oli melko täysi. Ohitseni käveli vanhempi pariskunta. Mies istahti jonnekin ja mummeli palasi hetken päästä takaisin bussin etuosaan ja istahti viereeni. "Piti tulla tähän istumaan, kun en uskaltanut tuon mustan miehen viereen istumaan." Katsoin olkani yli ja bussin ainoa tyhjä paikka oli tosiaan siististipukeutuneen afrikkalaisen näköisen miehen vieressä. En tiedä oli mies loukkaantunut, mutta minua tapaus lähinnä vain huvitti.

Arkitehtikin kommentoi

Ja kaikki kanssamatkustajat kääntävät katseensa ratikan ikkunasta näkyvään pimeyteen, tai metron ikkunasta siintävään tunnelinseinään.

Aikoinani kirjoitin keskustelutekniikasta, mutta tällainen argumentointi jäi minulta käsittelemättä. Lähimpänä mieleeni tulee nk. weasel words, jossa yleistäen ilman kummempia lähteitä joukko ihmisiä sanomaan jotain. En toki väitä, että tässä pitäisi etsiä lähde ihmisten käyttäytymiselle, mutta argumenttina tämä on heikko, koska yhtä hyvin voisin omiin kokemuksiini nojautuen sanoa, että ihmiset kyllä reagoivat hyvin aktiivisesti, jos jotain tapahtuu. Esimerkkinä käyköön vaikkapa Pekka Saurin ratikkareissu, jossa hän heitti rasistin ratikasta pihalle. Myöhemmin Sauri tosin selvensi, että ei käyttänyt fyysistä voimaa ja olisi tehnyt saman ei-rasistiselle häirikölle.

Mutta luulen, että jo pelkästään se, että ihmiset huutaisivat "Lopeta!", auttaisi. Välinpitämättömyys, se on kaikista pahinta, Sauri tiivistää. 

Suomalainen on tuppisuu, joka ei sattuneista syistä mielellään puutu toisten asioihin. Minulla ei ole tapana katsoa sivusta kahnauksia. Toisaalta, kokemus on opettanut, että välillä kyllä kannattaa vähän varoa, ettei saa pullosta, puunuijasta, pippurisumutteesta tai veitsestä, nyrkistä nyt puhumattakaan.

Luonnollisesti itse en huutele pikkulapsille "neekeri" tai aikuisille "rättipääterroristi". Kysymykseni kuuluukin, mitä minä voin konkreettisesti tehdä rasistisen käytöksen lopettamiseksi?

Otetaanpa esimerkiksi tuo Abu-Hannan mainitsema mummo-case. JOS olisin ollut paikalla, mitä minun olisi pitänyt tehdä?
1) Tönäistä mummo junan alle?
2) Soittaa poliisi paikalle?
3) Ottaa taskusta muistio ja pitää mummolle rasisminvastainen luento?
4) Haistattaa mummolle paskat?
5) Huutaa "Lopeta!"

Ensimmäinen vaihtoehto ei tietenkään ole mitenkään sovelias, vaikka rivien välistä tulkitsen, että se olisi Abu-Hannalle mieluisa. Koska rikoksen merkit eivät täyty, niin poliisin paikalle soittaminen on turhaa. Loput kolme vaihtoehtoa ovat aika samankaltaisia. Todennäköisesti reaktioni olisi jokin näiden hybridi. Tästä taas päästään toiseen kysymykseen. Abu-Hanna on palkittu kirjailija ja toimittaja. Hän hallitsee suomen kielen hyvin, mahdollisesti paremmin kuin minä. Hän on aikuinen ihminen. Eikö hän itse kykene verbaalisesti puolustamaan itseään rasistisia solvauksia vastaan? Varmasti hänelle tulisi parempi mieli, jos hän vastaisi herjoihin sen verran nasevalla ja ironisella kommentilla, että rasisti menisi hiljaiseksi.

Kaiken kaikkiaan tilanne on se, että maailma on täynnä kusipäitä. Toisia kiusataan sen takia, kun he ovat läskeä, rumia, pieniä, tyhmiä, köyhiä tai muuten 'erilaisia'. Toisia kiusataan sen takia, että ovat tummia, lesboja, Jehovan todistajia, tykkimiehiä tai Twilight-faneja. Elämä on. Tietty määrä vittuilua nyt vain tulee sietää. Sellaista on elää yhteiskunnassa. Kaikki eivät voi olla niin mukavia kuin voisi toivoa. Jos minulta kysyttäisiin, niin rosvoamiset, pahoinpitelyt, yleinen häiriköinti yms. voisi loppua. Mutta näin ei vain käy. Yhteisössä on voimaa. Joukolla voidaan vastustaa tiettyjä asioita, mutta parasta olisi kuitenkin aloittaa itsestään.

