Välinpitämättömyys ja vastuunpakoilu

Olen pohdiskellut tässä blogissa liikennettä ja olen pohdiskellut myös rangaistuksia, sekä ihmisten käyttäytymisen ohjaamista muutenkin lakien avulla. Tiivistettynä pohdiskeluni ovat päätyneet suurin piirtein näille linjoille: 1) Rangaistuksen pitää olla sopivan pelottava 2) rangaistuksen jälkeen syyllisesta pitäisi tulla kelvollinen yhteiskunnan jäsen 3) sortamalla ihmisten vapauksia voidaan kaunistaa tilastoja 4) liikennekulttuurissa olisi parantamisen varaa.

Tässä olen viime aikoina erinäisistä lähteistä saanut lukea ikäviä uutisia lähinnä tuosta neljännestä kohdasta. Ensinnäkin joku kaistapää ajelee tahalleen lasten päälle. Kyseessä lienee ennemminkin pelottelu-, kuin taponyritysmeininkin, mutta lapsille on siti tullut pieniä vammoja.

rikokset ovat niin lieviä, ettei meillä [poliisilla] ole oikeutta saada terveystietoja

Tästä voisi päätellä, että autolla tahallisesti lasten päälle ajaminen on rikoksena lievä, vaikka teon tekisi toistuvasti. Pitääkö jonkun oikeasti jäädä auton alle ja menehtyä, ennenkuin voidaan todeta, että kyseessä on vakava rikos?

Lasten päälle ajellaan myös tahattomasti. Lapset odottelivat suojatien reunassa ja kun auto hidasti, niin lapset lähtivät ylittämään suojatietä. Yksi joutui auton tönäisemäksi ja kaksi törmäsi auton kylkeen.

Suojatie on sellaisella melko korkealla korokkeella, jonka vuoksi autot hiljentävät vauhtiaan näkivät he jalankulkijoita tai eivät. Tämän vuoksi lapset ovat saattaneet erehtyä luulemaan, että auto antaa heille tietä

Tässä taas on liikennejärjestelyissä onnistuttu suunnittelemaan epäonnistunut ratkaisu. Jokainen autolla ajava tietää, kuinka vittumaisia tuollaiset hidastetöyssyt ovat. Useimmat varmaankin kiinnittävät katseensa töyssyyn ja huomio kiintyy enemmän siihen, että töyssystä pääse mukavasti yli, eikä mahdolliseen kevyeen liikenteeseen. Tässä tapauksessa hidastanut auto antoi väärän signaalin lapsille. Kyseinen tapaus olisi siis todennäköisesti vältetty, mikäli kyseistä töyssyä ei olisi ollut. Pienellä etsimisellä en löytänyt kunnon tilastoja siitä, että töyssyt olisivat vähentäneet onnettomuuksia. Eräs uutinen kuitenkin kertoo, että hidasteet ovat tiukemman valvonnan ohella vähentäneet räikeitä ylinopeuksia.

Sivumennen vinkkinä kaikille autoille, jotka haluavat "päästää" kevyen liikenteen ylittämään autotien. Hidastakaa selkeästi, niin että auto on melkein pysähdyksissä 15m päästä suojatiestä. Lisäksi kannattaa antaa hyvissä ajoin käsimerkki tai vilkuttaa pitkiä valoja. Todella monet hidastavat hieman, sitten hieman lisää ja lopulta pysähtyvät sentin päähän suojatiestä antaakseen tietä. Varsinkin pyöräilijän näkövinkkelistä tämä on todella vittumaista, ellei ole valmiiksi jo pysähtynyt tien laitaan. Kun pyöräilijä huomaa auton, hän hidastaa vauhtia. Jos auto hidastaa, niin pyöräilijä joutuu hidastamaan lisää vauhtia. Jos auto vain ajaisi normaalisti, niin pyöräilijän olisi helpompi mitoittaa vauhtinsa ja mennä turvallisesti auton takaa.

