Hei sinä siinä, joka vihaat yhteiskuntaa! Juuri sinä. Sinä, joka inhoat yhteiskuntaa, poliisia, valtiota, armeijaaja vähän kaikkea muutakin. Sinä, joka kannatat anarkiaa ja jopa mellakoit kadulla. Tämä on kirjoitus juuri sinulle, ehkäpä jopa juuri sinun tekojesi innoittamana kirjoitettu.
Yhteiskunta mahdollistaa erinäisiä asioita. Ilman yhteiskuntaa sinunkin elämäsi olisi kohtuullisen köyhää ja kurjaa. Ilman yhteiskuntaa sinä todennäköisesti kykkisit alastomana metsässä ilman ruokaa samalla peläten, että piilopaikkaasi saattaa jonain päivänä tupsahtaa ilkeä korsto, joka orjuuttaa, raiskaa ja tappaa sinut. Karua liioittelua? Luepa lisää.
Yhteiskunta on ihmisten luoma liitto, jossa pelataan tietyillä pelisäännöillä. Sen sijaan, että jokainen on omillaan, ihmiset tukevat toisiaan erinäisissä asioissa, kuten ravinnossa ja turvallisuudessa. Fyysisesti voimakkaammat suojelevat heikompia ja näppärämmät kyhäävät tarvikkeita muidenkin käyttöön. Jotta yhteiskunta voisi toimia pitää olla tiettyjä sääntöjä, joiden mukaan yhteiskunnan asukit voivat elää keskenään. Tällaisia voisi olla vaikkapa, että voimakas ei saa ottaa väkisin näppärän tarvikkeita ja näppärän taas tulee antaa tarvike palkkioksi voimakkaan tarjoamasta avusta. Yhteiskunnalle annetaan jotain ja sieltä saadaan jotain. Näin se homma toimii, noin karkeasti ottaen.
Yhteiskunta on siitä ikävä, että jos haluat siihen kuulua, niin sinun pitää noudattaa yhteiskunnan sääntöjä. Aina säännöt eivät miellytä ja joskus onkin ihan aiheellista kapinoida sääntöjä vastaan ja vaatia niihin muutosta. Ihmiset ovat erilaisia ja ajattelevat eri tavoilla. Usein tuleekin ristiriitaisia käsityksiä siitä, mikä on Oikein tai Väärin. Tutkimuksilla voidaan selvittää, miten asioihin suhtaudutaan ja neuvottelemalla voidaan etsiä ratkaisua, joka hyödyttää yhteiskuntaa ja sen jäseniä. Optimiratkaisua ei kuitenkaan aina löydy ja usein joku on 'hävinnyt osapuoli'. Jos neuvottelu ei tuota tulosta, voidaan yrittää saada haluttu tulos jotain toista kautta. Pahimmillaan tarvitaan väkivaltainen vallankumous, että tietty yhteiskunnan ryhmittymä saavuttaa haluamansa asian.
Suomi on yhteiskunta. Suomi velvoittaa suomalaisia elämään tiettyjen sääntöjen mukaan ja antaa vastalahjana suomalaisille lukuisia hyötyjä. Säännöt on määritelty Suomen Laissa ja epäselvemmissä tapauksissa eriasteiset oikeudet tekevät tulkinnan tilanteen mukaan säännöistä. Merkittävimmät säännöt lienevät verojen maksaminen, toisen omaisuuden ja koskemattomuuden kunnioittaminen, sekä asevelvollisuus. Sääntöjen avulla voidaan ylläpitää järjestelmää, esimerkiksi turvaamalla sen olemassaolo.
Yhteiskunnan tarjoamia hyötyjä ovat vaikkapa nuo edellä mainitut toisen omaisuuden ja koskemattomuuden kunnioittamiset. Lisäksi on sananvapautta, sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa ja erinäisten asioiden, kuten kulttuurin, tieteen ja tuotannon ylläpitoa, organisointia ja tukemista. Yhteiskunta myös tuottaa melkoisesti kaikkea muutakin hyötyä, joka ei ole ihan yhtä näkyvää.
Puretaanpa hieman auki noita äsken mainittuja hyötyjä. Omaisuus ja koskemattomuus tulikin jo käsiteltyä, mutta pienenä sivuhuomautuksena voisi mainita, että pelkkä poliisitoiminnan olemassaolo toimii eräänlaisena pelotteena ja ennaltaehkäisee erinäisten rikosten sattumisen. Vaikka poliisisetä ei aktiivisesti ole paikalla estämässä tapahtumaa, niin hän silti saattaa estää sen. Esimerkiksi, sinulla on oikeus puhua vaikka minkälaista paskaa ja poliisisetä estää, että joku väkivaltainen yksilö ei tule vetämään sinua turpaan siitä hyvästä. Samalla tavalla, kuka tahansa voisi ottaa sinulta vaatteesi ja ravintosi, jos vain fyysisesti on siihen kykenevä, mutta yhteiskunta ei hyväksy sitä, joten rangaistuksen pelosta (ja toivonmukaan myös omantunnon takia) vain pieni osa väestä moista harrastaa.
Jos jäät heitteille, niin yhteiskunta on velvoitettu huolehtimaan ainakin pahimmista tarpeistasi. Eli jos satut jäämään työttömäksi tai synnyt vaikeastivammautuneeksi, niin sinun ei tarvitse ruveta myymään itseäsi tai ruveta rosvoksi, sillä elantosi on turvattu muilla keinoin. Jos leikeissä sattuu vahinko, niin lääkäritäti kyllä ottaa sen lasinsirun pois silmästä tai vauvan pois kohdusta. Ei tarvitse siis pelätä, vaan voi leikkiä ihan rauhassa (ja järjen kanssa). Yhteiskunta siis mahdollistaa ihmisille vastoinkäymisten aikana tukea ja turvaa, ainakin perustarpeiden täyttämiseksi.
Mitähän mahtaa olla kulttuurin, tieteen ja tuotannon ylläpito, organisointi ja tukeminen? Kulttuuriksi voidaan laskea vaikka suomen kieli. Ilman sitä esimerkiksi tämä kirjoitus ei ehkä aukeasi sinulle. Kieltä opetetaan siis kouluissa ja koulut ovat yhteiskunnan tarjoamia palveluita. Muita palveluita on esimerkiksi liikenteen organisoiminen, niin autoteillä, kuin tietoverkoissakin. Eli ilman yhteiskuntaa ei bitit juoksisi verkossa, eikä tämä teksti tulisi sinun luettavaksesi. Samalla tavalla kännykälläkään ei voisi soittaa kenellekään, koska yhteiskunta organisoi mm. tukiasemat ja taajuusalueet. Tiedemiehet käyttävät päivittäin paljon aikaa (ja rahaa), että yhteiskunnan jäsenet voisivat helpommin elää elämäänsä.
Viimeiseksi sananen tuotannosta. Tuotantoon kuuluu monia vaiheita. Esimerkiksi raaka-aineiden hankinta, jalostaminen ja muu käsittely jo ennenkuin itse tuotteesta voidaan edes puhuakaan. Todennäköisesti raaka-aineet eivät kasva tehtaan kellarissa, joten ne joudutaan kuskaamaan tehtaalle jostain muualta. Tehdas tuskin myöskään toimii yksin lihasvoimalla, joten energiaa joudutaan tuomaan myöskin tehtaalle. Jotta jotain voidaan siirtää paikasta toiseen tarvitaan siirtoväyliä, kuten autoteitä tai voimalinjoja. Tällaiset eivät kasvaa luontoon itsestään, vaan ne rakennetaan yhteiskunnan avulla. Vilja ehkä kasvaa pellolla itsestään, mutta itsestään se ei mene sinne kasvamaan (ainakaan tarvittavalla volyymilla). Eikä se vilja itsestään sieltä pellolta mene myllyyn ja muutu jauhoksi. Jauhot eivät myöskään sieltä myllystä vain valu kaupan tiskille, vaan kyllä ne joku sinne kuskaa.