Osa on sitä mieltä, että suomalaisten tulisi vastustaa enemmän rasismia. Kiva ajatus, mutta miten tämä toimii käytännössä. On muutenkin aika ylimielistä suhtautua asioihin siten, että kyllä minä rasismia vasustan, mutta nuo kaikki muut ovat niin välinpitämättömiä. On heidän syy, että täällä on niin ikävää. Ja paskat! On tasan kusipäiden syy, että täällä on ikävää. Jos on ongelmia, niin turha syyttää jotain kolmatta siitä, ettei hän tee asialle mitään, Tässä mielessä hatunnosto Hashille, joka ei aio taipua kusipäiden edessä. En kuitenkaan nosta hattua korkealle, sillä Hashi nostaa esille joukon kysymyksiä (joita ilmeisesti hän pitää rasistisena käytöksenä)

Totuus on, että rasismista ei puhuta tarpeeksi ja eniten puhumista välttelevät ne, jotka rasismista kärsivät, koska vastaus on aina sama: Onko rasismia, jos kutsun sinua neekeriksi? Onko rasismia, jos en päästä sinua ravintolaan? Onko rasismia, jos väitän, että mustat raiskaavat ja islam on pedofiiliuskonto? Onko rasismia, jos en ota sinua töihin, vaikka sinulla on koulutusta ja osaamista?

Osa kysymyksistä on täysin valideja. Esimerkiksi viimeinen. Olen hakenut lukuisiin (40+) työpaikkoihin, mihin minulla on ollut koulutusta ja osaamista. Minua ei ole kuitenkaan niihin palkattu. Tämä ei tietenkään ole rasismia. Jos Hashi, Abu-Hanna tai N.N. toteaa, että tuo on rasimia, niin ollaan aika huonossa jamassa tilanteen analysoinnin suhteen. Jos jokainen vastainkäyminen tulkitaan ihonväriin tai etnisen taustaan pohjautuvaksi syrjinnäksi, niin ei ole ihme, jos rasismia esiintyy paljon. Jos rasismista puhuminen loppuu siihen, että vaikean kysymyksen edessä hiljennytään, niin ei ole ihme, jos rasismista ei puhuta tarpeeksi.

Esitänkin siis kysymykseni uudestaan ja toivon, että saan rakentavia ehdotuksia siitä, mitä konkreettisella tasolla kannattaisi tehdä. Kuinka tällainen tavallinen taapero voi toimia rasismia vastaan?

-PYO

Edit 1.2.2013: Nyt on kyllä ihan pakko linkittää tiedemiehen kirjoitus samasta aiheesta myös tähän yhteyteen.

Reaaliratkaisuja Suomen talouteen, kiitos!

Talouselämän numerossa 34 Taloustieteen professori Matti Viren kirjoittaa näkemyksensä Suomen tulevasta taloustilanteesta. Heti alkuun Viren lataa kehiin tylyjä lukuja:

Vuonna 2000, teollisuudessa oli 473 000 työpaikkaa, vuoden 2012 toisella neljänneksellä enää 369 000. [...] sosiaali- ja terveysalan työllisyys on kasvanut 326 000:sta 413 000:een. Pelkästään sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nyt suurempi työllistäjä kuin teollisuus.

 Kun väestö ikääntyy, niin ei ole ihme, että terveyspalveluiden tarve kasvaa, niin että siitä seuraa hoitajapulaa. Sosiaalipuolella taas ongelmana on (muodollinen) epäpätevyys ja liiallinen työmäärä:

Taantuma on samaan aikaan lisännyt esimerkiksi toimeentulohakemusten määrää ja sosiaalityöntekijöiden työkuormaa.
"Kolmen viikon aikana ruuhka on kasvanut yhtäkkiä. Toimeentulotukijonoja puretaan nyt ylitöinä ja viikonloppuisinkin", kertoo Espoonlahden johtava sosiaalityöntekijä Heidi Kiviranta.

Sosiaalipuoli kaipaisi siis lisää työntekijöitä, mutta ongelmallista on, ettei koulutuspaikkoja ole tarpeeksi. Toiveena siis olisi, että julkiselle sektorille koulutettaisiin lisää väkeä. Tämä luonnollisesti myös tarkottaisi sitä, että palkkakuluihin tarvittaisiin enemmän verovaroja. Menetelmä olisi OK, jos teollisuus kasvaisi samassa suhteessa, mutta näin ei ole. Teollisuus supistuu ja julkinen sektori kasvaa. Jotta paisuvaa julkista sektoria saadaan pidettyä yllä, niin teollisuussektoria joudutaan verottamaan rankalla kädellä.