Juu. Tiedän kyllä, että pyörän selästä pitäisi nousta ja taluttaa pyörä suojatien yli, ellei se ole pyörätien jatke, mutta tällainen käyttäytyminen on sen verran epäkäytännöllistä, että sitä harvoin näkee. Jouhevan liikenteen kannalta on parempi autoilijoillekin, että pyöräilijä ylittää tien parissa sekunnissa ajamalla, kuin että menee kymmenen sekuntia siihen, että pyöräilijä hidastaa, pysähtyy, nousee satulasta, taluttaa pyörän tien yli, nousee takaisin satulaan, kiihdyttää ja jatkaa matkaansa.

Mutta palataanpa tuohon kolme lapsiuhria tuottaneeseen hidastetöyssytapaukseen. Auto törmäsi poikaan ja tämä kaatui. Kuljettaja ei jäänyt paikalle tutustumaan mahdollisiin vammoihin, vaan pakeni paikalta. Myös sarjapäälleajaja on paennut aina paikalta, eikä suuresta uutisoinnista huolimatta ole omatoimisesti ilmoittautunut poliisille. Samanlainen käyttäytymismalli näyttää olevan muutenkin yleispätevä. Mies menetti suurikokoisen koiransa hallinnan parkkipaikalla ja tämä puri kakkosluokkalaista tyttöä kainaloon. Mies pakeni pikaisesti paikalta. Ymmärtääkseni mahdollinen avohaava kainalossa aiheuttaa melkoisen verenvuodon, joten oli onnea, ettei tytölle käynyt pahemmin.

Parkkipaikoista puheenollen, Tekniikan Maailmassa oli artikkeli ahtaista parkkipaikoista ja muutenkin teemana lehdessä oli kolhut(TM, 9/2012). Lehdessä mainitaa, että tilastojen mukaan 40% liikennevahingoista sattuu pysäköintialueella ja lähes aina vahingon aiheuttaja jää tuntemattomaksi, jolloin lommon korjaaminen, mikä ei ole siis halpaa puuhaa, jää auton omistajan vastuulle. Eräässäkin tapauksessa autoon oli ilmestnyt joukolla lommoja, eikä yhdessäkään tapauksessa tekijä ollut jättänyt yhteystietojaan.

Neljännen lommon jälkeen ei voinut enää muuta kuin ihmetellä ihmisten välinpitämättömyyttä toisen omaisuutta kohtaan.

Ymmärtääkseni pikkulapset ovat taidokkaita avaamaan ovet niin, että naapuriautoon tulee kolhu. Toisaalta, onhan tuo ymmärrettävää, kun autoilla kerran yritetään ajaa heidän päälle. Autoissa kyllä soisi olevan enemmän Lamborghini-tyyppisiä ovia, niin moiset kolhut vähenisivät rutkasti.

Samaisen lehden edellisessä numerossa oli tutkittu tilastoja kuolemaan johtaneista pyöräilyonnettomuuksista (TM 8/2012). Useimmiten onnettuudet sattuvat seniori-ikäisille, mikä pistää pohtimaan, että pitäisikö pyöräily kieltää sellaisilta, jotka eivät heikon kuntonsa takia kykene pyörää hallitsemaan. Monissa tapauksissa pyöräilykypärä olisi todennäköisesti pelastanut uhrin hengen. Artikkelissa kuitenkin mainittiin myös tapauksia, joissa kypärä oli päässä, mutta henki meni silti. Näissä tapauksissa auto oli törmännyt pyöräilijään suurella ylinopeudella. Kaikenkaikkiaan valtaosissa tapauksista, joissa pyöräilijä kohtasi auton, pyöräilijä ajoi sääntöjen mukaisesti, mutta autoilija ajoi välinpitämättömästi - ja tilanne johti siis kuolemaan.