Joku ehkä pohtii, että kaikki tämä ei ole yksin valtion hommaa. Valtio ei tosiaankaan hoida yksin kaikkea, mutta vaikka kyseessä olisikin yksityinen kuljetusfirma, niin tie ja polttoaine ovat kuljettamisen kannalta välttämättömiä ja yhteiskunnan tarjoamia. Ilman yhteiskunnan tukea yksityisten yritysten olisi siis pirun hankala toimia. Yhteiskunnalla on siis näppinsä pelissä vähän joka asiassa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Joku näkee vain pahan, toinen hyvän. Pitää avata silmät, katsoa ympärilleen ja tarvittaessa hieman etsiäkin, että tajuaa, mihin kaikkeen yhteiskunta vaikuttaa. Asioiden ajatteleminen muutamalta eri kantilta tuskin on myöskään pahitteeksi. Täydellistä yhteiskuntaa ei ole, eikä tule, mutta nykyiseen ei tarvitse tyytyä, vaan sitä voi ja tuleekin kehittää koko ajan (mielellään siis parempaan suuntaan). Nyt on hyvä hetki pohtia, että kuinka kiva olisi asua omassa piilossa metsän siimeksessä itsetehdyt vaatteet päällä ja maastosta löytyviä antimia syöden, sekä samalla toivoa, että mahdollinen toisen henkilön kohtaaminen ei johda omaan tuhoon. Sitä on elämä ilman yhteiskuntaa. Jos anarkia ja yhteiskunnan vastustaminen on ideologioitasi, niin mietipä vielä hetki, mitä oikein tavoittelet. Mieti myös pari hetkeä, ennen kuin alat tekemään toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
-PYO
torstai 29. tammikuuta 2009
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Rikollisuuden luonne ja rangaistukset
Esitän tässä karkean mallin rikollisuuden luonteesta ja sen inhimillistämisestä. Kaksijakoisessa mallissa toisella akselilla on rikoksen ymmärrettävyys ja toisella rikoksen hyväksyttävyys. Ymmärrettävyydellä tarkoitan sitä, että ymmärretään, miksi rikoksen tekijä teon tekee. Hyväksymisellä tarkoitan sitä, että hyväksytään moinen toiminta, vaikka se olisi vastoin lakia. Huomautan jo tässä, että jako ei ole täysin mustavalkoinen, vaan edellämainituilla akseleilla on monia arvoja.
Ymmärrettävää ja hyväksyttävää toimintaa voisi olla esimerkiksi keskellä yötä punaisia päin käveleminen (oletuksella, ettei autoja ole maailla halmeilla). Vihreän valon odottaminen ei hyödytä jalankulkijaa ollenkaan, mutta kuluttaa hänen aikaresurssejaan. Punaisia päin kulkeminen taas ei haittaa ketään. Auton alle jääminen haittaa, mutta oletan tässä, ettei sellaista tapahdu. Ymmärrettävä ja hyväksyttävä rikos, rike tai rikkomus ei mielestäni pitäisi olla lainvastaista. Esimerkin tapauksessa voitaisiin myös ajatella, että keskellä yötä valot olisivat aina vihreät jalankulkijoille.
Ymmärrettävää, muttei hyväksyttävää toiminta on esimerkiksi sellaista, että nälkiintymässä oleva henkilö varastaa itselleen ruokaa. Tässä oletuksena on tietenkin, että sosiaaliturvaa ei ole ja/tai henkilöllä ei ole muuta mahdollisuutta hankkia elantoa. Ymmärrettävää on, että henkilö haluaa turvata perustarpeensa eli ravinnonsaannin. Hyväksyttävää ei ole ottaa toisen omaisuutta, sillä tämä on toiselta pois tavalla tai toisella. Karkeasti ottaen sanoisin, että ymmärrettävyys toimii lieventävä asianhaarana. Kuinka paljon ymmärrettävyys sitten voi tapausta lieventää? Alempana hieman ajatuksia tästä.
Ei ymmärrettävää, mutta hyväksyttävää toimintaa en oikein keksinyt, mutta huonohkona esimerkkinä voisi käyttää esimerkiksi haukkumista. 'Ei haukku haavaa tee', kuuluu suomalainen sanonta. Vahinkoa ei siis synny, mutta suoranaista hyötyäkään ei haukkuja teostaan saa. Vahinkona tietenkin voidaan ajatella, että haukuttu loukkaantuu asiasta, mikä nykyään on jokseenkin yleistä, kun henkilöistä ja ryhmittymistä kirjoitetaan sitä sun tätä internetissä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että asiaton haukku menee sen verran ohi, ettei sitä tarvitse säikähtää ja kohdennettu haukku taas on ihan aiheellinen ja haukutun tulisi katsoa peiliin tekojaan yms. pohtien. Toiminta, jota ei voi ymmärtää, mutta voidaan hyväksyä menee kategoriaan, jossa teko on laillinen, mutta sitä tulisi hyvien käytäntöjen mukaan välttää.
Ei ymmärrettävää, eikä hyväksyttävää toimintaa on esimerkiksi satunnaisen henkilön pahoinpitely. Yleensä tällaisessa on taustalla jokin henkinen sairaus tai muu kummallinen patoutuma. Pahoinpidetylle koituu luonnollisestikin paljonkin haittaa teosta, eikä pahoinpitelijäkään tapahtumasta kostu. Kaipa tekijä saa siitä hyvänolontunteen tai muuta vastaavaa, mutta hyvänolontunteen voi saada muillakin konsteilla.
Ymmärrettävyyteen vaikuttaa siis yhteiskunnan rakenne, ihmisen perusluonne ja teosta saatava hyöty. Hyväksyttävyyteen vaikuttaa lähinnä ympäristölle koituvat seuraukset. Hyöty ja haitta toimivat omalta osaltaan siis mittareina. Esimerkiksi ryöstöä on vaikeampi ymmärtää, jos saatu saalis on pieni, mutta vaikka saalis olisi yhtä iso kuin valtion velka, niin ryöstö ei ole sen hyväksytympi. Mitä suurempi haitta teon 'uhrille' koituu, sitä vaikeampi tekoa on hyväksyä. Jos henkilöltä riistetään henki, niin tehtyä ei saada tekemättömäksi. Jos joku sotkee seinää spray-maalilla, hänet voidaan pistää siivoamaan sotku ja tilanne palaa suurinpiirtein samaksi kuin ennen tekoa. Jos yksikseni kotonani haukun verisesti marsilaisia, niin mitään vahinkoa ei synny, koska marsilaiset eivät herjojani edes kuule.
Tässä välissä on mainittava myös vahingon syntymisen ennaltaehkäisy. Jos tilastollisesti pystytään todentamaan, että liikenneonnettomuudet johtuvat liiallisesta nopeudesta tai holtittomasta ajotyylistä, on mielestäni kohtuullista, että liiallisesta nopeudesta tai holtittomasta ajotyylistä saa rankaista. Melkoisen typerää olisi, että odotettaisiin, että onnettomuus sattuisi, vaikka selvät merkit olisivat jo havaittavissa. Parempihan se on estää vahinko etukäteen, kunhan estäminen ei aiheuta suurempaa vahinkoa. Mutta onko kohtuullista rankaista samalla tavalla kuin henkilöä, jonka ajotapa on aiheuttanut traagisen onnettomuuden? Mielestäni ei, sillä aikuisen ihmisen tulisi olla vastuussa teoistaan. Jos henkilöllä oikeasti pysyy auto turvallisesti hanskassa huonommallakin kelillä, niin eihän siinä mitään. Veikkaanpa kuitenkin, että 90% hurjastelijoista on tätä mieltä omasta ajotaidostaan, vaikka näyttöä ei ole esittää. Toisaalta on turha syyttää keliä tai tietä, jos kuljettaja sitä ei ole huomioinut.