Korkea yhteisövero laskee yritysten kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla, korkea tuloveroitus ei tee työntekoa houkuttelevaksi ja korkea arvonlisävero nostaa tuotteiden ja palveluiden hintaa, mikä taas vähentää kulutusta (mikä vähentää liikevaihtoa). Miksi joku haluaisi perustaa siis Suomeen yrityksen? Edellämainittujen veroepämukavuuksien lisäksi, Suomessa vallitsee muutenkin epäystävällinen ilmapiiri yrittäjyyttä kohtaan. Pienyrittäjä joutuu ottamaan melkoiset henkilökohtaiset riskit yrityksensä puolesta. Mikäli menestystä ei tule, niin yrittäjää leimaa epäonnistumisen stigma ja mahdollisesti velkahelvetti. Mikäli menestystä tulee, niin kateelliset kansalaiset halveksivat yrittäjää, joka 'rikastuu köyhien kustannuksella'. Lisäksi, kuten Viren toteaa:

Suomi on ympäristöasioissa omaksunut ääripaavillisen linjan. Yritykset eivät saa sijaita missäään ja niiden pitäisi tuottaa ilman materiaaleja ja energiaa.

On aika järjetöntä, että euroopassa pakotetaan yritykset suosimaan supervihreää energiaa samalla, kun monet teollisesti vahvat maat, kuten Kiina tai Venäjä, viis veisaavat ekologisuudesta. Ekologisesti tuotetut palvelut ja tuotteet voidaan nähdä myyntivalttina, mutta jos niille ei ole riittävästi kysyntää, niin tuhotaan monet yritykset, jos ne pakotetaan valmistamaan asioita, joille ei ole tarvetta. Tällöin markkinat jäävät Kiinalle ja Venäjälle, jolloin pitkällä tähtäimellä ekologinen visio ei toteudu. Aihetta sivuten, Suomen luonnonvarat eivät ole kovinkaan kummoiset, joten kovinkaan montaa yritystä ei voida perustaa tänne niiden varaan. Metsäteollisuuskin alkaa kohta köhimään, kun sähköinen asiointi vähentää paperin kulutusta.

Voisi olettaa, että korkealla verotuksella saataisiin mukava yhteiskunta aikaiseksi, joka sinällään houkuttelisi sekä osaajia, että yrityksiä. Aluksi kuvittelin, että Suomi olisi keskimääräistä turvallisempi maa, mutta ainakin vuoden 2000 tilastot (PDF) eivät tällaista näkemystä tue. Ryöstöjen ja murtojen määrä saattaa olla vähäinen, mutta muu väkivalta näyttäisi olevan EU tasolla yläneljänneksessä. Muuten valvonta on kuitenkin tehokasta. Esimerkiksi elintarvikkeiden puhtaus on seikka, mitä itänaapurin hyvätuloiset arvostavat. Tässä mielessä on aika älytöntä, ettei Itä-Suomessa tarjota toisena kotimaisena venäjää, jolloin palvelun laatu nousisi, mikä houkuttelisi tänne enemmän kuluttajia.

Liikenteestä en löytänyt vertailukelpoisia tilastoja, joten en pysty arvioimaan, onko Suomi työntekijän kannalta houkutteleva paikka työmatkoja ajatellen. Logistiikan kannalta Suomi sijaitsee 'syrjässä', joten vientituotteiden tehtailulle kannattanee valita jokin markkinoita lähempänä oleva lokaatio.

Kaiken järjen mukaan täällä pitäisi olla ennätysterveitä ihmisiä, kun terveydenhuoltoon satsataan niin paljon. Pikainen haku osoittaa, että Suomi kuuluu terveyden puolesta maailman kärkeen. Tämän luulisi houkuttelevan osaajia ja toisaalta työnantajan näkökulmasta vähentävän sairauspoissaoloja.

Koulutuksen puolesta täällä ollaan maailman kärkiluokkaa, mutta kuten em. sosiaalialan esimerkki osoittaa, niin pätevyys vaatimukset, ainakin muodollisesti, saattavat olla liian korkeita. Tarvitseeko postinkantajan olla maisteri, siivojan kandi ja tiskaajan tohtori selvitäkseen töistään? Yritystoiminnan kannalta ei paljoa lämmitä, jos täällä on tuhatmäärin höttölogian tohtoreita, mikäli höttölogialle ei ole teollisuudessa tarvetta. Suomessa kovinta laatua taitavat edustaa insinöörit ja designerit kansainvälisesti vertailtuna. Muotoilijoiden kohdalla kysyntä ei tällä hetkellä vastaa tarjontaa ja Nokian vaikeudet varmasti laskevat insinöörien kysyntää lähiaikoina. Toisaalta monet Nokiasta lähtevät varmasti rupeavat toteuttamaan omia visioitaan Jollan tavoin, jolloin uusia IT-alan yrityksiä syntyy.