Rattijuopumustilastot (PDF) ovat tietenkin vielä oma lukunsa. Mielenkiintoisita rattijuopon profiilissa on se, että hän on aiemminkin jäänyt kiinni rattijuopumuksesta. Suomessa rattijuopumuksen raja on 0,5 promillea. Promillelaskurin mukaan 80kg mies on 0,5 promillen humalassa juotuaan n. kolme pullollista olutta tunnin sisään. Vastaavasti 60kg nainen on suurinpiirtein samassa kunnossa kahden punkkulasillisen jälkeen. Todennäköisesti rajaa voisi hieman alentaa, mutta nollatoleranssi on monessa suhteessa järjetön ratkaisu, eli juuri sellainen, mitä kukkahattutädit ehdottelevat. Ensinnäkin mittaustarkkuuden takia vaaditaan aina pieni toleranssi. Toiseksi, erittäin pieni määrä alkoholia ei oleellisesti vaikuta ajokykyyn. Verrattuna esimerkiksi väsyneeseen tai kokemattomaan kuskiin, lasillisen kotikaljaa nauttinut kuski on varmasti turvallisempi henkilö liikenteessä. Kolmanneksi, nykyisissä rattijuopumusonnettomuuksissa kuljettaja lähes poikkeuksetta puhaltaa yli törkeän rattijuopumuksen rajan (1,2 promillea). Mitä hyötyä on siis alentaa rajaa, kun se kerran ylitetään nykyiselläänkin reippaasti? Vähän sama kuin pohtisi, että laittaisiko jalkaan kalossit vai pitävartiset kumisaappaat, kun vettä on ulkona kaulaan asti.

Asennemuutos lain, valvonnan ja rangaistuksien, vai tekniikan avulla?

Kuten tästä kirjoituksesta näkyy, niin vikaa on eniten asenteissa. Aika harvassa tapauksessa kyseessä on ymmärtämättömyys (aikaisemman kirjoitukseni ykköskohta). Voi olla, että joku ei ole tietoinen esimerkiksi siitä, että suojatien eteen pysähtynyttä autoa ei saa ohittaa pysähtymättä. Tämä on muuten sellainen temppu, jota näkee suurinpiirtein viikottain. Mikäli tällaista ymmärtämöttyyttä on olemassa, niin ei olisi ollenkaan pahitteeksi, että autoilijat pistettäisiin välillä kertaamaan liikennesääntöjä. EU-direktiivin mukaan ajokortit tullaan nykyisin uusimaan 15v. välein ja ajokortit yhtenäistetään EU:n alueella. (Ilmeisesti tämä on jo voimassa). Tämä on juuri sellainen direktiivi, joita EU:lta toivoisin enemmänkin käyräkurkkudirektiivien sijasta. Poliisi voisi aika ajoin muistuttaa tiedotusten avulla tietyistä liikennerikkomuksista, jotka ovat vaarallisia ja yleisiä. Ihmisen ymmärryskyky on kuitenkin rajattu, eikä kuljettajalta voida edellyttää, että hän ymmärtäisi jokaisen hieroglyfin, joka tienvarteen on sijoitettu. Liikennesäännöt, joiden rikkominen oleellisesti vaarantaa turvallisuutta, tulisi kuitenkin hallita.

Alkolukko menee mielestäni melko samaan luokkaan ruuhkamaksujen kanssa, eli heikosti toimiva tekninen ratkaisu. GPS-kyttärin tavoin alkolukko kuulostaa sellaiselta lisäosalta, jonka pystyy kotikonstein kiertämään. Kieltämättä joidenkin kohdalla alkolukko saattaisi olla toimiva ratkaisu. Joskus on saattanut arviointikyky pettää, jolloin veressä onkin oletettua enemmän alkoholia. Todellisuus kuitenkin lienee se, että useimmissa tapauksissa kyseessä on välinpitämättömyys. Ehkäpä rattijuopumuksesta kiinnijääneille voisi asentaa alkolukon, mutta tuo ei oikein ehkäise sitä ensimmäistä kertaa. Kortin menettäminen usein tarkoittaa sitä, että ajetaan sitten ilman korttia humalassa. Ajoneuvon menettäminen taas saattaa olla tietyissä tapauksissa kohtuuton rangaistus. Ajatellaanpa tapausta, että joku vähätuloinen joutuu tekemään työmatkansa aina autolla, mutta yhden kerran edellä mainittu arviointikyky pettää ja pikkusievässä lähdetään vaikkapa siirtämään autoa parkkipaikalla. Jos tuolloin jää kiinni ja menettää autonsa, niin voi olla, että samalla työntekokin loppuu ja tämä ei ole yhteiskunnan kannalta hyvä vaihtoehto.