Palataanpa esittämääni malliin. Koska on melkoisen vaikea mitoittaa tiettyjä hyötyjä, kuten tuota pahoinpitelyn tuottamaan hyvänolontunnetta, sekä samoin on vaikea mitoittaa tiettyjä haittoja, kuten henkistä kärsimystä, ei mielestäni rangaistusta voida lineaarisesti suhteuttaa malliin. Mallilla voidaan kuitenkin jollain tasolla tarkasella, että onko jokin rikostyyppi vakavampi kuin toinen varsinkin, jos haitat ja hyödyt ovat mitattavissa samoilla mittareilla, kuten euromäärillä. Oma oikeustajuni pohjautuu tähän malliin ja kummaksun kovasti, jos hyväksyttävämmästä rikoksesta saa rankemman tuomion kuin vähemmän hyväksyttävästä.
Lopuksi vielä muutama sananen rangaistuksista. Vaikka henkilökohtaisella tasolla olen sitä mieltä, että tietyille henkilöille tai tietyistä rikoksista soisin kuolemanrangaistuksen, niin sitä ei mielestäni kuitenkaan voida sallia. Syyttömänä teloitettua on vaikea tuoda takaisin. En myöskään kannata mitään silpomisrangaistuksia tai nöyryyttämistä. Tällaiset eivät mielestäni kuulu nyky-yhteiskuntaan. Rangaistuksella on seuraavanlaiset tarkoitukset: 1) Korvata aiheutunut vahinko (mikäli mahdollista) ja 2) Ehkäistä mahdolliset tulevat rikokset.
Ykköskohta nyt lienee selvä, joskin voidaan miettiä onko järkevää, että auton polttanut anarkisti pistetään elinikäiseen velkaan yhden yön pöhköstä teosta. Veronmaksajana minua kyllä otta päähän kustantaa muiden hölmöilyjä, mutta em. henkilö muuttaa tapansa, niin hänelle voi olla mahdotonta aloittaa uutta elämää, jos on jo valmiiksi suurissa ongelmissa. Tämä taas johtaa ongelmien noidankehään, mitä ei rangaistusmallin tulisi tukea.
Kakkoskohta vaatii ehkä hieman aukipurkua. Yllä on jo kuvattu kuinka syy-seuraus-suhteen avulla voidaan rangaista jo syy-vaiheessa, ettei seurausta pääse syntymään. Rangaistus voi myös toimia pelotteena. Jossain (ei siis kaikissa) tilanteissa mahdollisen rikoksen tekijä saattaa punnita teon tuottavuutta ja kiinnijäämisriskiä, sekä siitä seuraavaa sanktiota. Ensinnäkin yleisen valvonnan ja rikosten tutkimisten tulisi olla sitä luokkaa, että selkeä kiinnijäämisriski on olemassa. Tämän jälkeen rangaistuksen tulisi olla sen verran tuntuva, että tekoa harkitseva päätyi tulokseen, jossa rikoksen tekemättä jättäminen on parempi vaihtoehto. Aina ei tekijä kuitenkaan mieti tekoaan, joten tämän seikan varaan rangaistusta ei voi jättää. On myös huomioitava, että rangaistuksen tulisi olla sen verran kohtuullinen, että tekijät saattavat ilmiantaa itsensä tai ainakin antautua ilman suurempaa vastarintaa. Jokainen voi kuvitella, millä keinoilla pyrkisi estämään vangitsemistaan, jos tulossa olisi sadan vuoden kakku. Ennaltaehkäisemiseen liittyy myös se fakta, että rikoksen tehnyt henkilö todennäköisesti tekee uuden rikoksen. Tällöin on ihan luonnollista, että rikoksen tekijöitä kontrolloidaan, jotta heidän ympäristöään voidaan suojella. On myöskin hyvä, että rangaistus on oikeasti rangaistus, mikä pistää tekijän miettimään, ettei halua sitä kokea uudestaan.
Tärkeää on toki rikollisten uudelleensopeuttaminen yhteiskuntaan, mutta liiallinen paapominen ei ole hyvästä. Ensinnäkin se vie varoja veronmaksajien pussista ja toiseksi, jos teosta ei seuraa selkeää rangaistusta jää pelote ja miettiminen vähemmälle. Tietty suhteellisuuden taju tulisi tässä säilyttää, vaikka minulle kuukausi linnassa saattaisi olla rankkakin kokemus, kurjemmista lähtökohdista tulevalle se saattaa olla melkoisen yhdentekevää. Tämä ei tarkoita sitä, että paremmista lähtökohdista tulevilla pitäisi olla muita lievemmät rangaistukset, vaan sitä, että skaala pitäisi olla sen verran korkealla, että rangaistus oikeasti olisi rangaistus karskimmallekin henkilölle.
Lopuksi voisin todeta, että hyvä lähtökohta laillisuudelle on, että henkilöt kykenevät erottamaan oikean väärästä ja kantavat vastuun valinnoistaan.
-PYO
Ymmärrettävää ja hyväksyttävää toimintaa voisi olla esimerkiksi keskellä yötä punaisia päin käveleminen (oletuksella, ettei autoja ole maailla halmeilla). Vihreän valon odottaminen ei hyödytä jalankulkijaa ollenkaan, mutta kuluttaa hänen aikaresurssejaan. Punaisia päin kulkeminen taas ei haittaa ketään. Auton alle jääminen haittaa, mutta oletan tässä, ettei sellaista tapahdu. Ymmärrettävä ja hyväksyttävä rikos, rike tai rikkomus ei mielestäni pitäisi olla lainvastaista. Esimerkin tapauksessa voitaisiin myös ajatella, että keskellä yötä valot olisivat aina vihreät jalankulkijoille.
Ymmärrettävää, muttei hyväksyttävää toiminta on esimerkiksi sellaista, että nälkiintymässä oleva henkilö varastaa itselleen ruokaa. Tässä oletuksena on tietenkin, että sosiaaliturvaa ei ole ja/tai henkilöllä ei ole muuta mahdollisuutta hankkia elantoa. Ymmärrettävää on, että henkilö haluaa turvata perustarpeensa eli ravinnonsaannin. Hyväksyttävää ei ole ottaa toisen omaisuutta, sillä tämä on toiselta pois tavalla tai toisella. Karkeasti ottaen sanoisin, että ymmärrettävyys toimii lieventävä asianhaarana. Kuinka paljon ymmärrettävyys sitten voi tapausta lieventää? Alempana hieman ajatuksia tästä.
Ei ymmärrettävää, mutta hyväksyttävää toimintaa en oikein keksinyt, mutta huonohkona esimerkkinä voisi käyttää esimerkiksi haukkumista. 'Ei haukku haavaa tee', kuuluu suomalainen sanonta. Vahinkoa ei siis synny, mutta suoranaista hyötyäkään ei haukkuja teostaan saa. Vahinkona tietenkin voidaan ajatella, että haukuttu loukkaantuu asiasta, mikä nykyään on jokseenkin yleistä, kun henkilöistä ja ryhmittymistä kirjoitetaan sitä sun tätä internetissä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että asiaton haukku menee sen verran ohi, ettei sitä tarvitse säikähtää ja kohdennettu haukku taas on ihan aiheellinen ja haukutun tulisi katsoa peiliin tekojaan yms. pohtien. Toiminta, jota ei voi ymmärtää, mutta voidaan hyväksyä menee kategoriaan, jossa teko on laillinen, mutta sitä tulisi hyvien käytäntöjen mukaan välttää.