IT-ala kuitenkin on hyvin globaalia, joten voidaan pohtia, onko tarvetta perustaa Suomeen yritystä ja onko tarpeen jäädä Suomeen tekemään työtä alalla, johon Suomessa on hankittu koulutus. Ihmiset eivät kuitenkaan ole valtion koneen osia, vaan heillä on vapaus valita itselleen paras vaihtoehto. Mikäli asuntovelka painaa päälle, niin ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen perustaa riskialtista yritystä kaikkein hankalimpaan paikkaan.

Onko Suomi-brändin markkinointi epäonnistunut? Pitäisikö hehkuttaa enemmän sitä, että Suomessa on EU:n puhtaimmat raaka-aineet ja terveimmät työntekijät? Onko moinen EU:n direktiivien vastaista? Jollain tapaa kuitenkin pitäisi houkutella osaava työvoima Suomeen. Kun Suomessa on läjä osaajia, niin yritys on helppo perustaa, kun työvoimaa on rutkasti tarjoila. Tämä on kuitenkin muna-kana ongelma, sillä työvoima pääosin hakeutuu paikkoihin, joissa on työvoimapulaa. Suomeen tarvitaan siis teollisuuden yrityksiä luomaan kysyntää työntekijöille. Nykyinen ilmapiiri ei ole houkutteleva moiseen toimintaan.

Se, mitä Suomi eniten nyt tarvitsee on kansalaisten tietoisuuden lisäämistä talousasioihin liittyen. Tuntuu siltä, että ihan perusasioiden kanssa ollaan pahasti hukassa, varsinkin globaalilla ja pitkäaikaisuudella ajateltuna. Asioiden arvottamisen kanssa ei kyetä elämään reaalitodellisuudessa, vaan kaikki on aina kasvua, kehitystä ja lisäystä. Esimerkiksi surullisenkuuluisa Ihan tavallisia asioita-kampanja sai Arhinmäeltä ihan aiheellista kritiikkiä, mutta ratkaisuehdotukset eivät olleet kovinkaan rakentavia:

Selvitysten mukaan nuoret kaipaavat elämänsä nivelvaiheissa kasvokkaista kontaktia esimerkiksi ammatinvalinnanohjaajien, työnantajien, koulutusneuvojien ja nuorisotyöntekijöiden kanssa.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja elää maailmassa, jossa julkista sektoria voi paisuttaa loputtomiin. On kyllä totta, että syrjäytyneestä seuraa melkoiset kustannukset valtiolle, joten syrjäytymisen estäminen on tärkeä asia, mutta keinojen tulisi olla kustannustehokkaita.

Kustannustehokkuus on se, mitä julkinen sektori tällä hetkellä kaipaa. Suomessa on totuttu hyvinvointivaltiomaiseen elämään ja jokainen kriittinen kommentti tai leikkausehdotus saa huikean vastareaktion, jossa tietyt arvot liittyen ihmisten hyvinvointiin nostetaan reaalitodellisuuden yläpuolelle. Totuus kuitenkin on se, että hyvinvoinnista on nyt leikattava. Niin epämiellyttävältä kuin ajatus kuulostaakin, niin liikkuvan poliisin lakkauttaminen oli askel oikeaan suuntaan. Enempää leikkauksia poliisin toimintaan ei kuitenkaan kannata toteuttaa, sillä saadut säästöt menetetään pian harmaassa taloudessa ja entistä vihamielisempänä ilmapiirinä teollisuustoimintaa kohtaan. Toisaalta veroparatiisien käyttö ei ole niin laitonta puuhaa, etteikö sitä kannattaisi harjoittaa. Jos haluat pitää yrityksesi hengissä, niin luovat verojärjestelyt ovat oletusarvoisia.

Tämän kirjoituksen alussa mainittiin, että toimeentulotukihakemusten käsittelystä ei selvitä. Ratkaisuksi ehdotettiin väen lisäämistä. Millä tahansa muulla alalla lähtökohtaisesti ruvettaisiin pohtimaan prosessin tehostamista. Tukimallia tulisi yksinkertaistaa, jotta hakemusten käsittelyyn ei menisi niin paljoa aikaa. Osa hakijoista kärsisi tästä ja osa voittaisi. Epäoikeudenmukaista? Kyllä, mutta elämä on. Terveydenhuollon puolella ruuvia on jo väännetty melkoisesti, joten leikkauksia ja tehostamista ei paljoa enää voida harrastaa. Ratkaisuna voisi olla, että yksityisten terveyspalveluiden käyttö tehtäisiin sen verran houkuttelevaksi, että keksituloisetkin mielummin maksaisivat hoidon, ainakin osin, itse.