Mitenkä sitten saataisiin estettyä autoilijoita ajamasta pikkulasten päälle? Lapsille voidaan opettaa liikenneturvallisuutta, mutta kuten tässäkin kirjoituksessa on mainittu, niin täysin sääntöjen mukaisesti liikkuvien päälle on ajettu kuolettavin seurauksin. Yli/alikulkusiltojen rakentaminen on melkoisen tyyristä ja tiettyihin kohtiin niitä ei voida käytännön syistä rakentaa. Lisäksi, jos pitäisi mennä tien toisella puolella olevalle bussipysäkille, niin kuinka moni lähtisi kiertämään 200m päässä olevan ylikulun kautta? Uskoisin, että iso osa valitsisi 400m lyhyemmän reitin suoraan tien yli. Tietty käytännöllisyys tulisi liikenneturvaakin mietittäessä muistaa. Turvallisintahan tietenkin olisi, jos kiellettäisiin liikenne kokonaan.

Jos lähdetään siitä, että autoilijoiden (minä mukaanlukien) asenteessa, niin mitä voisi olla ratkaisuna? Alkoholin mielikuvamainonta ilmeisesti vaikuttaa alkoholin kulutukseen, vaikka joku voisi olla eri mieltäkin. Tienvarret voisi laittaa täyteen suurisilmäisiä lapsia ja päälle teksti "Ethän aja meidän päälle". Tällainen kampanja voisi tuottaa pieniä tuloksia. Todennäköisesti tilastoissa näkyisi pientä vähenemistä. Itse kuitenkin suosisin järkevämpää liikennesuunnittelua, valvonnan lisäämistä ja rangaistuksien hiomista.

Kuten edellä on mainittu hidasteet eivät aina ole kaikkein paras vaihtoehto. Lisäksi paikoitellen näkee alueita, joissa on kovin alhainen nopeusrajoitus, vaikka siihen ei mitään järkevää syytä ole olemassa. Kesäisin on myös hyvin yleistä, että tietöiden takia vauhtia pitää hidastaa reippaasti. Kun ajelee motarilla kolmeakymppiä, eikä mailla halmeilla ole yhtään työmiestä, työkonetta tai mitään muutakaan, mikä viittaisi tarpeesta hidastaa vauhtia, niin en yhtään ihmettele, että kuskit eivät juurikaan hidasta nähdessään tällaisia merkkejä. Nopeusrajoitusten tulisi aina olla paikallaan, jotta niitä noudatettaisiin.

Uskoisin, että suurin nopeuksia hillitsevä tekijä on kuitenkin siniasuinen virkamies tutkalaitteen kanssa. Sakkojen pelko varmasti hillitsee useimpien kaasujalkaa. Jotenkin minulla on sellainen tuntuma, että virkavalta kyttää suuria teitä harvemmin kaupunkioloissa. Olisi kovin toivottavaa, että poliisilla olisi resursseja valvoa myös kaupungin liikennekulttuuria, eli paikkoja, joissa noita päälleajattavia pikkulapsia pyörii. Olisi myös toivottavaa, että huomiota kiinnitettäisiin myös muuhunkin kuin nopeusrajoitusten noudattamiseen, eritysesti suojatiekäyttäytymistä tulisi kytätä. Esimerkiksi tuota suojatien eteen pysähtyneen auton ohittamista voitaisiin ruveta sakottamaan aktiivisesti. Myös turvavälien käyttöä voisi seurata. Ongelmana tässä on tietenkin se, että poliiseilla ei ole resursseja valvoa liikennettä. Ehdottaisinkin, että sisäministeriön alaisuuteen perustetaan jokin liikennevalvontayksikkö, jossa kunnalle palkataan vähäisemmällä koulutuksella varustettuja liikennevartijoita näihin tehtäviin. Eipähän autoilijoidenkaan tarvitsisi kysellä poliiseilta, että eikö löydy oikeita rikollisia, joita jahdata. Liikennevartijoiden tulisi ehdottomasti olla julkisella puolella duunissa, sillä yksityinen valvonta ei ainakaan pysäköinnin suhteen ei oikein toimi.