Ei ymmärrettävää, eikä hyväksyttävää toimintaa on esimerkiksi satunnaisen henkilön pahoinpitely. Yleensä tällaisessa on taustalla jokin henkinen sairaus tai muu kummallinen patoutuma. Pahoinpidetylle koituu luonnollisestikin paljonkin haittaa teosta, eikä pahoinpitelijäkään tapahtumasta kostu. Kaipa tekijä saa siitä hyvänolontunteen tai muuta vastaavaa, mutta hyvänolontunteen voi saada muillakin konsteilla.
Ymmärrettävyyteen vaikuttaa siis yhteiskunnan rakenne, ihmisen perusluonne ja teosta saatava hyöty. Hyväksyttävyyteen vaikuttaa lähinnä ympäristölle koituvat seuraukset. Hyöty ja haitta toimivat omalta osaltaan siis mittareina. Esimerkiksi ryöstöä on vaikeampi ymmärtää, jos saatu saalis on pieni, mutta vaikka saalis olisi yhtä iso kuin valtion velka, niin ryöstö ei ole sen hyväksytympi. Mitä suurempi haitta teon 'uhrille' koituu, sitä vaikeampi tekoa on hyväksyä. Jos henkilöltä riistetään henki, niin tehtyä ei saada tekemättömäksi. Jos joku sotkee seinää spray-maalilla, hänet voidaan pistää siivoamaan sotku ja tilanne palaa suurinpiirtein samaksi kuin ennen tekoa. Jos yksikseni kotonani haukun verisesti marsilaisia, niin mitään vahinkoa ei synny, koska marsilaiset eivät herjojani edes kuule.
Tässä välissä on mainittava myös vahingon syntymisen ennaltaehkäisy. Jos tilastollisesti pystytään todentamaan, että liikenneonnettomuudet johtuvat liiallisesta nopeudesta tai holtittomasta ajotyylistä, on mielestäni kohtuullista, että liiallisesta nopeudesta tai holtittomasta ajotyylistä saa rankaista. Melkoisen typerää olisi, että odotettaisiin, että onnettomuus sattuisi, vaikka selvät merkit olisivat jo havaittavissa. Parempihan se on estää vahinko etukäteen, kunhan estäminen ei aiheuta suurempaa vahinkoa. Mutta onko kohtuullista rankaista samalla tavalla kuin henkilöä, jonka ajotapa on aiheuttanut traagisen onnettomuuden? Mielestäni ei, sillä aikuisen ihmisen tulisi olla vastuussa teoistaan. Jos henkilöllä oikeasti pysyy auto turvallisesti hanskassa huonommallakin kelillä, niin eihän siinä mitään. Veikkaanpa kuitenkin, että 90% hurjastelijoista on tätä mieltä omasta ajotaidostaan, vaikka näyttöä ei ole esittää. Toisaalta on turha syyttää keliä tai tietä, jos kuljettaja sitä ei ole huomioinut.
Palataanpa esittämääni malliin. Koska on melkoisen vaikea mitoittaa tiettyjä hyötyjä, kuten tuota pahoinpitelyn tuottamaan hyvänolontunnetta, sekä samoin on vaikea mitoittaa tiettyjä haittoja, kuten henkistä kärsimystä, ei mielestäni rangaistusta voida lineaarisesti suhteuttaa malliin. Mallilla voidaan kuitenkin jollain tasolla tarkasella, että onko jokin rikostyyppi vakavampi kuin toinen varsinkin, jos haitat ja hyödyt ovat mitattavissa samoilla mittareilla, kuten euromäärillä. Oma oikeustajuni pohjautuu tähän malliin ja kummaksun kovasti, jos hyväksyttävämmästä rikoksesta saa rankemman tuomion kuin vähemmän hyväksyttävästä.
Lopuksi vielä muutama sananen rangaistuksista. Vaikka henkilökohtaisella tasolla olen sitä mieltä, että tietyille henkilöille tai tietyistä rikoksista soisin kuolemanrangaistuksen, niin sitä ei mielestäni kuitenkaan voida sallia. Syyttömänä teloitettua on vaikea tuoda takaisin. En myöskään kannata mitään silpomisrangaistuksia tai nöyryyttämistä. Tällaiset eivät mielestäni kuulu nyky-yhteiskuntaan. Rangaistuksella on seuraavanlaiset tarkoitukset: 1) Korvata aiheutunut vahinko (mikäli mahdollista) ja 2) Ehkäistä mahdolliset tulevat rikokset.
Ykköskohta nyt lienee selvä, joskin voidaan miettiä onko järkevää, että auton polttanut anarkisti pistetään elinikäiseen velkaan yhden yön pöhköstä teosta. Veronmaksajana minua kyllä otta päähän kustantaa muiden hölmöilyjä, mutta em. henkilö muuttaa tapansa, niin hänelle voi olla mahdotonta aloittaa uutta elämää, jos on jo valmiiksi suurissa ongelmissa. Tämä taas johtaa ongelmien noidankehään, mitä ei rangaistusmallin tulisi tukea.
Kakkoskohta vaatii ehkä hieman aukipurkua. Yllä on jo kuvattu kuinka syy-seuraus-suhteen avulla voidaan rangaista jo syy-vaiheessa, ettei seurausta pääse syntymään. Rangaistus voi myös toimia pelotteena. Jossain (ei siis kaikissa) tilanteissa mahdollisen rikoksen tekijä saattaa punnita teon tuottavuutta ja kiinnijäämisriskiä, sekä siitä seuraavaa sanktiota. Ensinnäkin yleisen valvonnan ja rikosten tutkimisten tulisi olla sitä luokkaa, että selkeä kiinnijäämisriski on olemassa. Tämän jälkeen rangaistuksen tulisi olla sen verran tuntuva, että tekoa harkitseva päätyi tulokseen, jossa rikoksen tekemättä jättäminen on parempi vaihtoehto. Aina ei tekijä kuitenkaan mieti tekoaan, joten tämän seikan varaan rangaistusta ei voi jättää. On myös huomioitava, että rangaistuksen tulisi olla sen verran kohtuullinen, että tekijät saattavat ilmiantaa itsensä tai ainakin antautua ilman suurempaa vastarintaa. Jokainen voi kuvitella, millä keinoilla pyrkisi estämään vangitsemistaan, jos tulossa olisi sadan vuoden kakku. Ennaltaehkäisemiseen liittyy myös se fakta, että rikoksen tehnyt henkilö todennäköisesti tekee uuden rikoksen. Tällöin on ihan luonnollista, että rikoksen tekijöitä kontrolloidaan, jotta heidän ympäristöään voidaan suojella. On myöskin hyvä, että rangaistus on oikeasti rangaistus, mikä pistää tekijän miettimään, ettei halua sitä kokea uudestaan.
Tärkeää on toki rikollisten uudelleensopeuttaminen yhteiskuntaan, mutta liiallinen paapominen ei ole hyvästä. Ensinnäkin se vie varoja veronmaksajien pussista ja toiseksi, jos teosta ei seuraa selkeää rangaistusta jää pelote ja miettiminen vähemmälle. Tietty suhteellisuuden taju tulisi tässä säilyttää, vaikka minulle kuukausi linnassa saattaisi olla rankkakin kokemus, kurjemmista lähtökohdista tulevalle se saattaa olla melkoisen yhdentekevää. Tämä ei tarkoita sitä, että paremmista lähtökohdista tulevilla pitäisi olla muita lievemmät rangaistukset, vaan sitä, että skaala pitäisi olla sen verran korkealla, että rangaistus oikeasti olisi rangaistus karskimmallekin henkilölle.