Ilkeältä kuulostava ratkaisu on myös se, että Suurille ikäluokille ei vain yksinkertaisesti tarjota, niin hyvää vanhusten huoltoa, mitä edeltävälle sukupolvelle (josko tuo nyt on edes mahdollista). Kun eläkeläisiä alkaa suhteessa olemaan liikaa työikäisiin nähden, niin ei voida lähteä siitä ajatuksesta, että työikäsistä puristetaan viimeisetkin mehut ulos, jotta eläkeläisten asema olisi hyvä. Asiaa pitäisi ajatella pitkällä aikavälillä ja seuraavakin sukupolvi tulisi huomioida. Tuleva sukupolvi joutuu maksamaan nykyiset velat takaisin. Mieleeni tulee taannoinen TV-lupa kampanja, jossa kaupan kassalla henkilö antaa kassahenkilölle kortin, jossa lukee 'Seuraava maksaa'. Tämä on ilkikurisen itsekästä toimintaa.

Minun työurani aikana valtionvelkaa tuskin pyritään maksamaan takaisin. Lähtökohtaisesti tulisi ajatella, että seuraavalla sukupolvella tulisi olla helpompi ja mukavampi elämä kuin edellisellä. Teknologia kehittyy ja yhteiskuntaa muokataan siihen malliin, että vähemmällä saa enemmän. Mutta ollaanko nyt tultu moisen tien päähän? Maailmassa väestönkasvu on lähtenyt käsistä ja tulevaisuudessa joudutaan varmasti pohtimaan, mistä saadaan kaikille yksilöille ravintoa. Tässä mielessä Suomessa on hyvä tilanne, kun suuressa maassa on vähän väkeä (ja paljon elinkelpoista tilaa). Suomen ei kuitenkaan kannata paisuttaa väestöään vastaamaan julkisen sektorin tarpeita, ei omalla, eikä tuontiväellä. Kun minä (ehkä) joskus pääsen eläkkeelle, niin miten ihmisarvoista tulee minun vanhustenhoito olemaan? Jos teollisuutta ei juurikaan ole ja verovaroista valtaosa menee lasten päivähoitoon samalla, kun kaikki ylimääräinen menee velkojen korkojen maksuun, niin millä rahalla minulle hommataan vaippojen vaihtaja? Todennäköisesti minun omalla rahallani, jota nyt ollaan verottamassa niin pirusti. Entäpä minun jälkikasvuni? Jos joudun käyttämään kaikki varani omaan eläkkeeseeni, niin enpä paljoa voi jälkikasvuni tarpeita tyydyttää. Perinnöksi jää vain henkilökohtainen velka. Siitäkin todennäköisesti pyritään veroittamaan.

Viren laskeskelee seuraavaa:

Jos bruttoveroaste nousee jatkuvasti prosentin vuodessa, mihin hallituksen politiikka käytännössä johtaa, vuonna 2050 kaikki on sitten ohi: veroaste on sata.

Vuonna 2051 veroaste olisi satayksi. Koko palkka menee maksuun ja lisäksi pitäisi vielä antaa verokarhulle tippiäkin.

Talouden ymmärtämättömyydestä, eritoten teollisuusyritystoiminnan kohdalla, kertoo hyvin optioiden ja bonusten järjetön parjaaminen. Kun perusduunaria potkitaan pihalle, mutta johdolle maksetaa bonusta, niin varmaan monen mieleen tulee ajatus, että törkeätä! Mietitäänpä asiaa hieman johdon ja yrityksen kannalta. Kuten edellä mainitsin, niin koulutettu ja kokenut väki ovat vapaita maan kansalaisia. Heillä on oikeus vaihtaa työpaikkaa. Kun yrityksellä alkaa mennä huonosti (monesti johdon toimista riippumatta), niin miksi henkilön enää kannattaisi olla tuollaisessa pestissä? Kun laiva alkaa upota, niin kannattaa luikkia karkuun mahdollisimman nopeasti. Osaava johtaja, jolla on kontakteja ja kokemusta, ei tule jäämään pitkäksi aikaa ilman pestiä. Toisaalta, jos on osaava johtaja, niin miksi mennä yrityksen johtoon, jos alamäki on jo hurja? Kuka haluaa mennä stressaavaan työhön, joka mahdollisesti loppuu nopeasti ja jättää epäonnistujan viitan harteille?

Yrityksen kannalta taas heikkona hetkenä johtajan vaihto ei ole ollenkaan hyvä asia. Ensinnäkin, se kertoo sijoittajille karua kieltä: edes meidän firman johtaja ei usko firmaan. Toisekseen, johtajan mukana lähtee rutkasti tietotaitoa. Uudelta johtajalta menee tovi, että pääsee edes jotenkin kärryille siitä, missä mennään ja mitä ollaan tehty. Yrityksen kannalta on siis erittäin tärkeää, että laskukaudella johtaja ei livistä karkuun.