Seuraavaksi tulisi pohtia rangaistuksien vakavuuksia. Ensinnäkin paikalta pakenemisesta tulisi tulla tuntuva lisärangaistus. Laki ja sen valvonta ei saisi missään nimessä ohjata asenteeseen, että parempi livistää paikalta kuin kantaa vastuu, oli kyseessä sitten vahinko tai tahallinen teko. Edellä ideoitua liikennevalvontayksikköä voisi hyödyntää esimerkiksi parkkipaikoilla sattuneissa lommotustilanteissa. Syyllisen ei tarvitsisi odottaa, että lommoutuneen auton omistaja saapuu paikalle, vaan riittäisi, että syyllinen ilmoittaisi tietonsa ja lommotetun auton tiedot puhelimitse, jonka jälkeen yksikkö voisi hoitaa tiedotuksen uhrille. Mikäli esimerkiksi videovalvonta kuvasta havaitaan, että syyllinen on poistunut paikalta ennen ilmoituksen tekemistä voidaan lätkäistä tekijälle tuntuva lisäsakko tai yliajotilanteissa lyhyt vankeusrangaistus ei mielestäni ole kohtuuton, mikäli tekijä pakenee paikalta katsastamatta tilannetta. Järki tässäkin pitäisi olla, mutta ei pitäisi olla liikaa vaivaa astua autosta ulos ja käydä katsastamassa päälleajettu, vaikka tämä pääsisikin omin avuin ylös.

Pitkään on pohdittu pistejärjestelmää liikennerikkomuksiin ja nyt sellainen vihdoin ollaan luomassa. Kannatan selkeitä sääntöjä, mutta toisaalta kannatan myös ymmärrystä tilanteen mukaan. Pistesysteemi kuulostaa minun korviini ennemminkin peliltä, jossa voidaan riskeerata tietty määrä pisteitä ennenkuin joudutaan pulaan. Mikäli pistesaldo on nolla, niin kuljettaja voinee aika rauhassa ajella lievää ylinopeutta. Tämä ei mielestäni ole oikea asenne, johon liikenteessä olijoita tulisi ohjata. Kumulatiivinen järjestelmä ei mielestäni täten ole sovelias. Rikkomuksista sakkoja ja rikoksista linnaa ja/tai kortin menetys. Mahdollisesti ajoneuvon menetys tai hyvin pitkäaikainen (esim. 20v.) ajokielto. Mikäli (huonotuurinen) kuljettaja kärähtää 20 kertaa lievästä ylinopeudesta, niin sitten kärähtäköön ja maksakoon 20 kertaa sakot. Ei ole kuitenkaan tarvetta viedä kuskin korttia (olettaen, että sakot ovat aina riittävän tuntuvat), mutta jos kerrankin törkeästi vaarantaa liikennettä, niin sitten otetaan kortti hyllylle.

Yhteenveto

Suomalainen autoilija on tien kuningas, jonka eteen ei tulla. Kaikki vähä tila otetaan omaan käyttöön, eikä sitä kellekkään luovuteta vapaaehtoisesti. Suomen teillä vallitsee syö tai tule syödyksi -asenne. Jos jätät turvaväliä, niin joku siihen väliin tunkee heti. Jos ajat nopeusrajoitusten mukaisesti, niin joku on heti puskurissa kiinni. Mitä parempi keli, sitä hurjemmin ajetaan. Koska suomalainen on selkeästi liian jääräpäinen ja itsekeskeinen huomioimaan muut liikenteessä, tulee paskamaisesta käyttäytymisestä rankaista. Tämä kuitenkin edellyttää, että rangaistava käyttäytyminen havaitaan, eli valvontaa tulisi lisätä.

Rangaistuksen tulisi olla riitävän tuntuva, mutta kuitenkin inhimillinen. Liikennejärjestelyt tulisi suunnitella siten, että kaikki liikenne olisi sujuvaa ja turvallista. Mikäli järjestelmä olisi hyvä, niin kenenkään ei tarvitsisi sitä ainakaan vahingossa, liiallisen vaivan takia tai ärsytystä välttääkseen rikkoa. Vähäiset resurssit tulisi ohjata järkevään toimintaan, ei lisäämään ärsytystä. Työläs valvonta kannattaisikin siirtää poliisilta jollekin vähemmän tärkeälle taholle.

-PYO

ps. Suuret kiitokset kaikille autoilijoille, jotka ovat joskus antaneet minulle tietä! Suuret kiitokset myös kaikille kevyen liikenteen väylän käyttäjille, jotka osaavat kulkea väylän reunassa ja katsoa olkansa yli ennenkuin lähteävät kaartamaan vasemmalle.