Lopuksi voisin todeta, että hyvä lähtökohta laillisuudelle on, että henkilöt kykenevät erottamaan oikean väärästä ja kantavat vastuun valinnoistaan.
-PYO
tiistai 16. joulukuuta 2008
Tasa-arvopoikkeama
Tiede-lehdessä oli muutama numero sitten juttu naistähtitieteilijöistä. Samaisessa lehdessä oli myös kirja-arvostelu tai mainos (en muista kumpi) naisten saavutuksista tieteen alalla. Miksi juuri naisten? Talouselämässä (#43) oli mainoksia, missä yhtiöt toivottelivat hyvää joulua ja kertoivat laittavansa lahjoituksen lasten terveydenhuoltoon. Miksi juuri lasten? Yhteisvastuukeräyksen tämän kertainen keräyskohde on maahanmuuttajien työllistymisen parantaminen? Miksi juuri maahanmuuttajien?
Maailmassa on ollut myös miestutkijoita. Suomessa on myös sairaita täysi-ikäisiä ja työttömiä ei-maahanmuuttajia. Miksi näitä ei pidetä erityisasemassa? Pitääkö kuulua vähemmistöön, että saa jonkin erikoisstatuksen? (Onko naiset vähemmistö?) Pitääkö ylipäätänsä tiettyjä ryhmiä kohdella erityisesti? Pitääkö aina mainita henkilön taustaan liittyvä erikoispiirre, vaikka sillä ei sinänsä ole mitään vaikutusta itse teon suorittamisen kanssa? Se, että Anneli Jäätteenmäki oli Suomen ensimmäinen naispääministeri ei tee hänestä pääministerien joukossa kovinkaan kummoista tekijää. Se, että Beethoven sävelsi monta teosta, vaikka oli kuuro, tekee hänestä melkoisen kovan sällin (joskin hän muutenkin on säveltäjien joukosta melkoisen arvostettu tekijä).
Ymmärrän kyllä, että tieteessä miehillä on ollut paremmat lähtökohdat ja naistutkijoille ei ole oikein annettu arvostusta. Pitääkö silti erikseen nostaa esille juurikin tuo 'naiseus' tutkijan uralla? Eikö voitaisi mainita vain merkittäviä tutkijoita ja todeta, että siellä on naisiakin joukossa? Ymmärrän kyllä, että lapset ovat viattomia/avuttomia ja he ovat hyvä hyväntekeväisyyden kohde (itsekin olen keskittynyt lähinnä Lastenklinikoiden Kummit ry:n varojen kerryttämiseen), mutta miksei rahoja voisi laittaa yleisesti terveydenhuoltoon? Ymmärrän kyllä, että tummahipiäisen kielitaidottoman on vaikea löytää itselleen töitä Suomesta, mutta kyllä muidenkin on vaikea löytää työtä Suomesta. Eikö voitaisi laittaa varoja kaikkien työttömien työllistämiseksi? Voisikohan mahdollisesti samalla summalla työllistää helpommin kaksi suomensuomalaista, kuin yksi ulkosuomalainen? Eikö tämä olisi kokonaisuuden kannalta parempi tavoite? Taloudellisesti ainakin, mutta onko moraalisesti parempi työllistää vaikeammin työllistyvä?
Miksei kukaan kirjoita kuinka hienoja tekoja valkoinen 20-50 vuotias heteromies on saavuttanut, korostaen juurikin ihonväriä, ikää, seksuaalista suuntautumista ja sukupuolta? Olisiko tämä teos rodullisesti ja iällisesti rasistinen, sekä seksuaalisesti ja sukupuolellisesti syrjivä?
Miksei kerätä rahaa valkoisten 20-50 vuotiaiden heteromiesten työllistämiseen ja terveydenhuoltoon? Saavatko he jo muutenkin muka tarpeeksi rahaa? Onko heidän työttömyys ja sairastuminen jotenkin alempiarvoista kuin muiden vai voidaanko todeta, että heidän työttyömyydellä tai sairauksilla ei ole niin paljoa väliä kuin muiden?
Minä maksan (liikaa) veroja ja oletan, että ne menevät tasapuolisesti oikeisiin kohteisiin. Psykologinen tosiasia kuitenkin on, että ihminen haluaa tukea omia, joten kaipa minäkin alitajuisesti pidän valkoisia nuoria miehiä muita tärkeämpänä. Kyllähän omia pitää tukea varsinkin, jos se itseään hyödyttää. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että minä tuen omia, koska pidän heitä tärkeinä, en siksi, että se olisi tasa-arvon mukaista. Mielestäni on kovin kaksinaamaista puhua tasa-arvosta, jos sillä yritetään parantaa omien/omaa asemaa, eikä pyrkiä todelliseen tasa-arvoon. Kaipa positiivinen suosiminen on silti sallittua erinäisten syrjimisten kompensoimiseksi. Tosin tällöin myös positiivista suosimista tasapainottava antipositivismi on kai myös sallittua? Toivon totisesti, että ihmisiä ei asetettaisi erityisasemaan kumpaankaan suuntaan heidän iän, sukupuolen, taloudellisen tilanteen tai muun kontekstin kannalta merkityksettömättömän tekijän kannalta. Toki kyseiset tekijät tulisi kuitenkin huomioida, mikäli tällä on (oleellista) merkitystä esimerkiksi työtehtävän kannalta, kuten em. kielitaito.
Vaikka tässä olen kirjoitellut antipositivismista, niin taidanpa silti sortua suosimaan lasten terveydenhuoltoa, vaikka yleisempiäkin kohteita olisi...
-PYO
ps. miksihän naisten tekoja ylistävät kirjoitelmat ovat lähes poikkeuksetta naisten kirjoittamia?
Maailmassa on ollut myös miestutkijoita. Suomessa on myös sairaita täysi-ikäisiä ja työttömiä ei-maahanmuuttajia. Miksi näitä ei pidetä erityisasemassa? Pitääkö kuulua vähemmistöön, että saa jonkin erikoisstatuksen? (Onko naiset vähemmistö?) Pitääkö ylipäätänsä tiettyjä ryhmiä kohdella erityisesti? Pitääkö aina mainita henkilön taustaan liittyvä erikoispiirre, vaikka sillä ei sinänsä ole mitään vaikutusta itse teon suorittamisen kanssa? Se, että Anneli Jäätteenmäki oli Suomen ensimmäinen naispääministeri ei tee hänestä pääministerien joukossa kovinkaan kummoista tekijää. Se, että Beethoven sävelsi monta teosta, vaikka oli kuuro, tekee hänestä melkoisen kovan sällin (joskin hän muutenkin on säveltäjien joukosta melkoisen arvostettu tekijä).
Ymmärrän kyllä, että tieteessä miehillä on ollut paremmat lähtökohdat ja naistutkijoille ei ole oikein annettu arvostusta. Pitääkö silti erikseen nostaa esille juurikin tuo 'naiseus' tutkijan uralla? Eikö voitaisi mainita vain merkittäviä tutkijoita ja todeta, että siellä on naisiakin joukossa? Ymmärrän kyllä, että lapset ovat viattomia/avuttomia ja he ovat hyvä hyväntekeväisyyden kohde (itsekin olen keskittynyt lähinnä Lastenklinikoiden Kummit ry:n varojen kerryttämiseen), mutta miksei rahoja voisi laittaa yleisesti terveydenhuoltoon? Ymmärrän kyllä, että tummahipiäisen kielitaidottoman on vaikea löytää itselleen töitä Suomesta, mutta kyllä muidenkin on vaikea löytää työtä Suomesta. Eikö voitaisi laittaa varoja kaikkien työttömien työllistämiseksi? Voisikohan mahdollisesti samalla summalla työllistää helpommin kaksi suomensuomalaista, kuin yksi ulkosuomalainen? Eikö tämä olisi kokonaisuuden kannalta parempi tavoite? Taloudellisesti ainakin, mutta onko moraalisesti parempi työllistää vaikeammin työllistyvä?