Oma asiansa on, että kuinka suuri työssäpysymisbonuksen tulisi olla. Myöskin jatkuvat bonukset riippumatta siitä meneekö firmalla hyvin vai huonosti ovat kyseenalaisia. Eritoten valtionyrityksissä tulisi jotain kontrollia olla, sillä johdon vastuu on pienempi. Valtionyritys ei mene konkkaan, koska veronmaksajilta voidaan repiä selkänahasta lisää rahaa nostamaan tunaroitu yritys takaisin pystyyn.

Onneksi suurin osa sentää ymmärtää sen, että esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla, joissa koko talous rakentuu suuren tehtaan tai vastaavan toimintaan, tehtaan alasajosta seura hieman laajemmatkin vaikutukset. Jos 400 työntekijää pistetään pellolle, niin kulutus kunnassa laskee roimasti. Ravintolat, parturit, autokorjaamot ja muut pienyrittäjät joutuvat tiukoille. Kunnan verotulot laskevat monta pykälää ja tällöin terveydenhuolto, sosiaalitoimet, koulutus ja moni muu kärsii. Heikko koulutus ja epäonnistuneet sosiaalitoimet taas lisäävät syrjäytymistä, mikä ei varmastikaan ollut alkuperäinen tarkoitus julkisen sektorin paisuttelussa.

Näin kunnallisvaalien lähestyessä ihmisissä lisääntyy kaikki-mulle-heti-nyt-ajattelu samassa suhteessa, kuin poliitikolta tulee lupauksia. Harvassa taitaa olla ne poliitikot, jotka lupaavat parantaa kunnan taloutta nostamalla teollisuuden houkuttelevuutta julkisen sektorin kustannuksella. Aika turha on sättiä kreikkalaisia asioiden sössimisestä, jos itse ei sen parempaan pysty.

-PYO

Sananvapauden pilkkaajat

Helsingin sanomien kolumnisti Mikael Pentikäinen tuo oman kortensa sananvapauskeskusteluun, josta yksi esimerkki löytyy täältä. Keskustelun taustalla on taaskin sama kuvio kuin noin seitsemän vuotta sitten. Länsimaalainen taho julkaisee Muhammedia rienaavaa dataa ja suuri joukko muslimeja aloittaa riehumisen. Monen muun lailla en ole nähnyt videota, josta tämä kaikki taas leimahti tuleen. Mutta monen muun lailla olen valmis antamaan oman mielipiteeni asiasta. Kaiken kaikkiaan kummastuttaa, kuinka moni taho näkee, että pilkka ei kuulu sananvapauteen tai sananvapauteen kuuluu vastuu, mikäli joku sanomasta loukkaantuu. Itse pidän moisia henkilöitä sananvapauden pilkkaajina.

Mielestäni selkeästi valheellinen ja herjaava väittämä yksittäisestä henkilöstä, varsinkin asiantuntijan roolista esitettynä, saattaa ylittää sanavapauden rajat. Esimerkiksi, jos talonyhtiön kokouksessa väittäisin tietyn naapurini olevan pedofiili, niin näkisin, että tapaus voisi täyttää rikoksen merkit. Mahdollisesti muutama muukin tapaus, jossa sanoma ei nauti sanavapauden suojaa, on olemassa, mutta nämä ovat ennemminkin poikkeuksia. Yleisesti ottaen sananvapauden tulisi olla mahdollisimman laaja.

Pentikäinen kirjoittaa:

Ky­syin vast­ikään tans­ka­lai­sel­ta kol­le­gal­ta, jul­kai­si­si­ko Jyl­lands-Pos­ten pi­la­ku­vat nyt, kun se tie­tää, mi­tä kaik­kea nii­den jul­kai­se­mi­ses­ta voi seu­ra­ta.
Vas­taus oli sel­vä: ei. "Yk­si­kään pi­la­ku­va ei ole ih­mis­elä­män ar­voi­nen", hän pe­rus­te­li.

Tähän on helppo yhtyä. Kukaan ei saisi menettää henkeä pilan takia. Fanitan suuresti piilokameraohjelmia, mutta en ollenkaan pidä piloista, joissa kohde loukkaantuu fyysisesti tai henkisesti. Lievä nolo tilanne on ok, mutta suoranainen häpäisy ei. Taannoisten pilakuvien kohde, Muhammed, tuskin pilakuvista tuohtui, kun minun tietämykseni mukaan herra on siirtynyt jo mukavemmille maille. Sama koskee nykyistä kohua Muhammed-videosta.

Video-tapauksessa on kuitenkin menetetty ihmiselämä. Itseasiassa, pilan seurauksena neljä ihmistä on kuollut ja useita loukkaantunut. Voidaan olla sitä taikka tätä mieltä siitä, että oliko tämä ikävä tapahtuma seurausta pilavideosta vai poliittisista patoutumista. Olettaen kuitenkin, että tapahtumat lähtivät liikkeelle pilavideosta, tahtoisin ihmisten ymmärtävän, että "Yk­si­kään pi­la­ku­va ei ole ih­mis­elä­män ar­voi­nen"-lausahdus ei niinkään koske amerikkalaista elokuvan tekijää tai elokuvan julkaisupalvelua, vaan muutamaa muslimi-yksilöä Libyasta, jotka barbaarisesti surmasivat ihmisiä. On suorastaan käsittämätöntä, kuinka joku taho ei voi ymmärtää, että rikoksen ihmisyyttä vastaan ei ole tehnyt pilkkavideon tuottaja, vaan videosta tuohtuneet tahot. Mikäli taustalla ei ole pilkkavideo, vaan Libyan poliittinen tilanne, niin minkä hemmetin takia täällä sitten pohditaan, että rikkoiko video sananvapauden rajoja epämieluisasti kyseenalaistamalla jonkun arvomaailmaa?

Meinasin kirjoittaa tähän, että eipä ole muslimiyhteisöltä pahoittelua tullut siitä, että osa heidän jäsenistään on tehnyt äärimmäisiä typeryyksiä. Ilokseni voinen kuitenkin todeta, että olin väärässä ja melko nopeasti löytyi ainakin muutama yksilö, joka on sitä mieltä, että uskonnonloukkaamattomuuden nimissä ei saa riistä (täysin sivullisen) ihmisen henkeä. Toivoisin, että tällaisia muslimiyksilöitä näkyisi enemmän ja useammin, myös Suomessa. Ihmiset muodostavat mielipiteensä kokemastaan, lukemastaan ja näkemästään. Mikäli useimmiten mediassa näkee uutisia, missä muslimit räyhäävät, riehuvat ja tappavat, niin tällainen käytös liitetään mielikuvaan keskivertomuslimista. Vaikka keskivertomuslimi olisikin ihan tavallinen työssäkäyvä veronmaksaja, niin hänen olemus ei ylitä uutiskynnystä. Mediassa pitäisi näkyä enemmän muslimeita, jotka edustavat kehitystä, sivistyneisyyttä ja muita vastaavia arvoja, joita länsimaiden lisäksi arvostetaan myös esim. aasialaisessa kulttuurissa.

Kan­sa­lais­va­pauk­sia puo­lus­ta­van Free­dom Hou­sen mu­kaan vain al­le 15 pro­sent­tia maail­man ih­mi­sis­tä elää mais­sa, jois­sa on va­paa me­dia.

Rivien välistä olen lukevinani, että absoluuttisella mittarilla median vapaus on positiivinen ilmiö. Absoluuttisella mittarilla tarkoitan tässä objektiivista kulttuurista riippumatonta kantaa, jossa voidaan olettaa, että verrattuna menneeseen aikaan nykyinen ilmiö tai sen suuntaus on parempi, johtuen kehityksestä. Esimerkiksi naisten äänioikeutta voidaan pitää hyvänä ilmiönä vertaamalla nykytilannetta aikaan, jolloin äänioikeutta ei naisille annettu. Naisten äänioikeus on myös kulttuurillisesti melko riippumaton. Toisin sanoen, hyvin erilaisissa kulttuureissa ollaan sitä mieltä, että naisille äänioikeuden antaminen on hyvä juttu, tai vähintäänkin ei-huono juttu. Näkisin myös, että sananvapaus tällaisella abosluuttisella mittarilla on enempi hyvä juttu kuin huono juttu.

Mikäli median vapaus tällä tavalla nähdään hyvänä asiana, niin voitaisiin pitää oikeutettuna, että kyseistä hyvyyttä kannattaa vaalia ja toivoa, että ilmiö leviää myös noihin maihin, joissa kyseistä hyvyyttä ei ole tarjoilla. On huomattavasti kyseenalaisempaa, että voidaanko hyvyyttä toimittaa väkipakolla paikkoihin, joissa sitä ei ole. Mielestäni ei, mutta siitä tarkemmin joku toinen kerta. Pääpiirteittäin kuitenkin voidaan todeta, että on ok, jos toimintaa harrastetaan omassa yhteisössä tai omien rajojen sisäpuolella. Tässä mielessä Internet, jossa tämänkertainen pilkkavideo sijaitsee, on hieman hankalahko alue. Jätän tarkemmat perustelut toiseen kertaan, mutta näkisin, että on aika OK, että Jenkit harjoittavat sananvapautta Internetissä, koska a) Internet on lähinnä jenkkien rakentama kyhäelmä ja b) aika harvan on pakko mennä Youtubeen katsomaan kyseistä videota. Tästäkin mielestä on kovin kummallista, että henkilö, jolla sananvapaus on, kritisoi omaa oikeuttaan esittää mielipidettään, koska se saattaa loukata jotakuta.