Miksei kukaan kirjoita kuinka hienoja tekoja valkoinen 20-50 vuotias heteromies on saavuttanut, korostaen juurikin ihonväriä, ikää, seksuaalista suuntautumista ja sukupuolta? Olisiko tämä teos rodullisesti ja iällisesti rasistinen, sekä seksuaalisesti ja sukupuolellisesti syrjivä?
Miksei kerätä rahaa valkoisten 20-50 vuotiaiden heteromiesten työllistämiseen ja terveydenhuoltoon? Saavatko he jo muutenkin muka tarpeeksi rahaa? Onko heidän työttömyys ja sairastuminen jotenkin alempiarvoista kuin muiden vai voidaanko todeta, että heidän työttyömyydellä tai sairauksilla ei ole niin paljoa väliä kuin muiden?
Minä maksan (liikaa) veroja ja oletan, että ne menevät tasapuolisesti oikeisiin kohteisiin. Psykologinen tosiasia kuitenkin on, että ihminen haluaa tukea omia, joten kaipa minäkin alitajuisesti pidän valkoisia nuoria miehiä muita tärkeämpänä. Kyllähän omia pitää tukea varsinkin, jos se itseään hyödyttää. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että minä tuen omia, koska pidän heitä tärkeinä, en siksi, että se olisi tasa-arvon mukaista. Mielestäni on kovin kaksinaamaista puhua tasa-arvosta, jos sillä yritetään parantaa omien/omaa asemaa, eikä pyrkiä todelliseen tasa-arvoon. Kaipa positiivinen suosiminen on silti sallittua erinäisten syrjimisten kompensoimiseksi. Tosin tällöin myös positiivista suosimista tasapainottava antipositivismi on kai myös sallittua? Toivon totisesti, että ihmisiä ei asetettaisi erityisasemaan kumpaankaan suuntaan heidän iän, sukupuolen, taloudellisen tilanteen tai muun kontekstin kannalta merkityksettömättömän tekijän kannalta. Toki kyseiset tekijät tulisi kuitenkin huomioida, mikäli tällä on (oleellista) merkitystä esimerkiksi työtehtävän kannalta, kuten em. kielitaito.
Vaikka tässä olen kirjoitellut antipositivismista, niin taidanpa silti sortua suosimaan lasten terveydenhuoltoa, vaikka yleisempiäkin kohteita olisi...
-PYO
ps. miksihän naisten tekoja ylistävät kirjoitelmat ovat lähes poikkeuksetta naisten kirjoittamia?
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
Tyhmää tuutin täydeltä
Vaikka asiallisia lähteitä en aiheesta omista, niin väitän silti, että jokainen ihminen on sanonut joskus jotain tyhmää (poislukien ehkä ne, jotka eivät ole koskaan sanoneet mitään). Tähän joukkoon mahtuu monta hyvin älykästäkin ihmistä. Voiko älykäs olla yhtäaikaa myös tyhmä?
Ihmiset eivät aina ajattele ihan täydellä teholla. Raskaan työpäivän jälkeen saattaa ärtymys olla sitä luokkaa, että suusta pääsee melko epäasiallisia kommentteja varsinkin, jos joku niitä oikein kerjää. Ennen aamukahvia ei suusta tule ulos muuta kuin murinaa. Humalassa tai korkeassa kuumeessa ajatus ei myöskään kulje ihan normaalilla nopeudella ja puhegeneraattori tuottaa vain sekavaa sammallusta. Normaaliolotilassa sanat taas välillä tulevat suusta ulos ajatusta nopeammin ja välillä ajatukset ovat pakostaankin sen verran sekavia, joten niiden kuvaaminen sanoilla toisille ihmisille on melkoisen hankalaa. Tekstiä tuottaessa eleet ja intonaatio jäävät luonnollisestikin vähemmälle, jolloin esimerkiksi ironian havaitseminen on vaikeaa. Lisäksi tekstistä usein puuttuu vuorovaikutus. Keskustellessa voi esittää tarkentavia kysymyksiä epäselviin asioihin liittyen, kun taas kirjoitusta lukiessa tekstin voi ymmärtää hyvinkin väärin. Harvempi sitä kirjoittaessaan pohtii, millä kaikilla tavoin tekstin voisi tulkita virheellisesti.
Aina ei aivokapasiteettia tule käytettyä täydellä teholla ja välillä ajatteluun käytettävä aika on melkoisen rajattu. Tietovisoissa ajan umpeutuessa alkaa paineet kasvamaan ja muutenkin esiintyminen jännittää. Tuolloin päässää pyörii vähän muutakin kuin oikeaan vastaukseen tarvittavat tiedot. Suusta saattaa silloin pulpahtaa ulos täysin onneton veikkaus ja laatupölynimuri jää voittamatta. Juontaja naureskelee kilpailijalle ja kotikatsomoissa ihmetellään, miten telkkariin aina päästetään kaikkein typerimmät ihmiset. Henkilöitä luokitellaan usein kärjistetysti tyhmiksi ja ei-tyhmiksi. Harvoin ketään kertaheitolla nostetaan fiksuksi, mutta yksi sammakko suusta, niin henkilöstä tulee hetkessä idiootti. Asiayhteyttä harvemmin otetaan huomioon ja leimaantuminen on hyvin pitkäaikaista.
Vaikka henkilö olisikin yleisesti ottaen ihan fiksu, niin hänellä ei välttämättä ole ymmärrystä tietyissä aihealueissa. Jos historia ja maantieto on hyvin hallussa, niin matematiikka ja fysiikka saattavat olla heikoilla pohjilla. Toki on heitäkin, jotka menestyvät koulussa pehmeissä ja kovissa tieteissä, siinä missä kielissäkin (ja kaiken huipuksi vieläpä taideaineissakin). Vaikka henkilö olisikin hyvin lahjakas ei hän siltikään tiedä tiettyjen aiheiden piiristä yhtään mitään. Jos jokin aihe ei ole kiinnostanut, niin sen parissa tuskin on tullut vietettyä paljoakaan aikaa. Tällöin aiheesta ei luonnollisestikaan kerry samaa määrää tietoa kuin henkilölle, joka päivittäin 'tuhlaa' aikaansa tähän kiinnostuksen kohteseen. Eri asia tietenkin on, kuinka paljon hyötyä sarjakuvahahmojen supervoimien tai tanssihittien kestojen tietämistä lopulta oikeastaan on.
Kysymys onkin, mitä keskiverto ihmisen pitäisi tietää? Mikä lasketaan yleissivistykseksi? Jos henkilöllä on vankka pohja kemiassa, voidaanko tällöin tinkiä psykologian tiedoista? Tulisiko huomioida henkilön lähtökohdat? Erityisesti nuorilla taas ei ole elämässä kertynyt sellaista kokemusta, jonka pohjalta asioita voisi ymmärtää laajemmin tai tarkemmin. Itse olen sen verta nuori, että on melko vaikea käsittää maailmansodan aikaista maailmaa, kun en tuolloin ole elänyt. Minun on myöskin vaikea käsittää elämää Kiinassa, kun en ole siellä ikinä käynyt. Mitä kauemmaksi aihe menee omasta elämästäni, sitä vähemmän tietoa omaan. Kyse ei ole vain ajasta ja paikasta, vaan myös esimerkiksi koulutuksesta ja harrastuksista. Minulla ei ole hajuakaan pitsinnypläyksestä tai kuviokellunnan säännöistä, kun en ole kummankaan kanssa koskaan ollut missään tekemisissä.
Asioista voi tietenkin ottaa selvää, varsinkin näin ihmeellisen internetin aikoina. Tosin aina ei ole aikaa ja kiinnostusta asioiden selvittelyyn. Joskus myös taidot tulevat vastaan. Esimerkiksi lievä lähdekritiikki tuntuu monilta unohtuvan. Hankitut tiedot myös katoavat ajan myötä. Joko katoavat muistista tai maailma muuttuu niin, ettei tieto pidä enää paikkaansa. Esimerkiksi osa ala-asteella opituista Euroopan valtioista on hajonnut, eikä kukaan sen jälkeen ole pakottanut syntyneitä valtioita opettelemaan. Koulumenestys ei siis ole välttämättä myöhemmissä elämänvaiheissa enää kovin validi älykkyyden mittari. Jossain määrin vierastan myös älykkyystestejä. Uskon, että ne ovat melko hyvin suuntaa-antavia, mutta samalla poikkeuksia saattaa esiintyä molempiin suuntiin. Matemaattisten ongelmien kanssa painineilla on varmasti parempi perustuntuma yksinkertaisiin laskutoimituksiin kuin sellaisilla henkilöillä, jotka eivät paljoa joudu numeroita pyörittelemään. Jostain muistan lukeneeni, että merkkikirjoitusta käyttävät henkilöt, kuten japanilaiset ja kiinalaiset, tunnistaisivat kuvioita paremmin, mikä helpottaa tiettyjen tehtävien hahmottamista. Testejä varten voi myös harjoitella, jolloin luonnollisestikin niissä pärjää paremmin.
Oli sitten kyse kokeesta tai ihan oikean elämän tilanteesta, sitä saattaa tietää vastauksen kysymykseen, mutta ei kuitenkaan osaa muotoilla sitä niin, että se ymmärrettäisiin oikein. Välillä kysymys taas saattaa olla epäkelpo, jolloin siihen ei voi vastata oikein. Tällöin lienee parempi olla vastaamatta kuin vastata väärin. Eräs uudempi sanonta kutakuin kuuluukin, että parempi olla hiljaa ja vaikuttaa typerältä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset. Välillä kyllä tuntuu kovasti siltä, että hyvin monet ihmiset voisivat mielummin pitää suunsa kiinni kuin ladella 'viisauksiaan' varsinkin, kun samalla viisaammat eivät saa sanomaansa perille. Eipä sisänsä, kyllähän sitä nyt typeryyksiä jaksaa kuunnella, mutta ongelmaksi typeryys muodostuu silloin, kun mennään sanoista tekoihin.
Tyhmistä teoista kuitenkin lisää joskus toiste.
Loppuun täytyy vielä muistuttaa, että kaikki eri mieltä olevat ovat tietenkin tieteellisesti todistetusti tyhmiä. Tällöin heidän kanssaan ei tarvitse oikeasti keskustella, vaan voi toistaa omia mantrojaan ja onanoida sille, kuinka oikeassa on aina ja iänkaikkisesti.
-PYO
Ihmiset eivät aina ajattele ihan täydellä teholla. Raskaan työpäivän jälkeen saattaa ärtymys olla sitä luokkaa, että suusta pääsee melko epäasiallisia kommentteja varsinkin, jos joku niitä oikein kerjää. Ennen aamukahvia ei suusta tule ulos muuta kuin murinaa. Humalassa tai korkeassa kuumeessa ajatus ei myöskään kulje ihan normaalilla nopeudella ja puhegeneraattori tuottaa vain sekavaa sammallusta. Normaaliolotilassa sanat taas välillä tulevat suusta ulos ajatusta nopeammin ja välillä ajatukset ovat pakostaankin sen verran sekavia, joten niiden kuvaaminen sanoilla toisille ihmisille on melkoisen hankalaa. Tekstiä tuottaessa eleet ja intonaatio jäävät luonnollisestikin vähemmälle, jolloin esimerkiksi ironian havaitseminen on vaikeaa. Lisäksi tekstistä usein puuttuu vuorovaikutus. Keskustellessa voi esittää tarkentavia kysymyksiä epäselviin asioihin liittyen, kun taas kirjoitusta lukiessa tekstin voi ymmärtää hyvinkin väärin. Harvempi sitä kirjoittaessaan pohtii, millä kaikilla tavoin tekstin voisi tulkita virheellisesti.
Aina ei aivokapasiteettia tule käytettyä täydellä teholla ja välillä ajatteluun käytettävä aika on melkoisen rajattu. Tietovisoissa ajan umpeutuessa alkaa paineet kasvamaan ja muutenkin esiintyminen jännittää. Tuolloin päässää pyörii vähän muutakin kuin oikeaan vastaukseen tarvittavat tiedot. Suusta saattaa silloin pulpahtaa ulos täysin onneton veikkaus ja laatupölynimuri jää voittamatta. Juontaja naureskelee kilpailijalle ja kotikatsomoissa ihmetellään, miten telkkariin aina päästetään kaikkein typerimmät ihmiset. Henkilöitä luokitellaan usein kärjistetysti tyhmiksi ja ei-tyhmiksi. Harvoin ketään kertaheitolla nostetaan fiksuksi, mutta yksi sammakko suusta, niin henkilöstä tulee hetkessä idiootti. Asiayhteyttä harvemmin otetaan huomioon ja leimaantuminen on hyvin pitkäaikaista.
Vaikka henkilö olisikin yleisesti ottaen ihan fiksu, niin hänellä ei välttämättä ole ymmärrystä tietyissä aihealueissa. Jos historia ja maantieto on hyvin hallussa, niin matematiikka ja fysiikka saattavat olla heikoilla pohjilla. Toki on heitäkin, jotka menestyvät koulussa pehmeissä ja kovissa tieteissä, siinä missä kielissäkin (ja kaiken huipuksi vieläpä taideaineissakin). Vaikka henkilö olisikin hyvin lahjakas ei hän siltikään tiedä tiettyjen aiheiden piiristä yhtään mitään. Jos jokin aihe ei ole kiinnostanut, niin sen parissa tuskin on tullut vietettyä paljoakaan aikaa. Tällöin aiheesta ei luonnollisestikaan kerry samaa määrää tietoa kuin henkilölle, joka päivittäin 'tuhlaa' aikaansa tähän kiinnostuksen kohteseen. Eri asia tietenkin on, kuinka paljon hyötyä sarjakuvahahmojen supervoimien tai tanssihittien kestojen tietämistä lopulta oikeastaan on.
Kysymys onkin, mitä keskiverto ihmisen pitäisi tietää? Mikä lasketaan yleissivistykseksi? Jos henkilöllä on vankka pohja kemiassa, voidaanko tällöin tinkiä psykologian tiedoista? Tulisiko huomioida henkilön lähtökohdat? Erityisesti nuorilla taas ei ole elämässä kertynyt sellaista kokemusta, jonka pohjalta asioita voisi ymmärtää laajemmin tai tarkemmin. Itse olen sen verta nuori, että on melko vaikea käsittää maailmansodan aikaista maailmaa, kun en tuolloin ole elänyt. Minun on myöskin vaikea käsittää elämää Kiinassa, kun en ole siellä ikinä käynyt. Mitä kauemmaksi aihe menee omasta elämästäni, sitä vähemmän tietoa omaan. Kyse ei ole vain ajasta ja paikasta, vaan myös esimerkiksi koulutuksesta ja harrastuksista. Minulla ei ole hajuakaan pitsinnypläyksestä tai kuviokellunnan säännöistä, kun en ole kummankaan kanssa koskaan ollut missään tekemisissä.