Loukkaantuahan voi kuka mistäkin varsinkin, jos taustalla on jokin uskomus. Aikuisen ihmisen tulisi osata kohauttaa olkapäitään ja jatkaa elämäänsä. Kuten edellä todettiin, kyseisen datan kokeminen, näkeminen tai lukeminen ei ole pakollista. Ymmärtääkseni kukaan ei pakota muslimia katsomaan pilakuvaa tai pilkkavideota. Mikäli pakottaa, niin pahuus ei asu pilakuvan tai pilkkavideon tekijässä, vaan tahossa, joka pakottaa ihmistä kokemaan epämieluisuutta.

Mikä olisi Pentikäisen reaktio, jos hänet pakotettaisiin esittämään mielipiteensä?

Oli­sin kal­lis­tu­nut tu­ke­maan nä­ke­mys­tä, jon­ka mu­kaan Goog­len oli­si pi­tä­nyt pois­taa ko­hu­vi­deo You­tu­bes­ta.
Mik­si? Mi­nul­le You­tu­be on me­dia, jon­ka si­säl­lös­tä sen omis­ta­jan pi­tää kan­taa jo­tain vas­tuu­ta. Ky­se ei ole sen­suu­ris­ta vaan sa­nan­va­pau­teen kuu­lu­van vas­tuun kan­ta­mi­ses­ta.

Oikeus ja velvollisuus. Vapaus ja vastuu. Mikä on vastuu siitä, että sanoo jotain? Mikä on ilmaisun vastuu? Onko vastuu se, että varmistaa, ettei kukaan loukkaannu ilmaisusta, niin sanomasta kuin metodista? Vai riittääkö, että vain harva siitä loukkaantuu? Onko loukkaantumisen määrällä ja laadulla väliä? Tarvitseeko vastuuta kantaa, jos mainitsen, että mikäli ilmaiset asian noin, niin loukkaannun hieman, en verisesti, mutta hieman? Mistä hiivatista joku tietää toisen reaktion ennen kuin ensimmäisen kerran tapahtuma tapahtuu?

Jos lähdetään ajatuksesta, että ennakkosensuuria ei tarvita, mutta jälkisensuuria tarvitaan, niin viimeistä lukuunottamatta edeltävät kysymykset ovat silti valideja. Itse pidä kuitenkin aika absurdina menettelyä, jossa kerran ilmaistu asia yritetään pyyhkiä pois. Esimerkiksi, kun Halla-aho tuomittiin parista rikoksesta, niin osan hänen tekstistä määrättiin poistettavaksi. Mikä tässä oikein oli tavoite? Kyseinen sanoma oli jo ilmaistu ja suuri mediakohu vain paisutti sanoman näkyvyyttä. Tämä myös aiheutti poistettavien tekstien levitystä. Ymmärtääkseni julksisuusperiaatteen vuoksi tekstit ovat nähtävillä oikeuden papereissa hamaan maailmanloppuun asti. Tuskinpa kuitenkaan yksittäinen blogikirjoituksen sanoma elää paria vuotta pidempään, sillä maailma pukaa ulos paljon uutta tietoa. Näkisin, että oikeus teki karhunpalveluksen sille taholle, jota lain henki pyrkii suojelemaan. Yleisesti ottaen jälkisensuurissa käy usein näin. Jos sanoisin, että älä klikkaa tätä linkkiä, niin moni varmasti kiellosta huolimatta tekee, koska on äärimmäisen kiinnostunut, että mitä tuo kielletty hedelmä sisältää.

"On­ko sa­nan­va­paus niin yli­ver­tai­sen py­hä, et­tä si­tä pi­täi­si puo­lus­taa, vaik­ka se joh­tai­si suur­so­taan tai ih­mis­kun­nan pe­ri­ka­toon", poh­ti sen­suu­ria puol­ta­nut kir­jai­li­ja Claes An­ders­son.

Hieman taivuttaen pyhän määritelmää voisin sanoa, että sananvapaus on sen verran "pyhä", että sitä pitää puolustaa, vaikka se johtaisi suursotaan. Mikään teko, joka johtaa ihmiskunnan perikatoon ei ole millään tavoin perusteltavissa. Tuollaisia tekoja ei kuitenkaan käytännössä katsoen ole. Anderssonin mustanmaalailu ei edusta filosofisten paradoksien parhautta, vaan suppeaa ajattelua, johon en olisi uskonut noin kokeneen herran alentuvan.

Jos joku haluaa pohtia pilkkavideotapahtumaa filosofisemmalla tasolla, niin tässäpä pieni viaton kysymys: Mitä, jos Muhammedille ei olisi annettu ilmaisuvapautta?

-PYO
(9.10.2012 päivitys: avainsanat lisätty)