Asioista voi tietenkin ottaa selvää, varsinkin näin ihmeellisen internetin aikoina. Tosin aina ei ole aikaa ja kiinnostusta asioiden selvittelyyn. Joskus myös taidot tulevat vastaan. Esimerkiksi lievä lähdekritiikki tuntuu monilta unohtuvan. Hankitut tiedot myös katoavat ajan myötä. Joko katoavat muistista tai maailma muuttuu niin, ettei tieto pidä enää paikkaansa. Esimerkiksi osa ala-asteella opituista Euroopan valtioista on hajonnut, eikä kukaan sen jälkeen ole pakottanut syntyneitä valtioita opettelemaan. Koulumenestys ei siis ole välttämättä myöhemmissä elämänvaiheissa enää kovin validi älykkyyden mittari. Jossain määrin vierastan myös älykkyystestejä. Uskon, että ne ovat melko hyvin suuntaa-antavia, mutta samalla poikkeuksia saattaa esiintyä molempiin suuntiin. Matemaattisten ongelmien kanssa painineilla on varmasti parempi perustuntuma yksinkertaisiin laskutoimituksiin kuin sellaisilla henkilöillä, jotka eivät paljoa joudu numeroita pyörittelemään. Jostain muistan lukeneeni, että merkkikirjoitusta käyttävät henkilöt, kuten japanilaiset ja kiinalaiset, tunnistaisivat kuvioita paremmin, mikä helpottaa tiettyjen tehtävien hahmottamista. Testejä varten voi myös harjoitella, jolloin luonnollisestikin niissä pärjää paremmin.
Oli sitten kyse kokeesta tai ihan oikean elämän tilanteesta, sitä saattaa tietää vastauksen kysymykseen, mutta ei kuitenkaan osaa muotoilla sitä niin, että se ymmärrettäisiin oikein. Välillä kysymys taas saattaa olla epäkelpo, jolloin siihen ei voi vastata oikein. Tällöin lienee parempi olla vastaamatta kuin vastata väärin. Eräs uudempi sanonta kutakuin kuuluukin, että parempi olla hiljaa ja vaikuttaa typerältä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset. Välillä kyllä tuntuu kovasti siltä, että hyvin monet ihmiset voisivat mielummin pitää suunsa kiinni kuin ladella 'viisauksiaan' varsinkin, kun samalla viisaammat eivät saa sanomaansa perille. Eipä sisänsä, kyllähän sitä nyt typeryyksiä jaksaa kuunnella, mutta ongelmaksi typeryys muodostuu silloin, kun mennään sanoista tekoihin.
Tyhmistä teoista kuitenkin lisää joskus toiste.
Loppuun täytyy vielä muistuttaa, että kaikki eri mieltä olevat ovat tietenkin tieteellisesti todistetusti tyhmiä. Tällöin heidän kanssaan ei tarvitse oikeasti keskustella, vaan voi toistaa omia mantrojaan ja onanoida sille, kuinka oikeassa on aina ja iänkaikkisesti.
-PYO
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Testi ja esittely
Tämän kirjoituksen tarkoitus on lähinnä toimia testinä tulevien tekstien julkaisulle.
Pitkään olen harkinnut, että aloittaisin blogin pitämisen. Lueskeltuani tänään erinäisiä blogeja ja kommentteja totesin, että nyt pistän projektin eteenpäin. Enää en pyörittele ajatuksiani vain mielessäni, vaan jaan niitä eteenpäin.
Tässä blogissa tulen sen nimen mukaisesti käsittelemään jokseenkin arvelluttavaa materiaalia politiikkaan liittyen. Tarkoitukseni on lähinnä heitellä ilmaan ajatuksia ja herätellä 'nukkuvia' ihmisiä. Aikomuksenani ei ole testata laillisuuden rajoja tai ruveta vainoamaan ketään tiettyä yksittäistä tahoa (poislukien ministerit ja vastaavat). En toivo, enkä halua persoonalleni mitään julkisuutta, mutta unelmoin, että kirjoitukseni aktivoivat edes joitakuita ajattelemaan.
Innostukseni mukaan aion kirjoitella poliittisesta aktiivisuudesta, vaikuttamisesta ja kannanottojen muodostamisesta. Itseäni ei niinkään kiinnosta, onko joku asiasta mieltä X vai Y, jos hänen perustelunsa ovat kunnossa. Lisäksi arvostan henkilön mielipidettä huomattavasti enemmän, jos hän kykenee esittämään kantansa validisti, uskottavasti ja muutenkin sivistyneesti. Tulen myös heittämään erinäisiä kommentteja aiheisiin, jotka koen mielenkiintoisiksi.
Kirjoitustyylini tulee olemaan naseva, joskin pelkään, että ajatukseni rönsyilevät sinne tänne. Huumoria tulen viljelemään niin paljon kuin mahdollista ja oletan, että lukija on siunattu sellaisella aivokapasiteetilla, että hän kykenee erottamaan kokonaiskuvan tekstistä, eikä tartu vain tiettyyn yksityiskohtaan. Pyrin oikolukemaan tekstini ainakin kertaalleen ja pahoittelen jo tässä vaiheessa mahdollisia kirjoitusvirheitä. Kuten moni muukaan, minäkään en tee tätä työkseni, joten kovin aktiivisesti en tule kirjoituksia tuottamaan tai kommentteja lukemaan. Toivon silti, että ainakin näin alkuvaiheissa jokainen lukija heittää edes pienen kommentin, mikäli tekstin jaksaa loppuun asti lukea.
-PYO
Pitkään olen harkinnut, että aloittaisin blogin pitämisen. Lueskeltuani tänään erinäisiä blogeja ja kommentteja totesin, että nyt pistän projektin eteenpäin. Enää en pyörittele ajatuksiani vain mielessäni, vaan jaan niitä eteenpäin.
Tässä blogissa tulen sen nimen mukaisesti käsittelemään jokseenkin arvelluttavaa materiaalia politiikkaan liittyen. Tarkoitukseni on lähinnä heitellä ilmaan ajatuksia ja herätellä 'nukkuvia' ihmisiä. Aikomuksenani ei ole testata laillisuuden rajoja tai ruveta vainoamaan ketään tiettyä yksittäistä tahoa (poislukien ministerit ja vastaavat). En toivo, enkä halua persoonalleni mitään julkisuutta, mutta unelmoin, että kirjoitukseni aktivoivat edes joitakuita ajattelemaan.
Innostukseni mukaan aion kirjoitella poliittisesta aktiivisuudesta, vaikuttamisesta ja kannanottojen muodostamisesta. Itseäni ei niinkään kiinnosta, onko joku asiasta mieltä X vai Y, jos hänen perustelunsa ovat kunnossa. Lisäksi arvostan henkilön mielipidettä huomattavasti enemmän, jos hän kykenee esittämään kantansa validisti, uskottavasti ja muutenkin sivistyneesti. Tulen myös heittämään erinäisiä kommentteja aiheisiin, jotka koen mielenkiintoisiksi.
Kirjoitustyylini tulee olemaan naseva, joskin pelkään, että ajatukseni rönsyilevät sinne tänne. Huumoria tulen viljelemään niin paljon kuin mahdollista ja oletan, että lukija on siunattu sellaisella aivokapasiteetilla, että hän kykenee erottamaan kokonaiskuvan tekstistä, eikä tartu vain tiettyyn yksityiskohtaan. Pyrin oikolukemaan tekstini ainakin kertaalleen ja pahoittelen jo tässä vaiheessa mahdollisia kirjoitusvirheitä. Kuten moni muukaan, minäkään en tee tätä työkseni, joten kovin aktiivisesti en tule kirjoituksia tuottamaan tai kommentteja lukemaan. Toivon silti, että ainakin näin alkuvaiheissa jokainen lukija heittää edes pienen kommentin, mikäli tekstin jaksaa loppuun asti lukea.
-PYO
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)